Moi, elikkä otin 2v sitten arviolta 8v.löytö kissan hesyltä. silloin kissa oli todella utelias ja ihmisrakas,mutta kuitenkin viihtyi myös omissa oloissaan. nyt kuitenkin 2v. jälkeen kissa on kokoajan haluamassa hellyyttä yötä päivää. hän seuraa jopa vessaan asti.puskee ,haluaa syliin ja on siellä missä minäkin ja tarkoitan KOKOAJAN. käyn töissä joten kissa joutuu olemaan paljon yksin ja minulle on tullut huono omatunto siitä.. mikä avuksi? hesyllä kissa oli eristyksessä koska ei tullut toimeen muiden kissojen kanssa ja siksi hänet annettiinkin "perheeseen" jossa olisi ainut kissa. joten toinen kissakaan ei auttaisi asiaa. asun kymmenessä kerroksessa josta hän ei näe edes lintuja joita voisi pvät pitkät vaania.kissalle olen hommannut 2 puuta ja erinlaisia leluja,mutta ei auta. miten siis pidän kissan tyytyväisenä kun tämä haluaa jatkuvaa huomiota ettei turhaudu?
nyt tarvitaan kissanhoito neuvoja/vinkkejä?
kissanomistaja
10209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ulkoiluta sitä joka ilta töistä tullessasi niin paljon että se saa energiansa kuluettua, virikkeitä ja sen aistit saa stimulantteja. Kun kissa saa joka päivä kunnolla liikuntaa ja monipuolisia kokemuksia ulkona, on se tyytyväisempi ja rauhallisempi myös sisätiloissa.
Ja vanhan kissan voi opettaa kulkemaan valjaissa, jopa kaupungissa.
^olen yrittänyt mutta kun asun keskustassa kissa vain pelkää ja haluaa äkkiä takaisin sisälle :(
Opeta pikkuhiljaa eli ensin ulkoilut ainoastaan turvassa sylissäsi. Kun kissa rohkaistuu, voit sen laskea maahan vähäksi aikaa rauhallisessa paikassa.
Olen itse opettanut kaupungin ruutukaava-alueella asuessani useammankin kissan valjaisiin ja ulkoiluun kaupungin kaduilla, mm. vanhan maaseudun 100% ulkokissan. Älykkäänä eläimenä kissa oppii ja tottuu uusiinkin asioihin, mutta sitkeänä eläimenä se vaatii omistajaltaan äärimmäistä kärsivällisyyttä, hyviä hermoja, toistoja, toistoja, toistoja ja rakkautta!
Jos asut todella vilkkaassa paikassa, niin ainahan voi fillarilla tai linja-autolla siirtyä rauhallisempaan paikkaan. Mikään kaupunki Suomessa ei ole niin suuri ettei suht nopeasti pääsisi mukavempiin kävelymaastoihin.
Tietysti voisit kokeilla jonkun tutun kissanpennun kanssa kuinka omasi siihen suhtautuu, vaikka riehakas pentu saattaisi olla jo liikaa iäkkäälle kissallesi ja sen hermoille. Kaverillani on suurikokoinen kani kissan kaverina, mutta sitten pitääkin olla jo innokas siivooja kun papanoita pitkin kämppää löytyy. Kanikaan kun ei viihdy häkissä.
Onko sinulla kaveria tai sukulaista jonka luo voisit kissasi silloin tällöin viedä työpäiväsi ajaksi? Kun minulla oli alkuun vain yksi kissa, niin sen turhautumista (ja siitä seurannutta aggressiivisuutta) helpotti se kun saatoin viedä sen vanhempieni luo muutaman kerran viikossa. Meillä lopullisesti asiaan auttoi muutaman kk ikäinen kissanpentu, vaikka alkuun vanha kissani meinasi sen lihoiksi pistää.
Oikealla asialla kuitenkin olet!!!
Kokeile jättää radio auki HILJAISELLE, niin kisu ei luule olevansa taas hylätty.
Tiedä jaksaisko tuon ikäinen peuhata vielä kissanmittu -lelun kanssa?
Ei ne maksa paljon eli kantsii kokeilla.
Siis kissanminttu, jonka pitä saada virtaa kattiin kunnes lelu otetaan pois.
pitäs
Kokeile jättää jokin vaate jota olet vasta pitänyt päälläsi esim. lattialle tai sohvalle tms. Kissa voi sitten ikävissään kiehnätä sitä päivän mittaan kun olet töissä. :) Mulla on samanlainen kissa joka seuraa joka paikkaan ja on hellyyttä vailla. Paras keino saada kissa rauhoittumaan (omani siis) on vain yksinkertaisesti antaa sitä hellyyttä niin paljon että kissa itse lähtee sylistä pois. :) Välillä siihen menee kauemmin ja välillä pieni hetki riittää... :)
Mun kissa on hyvin arka ja pelokas ollut pennusta asti. Asun kerrostalossa ja kova liikenteisen tien varressa. Alkuun kun vein kissaani ulos se oli ihan sokissa ja raapi ja naukui ja juoksenteli ihan paniikissa. Kuitenkin olin kärsivällinen ja vein ihan joka päivä ulos. Pidin valjaista napakasti kiinni ja kannoin sylissä portaat alas kun hissi oli myös pelottava. Muutama minuutti kerrallaan oltiin ulkosalla, varmaan pari viikkoa meni ennenkuin kissa alkoi yhtään nuuskia maata. Nyt kävelee hyvin ja ulkoillaan vähintään tunti päivässä.
Juuri noin, pikkuhiljaa, sitkeästi, kärsivällisesti ja suurella rakkaudella!
Tosin, itse suosittelisin ensikertalaiselle tai muuten vain aralle kissalle sitä, että ensimmäiset ulkoilukerrat tehtäisiin omistajan turvallisessa sylissä. Sitten kun kissa on sylissä rauhoissaan ja rentoutunut, voi sen laskea maahan vähäksi aikaa. Siitä se ulkoilun ilo ja jopa taluttimessa nätisti kulkeminen alkaa.
Näin olen itse opettanut mm. pikkupennun rääpäleen, vanhan ulkokissan ja koko elämänsä sisäkissana eläneen naukujaisen mitä reippaimmiksi valjaissa ja flexissä kulkijoiksi.
On kyllä ollut sellainenkin ihme (Hiski) että muutaman kk ikäinen puolivilli pentu oppi valjaisiin heti ensimmäisellä kerralla ja liikkui taluttimessa kuin olisi tehnyt sitä syntymästä saakka! Olisipa kaikki olleet yhtä helppoja kuin Hissu :)
Huolimatta Hesyn kommenteista, ottaisin toisen kissan, mielellään pennus, jota isomman ei tarvitse pelätä. Kyllä kissa kaipaa kaveria myös päivällä, ihmistä tai toista eläintä.