On aika etsiä ehdokkaita Setan hallitukseen. Vuosittain hallituksesta puolet on erovuorossa, ja 26. marraskuuta järjestettävän edustajakokouksen tehtäviin kuuluu valita hallituksen jäsenet. Keväällä järjestetty valtuusto päätti asettaa vaalivaliokunnan etsimään ehdokkaita sekä keräämään ehdokasesittelyt. Näin jäsenjärjestöt saavat jo ennen edustajakokousta hyvän ennakkokuvan ehdokasasettelusta.
http://www.seta.fi/uutiset.php?aid=17637
http://www.seta.fi/uutiset.php?aid=17637
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täällä ei ole moni edes Setan jäsen.
Eihän se ole este. Pitää vaan saada joku setalainen henkilö tai yhdistys esittämään ehdolle hallitukseen. Vaalivaliokunnan esittämien ehdokkaiden lisäksi edustajakokouksessa voi esittää myös muita henkilöitä ehdokkaaksi. Kannatus mitataan sitten äänestyksessä ja pakkaa sekoittaa vielä se että valittuja pitää olla määrätty määrä naisia ja miehiä.
Kaverit ja vanhat pelaajat sinne taas kerran äänestetään sillä perusteella kuinka paljon on ollut äänessä ja tyrkyttämässä itseään. Joitakin politikoidaan selän takana pois. Toisenlaisia tyrkyttämisiä ja mielipiteitä katsotaan paremmalla kuin toisenlaisia.
Samaa tavaraa tulee SETAn hallitus olemaan mitä aina ennenkin, samanlaisine juttuineen.
Suomessa olisi tilausta oikeasti aktiiviselle ja isommalle aihetta eri tavalla käsittelevälle järjestölle, joka antaisi vastapainoa SETAlle ja SETAn ajamille politiikoille. Olisi tärkeää rikkoa setalaisuuden monopoli.
Melko pienikin yhteen hiileen puhaltava porukka voi asettaa haluamansa ehdokkaan hallitukseen. Parissa vuodessa voi pistää Setan hallituksen kokonaan uusiksi jos vain halua riittää. Mutta on niin helppo huudella puskasta.
Mistä polkaistaisiin Setaa isompi ja arvovaltaisempi järjestö ajamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa? Se on huomattu kun Trasekin jäsenyyskään ei kiinnosta. DWC sai sentään ministerin liikkeelle, mutta tiittien touhut ei taida kiinnostaa tätä lukijakuntaa.
Tämä ei ole puskista huutelua, vaan tilanteen arviointia.
En tiedä mistä sellainen taho polkaistaisiin, mutta jonkinlaista uutta verta ja vähän kriittisempää näkemystä tarvittaisiin monissa asioissa. Tai vähintään niille tarvittaisiin painokkaampaa ääntä taakse kuin mitä nykyiset queernäpertelyt ja julkisesti niin monta kertaa lokaan heitetty naistutkimus tai sukupuolitutkimus. SETAn ongelma on se, että se toimii käytännössä seks. ja sp. vähemmistöjen salonkikelpoistajana, välittäjäaineksena median, rahvaan ja politiikan normatiivisen näkemyksen välillä. Näin toimii monet muutkin ulkomaiden kansalliset ja kansainväliset isot järjestöt. Tuossa valitettavasti ovi toimii toiseenkin suuntaan ja se vaikuttaa jonkin verran SETAn itsensä toimintamalleihin ja näkemyksiin. Tuo on osin pakon sanelemaa, koska käytännössä näissä asioissa kävellään edelleen ohuella jäällä kulttuurien sietokykyjen kanssa ja se vaatii jatkuvaa diplomatiaa ja kompromissia.
Tärkeä seikka ovat etenkin nuo näkemykset. On olemassa paljon kriittisempää ja aiheellista näkemystä ja kannanottoa moniin näitä vähemmistöjä koskeviin asioihin, mutta niiden esittäminen on sikäli vaarallista että ne ovat tyypillisesti suoralla törmäyskurssilla valtakulttuurin normatiivisuuden, fobioiden, itsepäisyyden ynnä muun kanssa. Se on niin voimakas asia, että vuosikymmenien ajan länsimaissakin ties kuinka monet aktiivit ja järjestöt ovat paitsi joutuneet toimimaan ääridiplomaattisesti ja kompromisseilla, myös sisäistäneet niitä ajattelutapoja periaatteisiinsa ja se näkyy välillä toteutuksissa. Sisäistetty homofobia, transfobia ja cisseksismi on hyvin tyypillistä vähemmistöjen sisällä muutenkin sillä kukaan meistä ei elä näiden yhteiskuntien ulkopuolella tyhijössä, joten väkisinkin se heijastuu järjestöissä ja niiden suhteessa muuhun maailmaan. Aiheellisempia ja kriittisempiä näkemyksiä esittävät lähes poikkeuksetta pienemmät tahot joilla ei ole kovinkaan paljoa valtaa poliittisilla pelikentillä. Mitä enemmän vaikutus- ja edustusvaltaa, sitä suurempi mukautumispaine ja pelko siitä vastuusta mitä esitetyillä asioilla voi saada aikaan. Noita pienempiä tahoja ovat esimerkiksi yksittäiset tutkijat, pienet järjestöt, internetin erilaiset yhteisöt, yksittäiset kansalaisaktivistit, ynnä muut. Isompiin vaikutustahoihin liittyminen syö tällaisten käsittelytapojen terän hyvin nopeasti ja ne voidaan erilaisin retorisin syyttein jopa lytätä.
Uudet tuulet eivät tule puhaltamaan koskaan kovin vahvasti, sillä ympäristön sietokyky ei vain riitä sille. Tälle ei ole vielä ratkaisua olemassa. Tuollainen toinen, tai muuten vain useampi selkeä järjestö olisi sentään virkistävää vaihtelua. Huonona puolena on ehkä se, että se loisi ryhmittäytymistä, mutta voisi se olla ehkä hyväkin asia... monipuolistumista.
Mielenkiintoista pohdintaa. Vähemmistönä vaikuttaminen on nuorallataiteilua. Jos esiinnyt uhmakkaasti tai rikot joitain kirjoittamattomia sääntöjä, niin vierailuja vaikuttajien luona tulee äkkiä kaksi kerralla - ensimmäinen ja viimeinen.
Otetaanpa esimerkiksi vihreä liike. Vanhemmat muistavat uhmakkaat nuoret Ville Komsin johdolla puolustamassa Koijärveä noin 30 vuotta sitten. Tämänhetkinen puolue "Vihreat" muistuttaa kovin vähän tuona ajan idealisteja. Salonkikelpoiseksi pääseminen on ehto asioiden eteenpäin viemiseksi, mutta samalla koijärveläisyys saa luvan poistua jakkupukujen tieltä!
Mistä lähtien Haavisto, Niinistö ja Toivola ovat alkaneet käyttää jakkupukuja?
Mietipä sitä äläkä saivartele....