Elämän hankkiminen

eksynyt idiootti

Olen kärsinyt yksinäisyydestä ja ujoudesta monta vuotta. Ajattelin, että voisin itsesäälissä kieriskelyn sijaan yrittää tehdä asialle jotain. Ongelmana on vaan, etten tiedä, mistä saisin ystäviä, joiden kanssa viihtyisin. Olen itse hieman sisäänpäinkääntynyt ja hiljainen, mikä vaikeuttaa kavereiden saamista erittäin paljon.

Ottaisin siis ehdotuksia vastaan, miten sosiaalisesti kömpelö ihminen voi saada ystäviä.

179

7154

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • WSD.

      Millaisten ihmisten kanssa sitten omasta mielestäsi viihtyisit? Onko "hiljaisuus" omalla kohdallasi pysyvä olotila, vai vaan uusien tuttavuuksien seurassa?

      • eksynyt idiootti

        Mun hiljasuustaso riippuu aika paljon päivästä. Joskus en puhu paljon mitään, mutta joskus mukavan tuntusten ihmisten seurassa pystyn suht sujuvasti puhumaan. Helpoimmin viihdyn ehkä vähän outojen ja puheliaiden ihmisten kanssa, mutta toisaalta taas syvemmin tutustuisin mieluummin rauhallisiin ihmisiin.


      • Vaatimaton_tallaaja

        Mulla autto sienet mut jos et haluu olla rohkee ja kokeilla niit ni et tuukkaan saamaa rohkeutta, itse sain ja täysilläö vedetään maailmaa turpaan ja heikkoja autetaan, se on oikein niinkuin kuuluu:), itsellä sieni kokemus lisäsi itsevarmuutta muttei liikaa ja kummiskin hyvyys minussa säilyi ja ihan järkevänä ihmiset minua pitävät vaikka välillä niitä kokeilinki, onnea ja matkaan elämään, teette omat päätöksenne enkä suosittele ketään kokeilemaan mitään sellaista mitä ei ole tutkinut perin juurin ja tutustunut kunnolla, maailmassa piilee aina vaaransa, toiseksi jos ahdistaa ja masentaa ja epäsosiaalinen, ole enemmän ihmisten parissa syö terveellisesti nuku hyvin, vaikka itse nyt valvonkin se ei sitä tarkoita että kukkuisin joka yö nyt vaan on sellanen fiilis et vois valvoo vähän myöhempääkin, ja ihan hyvinhän tätä juttuakin löytyyy:). Jos pelkäät muita ihmisiä, pelkäät myös itseäsi.TSEMPPIÄ TULEVAISUUTEEN!!!


      • jebajjede
        eksynyt idiootti kirjoitti:

        Mun hiljasuustaso riippuu aika paljon päivästä. Joskus en puhu paljon mitään, mutta joskus mukavan tuntusten ihmisten seurassa pystyn suht sujuvasti puhumaan. Helpoimmin viihdyn ehkä vähän outojen ja puheliaiden ihmisten kanssa, mutta toisaalta taas syvemmin tutustuisin mieluummin rauhallisiin ihmisiin.

        ehkä oot itsekin outo niinkuin muut mutta et ole uskaltanut tunnustaa, kaikki tietää ainenki mun outouteni mut silti mul on tosi paljon kamui, ennen kukaan ei tienny musta mitään olin vaa hiljaa ni muut ihmiset saa semmosen kuvan et oot ihan kujal ja ihan tylsä, nykysin kivempaa kun on avoin eikä pelkää ottaa turpaansa, ja jos ottaa nii takas samal mital mutta vaa suun kautta, ja jos sen suun kautta teet toinen hyytyy 6-0 puheella pärjää pitkälle kun harjottelee ja on rohkee.


      • tautiluokittelija
        jebajjede kirjoitti:

        ehkä oot itsekin outo niinkuin muut mutta et ole uskaltanut tunnustaa, kaikki tietää ainenki mun outouteni mut silti mul on tosi paljon kamui, ennen kukaan ei tienny musta mitään olin vaa hiljaa ni muut ihmiset saa semmosen kuvan et oot ihan kujal ja ihan tylsä, nykysin kivempaa kun on avoin eikä pelkää ottaa turpaansa, ja jos ottaa nii takas samal mital mutta vaa suun kautta, ja jos sen suun kautta teet toinen hyytyy 6-0 puheella pärjää pitkälle kun harjottelee ja on rohkee.

        Isojen alkukirjaimien ja pisteiden käyttö ja olisi kuule rautainen juttu. Outouttasi voit korostaa selkokielisyydellä vielä tehokkaammin mm. käyttämällä useampaa pistettä peräkkäin...


      • Jauho
        Vaatimaton_tallaaja kirjoitti:

        Mulla autto sienet mut jos et haluu olla rohkee ja kokeilla niit ni et tuukkaan saamaa rohkeutta, itse sain ja täysilläö vedetään maailmaa turpaan ja heikkoja autetaan, se on oikein niinkuin kuuluu:), itsellä sieni kokemus lisäsi itsevarmuutta muttei liikaa ja kummiskin hyvyys minussa säilyi ja ihan järkevänä ihmiset minua pitävät vaikka välillä niitä kokeilinki, onnea ja matkaan elämään, teette omat päätöksenne enkä suosittele ketään kokeilemaan mitään sellaista mitä ei ole tutkinut perin juurin ja tutustunut kunnolla, maailmassa piilee aina vaaransa, toiseksi jos ahdistaa ja masentaa ja epäsosiaalinen, ole enemmän ihmisten parissa syö terveellisesti nuku hyvin, vaikka itse nyt valvonkin se ei sitä tarkoita että kukkuisin joka yö nyt vaan on sellanen fiilis et vois valvoo vähän myöhempääkin, ja ihan hyvinhän tätä juttuakin löytyyy:). Jos pelkäät muita ihmisiä, pelkäät myös itseäsi.TSEMPPIÄ TULEVAISUUTEEN!!!

        Tallaaja saitko egokuoleman sienistä joka muutti mieltäsi vai tuliko ihan normi trippi?


      • kaikki tätä samaa
        Vaatimaton_tallaaja kirjoitti:

        Mulla autto sienet mut jos et haluu olla rohkee ja kokeilla niit ni et tuukkaan saamaa rohkeutta, itse sain ja täysilläö vedetään maailmaa turpaan ja heikkoja autetaan, se on oikein niinkuin kuuluu:), itsellä sieni kokemus lisäsi itsevarmuutta muttei liikaa ja kummiskin hyvyys minussa säilyi ja ihan järkevänä ihmiset minua pitävät vaikka välillä niitä kokeilinki, onnea ja matkaan elämään, teette omat päätöksenne enkä suosittele ketään kokeilemaan mitään sellaista mitä ei ole tutkinut perin juurin ja tutustunut kunnolla, maailmassa piilee aina vaaransa, toiseksi jos ahdistaa ja masentaa ja epäsosiaalinen, ole enemmän ihmisten parissa syö terveellisesti nuku hyvin, vaikka itse nyt valvonkin se ei sitä tarkoita että kukkuisin joka yö nyt vaan on sellanen fiilis et vois valvoo vähän myöhempääkin, ja ihan hyvinhän tätä juttuakin löytyyy:). Jos pelkäät muita ihmisiä, pelkäät myös itseäsi.TSEMPPIÄ TULEVAISUUTEEN!!!

        On se kumma kun jotkut eivät osaa tajuta elämän hienoutta ilman sieniä tai muita psykedeelejä. Kauas on nykyihmiset ajautuneet luonnosta, maailmasta ja omien aivojen käytöstä. Kaikkeen tarvitsee apuvälineitä.

        Se sen sijaan on totta että itsestä huolehtimisesta kaikki lähtee. Hyvästä, terveellisestä ruoasta ja luonnosta liikkumisesta saa voimaa ja energiaa. Kun tuntee olevansa yhtä maailman kanssa, ei muut ihmisetkään tunnu niin pelottavilta. Heille saattaa uskaltaa hymyillä ja jopa vaihtaa muutaman sanan. Siitä se tutustuminen lähtee.


    • FWF14235342532

      1. Hankit lääkäriltä reseptin betasalpaajiin, pitävät jännityksen oireet aloillaan.

      2. Hankit harrastuksen, mieluummin useamman.

      • as

        jaa niihin siten helvetin koukkuun ja niistä saattaa olla vaikeeta päästä eroon
        Oma pää vaan on sellanen eikä sitä voi paremmanks muuttaa, mut oppia voi koittaa :)


      • gfgfhghgjhghghg
        as kirjoitti:

        jaa niihin siten helvetin koukkuun ja niistä saattaa olla vaikeeta päästä eroon
        Oma pää vaan on sellanen eikä sitä voi paremmanks muuttaa, mut oppia voi koittaa :)

        hahhhaa, ota asioista selvää ennenku rupeet kirjottaa.

        Beetasalpaajat eivät ole keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä eli NE EIVÄT AIHEUTA RIIPPUVUUTTA! Monet työkseen esiintyvät käyttävät niitä. Eli auttavat jännityksen fyysisiin oireisiin, mutta eivät vie jännityksen tunnetta mihinkään. Päänuppi pysyy näiden lääkkeiden vaikutuksesta ihan ennallaan.


      • Älä avioidu!
        as kirjoitti:

        jaa niihin siten helvetin koukkuun ja niistä saattaa olla vaikeeta päästä eroon
        Oma pää vaan on sellanen eikä sitä voi paremmanks muuttaa, mut oppia voi koittaa :)

        Mä tunnusta käyttäneeni beetasalpaajia, kun aloitin ihan minulle uuden ja oudon harrastuksen aikoinani kauan sitten. Sieltä löytyi mies, ja olen ollut hänen kanssaan jo 21-vuotta. Tosin mies osoittautui rentuksi, en vaatimuksia
        asettanut kovin korkeille, kunhan oli tavallinen ystävänoloinen ja koiran asemaa tuuraava olio.

        Yksinäisyydestä en päässyt koska mies oli aina juovuksissa jossain...

        Neuvoksi sain että ryypätkää yhdessä.
        En alkanut ryypätä, vaan potkin häntä persuuksiin pitkin lattiaa..

        Ei kantsu mennä avioon asti!


      • my bad
        gfgfhghgjhghghg kirjoitti:

        hahhhaa, ota asioista selvää ennenku rupeet kirjottaa.

        Beetasalpaajat eivät ole keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä eli NE EIVÄT AIHEUTA RIIPPUVUUTTA! Monet työkseen esiintyvät käyttävät niitä. Eli auttavat jännityksen fyysisiin oireisiin, mutta eivät vie jännityksen tunnetta mihinkään. Päänuppi pysyy näiden lääkkeiden vaikutuksesta ihan ennallaan.

        aivan sekoitin betsoihin.


      • gfgfhghgjhghghg kirjoitti:

        hahhhaa, ota asioista selvää ennenku rupeet kirjottaa.

        Beetasalpaajat eivät ole keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä eli NE EIVÄT AIHEUTA RIIPPUVUUTTA! Monet työkseen esiintyvät käyttävät niitä. Eli auttavat jännityksen fyysisiin oireisiin, mutta eivät vie jännityksen tunnetta mihinkään. Päänuppi pysyy näiden lääkkeiden vaikutuksesta ihan ennallaan.

        ei lääkkeet oo mikään ratkaisu, itsestä sen pitää tulla


      • qqqqqqqqqqqqqqqqqqqq
        my bad kirjoitti:

        aivan sekoitin betsoihin.

        Siis bentsoihin.


      • 21per3

        1. Älä missään nimessä hanki reseptiä betasalpaajiin. Se auttaa kyllä muutaman keraan esim. esiintymistilanteessa, mutta sen jatkuvasta käytöstä apua ei tule, mutta haittaa kyllä.

        2. Asiallinen, säännöllinen hikiliikunta sen sijaan auttaa muutaman tai muutamien viikkojen kuluttua vahvempaan itsetuntoon ja hyvään mieleen, joka taas heijastuu sosiaalisiin suhteisiin positiivisesti. Senhän tietää kaikki.

        3. Niin ja hyvän lukeminenhan auttaa aina myös!

        4. Unelmoidakin voi:
        http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I


      • HOHHOIJAKKAA!!!
        21per3 kirjoitti:

        1. Älä missään nimessä hanki reseptiä betasalpaajiin. Se auttaa kyllä muutaman keraan esim. esiintymistilanteessa, mutta sen jatkuvasta käytöstä apua ei tule, mutta haittaa kyllä.

        2. Asiallinen, säännöllinen hikiliikunta sen sijaan auttaa muutaman tai muutamien viikkojen kuluttua vahvempaan itsetuntoon ja hyvään mieleen, joka taas heijastuu sosiaalisiin suhteisiin positiivisesti. Senhän tietää kaikki.

        3. Niin ja hyvän lukeminenhan auttaa aina myös!

        4. Unelmoidakin voi:
        http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I

        Kerrotko mitä haittaa betasalpaajien jatkuvasta käytöstä on, kun sulla ilmeisesti on omakohtaista kokemusta, kun moista väität?!!
        Itse syönyt näitä "ihmepillereitä" jo yli 10v, ekat kaks vuotta toimivat, eli poistivat turhat tutinat ja jännitystilat, mut sen jälkeen kroppa tottui tai turtui, eikä näillä napeilla oo nykysin enää mitään vaikutusta!!
        Ainoo haittavaikutus on se, että ne ei enää toimi!!!

        Ottaa päähän tollaset urpot, jotka väittää jotain, vaikkei itellään oo ees kokemusta koko asiasta!!!!!!!!!!!!!!!!!


      • Ystäväni Nelly
        as kirjoitti:

        jaa niihin siten helvetin koukkuun ja niistä saattaa olla vaikeeta päästä eroon
        Oma pää vaan on sellanen eikä sitä voi paremmanks muuttaa, mut oppia voi koittaa :)

        Hmm,on kuin teologi joka elää koruttomasti ja vähäeleisesti ja on uskollinen hengelliselle ystävällensä.Hmm,lähinnä pullollensa.


      • ainainen hermokimppu
        HOHHOIJAKKAA!!! kirjoitti:

        Kerrotko mitä haittaa betasalpaajien jatkuvasta käytöstä on, kun sulla ilmeisesti on omakohtaista kokemusta, kun moista väität?!!
        Itse syönyt näitä "ihmepillereitä" jo yli 10v, ekat kaks vuotta toimivat, eli poistivat turhat tutinat ja jännitystilat, mut sen jälkeen kroppa tottui tai turtui, eikä näillä napeilla oo nykysin enää mitään vaikutusta!!
        Ainoo haittavaikutus on se, että ne ei enää toimi!!!

        Ottaa päähän tollaset urpot, jotka väittää jotain, vaikkei itellään oo ees kokemusta koko asiasta!!!!!!!!!!!!!!!!!

        Itse olen käyttänyt betasalpaajia rytmihäiriöön parikymmentä vuotta ja toimivat hyvin edelleen, annostusta ei ole tarvinnut nostaa. En ole huomannut mitään vaikutusta jännittämiseen, vaikka vähentävät kyllä käsien vapinaa ja muita jännityksen ulospäin näkyviä mekkejä.


      • hanki perhe
        gfgfhghgjhghghg kirjoitti:

        hahhhaa, ota asioista selvää ennenku rupeet kirjottaa.

        Beetasalpaajat eivät ole keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä eli NE EIVÄT AIHEUTA RIIPPUVUUTTA! Monet työkseen esiintyvät käyttävät niitä. Eli auttavat jännityksen fyysisiin oireisiin, mutta eivät vie jännityksen tunnetta mihinkään. Päänuppi pysyy näiden lääkkeiden vaikutuksesta ihan ennallaan.

        Ujous tai yksinäisyys ei johdu aina jännittämisestä, vaan vaikkapa siitä ettei ole seurassa mitään puhuttavaa. Ei siihen mitkään napit aut.a


      • mitäjärkee
        Älä avioidu! kirjoitti:

        Mä tunnusta käyttäneeni beetasalpaajia, kun aloitin ihan minulle uuden ja oudon harrastuksen aikoinani kauan sitten. Sieltä löytyi mies, ja olen ollut hänen kanssaan jo 21-vuotta. Tosin mies osoittautui rentuksi, en vaatimuksia
        asettanut kovin korkeille, kunhan oli tavallinen ystävänoloinen ja koiran asemaa tuuraava olio.

        Yksinäisyydestä en päässyt koska mies oli aina juovuksissa jossain...

        Neuvoksi sain että ryypätkää yhdessä.
        En alkanut ryypätä, vaan potkin häntä persuuksiin pitkin lattiaa..

        Ei kantsu mennä avioon asti!

        Kantsisko jättää toi tyyppi ja etsii uus?!? o.O


    • Mä oon ollu koko ikäni täydellisesti yksin, jo 25 vuotta, ja ei harmita yhtään, mitään en ole menettänyt!

      Hyvä musiikki piristää aina!! Sen kunniaksi: Delain - Pristine

      • HÄ ? ??

        Mitään et ole menettänyt? ? Miten voi sanoa että mitään en ole menettänyt jos et asiasta tiedä mitään??? No, voiihan sitä sanoa että en ole ikinä lottovoittoa menettänyt kun en ole ikinä lotonnut. Mutta jos olis lotonnut ja voittanut, olisitkohan saanut elämääsi jotain uusia kokemuksia?? Mietippä sitä. Hyvää suhdetta voisin hyvin verrata lottovoittoon.


      • cm<a'öl
        HÄ ? ?? kirjoitti:

        Mitään et ole menettänyt? ? Miten voi sanoa että mitään en ole menettänyt jos et asiasta tiedä mitään??? No, voiihan sitä sanoa että en ole ikinä lottovoittoa menettänyt kun en ole ikinä lotonnut. Mutta jos olis lotonnut ja voittanut, olisitkohan saanut elämääsi jotain uusia kokemuksia?? Mietippä sitä. Hyvää suhdetta voisin hyvin verrata lottovoittoon.

        Hei, kaikki ei halua olla sosiaalisia eikä kaipaa uusia kokemuksia ja voi olla ihan tyytyväisiä/onnellisia. Ei ketään saa lytätä sen takia. Ketjun aloittanut ilmeisemmin haluaisi kontakteja toisiin ihmisiin. Kapakat on huonoja paikkoja luoda ystävyyssuhteita. Mieti minkä harrastaminen kiinnostaisi ja hakeudu kurssille. Netissä voi chättäillä ilman, että on kasvotusten ja jos löytyy joku jonka kanssa juttu sujuu niin sitten sopimaan tapaamista jonnekin julkiselle paikalle kahville, leffaan, oluelle.... Ihmisiä ei saisi laatikoida oudoksi tms. Me ollaan kaikki omanlaisiamme ja näin on tarkoitettukin. Itse olen rauhallinen ja puhelias. Pidän kaikenlaisista ihmisistä ja jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan. Olen tutustunut elämäni aikana mahtaviin ihmisiin niin ikäisiäni kuin vanhempiakin ja olen oppinut kaikilta jotain arvokasta. Nyt keski-ikäisenä on vaikeampaa löytää ystäviä, mutta aion silti yrittää parin uuden harrastuksen kautta. Minulla on hyvä ystävä 20v takaa työpaikalta, mutta hän asuu parinsadan kilometrin päässä toisella paikkakunnalla emmekä voi tavata lenkinmerkeissä extempore. Täällä sosiaalisessa mediassa voin olla yhteydessä tuntemattomiin ja koiran kautta on koirapuistossa tullut uusia tuttavuuksia. Mutta ei niistä ole ystävyyteen asti..


    • punttijuntti

      Kuntosalille! Siellä tutustuu väkisin uusiin ihmisiin. Lisäetuna lihakset, joita naiset ihailevat ja miehet kadehtivat tai päinvastoin.

      • Rautaa.tankoon

        Olen käynyt salilla lähes 2 vuotta enkä ole kyllä tutustunut keneenkään. Ihmiset tulee salille yleensä kehittämään lihaskuntoa eikä juttelemaan mukavia, oikeastaam puheliaat tyypit on kaikista rasittavimpia kun eivät anna muiden reenata!


      • 36578568
        Rautaa.tankoon kirjoitti:

        Olen käynyt salilla lähes 2 vuotta enkä ole kyllä tutustunut keneenkään. Ihmiset tulee salille yleensä kehittämään lihaskuntoa eikä juttelemaan mukavia, oikeastaam puheliaat tyypit on kaikista rasittavimpia kun eivät anna muiden reenata!

        Sama juttu. Yksi sellainen uskomattoman pahalta haiseva pappa on ainut, joka puhuu omalla salillani. Olen tosin muutamien tyyppien kanssa jutellut "vakituisemmin", mutta vain treenistä enkä usko, että heitä kiinnostaisi olla tekemisissä kanssani vapaa-ajalla (vaikuttavat muutenkin vähän liian erilaisista asioista kiinnostuneilta).

        Valitettavaa on, että omalla salillani ei juurikaan käy ikäisiäni naisia. Olisi unelma löytää sellainen nainen, jonka voisi esimerkiksi bongata perjantai- tai lauantai-iltana salilta baarin asemesta. Yhteen yleisurheilijaan olen ollut ihastunut jo pitkään, mutta hän on liian kaunis ja pitkä, miksi hän tuskin kelpuuttaisi tällaista rumaa pätkää...

        Mutta itsetunnon kannalta salitreeni on tosiaan kiva harrastus, sen voin allekirjoittaa!


    • lamppujapas

      "1. Hankit lääkäriltä reseptin betasalpaajiin, pitävät jännityksen oireet aloillaan.

      2. Hankit harrastuksen, mieluummin useamman."

      Hoi, valopää. Ei kaikki ujous ja hiljaisuus tarkoita heti jotain mielenterveysongelmaa, johon lääkkeitä tarvitaan! Suomalaiset napsivat nappeja jo muutenkin liikaa.

      • autovakuutus if if

        Totta. Tämä yhteiskunta hukkuu kaikenmaailman lääkeisiin ja mömmöihin.
        Onneksi olen jo NIIN vanha ettei tarvitse nähdä yhteiskuntien romahtamista.
        Tarkoitan noin yleismaailmallisesti. Ja 9mm. burana on helpotus jos alkaa ahistaa.


      • asdfffff

        Hei urpo, betasalpaaja ei ole mikään mielenterveyslääke, vaan täysin vaaraton ja sivuvaikutukseton lääke, joka pitää sydämen pulssin alhaalla. Käytetään hyvin yleisesti esiintymisjännitykseen poistamaan jännittämisestä johtuvia fyysisiä oireita, kuten sydämen hakkaamista ja käsien tai huulten värinää, ja tätä kautta myös vaikuttaa henkisestikin antamalla itsevarmuutta.

        Eli otappa ensi kerralla asioista selvää ennen kuin avaat suusi.


      • Valiumia naamaan
        autovakuutus if if kirjoitti:

        Totta. Tämä yhteiskunta hukkuu kaikenmaailman lääkeisiin ja mömmöihin.
        Onneksi olen jo NIIN vanha ettei tarvitse nähdä yhteiskuntien romahtamista.
        Tarkoitan noin yleismaailmallisesti. Ja 9mm. burana on helpotus jos alkaa ahistaa.

        Jenkeissä kouluikäisille ekaluokkalaisille aroille lapsille syötetään
        lääkkeitä, etteivät joutuisi koulukiusaajien uhreiksi ja ottaisivat osaa jännittämättä tunneilla ryhmätöihin ja muihin kimppatehtäviin.
        Etteivät eristäytyisi muista sivullisiksi ja ajautuisi mahdollisiksi tuleviksi kouluampujiksi kiusattuina ja mahdollisesti väkivallan uhreina he
        kostavat myöhemmin kokemansa koulukiusattuna olemisen ja
        kokemansa väkivallan.

        Lääkitys ennaltaehkäisee syrjäytymisen.
        Näin olen TV:dokumenteissa nähnyt ja kuullut sekä lehdistä lukenut.


      • Ohi aiheen
        asdfffff kirjoitti:

        Hei urpo, betasalpaaja ei ole mikään mielenterveyslääke, vaan täysin vaaraton ja sivuvaikutukseton lääke, joka pitää sydämen pulssin alhaalla. Käytetään hyvin yleisesti esiintymisjännitykseen poistamaan jännittämisestä johtuvia fyysisiä oireita, kuten sydämen hakkaamista ja käsien tai huulten värinää, ja tätä kautta myös vaikuttaa henkisestikin antamalla itsevarmuutta.

        Eli otappa ensi kerralla asioista selvää ennen kuin avaat suusi.

        Lukekaas hiukan farmakologiaa. Mikään lääke ei ole "täysin vaaraton ja sivuvaikutukseton lääke", ei myöskään beetasalpaaja. Ja käytettäessä sitä toleranssi kasvaa, joten entiset määrät eivät enää jossain vaiheessa vaikuta toivotulla tavalla. Niihin voi myös jäädä psyykkisesti koukkuun (= ei uskalla mennä minnekään ilman beetasalpaajaa). Että silleen. Mutta hyvä lääke se on heille, ketkä siitä avun saavat.


      • Lataa,varmista...
        autovakuutus if if kirjoitti:

        Totta. Tämä yhteiskunta hukkuu kaikenmaailman lääkeisiin ja mömmöihin.
        Onneksi olen jo NIIN vanha ettei tarvitse nähdä yhteiskuntien romahtamista.
        Tarkoitan noin yleismaailmallisesti. Ja 9mm. burana on helpotus jos alkaa ahistaa.

        Tarkoitit varmaan 9mg. Mulle kelpais kyllä ysimillinenkin,jolla lopettaisin tän ahdistuksen... ;)


      • jumalauta, lääkkeet!
        Ohi aiheen kirjoitti:

        Lukekaas hiukan farmakologiaa. Mikään lääke ei ole "täysin vaaraton ja sivuvaikutukseton lääke", ei myöskään beetasalpaaja. Ja käytettäessä sitä toleranssi kasvaa, joten entiset määrät eivät enää jossain vaiheessa vaikuta toivotulla tavalla. Niihin voi myös jäädä psyykkisesti koukkuun (= ei uskalla mennä minnekään ilman beetasalpaajaa). Että silleen. Mutta hyvä lääke se on heille, ketkä siitä avun saavat.

        Jo kolme vuotta olen käyttänyt beetasalpaajaa työn takia. Annokset on pienentyneet kun jännittäminen jäänyt vähäisemmäksi, mutta n. 20- 40 mg normaalina päivänä, jos taas jotain erikoista, jopa 60 mg. Kuulemma ei saisi ottaa yli 70 mg, mutta en viitsisikään, koska voisi olla vähän tukalat oltavat, päätä alkaa särkeä jos ottaa liian ison annoksen ja jalat puutuu kävellessä.
        Mulle lääkäri on sanonut, että annos on pieni ja ei haittaa sinänsä. Toinen taas sanoi että voi alentaa verenpainetta. Mulla on korkeahko verenpaine normaalisti. Jos ei olisi tätä lääkettä en voisi käydä töissä. Myös masennuslääke Mirzatsepinia olen kokeillut (tai mikä se nimi nyt on?), aika hyvä, tosin vaikea herätä aamuisin. Tämä lääke piristää todella ja jaksaisi valvoa koko yön. Myös piristää mielialaa ehkä, mutta en tiedä auttaako jännittämiseen.
        Mutta ystäviä en ole itsekään saanut, jos nimittäin lääke olisi joka siihen auttaisi niin ehkä bentsot, jotka tekevät hövelin olon ja vastaa varmaan humalaa jollain tavalla. Minulla ei ole yhtään ystävää myöskään, kaikki on jääneet kun olen muuttanut aika paljon ja uusia ei saa. Se kyllä haittaa minua, mutta olen tottunut.


      • It'a all about money
        Valiumia naamaan kirjoitti:

        Jenkeissä kouluikäisille ekaluokkalaisille aroille lapsille syötetään
        lääkkeitä, etteivät joutuisi koulukiusaajien uhreiksi ja ottaisivat osaa jännittämättä tunneilla ryhmätöihin ja muihin kimppatehtäviin.
        Etteivät eristäytyisi muista sivullisiksi ja ajautuisi mahdollisiksi tuleviksi kouluampujiksi kiusattuina ja mahdollisesti väkivallan uhreina he
        kostavat myöhemmin kokemansa koulukiusattuna olemisen ja
        kokemansa väkivallan.

        Lääkitys ennaltaehkäisee syrjäytymisen.
        Näin olen TV:dokumenteissa nähnyt ja kuullut sekä lehdistä lukenut.

        Jotta yhteiskunta saisi kaikki tehokkaiksi tuottaviksi jäsenikseen, ujoa pidetään automaattisesti "vääränlaisena" yksilönä. Sillä hän "ei pärjää kovassa kilpailussa työpaikoista ja pahimmassa tapauksessa päätyy väkivallantekijäksi".

        Ratkaisuksi syötetään pillereitä jo pikkulapsesta alkaen ja vastoin luonnon omaa tahtoaan. Tälläisessä toimintamallissa korostetaan sitä mielikuvaa, että kiusaajat ovat voittajia ja uhreissa on - vähemmistönä - aina jotain kemiallisesti korjattavaa vikaa.


      • pipipääpsykhoitsu
        jumalauta, lääkkeet! kirjoitti:

        Jo kolme vuotta olen käyttänyt beetasalpaajaa työn takia. Annokset on pienentyneet kun jännittäminen jäänyt vähäisemmäksi, mutta n. 20- 40 mg normaalina päivänä, jos taas jotain erikoista, jopa 60 mg. Kuulemma ei saisi ottaa yli 70 mg, mutta en viitsisikään, koska voisi olla vähän tukalat oltavat, päätä alkaa särkeä jos ottaa liian ison annoksen ja jalat puutuu kävellessä.
        Mulle lääkäri on sanonut, että annos on pieni ja ei haittaa sinänsä. Toinen taas sanoi että voi alentaa verenpainetta. Mulla on korkeahko verenpaine normaalisti. Jos ei olisi tätä lääkettä en voisi käydä töissä. Myös masennuslääke Mirzatsepinia olen kokeillut (tai mikä se nimi nyt on?), aika hyvä, tosin vaikea herätä aamuisin. Tämä lääke piristää todella ja jaksaisi valvoa koko yön. Myös piristää mielialaa ehkä, mutta en tiedä auttaako jännittämiseen.
        Mutta ystäviä en ole itsekään saanut, jos nimittäin lääke olisi joka siihen auttaisi niin ehkä bentsot, jotka tekevät hövelin olon ja vastaa varmaan humalaa jollain tavalla. Minulla ei ole yhtään ystävää myöskään, kaikki on jääneet kun olen muuttanut aika paljon ja uusia ei saa. Se kyllä haittaa minua, mutta olen tottunut.

        Mirtatsapiinia sisältävät lääkkeet ovat masennuksen, ja joissain tapauksissa unettomuuden hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Masennusoireiden helpottaessa, voivat jännitystä aiheuttaneet tilanteetkin helpottua, mutta varsinaisesti jännitysoireisin (mm. sosiaalistentilanteidenpelko ym. mirtatsapiinia ei käytetä.

        Voi olla, että muistat lääkkeesi väärin. Mutta mirtatsapiini ei piristä heti lääkkeen oton jälkeen, vaan päinvastoin... joillekin voi aiheuttaa jopa hallitsematonta väsymystä. http://www.tietoaunettomuudesta.fi/masennuslaakkeet/


      • näin meillä täällä
        Valiumia naamaan kirjoitti:

        Jenkeissä kouluikäisille ekaluokkalaisille aroille lapsille syötetään
        lääkkeitä, etteivät joutuisi koulukiusaajien uhreiksi ja ottaisivat osaa jännittämättä tunneilla ryhmätöihin ja muihin kimppatehtäviin.
        Etteivät eristäytyisi muista sivullisiksi ja ajautuisi mahdollisiksi tuleviksi kouluampujiksi kiusattuina ja mahdollisesti väkivallan uhreina he
        kostavat myöhemmin kokemansa koulukiusattuna olemisen ja
        kokemansa väkivallan.

        Lääkitys ennaltaehkäisee syrjäytymisen.
        Näin olen TV:dokumenteissa nähnyt ja kuullut sekä lehdistä lukenut.

        No voi ei.. niille koulukiusaajillehan ei tarvitse tehdä mitään. Syötetään vaan aroille lapsille nappeja niin kaikki on hyvin. Mitä helvettiä?! Juuri tällä ajatusmaailmalla kaikki alkaa olla päin vittua...... Eiköhän syötetä siis nappeja ihan kaikille niin maailma pelastuu.


      • Nappeja ja terapiaa
        näin meillä täällä kirjoitti:

        No voi ei.. niille koulukiusaajillehan ei tarvitse tehdä mitään. Syötetään vaan aroille lapsille nappeja niin kaikki on hyvin. Mitä helvettiä?! Juuri tällä ajatusmaailmalla kaikki alkaa olla päin vittua...... Eiköhän syötetä siis nappeja ihan kaikille niin maailma pelastuu.

        Kysyn ihan pelkästä mielenkiinnosta, en vittuillakseni, että tuliko sinulle tosiaan yllätyksenä se että täällä suomessakin, ihan kuin siellä amerikoissakin, kiusattujen uhrit laitetaan saamaan terapiaa ja muuta ja että kiusaajat saavat jatkaa koulussa normaalisti ehkä viikon erottamisen jälkeen?


        Seuraavassa on normaali suomalainen kiusaamisenhoitojärjestelmä kouluissa.

        Uhrin asemaa vähätellään opettajien toimesta. Joskus vuosiakin.
        Uhrin kohtalo kielletään ja asia painetaan villaisella. Joskus vuosiakin.

        JOS asia ei paljastu koskaan, uhri voi päätyä työpaikkakiusatuksi, syrjäytyneeksi tai hän päätyy pitkiin terapiasessioihin ja lääkityksen alaiseksi omalla kustannuksellaan. On erittäin harvinaista että kiusattu päätyisi ottamaan normaalielämän syrjästä kiinni ja rakentamaan oman elämänsä peruskoulun, keskiasteen koulutuksen ja miehillä armeijan jälkeen.

        JOS asia paljastuu, niin tapahtuu seuraavaa:

        Kiusaaja pahimmassa tapauksessa erotetaan lyhyeksi aikaa koulusta, jonka jälkeen hän palaa samaan kouluun takaisin.

        Uhri lähetetään terapiaan saamaan keskusteluapua. Terapiasessiot ovat vaitiolovelvollisuuden hiljentämiä, toisinsanoen mitään uhrin puheista ei välttämättä kerrota edes uhrin vanhemmille.
        Jos uhri on masentunut kiusaamisestaan, hänelle voidaan määrätä lääkitys ja sairaslomaa, eli hänet otetaan pois koulusta määräajaksi.

        Tuolla käytännöllä uhri on sekä muiden että omasta mielestään loppuiäkseen leimattu heikoksi ja apua tarvitsevaksi, ja kiusaaja on vain korottanut omaa mainettaan pahiksena.

        Järjestelmä pitäisi kääntää täysin päinvastaiseksi, eli uhri pitäisi jättää kouluun. Kiusaaja pitäisi erottaa, kiusaajalle pitäisi määrätä nappeja ja hänelle pitäisi määrätä pakollista terapiaa vuosiksi eteenpäin. Ellei terapiakerrat toteudu, niin sakkoja vanhemmille ja lapsi otettaisiin huostaan.


    • m23..

      oon ap:n kanssa samas tilanteessa.. turkuun kun muutin nii sellanen vaihdos ihmisissä et huh huh enkä osaa oikeen hankkia uusia kavereita taikka ystäviä

      • JK

        Mulla vähän sama vika, muutin just Turkuun ja kun ikääkin on tullut niin vaikeampihan sitä on ystäviä löytää... pitäiskö perustuu Turun kaverikaipuiset tms.. vai olisko jo sellainen?


      • TYSin asukki
        JK kirjoitti:

        Mulla vähän sama vika, muutin just Turkuun ja kun ikääkin on tullut niin vaikeampihan sitä on ystäviä löytää... pitäiskö perustuu Turun kaverikaipuiset tms.. vai olisko jo sellainen?

        Turkulaisten tylyys ja nenäkkyys johtuu niiden puhetavasta. Pidemmän päälle se alkaa rasittamaan kaikkia, jotka tulee muualta... Kannattaa muistaa, että turkulaiset eivät välttämättä ole tylyjä vaikka tylysti puhuvatkin!


    • Mullakin on jonkinlaista sosiaalista kömpelyyttä.. olen hiljainen ja ujo. Kuitenkin haluaisin kovasti uusia hyviä ystäviä, koska on välillä yksinäinen olo. Minulla on yksi hyvä ystävä, mutta uusia hyviä ystäviä olisi kiva saada. Koulussa on joitain kavereita, mutta niitä pitäisi varmaankin nähdä kouluajan ulkopuolella. Siitä se kai lähtisikin...?

      • 7390

        Itsekin aika erakko nykyään. Joskus haikailen hyvän ystävän perään, mutta onneksi mulla on sellainen puoliso, joka ymmärtää ja jolle voin puhua kaikesta.

        Jotenkin olen kai vaan niin outo, että ihmiset ei yleensä pidä musta. Ihan lapsesta asti olen saanut kuulla sitä. En oikein hahmota itse mikä juttu se on. En vaan ole ehkä perinteinen nainen. En jaksa vouhottaa ulkonäköasioista kauheasti. Töissä yritän tulla juttuun naisten kanssa, mutta en pysty olemaan ihan oma itseni.

        Tietokonehan on monen ujon pelastus. Netissä voi tutustua ehkä helpommin ja löytää kaltaistaan seuraa.

        Jos halua riittää ja on mahdollisuus, niin hanki itsellesi koira. Sen avulla tutustuu helpommin uusiin ihmisiin ja se rikkoo jään tuntemattomien väliltä ja antaa puheenaiheita. Lisäksi se on sun hyvä ystävä! Vaatii tietysti paljon "työtä".

        Erilaisilta kursseilta voi myös löytää seuraa ja luultavasti samanhenkistä. Ihan mitä vaan. Kielen opiskelua, kokkauskurssi, käsityökurssi...Tai vaikka joku esiintymiskurssi. Se voisi antaa rohkeutta ja varmuutta ihan muutenkin, vaikka ei ystäviä löytäiskään.


      • nvnbvnbvn

        Hei Forgetmenot_91

        Olet hyvännäköinen, toivottavasti se naapurisi huomaa sen myös!

        Sitäpaitsi, mitäs jos hän on huomannutkin, mutta on ujo eikä uskalla siksi sanoa sinulle mitään. Ole sinä ensimmäinen joka rikkoo jään :D


      • nvnbvnbvn
        7390 kirjoitti:

        Itsekin aika erakko nykyään. Joskus haikailen hyvän ystävän perään, mutta onneksi mulla on sellainen puoliso, joka ymmärtää ja jolle voin puhua kaikesta.

        Jotenkin olen kai vaan niin outo, että ihmiset ei yleensä pidä musta. Ihan lapsesta asti olen saanut kuulla sitä. En oikein hahmota itse mikä juttu se on. En vaan ole ehkä perinteinen nainen. En jaksa vouhottaa ulkonäköasioista kauheasti. Töissä yritän tulla juttuun naisten kanssa, mutta en pysty olemaan ihan oma itseni.

        Tietokonehan on monen ujon pelastus. Netissä voi tutustua ehkä helpommin ja löytää kaltaistaan seuraa.

        Jos halua riittää ja on mahdollisuus, niin hanki itsellesi koira. Sen avulla tutustuu helpommin uusiin ihmisiin ja se rikkoo jään tuntemattomien väliltä ja antaa puheenaiheita. Lisäksi se on sun hyvä ystävä! Vaatii tietysti paljon "työtä".

        Erilaisilta kursseilta voi myös löytää seuraa ja luultavasti samanhenkistä. Ihan mitä vaan. Kielen opiskelua, kokkauskurssi, käsityökurssi...Tai vaikka joku esiintymiskurssi. Se voisi antaa rohkeutta ja varmuutta ihan muutenkin, vaikka ei ystäviä löytäiskään.

        "Jotenkin olen kai vaan niin outo, että ihmiset ei yleensä pidä musta. Ihan lapsesta asti olen saanut kuulla sitä."

        Minäkin kuvittelin että olin outo ja että ihmiset pelkäsivät minua. Olen aika iso mies, en lihava, mutta muuten harteikas ja voimakas. Sain myös kuulla siitä erityisesti naisilta ja vaikka sain kuulla kaikenlaista, myös kehuja, niin kahden naisen sanat jäivät mieleen syömään itsetuntoa, eli juuri se että olen iso ja pelottava ja muka vastenmielinen.

        Nyt vasta kymmenen vuoden jälkeen tajusin että ne ihmiset jotka tulivat minulle juttelemaan, yrittivät tutustua minuun ja olla minun ystäviäni ja että tuo iso ja pelottavakin olivat vain kehuja ja ihailuja joita en silloin huonon itsetunnon vuoksi ymmärtänyt.


    • toinen idiootti

      Oikeasti toivon aloittajalle onnea että löytäisi ystäviä. Itse olen myös ujo ja sisäänpäinkääntynyt ja kömpelö solmimaan ystävyyssuhteita. Vaikea neuvoa, kun ei itselläkään pahemmin ole ollut tuuria ystävien etsinnässä ja nykyään olen liian vanhakin, että voisin muuttaa itseäni muuksi kuin mitä olen. Ja nekin ystävät mitä on ollut, niin hekin osoittautuivat vääränlaisiksi valinnoiksi. Et ole sen kummemmin idiootti kuin me muutkaan. Sun pitäis löytää sellanen harrastus, josta pidät ja jossa koet onnistumista ja sitä myöten itsetuntokin paranisi ja saisit ystäviä sen harrastuksen myötä. Tsemppiä vaan kovasti matkaan.

      • Yksi idiootti lisää

        nimin. "Toinen idiootti":
        Eihän itsensä kehittämiselle ole olemassa ikärajaa! Eläkkeellä oleva anoppini, kohta 70v. aloitti puoli vuotta sitten senioreiden tietokonekurssin. Eikä valita yhtään. Päinvastoin, on saanut sieltä samanhenkistä keskusteluseuraa!
        Ehkä joku vastaavanlainen tietylle (ikä)ryhmälle suunnattu toiminta sopisi myös sinulle.


      • kolmas idiootti

        Sellaisen neuvon antaisin, että älkää odottako vanhemmalla iällä välttämättä löytävänne samanlaista 'sydänystävää', joita olivat nuoruusaikaiset ystävänne. Ystävyyden muodot muuttuvat iän myötä, mutta ystäviä ne ovat nuo aikuisiän vähän löyhemmätkin ystävyydet.

        Toiseksi ystävyys on kaksisuuntaista ja vaatii työtä. Ei sieltä kukaan tule sua kurjuudestasi pelastamaan vaan vähintään sama panos tarvitaan toiseen suuntaan. Siitä syntyy yhteisiä kokemuksia pikku hiljaa. Mutta ei se työtä ole, joten rennosti vaan ja iloisella mielellä.


    • saman kokenut

      Älä ensinnäkään ota sosiaalisia tilanteita niin vakavasti. Rentous ennen kaikkea! Miksi olet niin sisäänpäinkääntynyt? Jos sinulla on huonoja kokemuksia, jotka vaivaavat, hakeudu terapiaan, jossa käsitellään henkisiä lukkojasi. Onko sinun vaikea sietää erilaisuutta ja siksi et koe oloasi mukavaksi toisten seurassa? Jotta saisi ystäviä, täytyy hyväksyä erot mielipiteissä ja katsomuksissa. Ajan mittaan teitä yhdistäviä asioita tulee kokemusten kautta. Kaikista ei voi pitää, mutta rimaa ei kannata pitää liian korkealla. Luota siihen, että olet hyvä tyyppi. Jos et itse viihdy itsesi kanssa, miten muutkaan voisivat? Olen itse kärsinyt samasta ongelmasta, mutta päässyt siitä, joten tiedän kuinka ahdistavaa ujous on. Hyvä asia on se, että siitä voi päästä!

      Ps. Ei tarvitse olla "hullu" vaikka menee terapiaan, ongelman hoitaminen ja avun pyytäminen osoittaa vain tervettä nöyryyttä.

      • eksynyt idiootti

        Olen yrittänyt ottaa rennommin, kun yleensä on ankara itteni suhteen. Häpeän itteäni ja oon miettiny, että sen takia voisin hakeutua terapiaan.


    • VeskuVJ

      Aloita jokin uusi harrastus, niissä tuppaa löytämään ystäviä :).

      • Aina syrjitty

        Helppo sanoa kun toteuttaa, kun on jännittäjä ja arka niin kun menee
        johonkin harraste ryhmään, sitä kuvittelee olevansa outolintu muiden
        joukossa koska toiset useimmin tulevat sinne 2-3 kaverin kanssa,
        eikä yksin.
        useimmat siellä harraste ryhmissä tuntevat toisensa ja juttelevat vain heille
        ei uudelle naamataululle jota kukaan ei tunne.

        Kantsuu mennä johonkin ihan aloittelija ryhmään esim.jos paikkakunnalla on jonkinmoinen kansanopistonkaltainen Työväenopisto tms harrasteryhmä.
        Sguassia aloittelioille, tennistä taikka keilailua aloittelioille jne.

        Olin itämaisen tanssinryhmässä ja takarivissä, saavuin aina ensimmäisenä varaamaan paikan, koska paikka piti ottaa peilin edestä, taikka jos halusi olla vaikka taka rivissä, kuitenkin tuli myöhässä ryhmään tyttöjä jotka tönivät mut pois paikaltani enkä kehdannut sanoa että sori tää on kyllä mun paikkani. lopetin lopulta sen harrastuksen tuon tönimisen vuoksi.
        Opettajana oli joku Haminalainen Päivi mattila, joka käyttäytyi minua
        kohtaan syrjivästi kuin olisin ollut ilmaa.

        Useimmin jotkut taideaine-ryhmätkin saattavat olla sisäsiittoisia kaverit siellä pitää yhtä ja jutustelevat keskenään yhteisistä tulevista thaimaan matkoista jne. Mutta kun saavut yksin, etkä ole menossa Thaimaahan etkä varattomuuden vuoksi mihinkään, on vaikea ottaa osaa heidän keskusteluun sen kummemmin.


      • LELLAAJA

        LEL


      • lmllmml
        Aina syrjitty kirjoitti:

        Helppo sanoa kun toteuttaa, kun on jännittäjä ja arka niin kun menee
        johonkin harraste ryhmään, sitä kuvittelee olevansa outolintu muiden
        joukossa koska toiset useimmin tulevat sinne 2-3 kaverin kanssa,
        eikä yksin.
        useimmat siellä harraste ryhmissä tuntevat toisensa ja juttelevat vain heille
        ei uudelle naamataululle jota kukaan ei tunne.

        Kantsuu mennä johonkin ihan aloittelija ryhmään esim.jos paikkakunnalla on jonkinmoinen kansanopistonkaltainen Työväenopisto tms harrasteryhmä.
        Sguassia aloittelioille, tennistä taikka keilailua aloittelioille jne.

        Olin itämaisen tanssinryhmässä ja takarivissä, saavuin aina ensimmäisenä varaamaan paikan, koska paikka piti ottaa peilin edestä, taikka jos halusi olla vaikka taka rivissä, kuitenkin tuli myöhässä ryhmään tyttöjä jotka tönivät mut pois paikaltani enkä kehdannut sanoa että sori tää on kyllä mun paikkani. lopetin lopulta sen harrastuksen tuon tönimisen vuoksi.
        Opettajana oli joku Haminalainen Päivi mattila, joka käyttäytyi minua
        kohtaan syrjivästi kuin olisin ollut ilmaa.

        Useimmin jotkut taideaine-ryhmätkin saattavat olla sisäsiittoisia kaverit siellä pitää yhtä ja jutustelevat keskenään yhteisistä tulevista thaimaan matkoista jne. Mutta kun saavut yksin, etkä ole menossa Thaimaahan etkä varattomuuden vuoksi mihinkään, on vaikea ottaa osaa heidän keskusteluun sen kummemmin.

        Töni takaisin. Saat minulta luvan.

        Sinulle vinkiksi voisin antaa sellaisen että mene teatterilaisten järjestämille esiintymistaidon kursseille.

        Niissä kursseissa on sekä hyviä että huonoja opettajia. Huonot ovat niitä jotka pyytävät sinua esiintymään possuna ja röhkimään lätissä. Hyvät ovat niitä jotka keskittyvät nimenomaan esiintymiseen, eikä itsensä typeräksi tekemiseen.

        Esiintymistaidon kursseilla käydään yleensä läpi erilaisia tilanteita joissa ihmiset toimivat, kuten kaupan kassat, pankkisalissa keskustelu, puiston penkillä tuntemattoman tapaaminen, erilaisia tunnetiloja osoittaen jne jne.

        Hyvä opettaja löytää ne ongelmakohdat jotka tekevät esiintymisestäsi sellaista että näytät muiden mielestä näkymättömältä. Kyse ei ole sinussa olevasta ominaisuudesta, vaan sinun teoistasi, eli siitä miten kroppasi toimii eri tilanteissa. Kun ne ongelmakohdat on löydetty, niistä pyritään aktiivisesti eroon.

        Minä väitän pelkästään tuon kertomasi perusteella että kuljet pää kumarassa ja hartiat eteenpäin työnnettynä.

        Noissa esiintymistaidon kursseilla juuri tuollaisia pieniä asioita käydään läpi ja tunnistetaan ja sitten sitä asentoa ja toimintaa korjataan. Varsinaisia puheenaiheita siellä ei anneta, vaan nimenomaan asentojen kautta löydetään piilossa olleita voimavaroja.

        Jos tuo oletukseni pitää paikkansa, niin toiselle ihmiselle sosiaalisena eläimenä se antaa viestin että haluat olla yksin tai että olet jotenkin haavoitettu ja surullinen. Siksi ihmiset reagoivat sinuun juuri sillä tavalla kuten kuvailit. He eivät tee sitä pahuuttaan, mutta koska reaktiot ovat automaattisia ja kulttuurisidonnaisia, niin siitä syntyy helposti ongelmia jotka alkavat syömään sinun itsetuntemustasi.

        Jotta pääset siitä eroon, niin rintaa rottingille ja sitten uusia positiivisia kokemuksia metsästämään. Huomaatko, eli uusia positiivisia kokemuksia metsästämään. Varmasti mukaan tarttuu myös negatiivisia kokemuksia, mutta tarkoituksena onkin löytää positiivisia kokemuksia ja kirjata ne ylös. Yleensä kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset poimivat muistiinsa huonoja kokemuksia ja jättävät sivuun kaikki hyvät kokemukset.

        Muista se että myös sinulla on oikeus sanoa muille EI. Sinä olet ihminen, kuten kaikki muutkin. Sinä et ole heittopussi.

        Ellet halua mennä esiintymistaidon kursseille tai niitä ei juuri nyt järjestetä, niin suosittelen että katselet esimerkiksi erilaisia elokuvia ja tarkastelet tarinan ja tapahtumien sijaan sitä miten nuo näyttelijät niissä kehollaan toimivat kun ovat surullisia, iloisia, rakastuneita, päättäväisiä jne. Pienikin muutos asennossa auttaa hyvin paljon muiden suhtautumisessa sinuun.


    • Mitä saliin tulee, olen käynyt pari vuotta enkä ole keneenkään tutustunut siellä. Jännittäminen on paha ongelma, tiedän koska kärsin itse siitä kanssa sekä paniikkihäiriöstä. Sanoisin, että ne rajoittavat elämää aikasen paljon. Ja tuohon päälle vielä ujous, niin paketin lopputuloksen voitte kuvitella.

      Kannattaa ystäviä etsiä esim harrastusten kautta. MIettiä omia mielenkiinnon kohteita ja lähteä siitä. Netistäkin voi löytää ystäviä, olen siinä ollut onnekas, että olen tavannut todella hienojakin ihmisiä netin avulla.

      Jos jännitys menee liian pahaksi, minusta voi kokeilla beetasalpaajia, jos kyse on siis tykytyksestä eikä muista oireista. Muuten suosittelen mietoja rauhoittavia, joihin ei oikein käytettynä jää koukkuun. Tiedän kokemuksesta, koska olen niitä käyttänyt pitemmän aikaa epäsäännöllisesti. Terapia voi kanssa auttaa jännittämiseen ihan hyvin ja sen kokeilemista kannattaa miettiä.

    • poulukkaposki

      Mieti ensin mikä on se asia,jota haluaisit tehdä?
      Sitten rohkeasti vaan menoksi ajatuksella, että kaikki mikä ei tapa- vahvistaa
      Minä lähdin tansseihin vaikka se hirrvitti ihan kauheasti- oli kivaa.
      Sitten yksin kirjastoon,konserttiin, kaupungille, uimahalliin.....
      Siitä se lähti.
      Olet hyvä, kannusta itseäsi! Pärjäät kyllä.punarinta

      • eksynyt idiootti

        Yksin olen kyllä raahautunut kirjastoihin, kaupungille ja konsertteihin, mutta harvemmin suomalaiset tulee siellä tutustumaan varsinkin, jos näyttää tosi ahdistuneelta.


      • 22-pistepirkko
        eksynyt idiootti kirjoitti:

        Yksin olen kyllä raahautunut kirjastoihin, kaupungille ja konsertteihin, mutta harvemmin suomalaiset tulee siellä tutustumaan varsinkin, jos näyttää tosi ahdistuneelta.

        Erilaisuus on rikkautta. Ujous ei ole vika, mut hankaloittaa elämää. Kannattaa muistaa, että saat olla juuri sellainen kuin olet.
        Beetasalpaajat ovat toimineet minulla hyvin. Kokeile menemällä sellaisiin juttuihin mukaan mistä ite tykkäät, kun innostut jutusta saatatpa kommentoida jotain ihan huomaamattasi.
        Ps. Perusta "outojen otusten" palsta, kirjoittelisin sinne mielelläni itsekin.
        Birdie


      • 22-pistepirkko kirjoitti:

        Erilaisuus on rikkautta. Ujous ei ole vika, mut hankaloittaa elämää. Kannattaa muistaa, että saat olla juuri sellainen kuin olet.
        Beetasalpaajat ovat toimineet minulla hyvin. Kokeile menemällä sellaisiin juttuihin mukaan mistä ite tykkäät, kun innostut jutusta saatatpa kommentoida jotain ihan huomaamattasi.
        Ps. Perusta "outojen otusten" palsta, kirjoittelisin sinne mielelläni itsekin.
        Birdie

        Joo tuohon palstaan sopisin itsekin hyvin. Varmaan puolet iltariennoista olen tehnyt yksin ja matkoista viime vuosina kaikki. Reissuissa on ollut kivaa, klubeilla aina joskus ja toisinaan aika yksinäistä.


    • Yhistykseen

      Yhdistystoiminnan parissa tapaa ihmisiä. Ainakin luontoharrastajien ja jousiampujien yhdistyksissä on muita hiljaisia tyyppejä joiden kanssa voisit pärjätä. Teatteriharrastus voisi saada kielenkantoja löyhemmäksi. Mutta millainen toiminta sinua kiinnostaisi?

    • fani-fiktioni

      Katsoessaan ihmisiä kahvilassa nelikymppinen mies kaipaa menetettyä onnellisuutensa ja tuntee itsensä sivustakatsojaksi. Hän on katkera. Hän on sivullinen. Hän on ylijäämämies. Ennen kaikkea hän on katkera siitä, että ihmiset ovat kaltoinkohdelleet ja syrjineet häntä huonosti, vaikka kuinka hän yritti käyttäytyä parhaansa mukaan, mutta tuloksetta. Tämän takia hän on herkkä ja haavoittuvainen.

    • 20

      Pidätkö urheilusta?
      Liity johonkin urheiluseuraan. Siellä voit pelata muiden mukana. Ei siihen niin paljoa sosiaalisia taitoja tarvita. Urheilemalla itsevarmuus saattaa kuitenkin kasvaa ja voi olla että pikkuhiljaa pääset ujoudesta pois.

      Täältä löydät esim. joitakin lajeja:

      http://nimenhuuto.com/pelaajaporssi

    • ei keksi

      Joo, puhumattomuus saattaa antaa muille sellaisen kuvan, ettet viihdy heidän seurassaan. Se, ettei keksi mitään ns. järkevää sanottavaa on ihan turha murehtimisenaihe. Kuuntele mitä muut puhuvat arkisissa tilanteissa; ei arkinen keskustelu yleensä paljoa apinan ääntelyä korkeammalla tasolla liiku. Itsekritiikki alas vaan!
      Monesti myös yksinäiset ihmiset ovat itsekeskeisiä, ja he miettivät asiat vain itsensä kautta. Eri tilanteissa muiden huomioiminen, mielipiteen kysyminen jne. ovat hyviä. (Se mitä muut ajattelevat sinusta on eri asia, se on täysin itsekeskeistä sekin. Suurimman osan ajasta muut eivät ajattele kuitenkaan sinusta mitään.)
      Harrastuksista kenties voi löytää kavereita, mutta kannattaa valita sellainen laji jossa luonnostaan on sosiaalista kanssakäymistä. Siltikin se vaatii sitä että jompikumpi ehdottaa vaikka kahvilla/oluella tms. käyntiä, mikä sekin voi olla hankalaa. Porrasta voi madaltaa itse sillä että puhuu muustakin kuin siitä harrastuksesta! Kerro vaikka jostain tyhmästä mokasta jonka teit. (Ei liian noloa silti.)
      Tärkein pointti on se ettei murehdi mitä muut ajattelee. Meni syteen tai saveen, on hyvä muistaa että aina voi tehdä itsestään vielä isomman pellen. Ja joku toinen on tehnyt jo.

      • eksynyt idiootti

        Oon kyllä huomannut, että mun ajattelu kääntyy heti tosi itsekeskeiseksi, jos on vähänkin epävarma olo.


      • ei keksi
        eksynyt idiootti kirjoitti:

        Oon kyllä huomannut, että mun ajattelu kääntyy heti tosi itsekeskeiseksi, jos on vähänkin epävarma olo.

        Niinhän siinä helposti käy... kait se on jokin luonnollinen reaktio että ajattelee ensin itseään. Mutta asiaahan voi kelata niin, että minkälaisen kaverin itse haluaisi tuntea. Sellaisen joka kuuntelee mitä itsellä on sanottavaa, joka on kiinnostunut omista asioista ja joka on rehellinen, niin hyvässä kuin pahassakin? Eihän sitä ole kovin vaikeaa toteuttaa itsekään. Vaikka et olisi kiinnostunut toisen asioista, voit silti kysellä niistä. Ja jos painat mieleesi jotain asioita muista ihmisistä, ja palaat niihin myöhemmin (tyyliin: "sullahan oli se serkku joka asui Ruotsissa..." tms.), niin annat kiinnostuneen kuvan itsestäsi. Jossain vaiheessa voit huomata että oikeasti kun pystyy asettumaan toisen asemaan, niin ensinnäkin ne asiat kiinnostavat aidosti, ja toisaalta omista asioista ei hermoile niin paljoa. Itse olen myös huomannut että itseä ja muita kannattaa arvioida samalla mitalla, eikä pidä itseään muita huonompana tai parempana.

        Helpommin sanottu kuin tehty tietenkin, mutta kyllä noissa voi kehittyä kun ottaa sen asiakseen. Se on jännä juttu että yleensä sitä jännittää ettei vaan sano vahingossa mitään typerää, vaikka todellisuudessa typerien asioiden sanominen yleensä rikkoo jäätä - helpompi on jutella henkilölle joka ei itsekään liikoja stressaa sanomisistaan.

        Täällähän on noita harrastusideoita heitettykin, muutenhan kavereiden löytäminen voi olla hankalaa... töissä tai koulussa on aika vakiintuneet asemat ja käsitykset ihmisistä. Toki nekin voivat muuttua, mutta vaativat aikaa. Jos vaan keksit jonkun harrastuksen josta olet itse kiinnostunut, se auttaa. Kun on hyvällä tuulella itse, on helpompi jutella muillekin.


    • YksinYksinäinen

      Munkin Mutsi ehdotteli mulle esim Kansantansseja&koiranpennun hankkimista kun kaveripiiri muodostui lähinnä juopoista ja ite tein todella paljon ylitöitä.... Kyllä se vaan kannattaa liittyä johonkin seuraan ja sitä kautta saada 'normaaleja' ystäviä ettei vaan ajaudu kapakkalinjalle...Itse hoidin asian toisin..Mutta Tsaemppiä ja onnea...!

    • Get up, stand up

      Synny uudestaan.

      Missä olet hyvä, vai etkö ole löytänyt sitä vielä?
      Jos olet kömpelö, rupea koomikoksi.
      Jos hyvä kielissä, opettajaksi.
      Jos olet taitava käsistäsi, voit tehdä maalauksia tai veistoksia.
      ...

      Lopuksi hommaat porukan kasaan ja laitat itsesi likoon.
      Pidä vaikka makkaranpaistajaiset, joissa esittelet teoksesi.
      Jo on kumma, jos ei ole yhtään kaveria sen jälkeen.

      Ai niin se ujous ja käsien tärinä....
      Tiedätkö, pelkäät turhaan...
      Siihen tottuu tai se lakkaa....
      Yli puolet ihmisistä on sosiaalisia jännittäjiä...

      No jos haluat olla hiljaa muiden kans, nii miks ei retriittii.
      Perusta yritys ja opeta ihmisille kuinka ollaan vaan hiljaa ja hengitetään.
      Se taito on kato unohtunu monelta oravanpyörässä kiipiessä.

    • tekemistä

      Tekemisen kautta saa helposti kontaktin ihmisiin. Joku harrastus tms johon liittyy se, että olet "tekemisissä" muiden kanssa. Salilla tms täytyy osata/uskaltaa mennä ensin jutteleen.

      Itse olen löytänyt paljon ystäviä ns kolmannen sektorin kautta eli erilaiset järjestöt ym tarjoavat tähän mahdollisuuden.

      Mieti omia kiinnnostuksen kohteitasi ja ota askel ja lähde liikkeelle. Puheen aiheet löytyvät helposti ja luontevasti yhteisen asian parista. on se sitten mikä tahansa painikerhosta lukupiirii;)

    • HUOMIO !

      Mieti mistä olet itse kiinnostunut..siitä lähdet
      Hankkiudu paikkoihin ,missä harrastetaan asioita ,mitkä itseäsi kiinnostaa. Kyllä siellä ns. turpa tuttuja tekee. Rohkeesti vaan juttelemaan..keskustelemaan..mitä nyt harrastaisittekin samassa paikassa. Vaikka esim. lentopalloilu,musiikki..piirtäminen..maaailma on täynnä asioita----
      Lähde siitä mikä sinua kiinnostaa.? Mieti!

    • Mies 22v

      Ärsyttävää kun joka vaivaan tyrkytetään nykyään vaan jotain nappeja. Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja käytin masennuslääkkeitä kunnes kyllästyin ja lopetin ne. Nyt on pieniä lopetusoireita mut toivottavasti menee pian ohi. En vieläkään ole päässyt ongelmastani eroon. Ei tähän mikään taida auttaa. Juon aina välillä viinaa vaikka tiedän ettei se ole hyväksi. Yritän vaan paeta yksinäisyyttä ja todellisuutta edes hetkeksi kunnes se tulee eteen kahta kauheampana.

    • kaamos1

      On meitä muitakin saman kohtalon omaavia kohtalo toveria.

    • km

      hyvä alku on se, että olet päättänyt tehdä asialle jotain etkä vain jatkaa itsesäälissä kieriskelyä. :)
      jollain aikaa olin ehkä hiukkasen samantapaisessa tilanteessa, erona vain oli se että oli yksi ystävä (aika ratkaisevaa kylläkin). sitä kautta löytyi sitten lisää uusia tuttavia. minäkin suosittelen muiden tavoin uusia harrastuksia, jospa se siitä. jos ei muut tule juttelemaan, niin sitten pitää vaan yrittää mennä juttelemaan muille. jos yhden kerran saa suunsa avattua, toinen kerta on helpompi.
      tsemppiä! :)

    • romanista

      Hei, oli pakko kirjoittaa takaisin jotain, sillä tekstisi kuulosti siltä, miten itse ajattelin muutamia vuosia sitten,ollessani parinkympin kieppeillä. Mielestäni on hienoa, että tiedostat tilanteesi ja haluat siihen muutosta, tämä on todella tärkeää.

      Itselleni ratkaisevinta siinä, että aloin saamaan paljon erilaisia tuttuja oli se, että unohdin omat ajatukseni ja menin vain tilanteisiin, olin ennakkoluuloton ja avoin. En koko ajan kelannut, että mitähän toikin sanoo kun teen näin tai kun sanon näin (en valehtele yhtään, päässä itseni kanssa käymä keskustelu oli tällaista, joskus jopa tunteja päivittäin ja tämähän vain lisäsi jo vellovaa ahdistusta), toinen hyvä juttu -niin kuin monet ovat täällä sanoneet-, on hommata harrastus, itselläni se ei aikoinaan ollu rahatilanteen takia mahdollista, joten löysin kavereita netistä (yleensä eri bändien / tv-sarjojen kautta), osastä näistä "nettitutuista" on vuosien saatossa tullut yhtä tärkeitä, kuin "irl" -ystävistänikin.

      Asia, joka aiheutti itselleni totaalisen muokkautumisen ja muutoksen, oli läheisimmän ystäväni yhtäkkinen kuolema, niin traumaattista kuin sellaisen asian läpikäyminen on, sitä enemmän se havahdutti minua hymmärtämään sen, että meillä on vain yksi elämä, siksi siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä itselle. En tiedä oliko tästä selostuksestani mitään hyötyä, mutta toivon että oli. Tosi paljon tsemppiä sulle! :)

    • ClMp

      Minulla on samanlainen ongelma, olen jo 30v nainen. Muutama hyvä ystävä, mutta niitä uusia on tosi vaikeaa saada. Olen kokeillut joitain uusia harrastuksiakin, myös salilla käyntiä ylikiloista kärsivänä. Salilla en kyllä ole tutustunut keheenkään, pikemmin joskus tuntuu että saako sielläkään näyttäytyä läskeinensä ilman että katsotaan päästä varpaisiin. Jostain harrastuksesta tuli tuttuja ja yksi ystäväksi ehkä luokiteltavakin, mutta hän jätti yhteydenpidon elämäntilanteensa muuttuessa ja tutut taas kaikkosivat kukin omille teilleen. Toisessa harrastuksessa istutaan tunnilla ja tunnin päätyttyä jokainen suuntaa kiireellä kotiin. Ei siinä juttuseuraa ehdi saada. Jotenkin tuntuu, että kaikki suhtautuvat harrastuksiin hirveän vakavasti ja suorastaan kilpailuhenkisesti, etteivät he ajattele ystävystymistä.
      Olen tullut lisäksi hirvittävän varovaiseksi uusia ihmisiä tavatessa, jotta en vain jotenkin loukkaisi heitä ja etteivät he kaikkoaisi luotani, joten annan ehkä hiukan persoonattoman kuvan itsestäni. Tunnen itseni ulkopuoliseksi helposti, koska en osaa keskustella vapautuneesti heti varsinkin uusia ihmisiä tavatessa vaan seuraan tapahtumien kehittymistä sivusta. En usko että beetasalpaajat kirvoittaisivat minusta sanaseppoa, ongelmani kun ei ole hikoilu, vapina tai jäykkyys. Kerron mielipiteitäni, syvimpiä ajatuksiani ja haaveitani vasta pitkän ajan kuluessa voidessani täysin luottaa ystäviini. Ymmärrän että tämä käytösmallini osin aiheuttaa että joudun helposti syrjään, mutta en halua tulla hyväksytyksi ja hylätyksi aina uudelleen. Tuntuu vain että kaikilla tässä iässä on jo omat menonsa, perheensä ja suuri suljettu ystäväpiiri, johon ei mahdu enää ketään yksittäisiä ihmisiä. Outo ja epämääräinenhän sitä ilmeisesti on jos ei ole aviomiestä ja kahtasataa facebookkaveria. Mutta parempi sinkkuillen kuin huonoissa suhteissa :)

      • crazycyborg

        Tykkään olla oma todellinen (lue suuresta joukosta poikkeava sinkku) itseni. Onhan se totta, kun ei elä "suuren massan" mukana, niin helpostihan sitä kartetaan. Sen hinnan siitä näemmä joutuu maksamaan, mutta eipä sen väliä. Jokainen nääs valitsee suuntansa :)


    • Kannattaisi varmaan mennä johonkin kurssille, jossa opetetaan saamaan varmuutta esiintymiseen ja sos. kanssakäymiseen. Kurssille tulevat henkilöt, jotka painivat saman ongelman kanssa. Et takuulla ole ongelman kanssa yksin.

      Itse olin nuorena tosi ujo, mutta jos yhtään lohduttaa, iän karttumisen myötä asia paranee, vaikka en vieläkään suuren yleisön joukossa tykkää esiintyä.

    • somppu----

      Aina on toivoa. Siitä on hyvä lähteä.

    • Uusi kulttuuri

      POISTA AJATTELUSTA :

      Päästvedettävä kivi-navetta

      Sekä Junttimentaliteetti "

      Kiitos juuri sinä olet arvokas -I H M I N E N -

      Nyt on vuorosi jatkaa -

      Kavallinen henkilökorrti kaikille rintaan

      Asialle ja henkilölle nimi " Sekä -k a s v o t -

      Kititäissään antaa ja saa kiitos "

      1 ajattelimisen lahja

      2.aito tekeminen

      3avaa sydämesi itselle ja lähimmisille

      4arvot sitoutaa elämän

      5 Yhdessä tekeminen ja paras on edessä

      Kansa yhtenäisyyteen ja parannuksen tekoon

      LAPSET ASAITULLE PAIKALLE -


      Ps : Kansalle kansatalouden Presidenntti "

    • eskal.

      Joo , olen kulkenut kaupungin kapakoissa .....,nyt kun opiskeliat ovat taas baanalla niin 3 kertaa viikossa
      sosiaaliset taidot ovat suomalaiset, eli aika ohuet.
      Mutta se pitää MOTIVAATIOTA yllä!

    • I love Thai

      lähde Thaimaaseen matkalle. Tutustu paikallisiin ihmiseen, niin saat ystäviä loppuelämäksi.

    • Jjuha

      Yksi harkitsemisen arvoinen yhteisö voisi olla seurakunta. Yleensä kristillisissä kirkoissa toivotetaan tervetulleiksi ihmiset ikään, sukupuoleen tai etniseen taustaan katsomatta.

    • haappo

      Seki kannattaa miettiä haluaako todella edes tavata ihmisiä. Minä oon kans yksinäinen ja haluaisin seuraa välillä,mutta toisaalta ihmisten kanssa olo tuntuu usein turhalta. Ei löydä sellasta jonka kanssa olis yhteisellä aaltopituuvella,kun toinen alkaa lässyttää jotain hienoa itsestään tai miten oli mukavaa siellä sillon ja sillon ym. Tuntuu,että kaikki tutustuminenkin on vain selvittämistä,kumpi on parempi ihminen kaikkine muine taka-ajatuksineen,kun toista mittaillaan kokoajan.

    • tell me about

      hei
      tee niin että peset ittes puhtaaks -myös hampaat(sb12)
      luo siisti olemus puhtailla ja mukavilla vaatteilla
      kampaa tukkas käy parturissa
      mene johdettuun ittees kiinnostavalle kurssille
      luota itseesi

      peace

    • Maalytynnyri

      Minäkin olen hiljainen ja melko syrjäänvetäytyvä ihminen, mutta se ei ole koskaan haitannut minua. Viihdyn todella hyvin itsekseni kirjoittaen tarinoita, lukien kirjoja, kuunnellen musiikkia jne. Netistä olen löytänyt muutaman todella arvokkaan ystävän, joita tapailen parin vuoden välein, koska he asuvat ulkomailla.

      Eniten ongelmia minulle on tuottanut lähipiiri, sillä varsinkaan äitini ei tunnu ymmärtävän, että olen onnellinen itsekseni ja ilman seurutelukumppania. Jatkuva huomauttelu ja jopa henkisestä sairaudesta vihjailu sai minut tuntemaan syyllisyyttä oman luonteeni takia moneksi vuodeksi. Vasta nyt hiljattain olen oppinut ymmärtämään, että tällainen erakkoluonne voi myös olla onnellinen ja ettei minun tarvitse muuttaa itseäni muiden odotusten takia.

      Koska sinä kuitenkin haluat seuraa, suosittelen etsimään netistä yhteisöjä yms. joissa keskustellaan sinua kiinnostavista aiheista. Ujon ihmisen on netin kauppa paljon helpompi lähteä tutustumaan toiseen ihmiseen ja oikeassa elämässä tapaaminen voi sitten sujua helpommin.

    • Nainen vaan

      harrastusjuttu on hyvä. Eniten kait kavereita saa joukkuelajeista, mutta jokin muukin harraste jos ei urheilu kiinnosta. Urheilussa on sekin hyvä puoli, että kun itse huomaa kunnon kehittyvän, se nostaa itsetuntoakin ja ehkä vähentää ujoutta?? Kaljanjuontia en suosittele, kuppiloista kyllä seuraa löytää, mutta pidemmän päälle se kannattaa unohtaa.

    • jooooo....

      "onneks minä..."
      "muilla ei ole..."
      "minä olen kaikki..."

      tampioita...Itellä oli tämä sama juttu vielä 3 vuotta sitten,mutta parani kun hommasi naisen :D

    • se kestää

      Sinullahan on jo elämä, sisällöstä et pidä. Nytkin juuri keskustelet kuin kuka tahansa asioista jotka painavat monien mieltä. Ehkä olet hieman vakavampi luonne joten sinulle ei riitä pilipalijutut, et saa niistä mitään etkä tunne sellaisten asioiden keskellä eläväsi. Olisi varmaankin varsin pelastavaa jos harrastaisit jotain tai olisit kiinnostunut politiikasta tms. sillä näiden asioiden tiimoilta yleensä juttua riittää kun on samat mieltymykset. Etsi vaikka kirjekumppania vaikka niissä saattaakin piillä vaaransa joten tarkkana tulee olla mutta niinhän on kaikessa tutustumisessa.Kärsivällisyyttä vaaditaan jos tahdot tulosta sellaisena kuin toivot, voi viedä pitkäänkin, nyt huomaat että näinä vuosina ainakin keinosi etsiä kaveria on ollut väärä keino.KIrjoita vaikka paperille eri mahdollisuuksia ja vedä yli ne jotka olet huomannut mahdottomiksi sinulle.

    • miä vaan

      Aikas samanlainen olotila täällä, poikuus menetetty, juon(en paljoa)kylläkin mut muuten. Monta kertaa yrittänyt muuttaa elämän suuntaa mut aina tyssännyt erilaisiin syihin. Nyt päättäny ett kun Äippä kuolee(en halua Hänelle surua, muista läheisistä viis, Iskä jo haudassa) ja jos sitä ennen ei muutosta tapahtunut niin ajelen autolla venäläisen rekan eteen. Eipä tää elämä ollu sit mulle tarkoitettu. Olen 45v. työssä käyvä, ainoat kaverit on työkavereita, ei ystäviä. niin monet pakit saanu kun olen tavallinen rehti nuorekas mies, en tyrkky, en atleetti, en komea/ruma....no joo..

      • No onko valoo????

        MIä vaan....mitäkö vaan, että aiot odotella, josko joku toinen korjaisi kolhut jne??
        Sanon vaan, että "Äippäsi" kääntyy vielä haudassaan, kun tuollaisia suunnittelet.
        Tosin useimmiten ääneen suunniteltu ei johda mihinkään, kunhan nyt joku vähän päätä silittää.
        On muuten maailman helpoin asia sanoa "EI!" ihan kaikkeen, sillä se on sitten siinä.Sanopa "Kyllä", Ehkä, Jos, tai mitä tahansa muuta, kuin se ei, niin sepä jatkuukin jollain, eikä tyssää niinkuin ei, venäläisen rekan kylkeen.Kaikki se Äipän vaiva ihan turhan takia, no eipä käy häntä kateeksi, ei sitten elävänä, eikä kuolleena.


    • Tulta munille

      Ihminen on laumaeläin,ei ole hyvä olla itsekseen koko aikaa.Välillä kylläkin ihan terveellistä istuskella vaikka mökin portailla keskellä metsää ja kuunnella ei mitään.Väkisin ei kannata mitään vääntää,jos tuntuu että ei nappaa sosiaalinen elämä niin sitten ei.Erakkoluonne tulee varmaankin jo geeneissä ja jos on onnellinen niin mikä ettei.Jos taas mieli tekisi ihmisten seuraan ja ei oikeasti pysty moiseen niin minun mielestä nappia voi ottaa jos niistä apua saa.Pisin matka maailmassahan on korvien välissä,ilman kemikaalejakin homma käyttää jos löytyy munaa potkia omia raja-aitoja kumoon.Kovin helposti ihminen alkaa kiertää omaa pikku ympyräänsä ja odottaa että joku ulkopuolinen juttu tulisi ja korjaisi kaiken,jeesus,saatana,lääkäri tai joku vastaava.Vaan kun potkasee oven auki itse niin ei tarvi venttailla.

    • kömp.itekin

      Vapaaehtoistyö, esim. vanhojen ihmisten ystävänä, siinä oppii paljon ihmisistä ja elämästä. On jo arvokasta, jos vain kuuntelet vanhuksen tarinointia oman pitkän elämänsä vaiheista. Ei ole vaikeaa eikä stressaavaa!
      Muuta mahdollista on esim. eläinsuojelutyö, vapaaehtoistyö talkoissa ja hyväntekeväisyyspaikoissa. Varmasti tapaat sielunsukulaisiakin, pääasia että mene ja teet etkä umpioidu kotona. Punaisen Ristin touhut vaatinevat jo jonkin verran sosiaalisuutta lähtökohtaisesti. Hakeudu työhön, jossa on pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, kuten myyjäksi, kassaksi tai mäkkäriin. Ihminen oppii kun on pakko, sosiaaliseksikin. Hauskaa syksyä sinulle aloittaja!

    • 4+1

      Kannattaa yrittää löytää älyllisesti omalla tasollaan olevia kavereiksi.

      Tyhmempiään kun ei jaksa ja älykkäämpien jutut menee yli hilseen.

    • Tsemppari_2

      Mieti onko menneisyydessäsi ketään kaveria johon et vain ole syystä tai toisesta ollut aikoihin yhteydessä. Valitse joku sellainen, jonka kautta voisit mahdollisesti tutustua toisiin ihmisiin ja ota yhteyttä.
      Vie itseäsi pikkuhiljaa sosiaalisiin tilanteisiin, harrastukset joissa joutuu "kohtaamaan" toisia ihmisiä ovat hyviä. Ujoudesta pääseminen voi olla pitkä prosessi, mutta sinulla tuntuu olevan halu päästä siitä eroon ja se on tärkeintä! Ihminen pystyy yllättäviin asioihin tahtonsa voimalla, sitä ei kannata aliarvioida. Nämä neuvot olen itse kokenut toimiviksi (todella ujosta ja huonosti koulussa menestyneestä tytöstä on tullut asiakaspalvelusta nauttiva farmasian yo). Vaikka vastoinkäymisiä tulisikin niin luovuttaminen ei ole vaihtoehto, eteenpäin elävän mieli!
      Tsemppiä sulle ja rohkeutta astua elämässä eteenpäin!

    • Ystävystyjä

      Ystävyys syntyy kun aikaa vietetään yhdessä ja viihdytään. Etsi siis ihminen, joiden kanssa sinun on mukava olla. Sitten pyri viettämään hänen kanssaan aikaa - menkää vaikka yhdessä elokuviin, lenkille tai mikä nyt kiinnostaakin. Älä odota että sinut kutsutaan jonnekin - ole itse aktiivinen! Mieti mitä tahtoisit tehdä vaikkapa tulevana lauantaina ja kenen seurassa. Sitten vain kutsumaan. Äläkä loukkaannu jos kutsuusi vastataan kieltävästi. Kaikilla ei ole paljoa vapaa-aikaa ja ystäviäkin saattaa jo olla tarpeeksi.

      Jos et tunne kiinnostavia ihmisiä, hakeudu uusiin tilanteisiin - harrastukset voivat tosiaan tässä auttaa. Tämä tuntuu varmasti pelottavalta, mutta jos et riskeeraa, et voi voittaa.

    • Tunnotonko? 1111

      Pienestä pitäen on opetettu kunnioittamaan toisia (tasa-arvoa joka asiassa). Näin siis elin. Olin aina oma itseni, tein omaa juttuani, enkä antanut arvostelun häiritä. Olin ainoa ja yksin. Kunnioitin muiden erilaisuutta. Ei näin elämällä saanut ystäviä. Olin neutraali, ihmiset tunsivat, olivat "tuttuja ja ystäviä", vaikkei juuri mikään yhdistänyt tai edes aikaa yhdessä vietetty. Asuinseudultani en löytänyt toista itseni kaltaista. Tosin tiesin, että maailmalla olisi laisiani.

      Nuoruus kului ja opittu säilyi. Enemmän tai vähemmän tutut kasvot hävisivät, muuttivat pois. Karu todellisuus... En edelleenkään saa pinnallista kontaktia enempää yhteyttä keneenkään, nyt kyllä lähes kaikki tuntee minut, minä en ketään, omien kasvojeni takana vaellan yksin autiomaassa. Kyse ei ole enää edes etäytymisestä, ikä karisti arkuuden tai sosiaalisten taitojen puutteesta, olen nyt vanhemmiten jopa taitava kontaktin ottaja ja "paskan puhuja". En edelleenkään löydä itseni kaltaista, vaikka elintilani on laajentunut. Epäilen ettei maailmalla ole sittenkään laisiani.

      Biologinen kello tikittää... tahtoisin kumppanin, lapsen. Tarjontaa olisi, ehkä. Mutten tahdo loukata, huonoja kokemuksia. Kunnioitan kanssa ihmisiä... kaikilla oikeus... tasa-arvo. Kukaan ei myöskään tunnu ottavan minua tosissaan, uskottavuusongelma... aina ollut. Mahdollinen kumppani elinpiirissäni, yrittääkkö viedä suhdetta pidemmälle, vai menettää luottamus, ystävyys. Kokemus sanoo ettei epäonnistumisen jälkeen saa ystävyyttää takaisin. Asiat muuttuu, molemmin puolin.

      Päätös... Annan asiain olla, unohdan muut ja keskityn oman aikani kuluttamiseen, tehköön muut mitä haluaa. Painolasti pois, ulkona yhteiskunnasta. Palakoon vaikka helvetissä. Tavataan aikanaan sitten siellä...

      • aliciavenus

        Hello! Pistä vaan mulle viestiä niin otan sut mukaan juttuihin kun niitä ilmaantuu :)

        aliciavenus@suomi24.fi


    • et sitten mitenkään, etkä tule tuolla tavalla saamaankaan, jatka vaan samaan malliin

    • tsemppiä sinulle

      Oletko koskaan harrastanut esim.kirjeenvaihtoa tai netin kautta ottanut yhteyttä vaikka tyttöihin.Monet heistäkin ujoja,vailla keskustelu tai seurustelukumppania.Myös miehet voivat etsiä ihan vain kaveriksi miestä kenen kanssa voisi keskustella taikka vaikkapa harrastaa jotain.
      Käy myös lenkillä,joskus se toinen ujonlainen voi juosta samalla polulla.
      Älä ajattele liikaa ujouttasi.mene ihmisten joukkoon ja yritä olla ajattelematta mitään.Kyllä se siitä lähtee.Ujoja yksinäisiä on paljon tässä maassa.

    • reemzx

      Mä voisin olla kamus :D
      -> riippuu kyll miss päi asut...
      Oon aika samanlaine ku sää katos...

    • Lastu lainehilla

      Hakeudu ystävä rakas harrastuksiin tai tee erilaisia töitä sen sijaan että kieriskelet itsesäälissä. Ole monessa mukana. Älä hakemalla hae itsellesi ystäviä, ystävät tulevat aikanaan omalla painollaan.
      Älä hätäile. Moni kieriskelee samojen ongelmien kanssa. Toisilla on muutama hyvä ystävä, toisilla on satunnaisesti ystäviä. Joskus on ihan kiva olla yksinkin ja mennä erilaisiin tilanteisiin mukaan, vaikkapa vain katselemaan sivusta.
      Sinun kaltaisia on paljon, kun vaan pääset ihmisten pariin ja jutun juureen. Kukaan ei ole toinen toistaan parempi. Elämä on suurta teatteria, ja elämä tuottaa myös pettymyksiä - jotkut ihmiset osaavat olla myös tympeitä toinen toisilleen, mikä monesti saa olon tuntumaan, etten kelpaa kenellekään.
      Rohkeutta ja reippautta omiin otteisiin ja varautumista siihen, että kaikki ei vaan käy sormea napsauttamalla.

    • Ohi on ohimon

      Joopa. Olen yksin. Ei ole kavereita, ei sukulaisia, ei "lähimmäisiä". Seurustelin, mutta meni suhteen katketessa kaikki ystävätkin. Ei kiva. Ei jaksa.

    • Vähemmän tapaa ihmisiä, joiden kanssa heti viihtyy jotenkin erityisesti. Tutustuttuaan viihtyy useammankin kanssa. Ensialkuun jännittäjä tuskin suuresti nauttii tilanteista, mutta harjoittelu tekee työnsä.

      Hyvän asenteen olet valinnut itsesäälin sijalle.

      Hassu juttu on, että usein tutustuminen lähtee vain yhdestä tavallisesta lauseesta tai tokaisusta. Lopulta kyse ei ole mistään ihmeellisestä ja sen takia jännittämisen arvoisesta.

      Harjoittelemalla oppii ja nuo harrastusehdotukset ovat hyviä. Työpaikaltakin löytyy yleensä ihmisiä.

    • Warttipurkki

      Kokeilepa joskus mennä kahvikupposelle, ikään kuin lehteä lukemaan vaikka kauppakeskuksen kahvilaan.Siinä voit tarkkailla muita ihmisiä ja oppia heistä paljon; esimerkiksi sen, miten joskus olemus on ihan ristiriidassa sanojen kanssa....näyttääkö joku onnelliselta, positiiviselta, maansa myyneeltä...Hyvää tekee myös mennä vähän pidemmälle, missä " kukaan ei tunne" (no on siis niin pieni maa, mutta jos et ole käynyt oikein missään, voi tepsiä).Voit esimerkiksi päättää mennä jollekin kurssille johonkin toiseen kaupunkiin, tarpeeksi lyhyt ettei "opiskelijaelämä " rappioita, mutta tarpeeksi pitkä, että opit itsestäsi jotain olemalla muiden kanssa tekemisissä.
      Itsestäänkään kun ei opi pitämään, ennenkuin on huomannut, että kaikesta huolimatta on ihan tavallinen, omine ongelmineen ja ilon aiheineen, sen lisäksi, ettei oikein kahta samanlaistakaan ole- lähelle voi mennä ja sielunkummppanikin löytyä joskus, mutta siinä pitää vähän tuntea itseään. Ja kuten sanottu, itsestään voi oppia vain jakamalla aikaansa muiden kanssa.
      Eihän ihmisellä olisi kovasti edes ongelmia, mikäli hän nimenomaan tulisi toimeen ITSENSÄ kanssa suhteessa muihin ;-)
      Helpoksihan tätä ei kukaan väitä, mutta onhan se sen arvoista; mikä ei tapa, se vahvistaa, sillä olen joskus itsekin ollut ja tulen kenties olemaankin- joissakin tilanteissa niin ahdistunut jo etukäteen, että saan pakottaa itseni esim. nukkumaan ennen tapaamista/työhaastattelua/yms.

    • Tosi ystäviä on

      Ensin sun täytyy miettiä mitä elämältä tahdot, jos haluat vain päiväperho elämää ,on vaihtoehto ravintola,mutta jos haluat todellista rauhallista,syvällistä elämää, suosittelen , sen kaltaisia ihmisä ystäväksesi, heitä todellakin on.Mutta ne eivät löydy Ravintoloista.

    • NAINEN25

      Minä myös olen hiljainen, ujo ainakin alkuun ja ehkä juuri siksi minulla ei ole yhtään ystävää tai kaveria, jonka kanssa voisi esim. käydä shoppailemassa, istua kahvilla, lenkkeillä, käydä ulkona tanssimassa ja jutella ihan kaikesta. Voi kuinka kaipaankaan ystävää, jonka kanssa jakaa ilot ja surut! On minulla ollut 10 vuotta sitten hyvä ystävä, ja se oli onnellista aikaa :) mutta sitten tiemme erkanivat, ja uusia ystäviä/kavereita en ole saanut.

    • Nuorena ujo ollut

      Tiedätkö millainen olet ihmisenä, siis oletko tutustunut itseesi? Tarkoitan sitä, että millainen ihminen löytyy ujouden takaa. Millaista työtä haluaisit tehdä tulevaisuudessa tai harrastaa?

      Itse olin teininä todella ujo. Olin kuitenkin haaveillut ulkomailla matkustamisesta ja työstä jossa saisin pitää jakkupukua ja kauniita käsilaukkuja, olisi asiakaslounaita, kallita autoja ym.. Halusin nuorena business ladyksi.

      Ajattelin, että minun on pakko muuttua tai en voi saada unelmieni työtä. Aloin harrastamaan lukioikäisenä kansalaisopiston kielikursseja. Noilla kursseilla sain hieman lisää sosiaalisuutta. Jatkoin itseni kehittämistä osallistumalla kaikkiin mahdollisiin ilmaisutaidon kursseihin, missä piti näytellä, pitää puheita ja esitelmiä. Lukion loputtua olin edelleen ujo, mutta se ei enää rajoittanut elämääni. Jatkoin lukiosta ammattikorkeaan opiskelemaan liiketaloutta. Siellä pakoitin itseni osallistumaan luokkalaisteni kissanristiäisiin ja näyttelemään sosiaalista nyökyttelemään päätä muiden mukana ja välillä heittämään turhiin keskusteluihin jonkun kommentin. Voi kuulostaa oudolta, mutta jossain vaiheessa unohdin näytellä sosiaalista ja jotenkin pikkuhiljaa vain muutuin sellaiseksi. Nykyään minulle ei tuota vaikeuksia aloittaa keskustelua oudonkaan henkilön kanssa. Minun ei enää tarvitse näytellä sosiaalista. Tosin business ladynä olo ei ole sellaista mitä sen joskus haaveilin olevan.

    • mirzzzu

      Ihan turha ruveta itseään muuttamaan väkisin. Jos todella haluat itsellesi elämän joka on SINUN elämäsi, lähtee kaikki siitä että hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet. Tutustu itseesi, kuuntele omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Yksinäisyydestä ei tarvitse kärsiä kun on itsensä paras ystävä - silloin yksin oleminen on nautinnollista! Ja mikä parasta, kun opit pitämään itsestäsi juuri sellaisena kuin olet, muiden on myös paljon helpompi pitää sinusta.

      En tiedä taustojasi, mutta minulla oman elämäni löytäminen lähti käyntiin täältä http://www.healingeagle.net/indexfi.html

      Onnea matkaan!

      • seri52

        Yksinäisyys ei ole pahe mistä pitää päästä pois, se on mahdollisuus, kun vain muistaa sen.

        Se, että aina yritetään mollata ja mollataan esim. yksin asujia tai yksin liikkuvia ihmisiä.

        Nehän vasta niitä rohkeita onkin, kun uskaltavat sanoa asun yksin ja nautin siitä.

        Ja liikun ja lenkkeilen yksin, koska nautin siitä. Oikeastaan nautin elämästäni yksin.


    • bestf

      Olen itse samassa jamassa, mitä sinäkin ilman ystäviä. Yleensä jokin saman harrastuksen parissa puuhailu yhdistää. Harrastus voisi olla jotain niinkin arkista kuin lenkkeily, uinti tai vaikka sienestäminen. Itse olen ilmottautunut Suomen mielenterveysseuran tukihenkilö kurssille nyt syksyllä. Tukihenkilönä toivon saavani uusia ystäviä. Jos nyt jotain voisit tehdä, niin kysele, millaista toimintaa heillä on omalla paikkakunnallasi ? .

    • eksynyt idiootti

      Kiitos kaikista vastauksista. Harrastuksien hankkimista olen tietenkin harkinnut. Rakastan musiikkia ja oon ite yrittäny opetella soittamaan pianoa ja kitaraa. Siinä vaan ei hirveesti saa ystäviä, jos hankkii itelleen pianotunteja. Bänditoiminnasta oisin kiinnostunu, mutta en vaan tiiä, mistä saa jäseniä bändiin varsinkaan, kun en oo kovin hyvä soittamaan. Urheilusta en oo ikinä ollu kovin kiinnostunu.

      Ei tässä varmaan muu auta, kun hankkiutua terapiaan.

      • Kognitiinen terapia

        "Ei tässä varmaan muu auta, kun hankkiutua terapiaan."

        Terapiassa opetellaan käyttäytymään ja ajattelemaan samalla tavalla kuin hajuton normi-ihminen. Joillekin se käy hyvin, joillekin ei.

        Heti ensiksi kognitiivisessa terapiassa tehdään selväksi, että ihmisellä on eri roolimalli jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa. Itse en pystynyt sulattamaan tätä "pintaliitoiselta" tuntuvaa ajatusmallia ja terapia jäi siihen...


    • Jumalauta, lääkkeet!

      Älä ihmeessä hankkiudu terapiaan, koska sulla vaan menee rahat hukkaan, käytä ne rahat vaikka uusiin vaatteisiin tms. niin johan oot kohta suosittu. Nimimerkki kokemusta on ja en todella kannata ainakaan mitään maksullista terapiaa, jos ilmaiseksi pääset johonkin ok. Tosin sussa ei ole ehkä mitään parannettavaa, ole luultavasti aivan ok, mutta ehkä huono itsetunto. Vaikutat nuorelta, joten ehkä kannattaa yrittää vaan vahvistaa itsetuntoa, esim. liikunnalla, joka varmasti auttaa, paitsi jos ehkä olet sitä kokeillut ja ei tehonnu...

      • eksynyt idiootti

        Ilmeisesti mulla ois mahdollisuus päästä viisi ekaa kertaa terapiaan ilmaseks. Siin vois kattoo, että jos se vaikuttaa hyödylliseltä niin sitten jatkaa sitä. Mulla on huono itsetunto, mutta mulla on ollu pienestä pitäen ongelmia häpeän kanssa ja siihen mä haluisin apua terapiasta. En pysty päästämään ihmisiä lähelleni enkä usko, että pääsen siitä ongelmasta eroon ilman ammattilaisen apua.


      • pipipääpsykhoitsu
        eksynyt idiootti kirjoitti:

        Ilmeisesti mulla ois mahdollisuus päästä viisi ekaa kertaa terapiaan ilmaseks. Siin vois kattoo, että jos se vaikuttaa hyödylliseltä niin sitten jatkaa sitä. Mulla on huono itsetunto, mutta mulla on ollu pienestä pitäen ongelmia häpeän kanssa ja siihen mä haluisin apua terapiasta. En pysty päästämään ihmisiä lähelleni enkä usko, että pääsen siitä ongelmasta eroon ilman ammattilaisen apua.

        Ihan kaikkia ketjussa olevia vastauksia en ole lukenut kovin tarkkaan, joten sorry jos tulee samaa kuin joltain muultakin...

        Jos sinulla on ahdistusta, häpeäntunteita ja /tai tuntuu, ettet vaan kykene olemaan toisten ihmisten seurassa saati, että pystyisit olemaan rennosti oma itsesi ja kokisit olosi hyväksi seurassa. Ja kun olet muutenkin itse vaihtoehtoa miettinyt. Kokeile sitä terapiaa tai mielenterveyskeskuksen keskustejuaikoja, jotka ovat ilmaisia (näissä paikoissa tosin valitettavasti on joitain omaankin elämänsä kyllästyneitä, eläkepäiviä odottelevia "kuunteluautomaatteja" toisaalta myös todella hyviä tyyppejä) Terapian tai mtk.n kokeilussa et menetä mitään ja lopettaa voit milloin tahansa, jos tuntuu, ettei tämä ole sinun juttu. Tosin itse suosittelisin senkin jälkeen käymään vielä muutaman kerran, ihan vaan varmuuden saamiseksi.

        Paikkakunnastasi riippuen mtk.n kautta voisi olla mahdollisuus päästä "päiväosastolle" tai päivätoimintaan (jos et siis ole töissä) joillain paikkakunnilla on myös mielenterveys seurojen ylläpitämiä klubitaloja, päivätoimintaa ym. joihin voi mennä ilman sairauslomaakin. Paikkakuntasi koosta riippuen vaihtoehtoja on enemmän tai vähemmän.

        Jos et ole ollut tekemisissä mielenterveyspalveluiden ja tällaisten paikkojen kanssa, voi kynnys olla korkea. Monella on aivan toinen kuva päiväosastojen ja vastaavien toiminnasta, kuin mitä paikat nykyisellään ovat. Päiväosastoilla ja klubitaloilla kävijöistä suuri(n) osa on nykyisin masennuksesta, ahdistuksesta ja mm. sosiaalistentilanteiden pelosta kärsiviä. Suurin osa muuten aivan tavallisia ihmisiä joiden on vaikea lähteä kotoa tai tutustua/ olla ihmisten kanssa. Näissä paikoissa, sekä tutustuu ihmisiin, että on helppo "harjoitella" sosiaalisia tilanteita ja ihmisten laskemista lähelle, niin fyysisesti kuin henkisestikin, kun muilla on ymmärrystä. Ja tietyiltä osin samankaltaisessa porukassa oleilu voi käydä muutamien päivien/ viikkojen jälkeen yllättävänkin helposti.

        Kuten nimerkistä huomaat minulla on kokemusta "psyko"paikoista molemmin puolin. Tämä toki vain minun kokemukseni ja yhdelle sopii yksi, toiselle toinen, mutta itse sain paljon päiväosasto jaksosta ja samankaltaisesta kuntoutuspaikasta. Varsinkin vaikeuteeni olla muiden ihmisten kanssa.

        Minulla ei ole täälä profiilia, eikä nyt sopivaa ositettakaan, mutta jos haluat jutella lisää tms, voit huhuilla tällä palstalla, niin voin vaikka osoitteen antaa. Joka tapauksessa tsemppiä! Tämä postaus kävi silmääni fani-fiktioni
        5.9.2011 18:50 Tee jotain, ettei sinulle käy niin!


      • edellinen
        pipipääpsykhoitsu kirjoitti:

        Ihan kaikkia ketjussa olevia vastauksia en ole lukenut kovin tarkkaan, joten sorry jos tulee samaa kuin joltain muultakin...

        Jos sinulla on ahdistusta, häpeäntunteita ja /tai tuntuu, ettet vaan kykene olemaan toisten ihmisten seurassa saati, että pystyisit olemaan rennosti oma itsesi ja kokisit olosi hyväksi seurassa. Ja kun olet muutenkin itse vaihtoehtoa miettinyt. Kokeile sitä terapiaa tai mielenterveyskeskuksen keskustejuaikoja, jotka ovat ilmaisia (näissä paikoissa tosin valitettavasti on joitain omaankin elämänsä kyllästyneitä, eläkepäiviä odottelevia "kuunteluautomaatteja" toisaalta myös todella hyviä tyyppejä) Terapian tai mtk.n kokeilussa et menetä mitään ja lopettaa voit milloin tahansa, jos tuntuu, ettei tämä ole sinun juttu. Tosin itse suosittelisin senkin jälkeen käymään vielä muutaman kerran, ihan vaan varmuuden saamiseksi.

        Paikkakunnastasi riippuen mtk.n kautta voisi olla mahdollisuus päästä "päiväosastolle" tai päivätoimintaan (jos et siis ole töissä) joillain paikkakunnilla on myös mielenterveys seurojen ylläpitämiä klubitaloja, päivätoimintaa ym. joihin voi mennä ilman sairauslomaakin. Paikkakuntasi koosta riippuen vaihtoehtoja on enemmän tai vähemmän.

        Jos et ole ollut tekemisissä mielenterveyspalveluiden ja tällaisten paikkojen kanssa, voi kynnys olla korkea. Monella on aivan toinen kuva päiväosastojen ja vastaavien toiminnasta, kuin mitä paikat nykyisellään ovat. Päiväosastoilla ja klubitaloilla kävijöistä suuri(n) osa on nykyisin masennuksesta, ahdistuksesta ja mm. sosiaalistentilanteiden pelosta kärsiviä. Suurin osa muuten aivan tavallisia ihmisiä joiden on vaikea lähteä kotoa tai tutustua/ olla ihmisten kanssa. Näissä paikoissa, sekä tutustuu ihmisiin, että on helppo "harjoitella" sosiaalisia tilanteita ja ihmisten laskemista lähelle, niin fyysisesti kuin henkisestikin, kun muilla on ymmärrystä. Ja tietyiltä osin samankaltaisessa porukassa oleilu voi käydä muutamien päivien/ viikkojen jälkeen yllättävänkin helposti.

        Kuten nimerkistä huomaat minulla on kokemusta "psyko"paikoista molemmin puolin. Tämä toki vain minun kokemukseni ja yhdelle sopii yksi, toiselle toinen, mutta itse sain paljon päiväosasto jaksosta ja samankaltaisesta kuntoutuspaikasta. Varsinkin vaikeuteeni olla muiden ihmisten kanssa.

        Minulla ei ole täälä profiilia, eikä nyt sopivaa ositettakaan, mutta jos haluat jutella lisää tms, voit huhuilla tällä palstalla, niin voin vaikka osoitteen antaa. Joka tapauksessa tsemppiä! Tämä postaus kävi silmääni fani-fiktioni
        5.9.2011 18:50 Tee jotain, ettei sinulle käy niin!

        Tarkennuksena, tässä ketjussa, palstaa en paljonkaan muuten lue...


    • Juoppomiesminäolen

      Minä suosittelen, että alat ryyppäämään. unohda tullaiset tavoitteet ja ala elämään päivä kerrallaa. Humalapäiväkerrallaan. Kaikki asiat näyttää paaaljon paremmilta kännissä.

    • Moro. Bänditoiminta kiinnostais itseäkin mutta kun en oikein osaa soittaa ja tiedäkään alasta paljoa.... mulla kitara, mutta basson soittokin kiinnostais.... jos haluat niin kirjottele : etcheverry@suomi24.fi Myös muut bänditoiminnasta kiinnostuneet voi kirjotella tonne. Oon sit 40 kymppinen mies... Elikkä en teini...

    • Näin on!

      Ei siihen muuta konstia oo! On löydettävä tai että sinut löydetään, samoista asioista kärsinyt ja samoista asioista kiinostunut! Eli vertaistuki niin sanotusti siitä se lähtee tiedän kun olen kokenut saman! Ja samanlaisia paljon, joka kolmas vastaan tulia, rohkeasti vaan asioista puhumaan jonku kans!

    • OpettelemassaElämää

      Kyllä tässä maailmassa ujokin pärjää! :) Toki helpottaisi, jos olisi valmiiksi vaikka vain se yksi hyvä ystävä, jonka kautta, tai joka ainakin voisi rohkaista hankkimaan uusia tuttavuuksia.
      Paras "hoito" on kai tehdä itselle mieluisia asioita, joissa olet hyvä ja jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi. Kyllä sen muutkin sitten huomaavat, ja tulevat sinun luoksesi :)
      Ole niin ihana, äläkä edes yritä tulla jollain tapaa "yleisesti hyväksytyksi" yksilöksi, omalaatuisuus on hienoin piirre, joka ihmisessä voi olla, vaikka kaikki eivät sitä ymmärrä ^^

    • 21per3

      1. Älä missään nimessä hanki reseptiä betasalpaajiin. Se auttaa kyllä muutaman kerran esim. esiintymistilanteessa, mutta sen jatkuvasta käytöstä apua ei tule, mutta haittaa kyllä.

      2. Asiallinen, säännöllinen hikiliikunta sen sijaan auttaa muutaman tai muutamien viikkojen kuluttua vahvempaan itsetuntoon ja hyvään mieleen, joka taas heijastuu sosiaalisiin suhteisiin positiivisesti. Senhän tietää kaikki.

      3. Niin ja hyvän lukeminenhan auttaa aina myös!

      4. Unelmoidakin voi:
      http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I

    • dfh68

      Hieno asenne. Olet ottanut jo 1. askeleen. Yritän itsekin muuttaa elämäni suuntaa itsesäälissä lillumisen asemesta.

    • Att bli social så där bara funkar inte. Av egen erfarenhet så vet jag att kropp & huvud nödvändigtvis inte går i takt. Skulle ej skriva: jag har varit ointresserad tidigare. Men mognat har jag gjort. För mig så har jag varit tvungen att vara social. Det har hänt en gång på 7:an att det var bara att svara "ja" Nu mera så är det jag som skall vara i blick fånget. Och förklara varför jag skulle passa för den andra. Har haft svårt att bestämma mig. Men nu verkar det som om andra också har svårt att bestämma sig. Det räcker inte mer med att säga: jag älskar er. Söker jag kärlek så är det svårt att förklara. Kan till & med bli missförstod. Folk tar inga risker nu för tiden. Och så är det ju svårt att få den andra att förstå att jag också kan lite finska. Att fara på en arangerad dejt är egentligen onaturligt. Det är ej mer vanligt att folk hittar varandra & lever länge utan att byta. Att känna kärlek intill den andra & vara intresserad är en kugfråga i dagsläget. Lika svårt kan det vara med det där att jag vill vänta med att ha sex före äktenskapet. Men jag upplever också att det är små saker som kan göra att folk inte vill vara tillsammans. Singel hushåll är ju på modet. För vissa i varje fall. Och till detta kan ingen yrkes grupp hjälpa. Men nog vill jag se henne i ögönen innan jag säger: "ja"

      • bättre folk

        Piti sitten kirjoittaa ruotsiksi suomenkieliselle keskustelupalstalle. Feel like bättre folk?


    • nananinannammi

      Soita mulle.. mäki tarvin kavereita.. :-/

    • Nanna~

      Voi, mäkin tarviin niin kavereita. Mua pelottaa, ettei ihmiset vain "katso hyvällä" mun kaveritonta taustaa ja masennusta. Ihmillä nousisi vain niskakarvat pystyyn ja ne pitäisi mua friikkinä. Tuntuu että kaikilla muilla nuorilla naisilla on suuri kaveripiiri.

      • eksynyt idiootti

        Niin kyllä tuntuuki. Se on masentavaa kuunnella, mitä muut on tehny aina miljoonien eri kavereiden kanssa.


    • poliisiiii

      suomailissa on se vika et pitää katsoa sitä pinnallista puolta liikaa vaikka voisi olla ystävä tai kaveri kenen kanssa tahansa!
      jurous tappaa meidät ja se kun ei enää huolehdita lähimmäisestä ...
      itse olen sinkkumies ja olen varmaan kauan kun lopetin baarit jossa suhteet löyty ennen

    • Itse kehottaisin myös harrastuksen hankkimista.
      Jos olet jossain galleriassa rekisteröityneenä (esim.irc-galleria, suomi24.fi ym) niin rohkeasti katselemaan kuvia, kommentoimaan ja juttelemaan ihmisten kanssa.

      Näin itse joskus tehnyt ja jutellut eri chäteissä, joita kautta olen tavannut mielenkiintoisia (sekä omalla tavallaan positiivisesti outojakin) ihmisiä.
      Yhäkin olen enemmän tai vähemmän heidän kanssaan yhteyksissä.

      Se riippuu niin paljon millaisten ihmisten kanssa viihdyt,miten tulet toimeen ihmisten kanssa ja luotatko heihin (sitten myöhemmin) niin että viihdyt seurassa jolloin haluat ollakin heidän seurassaan.

      Kannattaa myös kokeilla suomi24:n treffipalstaa ym.

    • NapHill

      "Elämän hankkiminen" on tosi epämääräinen toivo. Ennen kuin voit tehdä yhtään mitään, sinun pitää tietää selvästi mitä haluat. Kaikki joka joku muu on tehnyt on myös sinulle mahdollista, eli sun elämästä voi tulla ihan mitä haluat siitä. Kuulostaa siitä etta sinä haluat enemmän ystäviä, eli sun pitää päättää kuinka monia, ja minkälaisia ystävia haluat, sitten hankkia niitä!
      Muista että kun tapaat uusia ihmisiä, älä ajatele itsestäsi, ei yhtäänkään, ajattele toisista ihmisistä, ja yritä tehdä niitä iloisemmaks. Sillätavalla saat niin monia ystäviä kun haluat.

    • Hetket

      Heippa!
      Kirjoittakaa yksinäiset Turkulaiset (Turkuun muuttanet)tähän palstalle ja sopikaa jossain tapaaminen. Luulenpa, että yhteisiä harrastuksia löytyy. Ainakin puhekaveri ja siitä on hyvä lähteä.
      Tsemppiä !

    • Muutos lähtee sisält

      Hei!

      Ongelmaasi ratkaisu voi löytyä lääkkeistä yms. mutta suosittelen että muutos lähtee itsestäsi. Lue aluksi Dale Carnegien "how to make friends and influence people", löytyy netistäkin. Maailman kuuluisimpia kirjoja. Onnea uuteen elämään!

    • oili outolintu

      kokeile vapaaehtoishommia. niihin mäkin olen sopeutunut kaikkine "outoine" (kuka sen määrittelee?) tapoineni. nuorten parista löyty mun juttu. lääkkeet viiminen ja vaarallisin keino niillä tapetaan ihmisen sisin. vaikein askel on se kun ilmottaudut mukaan toimintaan ja olen varma et sut otetaan avosylin vastaan.

    • Hip heijaa

      Kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voisi viitata Asperger -oireyhtymän piirteisiin. Silloin pitää vain tietoisesti opetella ihmisten kanssa olemista ja tarkkailla tietoisesti heitä ja pyrkiä sopeutumaan heidän toimintaansa. Kannattaa hakeutua työhön, jossa joutuu tekemisiin ihmisten kanssa, vaikkapa kioskille, siellä tulee jotenkin luontevammin puhuttua ihmisten kanssa, jos ei muusta niin vaikkapa säästä. Tosin siinä pitää vähän kuulostella, että onko toinen valmis puhelemaan. Hymy auttaa usein näissä tilanteissa.

      • eksynyt idiootti

        En usko että mulla ois aspergerin oireyhtymää, koska ainakin omasta mielestäni mulla on melko hyvä tunneäly. En vaan ujouden ja pelkojen takia pysty toimimaan kunnolla sosiaalisissa tilanteissa.


    • Unohda.

      Ihan ensimmäiseksi lääkkeet,ei ystäviä hankita lääkkeillä. Ei lääkkeet ole ratkaisu yksinäisyyteen. Ala harrastamaan liikuntaa,oli sitten laji mikä tahansa,niin sieltä löytyy aina joku,jonka kanssa voit tutustua ja siitä kehittyy tuttavuus ja ystävyys.

      • Lääkkeiden unohtamista en suosittele, asteittaista vähentämistä tilanteen salliessa kyllä. Lääkkeet ovat hieno tuki asiassa, mutteivät ratkaise koko ongelmaa. Jos ne antavat tukea ja uskallusta, niin hienoa!

        Ja mitä harrastuksiin tulee, ei kaikissa harrastuksissa edes tutustu ihmisiin. En ainakaan saleilla ole tutustunut kertaakaan keneenkään, klubeillakäydessä myöskään. Eli kannattaa etsiä joku seura/kerho tms. jos haluaa harrastusten kautta tutustua. Koirien kanssa lenkkeillessä ihmiset joskus tulevat juttelemaan, etenkin muut koiranomistajat.

        Toisaalta taas olen sen verran persoonallinen tapaus, ettei varmaan kovinkaan moni senkään takia tule juttelemaan. Ja kun en näytä mallille niin sekin tuntuu rajoittavan nykyään ihmiisiin tutustumista. AInakin jos mietin seurustelusuhdetta, niin ulkonäköpaineet ovat todella kovat kummallakin sukupuolella. Ystävyyden ei pitäisi näitä asioita katsoa, mutta kyllä se joskus tuntuu vaan katsovan. Enkä enää viime kokemuksieni valossa edes uskalla luottaa ihmisiin.


    • zigi

      Hei yksinäisyydestä kärsivä!

      Mene seurakunnan nuorten iltoihin. Siellä voit kokea ei pelkästään ihmisten välittämistä joka on aina puutteellista, mutta ehdottomasti voit kokea Jumalan rakkautta sinua kohtaan.

      Tämä ei ole vain fraasi vaan täyttä totta jota myös minä toinen yksinäisyydestä kärsivä olen saanut kokea.
      Kun olet Jumalan lapsi, et enää koskaan ole yksin, koska Hän on aina kanssasi.

      Ihanaa matkaa Jumalan kanssa:)

      • suurperheestä

        Ihminen voi tehdä Jumalasta/Jeesuksesta ystävän mutta silloin hän on saman harhan vallassa kuin ihmisystävien kyseessä ollen. Toiset ihmiset ovat merkityksellisiä, koska heidän luokse voidaan paeta itseä. Sen takia ollaankin niin suuntautuneita toisiin ihmisiin.

        Todellista rohkeutta on rohkeus olla yksin. Kaikki laumat, yhteisöt, ryhmät koostuvat pelkureista, jotka eivät uskalla olla yksin.


    • Jeesus on elämä ja itsekkin suosittelen jotain seurakunnan toimintaa . Nuortenillat hyviä :)

      • eksynyt idiootti

        Nuorten illat kuullostaa muuten hyviltä, mutta olen ateisti niin en mielelläni sinne menisi.


    • 21per3

      1. Älä missään nimessä hanki reseptiä betasalpaajiin. Se auttaa kyllä muutaman kerran esim. esiintymistilanteessa, mutta sen jatkuvasta käytöstä apua ei tule, mutta haittaa kyllä.

      2. Asiallinen, säännöllinen hikiliikunta sen sijaan auttaa muutaman tai muutamien viikkojen kuluttua vahvempaan itsetuntoon ja hyvään mieleen, joka taas heijastuu sosiaalisiin suhteisiin positiivisesti. Senhän tietää kaikki.

      3. Niin ja hyvän lukeminenhan auttaa aina myös!

      4. Unelmoidakin voi:
      http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/1/o5qPbi5aZ1I

    • Tepa16

      Minä olen hyvä esimerkki ujoksi kutsutusta ihmisestä. Koin asian ongelmana aina lukioajoista lähtien.

      Asia vaikutti hyvinkin ratkaisevasti elämääni aina viime vuosiin asti - koskapa kouluttauduin opettajaksi, kun "sitä opiskelemaan niin helposti pääsi" ja "siitä sai loppututkinnon".

      Päätin opettajanurani n. viisi vuotta sitten. Tästä vapautui energiaa - ja oskaksi vain päätin kokeilla siipiäni.

      Lähtökohtani oli, että tiesin, että olen joissakin suhteissa lahjakkaampi kuin useimmat. Olihan tyhmää, etten tuonut sitä esiin?

      Nyt olen tehnyt bteatteriin musiikkia ja ollut näyttämöllä muiden ohjaamana ja omissa jutuissanikin.

      Jos luulet että olen joku nero - niin se ei pidä paikkaansa. Jokainen ihminen kun on aina jossakin asiassa parempi kuin joku toinen. Ja se on hyvä pitää mielessä.

      Lopuksi asiaa toisten näkökulmasta: Ihmiset ympärillä toivovat meiltä luottamusta. Ja osaltaan se luottamus on sitä, että uskalllamme sanoa heille, mitä ajattelemme. Totuus on, että ihmiset eivät välitä siitä, vaikka "mokaa" - kunhan vain avaa suunsa. Ainakin joskus. Se on kaikkien parhaaksi!

    • vaikka suomi-24 kautta.tutustut oman ikäsiisi ihmisiin ja sovitte kahville menosta yleisellä paikalla. katsotte toimiiko kemiat..vaikka mun kanssa esim..vähän samaa hakusessa=)

    • mää vaa

      itselläni on ollut aina kun tulee uuteen paikkaan et mieluummin käpertyy kämppänsä nurkkaan kuin kilpikonna koteloonsa saatikka sanoo jokaiselle vastaan tulijalle moi mitä kuuluu. en useinkaan tee itse alotetta varmaan ignooraamisen pelossa. kun tutustuu niin lukot aukee. itse sain hyviä ystäviä kun kävin samasa kahvilasa ja baarisa usein. alkuun joutu oleen yksin mut kylä pikku hiljaa alko tuleen ihmisiä jutteleen et mikäs sut tänne tua.

    • aaapinaah

      Joo-o, vähän kuulostaa tutulta kun on itekin tullu tässä mietittyä että miten sitä mahtaa saada uusia tuttavuuksia jos muuttaa uudelle paikkakunnalle.. Ei meinaa tulis itteään iha ekstrovertiks kuvailtua, ja suurin osa ystävistä on tarttunu mukaan kouluista.
      Mut omast mielest helpoin keino on kyllä netti. Tai itse ainakin oon saanut ihan rehellisestiki sanottuna sieltä muutaman tosi hyvän ystävän, yhden kanssa suunniteltiin kämppiksiks muuttamistakin. Siel (netissä) on hyvä kattoo että onko samaa henkee tyypissä ja jotain yhteistä. Eikä pitäis koneen ääressä hirveesti paineita kyllä olla, ainakaan yhtä pahoja kuin kasvotusten..
      Niin että jos vaikka johonkin "omiensa joukkoon" löytää jossain keskustelupalstalla tms ni siel on kätevää ehdottaa tapaamista, ihan vaan no strings attached.

    • jhvjhökk

      Ensimmäiseksi tarvitset sellaisia paikkoja joissa itse viihdyt ja teet jotakin ja vietät siellä aikaa paljon.

      Mutta paikka pitää olla sellainen jossa on myös muita ihmisiä.

      Toisinsanoen koti tai esimerkiksi lenkkipolku ei käy, koska siellä juostaan yksin.

      Parhaimpia paikkoja saada ystäviä ja mahdollisesti myös rakkaita ystäviä on harrastuspaikat joissa on paljon erilaisia ihmisiä ja joka kestää ainakin jonkin aikaa ja jossa ihmiset vaihtuvat.

      Mene esimerkiksi salille ja älä mene pelkästään nostamaan puntteja, vaan mene myös jumppiin mukaan.

      Etsi erilaisia liikuntaharrastuksia ja painu mukaan aina kun näet kiinnostavan kohteen. Muista, jos asia vähänkin kiinnostaa sinua, älä jää kotiin vaan mene.

      Kysy itseltäsi että kiinnostaako tämä, jos vastaus on että Kyllä, niin sitten menet vaikka kuinka hävettäisi tai nolottaisi tai keksisit muutakin tekemistä.

      Sen lisäksi jos olet taiteellisesti suuntaunut, tai vaikka et olisikaan, mene esimerkiksi valokuvauskerhoon, maalauskurssille tai vaikka köydenpunontakurssille. Pääasia on se että menet kurssille jossa on ihmisiä.

      Kun olet löytänyt tuollaisia kursseja ja paikkoja, ala puhumaan ihmisille. Muista että kaikkia jännittää ja siksi mitä enemmän puhut, sitä enemmän ihmiset alkavat luottamaan sinuun ja myös puhumaan sinulle. Jos et esimerkiksi salilla osaa käyttää jotakin laitetta, niin kysy rohkeasti. Se että kysyt kaikenlaista antaa toisille rohkeutta tulla sinua vastaan ja hyväksyä joukkoonsa.

      Kun sinulla on tuttuja esimerkisksi salilta tai noilta kursseilta, niin sovi heidän kanssaan esimerkiksi kahvittelusta tai menkää baariin kahdestaan. Kännejä ei tarvitse vetää, kunhan vain pidätte hauskaa.

      Jos olet taiteellisesti suuntautunut, niin ehdota jollekin tutulle jonka kanssa tulette juttuun että menette esimerkiksi katselemaan jotain kuvataiteen näyttelyitä joita varmasti järjestetään esimerkiksi kirjastoissa ja erilaisissa kaupunkien virastoissa, sekä tietysti gallerioissa. Muista myös näytelmät, konsertit tai muut vastaavat tapahtumat.

      Sen lisäksi tarkastele kaikkia paikallislehtiä ja niissä mainostettuja tapahtumia. Sovi tapaaminen sellaisiin. Useimmissa pienissä ravintoloissa on silloin tällöin paikallisia bändejä, siinä riittää ainakin kuunneltavaa.

      Muista myös meset ja muut nettiyhteydenpitovälineet ja käytä niitä.

      Sen olen tullut huomaamaan että yleensä ihmiset ovat niitä "rauhallisia ihmisiä", myös sellaiset ihmiset jotka näyttävät pintaliitäjiltä tai pissiksiltä joiden ei koskaan kuvittelisi olevan mitenkään ujoja. Loppujen lopuksi aika harvassa ovat ne ihmiset jotka ulospäin näyttävät kovinkin ulospäin suuntautuneilta, ja ovat sitä myös sisäisesti.

    • boogie woogie

      Mene lavatanssikurssille..........

    • Kysyy???

      Hei narkkaarit! Olen kuullut että sienet saattavat auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Pitääkö paikkaansa?

    • exujo

      Huomaatko kuinka yleinen ongelma sulla on, tästä keskustelusta tuli heti suosittu!

      -muutkin pelkää uusia ihmisiä, sano sä ekana jotain. Kutsu toinen mukaan sinne, minne ite oot menossa seuaavaksi, kahvitauolle, kijastoon, tupakalle, vaikka vessaan (tytöt).
      -tee toisen olo mukavaksi. Kysele, tyhmiäkin. Sano jotain kivaa, kehu vaikka vaatekappaletta. Kysy siitä lisää, Jos olet eri mieltä, älä sano, mutta kun oot samaa mieltä, sano se. Niin toiselle tulee hyväksytty olo ja se uskaltaa olla enemmän oma itsensä.
      -älä ole liian valikoiva. Kaikissa mun ystävissä on tosi äsyttäviä piirteitä:) Silti tosi rakkaita. Ne joiden kanssa ei yhtään synkkaa, jää loppujen lopuksi pois itsestään. Kestää aika kauan että näkee millanen toinen oikeasti on.
      -harjoittele. Ihan varmasti tulet mokaamaan. Kun tarpeeksi monta kertaa oot mokannu, totut siihen. Huomaat ettei maailma siihen kaadu, etkä enää jännitä sitä tulevaisuudessa. Naura omille mokille!

      Tsemppiä kaikille ujoille ja yksinäisille xx

    • f-f-falling

      En kyllä ymmärrä, miten jollekin tulee ensimmäiseksi mieleen ehdottaa jotain pilleriä yksinäisyyteen? Jos pillerit oikeasti auttaisivat, eihän tässä maailmassa sitten olisi yksinäisiä ollenkaan, kun yksinäisyyden vois poistaa lääkekuurilla niinkuin poskiontelontulehduksenkin. Ehkä typerin ehdotus IKINÄ! Ja turha selittää mitään "ne ovat vaarattomia ja olen itsekin niitä 100 vuotta käyttänyt, blaa blaa blaa..."

      Kyllä se yksinäisyyden ehkäiseminen lähtee ensisijaisesti ihmisestä itsestään ja ympäristöstä.
      Jos tuntuu vaikealta lähteä ihmisten ilmoille, niin mielestäni voi esim. yrittää ensin netissä puhua ihmisten kanssa. Esim. messenger on ihan hyvä juttu. Opettelee siellä vähän sitä, miten ihmisten kanssa kommunikoidaan ja kun tuntuu, että on löytynyt hyvä tyyppi, astuu oman rajansa yli ja ehdottaa vaikkapa kahvittelua. Vaikka toinen kieltäytyisikin niin seuraavalla kerralla on kynnys aina pienempi ehdottaa. Ja jos on yksinäinen, ei kysymällä voi enää mitään menettää. Voipi ehkä vain löytää sen lottovoiton sieltä, jos oikein hyvä säkä käy.

      Ja yksi hyvä keino harjoitella suunsa avaamista, on esim. bussipysäkillä kysyä kelloa/onko bussi numero 00 jo mennyt? Vaikka olisi itsellä kello, niin harjoittelee sitä suunsa avaamista. Tai toinen vaihtoehto, että vaikka olisikin tuttu kaupunki, kysyt jotain ihmiseltä tietä rautatieasemalle. Näin ei synny mitään paineita, että kaikista ihmisistä pitäisi saada ystäviä, vaan oppii pikkuhiljaa avaamaan suunsa ja huomaa, että eihän se niin kauheaa ole puhua vieraille ihmisille.

    • uustääl

      Tietäsköhän kukaan täällä, et missäköhän päin ois toi rautatiasema?

    • ent. ujo vaihtolaine

      Nimenomaan ujojen kannattaa lähteä vaihtoon, kyllä se sosiaalisuus tarttuu ja ihmiset tulevat avoimemmin juttelemaan. :) sieltä saa rohkeutta, josta ammentaa suomessakin, ja puheenaiheita löytyy väkisin kun ollaan eri maista. Ja jos sattuisi niin, ettei kavereita vaihdossa saisi (mitä en oikein usko, sillä ohjelmaa on niiiin paljon), niin yksinkin on ihan eri asia tutustua uuteen maahan. :) ja esim yksinäisiä reppureissaajia löytyy keskieuroopasta paljon.

      Eli kandee hyödyntää valtion tukema ulkomaanmatka ;)

    • k292k9

      Ensinnäkin ei kannata heti tähdätä siihen, että löydät loppuiän elämänkumppanin tai maailman parhaan ystävän, vaan sekin on hyvä asia, jos löydät itsellesi jonkun ihmisen, jonka kanssa voi silloin tällöin jutella (esim. naapuri) ja vaikka toisen tutun, jonka kanssa voi harrastaa jotain. Tällaisia kavereita saamalla elinpiiri laajenee vähitellen ja ne sosiaaliset taidot kasvaa, jolloin saatat huomata saavuttaneesi sellaisia taitoja, että se parisuhde tai ystävyyssuhde on mahdollisia.

      Muutamia vinkkejä:

      - astu oman mukavuusalueesi ulkopuolelle silloin tällöin säännöllisesti esim. kerran päivässä, kerran viikossa tms. Harjoittele tätä esim. soittamalla jollekin, jolle et ole soittanut pitkään aikaan tai mieti etukäteen, mitä juttelet kassaneidin kanssa (esim. "Piti tulla ostamaan jauhelihaa, jos vaikka tekis tänään pitsaa").

      - onko naapurustossa, sukulaisissa tai entisissä/nykyisissä koulukavereissa/työkavereissa joku, johon voisit ottaa yhteyttä? Esimerkiksi serkku voisi olla hyvä, jota voisi käydä moikkaamassa ja verestämässä välejä kuntoon. Tällä tavalla saisit "uusia" vanhoja kavereita.

      - jos olet eläinrakas, niin yleensä eläimen kanssa ulkoilu parantaa kuntoa ja lisää aktiivisuutta. Ihmiset tulevat juttelemaan paljon, kun ulkoiluttaa söpöä koiraa. Juttelijat ovat lapsista mummoihin, joten saat sosiaalisuutta sitä kautta.

      - hyödynnä sosiaalisuusprojektissasi myös itsekehitys eli ala harrastamaan jotakin kuntoilulajia, niin saat paremman kropan ja parempaa ajankäyttöä esim. netissä roikkumisen sijaan

      - nyt on käynnistynyt paljon työväen opiston ryhmiä. Kiinnostaako kielten lukeminen, kokkaaminen tai vaikka äijäjumppa tms? Sinnne vaan mukaan rohkeasti. Työttömät saavat myös monessa kunnassa näistä alennusta

      - osallistu sinkkutapahtumiin ja juttele rohkeasti eri-ikäisten ihmisten kanssa baarissa jne. Juttelutaitoja voi kehittää vaikkapa omien vanhempien kanssa, jolloin ei tarvitse jännittää niin paljon. Aihealueita voi miettiä jo etukäteen ja ajankohtaisia uutisia seuraamalla löytää paljon jutun aihetta. Baareissa tai keikoilla musiikki on myös hyvä keskustelunavaus esim. "Onkohan hyvä keikka luvassa/Mä oon nähnyt tän bändin pari kertaa aiemmin, entäs sä".

    • Arkalainen

      Olen itsekin tosi ujo, ollut aina, mutta pärjännyt ja saanut ystäviä. Tässä muutama ajatus. Hyväksy itsesi sellaisena ujona ja arkana, äläkä yhtään yritä peittää sitä. Ujot ovat yhtä arvokkaita kuin rohkeatkin! Jos et saa sanaa suustasi jossakin tilanteessa, voit avoimesti sanoa, että olet niin ujo. Kaikki eivät sinusta ujona pidä, mutta ei tarvitsekaan. Joku kuitenkin. Voit kääntää ujouden voimavaraksi! Ja sitten vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet ihmisten pariin. Johonkin ryhmään kuuluminen olisi hyväksi. Joku keskustelupiiri (itse käyn raamattupiirissä)? Myös joku talkoo- tai vapaaehtoistyö tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tai ilmoittaudu ystäväpalveluun, saat ainakin yhden itseäsi onnettomamman ystävän, ja tehtävään kouluttautumistilanteissa ehkä muitakin ja opit samalla jotain ihmissuhdetaidoista. Myös kädentaitoryhmistä löytyy hiljaisia ja kommunikointi käy luontevasti työn ohessa. Mikä nyt sitten onkin sinun juttusi.. Kaikkea hyvää sinulle! Ei anneta rohkeiden jyrätä meitä!

    • 21per3
    • piilo-ujo

      Täällä on paljon hyviä neuvoja ja itsekin suosittelen harrastuksen aloittamista ja/tai yhdistykseen liittymistä.

      Musiikin opiskelu voi myös olla ryhmätoimintaa, googlettamalla löytyy esim. oman paikkakunnan musiikkiopistoja ja niiden sivuilta kurssit, joita he tarjoavat. Musiikin opiskelu yksilöopetuksessa on minusta kallista ja turhaa ainakin näin alkeissa.

      Itse olen myös ujo, asia mitä monet minuun tutustuneet eivät usko. Se johtuu siitä, että ujouden iskiessä astunkin askeleen eteenpäin enkä peräänny piiloon vaikka mieli tekisikin.
      Pyrin myös siihen, että teen asioita, jotka ovat mielestäni noloja tai ahdistavia, kuten laulan karaokea, pidän luennon, esiinnyn roolivaatteissa julkisesti, juttelen tuntemattomalle, käyn erikoiskaupassa jne.

      Kun sallii itsensä olla julkisesti "hassu" kerran viikossa tai kuukaudessa, niin pikku hiljaa sitä tulee ulos kuoresta eikä enää pelkää mitä muut ajattelevat sinusta. Se on yllättävän vapauttavaa ja oma itsetunto nousee kun tajuaa kykenevänsä ylittävänsä itsensä ja pystyvänsä olemaan rohkea tilanteissa, jotka jännittävät.

    • Sirupiru

      Alota joku kiva harrastus. Vaikka jotain piirtämiseen liittyvää, tai mistä nyt ikinä tykkäätkään. Uskon, että moni ihminen pitäisi sinusta, mutta hiljaisia ja ujoja ihmisiä on vaan vähän vaikea lähestyä. Ja varsinkin jos myös toinen ihminen on ujo...
      Ja muista hymyillä ja sanoa "kiitos" ja "anteeksi" tarvittaessa niin jätät ihmisille myönteisen mielikuvan itsestäsi.
      Oikeanlaisella asenteella voi saavuttaa vaikka mitä! :)

    • asdf3f32

      Sosiaalisesti... vaiko sosialistisesti kömpelö?

      Usein sosialismiin liittyy vahva ahdasmielisyys
      ja rajoittuneisuus joka hyvinkin voi tehdä monelle
      ikävän "tukalan" olotilan.

      Rentoa, vapaata ja laajempaa elämänkatsomuksellista
      näkökulmaa edustavia ihmisiä löytyy Suomesta kyllä, vaikkakin
      täällä se alkaa olla työväensosialismin myötä harvinaisempaa.

    • laupis

      Rupees pelaa pokeria. Siellä kun arvostetaan pelin osaajia eikä niitä joilla on supliikki suu. Sitäpaitsi yhteinen harrastus yhdistää ja kaiken lisäksi voi tienata vieläpä hyvin jos on taitoa.

      ja tätä hommaahan voi harrastaa myöskin ihan itsekseen omissa oloissa jos joskus on sellanen fiilis.

      tuosta linkistä pääset testaa. 8 dollaria ilmasta peli rahaa eikä tartte laittaa latin latia omaa rahaa, joten ei ole muuta kuin pelkästään voitettavaa. =)

      http://888poker.to/poker-promotions/poker-invite-a-friend.htm?lang=en&sr=819912&anid=iaf_mr.ruho

    • ikäväämuttatotta

      Aina tota harrastusta tuputetaan ratkaisuksi kaikkeen.
      Itsekin olisin halunnut mennä maalauskurssille, mutta se maksaa 106e ja mulla jää opiskelijana käteen n.120e.
      Eli vaikka jotkut haluisivat aloittaa harrastuksen ja tavata uusia ihmisiä, niin raha tilanteen takia se voi olla mahdotonta.

    • Erakkomies.

      Oon itekin sosiaalisesti kömpelö, ja saan kärsiä siitä. Onneksi nykyään tiedetään vähän paremmin meidän kaltaisista ihmisistä, niin saa edes "huomenet" ym. aina silloin tällöin ym. small-talkkia, eikä porukka välttämättä hirveästi vierasta/pelkää tai muuta.

      Mä tapasin toisen sosiaalisesti kömpelön netin kautta, ja juttu luistaa. Mitä paremmin tutustuu toiseen, epäsosiaalisen tai sosiaaliseen, sitä paremmin itsekin pystyy keskustelemaan, mutta tutustuminen on se vaikein osuus. Suosittelen etsimään netistä meitä muita samanlaisia. Livenä on vähän vaikea tutustua kehenkään jos ei juttu kulje kunnolla. En miekään osaa pitää keskustelua yllä enkä lukea merkkejä jotta tietäisin milloin joku on kohtelias ja milloin joku oikeasti haluaisi tutustua. Pitää siis olla mahdollisimman selkeä.

    • Harrastus ja uskonto on aina vastaus kaikkeen näemmä

    • oh8efesr

      Rohkeasti haet semmoiseen työhön (miks ei kouluun), missä joudut ihmisten kanssa tekemisiin. Auttoi minulla. Monet kerrat naama punaisena tilanteissa, mutta nyt pystyn tekemään vastuuvuoroja ja tiedän, että pärjään tilanteessa kuin tilanteessa. Pieni varautuneisuus kannattanee muistaa, kun työkavereista on kyse, jotkut kun osaavat käyttää asian kuin asian omaksi hyväkseen. Itse päädyin kioskin kautta kauppaan töihin, ja teen nyt vastuuvuoroja ja tulen juttuun työkavereiden kanssa. Edellisestäkin työpaikasta jäi monta hyvää kaveria.

      Ja sillon kun tuntuu siltä, että haluaa olla yksin, niin sillon voi sallia itselleen sen oman ajan:)

      • Ei toimi aina, paloin itse loppuun asiakaspalvelussa ja nyt joudun vaihtaman alaa. Mahdollisesti yksi kaveri jäi 3v ajalta.


    • Nimim3rkk1

      "Kirjoittakaa yksinäiset Turkulaiset (Turkuun muuttanet)tähän palstalle ja sopikaa jossain tapaaminen"
      jos haluaisitte vaikka sunnuntaina 11.9 klo 18.00 tulla suomi24 chatin tukikeskusteluun

    • extärisijä.

      Itse sairastuin paniikkihäiriöön 15vuotta sitten. Siitä alkoi alamäki minun elämässäni, meni kaverit ja erakoiduin. Olis pitäny hommata noi beetasalbaajat välittömästi, mut sitä vaan kituutti. Nyt on ollu kaks vuotta probral käytössä ja tarve on vain 2.5-5 mg päivässä, joka vie tärinät käsistä syödessä ja kahvitellessa. Isompia annoksia jos erehtyy pidempään käyttämään niin hiukset kyllä varisee aika iloseen,samaten kuivattaa silmiä ja tekee jotenkin flegmaattiseksi. Kaikissa aineissa on sivuvaikutuksia ihmisestä riippuen.
      Itse kysymykseen en osaa vastata, mulle nimittäin kävi niin,että totuin yksinäisyyteen, mulla on omat juttuni elämässä. Kaikkea hyvää vaan kaikille yksinäisille.

    • tosi on 21214

      Laita profiili treffit suomi24,,sillä tavalla pikkuhiljaa pääsee eroon ujoudesta ,kun vastailee viesteihin ja käy treffeillä..

      Käy myöskin chatissa esim ,ikääsi vanhemmassa, varttuneen ihmisen
      kanssa on helppo jutella ja ujous karisee pikkuhiljaa pois ja voit siirtyä ikäisiisi.

      Esim yllämainitut asiat auttavat irti ujoudesta ja luo sosiaalisuutta pikkuhilja
      kun onnistuu keskustelemaan koneen välityksellä,aivot huijaavat ujoudesta
      pois ja siirryt pikkuhilaa live-maailaan täysin vapautuneena.

      Itse olen soveltanut tallaista konstia ja hyväksi havainnut !
      Onnea sinulle ,kokeile!

      • Kokeilin itse profiilin tekoa ja laitoin rehellisen kasvokuvani, joka näkyy tässäkin. Vastauksia ei tule kuin elättäjiä hakevilta naisilta, yhtään järkevää viestiä en ole saanut. Kaikki ovat tulleet ulkomaalaistaustaisilta, jotka etsivät joko elättäjää tai tietä tänne. Käykö mulla sitten vaan huonoa tuuria?


    • sdghgjkyu

      Onko kaikkeen ratkaisu harrastukset, uskonto, lääkkeet, terapia??

      Sano kassatädille, että "ostanpa tässä jauhelihaa, teenpä vähän pitsaa"? Siinäpä hullun epätoivoisen leiman vaikutelman antaakin.

      Liikuntaharrastus? Tai ylipäätänsä mikään harrastus? Olisi pitänyt tod. näköisesti jo 5-vuotiaana aloittaa... miten ylipäätänsä voi edes yrittää harrastaa mitään, jos ei osaa yhtään mitään?

      Ei mitään kavereita tarvitse, kun on Jesse yläilmoissa? Kiitos vain, mutta kuka kaipaa sitä jumalalässytystä siinä ohella. Uskonto on muutenkin maailman suurin valhe, ja tuntuu typreältä mennä paikkaan missä jotkut uskovat ton koko paskan todeksi :DD

      Ihmisiin on lapsuuden älkeen ihan saatanan vaikea tutustua. Kyllä musta pidetään työpaikoilla ja ihmiset pitävät päällepäin sosiaalisena ja mukavana, mutta en todellakaan ole.

      Ei niitä small talk -lässytyksiä vaan jaksa, sillä se on aivan turhanpäiväistä. Ihmisille ollaan mukavia ja hyvä niin, mutta sekin on vain sen hetken, ei kellään käy mielessä tutustua henkilöön sillä kaikki kuppikunnat ym kaveripiirit on perustettu jo aikoja sitten... en edes tiedä miten selittää mitä tarkoitan.

      Terveisin 20v ja elämä ohi

      • ex_elokuu

        Kaikilla ei paniikkioireilut ja yksinäisyys johdu sosiaalisuuden puutteesta tosiaankaan; musta on puristettu jo pennusta asti irti elämänilo ja nyt aikuisena oltuani aikani väkivaltaisen miehen kanssa olen alkanut suhtautua varauksella kaikkeen. Edelliseen yhtyen kuuntelen mieluumin sivusta kuin osallistun kaikkiin kahvipöytäkommentteihin.
        Silti kaikki sanoo mulle esim.työhaastatteluissa,että vahvuutenani on sosiaalisuus ja luonnollisuus.
        Oikeesti,mitä vanhemmaksi tulee,huomaa,että turhaa sitä onkaan yrittää jonkun "kaveriksi" vaan kaveruuden takia.
        Olen nyt "sinkku" ja oppinut jotenkin sietämään totaalista yksinäisyyttä,silti en usko,että ihmistä on kokonaan tarkotettu olemaan yksin.
        Ehkä se "joku" tulee joskus vastaan...


    • IT-tradenomi melkein

      Hei! Olen itse kärsinyt samanlaisista ongelmista kuin sinä. Yksi ongelmista on se, että suhtautuu liian vakavasti niihin vittumaisiin ihmisiin. Moni ihminen katsoo pelkkää pärstäkerrointa ja siksi ei halua tutustua esim. sinuun. Tiedän tämän, koska olen ajanut taksia ja muutenkin kiinnittänyt ihmisten sosiaaliseen käytökseen huomiota. MUTTA: Et saa takertua siihen! Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia. Älä koskaan takerru pinnallisten ihmisten lähettämiin negatiivisiin viesteihin, vaan koita keskittyä johonkin parempaan.

      Yksi hankala juttu on tietenkin small talk. Varsinkin naiset olettavat lähes aina, että mies vie keskustelua ja hauskuuttaa yms., koska on aina tottunut siihen. Naisiin ei kannatakaan tutustua, jos ei heti löydä yhteistä keskustelun aihetta. Heillä kun ei riitä siihen kärsivällisyys lainkaan, vaan he haukkuvat sinut heti jäiseksi ja pahemmillakin sanoilla. Mutta mies-mies-keskusteluissa on se hyvä juttu, että aina löytyy joku rohkea mies, joka menee juttelemaan ujommallekin miehelle. Tällöin tämän ujon miehen kannattaa hymyillä ja koittaa olla iloinen siitä, että näin on käynyt. Jos joku tulee juttelemaan sinulle, niin mene sinäkin juttelemaan hänelle. Mene myös juttelemaan sellaisille ihmisille, jotka vaikuttavat olevan jossain tietyssä tilanteessa samalla tasolla kuin sinä.

      Ihmisiä pitää luodata. Lähettää kaikuluotaimella ääniä ja katsoa, minkälainen vastaus tulee. Joskus onnistuu, joskus ei. Mutta periaatteessa onnistut rohkeuden avulla aina. Vähintäänkin tiedät, että "tuolle tyypille ei ehkä kannatakaan jutella", jos häntä ei kiinnosta yhtään. Muuten, älä itse koita olla se "vittu mua ei kiinnosta"-ihminen. Jos onnistut tapaamaan ihmisen, niin muista, että tiedät luoneesi jonkunlaisen ihmissuhteen kun ko. ihminen tulee juttelemaan sinulle, vaikka vaikuttaisitkin väsyneelle ja vittuuntuneelle.

      Kannattaa myös muistaa, että kaikki ei sovi kaikille. Mulle esim. opiskelijabileet eivät sovi (tai no vuoden sisällä voisi sanoa SOPINEET) yhtään, koska niissä on vain ne pinnallisimmat tyypit ainakin mun koulussa. Hirveitä kuppikuntia. Ja laiskoimmat oppilaat.

      Sali? Olen käynyt kolme vuotta, enkä sieltä ystäviä ole saanut, koska olen keskittynyt treeneihin, enkä bullshittiin. Sali kyllä auttaa energiatasoon, mutta itsetuntoon vähän vaihtelevasti. Testotasot tuntuvat salilla käymisen jälkeen nousevan ja se vaikuttaa lähinnä panetuksen lisääntymiseen, joka yleensä vain lisää katkeruutta, kun joutuu tyytymään omaan käteen. Suosittelen silti salia kaikille.

      Suosittelen kaikkia ujoja ihmisiä koittaa hankkia sellaisia sosiaalisia kavereita, joiden avulla on helppo tutustua muihin ihmisiin. Mulla on ollut pienestä lähtien kavereita, joiden kautta olen myöhemmin tutustunut uusiin kavereihin. Tämä on helppo keino tutustua uusiin ihmisiin. Naisiin pääsemiseksi tämä harvemmin kuitenkaan auttaa.

      Jos nyt kuitenkin tuntee olevansa yksin, niin kannatta nyt ekaksi hankkia edes joku harrastus ja aktiviteettejä (näistä voit sitten puhua muille). Sen jälkeen kannattaa vaikkapa ryhtyä opiskelemaan jotain alaa, jossa on samanlaisia ihmisiä tai hankkiutua tilanteisiin, joissa voisi olla samanlaisia ihmisiä (esim. politiikka?). Sitten vain katsotaan kuka tykkää ja kuka ei.

      Tosiaan kannattaa myös opetella empatiaa, eli koittaa asettua toisen asemaan. Olemaan kiinnostunut toisen asioista. Joskus on hyvä puhua jonkun toisen asioista 3. osapuolen kanssa (en nyt tarkoita juoruilua vaan nimenomaan sitä, ettei olisi/vaikuttaisi niin itsekkäältä). Jos puhuu liikaa itsestään, niin varsinkin naiset kaikkoavat ympäriltäsi.

      En oikein itsekään tiedä kaikkea, vaikka olenkin "jo" 25-vuotias (käytän sanaa "jo", koska mielestäni olen jo vanha, 1/3 elämästä mennyt).

    • ElämäDiileri
    • testailuaTuokin

      Vedä kunnon känni ja juttele ihmisille. Älä toki mene vaarallisiin ympäristöihin, vesistöjen tms. lähelle liiaksi. Ainakin törmäät ihmisiin paremmin kuin kodissasi.
      Vältä myös hyväksikäyttäjäpakupellejä, outoine autoineen.

    • Tähdenlentoja

      Miksi ajatella mitä muut aattelee? Ne (ja sinä) kuolee kumminkin, mitä silloin on enää väliä mitä se ajatteli. Eikä yhden ihmisen ajatukset 6 miljardista vaikuta yhtään mihinkään. Paitsi jos antaa niitten vaikuttaa. Elämää ei kannata hukata. Jos ei ole ihmisiä ympärillä, voi nauttia esimerkiksi siitä, että on etuoikeutettu näkemään (matkusta) ja vaikka kuulemaan. Kaikki eivät pysty.

    • Neiti viihde
    • radikaalihiiri

      Jos ei ole työ tai kouluelämässä, niin parhaiten ystäviä löytää harrastusten parista.
      Jos ei ole niitä harrastuksia, ilmaisee kiinnostuksensa jotain asiaa kohtaan vaikkapa täällä netissä.

    • näin on

      jokainen ihminen on erilainen ja kenenkään ei tarvitse ottaa toista mallikseen. hyväksy itsesi ja lopeta kuvitelma että jokainen tuijottaa vain sinua.
      jokainen on vajavainen ja kukaan ei ole toistaan parempi,, eli pois sellainen turha itsensä tarkkailu. sellainen tekee jokaisesta epävarman ja tunteen että en kelpaa muille. siitä se loppujen lopuksi lähtee ujouskin. Luojasi silmissä olet tasan tarkkaan yhtä arvokas kuin kuka tahansa ihminen. kohdistan tämän ujoille itseensä sulkeutuneille ihmisille. elämä on elämistä varten.

    • mitkä asiat sinua kiinnostaa, sellaisiin harrastuspiiriin voi aina mennä, mutta älä keskustele ruikuttumalla ja valittamalla, ei sitä kukaan jaksa kuunnella. mieti sitä että jos vain istut kotona murehtimassa niin elämä menee eteenpäin kumminkin ja käytät sen murehtimiseen, onko se elämää? zemppaa itsesi vaikka väkisellä ihmisten ilmoille ja etsi paikkoja joissa olisi samanmielisiä ihmisiä, alussa voi mennä että kukaan ei heti tule juttelee mutta pikkuhiljaa...

    • harrastukset, harrastukset...

    • Kultainen sydän

      Monissa ryhmissä voi oppia harrastamaan sosiaalisuutta ja siellä tapaa erilaisia ihmisiä. Esim. vertais ryhmät ovat hyviä. On monia ihmisiä jotka
      kamppailevat samojen asioiden kanssa. Juuri vertaistuki ryhmissä heitä
      tapaa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Seiska: "Naimisissa oleva kansanedustaja Matias Mäkynen (SDP) iski nuoren opiskelijan"

      https://www.seiska.fi/Kotimaa/Skandaalipaljastus-Naimisissa-oleva-kansanedustaja-Matias-Makynen-iski-nuoren-opiskelijan "Opiskelija on kertonut lähip
      Maailman menoa
      720
      6816
    2. Ota muhun yhteyttä

      Jotakin kautta. Selvitetään asiat..
      Ikävä
      73
      1293
    3. "Haitta-poliitikko" Riikka Purra sai täyslaidallisen yritysjohtajilta

      "Vastuutonta isänmaan vahingoittamista" Useat yritysjohtajat kritisoivat perussuomalaisten maahanmuuttolinjaa. Muun muassa sijoittaja ja yrittäjä Pet
      Maailman menoa
      632
      899
    4. Purra on täysin oikeassa: EU:sta voi ja pitää erota

      Britannialle ei ole koitunut todellisuudessa mitään haittaa siitä, että se erosi EU:sta. Ei ainakaan Maailman Pankin tilastojen mukaan. Erilaiset "asi
      Perussuomalaiset
      173
      842
    5. Ilman heijastinta ?

      Kauhavalla lenkkeilijä menehtyi auton törmättyä päin. Kyllä se heijastin on halpa henkivakuutus pimeällä, toki ei ole tietoa että onko heijastinta käy
      Kauhava
      16
      839
    6. Olen tajunnut että tein virheen

      Kun meidän yhteys katkesi. Olisit ollut se oikea nainen mulle, miten enää voisin asian korjata? Olen pahoillani.
      Ikävä
      84
      704
    7. Ohjeita nettideittailun aloittaville

      Voisin kuvitella, että tätä aihetta on palstalla suhteellisen paljon jo käsitelty, mutta en alkanut kaivella mitään arkistoja. Kertokaapa mitä vinkke
      Sinkut
      120
      698
    8. Mies mikä on sun mielestä suurin

      este sille ettei meidän tutustuminen ole edennyt? Ja uskotko vielä että tavataan?
      Ikävä
      49
      666
    9. Kiersin männä keänä entisiä tuttavia etsimässä

      Pitkää Timppaa en löytänyt, enkä myöskään veljeksiä. Härkökankaalla oli joku kone edessä tutkailessani. Kaipa ne entiset tuttavani jossakin siellä ov
      Suomussalmi
      47
      661
    10. Yle-kysely: SDP ohitti perussuomalaiset - Keskusta romahti jo vihreiden taakse

      Ylen tuoreessa kannatusmittauksessa kärkikolmikon kannatuserot kaventuivat entisestään. Kokoomus on ykkössijalla 2,5 prosenttiyksikön erolla SDP:hen.
      Maailman menoa
      165
      661
    Aihe