Järki karkaa asuntokaupasta
Suomen Pankki on huolestunut asuntomarkkinoiden kuumenemisesta. Pankki arvioi tänään ilmestyneessä Euro & Talous -julkaisussa, että luottokannan kasvu ja asuntomarkkinoiden tilanne puhuvat suhdannepoliittista elvytystä vastaan. Elvytyksellä pankki tarkoittaa ansiotuloverotuksen laajamittaista keventämistä.
Suomalaisten asuntojen hinnat irtautuivat jo kolme vuotta sitten reaalitaloudesta: työllisyydestä, tuotannosta, vientihinnoista ja muiden kiinteistöjen hinnoista. Rakennuskustannusten maltillisesta pitkän aikavälin indeksikehityksestä asunnot irtautuivat jo kuusi vuotta sitten.
Ostajat pelkäävät hintojen nousua enemmän kuin korkojen nousua.
Ihmiset ovat herkistyneet markkinainformaatiolle. Kauppaa tehdään lähes hysteerisesti, usein tarkoitushakuisten puolitotuuksien ohjauksella. Kun kiinteistönvälittäjät sanovat uskovansa hintojen nousuun, myyjät nostavat hintojaan. Ostajat hätääntyvät ja kiirehtivät kauppojaan, koska he pelkäävät hintojen nousua enemmän kuin korkojen nousua.
Pääkaupunkiseudulla sijaitsevat omakotitalot kallistuivat viime vuoden viimeisellä neljänneksellä peräti 27 prosenttia edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Kämpät maksavat Helsingin seudulla enemmän kuin Brysselin tai Toronton liepeillä. Nurmijärvellä uudehkojen omakotitalojen hinnat ovat kohonneet jopa kaksinkertaisiksi niiden rakennuskustannuksiin verrattuna.
Miksi sitten tätä pitää kauhistella? Emmekö voisi yhdessä nauttia kansallisvarallisuuden arvon kasvusta?
Periaatteessa kyllä, käytännössä ei.
Asuntolainojen korkoihin ja lyhennyksiin käytetty raha on pois muusta kulutuksesta. Veronalennusten ja ennätyksellisen alhaisten korkojen aiheuttama ostovoiman kasvu siirtyy nykytilanteessa asuntojen hintoihin.
Kuumeneminen altistaa markkinat romahdukselle. Riskiä lisää kiivas velkaantuminen. Tammikuussa suomalaisilla oli asuntolainoja lähes 16 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lainakanta kasvoi yhden ainoan vuoden aikana 4,9 miljardia euroa eli lähes 30 miljardia markkaa.
Nuoret perheet velkaantuvat raskaammin kuin koskaan, vaikka tulevaisuus näyttää aiempaa epävarmemmalta. Työsuhteiden pysyvyyteen ei voi luottaa niin kuin ennen, eikä inflaatiokaan enää syö lainoja.
Suuret pankit pitävät tällaista pohdiskelua tarpeettomana pelotteluna.
Pankit korostavat, että Suomen kotitalouksien velkaantumisaste ei ole vielä huolestuttava muihin euromaihin verrattuna. Se on totta.
Ongelma on se, että kansantalous ei kanna vastuuta yksittäisten kotitalouksien veloista. Velat ja varat ovat eri ihmisillä. Koko velkalasti jakautuu paljon pienemmälle joukolle kuin 1980-luvun lopussa. Velkariskiä lisää se, että valtaosa suomalaisista asuntolainoista sidotaan epävakaisiin lyhyisiin markkinakorkoihin. Ruotsalaisten, tanskalaisten ja hollantilaisten enemmistö luottaa kiinteisiin korkoihin tai erittäin pitkiin viitekorkoihin.
Omituiselta tuntuu sekin väite, että asunnot voivat maksaa aina vain enemmän, koska neliöhintojen ja palkkatason suhde ei ole läheskään niin huono kuin se oli vuoden 1989 kuplassa. Näin nerokasta argumenttia eivät keksineet edes 1990-luvun pörssikuplaa puhaltaneet analyytikot: että pörssikurssit saavat nousta aina vain korkeammalle, koska sijoittajien maksukyky on parantunut.
Suomen Pankki on huolestunut asuntomarkkinoiden kuumenemisesta. Pankki arvioi tänään ilmestyneessä Euro & Talous -julkaisussa, että luottokannan kasvu ja asuntomarkkinoiden tilanne puhuvat suhdannepoliittista elvytystä vastaan. Elvytyksellä pankki tarkoittaa ansiotuloverotuksen laajamittaista keventämistä.
Suomalaisten asuntojen hinnat irtautuivat jo kolme vuotta sitten reaalitaloudesta: työllisyydestä, tuotannosta, vientihinnoista ja muiden kiinteistöjen hinnoista. Rakennuskustannusten maltillisesta pitkän aikavälin indeksikehityksestä asunnot irtautuivat jo kuusi vuotta sitten.
Ostajat pelkäävät hintojen nousua enemmän kuin korkojen nousua.
Ihmiset ovat herkistyneet markkinainformaatiolle. Kauppaa tehdään lähes hysteerisesti, usein tarkoitushakuisten puolitotuuksien ohjauksella. Kun kiinteistönvälittäjät sanovat uskovansa hintojen nousuun, myyjät nostavat hintojaan. Ostajat hätääntyvät ja kiirehtivät kauppojaan, koska he pelkäävät hintojen nousua enemmän kuin korkojen nousua.
Pääkaupunkiseudulla sijaitsevat omakotitalot kallistuivat viime vuoden viimeisellä neljänneksellä peräti 27 prosenttia edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Kämpät maksavat Helsingin seudulla enemmän kuin Brysselin tai Toronton liepeillä. Nurmijärvellä uudehkojen omakotitalojen hinnat ovat kohonneet jopa kaksinkertaisiksi niiden rakennuskustannuksiin verrattuna.
Miksi sitten tätä pitää kauhistella? Emmekö voisi yhdessä nauttia kansallisvarallisuuden arvon kasvusta?
Periaatteessa kyllä, käytännössä ei.
Asuntolainojen korkoihin ja lyhennyksiin käytetty raha on pois muusta kulutuksesta. Veronalennusten ja ennätyksellisen alhaisten korkojen aiheuttama ostovoiman kasvu siirtyy nykytilanteessa asuntojen hintoihin.
Kuumeneminen altistaa markkinat romahdukselle. Riskiä lisää kiivas velkaantuminen. Tammikuussa suomalaisilla oli asuntolainoja lähes 16 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lainakanta kasvoi yhden ainoan vuoden aikana 4,9 miljardia euroa eli lähes 30 miljardia markkaa.
Nuoret perheet velkaantuvat raskaammin kuin koskaan, vaikka tulevaisuus näyttää aiempaa epävarmemmalta. Työsuhteiden pysyvyyteen ei voi luottaa niin kuin ennen, eikä inflaatiokaan enää syö lainoja.
Suuret pankit pitävät tällaista pohdiskelua tarpeettomana pelotteluna.
Pankit korostavat, että Suomen kotitalouksien velkaantumisaste ei ole vielä huolestuttava muihin euromaihin verrattuna. Se on totta.
Ongelma on se, että kansantalous ei kanna vastuuta yksittäisten kotitalouksien veloista. Velat ja varat ovat eri ihmisillä. Koko velkalasti jakautuu paljon pienemmälle joukolle kuin 1980-luvun lopussa. Velkariskiä lisää se, että valtaosa suomalaisista asuntolainoista sidotaan epävakaisiin lyhyisiin markkinakorkoihin. Ruotsalaisten, tanskalaisten ja hollantilaisten enemmistö luottaa kiinteisiin korkoihin tai erittäin pitkiin viitekorkoihin.
Omituiselta tuntuu sekin väite, että asunnot voivat maksaa aina vain enemmän, koska neliöhintojen ja palkkatason suhde ei ole läheskään niin huono kuin se oli vuoden 1989 kuplassa. Näin nerokasta argumenttia eivät keksineet edes 1990-luvun pörssikuplaa puhaltaneet analyytikot: että pörssikurssit saavat nousta aina vain korkeammalle, koska sijoittajien maksukyky on parantunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä linkki sivuille.Täytyy ihmetellä palstal-
la kirjoittavien korkeiden hintojen puolustajia.
Tässä alla linkki, mies joka puhuu asiaa:
http://www.talouselama.fi/doc.te?d_id=121112
http://www.talouselama.fi/doc.te?d_id=107886
http://www.talouselama.fi/doc.te?d_id=105518
http://www.talouselama.fi/doc.te?d_id=105666518