Meidän ikäluokkamme on suurelta osin maaseudun kasvatteja. Maaseutu olikin hyvä kasvvuympäristö ja on osin vieläkin. Työtä opittiin tekemään jo lapsena, ihan pakosti. Huonoihin houkutuksiin ei ollut edes mahdollisuutta. Nykyään tilanne on toisin kun kirkonkylissäkin päästään jo ryypiskelemään ja hiukan kokeilemaan huumeitakin.
Maalle kaivataan tosin vieläkin mutta osa viihtyy jo kesälläkin kaupungissa.
Maalle kaivataan tosin vieläkin mutta osa viihtyy jo kesälläkin kaupungissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan ajat muuttuneet, Minäkin jouduin Karjalaan sota evakkoon, Neli vuotiaana pistettiin tikku turnipsi saralle joka oli kitkettävä päivän mittaan, Iskulause oli, Joka ei työtä tee sen ei pidä syömänkään. Kuria tuli ja herran nuhdetta. Silti maalla oli ku mukavaa esimerkiksi sunnutaisin joka pyjitettiin herran määrämäksi lepo päiväksi.
Olen aivan kaupunkilainen, vaikka kesäisin kyllä haluaisin maalle, mutta ei ole rahaa hankkia mökkiä. Tyttären mökillä tosin joskus piipahdan, mutta oma olisi kiva. Kaikkea ei vain voi saada.
on saanut kaupunkiasunnon ja mökin, mikset sitten sinäkin.
Siinäpä sinulle miettimistä. ;)))
Meillä marssijärjestys oli päivän selvä; syvällä maaseudulla ei ollut nuorelle mitään työllistymismahdollisuutta. Oli lähdettävä työtä etsimään.
Kun pohjana oli vain maatalous- ja metsätyöt, nämä sadattuhannet ihmiset kelpuuttivat työn, josta sai palkkaa ja katon päänsä päälle.
Olin 3-vuorotyössä, siinä vaiheessa jo omassa yksiössä. Jo nelikymppisenä sydämen rytmihäiriöitä.
Korvesta lähteneen on vaikeampi sopeutua ajatukseen, että joka seinän takana on asukas.
palstapapalle sinne Raisioon !