Oletko koskaan…
Oletko koskaan tuntenut rakkautta?
Sinä kysyt minulta
ja näen silmissäsi jotakin,
jotakin joka satuttaa sydäntäni.
Olenko minä…?
Voisinko myöntää sinulle,
vai salaisinko sen ainiaan.
Myöntäisinkö, että minäkin olen.
Olenhan minäkin ….
tuntenut rakkauden hehkun,
sen palon ja voiman
ja elänyt siitä.
Olenhan minä….
tuntenut tuskan,
kun rakkauteni on riekaleiksi revitty,
syljetty sen päälle ja tomuun se poljettu.
Oletko sinä koskaan…
ajatellut, että se voisi joskus nousta,
versoa uudelleen
puhjetakseen vielä kerran kukkaan.
Oletko koskaan….?
Ajatellut, että haluaisit tietää,
mitä on kätketty
sydämeni muurin sisäpuolelle.
Oletko koskaan…?
Oletko koskaan tuntenut rakkautta?
Sinä kysyt minulta
ja näen silmissäsi jotakin,
jotakin joka satuttaa sydäntäni.
Olenko minä…?
Voisinko myöntää sinulle,
vai salaisinko sen ainiaan.
Myöntäisinkö, että minäkin olen.
Olenhan minäkin ….
tuntenut rakkauden hehkun,
sen palon ja voiman
ja elänyt siitä.
Olenhan minä….
tuntenut tuskan,
kun rakkauteni on riekaleiksi revitty,
syljetty sen päälle ja tomuun se poljettu.
Oletko sinä koskaan…
ajatellut, että se voisi joskus nousta,
versoa uudelleen
puhjetakseen vielä kerran kukkaan.
Oletko koskaan….?
Ajatellut, että haluaisit tietää,
mitä on kätketty
sydämeni muurin sisäpuolelle.
Oletko koskaan…?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jäljelle jäi kysymyksiä
joihin en koskaan saanut vastauksia
Olenpa ajatellut
miettinyt
tuskaillut
itkenyt
kärsinyt
ja kovettunutkin ehkä...
Kiitos hienosta runosta kirjoittajalle.
Kiitos palautteesta ja upean herkästä vastarunosta Punainen piooni
Nyt Kunpatoivoisin osaavani kirjoittaa kunnon
kommentini runostasi mutta "puren kynää"
ja tunnen pienuuteni. Monia kysymyksiä joihin
ehkä saisi vastauksen jos pääsisi "muurisi"
sisälle.
Tässä hyvä näyte että sulla on sanat
halussasi, kirjoitit sitten runoja tai kommentoit
muiden yhtä loistava on lopputulos.
Ps. Kunpa saisi vain useimmin lukea runojasi.
Sori nuo kirjoitusvirheet, kunpa edes oppisin kirjoittamaan virheettömästi.
Kiitos vastuksestasi Liona.
Tärkeintä ei ole, kuinka paljon ja mitä kirjoitat, vaan se: Mitksi kirjoitat.
Jos kirjoitat siksi, että olet pitänyt lukemastasi, niin vähätkin sanat riittävät mainiosti.
Kirjoitusvirheet? Niistä en piittaa, kunhan teksti välittää sen, mitä kirjoittaja on halunnut.
Kiitän vastauksestasi Liona
olen minä
ajatellut
itkenyt
suunnitellut
puhunut
nähnyt unta
ennustanut väärin
rakastanutkin olen
mutta se mikä on kerran hajotettu
sitä ei enää voi ehjäksi korjata
ei edes rakkaudella
Niinpä niin " pikkuinen".
Rakkaudessa on kaksi puolta ja liian usein löytyy myös se kipeämpi puoli.
Se, mikä on joskus hajotettu
ei enää korjattavissa ole.
Miksi siis murtaisimme muureja,
jotka joskus on kivulla muurattu.
Olkaamme onnellisia siitä että,
olemme joskus tunteneet
rakkauden kauniimmankin puolen.
Sillä rakkaus elää... muurienkin takana.
Vannomatta paras asia kuin asia,
vielä kerran soittaa, korjattu rakkauden soittorasia :)
Ceero...toisaalta jos, emme uskalla koskaan purkaa sitä yhtä muuria tai usempikin muureja;)) emme anna itsellemme tilaisuutta uuten rakkauteen jäämme paljosta paitsi. Elämän rikkaudesta joka on tarjottimella meillä edessämme. Ei saa pelätä. Rakkaus on myös sitä että, opimme jättämään ehkä jotakin myös taaksemme. Jos, emme tuntisi rakkautta emme tunsisi tuskaakaan. Rakkaus on vähän kuin Jing ja Jang...aina kaksi puolta. Joskus itsestäni jo tässä iässä tosin tuntuu että, puoli on tuhat..
Ajatuksin lämpöisin.
Tsau:Friidu
Niin---
Kokemus vs. elämänkokemus = 1 /100.
Ei pelkästään se, että eläisimme onnea tavoittaen, vaan myös oppiaksemme löytämään se.
Muurien taakse voi piiloutua surkuttelemaan itseään ja elämä jää elämättä.
Ehkä runon parasta antia on aikaan saatu keskustelu, joka ei jää ainoastaan toteamuksen tasolle, vaan myös pyrkii etsimään sanomaa runon sisältä.
Ehkä kaikkea, mitä runoon on kirjoitettu, ei ole luettu, ja toisin päin.
Ehkä runosta on luettu myös se, mitä siihen ei ole kirjoitettu.
joka tapauksessa hyvä niin.
Kiitän kannanotostasi.
Kyllä,,,,, kyllä.
Ja silmäni täyttyvät kyynelillä.
Mustellen rakkautta tuota.
Ja eihän se ole suotta.
Pyyhin hihaani.
Niiskutan hetken.
Olen eksynyt lapsi.
Menneessä ajassani.
Kyllä....kyllä.
Olenhan minä.
Rakkastanut rakkautta.
Ollut hurmoksissa.
Ja kätkeytynyt mustaan laatikkoon.
Kertomatta mitä kätkenyt oon.
Sieluni syvyyksiin.
Paisteisessa auringonkujalla.
Astun varovasti ontumatta jaloilla.
Kerran viel.
Onni meidätkin yhdistää.
Vie mennessään.
Toiveiden, unelmien saarelle.
Rakkauden laineille.
Kiitos Ceero upeasta runosta !