Tiedetään, että on mielelle ja fysiikallekin tärkeää etsiä elämäänsä harrastus/harrastuksia, jotka parantavat elämänhalua ja tuovat viikkoon sopivissa määrin säännöllistä rytmiä ja iloa. Jokaiselle luulisi löytyvän ainakin yksi mielenkiintoinen viikottainen meno, jossa ajatukset tuulettuisivat muiden joukossa.
Asuinpaikasta tosin riippuu, kuinka paljon mahdollisia harrastuksia on tarjolla ja millaisen matkan päässä, mutta uskoisin kuitenkin suurimmalle osalle löytyvän jotain siedettävän matkan päässä.
Pääkaupunkiseudun harrastusmenot alkavat pääosin tällä viikolla - ja on sitä odotettukin. Itselläni on tiistaisin mukavien mummojen kuntosali, jossa on mukavaa porukkaa, joita on kiva viikottain tavata, vaikkei ystäviä varsinaisesti ollakaan. Viihdymme kaikki. Itse en pidä voimistelusta, en ole koskaan pitänyt, mutta noissa lapsellisissa vempaimissa on kiva leikkiä ja samalla pitää kuntoani yllä, kuntoa kohottaakseen pitäisi olla kaksi kuntosalivuoroa viikossa, mutta pidetään nyt edes yllä.
Keskiviikkoisin olen kahdella maalauskurssilla eli työpäivän verran ja vauhtisokeana menisin vielä vaikka kolmannelle, mutta kyllä kotiin päästyäni sitten torkun telkkuohjelmia läpi oikein urakalla. :)
Eläkeläisten joukossa verestelen espanjaa, jota joskus aikojen alussa kursseilla olin opiskellut, mutta keskustelemaan espanjaksi ei minusta olisi. Ranskan kieltä rakastan, kun se oli oppiaineena lukiossakin, mutta sopivaa kurssia ei nyt löytynyt. Molempia, espanjaa ja ranskaa en jaksa ottaa samalla kertaa, kerran yritin, mutta sitten tyrkin espanjaa ranskantunnilla ja ranskaa espanjantunnilla ja aina olivat väärät sanat mielessä.
Olen huomannut, että liika ahnehtiminen johtaa siihen, että jokin noista harrastuksista sitten putoaa kesken kauden pois. Voimiensa rajoille ei kannata mennä. Saapa nähdä, sujuuko tänä syksynä kolmen päivän ohjelmat yhtä hyvin kuin vielä viime vuonna.
Eli millaisia harrastuksia olette virkistykseksenne löytäneet?
Asuinpaikasta tosin riippuu, kuinka paljon mahdollisia harrastuksia on tarjolla ja millaisen matkan päässä, mutta uskoisin kuitenkin suurimmalle osalle löytyvän jotain siedettävän matkan päässä.
Pääkaupunkiseudun harrastusmenot alkavat pääosin tällä viikolla - ja on sitä odotettukin. Itselläni on tiistaisin mukavien mummojen kuntosali, jossa on mukavaa porukkaa, joita on kiva viikottain tavata, vaikkei ystäviä varsinaisesti ollakaan. Viihdymme kaikki. Itse en pidä voimistelusta, en ole koskaan pitänyt, mutta noissa lapsellisissa vempaimissa on kiva leikkiä ja samalla pitää kuntoani yllä, kuntoa kohottaakseen pitäisi olla kaksi kuntosalivuoroa viikossa, mutta pidetään nyt edes yllä.
Keskiviikkoisin olen kahdella maalauskurssilla eli työpäivän verran ja vauhtisokeana menisin vielä vaikka kolmannelle, mutta kyllä kotiin päästyäni sitten torkun telkkuohjelmia läpi oikein urakalla. :)
Eläkeläisten joukossa verestelen espanjaa, jota joskus aikojen alussa kursseilla olin opiskellut, mutta keskustelemaan espanjaksi ei minusta olisi. Ranskan kieltä rakastan, kun se oli oppiaineena lukiossakin, mutta sopivaa kurssia ei nyt löytynyt. Molempia, espanjaa ja ranskaa en jaksa ottaa samalla kertaa, kerran yritin, mutta sitten tyrkin espanjaa ranskantunnilla ja ranskaa espanjantunnilla ja aina olivat väärät sanat mielessä.
Olen huomannut, että liika ahnehtiminen johtaa siihen, että jokin noista harrastuksista sitten putoaa kesken kauden pois. Voimiensa rajoille ei kannata mennä. Saapa nähdä, sujuuko tänä syksynä kolmen päivän ohjelmat yhtä hyvin kuin vielä viime vuonna.
Eli millaisia harrastuksia olette virkistykseksenne löytäneet?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Qué estás haciendo?
Luin pari vuotta espanjaa ja loput opin matkoilla, kun vain uskaltaa aukaista suun saa yllättävän paljon kannustusta.
Iltaisin oli aivan ilmaista opetusta katukahvilassa , mukana monesti myös iloisia nuoria.
Porque.. käänsin lomasuuntaa ja espanjankieli jäi.
Harrastuksetkin iän myötä muuttuu, nyt tehdään käsillä pajuista obeliskeja jo muutama on v almiina, sain erään naapurin koripajupuskasta muutamia kauniita hyviä pajuja.
Harva varmaan meistä ihan vaan koneella istuu päivät pitkät.
Mukavaa tämä vuodenaikojen vaihtelu. Kesä oli ihana, mutta mukava on syksykin harrastuksineen. Näin kaupunkilaisen kelpaa, kun tarjontaa on mistä valita.
Työväenopistolla on tullut käytyä 80-luvulta asti monenmoisten harrastusten parissa. Lunastan taas luentokortin, jolla pääsen monipuolisille luennoille. Luennoitsijat ovat olleet hyviä ja ansioituneita alansa ihmisiä, heiltä saa paljon.
Seniorikortilla, jonka voi lunastaa aina vuodeksi kerrallaan, pääsee konsertteihin ja taidenäyttelyihin, kuntosaleihin ja uimahalleihin.
Tänään kun lähin uimahallini avautui kuntosaleineen, kävin ottamassa kunnon hiet ja päälle sauna sekä uinti. Kokeilin vesijuoksuakin eka kerran ihan sen liivin kanssa, ei hullunpaa. Nyt tätä rataa jatkukoon eteenkin päin.
Vain välipalaksi tätä palstaa, mutta ei liikaa.
Hurahdin - sitten. No. Kävi niin, että siinä tämän vuosisadan alussa, keskellä kesää alavattan paikkeille tuli jatkuva pistävä kipu.
Tietysti epäilin kaikkea syövästä alkaen. Sain ajan terveyskeskukseen.
- Siellä pientä tyrän alkua mahaportin tienoilla vois olla, tulkitsi lekuri ultraäänikuvaa.
Arviolta Saanatunturin massainen paino vierähti pois. Ajoin kaahaten kotiin.
Tiesin nyt täsmälleen, mistä tuo vaivani johtui. Kotona jalat sohvan alle istuma-asennossa. Siitä laskeutumaan pää matolle ja taas ylös.
Päivä huilia ja taas muutama selkä- ja vatsalihaksia vahvistava liike.
Harrastus jäi päälle. Ennen pitkää liikkeet saatoin tehdä liikket käsivarret taaksevietyinä; ja pienellä painollakin.
Moisen liikunnan tehon salaisuus selvisi vasta vuosien päästä. Kas kun heikossa hapessa olevat hengityselimet eivät pumpanneet tarpeeksi happea aivoille.
Siinä sivussa sain jämäkän 'tukiliivin' sekä selkä, että vatsapuolelle.
Harrastus 'ryöstäytyi' tästä myös mentaaliselle puolelle. Huonona puolena tästä juontui, että lääkärit joutuvat käyttämään sokuripaloja saadakseen vastaanotolle.
Hei, huomasin tämän keskustelun avauksen jo aiemmin, mutta joteskin hämmennyin. Kysyin itseltäni, mitä minä harrastan enkä osannut vastata. Kuitenkin koko ajan puuhastelen jotakin, milloin mitäkin - mutta voiko näitä 'rojekteja' harrastuksiksi sanoa, eipä kai.
Harrastaminen on jotain pitkäjänteistä ja vapaaehtoisesti sitoutunuttakin tekemistä, puuhastelua. Minä sytyn milloin mihinkin värkkäämiseen tai puuhaan, paljolti kuin pieni lapsi, joka rientää leikistä toiseen. Moniaita taitoja on elämän varrella hyppysiin ja pääkoppaan tarttunut, niistä jostakin innostuu tai sitten ei: Kalligrafiaa, akvarelleja, valokuvausta ja kuvankäsittelyä, neulomista, lukemista, sukututkimusta, sauvakävelyä, hiihtoa - siinäpä rakkaimmat väkellykset, joista inspiraation ilmaannuttua joku esiin putkahtaa.
Tykkään olla yksin.Viihdyn moniminäisen itseni kanssa oikein hyvin. Muuan hyvä ystävä minulla on, se riittää. Lapsilauma ja lapsenlapset ovat ns. maailmalla, heihin minulla on kiinteät ja lämpimät välit.
PS. Iltalukemiseni on jo pitemmän aikaa ollut Hesarin ristikko. Vain muutaman kerran olen sen pysynyt ratkaisemaan.
"Rööslain"
En tainnut tehdä hyvää aloitusta, jos se jotenkin vaikutti vaativalta, joka ei ollut tarkoitus!! Sinähän itse asiassa vaikutat juuri samanlaiselta kuin minä, joka olisi kiinnostunut vaikka mistä, kuten sanoit kuin pieni lapsi, joka ei osaa päättää, mikä on kiinnostavinta. :)) Olen seurallinen tiettyyn pisteeseen, joten tarvitsen noita ulkopuolisia menoja, vaikka yksinkin osaan olla ja asun yksin.
Hesarin ristikkokin on sama harrastuksemme, minäkään en saa niitä enää läpi - joskus aikoinaan sain. Joko ristikot ovat vaikeutuneet tai aivoni hyvästi lahoamassa. :))
taakki pitäs, ku ei jaksa niin ei jaksa.
Ei jaksa harrastaa samoin kuin nuorena, joten harrastukset rajottuu lähinnä ulkoiluun uimareissuineen ja kotihommiin siinä määrin kuin jaksaa, kaupungilla juoksenteluun siis soppailuun, tietenkin pienessä määrin lastenlasten auttamiseen, olen antanu elämälle periksi, oma itse terveyden ylläpito työllistää täysin päiväni, vanhaksi tulo on yllättävän työlästä jossain vaiheessa pitäis juosta lääkärissä, mutta sen unohdan joskus tahallaan, ihmisen elämä on rajallista, kuolen mielelläni saappaat jalassa.
Sydämmen vajaatoimta rajottaa elämää rajusti, elämän halu on kadonnu, ei voi kehua enään pirteydellään ja mahtavilla harrastuksillaan, niitä oli silloin kun olin työelämässä ja terve, kuolis vaan pian pois, elämä on eletty kaiken sain mitä ikinä elämältä haaveilin, nyt luovutan kaiken pois.
Joskus vaan kokee paineita, kun ystävät, sukulaiset ym tutut luettelee tee sitä tee tätä, eikö ihminen saa vanheta rauhassa, miksi yli seitenkymppisten pitäis olla vielä jotain mahtavaa, kun työelämää takana noin neljäkymmentävuotta, omaishoitajana muutaman vuoden, omat sairaudet rasittaa jaksamista, tekis mieli huutaa maailmaan antakaa meitän vanhojen sairaitten mennä pois, olemme antaneet jo kaikkemme elämälle, eipä silti kirjoittelen pöytälaatikkoon aina silloin kun inspis iskee, onhan se jonkinmoista tuotantoa jälkipolville.
"itku pääsi ..."
En halunnut toki aiheuttaa pahaa omaatuntoa tai suorituspaineita aloituksellani, että harrastusten pitäisi olla jotain hirmu hienoa!! Jo telkkarin katsominen, kirjojen ja lehtien lukeminen on harrastusta. Eihän harrastusten pidä ollakaan sellaisia, jotka aiheuttavat suorituspaineita, vaan niiden pitäisi olla juuri sitä rentoa ja kivaa tekemistä kotona tai jossain riennoissa, jotka tuovat elämään iloa Voihan sitä kotonakin tehdä monenlaista harrastukseksi luonnehdittavaa. Yksi tekee käsitöitä, toinen jotain muuta.
Itse huomaan, että enkä kolmeksi päiväksi otetut harrastukset poissa kotoa jo osoittautuvat liian moneksi menoksi. Kaksi pitää vireyttä yllä. Tekisi vain mieli harrastaa vaikka mitä, mutta voimia ei enää ole siihen kaikkeen, mitä mielisi.
Myös se vaikuttaa asiaan, asuuko yksin vai onko vielä muuta perhettä, joiden hoitoon aika kuluu. Olemme erilaisissa tilanteissa. Itse asun yksin, joten minulla on tarve liikkua toisten ihmisten seassa noissa harrastuksissa, joissa on vielä samanhenkisiä ihmisiä.
Viihdyn elämässäni jo ilman suuria paineita harrastuksiin. Uinti on jo alkanut, ja jokunen tuttukin oli saunassa mukana viime talvesta.
Juttttelu lähti heti käyntiin, mutta uida ja vesijumppaa teen mieluiten yksin, nauttien välillä sukeltamisesta ja vesijuoksusta.
Voimistelun jätän tänä talvena, pakkasella ei ollut lumessa niin kiva kävellä hikisenä kotiin. Suihkuun kun menen mieluimmin kotona tai saunaan,
Lukeminen on lempiharrastukseni maalaamisen lisäksi, siihen muutamien ystävien tapaaminen kodin ulkopuolella ja suvun kanssa seurustelu, antaa ihmiskontakteista riittävästi:)
Tänään istuimme ystävättäreni kanssa monta tuntia auringossa Bembölen kahvilan ulkotiloissa, kotona hyvästellessämme: täytyi nauraa sitä puheen tulvaa, mitä tuo lapsuuden ystävä saa aikaan! Mukana pysyin, ja sain kiitokset kuuntelusta:D
Suunvuoroa kyllä vähiten! Ihana iltapäivä joka tapauksessa, auringon helliessä meitä!
Palstaystävätkin ovat osa viihtyvyyttäni, ja antavat sisältöä elämääni ja ajatuksen lentoa.
Liikuntaharrastuksia on taas, uusiakin, alkanut, samoin entisiä kuoro- ja teatterissa ja konserteissa käyntejä.
Seurallisuuteni verottaa eniten lukemista, joka on jäänyt vähemmälle viime vuosina. Parhaillaan luen Anne Svärdin "Viimeiseen hengenvetoon"-uutuutta, ajattelin ehtiä sen ennen tyttären syntymäpäivää, jotta tietäisin, voinko sen antaa hänelle. Kun on kuitenkin lahja äidiltä, niin kirjan pitäisi olla hyvä. Alku ainakin tuntui aika hurjalta. Silti alan pitää siitä pikkuhiljaa.
Olisi mukava kuulla muiden nykylukemisista!
TV:n ohjalmat tuntuvat jotenkin liian raaoilta katsottavaksi,
mutta englantilainen draamasarja TV 1:llä tiistaisin on tullut kuitenkin katsottua. Sitä kaameaa kahden kerroksen väkeä ja touhua se on, mutta sellaistahan se historia on ollut.
Myötätunto on sen alakerran väen puolella.
Pimeän syksyn varalle on hyvä säännöllisiin harrastuksiin sitoutua, päivät tulevat sillä tavalla selkeämmiksi.
Kirjoja joita nyt luen. Maija Paavilaisen:
Pieni kirja vanhenemisen kauneudesta.
Toisena Stefan Fölster'in
Maailmanloppu on peruttu.
Kirjailija on ruotsalaisen työnantajien ja elinkeinoelämän kattojärjestön pääekonomi,
ja aktiivinen ympäristökeskustelija.
Hetkeen pysähtyminen kannattaa,iästä
riippumatta. Kauneuden kokemus, ilo ja
hyvyys ovat ihmisyyttä ilman ikärajaa.
Vuosista kumpuaa kiitollisuus.
Maija Paavilainen.
Harrastuksen ja arkisen aherruksen raja?
Työssä käyvillähän se on selvempi mutta entä eläkeläisillä?
Voiko kokkailu olla harrastus?
Entä säännönmukainen, itsenäinen kuntosalitreeni?
Sopiiko matkailu määritelmään? Jos, niin milloin siitä tulee harrastuksen asemesta tapa?
Ristikoiden täyttö, tv:n katselu, lukeminen jne.?
Harrastuksia vai arkirutiineja?
Eikös itsellä ole lupa nimittää tekemisiään miksi haluaa. :)) Harrastuksistahan nuo kaikki käyvät minun korviini/silmiini. Leipominen oli aikoinaan harrastukseni, nyt en enää leivo juuri koskaan. Muuttuvat ne tekemisetkin tarpeen mukaan. Kun kotona asui muitakin kuin itse, oli kiva leipoa toisten iloksi, itselle iloksi on paras olla leipomatta, kun vaa'alle ei muutenkaan tee mieli mennä enkä muutenkaan ole pulla- ja kakkuihmisiä.
Voisiko harrastukseksi yksinkertaisesti sanoa sellaista tekemistä, mikä on omasta mielestä kivaa.
Viimeinen lauseesi sisältää minua rauhoittavan totuuden!
Johtuen arkisista harrastusistani poden ilmeistä alemmuuskompleksia.
Minulla ei ole mitään sesonkiharrastusta kuten lumilautailua tai vastaavaa.
En harrasta laitesukellusta lämpimissä merissä.
En edes mitään vuodenajasta riippumatonta kuten esimerkiksi esparantoa, posliinimaalusta tai muutakaan hienoa.
Kaikesta huolimatta viihdyn nykyisten arkiharrastusten parissa.
Jos ei käy kodin ulkopuolisissa harrastuksissa, niin harrastus-sanakin saattaa kuulostaa jotenkin juhlalliselta. Arkiharrastukset ova kuitenkin juuri niitä parhaita harrastuksia - niitä ei tarvitse lähteä etsimään mistään. Yksin asuva vain tarvitsee "ulkopuolista ihmisseuraa", jos on vähänkin seurankipeä kuten allekirjoittanut. :)) On hyvä olla yksinkin, mutta vaihteluksi tekemässä jotain kivassa seurassa.
Kaksin asuvan sosiaaliset tarpeet.
Niitäkin on.
Säännöllisimpiä meillä ovat vaimon arkiaamuiset 1,5-tunnin lenkit kaverinsa kanssa sekä hänen hopeahapsikerhonsa.
Minä käyn saman aikaisesti äheltämisen ohessa seurustelemassa kuntosalilla.
Emme ole osanneet pitää niitä harrastuksina vaan mieleisinä arkirutiineina.
Arkirutiineja - voi niitä nimittää harrastuksiksikin. Minä nimittäisin. Se, mikä ei ole elämisen välttämätöntä tekemistä ja tuottaa lisähupia, on mielestäni harrastamista. Myös jos jokin nimenomainen elämisen välttämätön tekeminen on nautinnollista, se on jo harrastuksenluonteista. Sanoilla on monesti erilainen merkitys eri ihmisille eikä niistä kinastella voikaan, molempi parempi tai jotain ,,.
Olen aina luonnehtinut työuraani, että sain tehdä työtä, joka oli melkein kuin harrastus. Se oli siis juuri minulle sopivaa työtä, puoliluovaa ja vaihtelevaa, tosin sitä oli ajoittain niin liikaa, että ihan niin paljon en välttämättä aina olisi halunnut harrastaa. :))
Tietenkin kaksinasuvakin tarvitsee "omaa aikaa" ja viettää sen haluamallaan tavalla, muuten voi alkaa ahdistaa. Harvalla parilla on täysin samat harrastukset, mutta on toki heitäkin.
Tuo on totta kuten Tinat sanoi, että sanoilla on vivahde-erot meillä ihmisillä. Minullekin harrastus on merkinnyt hiukan arkipäiväistä enemmän. On kai jäänne ajoilta, jolloin ei vielä puhuttu harrastamisesta, me vain urheiltiin, maalattiin, tanssittiin kansantanhuja ja näyteltiin ym.
Kyllä minä nyt teatterissa käynninkin melkein harrastuksenani pidän ja ruoanlaittokin on vähän kuin harrastus vai liekö tuo ihan pääelinkeino, niinkuin tuossa naapurin kanssa naureskeltiin.
Harrastusten tärkeydestä etenkin nuorillekyllä nykyään puhutaan ja heille varsinkin nuorille soisi erilaisia hyviä harrastuksia.
Eläkkeelle päästyä/jouduttua moni pääsee vihdoinkin tekemään sitä mitä on aina halunnut tehdä. Kamalaahan se on jos vanhaa ihmistä ahdistaa se, ettei hänellä ole ns. harrastusta. Itseä vartenhan harrastukset ovat eikä muita varten. Tällä palstalla ikäerot ovat suuret, ei jaksa enää niin paljon kuin ennen. Eikä meidän tarvitse toistemme kilpailijoita olla.
Eletään me vaan vanhetessa ja etsikäämme "päivästä parasta, viikosta valoa,
kuusta kultaa ja vuodesta väriä."
Huomasin, että aloitukseni ei ollut hyvin laadittu, koska se oli joillekin jotenkin "juhlallista harrastamista", joka hämmästytti minua, kun minulle harrastus-sana on jotenkin tosi laaja, harrastusta kaikki se, mitä on kiva tehdä ja mikä tekeminen ei ole jotenkin välttämätöntä. Ja eläkkeellä ole päättänyt tehdä vain sitä, mikä on kivaa - tai ainakin niin paljon kuin se on mahdollista. :)) Olisin siis voinut aloittaa toisin enkä vain luetella omia kodin ulkopuolisia tekemisiäni, jolla taisin tukahduttaa toisia, joille löytyy harrastukset ihan kotioloissa. :))
Älähän hilseile!
Hieman hillintää itsekritiikkiin!
Harrastus aihealueena on laaja ja merkitsee eri ihmisille eri asoita.
Oma käsitykseni pelkistettynä ilmaisten on että harrastus on aktiviteetti jossa ihminen pääsee toteuttamaan itseään ja mielitekoaan saaden siitä tyydytystä.
( = maallikon ensimmäiseksi mieleen tullut määritelmä ).
Vaimoni toteuttaa itseään mm. kutomalla puikoilla tilauksina omia mallejaan.
Joskus minua hymyilyttää se antaumus jolla jo lankojen etsintä ja valinta tapahtuu.
Totista touhua!
Jonkun kaavun kutomisesta hän saattaa laskuttaa 50€ lankoineen.
Mielestäni ihanneolotila on jos harrastuksella pystyy elättämään itsensä ja perheensä jo aktiivi-iässä ja toimeentulohuolien jäädessä taakse tuntee vielä mlelenkiintoa ko. aktiviteetin jatkamiseen.
Useimmiten taitaa siinä vaiheessa jo löytyä muita mielenkiinnon kohteita.
Jotkut valitsevat harrastuksensa ulkoisten paineiden perusteella.
Eikä taida olla kovin harvinaistakaan.
Yhteinen piirre on että niiden täytyy näkyä!
Käskystä, hra Tepponen, lopetan hilseilyn välittömästi! ;)
Nyt olen taasen aloittamassa Eläkeläis kerhon Ruotsin-Suomalaiset kokoontuu aina tiistaisin .
Me mennää Jerrycottonin kanssa ihan Linjaautolla ,on senverran matkaa , että ei jaksa niin pitkää kävellä.
Aloitan joka vuosi ,mutta sitten kyllästyn jossainvaiheessa ,ei ole oikein toimintaa ,istumme ja rupatelemme toistemme kanssa.
Joskus joku on laittanut ihan jotain lämmintä ruokaakin .
Siellä kerhohuoneella on hyvä keittiö, mutta valmistamme aina ruuan puolivalmiiksi , riippuu siittä mitä milloinkin on tarjolla.
Mutta kahvia ja voileipiä on ainakin joka kerta, maksu on tosi vähän .
Koska meillä ei ole paljon kulujakaan.Ja hän joka tuo ruokaa saa maksun .
20 päivä tätä kuuta matkustamme Turkuun laivalla , minulla on hyvä ystävä jonkakannsa jaaetaan hytti.
Olisin mennyt Helsinkiinkin Silakkamarkkinoille ,siellä olen jokavuosi tavannut käydä, Mutta olisi oltava 2 yötä pois kotoa .ja ystäväni terveyskin reistailee , se ei sitten ottanut kannatusta.
Monena vuonna olen maalannut Jouukortit itse ,nyt olisikin jo kiire niidentekoon.
En pidä sellaisista harrastuksista joihin on mentävä säännöllisin kellonajoin .
Nyt eläkeläisenä olosta nautin kun ei ole mitää pakko tehdä
Minusta tuntuu, etten enää muuta teekään kuin harrastan mieluisia tekemisiä, joille työssä ollessa jäi liian vähän aikaa. Mieluisin ja antoisin harrastus on mummoilu, siinä lasten mukana pääsen seuraamaan hyvin moninaisia harrastuksia viulun soitosta jalkapalloon. Kesällä eniten aikaa vie puutarhan hoito ja veneily. Koiraakin voi kai harrastuksena pitää, luonnoissa liikkumista,lukemista ja käsitöitä myös.
Ohjattuja harrastuksia pidettäneen varsinaisina harrastuksina, joissa on tarkoitus kehittyä. Olen aina käynyt ohjatussa jumpassa, se jatkuu taas, samoin pienen lauluryhmän lauluharjoitukset ja esiintymiset. Tänä vuonna en ottanut mitään kansalaisopiston kurssia, kun tuntuu, että kaikkea olen kokeillut, pajutöistä lyijylasiin. Kielten opiskelu olisi hyödyllistä, mutta nautin enemmän ex tempore -tekemisestä kuin tiukoista koko lukukauden aikatauluista opistolla. Käyn mieluummin muutaman päivän intensiivikursseilla esim. Vivamossa tai vaikka jossain kylpylässä: nukketeatteriiin liittyviä on monta käytynä, valokuvausta ja erilaisia tanssikursseja.
Huomasin, että tänään on minun harrastukseni pudonneet jostain syystä alakanttiin -- Kyllä me täälä Suomen Ruotsalaisetkin ollaan kovia harrastamaan , Minäkin TANSSINKANSANTASSIA MONTA VUOTTA ,JA KÄYTIIN" NORLEK-"-NIMISESSÄ FESTIVAALITAPAHTUMASSA JOHONKA YHTEIS OHJELMAT REENATTIIN AINA TALVELLA. Sielä oli kaikki pohjoismaat mukana ,vuoronperään oltiin jossain näistä pohjoimaista . Olen tanssinut joka pohjoismaassa .
Tina ole rauhassa ei aloituksessa mitään vikaa ole, se on oikein hyvä samoin viestit sen jälkeen. Onhan tämä toista mitä jokin aika sitten, pysyisipä vaan tämmöisenä.
Juu, anteeksipyytelyni alkaa mennä jo nöyristelyksi, hyhhyh. ;)
Kaikkia mahdollisia harrastuksiaan tai elämäntapojaan ei jaksa yhteen viestiin mahduttaakaan,
varmasti jokaisella on kotiaskareensa ja kokkailunsa,
lasten perheiden tai muiden ystävie tullessa juhlavammin, hyvin tuttujen kanssa samoin kuin itse arioloissa, kotoisasti.
Lastenlasta haetaan PÄIKÄSTÄ, ei sitäkään tule harrastukseksi nimitettyä.
Matkailuakin harrastetaan, ei tosin niin paljon kuin ennen,
luontopolut kutsuvat ja kerhoissakin käydään.
Uimiset, kuntosalit...
Kun kodinhoitokin tehdään hyvin ja huolella, niin
eläkeväen kiireistä ei turhaan puhuta.
Hyvä avaus ninulta, tinat!
Kokkailusta pidän niin tosi paljon, etä ravintoloihin en juuri ikinä mene syömään, vain silloin, kun harrastusporukan kanssa yhteisesti menemme.
Ei kai näitä kotiaskareita voi harrastukseksi sanoa, mutta näin syksyllä alkaa ne todelliset harrastukset. Kieliopinnot, joita täytyy harrastaa, jotta muisti saisi jonkinlaista harjoitusta, työntäisi tuota dementiaa hieman etäämmäksi.
Sitten tulee liikunta. On zumbaa, jumppaa ym. liikuntaan liittyvää, joita ei kesällä ole mahdollista tehdä. Laulu on yksi syksyn harrastuksista.
Käsityöt voi sanoa olevan harrastus, koska sekin tulee aktuelliksi näin syksyllä. Kesällä en tartu puikkoihin.
Onhan näitä vähän liikaakin, mutta niin kauan kun jaksaa touhuta noiden parissa, yrittän olla mukana.
Kesän harrastuksiin kuuluu tuo viljelypalsta. Sitäkään en ole ottanut kovin vakavasti. Harrastetaan sitäkin niin kauan kuin jaksamme maata kääntää ja siementä kylvää.
Jonkinlaista ajankulua ovat tietenkin ristikot ja sudokut. Niihin ei jää paljon aikaa, mutta joskus tulee sitäkin tehtyä.
Lukeminen on tuollainen yöharrastus ja unenantaja.
Tulihan näitä.
Vastauksia ristikoihin lähettelen edelleen, vaikka hyvä apurini onkin jo tuolla pilven päällä. Häneltä sai aina apua, jos umpikuja tuli vastaan.
Kerran menimme kylään vanhemman sisareni luo, ja siellä oli sanomalehden iso ristikko hiukan kesken, sillä kalan nimi, 7 kirjainta oli "pitkänä kantona kaskessa". Meidän isä katsoi lehteä jaa sanoi: "Toutain".
Tuo sisareni saikin palkintoja usein vastauksistaan. Toisin on käynyt minulle, vaikka vastauksia ahkerasti lähettelen.
Kun on masokismiin taipumusta ilmeisesti, niin todella pidän ristikoista, jotka ovat minulle liian vaikeita tai ainakin melkein liian vaikeita. Jos sitten saan ratkaistua, niin sitten pitää oíkein tuulettaa.
Siskontyttöni harrastaa samanlaisia ja saattaa tekstiviestillä kysyä etsimäänsä sanaan ehdotuksia. Se lienee jo todellista harrastuneisuutta. Itse jätän sitten pitkin hampain kesken, jos ei kerran mene, niin ei mene ja sillä siisti.
En enää lähettele ratkaisuja, koska aina joku muu menee arvonnassa voittoon. Kerran aikojen alussa sain Eeva-lehden ristikkopalkinnon, aiii-iiivan ihanan alusasun, joka oli sitten kuitenkin pieni minulle ja meni tyttärelle. Että sellainen arpaonni meikäläisellä. ;)
Ai niin, tuon mainitsemani sisarentyttären kanssa pelaamme Scrabble-ristikkopeliä (Alphabet-peli on samanlainen). Olemme siinä niin tasavertaiset, että se on mielekäs peli juuri meille. Emmekä harmittele häviötä, koska häviämme suurin piirtein yhtä usein kuin voitammekin. Tasavertaisia todella siis. Ristikkoja harrastamattoman kanssa sitä ei viitsikään pelata.
Palkintoristikot.
Vuosi asitten päätin ottaa työvoiton ja täytin noin 300 ristikkolehtien palkintoristikkoa ja palautin ne.
En saanut työvoittoa mutta lohdutukseksi minulle lähetettiin 3kpl T-paitoja "world puzzle championship & congress finland 2002".
En ole lähetellyt tuon jälkeen.
Just. Toinen masokisti täällä, koskapa en juurikaan muitten ristikoitten kanssa ähellä kuin HS:n ristikon parissa. Iltaisin sängyssä tollotan niitä mahottomia vinkkejä (monia niin oivallisesti keksittyjä), että rupeaapa siinä näppärästi nukuttamaan. Täytyy vain varoa ettei lähde googlettamaan jotain Orinocon sivujokea - virkustuuhan siinä niin, että uni kaikkoaa kauemmaksi.
Peleistä puheen ollen, Alphabet on yksi rakas, samoin Blokus, ja tietsikkapeleistä tykkään Mahjongista ja Tetriksestä.
Harrastamisiin! Ja nyt meen harrastamaan pyöräilyä Madridiin, vielä ehdin Vueltan pyöräilijöiden mukaan. Tiistai-iltana harrastan taas potkupalloa mestariliigalaisten kanssa, ah.
Oliko puseroissa mielestäsi huono vuosikerta? ;))
Sorry! Perässä ollut vastaus tuli väärään paikkaan ja oli Tepposille. Siksi poisto.
Koneella pelaan omaa Mahjongia, Pelikoneessa Golf Solitaire -pasianssia, MuMu (Tritryst) -peliä, Bling Bling Blasteria, Diamond Minea jne ... Tetristäkin pelaan joskus. Sitten tietty noita Windowsin mukana tulevia pelejä joskus Spideria, Vapaakenttää, Herttaa, Solitairea ... koetan tosin vähän rajoittaa, sillä jos istuu koneelle ja alkaa pelata yhtäkkiä on mennyt tunti ja toinenkin.
Ristikot, sudokut ja palapelit, ne on sellaista ilta askartelua.
Syksystä olen aikonut mennä kutomaan, aika on jo tilattu jos vaikka poimittuja kaitaliinoja saisin aikaiseksi.
Dallasverhoakin on tilattu, se on nopeaa kudottavaa, kunhan tulisi joku toinen edes tilaukseen että laittavat loimet.
Muutama tunti päivässä ei paljon rasita ja jää ulkoiluun vielä hyvin aikaa.
Syysilma on raikasta ja virkistävää, sekin on harraste.
Tärkeää on myös meidän oman sisärenkaan kokoontumiset kuukausittain, nuorena tapailtiin 2xkk, ikäköhän tuli vastaan ja nyt harvennettiin väliä.
Siinä kuitenkin joskus menee päivä kokolailla tarkkaan, mutta muistelemista ja hyvää mieltä saa kosolti, harrastukset ovat myös vaihtuneet enempi keskusteluihin, saunomiseen ja ruokanautintoihin.
Onhan sitä harrastetta ja uusia suunnitteilla, kunhan se päivä lyhenee on tarpeen virkistyä kodin ulkopuolella.
Kudoin aikoinaan niin paljon ensimmäisille lapsenlapsille, että tytär jo ehdotti, että kutoisin välillä ystävättären lapsenlapselle, kun omat eivät ehtineet kaikkia pitää, kun niitä tuli niin paljon minulta. :))
Nyt en enää kutimiin tartu, en myöskään ompele, vaikka sitäkin tein ajoittain yötä myöten, kun ompeluinnostus iski päälle. Viimeiset olivat tilkkupeitteitä lapsille ja lapsenlapsille. Hullun hommaa muuten. Kun omat tilkuiksi sopivat vanhat mekot oli leikelty, ostin sopivanvärisiä uusia kankaita ja pilkoin neliöiksi ja ompelin omasta mielestäni kauniiksi tilkkupeitteiksi. Joskus hullun hommasta tulee kivannäköistä jälkeä kuitenkin. :)) Mutta että ostaa uusia kankaita pilkkoakseen ne palasiksi!
Seniorivoimistelussa ollaan.
Miehiä on joukosta vain noin viidesosa.
Oli sentään mukana muutama hyvin huolletunkin näköinen seniorinainen.
Mikä tollanen paikka missä noin paljon miehiäkin joukossa. Joku palvelutalo vissinki.