Yli 40ft veneen käsittely

Tuo tuulipinnan kasvu voi aiheuttaa ongelmia; 30 jalkaisessa keulaa voi vielä siirrellä laiturissa käsivoimin köysistä vetämällä jonkinlaisessa sivutuulessa, mutta yli 40 jalkainen pitää saada ajamalla paikalleen ja köyttää siihen.

Kiitos asiallisista kommenteista. Sun magic 44 olisi tosiaan yksi vaihtoehto Bavojen ja Beneteauiden lisäksi. Ja Maarianhaminan itäsataman altaan sisäpuolelle ei tulisi mieleenkään mennä edes vähän alle 40ft veneellä. Tietysti keulapotkurin voi asentaa, mutta tekeekö sillä kovemmassa tuulessa oikeasti mitään?

M.D. kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. Sun magic 44 olisi tosiaan yksi vaihtoehto Bavojen ja Beneteauiden lisäksi. Ja Maarianhaminan itäsataman altaan sisäpuolelle ei tulisi mieleenkään mennä edes vähän alle 40ft veneellä. Tietysti keulapotkurin voi asentaa, mutta tekeekö sillä kovemmassa tuulessa oikeasti mitään?

Lue lisää

Kahdelle varmasti jokin alle 40 footteri on varmasti aivan riittävä ja tarpeeksi nopea, esim hp 1030 ja vastaavat.

http://www.youtube.com/watch?v=-fQ1s8HImuM

Tuollasilla pääsee sinne minne 31 jalkaisellakin.

Siellä tekee tiukkaa jo useaan väliin, jos leveys on 3,5m.

M.D. kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. Sun magic 44 olisi tosiaan yksi vaihtoehto Bavojen ja Beneteauiden lisäksi. Ja Maarianhaminan itäsataman altaan sisäpuolelle ei tulisi mieleenkään mennä edes vähän alle 40ft veneellä. Tietysti keulapotkurin voi asentaa, mutta tekeekö sillä kovemmassa tuulessa oikeasti mitään?

Lue lisää

http://www.batagent.se/1209

Suomessa ja Ruotsissa on Sun Magicista aika mielenkiintoiset yksilöt tarjolla...

Minäkin olen käsitellyt monen kokoisia veneitä kymmenien vuosien ajan. Kyllä tyynellä ilmalla tietysti pärjää aika pienen harjoittelun jälkeen - kun kyse on satamamanöövereistä konevoimalla. MUTTA, enemmän ongelmia syntyy tuulisessa satamassa, kun alla on yli 40-jalkainen vene verrattuna vaikkapa 35-jalkaiseen. Tuulipinta ja massa hankaloittavat. Ainakin kannattaa hankkia runsaasti isoja lepuuttajia, että muille veneille aiheutetut vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.
Yli 50-jalkaisissa alkaa olla se käytännön ongelma, että laituripaikkoja on vaikea löytää. Tavallisesti niin isolle veneelle tarvitaan kylkikiinnityspaikka. Poijut on harvoin mitoitettu isoille veneille, eikä Itämeren marinoiden aisapaikatkaan ole yleensä tarkoitettu yli 50-jalkaisille. Leveälle 40-jalkaisellekaan ei aina ole helppo löytää riittävän leveitä tolppapaikkoja. Onneksi joissakin tolppapaikka-marinoissa on leveysmerkinnät.

Kun hankitte ensimmäisen ison veneenne, älkää ottako riskejä ahtaissa ja täysissä satamiissa - vaikka olette varttitunnin treenin jälkeen omasta mielestänne kokeneita ja osaavia, ehkä keulapotkuriuskovaisia. Jääkää mieluummin vaikka redille ankkuriin ja menkää jollalla rantaan kuin, että pilaatte jonkun toisen veneen kesälomafiilikset taittamalla sen mantookitolpat tai rikotte keula-ankkurillanne muiden omaisuutta. Varttitunnin treeni ei todellakaan ole riittävä harjoitteluaika. On aivan eri tilanne landata pläkässä kuin vaikkapa 14 m/s tuulessa ja sateessa - varsinkin pienellä perhemiehistöllä ja isolla veneellä.
Isolla veneellä tietenkin teette joskus sen ensimmäisen retkipurjehduksenne vuorovesialueelle, jossa sitten koette aivan uusia elämyksiä virtaisissa ja tuulisissa satamissa...... Vastuuvakuutus kannattaa olla kunnossa!

>> Ei 44 jalkainen nyt mikään ihmeellisen iso vene vielä ole. Varttitunnin treeni ja baanalle vaan.

Hakro kirjoitti:

>> Ei 44 jalkainen nyt mikään ihmeellisen iso vene vielä ole. Varttitunnin treeni ja baanalle vaan.

Hunossa kelissä kannattaa kaikilla veneillä optarista 100 jalkaiseen valita suojainen satama. Ihan vaan mielenrauhan takia, varsinkin jos viettä aikaa tai yöpyy veneessä. Ei ole kiva, jos vene heiluu ja ja mastossa ulisee ja paukkuu.

vuosien treenausta kirjoitti:

Minäkin olen käsitellyt monen kokoisia veneitä kymmenien vuosien ajan. Kyllä tyynellä ilmalla tietysti pärjää aika pienen harjoittelun jälkeen - kun kyse on satamamanöövereistä konevoimalla. MUTTA, enemmän ongelmia syntyy tuulisessa satamassa, kun alla on yli 40-jalkainen vene verrattuna vaikkapa 35-jalkaiseen. Tuulipinta ja massa hankaloittavat. Ainakin kannattaa hankkia runsaasti isoja lepuuttajia, että muille veneille aiheutetut vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.
Yli 50-jalkaisissa alkaa olla se käytännön ongelma, että laituripaikkoja on vaikea löytää. Tavallisesti niin isolle veneelle tarvitaan kylkikiinnityspaikka. Poijut on harvoin mitoitettu isoille veneille, eikä Itämeren marinoiden aisapaikatkaan ole yleensä tarkoitettu yli 50-jalkaisille. Leveälle 40-jalkaisellekaan ei aina ole helppo löytää riittävän leveitä tolppapaikkoja. Onneksi joissakin tolppapaikka-marinoissa on leveysmerkinnät.

Kun hankitte ensimmäisen ison veneenne, älkää ottako riskejä ahtaissa ja täysissä satamiissa - vaikka olette varttitunnin treenin jälkeen omasta mielestänne kokeneita ja osaavia, ehkä keulapotkuriuskovaisia. Jääkää mieluummin vaikka redille ankkuriin ja menkää jollalla rantaan kuin, että pilaatte jonkun toisen veneen kesälomafiilikset taittamalla sen mantookitolpat tai rikotte keula-ankkurillanne muiden omaisuutta. Varttitunnin treeni ei todellakaan ole riittävä harjoitteluaika. On aivan eri tilanne landata pläkässä kuin vaikkapa 14 m/s tuulessa ja sateessa - varsinkin pienellä perhemiehistöllä ja isolla veneellä.
Isolla veneellä tietenkin teette joskus sen ensimmäisen retkipurjehduksenne vuorovesialueelle, jossa sitten koette aivan uusia elämyksiä virtaisissa ja tuulisissa satamissa...... Vastuuvakuutus kannattaa olla kunnossa!

Lue lisää

"Isolla veneellä tietenkin teette joskus sen ensimmäisen retkipurjehduksenne vuorovesialueelle, jossa sitten koette aivan uusia elämyksiä virtaisissa ja tuulisissa satamissa...... Vastuuvakuutus kannattaa olla kunnossa! "

Veneen koko usein ei korreloi mailien määrässä, esim Näsijärveltä löytyy useita 40-50 jalkaisia pursia ja kesämökkeinä toimivat, kuten moni vene suomen rannikolllakin ja suojaisten satamien löytyminen Itämeren alueelta on helppoa.

Et varmaankaan ymmärtänyt parin edellisen viestin pointtia kovassa tuulessa landaamisesta! Yli 40-jalkaisen tuulipinta ja massa ovat huomattavasti suuremmat kuin jossain 30-jalan kokoluokan veneessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että satamaan landatessa (esim. tolppien väliin tai veneiden väliseen rakoon tai aisapaikkaan) ohjailunopeuden on oltava suurempi kuin pienellä veneellä ja pysäytyksen on onnistuttava juuri oikealla hetkellä. Kiinnitysköydet on tietenkin saatava heti kiinni, koska niitä ei veneen rekatessa enää voi hallita käsivoimin. On aivan eri asia hallita korkealaitaista ja -rikistä tuulipintaa kymmenen tonnin massaa, kuin pienipintaisempaa ja jotain 3-4 tonnin pikkuvenettä.

Jutut siitä, ettei ollenkaan pidä mennä tuuliseen satamaan, koska mastoissa ulisee ja veneet keikkuvat, on mielikuvitusjuttuja. Kyllä jokainen purjehtija ennemmin tai myöhemmin joutuu hakeutumaan suojasatamaan. Joskus tuulee enemmän, joskus vähemmän.
Kannattaa miettiä ja treenata käytännössä sitäkin, miten veneen käsittely onnistuu konerikon tai potkurin menetyksen sattuessa. Sekin on pienemmällä veneellä helpompi kuin isolla. Kokeilkaa itse, jos ette millään muuten usko.

teoria vs käytäntö kirjoitti:

Et varmaankaan ymmärtänyt parin edellisen viestin pointtia kovassa tuulessa landaamisesta! Yli 40-jalkaisen tuulipinta ja massa ovat huomattavasti suuremmat kuin jossain 30-jalan kokoluokan veneessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että satamaan landatessa (esim. tolppien väliin tai veneiden väliseen rakoon tai aisapaikkaan) ohjailunopeuden on oltava suurempi kuin pienellä veneellä ja pysäytyksen on onnistuttava juuri oikealla hetkellä. Kiinnitysköydet on tietenkin saatava heti kiinni, koska niitä ei veneen rekatessa enää voi hallita käsivoimin. On aivan eri asia hallita korkealaitaista ja -rikistä tuulipintaa kymmenen tonnin massaa, kuin pienipintaisempaa ja jotain 3-4 tonnin pikkuvenettä.

Jutut siitä, ettei ollenkaan pidä mennä tuuliseen satamaan, koska mastoissa ulisee ja veneet keikkuvat, on mielikuvitusjuttuja. Kyllä jokainen purjehtija ennemmin tai myöhemmin joutuu hakeutumaan suojasatamaan. Joskus tuulee enemmän, joskus vähemmän.
Kannattaa miettiä ja treenata käytännössä sitäkin, miten veneen käsittely onnistuu konerikon tai potkurin menetyksen sattuessa. Sekin on pienemmällä veneellä helpompi kuin isolla. Kokeilkaa itse, jos ette millään muuten usko.

Lue lisää

Miksi ohjailunopeuden pitää olla suurempi isommassa veneessä?

Eikö se liity paremminkin tuulipinnan ja kölin ja peräsimen muodostaman lateraalipinnan suhteeseen? Varmaan massakin vaikuttaa, mutta kuvittelisi massan hidastavan rekaamista sivutuulessa. Toki suuri massa sitten estää käsivoimin tehtävät korjaukset, jos vene pääsee liikkeelle väärään suuntaan.

En siis ole koskaan isommalla veneelle kulkenut.

Tietämätön_ kirjoitti:

Miksi ohjailunopeuden pitää olla suurempi isommassa veneessä?

Eikö se liity paremminkin tuulipinnan ja kölin ja peräsimen muodostaman lateraalipinnan suhteeseen? Varmaan massakin vaikuttaa, mutta kuvittelisi massan hidastavan rekaamista sivutuulessa. Toki suuri massa sitten estää käsivoimin tehtävät korjaukset, jos vene pääsee liikkeelle väärään suuntaan.

En siis ole koskaan isommalla veneelle kulkenut.

Lue lisää

Tässä varmaankin tarkoitetaan sitä, että veneen koon kasvaessa sen tuulipintakin yleensä kasvaa - kun puhutaan moderneista eväköliveneistä, joissa märkäpinta on yritetty saada mahdollisimman pieneksi ja riki on korkea.
Korkea runkorakenne merkitsee isoa tuulipintaa. Pitää olla riittävästi ohjailuvauhtia, jos tuuli painaa. Joku mainitsi vanhat "kasit" (8mR) ja että niillä landaaminen on helppoa, vaikka onkin paljon massaa. Ainakaan niissä muutamassa kasissa, jossa olen ollut, ei muuten ollut lainkaan apumoottoria (Silja ja Vågspel). Niiden runko on matala ja tuulipinta tietenkin pienempi kuin vaikkapa muotiveneissä Hanse, Bavaria, Beneteau yms. Niistä ymmärsin keskusteltavan eikä "kutosista" tai "kaseista", joissa landaukset tehdään purjein.

Itse olen kiinnittinyt erilaisiin satamiin monenlaisissa olosuhteissa satoja kertoja 13tn painoisella 13-metrisellä veneelläni. Liian alhainen ohjailuvauhti kyllä tuottaa ongelmia aivan toisella tavalla kuin teki aikaisemmassa 5tn painoisessa 11-metrisessä veneessäni, puhumattakaan vanhasta 9-metrisestä "puolitonnaristani". Jälkimmäisten 30-36-jalkaisten käsittely satamissa oli selvästi helpompaa kuin yli 40-jalkaisen. Ero on kaikessa, jopa kiinnitysköysien pituudessa ja paksuudessa, lepuuttajien koossa, keulan korkeudessa jne. Kevyempää venettä saattoi landatessa työnnellä lihasvoimalla, raskaassa pitää varoa ettei jalka tai käsi jää väliin. Jos ei ole riittävää ohjailuvauhtia ja iso vene alkaa landaustilanteessa rekata tuulen mukana, tulee vaikeasti hallittava hässäkkä....

>>On myös hyvä pitää pari korkkipussia käyttövalmiina sekä myös opetella niiden käyttö.

Kerropa näistä ja näiden käytöstä enemmän (en piruile vaan oikeasti kuulisin mielelläni lisää, istelläni ei ole kokemusta).

Me vaihdettiin 32-jalkaisesta 46-jalkaiseen, viiden vuoden kokemuksella. Vaatimuksena oli rullaiso ja keulapotkuri juuri käsiteltävyyden takia. Hienosti on mennyt kahdella hengellä, vaikka kolme on kyllä optimi pitkän kyljen takia. Yksinkin voi mennä, mutta etukäteistyötä pitää tietenkin tehdä paljon.

Maarianhaminan itäsatamaan pääsee ok, laiturin välissä on just hyvä paikka 4,3m leveälle veneelle, ja tolpat riittää just 46 jalkaselle, 47 olisi jo liikaa. Ollaan Tukholman Wasahamniinkin menty kovassa tuulessa sisimpään nurkkaan. Ei ongelmia, ellei joku satu tulee vastaan. Tammisaari ok.

Ison massan ja kovassa tuulessa käsittelyn oppi parissa kuukaudessa, vaikka iso massa aluksi vähän hirvitti. Ruorimies on paljon kauempana keulasta kuin 32 ft veneessä. Ollaan Kreikasta vuokrattu yli 50-foottereita mutta siellä isolla veneellä ajaminen on huomattavasti helpompaa, jopa ilman keulapotkuria, kun Itämerellä.

Isossa veneessä on paljon etuja, isot tilat, suuret tankit, suuri nopeus sekä purjeilla että koneella. Tärkeintä on tietenkin harkitseva, rauhallinen kippari, koska noin isolla veneellä saa halutessaan tai vahingossa paljon tuhoa aikaiseksi. En suosittele Suomeen yli 46-jalkasta, poijuista loppuu pituus ja satamat alkaa käydä turhan vähiin.

46 kirjoitti:

Me vaihdettiin 32-jalkaisesta 46-jalkaiseen, viiden vuoden kokemuksella. Vaatimuksena oli rullaiso ja keulapotkuri juuri käsiteltävyyden takia. Hienosti on mennyt kahdella hengellä, vaikka kolme on kyllä optimi pitkän kyljen takia. Yksinkin voi mennä, mutta etukäteistyötä pitää tietenkin tehdä paljon.

Maarianhaminan itäsatamaan pääsee ok, laiturin välissä on just hyvä paikka 4,3m leveälle veneelle, ja tolpat riittää just 46 jalkaselle, 47 olisi jo liikaa. Ollaan Tukholman Wasahamniinkin menty kovassa tuulessa sisimpään nurkkaan. Ei ongelmia, ellei joku satu tulee vastaan. Tammisaari ok.

Ison massan ja kovassa tuulessa käsittelyn oppi parissa kuukaudessa, vaikka iso massa aluksi vähän hirvitti. Ruorimies on paljon kauempana keulasta kuin 32 ft veneessä. Ollaan Kreikasta vuokrattu yli 50-foottereita mutta siellä isolla veneellä ajaminen on huomattavasti helpompaa, jopa ilman keulapotkuria, kun Itämerellä.

Isossa veneessä on paljon etuja, isot tilat, suuret tankit, suuri nopeus sekä purjeilla että koneella. Tärkeintä on tietenkin harkitseva, rauhallinen kippari, koska noin isolla veneellä saa halutessaan tai vahingossa paljon tuhoa aikaiseksi. En suosittele Suomeen yli 46-jalkasta, poijuista loppuu pituus ja satamat alkaa käydä turhan vähiin.

Lue lisää

Kysymys onkin kirvoittanut hyvää keskustelua. Kokoluokkasiirros 31 => yli 40ft tarkoittaa tosiaan painon kolminkertaistumista, ja tämä aivan varmasti aiheuttaa sen, että 10 tonnin venettä ei enään käsin työnnellä tolppapaikkaan ajettaessa eikä myöskään ole mitään hyötyä yrittää kiristellä köysiä kovemmassa sivutuulessa. Jäkimmäinen kun ei onnistunut enää meidän 3,5 tonnisessa 31ft veneessäkään jos tuulta oli sopivasta suunnasta yli 10 m/s. Toinen asia on sitten se, että onko mitään eroa siinä onko 37-38ft 6-7 tonnia painava vai 42-44ft 10 tonnia painava vene. Tuskinpa. Suurin ongelma tässä siirtymässä taitaa sitten olla hyvän laituripaikan löytäminen kesäksi, nostokaluston riittävyys telakoitaessa sekä vierasvenesatamien liian lähellä laituria olevat poijut.

M.D. kirjoitti:

Kysymys onkin kirvoittanut hyvää keskustelua. Kokoluokkasiirros 31 => yli 40ft tarkoittaa tosiaan painon kolminkertaistumista, ja tämä aivan varmasti aiheuttaa sen, että 10 tonnin venettä ei enään käsin työnnellä tolppapaikkaan ajettaessa eikä myöskään ole mitään hyötyä yrittää kiristellä köysiä kovemmassa sivutuulessa. Jäkimmäinen kun ei onnistunut enää meidän 3,5 tonnisessa 31ft veneessäkään jos tuulta oli sopivasta suunnasta yli 10 m/s. Toinen asia on sitten se, että onko mitään eroa siinä onko 37-38ft 6-7 tonnia painava vai 42-44ft 10 tonnia painava vene. Tuskinpa. Suurin ongelma tässä siirtymässä taitaa sitten olla hyvän laituripaikan löytäminen kesäksi, nostokaluston riittävyys telakoitaessa sekä vierasvenesatamien liian lähellä laituria olevat poijut.

Lue lisää

Hakro

"""Älä viitsi puhua p*****. Kyllä 44-jalkainen on ihmeellisen iso vene osaavankin kipparin ja vaimon käsiteltäväksi satamassa, jos keli sattuu olemaan hankala. Tämänkokoisessa veneessä on niin paljon massaa ja tuulipintaa, ettei sen pitelemiseen sivutuulessa riitä minkäänkokoisen vaimon käsivoimat."""

Laita se emäntä rattiin tai pinnaan ja itse köysiin. Kyllä ne emännätkin on päteviä
ohjaamaan.
Meillä minä olen "köysipoika" kun yhdessä mennään. Yksistään kun seilaan, niin saan luvalla hoitaa ohjauksen ja köydet :)

M.D. kirjoitti:

Kysymys onkin kirvoittanut hyvää keskustelua. Kokoluokkasiirros 31 => yli 40ft tarkoittaa tosiaan painon kolminkertaistumista, ja tämä aivan varmasti aiheuttaa sen, että 10 tonnin venettä ei enään käsin työnnellä tolppapaikkaan ajettaessa eikä myöskään ole mitään hyötyä yrittää kiristellä köysiä kovemmassa sivutuulessa. Jäkimmäinen kun ei onnistunut enää meidän 3,5 tonnisessa 31ft veneessäkään jos tuulta oli sopivasta suunnasta yli 10 m/s. Toinen asia on sitten se, että onko mitään eroa siinä onko 37-38ft 6-7 tonnia painava vai 42-44ft 10 tonnia painava vene. Tuskinpa. Suurin ongelma tässä siirtymässä taitaa sitten olla hyvän laituripaikan löytäminen kesäksi, nostokaluston riittävyys telakoitaessa sekä vierasvenesatamien liian lähellä laituria olevat poijut.

Lue lisää

Ahneella on ankea loppu, pätee varsin hyvin matkapurren valinnassa kahdelle, esim spinaakerin käyttö vähenee rajusti isoissa veneessä pienellä miehistöllä ja kuviteltu nopeusetu häviä avotuulilla sen myötä.

Jos itse aikoo ylläpitää venettä, esim siivoaminen, kylkien vahaaminen ja pohjan maalaus vaatii isommissa enenmmän työtä metrien myötä.

Koneajon määrä myöskin kasvaa, koska ei jakseta aina hanskata purjeita ja purjehdus muuttuu mökkeilyn suuntaan ja kannattaisikin valita kesämökki, niin on tilaa ja mukavuuksia pikkumökeissäkin enemmän kuin yhdessäkään itämerelle järkevän kokoisessa purkarissa.

Kahdelle esim Bavaria 35 match on varmasti tarpeeksi mukava, tilava ja nopea purjevene.

http://www.youtube.com/watch?v=4UC9mcyJFG4

4rr3365 kirjoitti:

Ahneella on ankea loppu, pätee varsin hyvin matkapurren valinnassa kahdelle, esim spinaakerin käyttö vähenee rajusti isoissa veneessä pienellä miehistöllä ja kuviteltu nopeusetu häviä avotuulilla sen myötä.

Jos itse aikoo ylläpitää venettä, esim siivoaminen, kylkien vahaaminen ja pohjan maalaus vaatii isommissa enenmmän työtä metrien myötä.

Koneajon määrä myöskin kasvaa, koska ei jakseta aina hanskata purjeita ja purjehdus muuttuu mökkeilyn suuntaan ja kannattaisikin valita kesämökki, niin on tilaa ja mukavuuksia pikkumökeissäkin enemmän kuin yhdessäkään itämerelle järkevän kokoisessa purkarissa.

Kahdelle esim Bavaria 35 match on varmasti tarpeeksi mukava, tilava ja nopea purjevene.

http://www.youtube.com/watch?v=4UC9mcyJFG4

Lue lisää

Sitten, jos vene on riittävän iso, tulevat avuksi rullapurjeet, sähkövinssit ja keulapotkurit, joten purjeiden hanskaaminen voi olla jopa helpompaa kuin pienemmässä veneessä. Isossa veneessä sähkön riittävyys voidaan varmistaa vaikka generaattorilla. Spinaakkerin käsittelyyn saa helppoutta sukalla Isoon veneeseen saa mahdutettua kunnollisen kutteritakilan ja pitää keulassa rullalla vaikka genaakkeria.Mökeissä on se huono puoli, että ne jököttävät samassa paikassa koko kesän.

Koolla on väliä kirjoitti:

Sitten, jos vene on riittävän iso, tulevat avuksi rullapurjeet, sähkövinssit ja keulapotkurit, joten purjeiden hanskaaminen voi olla jopa helpompaa kuin pienemmässä veneessä. Isossa veneessä sähkön riittävyys voidaan varmistaa vaikka generaattorilla. Spinaakkerin käsittelyyn saa helppoutta sukalla Isoon veneeseen saa mahdutettua kunnollisen kutteritakilan ja pitää keulassa rullalla vaikka genaakkeria.Mökeissä on se huono puoli, että ne jököttävät samassa paikassa koko kesän.

Lue lisää

Jos purjevene on täynnä sähkövempaimia, on meriolosuhteissa niiden vikaantumistodennäköisyys suuri. Myöskin harvoilla on taitoa korjata sähkölaiteita tuosta noin vaan, joten fiksumpaa on purjehtia mahdollisimman yksinkertaisella varustuksella.

keep it simple kirjoitti:

Jos purjevene on täynnä sähkövempaimia, on meriolosuhteissa niiden vikaantumistodennäköisyys suuri. Myöskin harvoilla on taitoa korjata sähkölaiteita tuosta noin vaan, joten fiksumpaa on purjehtia mahdollisimman yksinkertaisella varustuksella.

Lue lisää

Joo. Jätetään vaan kaikki sähkövempaimet kotiin. Moottoritkin ovat yksiä vikapesiä, airot ne pitää olla. Rikikin kannattaa tuunata yksipurjeiseksi kattirikiksi tai viikinkityyppiseksi neliöpurjeeksi. Ja vinssithän ovat monimutkaisia mekaanisia möykkyjä. Mereen vaan pois vaivaamasta.

No ei. Sähkövinssejä voidaan käyttää myös käsivoimin, jos sähköpuoli reistaa. Eikä niiden vikaantumistodennäköisyys ole niin suuri, että sitä pitäisi erityisesti pelätäkään. Eikä noin iso vene tule vielä täyteen sähkövempaimia, jos sähköistää pari vinssiä.

Omassa ikäluokassani on aika monelle käynyt juuri vastaavalla tavalla. Ensin 30-jalkaisen kokoluokka on käynyt perheen lisäyksen takia pieneksi. Vaihdeltu venettä isompiin ja isompiin. Sitten jonain päivänä on tullut eteen se fakta, että purjehditaan taas kaksin tai yksin ja siksi hankitaan pienempi vene. Pienempää on helpompi käsitellä, satamissa on helpompi löytää tilaa, käyttökustannukset ovat halvempia ja konevoimaan turvautuminen ei ole samalla tavalla "pakollista" kuin yli 40-jalkaisella liikkuessa. En ymmärrä, miksi tällaisestakin asiasta ruvetaan kinaamaan. Pieni vene = pienet ongelmat, iso vene = isot ongelmat.

Joku jopa uskoo sähkövinssien, keulapotkureiden ja rullapurjeiden ratkaisevan ison veneen ongelmat. Vanha totuus on kuitenkin karu: se mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon. Veneessä varsinkin sähkölaitteet kuuluvat niihin, joista tulee eniten murheita - ennemmin tai myöhemmin. Jos ette usko, liikkukaa vielä muutama vuosi muuualla kuin saariston suojassa ja kertokaa vasta sen jälkeen.

Jatkuu:

If you've been out sailing or on passage, test the steering by making a few turns. When we've been at sea it is common to not actually steer the boat for weeks before arriving somewhere, so test it. Make sure your bow thruster is on and test it.

4. Once the boat is ready, develop a plan as you enter the harbor or marina and tell the plan to your crew. As you approach the harbor/ marina tell your crew
"I'm going to drive down the West side of the channel, leaving boat x,y and z to starboard, then I'm going to make a turn to starboard around the stern of boat q, and then I'll slow to a near stop as we come in front of slip 23. The plan is to tie to the pontoon on the port side. I'll need you to get the spring line around the piling 1st. This should cause the bow to drift to starboard, I'll correct that by doing x, as soon as you get the spring line on then get the bowline on next, at that point we'll be secure and we can take our time setting things up. Ok?"

"If that doesn't work I plan to make another pass by pulling out and going around boat z, or I'll drive out and we'll regroup. Ok?'

5. Every boat reacts different, there is nothing like taking the helm of a boat you've never driven to make you look like a fool. If you are driving a boat for the first time try to get a feel for how it handles before trying to maneuver into a marina. I'll often make an extra circle or two around the harbor, under the guise of checking the place out, to get a feel for what a particular boat is going to do before trying to dock it the 1st time. If you can, actually stop somewhere and maneuver the boat back and forth a couple of times. Sailboats can be very unpredictable in reverse.

6. When you try to back a monohull sailboat always remember to center the rudder and get the boat moving astern before trying to steer the boat.

7. If everything doesn't look perfect, make another pass. I often make multiple passes at a slip if I'm not lined up perfectly and sometimes it takes a couple passes to understand exactly how the wind and current are affecting your docking attempt. I've made as many as 6 attempts before, when "I'm supposed to be a pro", with people standing there watching, before getting the boat in the slip. I've also never scratched anyone's paint or damaged a boat so I'm perfectly fine taking my time and letting people wait. NEVER force it.

8. Until you become very good at driving a boat, YOU WILL NEVER SUCCEED IN AVOIDING A COLLISION IN TIGHT SPACES BY APPLYING MORE THROTTLE.

This is something I see so many people fail at and it always causes more damage than doing nothing. The captain gets in a tight space/bind and rams down the throttle to get out of there and inevitably hits something and does so with enough force to cause more damage.

You are much better off not trying to accelerate out of a problem. You'd be better off just doing nothing and putting out fenders, drifting into something softly and using lines to undo the problem.

Meillä kävi niin, että isomman veneen mukana veneretkemme pitenivät sekä ajassa, että matkassa mitattuna. Pienemmällä veneellä lomareissut jäivät saaristopyörimiseksi ja suunnilleen viikon välein käytiin kotisatamassa "keräämässä voimia". Nyt olemme vesillä useamman viikon putkeen ja matkat ulottuvat naapurimaihin Itämeren alueella. Tila tuo asumismukavuutta.

"Sääli jos purjehdus vähenee kun veneen koko kasvaa, meillä se on lisääntynyt paljon, koska sateellakin on mukavaa. Isoon veneeseen saa okt:n mukavuudet, genusta tulee sähköä tarvittaessa.
"

Mun ok:ssa on sauna, poreallas, kotiteatteri, leivinuuni ja iso puutatarha. Ei taida ihan mahtua edes 60 jalkaiseen. Huonekorkeuskin on talossani 3 metriä, joten ankeaa elämää on purkareissa verratuna ok-taloon. Ja koska purjevene-elämä on kuitenkin ankeampaa kuin ok-taloelämä, on noin 40 jalkaa järkevä maksimikoko huvipurjeveneelle itämerelle.

Jalkoja 42 kirjoitti:

Meillä kävi niin, että isomman veneen mukana veneretkemme pitenivät sekä ajassa, että matkassa mitattuna. Pienemmällä veneellä lomareissut jäivät saaristopyörimiseksi ja suunnilleen viikon välein käytiin kotisatamassa "keräämässä voimia". Nyt olemme vesillä useamman viikon putkeen ja matkat ulottuvat naapurimaihin Itämeren alueella. Tila tuo asumismukavuutta.

Lue lisää

Tämä on kyllä täysin henkilökohtainen juttu. Meillä 25 jalkaisella oltiin putkeen 4vko. Nukuttiin "maissa" sängyssä 2 yötä koko kesäloman aikana.

Hyvä pointti! Joskus voi tulla se tilanne, jossa satamaan on tultava ilman konevoimaa - vaikka vene onkin iso ja painava. Kerron tosielämän esimerkkitilanteita miksi olisi syytä harjoitella etukäteen:

Itselleni on käynyt kahdesti niin, että pakollinen purjein landaus on tullut täytenä yllätyksenä - vieläpä aika navakassa tuulessa ekalla kerralla. Silloinen veneeni oli 43-jalkainen 13tn painoinen, eikä ollut kovin ketterä kääntymään. Olin ilmeisesti joko bunkrannut likaista dieseliä tai tankin pohjalla ollut sakka oli lähtenyt liikkeelle merenkäynnissä. Polttoainesuodatin oli tukkeutunut mustasta moskasta (selvisi landauksen jälkeen). Kone kyllä käynnistyi, mutta kierrokset hiipuivat. Sitten kone pysähtyi eikä enää startannut juuri kun olin päässyt Skagenin aallonmurtajan sisäpuolelle. Avasin genuan ja parkkeerasin veneen.

Toinen vastaavanlainen yllätys sattui myöskin juuri satamaan tullessa (Köpiksen Langelinie Lystbådehavn muutama vuosi sitten). Vene oli pitkäkölinen 12 tn "keijukainen". Kone oli käynnistynyt normaalisti ja olin Lynette Löbin aallonmurtajan ulkopuolella rullannut genuan sisään ja ottanut ison alas. Kun annoin kaasua ajakseni sisäsatamaan, kone ravisti kovasti eikä vene kulkenut. Purjeet piti äkkiä saada vetämään, nostin ison ja avasin genuan. Landaus onnistui parin satamakierroksen jälkeen. Langelinien satamassa on peräpoijut, joten manööveri ei ollut yhtä vaativa kuin kylkikiinnitys Skagenissa. Syyksi selvisi, että folding-potkurin toinen lapa oli pudonnut. (Onneksi oli kiinteälapainen varapotkuri, joten kesälomapäiviä ei tarvinnut pilata uuden potkurin tilaamiseen ja odotteluun. Varapotkuri oli paikallaan seuraavana päivän - veneen perää nostettiin Margretheholmin satamanosturilla sen verran, että sain varapotkurin asennettua jollasta käsin).

Mielestäni satamasta lähteminen purjein ei ole erityinen ongelma, koska silloin konevoiman puuttuminen ei yleensä tule täydellisenä yllätyksenä. Tietenkin pienemmällä veneellä satamamanööverit purjein ovat helpompia, ennenvanhaan jopa itsestään selvyys - apukonetta kun ei välttämättä ollut edes matkaveneissä.

Varmastikin mietinnän arvoinen asia, mutta itselläni veneen kokoluokkaa miettiessäni ei ollut etusijalla se, että siinäkin pitäisi varautua konerikkoon. Ei ollut edes toisella sijalla, muut ominaisuudet olivat paljon tärkeämpiä. Esimerkiksi ei lohduta yhtään lomapurjehduksella kuuden hengen miehistöllä 24 jalkaisessa veneessä, että onhan tämä helpompi saada satamaan, jos kone hajoaa. Lähtökohta on se, että vene ja kone pidetään tip-top kunnossa,jolloin konerikon todennäköisyys on pieni. Ja jos sellainen sattuu, on olemassa muitakin ongelman ratkaisumalleja kuin pyrkiä satamaan purjevoimin.

Ankkuri ja trossi kirjoitti:

Varmastikin mietinnän arvoinen asia, mutta itselläni veneen kokoluokkaa miettiessäni ei ollut etusijalla se, että siinäkin pitäisi varautua konerikkoon. Ei ollut edes toisella sijalla, muut ominaisuudet olivat paljon tärkeämpiä. Esimerkiksi ei lohduta yhtään lomapurjehduksella kuuden hengen miehistöllä 24 jalkaisessa veneessä, että onhan tämä helpompi saada satamaan, jos kone hajoaa. Lähtökohta on se, että vene ja kone pidetään tip-top kunnossa,jolloin konerikon todennäköisyys on pieni. Ja jos sellainen sattuu, on olemassa muitakin ongelman ratkaisumalleja kuin pyrkiä satamaan purjevoimin.

Lue lisää

Uteliaisuudesta kysyn nimimerkiltä "Ankkuri ja trossi", mikä olisi ollut "ratkaisumallisi" aikaisemmassa viestissä kuvatuissa tilanteissa?

Eli kone pysähtyy suodattimen tukokseen tai potkuri on irronnut juuri, kun olet navakassa tuulessa saapunut aallonmurtajan suojaan laskeaksesi purjeet ja laittaaksi fendarit kyljille ja kiinnitysköydet käyttövalmiiksi. Rupeatko soittelemaan kännykällä apua ja samalla ehkä rysäytät kipposi aallonmurtajan betoniseinään? Vai saatko satama-altaassa tuulessa rekaavan veneesi pysähtymään pikaisella ankkurin laskemisella ?

Ja toinen kysymys vielä. Miten "veneen ja koneen pitäminen tip-top kunnossa" estää likaisen polttoaineen tankkaamisen tai potkurin vauroitumisen? Oletko muuten koskaan saanut köyttä,vaijeria,muovipressua tai kalastusverkkoa potkuriisi?

Tietenkin konetta pitää huoltaa säännöllisesti kuten voimansiirtoa, takilaa jne. Erilaisia yllätyksiä tulee, vaikka olisi kuinka huolellinen. Esim. on raportoitu kuinka V-P:n uusi elektroniikka on pettänyt yllättäen, jolloin konetta ei ole voinut käynnistää.

En ymmärrä sellaista asennetta, ettei omaa venettä muka tarvitsisi osata hallita purjevoimin. Treenauksen voi aloittaa vaikkapa luonnonsatamiin ankkuroinneilla ja ankkurista lähtemisillä ilman koneen apua. Kaikilla purjeveneillä voi "pyrkiä satamaan purjevoimin"! Se sujuu turvallisesti, jos on harjoitellut ja hallitsee veneensä. Pienen veneen hallinta ilman koneen apua on helpompi kuin ison.

Kun joskus on siinä pakkotilanteessa, että satamaan on tultava purjevoimin, kannattaa tietysti purjehtia ympäri satamaa ja etsiä turvallisin landauspaikka tai harkita ankkurointia redille. Ei ole kenenkään edun mukaista, että satamaan tullaan paniikin vallassa, kun veneen käyttöä purjevoimin ei ole tullut treenattua.

purjevoimin! kirjoitti:

Uteliaisuudesta kysyn nimimerkiltä "Ankkuri ja trossi", mikä olisi ollut "ratkaisumallisi" aikaisemmassa viestissä kuvatuissa tilanteissa?

Eli kone pysähtyy suodattimen tukokseen tai potkuri on irronnut juuri, kun olet navakassa tuulessa saapunut aallonmurtajan suojaan laskeaksesi purjeet ja laittaaksi fendarit kyljille ja kiinnitysköydet käyttövalmiiksi. Rupeatko soittelemaan kännykällä apua ja samalla ehkä rysäytät kipposi aallonmurtajan betoniseinään? Vai saatko satama-altaassa tuulessa rekaavan veneesi pysähtymään pikaisella ankkurin laskemisella ?

Ja toinen kysymys vielä. Miten "veneen ja koneen pitäminen tip-top kunnossa" estää likaisen polttoaineen tankkaamisen tai potkurin vauroitumisen? Oletko muuten koskaan saanut köyttä,vaijeria,muovipressua tai kalastusverkkoa potkuriisi?

Tietenkin konetta pitää huoltaa säännöllisesti kuten voimansiirtoa, takilaa jne. Erilaisia yllätyksiä tulee, vaikka olisi kuinka huolellinen. Esim. on raportoitu kuinka V-P:n uusi elektroniikka on pettänyt yllättäen, jolloin konetta ei ole voinut käynnistää.

En ymmärrä sellaista asennetta, ettei omaa venettä muka tarvitsisi osata hallita purjevoimin. Treenauksen voi aloittaa vaikkapa luonnonsatamiin ankkuroinneilla ja ankkurista lähtemisillä ilman koneen apua. Kaikilla purjeveneillä voi "pyrkiä satamaan purjevoimin"! Se sujuu turvallisesti, jos on harjoitellut ja hallitsee veneensä. Pienen veneen hallinta ilman koneen apua on helpompi kuin ison.

Kun joskus on siinä pakkotilanteessa, että satamaan on tultava purjevoimin, kannattaa tietysti purjehtia ympäri satamaa ja etsiä turvallisin landauspaikka tai harkita ankkurointia redille. Ei ole kenenkään edun mukaista, että satamaan tullaan paniikin vallassa, kun veneen käyttöä purjevoimin ei ole tullut treenattua.

Lue lisää

Viestissäni kyse oli lähinnä siitä, että venettä valitsessa ei ole ensimmäisenä ja tärkeimpänä kriteerinä se, miten sitä hanskataan, jos konevoima pettää yllättäen, ei siitä, etteikö olisi syvä oppia käsittelemään venettään sekä purjein, että koneen kanssa erilaisissa tilanteissa. Kirjoituksesi perusteella et sinäkään ollut valinnut venettäsi helpoiten pelkillä purjeilla manöveerattavien joukosta.

Mitä tulee kysymykseesi, niin todennäköisesti samaan tyyliin kuin mitä itse teit. Tuntematta tarkemmin olosuhteita, on vaikea antaa sen enemmän tai parempia vaihtoehtoja. Yleisellä tasolla harkittavia seikkoja ovat mm. onko vapaita poijuja siten, että keulan saa kiinni, eikä tuuli paina venettä mitään päin, onko marinassa tankkauspaikkaa tai vastaavaa, jossa on yleensä syvä ja hyvä laituri, pehmusteita, köysiä valmiina ja jopa mahdollisuus ottaa kiinni eri puolilta. Tai muu laituri, johon voi ajaa tuulen puolelta kiinni. Onko tilaa laskea ankkuri ja hoitaa jatkot oman jollan (isoissa veneissä sellainen on usein mukana) tai ystävällisen kanssaveneilijän tai marinan henkilökunnan avulla. Tai jos ei muua auta niin menköön rantaan ja paikka valitaan parhaan turvallisuuden ja pienimpien vahikojen periaatteella.

Mitä taas tulee tuollaisten tilanteiden ennaltaehkäisyyn, niin siinäkin voi tehdä paljon. Tankin puhdistaminen on aiheellista vanhassa veneessä Kunnollinen, suurella pinta-alalla varustettu polttoainesuodatin ja siihen varasuodatin on myös tarpeen. Ja suodattimen kuntoa on syytä seurata kauden aikanakin, etenkin jos on syytä epäillä ajavansa sakkaisella polttoaineella. Jos siihen kertyy tavaraa paljon, on suodatin tietysti vaihdettava. Jos polttoainesuodatin tukkeutuu yllättäen merenkäynnissä liikkeelle lähteneen sakan vuoksi, ei venettä ole pidetty tip-top kunnossa.

Satamaan tullessa moottori on syytä käynnistää hyvissä ajoin ja ajaa tovi, aikä elvistellä viime tippaan purjeiden kanssa varsinkin jos vene on kankeampi manöövereissä tai moottorin kunnosta on pientäkään epävarmuutta. Jos potkuri on osunut jossain vaiheessa johonkin (yleensä sellaisen kyllä huomaa), on se syytä tarkistaa mitä pikimmin ja siihen saakka testata potkurin käyttäytyminen tavallistakin huolellisemmin ennen satamaan ajoa. Taittolapapotkurin kiinnitys on yksi tarkistuskohta siinä missä muutkin kauden alkaessa, eikä ruuvilukite ole liioittelua.

Jos ongelmia ilmaantuu, kun moottoriajon toimiminen testataan ajoissa, ei ole pakko tunkea riskillä satamaan pellkin purjein. Voi pyrkiä löytämään paremman rantautumispaikan tai sitten ankkuroitua kelin mukaisesti ja kutsua apua. Jos mukana on apuvene kohtuullisella moottorilla varustettuna ja sää sallii, voi isonkin veneen saada sen avustamana turvallisesti ahtaaseenkin satamaan. Jos sää ei salli, ja aikaa riittää, voi jäädä odottelemaan ankkurissa parempia olosuhteita. Kesäaikaan meidän vesillämme tuuli tyyntyy usein illalla merkittvästi.

Vahinkoja ja yllättäviä tilanteita tulee aina inhimillisessä toiminnassa ja luonnonelementtien kanssa temmellettäessä. Kaikkea ei voi estää, vaan silloin toimitaan kunkin parhaan tiedon, taidon ja kokemuksen varassa. Kun vermeet pidetään kunnossa, on riski sellaiseen sen verran pieni, ettei mielestäni edelleenkään tarvitse valita purjevenettä sillä perusteella, miten sitä käsitellään satamassa mahdollisen konerikon yllättäessä.

Ankkuri ja trossi kirjoitti:

Viestissäni kyse oli lähinnä siitä, että venettä valitsessa ei ole ensimmäisenä ja tärkeimpänä kriteerinä se, miten sitä hanskataan, jos konevoima pettää yllättäen, ei siitä, etteikö olisi syvä oppia käsittelemään venettään sekä purjein, että koneen kanssa erilaisissa tilanteissa. Kirjoituksesi perusteella et sinäkään ollut valinnut venettäsi helpoiten pelkillä purjeilla manöveerattavien joukosta.

Mitä tulee kysymykseesi, niin todennäköisesti samaan tyyliin kuin mitä itse teit. Tuntematta tarkemmin olosuhteita, on vaikea antaa sen enemmän tai parempia vaihtoehtoja. Yleisellä tasolla harkittavia seikkoja ovat mm. onko vapaita poijuja siten, että keulan saa kiinni, eikä tuuli paina venettä mitään päin, onko marinassa tankkauspaikkaa tai vastaavaa, jossa on yleensä syvä ja hyvä laituri, pehmusteita, köysiä valmiina ja jopa mahdollisuus ottaa kiinni eri puolilta. Tai muu laituri, johon voi ajaa tuulen puolelta kiinni. Onko tilaa laskea ankkuri ja hoitaa jatkot oman jollan (isoissa veneissä sellainen on usein mukana) tai ystävällisen kanssaveneilijän tai marinan henkilökunnan avulla. Tai jos ei muua auta niin menköön rantaan ja paikka valitaan parhaan turvallisuuden ja pienimpien vahikojen periaatteella.

Mitä taas tulee tuollaisten tilanteiden ennaltaehkäisyyn, niin siinäkin voi tehdä paljon. Tankin puhdistaminen on aiheellista vanhassa veneessä Kunnollinen, suurella pinta-alalla varustettu polttoainesuodatin ja siihen varasuodatin on myös tarpeen. Ja suodattimen kuntoa on syytä seurata kauden aikanakin, etenkin jos on syytä epäillä ajavansa sakkaisella polttoaineella. Jos siihen kertyy tavaraa paljon, on suodatin tietysti vaihdettava. Jos polttoainesuodatin tukkeutuu yllättäen merenkäynnissä liikkeelle lähteneen sakan vuoksi, ei venettä ole pidetty tip-top kunnossa.

Satamaan tullessa moottori on syytä käynnistää hyvissä ajoin ja ajaa tovi, aikä elvistellä viime tippaan purjeiden kanssa varsinkin jos vene on kankeampi manöövereissä tai moottorin kunnosta on pientäkään epävarmuutta. Jos potkuri on osunut jossain vaiheessa johonkin (yleensä sellaisen kyllä huomaa), on se syytä tarkistaa mitä pikimmin ja siihen saakka testata potkurin käyttäytyminen tavallistakin huolellisemmin ennen satamaan ajoa. Taittolapapotkurin kiinnitys on yksi tarkistuskohta siinä missä muutkin kauden alkaessa, eikä ruuvilukite ole liioittelua.

Jos ongelmia ilmaantuu, kun moottoriajon toimiminen testataan ajoissa, ei ole pakko tunkea riskillä satamaan pellkin purjein. Voi pyrkiä löytämään paremman rantautumispaikan tai sitten ankkuroitua kelin mukaisesti ja kutsua apua. Jos mukana on apuvene kohtuullisella moottorilla varustettuna ja sää sallii, voi isonkin veneen saada sen avustamana turvallisesti ahtaaseenkin satamaan. Jos sää ei salli, ja aikaa riittää, voi jäädä odottelemaan ankkurissa parempia olosuhteita. Kesäaikaan meidän vesillämme tuuli tyyntyy usein illalla merkittvästi.

Vahinkoja ja yllättäviä tilanteita tulee aina inhimillisessä toiminnassa ja luonnonelementtien kanssa temmellettäessä. Kaikkea ei voi estää, vaan silloin toimitaan kunkin parhaan tiedon, taidon ja kokemuksen varassa. Kun vermeet pidetään kunnossa, on riski sellaiseen sen verran pieni, ettei mielestäni edelleenkään tarvitse valita purjevenettä sillä perusteella, miten sitä käsitellään satamassa mahdollisen konerikon yllättäessä.

Lue lisää

Tuossa oli jo tekopyhyyden sivuvivahdetta. Käytännössä kukaan ei testaa potkurin käyttäymistä ennen satamaan menoa. Eivätkä potkuriongelmat yleensä ole seurausta osumisesta johonkin. Ja toisaalta, vaikka kaikki olisi ok kokeillessa, se ei takaa sitä seuraavalla kerralla vaihdetta kytkettäessä. Vaikka kuinka pitäisi kaluston tiptop, on vikamahdollisuuksien kirjo suurempi kuin huolellinenkaan huolto kattaa.

Itsellä on sattunut kohdalle pudonnut taittolapapotkurin lapa siten, että satamaan tulo oli normaali, mutta lähtiessä lapa puuttui. Ruuvilukite taittolapapotkurissa ei ole liiottelua, se on itsestäänselvyys ja toisaalta myös kiinteät potkurit voivat pudota. Vaihdekaapelin pää on ollut putoamaisillaan, mutta huomasin sattumalta ajoissa. Sellainenkin tapahtuu helpoiten koneajon aikana ja vain pakki puuttuu. Vaihdekaapelit osaavat sen lisäksi katkeilla. Viimeisin sattumus oli gastin horjahtaessaan poikki potkaisema virta-avain. Pelkällä ruuvarilla ei moottori startannut, vaan paneli piti irrottaa ja etsiä oikeat johdonpäät ehta autovarkaan tavoin, koska itse kytkinkin sai siinä siipensä. Pari kertaa noiden takia on tultu purjein laituriin, mutta toisissa oloissa kaikki olisivat siihen voineet johtaa. Mutta laituriin nyt muutenkin tullaan silloin tällöin purjein ihan muuten vaan.

Venettä ei varmaankaan valita sen käsiteltävyyden perusteella, mutta se on yksi peruste muiden joukossa. Itse on kuitenkin vastuussa kaikesta jopa konerikon sattuessa.

Lukisitko ystävällisesti viestit johon vastaat. Kirjoitin: "Tuntematta tarkemmin olosuhteita, on vaikea antaa sen enemmän tai parempia vaihtoehtoja. Yleisellä tasolla harkittavia seikkoja ovat mm..."

Kuten jo pariin kertaan kirjoitin, en pidä venevalinnassa tärkeimpinä kriteereinä sitä, miten hyvin sen kanssa pärjää, jos kone tai vetolaite yllättäen sanoo sopimuksen irti satama-altaassa. Vielä vähemän vaikuttaa se, miten hyvin sillä pärjäisi samasa tilanteessa juuri Skagenissa.

Testaan potkurin siten kuin useimmat muutkin, eli pistän koneen käyntiin ja vedon päälle (ja purjeet alas) hyvissä ajoin ennen satama-alueelle tuloa. Se riittää. Jos moottorisi ei jaksa työntää venettäsi satamaan, suosittelen parantamaan moottorin tai/ja potkurin tehoa. Etenkin jos veneilet Itämeren ulkopuolella. Tietänet kai, että vuorovesialueella satama-altaisiin ei edes pääse pahimpaan virta-aikaan. Jos venettä myydään käytettäväksi esim. Ransakan tai Englannin rannikolle, jaksaa se kulkea moottorilla satamaan ilman purjeiden apua. Alimitoitetulla moottorilla varustetut skandit on syytä pitää kotivesillä.

Kuullostaa siltä, että polttoainejärjestelmässäsi tai kyvyisssäsi hoitaa sitä on paljon parannettavaa, jos noista toimenpiteistä huolimatta olet saanut röörit tukkoon. Kaadoitko epähuomiossa kahvinporot tankkiin? Epäilen kylläki, että värität juttuasi.

"Ei kukaan ole väittänyt, että vene pitäisi valita sillä perusteella, että se on helpoin hallita satamassa purjein." --- "Alkaa vaan hirvittää esim. satamaan tulo purjeilla jos kone rikki. 24-30-jalkaisella se onnistuu helposti ainakin kevyemmillä tuulilla. Myöskään lähtösatamasta purjeilla ei ongelma, varsinkaan luonnonsatamista. En kokeilisi yli 40-jalkaisella."

En ole missään väittänyt, että ei olisi syytä harjoitella myöskään yli 40-jalkaisen veneen hallintaa ilman moottorin apua. Sitä kutsutaan purjehtimiseksi.

Olisit havainnut potkurin lavan puuttumisen selvemmillä vesillä, jos olisit pistänyt vedon päälle aiemmin, etkä olisi mennyt purjevoimin turhan ahtaalle.

Trossi voi joutua potkuriin, minunkin veneessäni, mutta se on kuitenkin estettävissä oleva virhe, enkä aio valita venettäni myöskään ensisijaisesti sillä perusteella, miten sillä pärjää trossi potkurissa.

Ankkuri ja trossi kirjoitti:

Lukisitko ystävällisesti viestit johon vastaat. Kirjoitin: "Tuntematta tarkemmin olosuhteita, on vaikea antaa sen enemmän tai parempia vaihtoehtoja. Yleisellä tasolla harkittavia seikkoja ovat mm..."

Kuten jo pariin kertaan kirjoitin, en pidä venevalinnassa tärkeimpinä kriteereinä sitä, miten hyvin sen kanssa pärjää, jos kone tai vetolaite yllättäen sanoo sopimuksen irti satama-altaassa. Vielä vähemän vaikuttaa se, miten hyvin sillä pärjäisi samasa tilanteessa juuri Skagenissa.

Testaan potkurin siten kuin useimmat muutkin, eli pistän koneen käyntiin ja vedon päälle (ja purjeet alas) hyvissä ajoin ennen satama-alueelle tuloa. Se riittää. Jos moottorisi ei jaksa työntää venettäsi satamaan, suosittelen parantamaan moottorin tai/ja potkurin tehoa. Etenkin jos veneilet Itämeren ulkopuolella. Tietänet kai, että vuorovesialueella satama-altaisiin ei edes pääse pahimpaan virta-aikaan. Jos venettä myydään käytettäväksi esim. Ransakan tai Englannin rannikolle, jaksaa se kulkea moottorilla satamaan ilman purjeiden apua. Alimitoitetulla moottorilla varustetut skandit on syytä pitää kotivesillä.

Kuullostaa siltä, että polttoainejärjestelmässäsi tai kyvyisssäsi hoitaa sitä on paljon parannettavaa, jos noista toimenpiteistä huolimatta olet saanut röörit tukkoon. Kaadoitko epähuomiossa kahvinporot tankkiin? Epäilen kylläki, että värität juttuasi.

"Ei kukaan ole väittänyt, että vene pitäisi valita sillä perusteella, että se on helpoin hallita satamassa purjein." --- "Alkaa vaan hirvittää esim. satamaan tulo purjeilla jos kone rikki. 24-30-jalkaisella se onnistuu helposti ainakin kevyemmillä tuulilla. Myöskään lähtösatamasta purjeilla ei ongelma, varsinkaan luonnonsatamista. En kokeilisi yli 40-jalkaisella."

En ole missään väittänyt, että ei olisi syytä harjoitella myöskään yli 40-jalkaisen veneen hallintaa ilman moottorin apua. Sitä kutsutaan purjehtimiseksi.

Olisit havainnut potkurin lavan puuttumisen selvemmillä vesillä, jos olisit pistänyt vedon päälle aiemmin, etkä olisi mennyt purjevoimin turhan ahtaalle.

Trossi voi joutua potkuriin, minunkin veneessäni, mutta se on kuitenkin estettävissä oleva virhe, enkä aio valita venettäni myöskään ensisijaisesti sillä perusteella, miten sillä pärjää trossi potkurissa.

Lue lisää

Tuota "purjeet alas ennen satamaan tuloa"-kohtaa ihmettelen tässä ja kovin usein tuolla vesilläkin. Sen täytyy perustua vahvaan uskoon moottorin käytön autuaaksi tekevyydestä ja toisaalta pelkoon veneen hallinasta purjein. Minusta on todella paljon mukavampi ajaa ensin aalloilta ja tuulelta suojaiseen paikkaan purjeiden laskua ja muita kansitöitä varten. Usein aallokko on erityisen sotkuinen rannan lähellä ja kaikki operaatiot siinä hankalimmillaan. Niin ahtaat satama-altaat, että purjeiden lasku ja fendarien ripustaminen sisäpuolella olisi vaikeaa, ovat todella harvinaisia, mutta sellaisiakin toki joitakin on.

Tuolla rekvisiitalla pitäisi koneen pysyä käynnissä, jos ei asennuksissa tai käytössä muuten ole tehty perustavaa laatua olevia kämmejä. Etenkin, kun puhutaan pohjoismaissa tapahtuvasta tankkauksesta. Norjalaiset ovat merenkulkukansaa ja riippuvaisia venemoottoreidensa luotettavasta käynnistä, enkä usko, että he tarjoavat niin likaista polttoainetta, että tuollaisten varotoimenpiteiden jälkeen vielä tukkisi linjat. Tai ehkä sinun pitäisi kyselleä sieltä, miten he homman hoidetaan todellisella asiantuntemuksella. Joka tapauksessa noinkin pitkän rykäisyn jälkeen (Pohjois-Norjasta Tanskaan) ei olisi huono ajatus ajaa koneella vähän ptempi matka ennen satamaan menoa..

Kun olen aikaisemmin kirjoitellut mitä kriteereitä en pidä kärkivaatimusten joukossa, niin voin viestisi innoittamana lisätä siihen vielä sen, että en valtse venettäni sillä perusteella, että voisin tankata siihen suoraan ilman lisävarustelua dieselöljyä Ecuadorista.

Kun kirjoitin trosseista, tarkoitin omia kiinnitysköysiäni. Pahoittelen, jos annoin ymmärtää, että se sisältäisi kaikki meressa lilluvat roskat.

Sinulla taitaa olla polttoainejärjestelmän lisäksi tuunattavaa myös muualla vetolinjassasi, jos et noilla spekseillä pääse marinoihin ilman purjevoimaa. Oletko varmasti skuutannut purjeet vetämään, eikä estämään etenemistä?

Vuorovesialueella on ihan perusasia ajoittaa kulku satamaan vuorovesivirtojen mukaan. Etenkin silloin, jos on epäilyksiä konetehon riittävyydestä. Maailmalla, mm. Englannin kanaalin molemmilla rannoilla, tyypillisesti jokisuissa, on lukuisia marinoita, jotka ovat vuorovesisulkujen takana. Ne avataan tavallisesti vasta, kun virta on asettunut riittävästi, eli tyypillisesti esim. pari tuntia ennen ja jälkeen korkean veden. Näissä satamissa saattaa olla myös odotuspoijuja ulkopuolella. Satamaan sisäänajot ovat usein ahtaita ja niissä voi olla samanaikaisesti paljonkin liikennettä, kun odottaneet veneet lähtevät kaikki liikkeelle. Sinne ei minusta kannattaisi lähteä seikkailemaan purjevoimin. On tietysti tilaviakin satama-altaita, joissa voi manöveerata purjein turvallisesti, mutta se pitää tietää etukäteen. Aallonmurtajan taakse pääseminen ei välttämättä tarkoita vielä sitä, että olisit satama-altaassa.

Kuulostaa siltä, että siinä, kuinka hyvin olet varautunut ja varustautunut veneilyyn ja siinä, kuinka huonosti käytännössä pärjäät, on paha epäsuhta. Moottorit sammuvat, potkurit imevät kaikki roinat merestä koko pohjoisen pallonpuoliskon alueelta, eikä vene jaksa puskea satamaan ilman purjeapua, vaikka koneestä löytyy hauista ja potkurista tuumia. On myös hämmästyttävää, että henkilö, joka on omien sanojensa mukaan purjehtinut vuorovesialueella sekä eteläisellä, että pohjoisella pallonpuoliskolla, on niin tietämätön sikäläisistä käytännöistä satamissa. Kaukaisten paikkakuntien nimien latelemisesi ja teknisten venetietojen luettelemisesi ym henkselien paukuttelusi eivät ole kuitenkaan vieläkään vakuuttaneet minua, että purjeveneen käsittelyn helppous satamassa pelkin purjein konerikon tai vastaavan yllättäessä (etenkään Ecuadorissa) olisi sellainen asia, joka pitäisi erityisesti ottaa huomioon, kun mietin minkälainen vene vastaa parhaiten tarpeitani. Tämähän oli alkuperäinen mielipiteeni ja on edelleen.

Ankkuri ja trossi kirjoitti:

Tuolla rekvisiitalla pitäisi koneen pysyä käynnissä, jos ei asennuksissa tai käytössä muuten ole tehty perustavaa laatua olevia kämmejä. Etenkin, kun puhutaan pohjoismaissa tapahtuvasta tankkauksesta. Norjalaiset ovat merenkulkukansaa ja riippuvaisia venemoottoreidensa luotettavasta käynnistä, enkä usko, että he tarjoavat niin likaista polttoainetta, että tuollaisten varotoimenpiteiden jälkeen vielä tukkisi linjat. Tai ehkä sinun pitäisi kyselleä sieltä, miten he homman hoidetaan todellisella asiantuntemuksella. Joka tapauksessa noinkin pitkän rykäisyn jälkeen (Pohjois-Norjasta Tanskaan) ei olisi huono ajatus ajaa koneella vähän ptempi matka ennen satamaan menoa..

Kun olen aikaisemmin kirjoitellut mitä kriteereitä en pidä kärkivaatimusten joukossa, niin voin viestisi innoittamana lisätä siihen vielä sen, että en valtse venettäni sillä perusteella, että voisin tankata siihen suoraan ilman lisävarustelua dieselöljyä Ecuadorista.

Kun kirjoitin trosseista, tarkoitin omia kiinnitysköysiäni. Pahoittelen, jos annoin ymmärtää, että se sisältäisi kaikki meressa lilluvat roskat.

Sinulla taitaa olla polttoainejärjestelmän lisäksi tuunattavaa myös muualla vetolinjassasi, jos et noilla spekseillä pääse marinoihin ilman purjevoimaa. Oletko varmasti skuutannut purjeet vetämään, eikä estämään etenemistä?

Vuorovesialueella on ihan perusasia ajoittaa kulku satamaan vuorovesivirtojen mukaan. Etenkin silloin, jos on epäilyksiä konetehon riittävyydestä. Maailmalla, mm. Englannin kanaalin molemmilla rannoilla, tyypillisesti jokisuissa, on lukuisia marinoita, jotka ovat vuorovesisulkujen takana. Ne avataan tavallisesti vasta, kun virta on asettunut riittävästi, eli tyypillisesti esim. pari tuntia ennen ja jälkeen korkean veden. Näissä satamissa saattaa olla myös odotuspoijuja ulkopuolella. Satamaan sisäänajot ovat usein ahtaita ja niissä voi olla samanaikaisesti paljonkin liikennettä, kun odottaneet veneet lähtevät kaikki liikkeelle. Sinne ei minusta kannattaisi lähteä seikkailemaan purjevoimin. On tietysti tilaviakin satama-altaita, joissa voi manöveerata purjein turvallisesti, mutta se pitää tietää etukäteen. Aallonmurtajan taakse pääseminen ei välttämättä tarkoita vielä sitä, että olisit satama-altaassa.

Kuulostaa siltä, että siinä, kuinka hyvin olet varautunut ja varustautunut veneilyyn ja siinä, kuinka huonosti käytännössä pärjäät, on paha epäsuhta. Moottorit sammuvat, potkurit imevät kaikki roinat merestä koko pohjoisen pallonpuoliskon alueelta, eikä vene jaksa puskea satamaan ilman purjeapua, vaikka koneestä löytyy hauista ja potkurista tuumia. On myös hämmästyttävää, että henkilö, joka on omien sanojensa mukaan purjehtinut vuorovesialueella sekä eteläisellä, että pohjoisella pallonpuoliskolla, on niin tietämätön sikäläisistä käytännöistä satamissa. Kaukaisten paikkakuntien nimien latelemisesi ja teknisten venetietojen luettelemisesi ym henkselien paukuttelusi eivät ole kuitenkaan vieläkään vakuuttaneet minua, että purjeveneen käsittelyn helppous satamassa pelkin purjein konerikon tai vastaavan yllättäessä (etenkään Ecuadorissa) olisi sellainen asia, joka pitäisi erityisesti ottaa huomioon, kun mietin minkälainen vene vastaa parhaiten tarpeitani. Tämähän oli alkuperäinen mielipiteeni ja on edelleen.

Lue lisää

Olen entistä paljon vakuuttuneempi siitä, että trossiherra on todella pahan luokan besserwisser. Tosielämän tilanteet ja mutkat tuntuvat olevan vieraita ja muut onnettomia töpeksijöitä. Taitaa vaan papparaisella olla enemmän sitä kokemusta, ainakin teksti vahvasti siltä vaikuttaa.

simon templar kirjoitti:

Olen entistä paljon vakuuttuneempi siitä, että trossiherra on todella pahan luokan besserwisser. Tosielämän tilanteet ja mutkat tuntuvat olevan vieraita ja muut onnettomia töpeksijöitä. Taitaa vaan papparaisella olla enemmän sitä kokemusta, ainakin teksti vahvasti siltä vaikuttaa.

Lue lisää

Taitaa vaan olla niin, että mainittu henkilö ei ole joutunut ongelmiin, joita ei olisi voinut omalla toiminnallaan välttää. Ei ainakaan mainituissa hakalissa paikoissa. Silloin on helppoa syyttää ongelmia kohdannutta huonosta veneenhoidosta jne.

Sellaisiin joutuminen ja niistä tilanteista omin avuin selviäminen on silmiä avartava kokemus.

Yllätävässä ongelmassa on se ikävä piirre, että se on yllättävä. Silloin pitää olla plan -B käytettävissä. Ja ehkä myös plan-C. Ja mieluiten niin, että se ei ole mahdoton tehtävä. Tässä auttaa kokemus ja varautuminen siihen yllättävään tilanteeseen. Tästä tulisi romaani, jos kirjoittaisin kaikki tavat, joilla varaudun eri tilanteissa siihen yllättävään tilanteeseen. SIlti tuskin kukaan muu veneessä huomaa sitä "varautumistani", joten ei ne mitään isoja asioita yleensä ole. Vain vaihtoehtojen huomioon ottamista.

Eräältä kuuluisalta jalkapalloilijalta kysyttin joskus, että mikä on hänen menestyksensä salaisuus. Vastaus oli yksinkertaisuudessan: "Mietin kokoajan, että jos nyt saan pallon, niin kenelle sen syöttäisin ja miten".

Vastaavaa ajatusta toteutan vesillä veneessä. Jos ajan koneella, on kokoajan mielessä toiminta siinä tilanteessa, jos konevoima pettää. Jne.

Eihän tuossa mitään ristiriitaa ollut ainakaan edellisiin viesteihin verrattuna. Päinvastoin. Sinäkin siis pidät tärkeänä, että on valmius veneen hallintaan purjeiden avulla. Siksi purjeet kannattaa säilyttää käyttövalmiina varsinkin silloin, kun monen vrk:n tuulisen avomerilegin jälkeen ekan kerran starttaa koneen ja purjehtii tyrskyiseltä avomereltä aallonmurtajan suojaan.

Esisuodattimen veden erottimen lasikuvun jokainen tarkistaa silloin tällöin, mutta sekään ei poista likaisesta polttoaineesta tai vaikkapa ilmasta johtuvia käyntihäiriön riskejä eikä potkurin/vaihteen mahdollisia ongelmia. Voi olla, että ongelmien todennäköisyys on hyvin vähäinen, kun kysymys on päiväpurjehduksista kotivesillä ja konetta on käytetty päivittäin.

Minusta "ihme porukkaa täällä" edustavat ne, jotka eivät näe tarpeelliseksi harjoitella purjeiden käyttöä niin, että tarvittaessa satamaan tulo tai lähtö onnistuu ilman koneen apua.
Monilla meistä on kilpapurjehdustausta ja siksi kokemusta koneettomiin manöövereihin. Se, että moottori käynnistyy normaalisti ennen satamaan tuloa, ei vielä tarkoita, että se myös aina toimisi normaalisti.
En myöskään ymmärrä mitä tarkoitat "väkisin satamaan purjehtimisella". Kun homman on harjoitellut, siinä ei ole mitään väkisin tekemisen makua. Omana tapanani on lähteä satamasta purjein (silloin kun se on mahdollista), jos naapuriveneissä vielä nukutaan. En viitsi häiritä koneen starttaamisella. Ei kai kukaan ole niin älykääpiö, että tekisi suuren riskin landauksia ilman konetta ahtaisiin paikkoihin.
Ymmärrän hyvin, että täydellinen koneeseen luottaminen voi johtaa paniikkiin, kun jonain päivänä tekniikka jostain syystä pettää eikä veneen hallintaa purjein ole tullut harjoiteltua. Kysymys ei ole venevalinnasta, vaan harjoittelusta. Isolla veneellä kaikki ei vaan käy yhtä helposti kuin pienemmällä!

Miten usein puhdistatte polttoainetankkinne? isossa veneessä on iso tankki eikä esim. 800 litran säiliötä ole yhtä helppo kuurata kuin pientä 80 litran tankkia. Miten usein vaihdatte suodattimet, vain kerran vuodessako? Miten usein huollatte kaasu- ja vaihdevaijerit? Miten usein tarkistatte potkurinne lukitusruuvit tai mutterit?

selvennetään vielä kirjoitti:

Eihän tuossa mitään ristiriitaa ollut ainakaan edellisiin viesteihin verrattuna. Päinvastoin. Sinäkin siis pidät tärkeänä, että on valmius veneen hallintaan purjeiden avulla. Siksi purjeet kannattaa säilyttää käyttövalmiina varsinkin silloin, kun monen vrk:n tuulisen avomerilegin jälkeen ekan kerran starttaa koneen ja purjehtii tyrskyiseltä avomereltä aallonmurtajan suojaan.

Esisuodattimen veden erottimen lasikuvun jokainen tarkistaa silloin tällöin, mutta sekään ei poista likaisesta polttoaineesta tai vaikkapa ilmasta johtuvia käyntihäiriön riskejä eikä potkurin/vaihteen mahdollisia ongelmia. Voi olla, että ongelmien todennäköisyys on hyvin vähäinen, kun kysymys on päiväpurjehduksista kotivesillä ja konetta on käytetty päivittäin.

Minusta "ihme porukkaa täällä" edustavat ne, jotka eivät näe tarpeelliseksi harjoitella purjeiden käyttöä niin, että tarvittaessa satamaan tulo tai lähtö onnistuu ilman koneen apua.
Monilla meistä on kilpapurjehdustausta ja siksi kokemusta koneettomiin manöövereihin. Se, että moottori käynnistyy normaalisti ennen satamaan tuloa, ei vielä tarkoita, että se myös aina toimisi normaalisti.
En myöskään ymmärrä mitä tarkoitat "väkisin satamaan purjehtimisella". Kun homman on harjoitellut, siinä ei ole mitään väkisin tekemisen makua. Omana tapanani on lähteä satamasta purjein (silloin kun se on mahdollista), jos naapuriveneissä vielä nukutaan. En viitsi häiritä koneen starttaamisella. Ei kai kukaan ole niin älykääpiö, että tekisi suuren riskin landauksia ilman konetta ahtaisiin paikkoihin.
Ymmärrän hyvin, että täydellinen koneeseen luottaminen voi johtaa paniikkiin, kun jonain päivänä tekniikka jostain syystä pettää eikä veneen hallintaa purjein ole tullut harjoiteltua. Kysymys ei ole venevalinnasta, vaan harjoittelusta. Isolla veneellä kaikki ei vaan käy yhtä helposti kuin pienemmällä!

Miten usein puhdistatte polttoainetankkinne? isossa veneessä on iso tankki eikä esim. 800 litran säiliötä ole yhtä helppo kuurata kuin pientä 80 litran tankkia. Miten usein vaihdatte suodattimet, vain kerran vuodessako? Miten usein huollatte kaasu- ja vaihdevaijerit? Miten usein tarkistatte potkurinne lukitusruuvit tai mutterit?

Lue lisää

Missä on ollut "ihme porukkaa täällä" edustavia, jotka eivät näe tarpeelliseksi harjoitella purjeiden käyttöä niin, että tarvittaessa satamaan tulo tai lähtö onnistuu ilman koneen apua.?

Pistä ihan vaikka copy-pastella esimerkki.