Ildefonso Falcones - Fatiman käsi

Espanjalaisen Ildefonso Falconesin toinen historiallinen romaani, Fatiman käsi (Bazar, 2010) pureutuu tiukasti maurien (Espanjan muslimivähemmistö) ja kristittyjen väliseen kanssaköymiseen 1300-luvun Espanjassa. Maurit on pakotettu kristinuskoon, mutta he pyrkivät silti pitämään yllä omaa uskoaan. Falcones jatkaa kirjassaan jo Meren katedraalista tuttua, mahtavaa kerrontaansa, ja onnistuu siinä jälleen kerran.

Mauri nimeltään Hernando on maurinaisen ja kristityn papin äpärä, ja siksi hyljeksitty kummassakin leirissä. Hernandolla on kuitenkin voimakas suojelija, kylänsä islamilainen uskonoppinut, jolta hän saa opetusta. Hernandon ollessa teini-iässä maurien ja kristittyjen välille puhkeaa sota, jonka tiimellyksessä hän tapaa Fatiman, johon rakastuu. Fatima kuitenkin viedään häneltä, ja Hernando joutuu selviämään ilman rakastaan. Löytävätkö he enää koskaan toisiaan?

Falconesin romaani sukeltaa syvälle maurien ja kristittyjen välisiin ongelmiin. Hän käsittelee niitä mielenkiintoisella ja tarkalla otteella, eikä päästä lukijaa eroon kaikista kysymyksistä ennen kirjan loppua. Kirja kertoo tarinan lähinnä maurien näkökulmasta ja esittää kristityt hirvittävinä petoina, joita täytyy rangaista. Maurit toki itsekin tekevät hirveyksiä kirjan aikana, ja myös niitä käsitellään Hernandon ajatusmaailman kautta. Nämä kauheudet kuvataan aika ajoin hieman turhankin tarkasti, ja mieleen hiipii ajatus, onko Falconesilla lainkaan sydäntä.

Falcones tekee päähenkilöt tutuksi kertomalla heidän ajatuksistaan ja tunteistaan näiden omasta näkökulmasta. Hernandosta saadaan sympaattinen ja kaikista välittävä, mutta silti omaa etuansa ajavan henkilö, joka tasapainoilee kahden uskonnon välissä, joista kumpikin voisi olla hänen omansa. Toinen päähenkilö Fatiman jää sen sijaan hieman salaperäiseksi, vaikka hänen rakkautensa Hernandoon on ilmiselvää. Tähän seikkaan voidaan tiivistää lähes kaikki teoksen luvut, joissa Fatima on pääosassa. Tämä "virhe" on kuitenkin ymmärrettävä, koska Hernandosta kerrotaan niin tarkasti, mutta olisin silti kuvitellut tuhanteen sivuun sopivan kunnollinen kuvaus siitä, mitä toinen päähenkilö ajattelee.

Kirjan tapahtumat kerrotaan yksityiskohtaisesti, ja välillä tarina tuntuukin juuttuneen paikalleen. Tämä on kuitenkin vain harhaa, ja lopulta eri sivujuonet nivoutuvat yhdeksi parhaista lukemistani historiallisista ja rakkausromaaneista. Suosittelenkin sitä siis teille, jotka olette kiinnostuneet historiasta ja/tai uskonnosta.