Bukowski turisee
Taidetta renttuilusta
USA:n saarikoski
Charles Bukowski: Auringonvalo, tässä olen, Sammakko 2011
Bukowskilla on selkeä kielenkäyttö. Hän puhuu haastatteluissa
siitä, miten kirjoittaminen sujuu ryyppyhommien säestyksellä
helposti ja tyylikkäästi. Tosin aluksi pitää panna arkki-pari
roskiin, ennenkuin alkaa tulla timanttista kamaa.
Suomalaisista kirjailijoista Juha Vuorinen, Iskelmäradiosta
nykyisin tuttu, pääsi julkisuuteen Bukowski shapluunalla, kun
kirjoitteli nettiin Juoppohullun päiväkirjan, joka kohosi suurmenestykseksi.
Bukowski on sitä mieltä, että kirjailijaksi voi tulla kuka tahansa, kun menee sinne missä tapahtuu ja aloittaa mieluusti orientoitumisensa pohjasakan parista. Juopot ja pummit kun
ovat Bukowskin mielestä selväpiirteisiä ja suoria tyyppejä.
Lueskelin kirjaa, joka sisältää pääasiassa Bukowskista tehtyjä haastatteluja, mielenkiinnolla, kun olen aiemminkin tutustunut
hänen teksteihinsä. Kirjahan on jonkinmoinen elämäntavan ja kirjoittamistaidon opas, vaikka Bukowskin elämäntapa on kyllä
niin kuluttava, että joku toinen voi hänen ”reseptillään” olla
kypsä jo nuoruusiässä. Onhan näitä Suomessakin Bukowskin
tyyppisiä kirjailijoita, heistä päällimmäisenä tulee mieleen Pentti Saarikoski, joka ei sylkäissyt lasiin ja teki itsestään jonkinlaisen
pellen tai maskin, jota esitteli kansalle.
Bukowskin etuihin kuuluu kielen selkeys ja tietysti myös se,
että hänen elämäntavallaan löytyy aiheita vaikka millaisiin romaaneihin. Kas kun mies oli myös kysytty naismaailmassa, vaikka ei mikään taitava naistenmies ollutkaan. Vaikka Bukowskia pidetään renttuna ja pahamaineisena, naiset tuumivat, että mieshän on kuin vaahtokarkki.
Kiinnosta tapaus tämä Saksassa syntynyt mutta pieneä valtoihin muuttanut USA:n ”saarikoski”.
Taidetta renttuilusta
USA:n saarikoski
Charles Bukowski: Auringonvalo, tässä olen, Sammakko 2011
Bukowskilla on selkeä kielenkäyttö. Hän puhuu haastatteluissa
siitä, miten kirjoittaminen sujuu ryyppyhommien säestyksellä
helposti ja tyylikkäästi. Tosin aluksi pitää panna arkki-pari
roskiin, ennenkuin alkaa tulla timanttista kamaa.
Suomalaisista kirjailijoista Juha Vuorinen, Iskelmäradiosta
nykyisin tuttu, pääsi julkisuuteen Bukowski shapluunalla, kun
kirjoitteli nettiin Juoppohullun päiväkirjan, joka kohosi suurmenestykseksi.
Bukowski on sitä mieltä, että kirjailijaksi voi tulla kuka tahansa, kun menee sinne missä tapahtuu ja aloittaa mieluusti orientoitumisensa pohjasakan parista. Juopot ja pummit kun
ovat Bukowskin mielestä selväpiirteisiä ja suoria tyyppejä.
Lueskelin kirjaa, joka sisältää pääasiassa Bukowskista tehtyjä haastatteluja, mielenkiinnolla, kun olen aiemminkin tutustunut
hänen teksteihinsä. Kirjahan on jonkinmoinen elämäntavan ja kirjoittamistaidon opas, vaikka Bukowskin elämäntapa on kyllä
niin kuluttava, että joku toinen voi hänen ”reseptillään” olla
kypsä jo nuoruusiässä. Onhan näitä Suomessakin Bukowskin
tyyppisiä kirjailijoita, heistä päällimmäisenä tulee mieleen Pentti Saarikoski, joka ei sylkäissyt lasiin ja teki itsestään jonkinlaisen
pellen tai maskin, jota esitteli kansalle.
Bukowskin etuihin kuuluu kielen selkeys ja tietysti myös se,
että hänen elämäntavallaan löytyy aiheita vaikka millaisiin romaaneihin. Kas kun mies oli myös kysytty naismaailmassa, vaikka ei mikään taitava naistenmies ollutkaan. Vaikka Bukowskia pidetään renttuna ja pahamaineisena, naiset tuumivat, että mieshän on kuin vaahtokarkki.
Kiinnosta tapaus tämä Saksassa syntynyt mutta pieneä valtoihin muuttanut USA:n ”saarikoski”.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.