Luovutan

Olen 19- vuotias tyttö ja minulla on 17- vuotias pikkuveli. Pienestä ikäerosta johtuen emme ole koskaan olleet mitenkään erityisen läheisiä, sellainen tyypillinen viha-rakkaussuhde meillä on. Olen tässä aikuisiällä yrittänyt
solmia läheisempää suhdetta veljeeni, mutta laihoin tuloksin. Aina, kun yritän puhua hänelle, ensimmäisenä tulee tyly tokaisu ja hän alkaa huutamaan ja nimittelemään minua rumasti. Veljeni on yleensä ystävällinen kaikille muille, paitsi minulle. Tunnun olevan hänelle punainen vaate, emmekä siksi juurikaan puhu toisillemme enää, itseasiassa pyrin kiertämään hänet niin kaukaa kuin mahdollista, vaikka samassa taloudessa asumme.
Jatkuva kettuilu ja haukkuminen ilman mitään hyvää syytä nakertaa suhdettamme väistämättä. Veljeni ei ole halukas solmimaan parempia välejä, joten varmaankin on parempi luovuttaa, eihän toista voi pakottaa. Tilanne harmittaa siksi, että kaikilla kavereillani on hyvät suhteet sisaruksiinsa, kadehdin heitä.
Täytyy kai sitten hyväksyä että tulevaisuudessa minulla ei ole minkäänlaista sisarussuhdetta, en viitsi enää yksipuolisesti yrittää.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla :)