Kisaavien/aktiivisesti harrastavien "treeniohjelma"?

no ite en sillein harrasta mutta muuten vaan joka päivä tai joka toinen päivä tokoillaan läheilesellä Hiekka/Nurmikko Kentällä :)
Harjoitellaan seuraavia asioita (ihan perustottista on)
-SEURAAMISTA
-SIVULLE MENOA
- ISTUMISTA
-MAAHAN MENOA
-HIHNASSA NÄTISTI MENEMISTÄ
-JA TEMPPUJA
-LUOKSETULOA
koiran ikä: 5kk rotu: seropi = ) (olen 11v. tyttö)

Ihan ot.na on tutkimuksia siitä, että koira ei välttämättä opi sen enempää, jos sitä treenaa useamman kerran viikossa. Siinä kokeessa oli koira (6kk) jota treenattiin 4krt/viikko ja koira, jota treenattiin1-2krt/viikko

Useaamin treenattu koira oppi nopeasti paljon ja eteni opissa nopeasti, mutta oppia jouduttiin kertaamaan enemmän (määrä)

Vähmmän treenattu koira oppi hieman hitaammin, mutta oppi oli pysyvää ja näin "ohitti" määrällisesti useammin treenatun koiran n.1v.uoteen mennessä.

Itse ainakin karsastan aikatauluja, koska sen lopulta kuitenkin määrää koira. Kannattaa kuitenkin ennemminkin pyrkiä siihen, että se mitä tekee on suoritusvarma ja puhdas kokonaisuus. Lisäksi lyhytkestoisia toistoja opittuun.

Lisaäksi se vastapaino asialle, eli muu tekeminen, jossa ei käsketä eikä opeteta. (liikunta, ulkoilu jne) nämä tukevat myös treeniä ja pitää motivoinnin korkealla (monipuolisuus)

Ei se määrä vaan se laatu. Parhaan hyödyn saa kun tietää mitä treenaa, miten treenaa ja miksi treenaa.

Koirissa roduissa eroja ja rodun sisällä yksilöissä. Toiset kestää vähän nemmän treeniä kun toiset.

Koira tarvii myös lepoa treenistä, liika jyystäminen vie innon hommasta ja siitä tulee pakkopullaa. Olen huomannut useamman koirani kanssa, että usean viikon jopa kuukaudenkin tauot treenistä tekevät erittäin hyvää. Kun taas aletaan tehä koira on revetä innosta, kun saa taas näyttää mitä osaa.
Moni pilaa hyvän koira oppimisinnon vaatimalla liikaa, etenee liian nopeasti. Kaikki rotuja ei kouluteta samoin, omat koirani samaa rotua, mutta eri luonteet eli eri tavoin koulutetaan ja edetään. Jos tulee takapakkia, vika löytyy sinusta, koulutustavastasi.

Lähinnä silloin kun opetellaan jotain,niin on edetty säännönmukaisemmin.Ja kun on useampaa lajia harrastettu samaan aikaan,niin silloin on enemmän suunnitelmalla menty.

Rutiinilla ei varsinaisesti ole menty,paitsi toki silloin niin voi sanoa,kun ollaan treenailtu porukalla,niin on tietyt päivät.

Pääasiassa menen koiran ja (rodun)mukaan eli mikä tapa kullekkin paras.Ja vähän riippuen siitäkin,onko varsinaisesti tavoitteita ollut.

Monenlaisia lajeja harrastettu,osassa kokeisiin asti ja osassa "vaan" harrastettu,ikähaarukat pennusta ylöspäin.

Koiran mukaan on paras edetä. Vaikka olisi mitkä huipputreenit suunniteltu aamuksi ja jos koira näyttää, että ei kiinnosta, niin teet vain hallaa jo opitulle, jos viet koiran "väkisin" treenaamaan.


Oikea vire on hirmu tärkeä asia treenatessa. Eri asioita pitää treenata eri vireessä. Jos en esim ole saanut energistä koiraani rauhoittuneempaan tunnelmaan, olen jättänyt esim paikkamakuu treenit tekemättä. Miel niin kuin, että koira tohkeissaan nousisikin rivistä ja sille tulisi tunne, että sieltä voi nousta.. Silloin treenataan muuta, esim luoksetulos, jossa pitääkin olla menoa ja meininkiä. Mutta ei sitäkään liikaa :)

joo itse harrastan tokoa ja pelto-veri-metsä-jälkeä, treenataan tokoa ihan päivittäin noita perus arjen juttuja ja jälkeä treenataan muutama kerta vk:ssa, mutta aina kannattaa edetä oman koiran mukaan eikä oikeaa tapaa olekkaan että mikä on sinulle ja koirallesi mieluisinta liian usein ei kannata että koiralta ei mene "maku" siihen touhuun ja että se on sen mielestä kiva juttu.
oma koirani on 10kk kultainennoutaja.
Monia treenejä voi soveltaa omaan arkeensa hihnakäytöstä lenkeillä,istumista ja maahanmenoa esim ruokinnanyhteydessä jne...

alapa ensiksi irroittamaan jälki treenit lenkistä, koira oppii siten jo sun valmisteluista tietämään että jippii, jäljelle mennään.. hajuharjoituksiin mennään aina täysillä voimilla, koska "hallittu" haisteleminen on koiralle psyykkisesti sekä fyysisesti vaativaa.

Noin nuoren koiran kanssa tekisin vielä siten että koira kannetaan jäljelle, ja kun jälki loppuu koira syliin ja pois metsästä.. Tai pellolta, peltojälkeä kannattaa koirilla harjoitella, sillä saadaan harjoiteltua tarkkaa, ja rauhallista jäljen ajamista, aika kun siellä metsässäkin sitten kyllä riittää.

esineruutua voi harjoitella metsälenkin yhteydessä, koska siinä on hyvä olla sotkettu alue..

tottista harjoitellaan ensin kotona, ja kun kotona rauhassa sujuu, siirrytään häiriöpaikkoihin.. Minulle "koulutuskenttä" voi olla mikä vain, esim pyörätie, parkkipaikka.. ihan sama mikä, kunhan on tilaa turvallisesti liikkeitä harjoitella. pennun kanssa treeni ei ole pitkä.. Eikä kerralla harjoitella kuin 1-2 liikettä, ja välipäivät ovat tärkeitä, uusi asia ikäänkuin kypsyy mielessä, eikä koira kyllästy.

Hyvän rodun olet valinnut :D ja eikun treeni-iloa.. ja muista että maltilla hyvä tulee.

"Noin nuoren koiran kanssa tekisin vielä siten että koira kannetaan jäljelle, ja kun jälki loppuu koira syliin ja pois metsästä.."

Mua kiinnostaisi että miksi näin?

Tuolla tavalla saa kohdennettua koira suoraan siihen pyrittävään asiaan (jäljen johdattamiseen) ilman ympäristön häiriötekijöitä. (keskittyminen)
Koira myös oppii näin nopeasti myös sen mitä koiralta siinä tilanteessa halutaan.
Tähän kun lisätään nämä lähtövalmistelut, niin koira alkaa jo tässä vaiheessa virittäytymään tulevaan. Siinä säästää monelta.

just niin.. kiittää "canista" vastauksesta :D

Okei, kiitos selvennyksestä. Ei ole tullut moista mieleen. Mutta kuitenkin tuostakin tavasta on päästävä eroon kaiketi. Kantamisesta siis. Meillä mennään niin että sanon autolla tietyn sanan ja koira tunnistaa jo vermeet, joten tietää mitä mennään tekemään ja on jo pienestä pitäen tätä kautta virittäytynyt tunnelmaan ja näistä tavoista koiraa ei tarvitse "vieroittaa".. Koira myös viedään jäljelle niin että se ei saa haistella esim maata matkalla jäljelle vaan tulee hallitusti sivulla, ei kuitenkaan seuraten. Ja ennen lähtöä istutan koiran jolloin keskittyy ja patoaa hiukan ja "sukeltaa" siitä sitten intensiivisesti paalulle. (harrastetaan siis erikoisjälkeä)

ei se "tapa" kestä kuin sen ajan kun sinne jäljelle kantaa.. ja voinet ymmärtää ettei kanneta kovinkaan vanhaksi, ihan jo painokin tulee esteeksi myöhemmin.
joten kyse tosiaankin on "pikkupennun" jälkiharjoituksista.

isompana sitten meilläkin on jälkeä harrastellessa sitten menty hallitusti jäljelle.. kun kokoa on ja hieman jo pohjaa tottiksesta, jotta se rauhoittuminen ja hallittu kulkeminen vierellä onnistuu..ja myöskin ilman nuuskutteluja.

Mutta kuten aiemminkin sanottu, tapoja on monia, ja uusia tulee aina lisää.. pitää kokeilla itselle ja koiralle sopiva, ja sittenkin vielä pitää mieli avoimena uusien vinkkien varalta.