Jos ja kun saan kiinni sen järjen jättiläisen, joka eilen oli rikkonut kaljapullon keskelle metsäpolkua, niin takuuvarmasti pistän sen tanssimaan polkkaa niiden pullonsirujen päälle paljain jaloin! On se jumalauta että jaksetaan niitä kaljoja kuskata metsän keskelle täysinä mutta ei jakseta sitten tyhjiä pulloja kantaa pois! Ja suurella hartaudella ja määrätietoisuudella oli tuokin kaljapullo rikottu, maa on siinä kohden nimittäin sen verran pehmeää, että hartiavoimin sitä pulloa on pitänyt maahan nakata että se rikki menisi.
Ja koira tietysti käveli suoraan lasinpalojen päälle, kun kaljapullon ruskea lasi ei erotu kovin hyvin hämärässä metsässä, niin en huomannut ajoissa. Seurauksena eläinlääkärireissu ja ompelua narkoosissa, yksi varvas melkein poikki. Voipi olla, että jänne varpaassa ei parane kunnolla koskaan vaan koira jää jalkavaivaiseksi.
Että kiitti vaan helvetissä, mitä sairaalloista intoa on rikkoa niitä pulloja! Rikkoisivat omassa olohuoneessaan ja käppäilisivät sitten sirujen päällä, rikkomisesta syntyvä äänikin on varmaan paljon sykähdyttävämpi olohuoneessa kuin metsässä ja jännitystä luo tietysti se, meneekö jalkapohjat rikki olohuoneessa tallustellessa! Eipähän tartte sitten viattomien luontokappaleiden kärsiä!
Toivon koko sydämestäni, että kyseinen pullon rikkoja joutuu pelastuskoiraa vaativaan onnettomuuteen/hankaluuteen alueellamme ja voin sitten pyydettäessä ilmoittaa että sorry vaan, en pääse koiran kanssa etsimään kun koiralla on kinttu paketissa! Ja toivon että se pirulainen kaljanlitkijä kituu jossain kinttu poikki mäkäräisten syötävänä monta päivää ilman vettä ja ruokaa! Ja toivon, että mahdolliset muut pelastuskoirat eivät sitä idioottia löydä!
Helvattu kun viaton koira joutuu kärsimään tollasten ääliöiden takia! Kuka uskoo miten paljon mua tällä hetkellä sieppaa!!!
Varokaa siis umpimetsissäkin koirienne kanssa, näköjään niitä pulloja jaksetaan kantaa keskelle erämaatakin ja jostain kumman syystä ne pullot tuntuu olevan ihan pakko rikkoa sinne!
Ja koira tietysti käveli suoraan lasinpalojen päälle, kun kaljapullon ruskea lasi ei erotu kovin hyvin hämärässä metsässä, niin en huomannut ajoissa. Seurauksena eläinlääkärireissu ja ompelua narkoosissa, yksi varvas melkein poikki. Voipi olla, että jänne varpaassa ei parane kunnolla koskaan vaan koira jää jalkavaivaiseksi.
Että kiitti vaan helvetissä, mitä sairaalloista intoa on rikkoa niitä pulloja! Rikkoisivat omassa olohuoneessaan ja käppäilisivät sitten sirujen päällä, rikkomisesta syntyvä äänikin on varmaan paljon sykähdyttävämpi olohuoneessa kuin metsässä ja jännitystä luo tietysti se, meneekö jalkapohjat rikki olohuoneessa tallustellessa! Eipähän tartte sitten viattomien luontokappaleiden kärsiä!
Toivon koko sydämestäni, että kyseinen pullon rikkoja joutuu pelastuskoiraa vaativaan onnettomuuteen/hankaluuteen alueellamme ja voin sitten pyydettäessä ilmoittaa että sorry vaan, en pääse koiran kanssa etsimään kun koiralla on kinttu paketissa! Ja toivon että se pirulainen kaljanlitkijä kituu jossain kinttu poikki mäkäräisten syötävänä monta päivää ilman vettä ja ruokaa! Ja toivon, että mahdolliset muut pelastuskoirat eivät sitä idioottia löydä!
Helvattu kun viaton koira joutuu kärsimään tollasten ääliöiden takia! Kuka uskoo miten paljon mua tällä hetkellä sieppaa!!!
Varokaa siis umpimetsissäkin koirienne kanssa, näköjään niitä pulloja jaksetaan kantaa keskelle erämaatakin ja jostain kumman syystä ne pullot tuntuu olevan ihan pakko rikkoa sinne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin ajattelisin minäkin. Me käydään koiran kanssa kalliometsässä ihan siinä kodin lähellä. Koira menee läpi ruskeiden lasinsirujen. Niitä on joka paikassa. Ei niitä näe. Meille ei ole vielä sattunut onnettomuutta. Olen jo pitkään ihmetellyt miksi. Ilmeisesti koira on niin kevyt ja kaljapullon lasi sen verran paksua että se ei niin helposti uppoa kevyen koiran jalkaan. Silti, jos näin käy niin samanlaiset ajatukset on minullakin.
Ja sitten jotkut jaksaa valittaa ostain koiranpaskasta josta ei ole mitään tuollaista haittaa. Kyllä minä ainakin mielummin astun koiranpaskan päälle kuin kävelen lasinsiruilla. Ja valitetaan, että laissa lukee, että koiran läjät on kerättävä, mutta niin on pullotkin! Tottakai jokaisen pitäisi kerätä koiransa läjät, mutta niin pitäisi pullotkin. Läjistä ei sentän koidu kenellekään terveydellistä haittaa tai lääkärissä käyntiä!
Koiranomistajana yhdyn täysin kirjoitukseesi!Jos vain saisi joskus näköetäisyydelle jonkun,joka pullon rikkoo keskelle kävelytietä tai luontoon,niin saattaisin jopa kokeilla,kuinka hyvin on oma koirani oppinut käskyt "kiinni" ja "pure"....Surullista on myös se,että kun itse olen erittäin tarkka siitä,että kerään koirani jätökset ja vien ne lähimpään roskikseen,niin monena päivänä siivoan jätöksiä ihan älyttömien roskakasojen vierestä.Minkä ihmeen takia vaivaudun keräämään maatuvat jätökset,kun luonto tuntuu tätä nykyä olevan täynnä pikaruokapakkauksia,röökiaskeja ja muita roskia.Puhumattakaan niistä lasinsiruista.
sitä sattuu tekevälle..
Toissakesänä olin pesemässä mattoja yleisellä mattolaiturilla.
Muutaman pestyäni huomasin että koiran jälkeen jää verinen läikkä, olin siitä lähdössä eläinlääkäriin kunnes ajoin sitten lasinsirunpäälle ja autosta puhkes rengas, oli hymy kaukana, onneks silloin oli apu lähellä. Mutta aina ei kaikilla ole.
Onneksi koirasi kuitenkin sai apua ja voi nyt "hyvin" =)
Toivottavasti paranee kokonaan..=)
ps. Kerro sitten koska meinaat alkaa antamaan "tanssitunteja", tuun mieluusti mukaan.=)))
Eihän pullot oikeuta kakkoja jättämään. Muistakaahan laki nyt. Minua ei sirpaleet haittaa, aina ei viitsi viedä pulloja kauppaan. Lasi hieroutuu hiekaksi parissa viikossa, eikä kallioille ole pakko mennä. Kakat sen sijaan ON pakko kerätä.
"suurella hartaudella ja määrätietoisuudella oli tuokin kaljapullo rikottu, maa on siinä kohden nimittäin sen verran pehmeää, että hartiavoimin sitä pulloa on pitänyt maahan nakata että se rikki menisi."
En minä mitään kallioista puhunut, vaan hämärästä pehmeämaastoisesta metsästä!
Jos ei sinua sirpaleet haittaa niin mene keräämään ne pois joka paikasta mistä näet. Se lasi ei hioudu metsässä mihinkään eikä edes missään kallioilla. Sen sijaan paska maatuu kyllä, kuten sinäkin sitten aikanaan!
Yhden tyhjän rikkoutuneen kaljapullon hinnaksi tuli ihan liikaa euroja. Vaikka vakuutus korvaa osan koiran hoidosta (tassun tutkiminen ja ompelu nukutuksessa antibiootit hoitotarvikkeet), jää omavastuuksi 50 euroa. Paljonkos se kaljapullon palautushinta on? Oliko se 10 centtiä? Lisäksi vielä koiran mahdollinen loppuikäinen jalkavaiva (jänne oli osittain rikki).
Muista itse se laki. Myös pullot ON kerättävä.
Tervetuloa vaan mun polkkakouluuni tanssahtelemaan niitten "hioutuneiden" lasinsirujen päälle!!! Saat olla varma, että olen julma mutta oikeudenmukainen tanssinopettaja!
sillä meillä on vastaavanlainen kokemus, paitsi että se tapahtui aikanaan NÄYTTELYALUEELLA!!
Puhutaan kyllä jatkuvasti koirien jätöksistä, mutta ei piitata lainkaan juuri noista rikoruista pulloista!! KIRVEELLÄ OLISI PALJON TYÖTÄ!!
Koska rikotut pullot eivät vaivaa ketään koiratonta tavallista "mattiheikäläistä", niin olen päättänyt kerätä koirani jätöset tasan sitten, kun linnut paskoo pusseihin!!!
En jaksa ymmärtää sitä jokakeväistä koiranpaskakeskustelua, kun kuitenkin ympärillä on aivan hirveetä: rikottuja kaljapulloja, autosta heitettyjä roskapusseja, hirveitä purkkamällejä jotka tarttuu kenkiin ja joita koira syö yms...
Oma koirani ei onneksi (koputin puuta) ole vielä saanut haavaa lasinsiruista vaikka onkin päältä kävellyt ja toivon ettei näin kävisikään. Jatkuvasti saa katsella missä koiraansa kuljettaa, sillä siinä missä eilen vielä oli turvallista kävellä, onkin tänään rikottu kaljapullo.
Asun haja-asutusalueella ja täällä on mukava kyllä asua ja koiraa tuolla metsässä taluttaa (on sen verran kaukana keskustasta ettei kaljaveikot jaksa sinne kävellä) mutta aina välillä on pakko viedä 1/2-vuotiasta koiraan "Ihmisten" ilmoillekin ja silloin täytyy tosi tarkasti tsekata koiran kulkemaa reittiä!
kävi myös meille vähän yli viikko sitten. Koira sai ison peukalon kokoisen palkeenkielen jalkaansa, kun juoksi rikkottuun pulloon. Ei auttanut muu, kuin soittaa päivystävälle ja jalkaan ommeltiin kolme tikkiä. Nyt on sitten pentu-koira ollut yli viikon sairaslomalla, eikä oo saanu juosta. Kamalaa nuorelle koiralle, kun koko ajan kielletään leikkimästä tai juoksemasta. Onneksi huomenna saa ottaa tikit pois!