Olen juuri valmistunut ja mietin, että ostaisiko vai vuokraisiko. Tuo ostaminen on ainakin ennen ollu suomalaisille ihan "most". Samoin auto on pitänyt ehdottomasti omistaa. Muissa maissa on jo pidempään ollut sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää, että asuu vuokrakämpässä ja ei omista autoo (ajelee vaikka leasing autolla tms. ratkaisu). Ehkä tämä on tulossa Suomeenkin. Omistamiseen liittyy kuitenkin aina vaivaa ja riskiä. Tuon vaivan ja riskin voi vuokraamalla maksaa pois.
Tällä hetkellä minulla olisi varaa vuokrata erittäin mukava aika uusi nykyaikainen asunto (sauna, iso hissi, hyvät pinnat, keittiö jne.) oikein hyvältä paikalta. Jos ostaisin, niin joutuisin tyytymään asuntoon ikivanhasta kerrostalosta joihin tulossa kalliita talonyhtiön remppoja. Ei saunaa, hissiä, pohjat omituisia jne.
Miksi minun pitäisi siis asua vaatimattomammin, ottaa vaivaa ja riskiä? Ainut hyöty mitä keksin on se, että sitten josksu eläkkeellä on oma asunto jonka jättää lapsille perittäväksi. Aika kaukainen motivaatio asua nyt huonommin ja olla nauttimatta elämästä riskittä.
Toki vuokrat koko ajan nousee, mutta eivät ne koskaan tule olemaan 90% keskiarvopalkasta. Eli aina siihen tulee menemään suunnilleen sama osuus palkasta. Omistuasujille sen sijaan voi tulla kaikenlaisia ylläreitä (korot, rempat, arvonlasku jne.).
Tällä hetkellä minulla olisi varaa vuokrata erittäin mukava aika uusi nykyaikainen asunto (sauna, iso hissi, hyvät pinnat, keittiö jne.) oikein hyvältä paikalta. Jos ostaisin, niin joutuisin tyytymään asuntoon ikivanhasta kerrostalosta joihin tulossa kalliita talonyhtiön remppoja. Ei saunaa, hissiä, pohjat omituisia jne.
Miksi minun pitäisi siis asua vaatimattomammin, ottaa vaivaa ja riskiä? Ainut hyöty mitä keksin on se, että sitten josksu eläkkeellä on oma asunto jonka jättää lapsille perittäväksi. Aika kaukainen motivaatio asua nyt huonommin ja olla nauttimatta elämästä riskittä.
Toki vuokrat koko ajan nousee, mutta eivät ne koskaan tule olemaan 90% keskiarvopalkasta. Eli aina siihen tulee menemään suunnilleen sama osuus palkasta. Omistuasujille sen sijaan voi tulla kaikenlaisia ylläreitä (korot, rempat, arvonlasku jne.).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistähän opistosta olet valmistunut?
Onneksi teikäläisiä on olemassa jotka suostuvat ihan oma-aloitteisesti lihottamaan meitä.
Läski isäntä, ettei vain ole läskiä siellä ohimoidenkin välissä. Missä itse olet valmistunut, vai oletko edes vielä? Lyhyt viestisi kertoo jo ihan kaiken, älä edes kerro lisää.
No jos olet vastavalmistunut nuori ja sinkku niin kannattaa kyllä asuna alussa vuokralla. Elämäntilanne muuttuu ja elää ja työt,tyttöystävät saattavat muuttaa paljon asuinpaikassasi. Kun elämä asettuu ja ehkä kumppani löytyy jonka kansa sama sävel niin omasta taloustilanteesta riippuen on ehkä aika ostaa se oma. Toki oman ostaminen jo nytkin ihan ok. mikäli tiedät mitä haluat ja työ suht.vakaalla pohjalla.
Nuorena itsekin asuisin ensin vuokralla. Vaatii tutustumista asuntojen tekniikkaan, mitä niistä haluaa ja mitä niissä pitää varoa. On paljon erittäin surullisia elämäntarinoita kun mennään liian lujaa nopeesti ja suoraan pommiin talovalinnassa. Kannattaa "opiskella" asunnoista ja niiden tekniikoista ja eroista, ja myös muiden kokemuksia, mitä kaikkea murhetta ja vaatimuksia asunnon omistaminen vaatii. Kyllä nuori saa helpolla lainan ja nuori saa helpolla talon, ja juuri nuoria kokemattomia on helppo huijata asuntokaupoissa. Kyseessä elämän suurin ostos monelle, joten ei kannata lähteä kaupoille kuin karkkikauppaan.
Aloittaja kuulostaa aika samalta kuin eräs työkaverini. Hän meni "vuokralle" asumisoikeus(?) asuntoon uudehkoon kaksioon. Maksoi varmaan päälle 100 000 markkaa aikoinaan yhtiölle sääntöjen mukaan. Sanoi nauttivansa siitä, että kaikki oli uutta, jopa pihakeinutkin. Vastike (vuokra) oli tietysti myös hieman halvempi kuin vapaisiin markkinoihin vastaaviin asuntoihin vastaavilla alueilla verrattuna.
Mutta vuosien vieriessä vaakakuppi alkoikin vähitellen kääntyä. Talo vanhenee ja vastike ei ole kuitenkaan kovin kaukana vastaavien huoneistojen vuokrasta. Vähitellen siis tämä "uutuuden viehätys" alkaakin haihtumaan.
Ja ennenkaikkea moni ei tule alle 30v ajatelleeksi paljonko tulot ovat NETTONA kun siirtyy eläkkeelle. Todennäköisesti käteen jää noin 50% työelämän tuloista kun pääset eläkkeelle. Silloin jos vuokra (tai asumisoikeusvastike) on markkinahintainen, niin eipä sitä rahaa juuri mitään jää. Silloin taas vaakakuppi yllättäen kääntyy ajatukseen:"Miksen mä silloin alle 30v ostanut omaa ja viitsinyt elää hieman nöyremmin, niin ei tarvitsisi vanhalla iällä juosta tarjousten perässä..."
Moni ei myöskään tule ajatelleeksi, että omistusasunto (pitkälle maksettuna) kelpaa vakuudeksi vaikkapa kesämökkiä ostaessa. Saa siis helpommin ja halvempaa lainaa jos on jotain myös antaa vakuudeksi eli olet vähäriskisempi asiakas pankin näkökulmasta. Samoin myös puolisoa etsiessä on "seksikkäämpää" kertoa, että jotain omistaa eikä tarvitse elää kädestä suuhun vanhoilla päivillä.
Lyhyesti: Vuokralla asuva elää nuoruutensa rikkaammin, mutta omistusasuja alkaakin elää rikkaampaa elämää keski-iän jälkeen. Kysymys on omasta arvomaailmasta ja valinnoista. Kummassakin valinnassa on toki riskinsä kun tarkastellaan 50v asumishistoriaa, koska erilaisia asioita voi jokaisen yksilön kohdalla tapahtua asumisen suhteen. Täysin oikeaa valintaa ei siis ole...
Oma mielipiteeni: Vuokralla kannattaa asua pitkään VAIN jos saa asua normaalia halvemmalla vuokralla esim. sukulaisen tai kaupungin kämppässä. Jos on keskitason tulot (perheellä yhteensä), niin kannattaa ostaa mielummin oma NUORENA, jolloin sijoituksesta kerkeää myös nauttimaan pidempään vanhempana.