Onko avioliitossa rahat yhteistä?

kämppis.

Menimme naimisiin, mutta yhteistä tiliä ei ole ja ruuatkin on pääosin kummallakin omat. Vuokran maksamme puoliksi, miehellä on auto ja kustantaa pääosin itse sen. Jossain vaiheessa olisi kyllä halunnut mun rahojakin auton korjaamista varten. Miehellä huomattavasti paremmat tulot kuin mulla. Hääkustannuksia hän kuulema maksoi paljon enemmän kuin minä ja sillä perusteella ei halua osallistua mun nimen vaihdosta aiheutuviin kuluihin. Ja mua alkoi harmittaa, että otin miehen sukunimen, kun omasta nimestä ei olisi tullut kuluja mulle.

Ehdotin, että voitais laittaa yhteiseksi rahatkin, kun ollaan naimisissa, mutta miehelle se ei käy. Siskoni kertoi, että heillä on yhteiset rahat ja että olisi mahdotonta, jos tilit olis kummallakin erit. Nyt tuntuu, että toinen lähinnä kämppis, jolla omat tulot ja menot.

219

10234

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sopikaa järjestely

      Hankala tilanne, kun eihän toista voi pakottaa yhteisiin rahoihin. Ehdotan että avaatte kuitenkin yhteisen tilin, jonne kummaltakin menee automaattisesti sopiva prosenttiosuus palkasta. Siltä tililtä maksetaan yhteiselämän kulut, ja lisäksi omat tilit jää omiin harrastuksiin ja hankintoihin. Lain mukaan enemmän tienaavan puolison tulee elättää kumppaniaan niin että kummankin elintaso on samanlainen tuloista riippumatta. Meillä on yhteinen tili ja se on todella helpoin ratkaisu, eikä rahasta tarvitse riidellä.

      • kämppis.

        Kiitos vastauksesta.Odotin, että tänne tulee toisen tyyppisiä vastauksia. Todellakin olen hieman masentunut asiasta. Tällaistako tämä sitten on?

      • tretgaerygtraeyg

        Laitapa mulle muuten linkki tohon lakipykälään, kiitos..?
        Mielenkiinnosta asiaa kohtaan haluaisin sen lukea, kun en ole onnitunut löytämään. Ja yhtä mielenkiintoista on se, miten lakiin vedoten tuon asian saa toimimaan - no idea..? Sen ymmärrän, että jos vaikka itse yks kaks jäisin työttömäksi puolison ollessa edelleen duunissa, elettäisin periaatteessa hänen rahoillaan, kunnes työllistyisin uudelleen. Tai miten sen ottaa, saisinhan kohtuullisen ansiosidonnaisen eli pystyisin pitkälti kustantamaan samat jutut kuin nytkin. Mutta miten käytännössä aletaan vaatimaan, että paremmin tienaava puoliso kustantaa sen vähemmän tienaavan elintasonkin..?

      • 222mie...
        kämppis. kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta.Odotin, että tänne tulee toisen tyyppisiä vastauksia. Todellakin olen hieman masentunut asiasta. Tällaistako tämä sitten on?

        Toiset vain ovat erilaisia ja tottuneet niin elämään ja pelkäävät että toinen käyttää hyväksi vain rahojen takia. On myös ihmisiä jotka ajattelevat taloudellisesti ja ovat tarkkoja, mihin rahat menee ja mikä on tärkeä asia johon ne ensimmäisenä tulisi käyttää. Ei välttämättä miehesi pahalla tarkoittanut yhteistilin torjumista, vaan on ehkä tarkka rahoistaan vaikka hänelle sitä tulisikin enemmän, eikä tahdo vain tuhlata rahojaan. Ehkä hän vain ajattelee, kun on itse kuitenkin kovalla työllä rahansa ansainnut/tehnyt, niin ne periaatteessa ovat kuitenkin hänen. Itse elin avoliitossa 10v ja tämä tyyli toimi ihan moitteettomasti. Mikä oli mun, oli mun ja mikä hänen oli hänen, luonnollisesti. Ruoka ostokset teimme vuorotellen ja laskut maksettiin tasapuolisesti esim sähkö ja vesi yms ja säästimme rahaa vain taloa ja vahinkotapauksia varten.

      • caju
        kämppis. kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta.Odotin, että tänne tulee toisen tyyppisiä vastauksia. Todellakin olen hieman masentunut asiasta. Tällaistako tämä sitten on?

        Hei herää!

        Ethän sä nyt voi alkaa vaatia puolisos rahoja millään tavalla yhteisiks. Kuulostaa vähän höpöltä ku ite vielä tienaat vähemmän kuten kerroit?

      • Näin yksinkertaista;
        tretgaerygtraeyg kirjoitti:

        Laitapa mulle muuten linkki tohon lakipykälään, kiitos..?
        Mielenkiinnosta asiaa kohtaan haluaisin sen lukea, kun en ole onnitunut löytämään. Ja yhtä mielenkiintoista on se, miten lakiin vedoten tuon asian saa toimimaan - no idea..? Sen ymmärrän, että jos vaikka itse yks kaks jäisin työttömäksi puolison ollessa edelleen duunissa, elettäisin periaatteessa hänen rahoillaan, kunnes työllistyisin uudelleen. Tai miten sen ottaa, saisinhan kohtuullisen ansiosidonnaisen eli pystyisin pitkälti kustantamaan samat jutut kuin nytkin. Mutta miten käytännössä aletaan vaatimaan, että paremmin tienaava puoliso kustantaa sen vähemmän tienaavan elintasonkin..?

        googlaa: avioliitto elatusvelvollisuus.
        Oletko niitä, joille tarvii leipäkin pureskella valmiiksi?

      • somppu----

        Eri tilit voivat olla siinä mielessä hyvä jos vaikka toinen käyttää selvästi enemmän rahaa kuin tonen. Lähtökohta pitää olla se ettei ketään käytetä taloudellisesti hyväksi.

      • Tarkista pykäläs

        "Lain mukaan enemmän tienaavan puolison tulee elättää kumppaniaan niin että kummankin elintaso on samanlainen tuloista riippumatta."

        Tämähän siis ei todellakaan pidä paikkaansa.
        Elintason ei tarvitse ollatasan samanlainen. Laissa tarkoitetaan ainoastaan toisen puolison ollessa niin pienituloinen, ettei kykene itse huolehtimaan täysin toimentulostaan. Tällöin on toisella puolisolla elatusvelvollisuus. Ei missään määrätä niin, että esim. todella suurituloisen olisi annettava rahaa toisen käyttöön niin, että molemmilla on tasan saman verran rahaa käytössä. Ei todellakaan!!!

      • rosalie s
        somppu---- kirjoitti:

        Eri tilit voivat olla siinä mielessä hyvä jos vaikka toinen käyttää selvästi enemmän rahaa kuin tonen. Lähtökohta pitää olla se ettei ketään käytetä taloudellisesti hyväksi.

        Siksi yhteinen tili on hyvä, johon kumpikin laittaa esim 200e / kk ja sieltä sitten maksestaan yhteiset menot eli asuminen, yhteiset laskut ja isommat yhteist hankinnat. Loppu jää omaan käyttöön.

        Kunnes tulee lapsia ja pakka menee uudelleen sekaisin. Ehkä aitten rivit tiivistyy ja ajatus muuttuu enemmän me-henkiseksi.

      • Kokeumusta on

        Hienosti vastattu, itsellä oli juuri näin hoidettu asia ja toimi todella hyvin. Hoidettiin kaikki yhteiset kulut samalta tililtä jonne molemmat laittoi sovitusti rahaa kerran kk ja sitten omia menoja, ostoja makseltiin itse ja oli avoin ja oikeudenmukainen järjestely joka myös toimi.

      • typeryskyselee

        Hei! Minkä lain mukaan? En ole ennen kuullutkaan että jokin lakikin velvoittaisi elättämään puolisoa.

      • ansukan
        tretgaerygtraeyg kirjoitti:

        Laitapa mulle muuten linkki tohon lakipykälään, kiitos..?
        Mielenkiinnosta asiaa kohtaan haluaisin sen lukea, kun en ole onnitunut löytämään. Ja yhtä mielenkiintoista on se, miten lakiin vedoten tuon asian saa toimimaan - no idea..? Sen ymmärrän, että jos vaikka itse yks kaks jäisin työttömäksi puolison ollessa edelleen duunissa, elettäisin periaatteessa hänen rahoillaan, kunnes työllistyisin uudelleen. Tai miten sen ottaa, saisinhan kohtuullisen ansiosidonnaisen eli pystyisin pitkälti kustantamaan samat jutut kuin nytkin. Mutta miten käytännössä aletaan vaatimaan, että paremmin tienaava puoliso kustantaa sen vähemmän tienaavan elintasonkin..?

        oli kyse avolittosta tai avioliitosta, esimerkiksi kela katsoo, että se joka tienaa enemmän, on velvollinen elättämään vähemmän tienaavaa. tai vaikkei tienaisi. esim. (jos mä olisin työtön ja miehellä työtä ja palkka kohtalainen, en varmaan saisi juuri mitään tukia, koska kela katsoo että tulot on ns. yhteiset!) tämä on erittäin epäreilua. miettii että jos kyseessä ois vaikka vaan kämppikset. molemmilla pitää olla omat tulonsa eikä saisi katsoa, että toinen on velvollinen elättämään. varsinkaan jos kyse ei ole avioliitosta!

      • avioliittolaki
        kämppis. kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta.Odotin, että tänne tulee toisen tyyppisiä vastauksia. Todellakin olen hieman masentunut asiasta. Tällaistako tämä sitten on?

        Käsittääkseni lain mukaan avioliitto on nimenomaan taloudellinen liitto, eli omaisuus on yhteistä. Tämä näkyy mm. siinä, että erilaisiin tukiin vaikuttaa aviopuolison tulot (asumistuki, lasten kodinhoidontuen lisäosa, työmarkkinatuki yms)

        Kannattaa yhdessä plärätä lakikirjaa. Siitä on hyötyä sekä sinulle, että aviopuolisollesi.

      • omistelija
        avioliittolaki kirjoitti:

        Käsittääkseni lain mukaan avioliitto on nimenomaan taloudellinen liitto, eli omaisuus on yhteistä. Tämä näkyy mm. siinä, että erilaisiin tukiin vaikuttaa aviopuolison tulot (asumistuki, lasten kodinhoidontuen lisäosa, työmarkkinatuki yms)

        Kannattaa yhdessä plärätä lakikirjaa. Siitä on hyötyä sekä sinulle, että aviopuolisollesi.

        Omaisuus ei ole yhteistä avioliitossakaan. Molemmilla voi olla oma omaisuus sekä yhteinen omaisuus. Myös velat ovat sen, jonka nimissä ovat. Jos ero tulee, rikkaampi puolisko maksaa tasinkoa köyhemmälle. Kannattasi nimimerkki "avioliittolain" lukea sitä lakikirjaa. Toisen tulot vaikuttavat myös avoliitossa, silti oma omaisuus on omaa. Samoin avioliitossa. Jos naimisiin menessä on paljon siunaantuut omaisuutta, kannattaa tehdä avioehto siten, että esim. erotessa ennen ollut omaisuus jää sille kenen se olikin. Mutta yhdessä hankittu omaisuus sitten tasataan.
        Raha-asiat kannattaisi selvittää ennenkä astuu avioliittoon. Silloin ei tule niistä erimielisyyksiä. Ainakaan suurempia, jos päälinjat ovat selvillä.

      • Puoliso on elatusvel
        omistelija kirjoitti:

        Omaisuus ei ole yhteistä avioliitossakaan. Molemmilla voi olla oma omaisuus sekä yhteinen omaisuus. Myös velat ovat sen, jonka nimissä ovat. Jos ero tulee, rikkaampi puolisko maksaa tasinkoa köyhemmälle. Kannattasi nimimerkki "avioliittolain" lukea sitä lakikirjaa. Toisen tulot vaikuttavat myös avoliitossa, silti oma omaisuus on omaa. Samoin avioliitossa. Jos naimisiin menessä on paljon siunaantuut omaisuutta, kannattaa tehdä avioehto siten, että esim. erotessa ennen ollut omaisuus jää sille kenen se olikin. Mutta yhdessä hankittu omaisuus sitten tasataan.
        Raha-asiat kannattaisi selvittää ennenkä astuu avioliittoon. Silloin ei tule niistä erimielisyyksiä. Ainakaan suurempia, jos päälinjat ovat selvillä.

        Kyllä puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan ja se lukee laissa. Jos toinen on vaikka tuloton ja toinen ei, niin sen tulottoman on ihan turha yrittää saada esimerkiksi toimeentulotukoa. Perheen tulot on lain silmissä yhteisiä, ainakin siihen asti että toinen maksaa toisen elinkustannukset.

      • näin on
        ansukan kirjoitti:

        oli kyse avolittosta tai avioliitosta, esimerkiksi kela katsoo, että se joka tienaa enemmän, on velvollinen elättämään vähemmän tienaavaa. tai vaikkei tienaisi. esim. (jos mä olisin työtön ja miehellä työtä ja palkka kohtalainen, en varmaan saisi juuri mitään tukia, koska kela katsoo että tulot on ns. yhteiset!) tämä on erittäin epäreilua. miettii että jos kyseessä ois vaikka vaan kämppikset. molemmilla pitää olla omat tulonsa eikä saisi katsoa, että toinen on velvollinen elättämään. varsinkaan jos kyse ei ole avioliitosta!

        Jep, eikä Kela keksi itse mitään sääntöjä tai rajoituksia, ne kaikki perustuu vankasti voimassa olevaan Suomen lakiin. Puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaankohtaan.

      • Voiei33
        typeryskyselee kirjoitti:

        Hei! Minkä lain mukaan? En ole ennen kuullutkaan että jokin lakikin velvoittaisi elättämään puolisoa.

        Avioliittolain. Lueppas vähän enmmän niin pärjäät sinäkin elämässä.

      • Anonyymi
        tretgaerygtraeyg kirjoitti:

        Laitapa mulle muuten linkki tohon lakipykälään, kiitos..?
        Mielenkiinnosta asiaa kohtaan haluaisin sen lukea, kun en ole onnitunut löytämään. Ja yhtä mielenkiintoista on se, miten lakiin vedoten tuon asian saa toimimaan - no idea..? Sen ymmärrän, että jos vaikka itse yks kaks jäisin työttömäksi puolison ollessa edelleen duunissa, elettäisin periaatteessa hänen rahoillaan, kunnes työllistyisin uudelleen. Tai miten sen ottaa, saisinhan kohtuullisen ansiosidonnaisen eli pystyisin pitkälti kustantamaan samat jutut kuin nytkin. Mutta miten käytännössä aletaan vaatimaan, että paremmin tienaava puoliso kustantaa sen vähemmän tienaavan elintasonkin..?

        Ei tietenkään ole pakko toista elättää.
        Luulisi kuitenkin olevan itsestäön selvyys, kun on avioliitto solmittu, eletään todella yhteistä elämää.
        Eihän tulot ole aina samanlaiset.
        Ei myöskään työt joita kotona tehdään. Usein vaimon työpanoa on luonnostaan kotona suurempi.
        Mies taas tekee omaa osuuttaan minkö osaa ja pystyy. Rahalla voi tietenkin tasoittaa asiaa.
        Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä 60v.
        Rahasta ei ole riidelty.
        Eläkkeelle jäätyämme pankissa neuvottiin tekemään erilliset tilit.
        Syy oli hyvin selvä.
        Jos jompikumoi kuolee, yhteinen tili muuttuu kuolinpesän tiliksi. Leskellä ei ole ns itsemäöräämis oikeutta tiliin. Perilliset edustavat toista puoliskoa.
        Nyt on yli 20v ollut omat eläketilit. Yhteinenn tili. Erilliset talletustili.
        Tileiile on molemmilla yhteiskäyttöoikeus.
        Voin hoitaa meidän talouden raha asiat kaikilta tileiltä.
        Vaimo ei osaa hooidella mobiili pankkia.
        Olen kuitenkin vaatinut vähintään kerran viikossa tarkistamaan tilinsä.
        Oma eläke on 12000€ isompi kuin hänellä. Noin 7000 nettona.
        Säästötileillä on centilleen samanverran.
        Vuoden alusta olen kummankin eläketililtä siirtänyt 1000€.säästötileille.
        Testamentissä kaikki rahat jää jäljelle jääneelle. Muu omaisuus on enemmän se riittää perintöinä.

        Mitä nykyajan parisuhteisiin tulee 3v on kuulema pitkö liitto. En kyllä alkaisi ihan panostanaan koko liittoa rahallisesti.

    • toinen näkökulma

      Olen naimisissa, meillä on omat tilit ja kumpikin huolehtii omista laskuista. Molemmilla on omat autot. Asunto on puolisoni, mutta maksan hänelle puolet asumiskustannuksista. Puoisoni on varakkaampi kuin minä, joten olemme tekemässä avioehdon, joka sulkee minulta oikeuden hänen perintöönsä, jos hän kuolee minua ennen.

      Tämä on meidän molempien tahto, puhuimme asiasta ennen naimisiinmenoamme, eikä siihen ole ollut tarpeen palata uudelleen. Minä, köyhempänä, en kuitenkaan tahdo olla elätti, sillä ansaitsen kyllä omiin tarpeisiini tarpeeksi. Saan rahaa jopa säästöön, vanhuuden varalle.

      • kämppis.

        Sun tapauksessasi sukulaisesi siis ovat rakkaampia ja tärkeämpiä miehellesi kuin sä, kun antaa rahat ja perinnön mieluummin heille kuin sulle. Itse en tuollaiseen olisi suostunut, siitäkin avioehdosta oli puhetta, mutta en olisi niillä ehdoilla suostunut naimisiin. Mielestäni, jos rakastaa, ei aseta sukulaisia edelle vaimoaan.

      • niinjanäin
        kämppis. kirjoitti:

        Sun tapauksessasi sukulaisesi siis ovat rakkaampia ja tärkeämpiä miehellesi kuin sä, kun antaa rahat ja perinnön mieluummin heille kuin sulle. Itse en tuollaiseen olisi suostunut, siitäkin avioehdosta oli puhetta, mutta en olisi niillä ehdoilla suostunut naimisiin. Mielestäni, jos rakastaa, ei aseta sukulaisia edelle vaimoaan.

        Enpä tunne "toinen näkökulma"- nimimerkin tilannetta. Ymmärrän kumminkin hyvin, että avioehto tehdään, jos toinen puolisoista on ehtinyt hankkia omaisuutta. Ainakin minun oikeustajuuni sopii hyvin se, että ennen liittoa hankittu omaisuus on omaa ja liiton aikana hankittu yhteistä (jos siihen käytetään molempien rahoja). Tämä ei mielestäni kerro rakkauden määrästä jne. mitään.
        Kun mennään vanhemmalla iällä naimisiin syntyy helposti vaikeutta omaisuuden jaon suhteen, onhan sun ja mun lapset sekä yhteiset. Helpompi tehdä avioehto.

        Eikä nimimerkin osa kuullosta kohtuuttomalta, hän maksaa puoliksi asumiskulut toisen omistamasta asunnosta, eli selviää käsittääkseni yhtiövastikkeesta riippuen (tai jos omakotitalo niin muista laskuista riippuen) varmaan jollain parilla sadalla kuussa. Eipä ihme, jos säästöön jää.

        Jos mennään yhteen nuorella iällä on varmaan helpompi mieltää että kaikki on yhteistä, koska on niin vähän sitä mammonaa kaiken kaikkiaan.

      • niinjanäin
        niinjanäin kirjoitti:

        Enpä tunne "toinen näkökulma"- nimimerkin tilannetta. Ymmärrän kumminkin hyvin, että avioehto tehdään, jos toinen puolisoista on ehtinyt hankkia omaisuutta. Ainakin minun oikeustajuuni sopii hyvin se, että ennen liittoa hankittu omaisuus on omaa ja liiton aikana hankittu yhteistä (jos siihen käytetään molempien rahoja). Tämä ei mielestäni kerro rakkauden määrästä jne. mitään.
        Kun mennään vanhemmalla iällä naimisiin syntyy helposti vaikeutta omaisuuden jaon suhteen, onhan sun ja mun lapset sekä yhteiset. Helpompi tehdä avioehto.

        Eikä nimimerkin osa kuullosta kohtuuttomalta, hän maksaa puoliksi asumiskulut toisen omistamasta asunnosta, eli selviää käsittääkseni yhtiövastikkeesta riippuen (tai jos omakotitalo niin muista laskuista riippuen) varmaan jollain parilla sadalla kuussa. Eipä ihme, jos säästöön jää.

        Jos mennään yhteen nuorella iällä on varmaan helpompi mieltää että kaikki on yhteistä, koska on niin vähän sitä mammonaa kaiken kaikkiaan.

        Jaon taitaa olla väärä sana kohdassa "syntyy vaikeutta omaisuuden jaon suhteen". . tarkoitan omistussuhteita yleensä.

      • mummomuori
        niinjanäin kirjoitti:

        Enpä tunne "toinen näkökulma"- nimimerkin tilannetta. Ymmärrän kumminkin hyvin, että avioehto tehdään, jos toinen puolisoista on ehtinyt hankkia omaisuutta. Ainakin minun oikeustajuuni sopii hyvin se, että ennen liittoa hankittu omaisuus on omaa ja liiton aikana hankittu yhteistä (jos siihen käytetään molempien rahoja). Tämä ei mielestäni kerro rakkauden määrästä jne. mitään.
        Kun mennään vanhemmalla iällä naimisiin syntyy helposti vaikeutta omaisuuden jaon suhteen, onhan sun ja mun lapset sekä yhteiset. Helpompi tehdä avioehto.

        Eikä nimimerkin osa kuullosta kohtuuttomalta, hän maksaa puoliksi asumiskulut toisen omistamasta asunnosta, eli selviää käsittääkseni yhtiövastikkeesta riippuen (tai jos omakotitalo niin muista laskuista riippuen) varmaan jollain parilla sadalla kuussa. Eipä ihme, jos säästöön jää.

        Jos mennään yhteen nuorella iällä on varmaan helpompi mieltää että kaikki on yhteistä, koska on niin vähän sitä mammonaa kaiken kaikkiaan.

        Totta puhut. Kun kaksi nuorta tyhjätaskua menee yhteen, ei avioehdolla ole merkitystä. Jos käy niin että kulutustottumukset ovat hyvin erilaiset, voi yhteinen tili tuottaa ongelmia.

        Näin vanhempana kun solmii liiton, on kummallakin omaa omaisuutta ainakin jonkun verran. Avioehdolla voidaan säätää mm. se millaisen osuuden leski mahdollisesti saa sekä sen, että se oma omaisuus menee vain omille lapsille. Minusta se on reilua. Lapsien tulevaan perintöön ei kosketa.

      • Ei nimimerkkiä
        niinjanäin kirjoitti:

        Enpä tunne "toinen näkökulma"- nimimerkin tilannetta. Ymmärrän kumminkin hyvin, että avioehto tehdään, jos toinen puolisoista on ehtinyt hankkia omaisuutta. Ainakin minun oikeustajuuni sopii hyvin se, että ennen liittoa hankittu omaisuus on omaa ja liiton aikana hankittu yhteistä (jos siihen käytetään molempien rahoja). Tämä ei mielestäni kerro rakkauden määrästä jne. mitään.
        Kun mennään vanhemmalla iällä naimisiin syntyy helposti vaikeutta omaisuuden jaon suhteen, onhan sun ja mun lapset sekä yhteiset. Helpompi tehdä avioehto.

        Eikä nimimerkin osa kuullosta kohtuuttomalta, hän maksaa puoliksi asumiskulut toisen omistamasta asunnosta, eli selviää käsittääkseni yhtiövastikkeesta riippuen (tai jos omakotitalo niin muista laskuista riippuen) varmaan jollain parilla sadalla kuussa. Eipä ihme, jos säästöön jää.

        Jos mennään yhteen nuorella iällä on varmaan helpompi mieltää että kaikki on yhteistä, koska on niin vähän sitä mammonaa kaiken kaikkiaan.

        Avioehto on paikallaan, jos on aikaisempia lapsia, jotta näiden perintö ei vaarannu.

      • mk
        mummomuori kirjoitti:

        Totta puhut. Kun kaksi nuorta tyhjätaskua menee yhteen, ei avioehdolla ole merkitystä. Jos käy niin että kulutustottumukset ovat hyvin erilaiset, voi yhteinen tili tuottaa ongelmia.

        Näin vanhempana kun solmii liiton, on kummallakin omaa omaisuutta ainakin jonkun verran. Avioehdolla voidaan säätää mm. se millaisen osuuden leski mahdollisesti saa sekä sen, että se oma omaisuus menee vain omille lapsille. Minusta se on reilua. Lapsien tulevaan perintöön ei kosketa.

        Yksi asia josta ei pääse edes avioehdolla eroon on jos asutaan toisen omistamassa asunnossa ja asunnon omistaja kuolee niin lapset perivat asunnon mutta lesken asumisoikeutta ei saada kumottua millään. Ainoa millä sen saa kumottua on että leski ei ole kirjoilla yhteisessa aunnossa ei muuten.

      • 316
        niinjanäin kirjoitti:

        Enpä tunne "toinen näkökulma"- nimimerkin tilannetta. Ymmärrän kumminkin hyvin, että avioehto tehdään, jos toinen puolisoista on ehtinyt hankkia omaisuutta. Ainakin minun oikeustajuuni sopii hyvin se, että ennen liittoa hankittu omaisuus on omaa ja liiton aikana hankittu yhteistä (jos siihen käytetään molempien rahoja). Tämä ei mielestäni kerro rakkauden määrästä jne. mitään.
        Kun mennään vanhemmalla iällä naimisiin syntyy helposti vaikeutta omaisuuden jaon suhteen, onhan sun ja mun lapset sekä yhteiset. Helpompi tehdä avioehto.

        Eikä nimimerkin osa kuullosta kohtuuttomalta, hän maksaa puoliksi asumiskulut toisen omistamasta asunnosta, eli selviää käsittääkseni yhtiövastikkeesta riippuen (tai jos omakotitalo niin muista laskuista riippuen) varmaan jollain parilla sadalla kuussa. Eipä ihme, jos säästöön jää.

        Jos mennään yhteen nuorella iällä on varmaan helpompi mieltää että kaikki on yhteistä, koska on niin vähän sitä mammonaa kaiken kaikkiaan.

        Itse en todellakaan ymmärrä 'toinen näkökulma'-nimimerkin tilannetta. Mielestäni on aivan eri asia jos kuolee tai tulee ero. Eron takia luulin avioehtoja solmittavankin, eikä kuoleman takia.

        Jos minä kuolisin, niin tottakai tahtoisin että kumppanini, joka on ihminen jota rakastan, pärjää elämässään. Tahtoisin jättää hänelle perinnön sen rahallisen arvon takia, jotta hän ei joutuisi puille paljaille. Tahtoisin jättää sen myös sen takia, että se oli meidän yhteinen. Hän päättäköön mitä tekee meidän yhteisillä asioilla. Kun nyt meidän elossa ollessamme se on meidän yhteinen, niin miksi ihmeessä toisen kuoltua se pitäisi antaa jollekin ihan muulle?

        Mielestäni olisi täysin kummallista sanoa kumppanilleni että "rakastan sinua, mutta jos kuolen, niin sitten ei ole väliä mitä sinulle tapahtuu". Ei se ole rakkautta.

      • ...........

        Jos mies siis kuolee ennen sinua niin kenelle perintö menee?? Aika outoa että ei puolisolle...

      • Poikamies 38-vee
        kämppis. kirjoitti:

        Sun tapauksessasi sukulaisesi siis ovat rakkaampia ja tärkeämpiä miehellesi kuin sä, kun antaa rahat ja perinnön mieluummin heille kuin sulle. Itse en tuollaiseen olisi suostunut, siitäkin avioehdosta oli puhetta, mutta en olisi niillä ehdoilla suostunut naimisiin. Mielestäni, jos rakastaa, ei aseta sukulaisia edelle vaimoaan.

        Kerrassaan huvittavaa. Kyllä minä avioehdon ymmärrän, jos sillä on tarkoitus suojautua ns. arvottomalta arvonnousulta ja taloudellisesta hyödyltä. Toisin sanoin mennään naimisiin sillä motiivilla, että saadaan pumpattua kumppanilta erotilanteessa mahdollisimman iso taloudellinen hyöty.

        Sitä en oikein ymmärrä, että jos minä kuolisin ennen puolisoani (tämä nyt oletuksena), miksi en jättäisi maallista omaisuuttani hänelle ja mahdollisille lapsille ? Sitä maallista mammonaa on vaikea ottaa mukaan käärinliinoihin, kun on sen verran pienet taskut...

      • ..........
        Ei nimimerkkiä kirjoitti:

        Avioehto on paikallaan, jos on aikaisempia lapsia, jotta näiden perintö ei vaarannu.

        Lapset on aina lapsia oli ne entisen puolison tai nykyisen kanssa ja perintö menee heille aivan samalla tavalla.

      • pandoras
        316 kirjoitti:

        Itse en todellakaan ymmärrä 'toinen näkökulma'-nimimerkin tilannetta. Mielestäni on aivan eri asia jos kuolee tai tulee ero. Eron takia luulin avioehtoja solmittavankin, eikä kuoleman takia.

        Jos minä kuolisin, niin tottakai tahtoisin että kumppanini, joka on ihminen jota rakastan, pärjää elämässään. Tahtoisin jättää hänelle perinnön sen rahallisen arvon takia, jotta hän ei joutuisi puille paljaille. Tahtoisin jättää sen myös sen takia, että se oli meidän yhteinen. Hän päättäköön mitä tekee meidän yhteisillä asioilla. Kun nyt meidän elossa ollessamme se on meidän yhteinen, niin miksi ihmeessä toisen kuoltua se pitäisi antaa jollekin ihan muulle?

        Mielestäni olisi täysin kummallista sanoa kumppanilleni että "rakastan sinua, mutta jos kuolen, niin sitten ei ole väliä mitä sinulle tapahtuu". Ei se ole rakkautta.

        Olen täysin samoilla linjoilla 316 kanssa. En mitenkään voi ymmärtää,että toisiinsa loppuelämäänsä sitoutuneet parit toimivat "minun rahat, sinun rahat" tyylillä. Minulla ja vaimollani on aivan vapaat kädet rahankäytön suhteen, suurimmista hankinnoista tietysti keskustellaan,-hyvin on mennyt.

      • toiselle nökökulmall

        Asunto on yhteinen koska olette naimisissa. Kaikki omaisuutenne on yhteistä.
        Sillä hetkellä kun menitte naimisiin sait 50% omistusosuuden myös asuntoon.
        Avioehto olisi kannattanut toisen osapuolen kantilta tehdä jo ennakkoon.

      • qqqwhat ?
        kämppis. kirjoitti:

        Sun tapauksessasi sukulaisesi siis ovat rakkaampia ja tärkeämpiä miehellesi kuin sä, kun antaa rahat ja perinnön mieluummin heille kuin sulle. Itse en tuollaiseen olisi suostunut, siitäkin avioehdosta oli puhetta, mutta en olisi niillä ehdoilla suostunut naimisiin. Mielestäni, jos rakastaa, ei aseta sukulaisia edelle vaimoaan.

        Lapsellista ajattelua. Rakkaudesta ei ole kyse. Et voi toista rakastaa rahojen takia. Mieti, oletko naimisissa rahojen vai miehesi kanssa? En tiedä oletko vain katkera tai muuten vain vihainen kun miehesi ei suostu antamaan sulle rahoihinsa valtaa ja vetoat sillä siihen, että ok, se ei siis rakasta mua? Perintöäkö sinä vain odotat ja ajat takaa ? Eikö naimisiin mennä rakkaudesta ? Sukulaiset on kuitenkin omaa verta ja pahin myös. Kuitenkin jokainen meistä tekee omat rahansa maksaa omat kulunsa ja yms, eihän tässä nyt mitään isää enää siihen tarvita aikuisena.

      • sein ä ruusu
        toiselle nökökulmall kirjoitti:

        Asunto on yhteinen koska olette naimisissa. Kaikki omaisuutenne on yhteistä.
        Sillä hetkellä kun menitte naimisiin sait 50% omistusosuuden myös asuntoon.
        Avioehto olisi kannattanut toisen osapuolen kantilta tehdä jo ennakkoon.

        Eikä ole! Kummankin omaisuus on omaa. Yhteiseksi omaisuus muuttuu vasta kun avioliitto päättyy eroon tai toisen kuolemaan. Silloin tehdään ositus eli ilman avioehtoa lasketaan molempien omaisuudet yhteen ja vähennetään molempien velat. Sitten jaetaan kahtia. Enemmän omistanut antaa tasinkoa sille vähemmän omistaneelle.
        '
        Avioehto turvaa edellisestä liitosta olevien lasten perinnön, jos ehdolla rajataan leski pois kuolinpesästä edes pieneltä osalta. Lesken saamasta tasingosta saa lesken lapsi aikanaan perintöä eli se menee "vieraisiin käsiin".

        Avioliitto on taloudellinen ja jurdinen sopimus. Rakastaa voi ilman avioliittoakin.

      • Erika onnellinen
        kämppis. kirjoitti:

        Sun tapauksessasi sukulaisesi siis ovat rakkaampia ja tärkeämpiä miehellesi kuin sä, kun antaa rahat ja perinnön mieluummin heille kuin sulle. Itse en tuollaiseen olisi suostunut, siitäkin avioehdosta oli puhetta, mutta en olisi niillä ehdoilla suostunut naimisiin. Mielestäni, jos rakastaa, ei aseta sukulaisia edelle vaimoaan.

        Olet oikeassa, jos ei ole valmis jakamaan elämäänsä ja määrätyssä osin myöskin omaisuuttaan puolisonsa kanssa, ei kai liene mitään syytä mennä naimisiinkaan.
        Olen kai siinä määrin vanhanaikainen, ettei tuollaiset, jokainen maksaa omansa systeemit kerro mistään hyvästä parisuhteesta.
        Jos toinen taas on huomattavasti varakkaampi, ei avioehto ole mikään huono systeemi siltä varalta, ettei liitto kestäkään. Siihenhän joku tuolla aikaisemmin kertoikin jo toimivan ratkaisun, kumpikin maksaa yhteiselle kulutilille suhteessa palkkaan sopivan prosenttuaalisen summan, niin myöskin vähemmän ansaitsevalle jää rahaa omiin tarpeisiin. Niinpä jo aikaisemmin omaisuutta hankkineelle jää määräysvalta omaan omaisuuteen.
        Jos puoliso taas ei tähän suostu, niin ihmettelen miten ihmeessä avioliiton olisi tarkoitus toimia.
        Kokemuksesta voin sanoa, että yhteinen tili on toiminut oppiajoista eläkeikään, ei ole ollut sinun tai minun rahoja ja lapsetkin ovat yhteisiä. Sovitelkaa, jos on tahtoa, niin onnistuu.

      • oma rahat itelle
        kämppis. kirjoitti:

        Sun tapauksessasi sukulaisesi siis ovat rakkaampia ja tärkeämpiä miehellesi kuin sä, kun antaa rahat ja perinnön mieluummin heille kuin sulle. Itse en tuollaiseen olisi suostunut, siitäkin avioehdosta oli puhetta, mutta en olisi niillä ehdoilla suostunut naimisiin. Mielestäni, jos rakastaa, ei aseta sukulaisia edelle vaimoaan.

        naiset tulee ja menee mikäpä siinä on?

      • tilaa viiim
        qqqwhat ? kirjoitti:

        Lapsellista ajattelua. Rakkaudesta ei ole kyse. Et voi toista rakastaa rahojen takia. Mieti, oletko naimisissa rahojen vai miehesi kanssa? En tiedä oletko vain katkera tai muuten vain vihainen kun miehesi ei suostu antamaan sulle rahoihinsa valtaa ja vetoat sillä siihen, että ok, se ei siis rakasta mua? Perintöäkö sinä vain odotat ja ajat takaa ? Eikö naimisiin mennä rakkaudesta ? Sukulaiset on kuitenkin omaa verta ja pahin myös. Kuitenkin jokainen meistä tekee omat rahansa maksaa omat kulunsa ja yms, eihän tässä nyt mitään isää enää siihen tarvita aikuisena.

        Ymmärrän kyllä että yhteinen tili ja yms halutaan säästää, mutta jos toinen ei vain halua onko vaihtoehtoa? Sitten asia vain etenee niin eihän ketään voi pakottaa. Raha ja perintö ei pelasta aina, pystyy hyvin myös itsekin tekemään töitä ja pärjäämään. Monien esim 35 avioliiton jälkeen ymmärrän että jokin yhteinen talo yms jäisi omalle kumppanille ja rahat sinne lapsille ja omille sukulaisille. Mielestäni noista asioista ei edes tarvitse vielä huolehtia ja täytyy kuitenkin antaa toisen mielipiteille sinänsä sijaa myös avioliitossa kun siihen ryhdytty.

      • OnneksiEiKosketaMua
        .......... kirjoitti:

        Lapset on aina lapsia oli ne entisen puolison tai nykyisen kanssa ja perintö menee heille aivan samalla tavalla.

        Rautalangasta:
        isäsi kuolee: puolet menee uudelle vaimolle (nykyiselle leskelle, "äitipuolellesi"), puolet saatte sinä ja sisaruksesi jakaa keskenänne.

        "äitipuolesi" kuolee sitten joskus, kun hänen aikansa on: omaisuus menee hänen perillisilleen, eli myös se minkä leski sai isäsi kuolemasta (jos jäljellä...). Jos olisi kyse oikeasta äidistäsi saisitte myös sen puolikkaan, joka isältänne jäi hänelle, eli koko normaalin perintönne.

        Että silleen....tehkää ne avioehdot jos aikaisemmista liitoista lapsia...mutta ajatelkaa myös uutta puolisoa. Mielestäni olisi järkevää laittaa ehto niin, että lesken jäämistöstä pitää antaa perintöä samassa suhteessa kuolleen puolisonsa lapsille kuin jos he olisivat omia. Siis yhtä suuresta osasta kuin mitä se kuolleen puolison perintö oli perimishetkellä lesken omaisuudesta. Mutta tuo onkin vain mielipiteeni...

      • tilanteet vaihtelee
        mummomuori kirjoitti:

        Totta puhut. Kun kaksi nuorta tyhjätaskua menee yhteen, ei avioehdolla ole merkitystä. Jos käy niin että kulutustottumukset ovat hyvin erilaiset, voi yhteinen tili tuottaa ongelmia.

        Näin vanhempana kun solmii liiton, on kummallakin omaa omaisuutta ainakin jonkun verran. Avioehdolla voidaan säätää mm. se millaisen osuuden leski mahdollisesti saa sekä sen, että se oma omaisuus menee vain omille lapsille. Minusta se on reilua. Lapsien tulevaan perintöön ei kosketa.

        No joo, samaa mieltä. Tyhjätaskuilla ei ole mitään suojeltavaa omaisuutta, mitä tarvitsisi avioehdoilla turvata.

        Sitten on eri asia kun ollaan avioliiton huutokaupassa jo toisella tai kolmannella kierroksella ja takana on erinäisiä omaisuuden jakoja ja perillisiä erilaisilla osuuksilla yms. niin silloin alkaa olla helpompaa kun omaisuudet ja tulot pidetään selkeästi erillään. Olisihan se aika epistä jos uusi puoliso makselisi esimerkiksi toisen edellisestä avioliitostaan hankkimien lasten elatusmaksuja tms.

        Mutta kyllä näissä avioehtotapauksissa tuntuu aika monesti olevan taustalla myös se että toinen törkeästi käyttää toista hyväksi ja usein vielä niin päin että varakaampi kusettaa köyhempää. Miehellä esimerkiksi on asunto ja hänen osuutensa on maksaa siitä lainan lyhennys, kun köyhempi puoliso taas maksaa vastikkeen ja muut juoksevat kulut. Mitenkäs käy erossa? Varakkaampi saa nimissään olevan asunnon ja köyhempi saa lähteä hakemaan uutta kämpää saamatta yhtään mitään.

      • ikävä *

        "toinen näkökulma"...Kaikki muu jutussasi oli ymmärrettävää...jopa tuo avioehto. Se on hyvä olla jos on varoja enemmän, mutta, eikö se avioehto pitäisi kuitenkin olla sellainen että eron tullessa toisella ei ole oikeutta toisen rahoihin, mutta kyllä minä ainakin haluaisin että vastaavassa tapauksessa (jos minä olisin se kellä olisi enemmän varoja) että minun kuollessani puolisoni saisi omaisuuteni...ja tietysti lapset jos niitä olisi.

        Tuntuu aika kylmältä sellainen sopimus että "jos mä kuolen niin sä et saa sit mitään, mun rahoihin sulla ei ole mitään osuutta, sorry"

        Voipi olla että mieli muuttuu sullakin kunhan eteen tulee se paikka että se puoliso ihan oikeesti kuolee. Itse menetin oman puolisoni vasta, ja onneksi meillä ei ole ollut mitään tarvetta koskaan tuollasille sopimuksille. Ei tosin ole rahaakaan liikoja, mutta ainakin hyvä mieli jäi kaikista yhteisistä vuosista. Rakkautta riitti vaikkei rahaa olutkaan haaskattavaksi turhuuteen :)

      • toinen näkökulma
        ikävä * kirjoitti:

        "toinen näkökulma"...Kaikki muu jutussasi oli ymmärrettävää...jopa tuo avioehto. Se on hyvä olla jos on varoja enemmän, mutta, eikö se avioehto pitäisi kuitenkin olla sellainen että eron tullessa toisella ei ole oikeutta toisen rahoihin, mutta kyllä minä ainakin haluaisin että vastaavassa tapauksessa (jos minä olisin se kellä olisi enemmän varoja) että minun kuollessani puolisoni saisi omaisuuteni...ja tietysti lapset jos niitä olisi.

        Tuntuu aika kylmältä sellainen sopimus että "jos mä kuolen niin sä et saa sit mitään, mun rahoihin sulla ei ole mitään osuutta, sorry"

        Voipi olla että mieli muuttuu sullakin kunhan eteen tulee se paikka että se puoliso ihan oikeesti kuolee. Itse menetin oman puolisoni vasta, ja onneksi meillä ei ole ollut mitään tarvetta koskaan tuollasille sopimuksille. Ei tosin ole rahaakaan liikoja, mutta ainakin hyvä mieli jäi kaikista yhteisistä vuosista. Rakkautta riitti vaikkei rahaa olutkaan haaskattavaksi turhuuteen :)

        Meidän liitossamme olemme päätyneet "KUN mä kuolen niin sä et saa mitään"-ratkaisuun, koska puolisollani on entisestä liitostaan lapsia ja emmekä me saa yhteisiä lapsia -suureksi suruksemme.
        Sen jälkeen kun minä kuolen omaisuuteni menee kaukaisille sukulaisille. Miksi heidän pitäisi saada jotakin mieheni ennen minua keräämästä omaisuudesta jotakin? Samalla tavalla minä osaltani haluan niiden kaukaisten sukulaisten mieluummin perivän minut kuin puolisoni lasten, joita en kunnolla edes tunne.
        Paperia on laadittu ja allekirjoitettu sen verran, että voin turvallisin mielin katsoa tulevaisuuteen: en jää kodittomaksi vaikka jäisin leskeksi.

        Mikään tästä edellä kertomastani ei vähennä rakkauttemme arvoa tai määrää.

        Myötätuntoni puolisosi menetyksen johdosta.

    • aasialaisen mies

      Aivan kuten itsekin ajattelet, avioliiton ydin on jakaa koko elämä.

      Itsekkyys johtaa usein siihen että omat tarpeet (ja rahat) ovat tärkeämpiä kuin toisen tarpeet. Seurauksena on juuri avioehto.

      Toisaalta, oma ylpeys voi johtaa siihen ettei hyväksy "almuja" toiselta. Taaskin eräs kirjoittelija ylpeyksissään haluaa avioehdon, vaikka se on vastoin hänen omaa etuaan.

      Jos rakastaa toista oikeasti, yli kaiken muun, ei ole tilaa avioehdolle; ei myöskään "omille rahoille".

      Todellinen rakkaus tarkoittaa sitä, että on valmis antamaan vaikka henkensä toisen edestä. Siis miten ihmeessä ei olisi valmis antamaan omista rahoistaan toiselle ?????????

      On erittäin säälittävää, miten länsimainen individualismi on kasvanut niin voimakkaaksi kulttuurissamme, että ei olla valmiita jakamaan koko elämää, vaan määritellään itse, miten pikkuisen hitusen verran on sitten yhteistä, JA LOPPU ON IHAN MUN MUN MUN IHAN OMAA !

      Meillä ei ole kuin yksi omaisuus, yksi tili, yhdet rahat, yksi yhteinen elämä ja sopu sen jakamisessa. No, vaimoni onkin aasialainen, joten hän ei mitään koskaan itselleen pyydäkään, ja siksi minun on miehenä aivan ihana saada antaa hänelle kaikki mitä hän ikinä haluaa. Enemmänkin minun ongelmani on keksi'ä mitä hän kulloinkin ehkä haluaa.

      Mutta se on rakkautta - itse ei pyydä mutta antaa kaiken.

      • rahakin yhteistä.

        Juu. meillä ollaan kumpikin ihan supisuomalaisia ja samoin tehdään asiat kuin teillä.
        Yli 20 vuotta ollaan samaan hiileen puhallettu, laskut maksettu samalta tililtä, eikä ole tarvinnut asiasta riidellä.
        Laskut maksetaan aina ensin pois ja sitten katsotaan, mitä tarvitaan ja se hankitaan, jos yhteisymmärrykseen päästään.
        Ja yleensä päästään, kun kumpikaan ei olla mitään turhamaisia tuhlareita.
        Kotiäitinäkin olin pitkän tovin välillä ja silloinkaan ei tullut rahasta riitaa.
        Leivoin itse ja korjailin vaatteita, että pärjättiin.
        Ehkä se meilläkin on sitä harvinaista oikeaa rakkautta, missä ei ihmisarvoa rahalla mitata. ;)

      • erika onnellinen
        rahakin yhteistä. kirjoitti:

        Juu. meillä ollaan kumpikin ihan supisuomalaisia ja samoin tehdään asiat kuin teillä.
        Yli 20 vuotta ollaan samaan hiileen puhallettu, laskut maksettu samalta tililtä, eikä ole tarvinnut asiasta riidellä.
        Laskut maksetaan aina ensin pois ja sitten katsotaan, mitä tarvitaan ja se hankitaan, jos yhteisymmärrykseen päästään.
        Ja yleensä päästään, kun kumpikaan ei olla mitään turhamaisia tuhlareita.
        Kotiäitinäkin olin pitkän tovin välillä ja silloinkaan ei tullut rahasta riitaa.
        Leivoin itse ja korjailin vaatteita, että pärjättiin.
        Ehkä se meilläkin on sitä harvinaista oikeaa rakkautta, missä ei ihmisarvoa rahalla mitata. ;)

        Mahtavaa, että on muitakin samanlaisella tavalla ajattelevia ihmisiä. Meillä tuo systeemi on toiminut jo kauan... vuoden kuluttua vietetään kultahäitä.
        Kaikillahan nykyisin on kännykkä ja ilmeisesti se laskuri on kovassa käytössä kun aina lasketaan, mitä kukakin joutuu maksamaan, niin ostoksilla kuin ravintolassakin.
        Mihin lienee kadonnut yhteenkuuluvuuden tunne, kysyn vain!
        Palataan asiaan taas kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun teillä on kultahääpäivä ;-)

    • Ei nimimerkkiä

      Kaikki yhteistä. Mitään kolmeakymppiä kalliimpaa ei hankita ilman yhteispäätöstä.

      Tilit on erilliset mutta kummallakin täysi käyttöoikeus toistensa tileihin ja niistä siirrellään suuntaan jos toiseen niin, ettei kumpikaan mene nollille. Hankinnoista on välillä jopa kinasteltu, mutta koskaan ei ole otettu puheeksi rahojen "oikeaa omistajaa".

      Harmi, ettette miettineet näin tärkeää asiaa ennen häitä. Minusta avioliitto on itsensä ja siis myös varojensa panemista täysillä likoon. Miten muuten uskaltaisi lapsiakaan tehdä?

      Ainoa huono puoli yhteisyydessä on se, että vaimo saattaa närkästyä kalliista merkkipäivälahjasta, kun se maksetaan yhteisestä kassasta. :-)

    • 67-v

      Rahat ja lasten kasvatus.

      Ainakaan nuo eivät ole aiheuttaneet riidan poikastakaan.

      Ilman mitään sopimuksia ryhdyimme elämään yhdellä yhteisellä tilillä yksilökohtaisia menojamme erittelemättä.

      Välillä anus oli auki kuin tuuran putki mutta kumpikin ymmärsiu tilanteen ja eli sen vaatimusten mukaisesti.
      Käytännön syistä minä olen vastannut tulojemme valtaosasta.
      Nyt tilanne on tasaisin. Minun eläkkeeni on vain noin 3 x vaimoni vastaava.

      Yleensä keskustelemme ( emme neuvottele ) huomattavammista hankinnoista.,

      Koskaan emme ole kontrolloineet toistemme rahan käyttöä.
      Emme edes pula-aikana.

      Vaimolla on omat harrastuksensa ja matkansa, yhteisten lisäksi.

      Ei ole ollut mitään yhteiskäytöstä johtuvia ongelmia.

    • mk

      Kummallakin voi olla omat tilit mutta suhteessa palkkaan kumpikin ´laittaa sovitun summan yhteiselle tilille jonka aukaisette ja jos auto on miehen niin hän myös hoitta sen kulut. Teeppä avioehto siten että vain yhdessa ostettu ja kummankin nimissä oleva omaisuus kuuluu avio.oikeuden piirriin jos joskus ero tulee ettei tartte vaikka omista säästöistää maksaa tasinko erossa ja jos saat joskus perintä tai voitat jotain niin ne eivät kuulu avio.oikeuden piiriin.

    • mummomuori

      Eiköhän tämä ole jokaisen itse päätettävissä, kuinka raha asiat hoitaa?

      Riippuu kovasti siitä, ovatko esim. tavat käyttää rahaa samankaltaiset, onko tuo yhteinen tili hyvä vai huono juttu. Lain mukaan kummallakin on oikeus omiin ansioihin, eli rahat eivät ole yhteisiä. Eihän mikään laki estä ottamasta tiliä vaikka naapurin kanssa yhteisesti käytettäväksi. Omaisuus kuitenkin on omaa.

      ”2 luku
      Puolisoiden omaisuus.
      34§
      Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa. ”

      Ero- ja kuoleman tapauksissa vasta tulee esiin avio-oikeus. Erotessa se, jolla on enemmän omaisuutta luovuttaa sen ylimenevän osuuden tasinkona toiselle. Avioehdolla voidaan rahoittaa tuota niin, että omaisuus jää itselle tai perintönä suoraan lapsille. Tällä estetään se, että kukaan ei käytä oman omaisuuden hankkimiseen avioliittoa. (Esim. solmii rikkaan kanssa liiton, eroaa 5 vuoden päästä saaden suuremman omaisuuden tasinkona mitä itse on hankkinut.)

      ”4 luku
      Perheen elatus.
      46§
      Puolisoiden tulee kykynsä mukaan rahavaroin, toiminnallaan kodissa tai muulla tavoin ottaa osaa perheen elatukseen.
      Perheen elatukseen on luettava mitä, puolisoiden olojen mukaan, yhteistä taloutta ja lasten kasvatusta varten sekä kumpaisenkin puolison erityisten tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan.

      47§
      Kumpaisellakin puolisolla on oikeus, sen mukaan kuin on tavanmukaista, hankkia yhteiseen talouteen ja lasten kasvatukseen tarpeelliset tarvikkeet. Mitä puolison erityisten tarpeiden tyydyttämiseksi on tarpeen, olkoon hänen hankittavanaan.

      48§
      Jos se, mitä puolison on perheen elatusta varten rahassa suoritettava, ei riitä niihin, menoihin, joista hänen on huolehdittava, olkoon toinen puoliso velvollinen sopivin erin antamaan hänen käytettäväkseen tarpeellisia varoja.

      49§
      Jos puoliso ilmeisesti laiminlyö velvollisuutensa ottaa osaa perheen elatukseen tai antaa rahaa toisen puolison käytettäväksi, voi oikeus velvoittaa hänet antamaan tälle kuukausittain, viikoittain tai muuten sopivin ajoin varoja niihin elatusmenoihin, joista tämän on huolehdittava tai jotka oikeus olosuhteisiin katsoen harkitsee olevan syytä uskoa hänen huolehdittavikseen.”

      http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234

      Nämä pykälät on laadittu suojelemaan etenkin niitä, jotka jäävät kotiin ilman tuloja.

      Itse tein sen erehdyksen nuorena, että tili oli yhteinen. Niinpä se menikin pääasiassa miehen omiin menoihin. Sen jälkeen olen aina pitänyt omaa tiliä ja tarvittaessa tuollaisen yhteisen menotilin, ellei toiseen osapuoleen ole voinut luottaa niin että hän hoitaa maksunsa. Yhteistä tiliä on helpompaa kontrolloida, mitä sinne tulee ja mihin raha menee.

      Mieti tarkoin, mikä tulevaisuudessa on hyvä. Raha ja sen käyttö aiheuttaa eniten riitoja!

    • Me töihin

      Vaikutat vähän ahneelle. Käy nyt koulusi loppuu ja rupea ansaitsemaan omaa rahaa.

    • Järkeä ihmiset

      Siitähän se paha olo alkaa rahan käyttämisestä. Muuten en suostuisi itse millään täysin yhteiseen tiliin.

      Olen ollut asemassa, jossa opetin nuorille ihmisielle rahan käyttöä.
      Ohje, kummallakin oma tili, josta suhteessa tuloihin siirretään ns, yhteiselle maksutilille kuukausittain tarvittava rahamäärä laskuihin, velkoihin ym.
      Jokainen voi sitten itse ajatella kuinka ja mitä mistäkin maksetaan, mutta pääasia, että kummallakin oma tili, jossa on myös varoja pieniin omiin ostoksiin ja lisäisin, että aina pitää yrittää säästää se vararahasto pahojen juttujen varalle.

      Sitten täytyy hallita vielä taloudenpito niin, että ei elä tulojensa yli, pikkuvipit ovat kalliita ja vaikeita saada maksetuksi.
      Korttiluottoja ei tulisi käyttää arjen asioiden hoitamiseen, itse käytän luottoa vain ulkomailla käydessäni, kun samlla tiedän että voin maksaa kerralla pois kokonaan kotimaassa.

      En muutoinkaan koe että avioliitossa kaikki on jaettava, pitää olla luottamus ja vastuuntunto ja moraali.

      Jos nipottaa että kaikki jaettava on se tuhoon tuomittu liitto jo alkaessaan. Rehllellisyys on kaiken takana parasta vaikka kaikkea ei jaettasikaan.

      Jos aikanaan peritte jotakin, voi olla ett sinne toisen vanhemmat ovat kirjanneet testamenttiin että aviopuolisolla ei olevalla eikä tulevilla ole omaisuuteen aviooikeutta, minusta aivan oikein, ei toisen omaisuuden vuoksi mennä naimisiin.

      • 67-v

        Ainoa, oikea periaate? Erilaisia ihmisiä!

        Sinä et suostu. Asenteen täytyy sopia kumppanillesi.

        - - omatili josta suhteessa - - -
        Entä jos ei ole lainkaan tuloja?
        Jos toisen tulot ovat monta kertaluokkaa pienemmät kuin toisen?
        Suhteellisuusperiaate on mahdoton toteuttaa.
        Tai ainakin se on epäoikeudenmukainen rutkasti pienempituloista kohtaan.

        - - kummallakin oma tili josta - -
        Eikö ole selvintä että kumpikin maksaa omat ostoksensa ja hankintansa yhdeltä, yhteiseltä tililt?
        Mitä haittaa siitä olisi?
        Pienempisaldo, kumpikin toimii sen mukaisesti!

        Kortin käyttö?
        Niin kauan kuin on ollut mahdollista olemme maksaneet kaiken luottokortin maksuaikaominaoisuudella.
        Käytössämme rinnakkaiskortit. Lasku suoraveloitukseen.

        Avioliitossa ei kaiken TÄYDY olla yhteistä ja jaettavaa vaan se on LUONNOLLINEN olotila kahden toisiinsa kiintyneen ja luottavan ihmisen kesken.

        Mininköhän omaisuuden vuoksi naimisiin?
        Itselläni oli velkaa, loppuun kuluneet vaatteet eikä edes polkupyörää.
        Vaimolla oli pahvilaatikollinen liinavaatteita ja astioita.

        41:n vuoden aikana ei ole ollut yhtään riitaa rahasta vaikka se on joskus ollutkin täysin loppu!

      • ei vastuuta kaikilla
        67-v kirjoitti:

        Ainoa, oikea periaate? Erilaisia ihmisiä!

        Sinä et suostu. Asenteen täytyy sopia kumppanillesi.

        - - omatili josta suhteessa - - -
        Entä jos ei ole lainkaan tuloja?
        Jos toisen tulot ovat monta kertaluokkaa pienemmät kuin toisen?
        Suhteellisuusperiaate on mahdoton toteuttaa.
        Tai ainakin se on epäoikeudenmukainen rutkasti pienempituloista kohtaan.

        - - kummallakin oma tili josta - -
        Eikö ole selvintä että kumpikin maksaa omat ostoksensa ja hankintansa yhdeltä, yhteiseltä tililt?
        Mitä haittaa siitä olisi?
        Pienempisaldo, kumpikin toimii sen mukaisesti!

        Kortin käyttö?
        Niin kauan kuin on ollut mahdollista olemme maksaneet kaiken luottokortin maksuaikaominaoisuudella.
        Käytössämme rinnakkaiskortit. Lasku suoraveloitukseen.

        Avioliitossa ei kaiken TÄYDY olla yhteistä ja jaettavaa vaan se on LUONNOLLINEN olotila kahden toisiinsa kiintyneen ja luottavan ihmisen kesken.

        Mininköhän omaisuuden vuoksi naimisiin?
        Itselläni oli velkaa, loppuun kuluneet vaatteet eikä edes polkupyörää.
        Vaimolla oli pahvilaatikollinen liinavaatteita ja astioita.

        41:n vuoden aikana ei ole ollut yhtään riitaa rahasta vaikka se on joskus ollutkin täysin loppu!

        Minullakin on kumppani, joka ei törsää rahoja ja luotan siis häneen raha-asioissa.
        Mutta siskolla on taas sellainen törsääjäukko, että kun tili tulee, se meneekin, yleensä miehen harrastuksiin ja uhkapeliin, joten aina ei puhuta ihmisistä, jotka hallitsevat rahankäytön...
        SILLOIN on paras ottaa oma tili ja maksaa vain oma osuus laskuista, toinen muuten törsää rahat "rakkauden "nimeen..

      • 67-v
        ei vastuuta kaikilla kirjoitti:

        Minullakin on kumppani, joka ei törsää rahoja ja luotan siis häneen raha-asioissa.
        Mutta siskolla on taas sellainen törsääjäukko, että kun tili tulee, se meneekin, yleensä miehen harrastuksiin ja uhkapeliin, joten aina ei puhuta ihmisistä, jotka hallitsevat rahankäytön...
        SILLOIN on paras ottaa oma tili ja maksaa vain oma osuus laskuista, toinen muuten törsää rahat "rakkauden "nimeen..

        Vanhempieni kodissa.

        Äitini oli talousdiktaattori.
        Tilipussit avaamattomina hänen käteensä.
        Silloin palkka maksettiin lauantaisin käteisenä.
        Isäni oli täysin kykenemätön suunnittelemaan rahaliikennettä edes viikon tähtäyksellä joten silloisen menettelyn mukaiset vuoden verot jälkikäteen jäivät pystyyn.

        Avaamattomuus koski, isäni lisäksi minua ja vanhempaa veljeäni.
        Armeijaan lähtöön saakka.

        Omien rahojen vähäisenkin summan kerjäämiseen kyllästyneenä lähdin heti intin jälkeen huitsin nevadaan ( Ruotsiin ).

      • Erja-Tuulia M.

        Ai tuhoon tuomittu liitto, jos kaikki raha jaetaan yhdessä? Ja pahkurat!

        Olemme olleet 41 vuotta naimisissa ja liitto jatkuu vaan.
        Meillä on yhteinen tili, johon kummankin palkkatulot menevät. Kummallakin tietysti täysi käyttöoikeus tiliin.

        Avioliiton alussa sovimme, että jos oli jokin todella isompi ostos on, siitä neuvotellaan ensin yhdessä.
        Autoa, kahvinkeitintä tai mopoa ei kumpikaan ostanut siis neuvottelematta toisen kanssa.

        Alussa käytimme yhteistä tilikirjaa, johon laitoimme menot ja tulot ylös. Tilikirjaa oli mielenkiintoinen seurata ja se toi harkintaa nuoren parin talouden ylläpitoon.
        Vaikka olimme alta kaksikymppisiä, niin emme tarvinneet turvautua vanhempiemme apuun, koska aina oli jäänyt pesämunaa pahan päivän varalle.

        Ehkä tuolloinen tilikirjan pito toi oppia rahankäyttöön, että eräässä elämänvaiheessa 90-luvulla työttömyyden kohdatessa ja korvausten viivästyessä ei tarvinnut lähteä lainailemaan.

        Nyt lasten aikuistuttua olemme voineet auttaa heitä alkuun. Yhteinen rahankäyttö ja yhteisen talouden rakentaminen on tuonut varallisuutta. Kumpikaan ei ole pelannut eri pusseihin, vaan on tehty työtä yhteiseksi hyväksi.

        Nykyisin puhutaankin enemmän parisuhteesta kuin liitosta. Liitto oli se avoliitto tai avioliitto on liittoutuma. Liittoutumassa kun on aina tämä yhteisyys.
        Liittoon tarvitaan aina vähintään kaksi. Yksi ei muodosta liittoa.

      • 67-v
        Erja-Tuulia M. kirjoitti:

        Ai tuhoon tuomittu liitto, jos kaikki raha jaetaan yhdessä? Ja pahkurat!

        Olemme olleet 41 vuotta naimisissa ja liitto jatkuu vaan.
        Meillä on yhteinen tili, johon kummankin palkkatulot menevät. Kummallakin tietysti täysi käyttöoikeus tiliin.

        Avioliiton alussa sovimme, että jos oli jokin todella isompi ostos on, siitä neuvotellaan ensin yhdessä.
        Autoa, kahvinkeitintä tai mopoa ei kumpikaan ostanut siis neuvottelematta toisen kanssa.

        Alussa käytimme yhteistä tilikirjaa, johon laitoimme menot ja tulot ylös. Tilikirjaa oli mielenkiintoinen seurata ja se toi harkintaa nuoren parin talouden ylläpitoon.
        Vaikka olimme alta kaksikymppisiä, niin emme tarvinneet turvautua vanhempiemme apuun, koska aina oli jäänyt pesämunaa pahan päivän varalle.

        Ehkä tuolloinen tilikirjan pito toi oppia rahankäyttöön, että eräässä elämänvaiheessa 90-luvulla työttömyyden kohdatessa ja korvausten viivästyessä ei tarvinnut lähteä lainailemaan.

        Nyt lasten aikuistuttua olemme voineet auttaa heitä alkuun. Yhteinen rahankäyttö ja yhteisen talouden rakentaminen on tuonut varallisuutta. Kumpikaan ei ole pelannut eri pusseihin, vaan on tehty työtä yhteiseksi hyväksi.

        Nykyisin puhutaankin enemmän parisuhteesta kuin liitosta. Liitto oli se avoliitto tai avioliitto on liittoutuma. Liittoutumassa kun on aina tämä yhteisyys.
        Liittoon tarvitaan aina vähintään kaksi. Yksi ei muodosta liittoa.

        Kuin minun suustani!
        Myös 41-vuotta yhteisten rahojen "kaameutta" ja joskus myös yhteistä niukkuutta.

        Heti avioiduttamme pidin usean kuukauden ajan kuluseurantaa joka jossain määrin ohjasi myöhempää rahan käytön harkintaa.

        Hankinnoista emme ole oikeastaan neuvotelleet vaan keskustelleet.
        Vaimo on halunnut mielipiteeni itselleen tärkeiden vekottimien, pesu- ja tiskikoneiden, kahvinkeittimien yms. keittiövehkeiden valintaan minun mielipiteeni.
        Tarve on todettu yhdessä koska pesukoneita lukuun ottamatta, minä käytän niitä vähintään yhtä paljon.

        15-v välein tapahtuva auton hankinta on joka kerta ollut vaimon pari vuotta jatkuneen painostuksen tulos.

        70-luvun lopun köyhyyden jälkeen olemme olleet tyytyväisiä.

        Ainoa särö yhteisomistuksessa on Espanjan asuntomme.
        Se tuli vahingossa ( todellakin ) vain minun nimiini.
        Se on testamentattu lapsillemme vaimon lopunikäisellä nautintaoikeudella.
        Vuokratkoon, asukoon, käyttäköön satunnaisesti tai pitäköön tyhjänä mutta omalla päätöksellään hän ei voi myydä sitä.

    • eri tilit

      Otitko asian esille, ennen avioitumista?
      Miksi yhteinen tili, jos molemmat maksaa ruokansa ja vuokran maksatte puoliksi?

      "Jossain vaiheessa olisi kyllä halunnut mun rahojakin auton korjaamista varten."

      Olisit halunnut? Mihinkäs sitten omat rahasi menivät, jos et autoasi voinut korjata? Ei kai miehesi estä tilisi käyttöä?

      Sukunimen vaihto on vapaaehtoista, jokainen voi pitää myös oman nimensä.
      MIten rakkaus lisääntyy rahalla?

      Naisena tätä asiaa en ymmärrä. Minulla on omatili, samoin miehelläni. Asumisen maksamme puoliksi, ja sen lisäksi maksan sähkön, veden ja jätehuollon kustannukset. Ruokaa ostamme kumpi kauppaan ennättää. Autoni vakuutukset ja huollot maksan minä. Lapsen vaatteita ja leluja ostamme kumpikin. Päivähoidon maksan minä.

      Isommista hankinnoista sovimme erikseen.

      Miten olisit elänyt ilman avioitumista? Kuka silloin olisi kulusi maksanut?

      • hhmmmm......

        Eiköhän ap:n kirjoituksessa ollut kyse miehen autosta, jonka korjaamiseen mies halusi rahaa vaimoltaan? Kantsii varmaan lukea ajatuksella.....

      • Naisihminen51
        hhmmmm...... kirjoitti:

        Eiköhän ap:n kirjoituksessa ollut kyse miehen autosta, jonka korjaamiseen mies halusi rahaa vaimoltaan? Kantsii varmaan lukea ajatuksella.....

        kun menimme naimisiin olin 19v likka vielä...mieheni laittoi omistamaansa autoon talvirenkaat....meidän hääraha lahja kassasta...eikä siinä mitään kun sen oivalsin..istuinhan minäkin kyydissä..miks ei näin jälkikäteen...silloin se tietämättömyytäni ei käyny pirtaani ku ja huh..kun elää niin oppii ymmärtää kokonaisuudet..meillä oli eri rahat koko avioliiton ajan...kaikesta selvittiin neuvottelemalla...varakkaamman kannattaa ottaa se avioehto...tänäpäivänä erilaisia perheitä ja teidän omanne...itse ostin rahoilani lapsille ja miehellekin vaatetta ym..maksoimme yhdessä ..joskus tiukkaa silloin en ollut töissä..nyt pärjään omillani..niikuin jo kotoa muuttaneet lapsemme...erosimme ..raha ei ollut se syy...ei todellakaan..elämään tulee suurempiakin asioita

    • taloussuunnittelua

      Avioliitto antaa turvan, että leski saa pitää kodin ja puolet yhteenlasketusta omaisuudesta ja saa loppuosan perintönä jos ei ole lapsia perintöä saamassa. Avioehdolla poistetaan tämä turva, jolloin kaikki puolison osuus menee hänen vanhemmilleen tai sisaruksilleen. On tapauksia, että sukulaiset häätävät lesken vuosikausien yhteisestä kodista, joka oli vainajan nimissä, veivät myös perheen auton ja rahat. Jos puoliso on tärkeämpi kuin sukulaiset, ei pidä tehdä avioehtoa, ja avoliitossa olevienkin on syytä tehdä toistensa turvaksi avio-oikeutta vastaava testamentti. Tottahan haluamme ettei rakas puoliso joudu taloudelliseen hätään, jos itse satumme kuolemaan?

      On monta tapaa hoitaa yhteisen talouden rahankäyttö, mutta jos yhdessä elävät pitävät hyvin tiukasti kiinni omistaan, liitto vaikuttaa lähinnä kaveri- tai seurustelusuhteelta, jossa omien puolien pitäminen on tärkeämpää kuin kumppanista huolehtiminen. Rakkauteen kuuluu se että toisen hyväksi toimiminen on tärkeämpää kuin oma etu. Silloin ei edes ajattele sitä, kumman rahoja käytetään enemmän.

      Kerro puolisollesi, miltä sinusta tuntuu, ja ehdota ainakin sellaista yhteistä tiliä jolta yhteiset kulut maksetaan (vuokra, ruoka, kodin hankinnat, matkat...) niin ei tarvitse neuvotella joka maksusta. Kumpikin laittaa tilille rahaa tulojensa mukaan. Vaikka rahat erillään ei olisikaan hankalaa, edes jonkin verran yhteistä rahaa totuttaa ajatukseen että ollaan yhteistä taloutta ja perhettä.

      • kämppis.

        Tuo on totta. Kämppikseltä alkaa tuntumaan, kun toinen ostelee ihan ruuasta saakka itselleen. Ei oikein voi yhteisiä ruokia ostaa, kun mä ostaisin kuitenkin liian kallista ja mies ei halua kustantaa. Ja ei oikein ole innostunut yhteisestä tilistä, totuttelua kuulema. Puokkiin tässä on joutunu vuokria, sähköä ym maksamaan. Tarkkaa hommaa. Ajattelin vetää muiltakin osin pian kämppiksen elämäksi, jos tästä ei yhteistä taloutta saa.

        Itseäni ihmetyttää tuollaiset avioehdot, jossa ilman muuta toinen häädetään omaisuuden piiristä, ikään kuin, ettei missään tapauksessa saisi saada mitään. Eikö se jo lähentele hyväksikäyttöä? Sukulaiset sitten vuosikymmenien perästä tulevat ja vievät kaiken omaisuuden. Tuollaiseen en todellakaan suostunut. Ei sovi mun käsitykseen rakkaudesta.

      • tuhkimo..
        kämppis. kirjoitti:

        Tuo on totta. Kämppikseltä alkaa tuntumaan, kun toinen ostelee ihan ruuasta saakka itselleen. Ei oikein voi yhteisiä ruokia ostaa, kun mä ostaisin kuitenkin liian kallista ja mies ei halua kustantaa. Ja ei oikein ole innostunut yhteisestä tilistä, totuttelua kuulema. Puokkiin tässä on joutunu vuokria, sähköä ym maksamaan. Tarkkaa hommaa. Ajattelin vetää muiltakin osin pian kämppiksen elämäksi, jos tästä ei yhteistä taloutta saa.

        Itseäni ihmetyttää tuollaiset avioehdot, jossa ilman muuta toinen häädetään omaisuuden piiristä, ikään kuin, ettei missään tapauksessa saisi saada mitään. Eikö se jo lähentele hyväksikäyttöä? Sukulaiset sitten vuosikymmenien perästä tulevat ja vievät kaiken omaisuuden. Tuollaiseen en todellakaan suostunut. Ei sovi mun käsitykseen rakkaudesta.

        Joo...avioehto on hyvä homma vain silloin, jos toisella on valmiiksi omaisuutta tai lapsi edellisestä liitosta.
        Jos ero tulee on kai oikeus ja kohtuus, ettei toisen valmiiksi hankittu omaisuus mene puoliksi ja että kuolemantapauksessa lapsi entisestä liitosta saa sille kuuluvan perinnön.
        Mutta jos kaksi persaukista menee yksiin, avioehto kuulostaa aika naurettavalta, hah hah! ;)
        Kuulostaa vähän siltä, että miehesi ei taida olla valmis menemään vuoksesi tuleen? Rakastaako siis sinua?
        Miksi menit naimisiin, jos rakkautta ei ollut tuon enempää ilmassa miehesi taholta? pani tieten sun maksamaan sormuksestakin puolet? ;DD

      • mummomuori
        kämppis. kirjoitti:

        Tuo on totta. Kämppikseltä alkaa tuntumaan, kun toinen ostelee ihan ruuasta saakka itselleen. Ei oikein voi yhteisiä ruokia ostaa, kun mä ostaisin kuitenkin liian kallista ja mies ei halua kustantaa. Ja ei oikein ole innostunut yhteisestä tilistä, totuttelua kuulema. Puokkiin tässä on joutunu vuokria, sähköä ym maksamaan. Tarkkaa hommaa. Ajattelin vetää muiltakin osin pian kämppiksen elämäksi, jos tästä ei yhteistä taloutta saa.

        Itseäni ihmetyttää tuollaiset avioehdot, jossa ilman muuta toinen häädetään omaisuuden piiristä, ikään kuin, ettei missään tapauksessa saisi saada mitään. Eikö se jo lähentele hyväksikäyttöä? Sukulaiset sitten vuosikymmenien perästä tulevat ja vievät kaiken omaisuuden. Tuollaiseen en todellakaan suostunut. Ei sovi mun käsitykseen rakkaudesta.

        Hm, eikö tuo jo kerro, että teillä ei ole samanlaista tapaa arvottaa asioita?


        ”…kun mä ostaisin kuitenkin liian kallista…”

        Olen itse ollut se enemmän ansaitseva puoliso. Tuntui todella pahalta kun toinen osteli kaikkea sellaista, mikä minusta tuntui turhalta. Kun on omat tulot, niin silloin ei toisella ole naputtamista moisista. Jos elää toisen rahoilla, niin ikävä kyllä, on kuunneltava toista.

        Yhteinen talous tarkoittaa todella sitä, että molemmat vastaavat YHTEISESTI menoista. Jos haluaa olla vapaa matkustaja, se on oltava perusteluteltua. Onhan se aika mukavaa jos toisen rahapussista voi ottaa tarvitsemansa ilman vaivaa. Lasten kohdalla asia on toinen, heidän menoihin on osallistuttava. Jos toinen tekee sen vapaaehtoisesti, niin ongelmaa ei ole. Voin olla vähän vanhanaikainen mutta koen aika nöyryyttävänä sen että minua aikuista ihmistä elättää joku toinen.

        Avioehto ei välttämättä sulje sinua pois, ellet ole mennyt ansaitsemismielessä avioon. Toki saat lain turvaamaan osuuden mutta et mitään ylimääräistä. Sukulaiset ovat yleensä omia lapsia tai omia sisaruksia. Jos vaikka asut sukutilalla, avioehdolla voidaan turvata se, että tila säilyy vaikka ehkä kyllästyt puolisoosi ja lähdet kävelemään. Perintäoikeus lapsilla säilyy, sinä vain et voi hyötyä siitä. Sekö sinua kiukuttaa, että et voi hyötyä toisen omaisuudesta?

        Mihin kaipaat yhteistä tiliä? Siihenkö että voit kontrolloida paremmin sitä mihin miehesi ansaitsemansa rahat laittaa? Vai siihen että sinä saisit enemmän käyttörahaa? Vai pelkäätkö että miehesi käyttää rahaansa ”turhuuteen”?

        Vai eikä miehesi luota sinun tapaasi käyttää rahaa?

        Muista että rakkaus on myös luottamista toiseen.

      • kämppis.
        mummomuori kirjoitti:

        Hm, eikö tuo jo kerro, että teillä ei ole samanlaista tapaa arvottaa asioita?


        ”…kun mä ostaisin kuitenkin liian kallista…”

        Olen itse ollut se enemmän ansaitseva puoliso. Tuntui todella pahalta kun toinen osteli kaikkea sellaista, mikä minusta tuntui turhalta. Kun on omat tulot, niin silloin ei toisella ole naputtamista moisista. Jos elää toisen rahoilla, niin ikävä kyllä, on kuunneltava toista.

        Yhteinen talous tarkoittaa todella sitä, että molemmat vastaavat YHTEISESTI menoista. Jos haluaa olla vapaa matkustaja, se on oltava perusteluteltua. Onhan se aika mukavaa jos toisen rahapussista voi ottaa tarvitsemansa ilman vaivaa. Lasten kohdalla asia on toinen, heidän menoihin on osallistuttava. Jos toinen tekee sen vapaaehtoisesti, niin ongelmaa ei ole. Voin olla vähän vanhanaikainen mutta koen aika nöyryyttävänä sen että minua aikuista ihmistä elättää joku toinen.

        Avioehto ei välttämättä sulje sinua pois, ellet ole mennyt ansaitsemismielessä avioon. Toki saat lain turvaamaan osuuden mutta et mitään ylimääräistä. Sukulaiset ovat yleensä omia lapsia tai omia sisaruksia. Jos vaikka asut sukutilalla, avioehdolla voidaan turvata se, että tila säilyy vaikka ehkä kyllästyt puolisoosi ja lähdet kävelemään. Perintäoikeus lapsilla säilyy, sinä vain et voi hyötyä siitä. Sekö sinua kiukuttaa, että et voi hyötyä toisen omaisuudesta?

        Mihin kaipaat yhteistä tiliä? Siihenkö että voit kontrolloida paremmin sitä mihin miehesi ansaitsemansa rahat laittaa? Vai siihen että sinä saisit enemmän käyttörahaa? Vai pelkäätkö että miehesi käyttää rahaansa ”turhuuteen”?

        Vai eikä miehesi luota sinun tapaasi käyttää rahaa?

        Muista että rakkaus on myös luottamista toiseen.

        No, enköhän olisi pärjännyt omillanikin. Olenhan tähänkin asti pärjännyt, vaikka joskus menot (useinkin) ovat olleet suurempia kuin tulot. Jossain vaiheessa vain sukan varteen on kertynyt jotain. Siltikin miehelleni on kertynyt sitä enemmän kuin mulle. Ja perintöä, jonka olen perimässä, en ole ajatellut menevän vain minulle, vaan meille molemmille. Miksi avioliitossa ei kaikki voisi olla yhteistä? Jos pitää olla omaa kaiken, miksi mennä kenenkään kanssa liittoon? Itsestäni olisi paljon helpompaa, ettei kaikkia makkarapaketteja tarvis puolittaa ja senttejä vekslailla eestaas.

      • kgbju
        kämppis. kirjoitti:

        No, enköhän olisi pärjännyt omillanikin. Olenhan tähänkin asti pärjännyt, vaikka joskus menot (useinkin) ovat olleet suurempia kuin tulot. Jossain vaiheessa vain sukan varteen on kertynyt jotain. Siltikin miehelleni on kertynyt sitä enemmän kuin mulle. Ja perintöä, jonka olen perimässä, en ole ajatellut menevän vain minulle, vaan meille molemmille. Miksi avioliitossa ei kaikki voisi olla yhteistä? Jos pitää olla omaa kaiken, miksi mennä kenenkään kanssa liittoon? Itsestäni olisi paljon helpompaa, ettei kaikkia makkarapaketteja tarvis puolittaa ja senttejä vekslailla eestaas.

        Olen sitä mieltä että tottakai toista pitää auttaa ja yhteen hiileen kaikin tavoin puhaltaa, mutta jostain kumman syystä jo aloituksestasi sai jotenkin ahneen vaikutelman. Tämän viestin jälkeen alkoi jo naurattaa... :-D

        Rutiset siis siitä että miehesi kehtaakin haluta laittaa kulut noin suurinpiirtein puoliksi mutta samaan hengenvetoon vaadit myös itse että miehesi tulee osallistua nimenvaihdosta aiheutuviin kustannuksiin. Miksi teet samoin mistä toista moitit? Olisin ymmärtänyt jos sinulla ei kertakaikkiaan ole rahaa hankkia edes paria korttia mutta nyt sitten sanotkin että sinulla on säästöjä. Taidatte sopia toisillenne oikein loistavasti. Tiedän kyllä mitä vaatimattomatkin häät maksavat joten sinuna olisin kyllä tässä kohtaa hiljaa ja hankkisin ne kortit ja passit ihan mukisematta. Itselleni ainakin nimenmuutos oli henkisesti suurempi juttu kuin taloudellisesti ja sitä piti pohtia ihan toiselta kantilta kuin meneekö satanen sinne taikka tänne, vaikka olin tuohon aikaan kaikenlisäksi työtön eli en varsinaisesti rahoissa kierinyt.

        No, ihan jokatapauksessa asioista olisi ehkä ollut syytä keskustella ennen häitä. Jotenkin huvittaa sekin kun onnistut jotenkin antamaan vaikutelman että olet pitänyt pääsyä miehesi rahoihin ihan selviönä ja nyt ihmettelet kun niin ei käynytkään. Eikö tuo miehen tarve makkarapakettien puolittelulle ilmennyt muka ennen liiton virallistamista?

        Itse en olisi myöskään ottanut avioehtoa paitsi perinnön poissulkevaa mutta toinen ei suostunut siihenkään. Rahat ovat yhteisiä mutta tilit omat, ja meistä parempituloisempi osaa rällätä ja heikompituloinen vastaavasti pihistellä ilman eri opettelua ja neuvottelua. Kumpaakaan ei jätetä kuseen eikä taloudessamme ole kahta eri elintasoa, parempituloiselle vaan ilmestyy kaikenlaista kalliimpaa lelua pihalle pyörimään ja heikompituloinen ei tosiaan mistään hienosta ja erikoisesta ole oikein kiinnostunutkaan joten kitkaa ei synny. Mielestäni puolisosta tulee pitää kaikintavoin huoli ja varmistaa hyvät ja samat olot molemmille mutta en osaa mitenkään kuvitella että toisella olisi mitään oikeutta ruveta sanelemaan toisen itsetienaamien rahojen käyttöä ja olla käsi ojossa hankkiakseen jotain mihin itsellä ei olisi varaa. Poissulkien tietysti tilanteet että se rikkaampi on niin pihi ettei suostu uusimaan kattoa vaikka se vuotaa ja kohta koko talo mätänee.

      • mummomuori
        kämppis. kirjoitti:

        No, enköhän olisi pärjännyt omillanikin. Olenhan tähänkin asti pärjännyt, vaikka joskus menot (useinkin) ovat olleet suurempia kuin tulot. Jossain vaiheessa vain sukan varteen on kertynyt jotain. Siltikin miehelleni on kertynyt sitä enemmän kuin mulle. Ja perintöä, jonka olen perimässä, en ole ajatellut menevän vain minulle, vaan meille molemmille. Miksi avioliitossa ei kaikki voisi olla yhteistä? Jos pitää olla omaa kaiken, miksi mennä kenenkään kanssa liittoon? Itsestäni olisi paljon helpompaa, ettei kaikkia makkarapaketteja tarvis puolittaa ja senttejä vekslailla eestaas.

        Oletteko eläneet yhdessä ennen lasta? Kuinka silloin jaoitte raha-asiat?

        Jotenkin tuntuu (on siis vain mutua) että miehesi on loukkaantunut jostain.
        On ihan hyvä miettiä sitäkin, että mikä on jotain henkilökohtaista ja mikä sitä yhteistä. Se ihan kaiken jakaminen kun ei tuo mitään hyvää tulessaan. Eikö jo se ole jotain että jakaa sen oman elämänsä (arjen ja juhlan) toisen kanssa?

        Jos pitää jo makkarapaketitkin jakaa, niin olette aika lähellä eroa. Miksi miehesi siis etsii omaa tilaa noin kiivaasti? Kokeeko hän olevansa jotenkin syrjäytetty lapsen syntymän jälkeen? Kuinka paljon hän saa osallistua lapsen kasvattamiseen ja omalla tavalla viettämään aikaa lapsen kanssa?

      • kämppis.
        mummomuori kirjoitti:

        Oletteko eläneet yhdessä ennen lasta? Kuinka silloin jaoitte raha-asiat?

        Jotenkin tuntuu (on siis vain mutua) että miehesi on loukkaantunut jostain.
        On ihan hyvä miettiä sitäkin, että mikä on jotain henkilökohtaista ja mikä sitä yhteistä. Se ihan kaiken jakaminen kun ei tuo mitään hyvää tulessaan. Eikö jo se ole jotain että jakaa sen oman elämänsä (arjen ja juhlan) toisen kanssa?

        Jos pitää jo makkarapaketitkin jakaa, niin olette aika lähellä eroa. Miksi miehesi siis etsii omaa tilaa noin kiivaasti? Kokeeko hän olevansa jotenkin syrjäytetty lapsen syntymän jälkeen? Kuinka paljon hän saa osallistua lapsen kasvattamiseen ja omalla tavalla viettämään aikaa lapsen kanssa?

        No, ei ole lasta syntynyt. Luulen, että opitaan elämään ja saadaan yhteiseloa myös taloudellisissa asioissa. Olisi ihan kiva sekin, jos ruoka olisi yhteistä. Aikoinaan meillä kotona äiti kirjoitteli puutelistan ja isä toi ruuan. En koskaan kuullut kummempia riitoja raha-asioissa ja ruoka oli kaikille yhteistä. Äiti olikin meitä lapsia hoitamassa pitkän ajan.

      • mummomuori
        kämppis. kirjoitti:

        No, ei ole lasta syntynyt. Luulen, että opitaan elämään ja saadaan yhteiseloa myös taloudellisissa asioissa. Olisi ihan kiva sekin, jos ruoka olisi yhteistä. Aikoinaan meillä kotona äiti kirjoitteli puutelistan ja isä toi ruuan. En koskaan kuullut kummempia riitoja raha-asioissa ja ruoka oli kaikille yhteistä. Äiti olikin meitä lapsia hoitamassa pitkän ajan.

        Ahaa, en huomannut tarkistaa kenelle vastasin, Sori.

        Eikö olisi hyvä istua ja suunnitella kunnolla, kuinka tuo rahatalous hoidetaan? Jos ehkä niitä lapsiakin tulee.

        Olen itse työläisperheestä eli molemmat hankkivat leipää. Isä toi tilipussin äidille, ja äiti antoi sitten ”viikkorahaa” isälle. Muutoin ostettiin sitä ruokaa. Isä ei osallistunut mihinkään taloustöihin kuin vasta eläkkeelle jäätyään. Hän alkoikin vastata rahoista ja ruuista paremmin kuin äiti. Äidillä oli aina oma tili, mihin isällä ei ollut oikeuksia, ja hän tuhlasikin enemmän. Isä taas säästi sievoisen pesämunan vanhempana.

        Todella on kun asutaan yhdessä, on miellettävä se että silloin saa toiselta rahallista tukea menoihinsa. Moni asia on halvempaa kuin yksin asuessa. Silloin pitää osata arvostaa sen toisen panosta yhteiseen hyvään.

        Myönnän että tuollainen ruuan jakaminen ei ole hyvä juttu. Tuota tekevät ne parit, jotka ovat ajautuneet jo niin etäälle toisistaan (ehkä riitautuneet) että mieluummin eristävät itsensä. Haluavat olla itsenäisiä ja riippumattomia toisesta kaikessa.

    • raha vai rakkaus

      Mummomuori käänsi asiat jotenkin nurinpäin. Yhteinen tili on mahdollinen silloin jos luotetaan toisiinsa eikä tarvitse pelätä että toinen käyttää väärin yhteisiä rahoja. Erilliset tilit perustuu siihen että ei voi luottaa toistensa rahankäyttöön, Jos on epäily, että toinen tuhlaisi vastuuttomasti yhteistä rahaa eikä pysy sovituissa hankinnoissa, silloin on paras pitää rahat erillään ja turvata niin ainakin oma osuutensa. Jos ei ole luottamusta, että raha-asioissa toimitaan yhteiseksi parhaaksi, syntyy kilpailu- ja kyräilytilanne ja jatkuvat maksuneuvottelut sen varmistamiseksi ettei vaan joudu maksamaan enemmän kuin toinen. sellaisessa kilpailusuhteessa ei ole mahdollista pitää yhteistä tiliä.

      Avio-oikeuteen kuuluva lesken turva ei ole hyötymistä avioliitosta, vaan turvallisuudentunnetta siitä että leskeys ei merkitse taloudellista romahdusta ja yhdessä säästetty ja kerätty omaisuus ei mene muille sukulaisille. Ei tietenkään haittaa kun lasten osuus menee lapsille, ja aiemman liiton lapsille on hyvä turvata heidän osuutensa, mutta sen lisäksi puolisollakin on oikeus lain mukaiseen taloudelliseen turvaan.

      • *mummomuori*

        Niin, no, miten sen nyt ajattelee. Minusta se on luottamusta, että toinen maksaa osansa laskuista, vaikka en pääsekään sitä tarkistamaan. Samoin että minuun luotetaan niin paljon, ettei toisen tarvitse tarkistaa minun tiliäni. Samoin se että molemmilla tulee olla oikeus ihan niihin omiinkin juttuihin, mistä toiselle ei tarvitse tehdä tiliä. Sekin vaatii luottamusta.

        Totta on, että jos toinen ei osaa käyttää rahaa, niin silloin oma tili turvaa sen, että edes jossain on tarvittavat varat. Kilpailu puolestaan tulee juuri epäluottamuksesta, eli alla on pelko että toinen ei osallistu yhtä paljon perheen kuluihin. Kilpailu voi syntyä vaikka tili on yhteinen, mm siitä kumpi tilille laittaa enemmän rahaa (eli kumpi on ansainnut ne rahat). Se on vain niin että kenen ovat rahat, sillä on valta.

        Joka tapauksessa on osattava sopia, miten kukin osallistuu. Kuka maksaa ja mitä sekä miten.

        Avio-oikeus perintöön on muistaakseni lakisääteinen. Leskellä ei ole oikeutta toisen siihen omaisuuteen, mikä on liittoa aiemmin hankittu. Se joka tapauksessa jää vain rintaperillisille. Jos avioehdossa on maininta joka rikkoo tätä lakia, se voidaan riitauttaa. Toki jos pesän jättää jakamatta, tuo astuu voimaan vasta oman lesken kuoleman jälkeen. Avioliitossa siis kummallakin on oma omaisuus, vain se yhdessä hankittu laitetaan puoliksi. Vaikka se olisi kuinka kivaa saada koko omaisuus itselleen.

      • *mummomuori*
        *mummomuori* kirjoitti:

        Niin, no, miten sen nyt ajattelee. Minusta se on luottamusta, että toinen maksaa osansa laskuista, vaikka en pääsekään sitä tarkistamaan. Samoin että minuun luotetaan niin paljon, ettei toisen tarvitse tarkistaa minun tiliäni. Samoin se että molemmilla tulee olla oikeus ihan niihin omiinkin juttuihin, mistä toiselle ei tarvitse tehdä tiliä. Sekin vaatii luottamusta.

        Totta on, että jos toinen ei osaa käyttää rahaa, niin silloin oma tili turvaa sen, että edes jossain on tarvittavat varat. Kilpailu puolestaan tulee juuri epäluottamuksesta, eli alla on pelko että toinen ei osallistu yhtä paljon perheen kuluihin. Kilpailu voi syntyä vaikka tili on yhteinen, mm siitä kumpi tilille laittaa enemmän rahaa (eli kumpi on ansainnut ne rahat). Se on vain niin että kenen ovat rahat, sillä on valta.

        Joka tapauksessa on osattava sopia, miten kukin osallistuu. Kuka maksaa ja mitä sekä miten.

        Avio-oikeus perintöön on muistaakseni lakisääteinen. Leskellä ei ole oikeutta toisen siihen omaisuuteen, mikä on liittoa aiemmin hankittu. Se joka tapauksessa jää vain rintaperillisille. Jos avioehdossa on maininta joka rikkoo tätä lakia, se voidaan riitauttaa. Toki jos pesän jättää jakamatta, tuo astuu voimaan vasta oman lesken kuoleman jälkeen. Avioliitossa siis kummallakin on oma omaisuus, vain se yhdessä hankittu laitetaan puoliksi. Vaikka se olisi kuinka kivaa saada koko omaisuus itselleen.

        ”Toiseen perillisryhmään kuuluva aviopuoliso perii kuolleen puolisonsa, jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä. Lesken kuolinhetkellä jäljellä oleva puolisoiden omaisuus jaetaan pesänosituksessa lähtökohtaisesti tasan lesken omien perillisten ja ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaisten perillisten kesken. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli, sisar tai sisaren jälkeläinen. Perinnön saavat heistä ne, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso.”

        http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perimysjarjestys/

    • omat tilit

      Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus

      Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus voidaan tehdä olemaan voimassa sekä avioerotilanteessa että avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan tai vain toisessa näistä tapauksista. Mikäli avioehtosopimus on voimassa esimerkiksi vain avioerotilanteessa, avio-oikeus on voimassa täysimääräisenä, mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan.

      Testamentilla henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen omaisuutensa jaetaan hänen kuoltuaan. Testamentin tekijä voi päättää mitä omaisuutta ja kenelle hän haluaa sen jättää.

      Ei avioehdon tarvitse lesken turvaa poistaa. Keinoja on muitakin kuin yhteiset tilit. Ainahan näitä siipeilijöitä on.

    • Kaikkilla on tuloja

      Voin sanoa, että avioehto ja testamentti ovat monesti hyvinkin tarpeellisia.
      Saattaa olla että nuorena avioon mennessä kumpikin on tyhjätasku ja silloin ei ole niin paljon väliä miten asioita hoidetaan. Mutta jos toinen onkin hyvin erilainen rahanjäyttäjä, kyllä se aiheuttaa kitkaa.
      Toisiensanonen toinen ostelee palkallaan kaikkea muuta itselleen, mutta ei olekaan mukana kodin laskujen ja ruuan maksamisessa.
      Tällööin on tuo taloustilin periaate hyvä ja hoito vain sille henkilölle, joka osaa pitää asiosita huolta. Yhteisessä taloudessa olet vastuussa toisen tilin ylityksistä ja vippiluotoista.
      Mutta elämä muuttu ja todellakin voi tulla perintöä, tuskin haluat sen haaskattavaksi ja toinen asia on, että nykyään erotaan paljon, silloin kyllä saamasi perintökin menee jakoon, jos avioehtoa ei ole.
      Jos tulot ovat erilaiset, silloin niistä maksetaan prosentuaalisti manot, luulisin jokaisen osaavan sen verran prosenttilaskua.
      Vain harva ihminen on ilman tuloja, joten en kyllä sen laatuisen luuserin kanssa lähtisei yhteiselämään.
      Opiskelijat saavat opintorahaa, pitäisihän heidän elää yksinkin jos ei kummpani ole. Samoin on muiden muka ei tuloja olevine kohdalla, jokainen suomalainen henkilö saa tuloja ja voi niistä osan käyttää yhteiseen talouteen.

      • 67-v

        Luuserin ukko!
        Määritelmäsi mukaan olin sellainen. Eikä vieläkään harmita.

        Harmoonista yhteiselämää luuserin kanssa on jatkunut yli 41-vuotta.

        Kyllähän tuo luuseri kokeili välillä töissäkin käyntiä, välillä jopa kokoaikaista mutta luuserina tuli järkiinsä ja palasi lyhennettyyn töaikaan.

        Varmuuden vuoksi luuseri lopetti osa-aikaisenkin työnteon aivan 5-kympin pinnassa.

        Luuserin kanssa olemme elelleet yhteisellä käyttelytilillä ilman omia talletuksia sekä rinnakkaisilla luottokorteilla.

        Luuserin täysin tuloton aika rajoittui liittomme alkupään ensimmäisiin 7:ään vuoteen.

        Jokainen suomalainen ei saanut tuloja, mm. minun luuserini.

        Ps. Luuserini työssäoloaikanakin hänen tulonsa olivat niin pienet ettei sillä %-osuudella olisi ollut juurikaan merkitystä!

      • Ei kaikilla ole

        tuloja.

        Minä olen kotona, jotta mies pystyy tekemään omaa vaativaa työtään.
        Tulemme kyllä erittäin hyvin toimeen, etten siis valita vaan halusin oikaista väärän "tietosi".
        Lapsilisät tulevat minun nimelläni yhteiselle tilillemme, mutten näe niitä "minun tulonani". Nehän on tarkoitettu käytettäväksi lasten tarpeisiin.

      • ei muuten ole

        ei muuten ole

    • naimisissa 9 vuotta

      Meillä ei ole koskaan puhuttu tai tapeltu rahasta. Kummallakin on omat tilit ja yksi yhteinen tili.
      Käyttöoikeudet on laajat kummallakin eli näen mieheni tilin kun kirjaudun verkkotililleni ja samoin hän minun tilin. Mies maksaa parempi tuloisena lainan lyhennyksen, remonttiin menevät rahat ja auton huollot ja bensat. Minä maksan muut laskut, vaatelaskut ja pienen lainan erämaksut. Ruokaostokset maksetaan oikeastaan puoliksi. Jos tulee tiukka hetki ja oma tili näyttää nollaa niin yhteistililtä tai toisen tililtä on lupa lainata, toimii ainakin meillä.

    • Larpas

      Hehhee.. Kyllä ihmiset vääntää asioista ongelmaa. Mut sehän se nykyään tuntuukin oudolta kun naimisiin mennään ihan oudoista syistä.. Jos sitä toista oikeesti rakastaa ni miks ei sillon kannattele toista jos toinen sitä tarvii ja jaa omastaan toiselle. Kyllä se niin on että avioliitossa ollaan yhdessä. Ja 2 tuloa muodostaa yhden yhteisen tulon millä eletään.

      Ehkä sitä voi rahan käytössä molemmat miettiä mikä on hyvää ja hyödyllistä molemmille ja mikä kohtuullista itselleen..

      Kun aina molemmat miettis toisen parasta ni eihän mitään ongelmia ois???

      Mut oma napa aina eka. sillä se maailma nykyään pyörii ja kaikesta saadaan hirveet säännöt ja järjestelyt aikaseks..

      Onneks ei omassa liitossa tarvii näin turhia asioita miettiä ;)

    • Perhe- ja perintöoik

      Sanon edelleen etää rahat ja rakkaus eivät kuulu mitenkän yhteen. Jokainen pitää oman palkkatilinsä ja siltä siirretään yhteiselle tilille kodin asioihin , maksuihin ja yhteisiin velkoihin kuuluvat varat, tilin kaikki tiedot saa kumpikin. Oman tilin hallinta on yksinomaan itsellä. Tämä on suurinta luottamusta, että sallii elämän puolisolleen, esim. ostaa tarvittavia asioita, vaatteia ym, itselleen.

      Joka vaatii yhteistä tili, koen sen epäluottamukseksi ja jos ei toinen osaa käyttää rahaa oikein , saattaakin tulla eteen tilenne, että tilillä ei ole varoja hoitaa kodin asioita. Muuten tämän olen omassa työssäni joutnut usein näkemään, toinen on hulttio rahankäytössä.

      Elämä kulkee omaa latuaan ja jatkossa voi olla edessä monia asioita, minkä vuoksi on syytä olla omat tilit.
      Lisäksi saattaa toinen saada perintöä, jonka kyllä toivoisin voitavan lukita avio-tai avopuolsisolta pois. Eiköhän se kuuluisi pikemmin teidän lapsillenne turvaksi koulunkäyntiin.

      Kannatan suuresti jokaisessa liitossa avioehdon laadintaa, jossa puolisolla ei ole oikeutta toisen omaisuuteen, ei erotilanteessa eikä kuolintilanteessa.
      Tämä olisi kaikkein eniten lasten turvaa.

      Ajelkaapa tilannetta, että tuleekin uusiopuoliso, joka sitten käyttää häikäilemättä tätä edellisen puolison omaisuutta hyväkseen ja syö koko ajan omien lastenne osuutta.

      Kannattaisi vähän enemmän perehtyä jokaisen perintöoikeuteen.

      Todellakin on syytä pitää jo heti alusta rakkasus ja rahat erillään, samallahan tiedät , minkä vuoksi toinen on kanssasi.

      • 67-v

        Ja sanon edelleen että on suurinta luottamusta sallia puolisonsa ostaa omat tarpeensa, vaatteet ym. itselleen ainoalta, yhteiseltä tililtä.
        Käytännössä rinnakkaisella luottokortillaan.

        Erillisten tilien vaatimus on mielestäni törkeä epäluottamuksen osoitus!

        Molemmilta puolilta saadut mummojen perinnöt siirsimme lapsillemme laskematta mummeleiden välistä eroa.

        Aikanaan vaimoni avioitui persaukisen, huonoissa vaatteissa kulkevan, velkaisen hepun kanssa.
        En minäkään havitellut hänen omaisuuksiaan.

      • mummomuori
        67-v kirjoitti:

        Ja sanon edelleen että on suurinta luottamusta sallia puolisonsa ostaa omat tarpeensa, vaatteet ym. itselleen ainoalta, yhteiseltä tililtä.
        Käytännössä rinnakkaisella luottokortillaan.

        Erillisten tilien vaatimus on mielestäni törkeä epäluottamuksen osoitus!

        Molemmilta puolilta saadut mummojen perinnöt siirsimme lapsillemme laskematta mummeleiden välistä eroa.

        Aikanaan vaimoni avioitui persaukisen, huonoissa vaatteissa kulkevan, velkaisen hepun kanssa.
        En minäkään havitellut hänen omaisuuksiaan.

        Miten sen nyt ottaa ; )
        Riippuu kai siitä kuinka avoimia ja rehellisiä ollaan? Jos toista kiinnostavat tilitiedot, voi aina tulostaa tiliotteen ja antaa toisen sen lukea.

        Meillä on vähän erilainen tapa mm. maksaa laskuja. Minä kerään laskut ja maksan ne kerralla. Sitten tiedän kuinka paljon jää vapaaseen käyttöön esim. ruokaan, vaatteisiin yms. Mieheni taas on tarkempi ja maksaa eräpäivän mukaan. Hänen tulee siis jatkuvasti laskea että tilillä on rahaa laskuihin eräpäivinä. Jos olisi yhteinen tili, me joutuisimme pari kertaa kuukaudessa istumaan ja laskemaan yhdessä sen, kuinka paljon käyttövaroja todellisuudessa on.

        Näin saamme molemmat noudattaa sitä tapaa, mikä itsestä tuntuu paremmalta. Rahasta ei tule riitaa. Toki välillä istumme ja käymme läpi, jos ostamme uusia hankintoja, että kuinka ne jaamme. Jos toisella on niukkaa, on aivan luonnollista, että toinen ottaa vähän enemmän vastuuta ja maksaa. Kun tuota tapahtuu vuorotellen, kaikki toimii!

      • 67-v
        mummomuori kirjoitti:

        Miten sen nyt ottaa ; )
        Riippuu kai siitä kuinka avoimia ja rehellisiä ollaan? Jos toista kiinnostavat tilitiedot, voi aina tulostaa tiliotteen ja antaa toisen sen lukea.

        Meillä on vähän erilainen tapa mm. maksaa laskuja. Minä kerään laskut ja maksan ne kerralla. Sitten tiedän kuinka paljon jää vapaaseen käyttöön esim. ruokaan, vaatteisiin yms. Mieheni taas on tarkempi ja maksaa eräpäivän mukaan. Hänen tulee siis jatkuvasti laskea että tilillä on rahaa laskuihin eräpäivinä. Jos olisi yhteinen tili, me joutuisimme pari kertaa kuukaudessa istumaan ja laskemaan yhdessä sen, kuinka paljon käyttövaroja todellisuudessa on.

        Näin saamme molemmat noudattaa sitä tapaa, mikä itsestä tuntuu paremmalta. Rahasta ei tule riitaa. Toki välillä istumme ja käymme läpi, jos ostamme uusia hankintoja, että kuinka ne jaamme. Jos toisella on niukkaa, on aivan luonnollista, että toinen ottaa vähän enemmän vastuuta ja maksaa. Kun tuota tapahtuu vuorotellen, kaikki toimii!

        Tuo on suurituloisten touhua.

        Suurituloinen voi luottaa kuukausittaiseen, mittavaan tuloon kun pieneläkeläinen puolestaan joutuu varautumaan kuukauden eläkkeen ylittäviin menoihin ja siten on pakko pitää riittävää puskurivarantoa tilillä.

        Puskurin ansiosta ei tarvitse laskea jatkuvasti eikä harvakseltaankaan.

        Avoimuudessa ja rehellisyydessä en näe kuin yhden, ainoan vaihtoehdon!

        Minä kilkuttelen laskut maksuun eräpäivinä.
        Nyt esimerkiksi yhtiövastikkeet ovat koneella ensi kevääseen.
        Valtaosa vakioista on suoraveloituksessa.

        Minua ei kulurakenne kiinnosta eikä vaimoa tulot.
        Muuten asia on päin vastoin.

      • mummomuori
        67-v kirjoitti:

        Tuo on suurituloisten touhua.

        Suurituloinen voi luottaa kuukausittaiseen, mittavaan tuloon kun pieneläkeläinen puolestaan joutuu varautumaan kuukauden eläkkeen ylittäviin menoihin ja siten on pakko pitää riittävää puskurivarantoa tilillä.

        Puskurin ansiosta ei tarvitse laskea jatkuvasti eikä harvakseltaankaan.

        Avoimuudessa ja rehellisyydessä en näe kuin yhden, ainoan vaihtoehdon!

        Minä kilkuttelen laskut maksuun eräpäivinä.
        Nyt esimerkiksi yhtiövastikkeet ovat koneella ensi kevääseen.
        Valtaosa vakioista on suoraveloituksessa.

        Minua ei kulurakenne kiinnosta eikä vaimoa tulot.
        Muuten asia on päin vastoin.

        Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot! : )

        Eläkeläinen puolestaan voi luottaa säännölliseen ja vakaaseen tuloon. Itselläni palkka kun vaihtelee ja aina se ei ole ollut edes säännöllistä.
        Tuskin olet pieneläkeläinen, jos varoja jää jopa ”puskurirahastoon”. Sinulla on paljon omaisuutta, joita ei ole tarvinnut realisoida. Eli ei silloin tarvitse seurata tiliotetta, kun rahaa riittää. Pientuloisen on jatkuvasti laskettava mihin rahat riittää ja elää kädestä suuhun.

        Velaton ihminen on huoleton ihminen. Ostamme pääsääntöisesti kaiken käteisellä. Siksi ei tarvita suuria tulojakaan.

        Ei se laskujen jakaminen nyt niin työlästä ole. Toisen hoitaa esim. asumiseen liittyvät ja toinen sähköt ym. , menee suurin piirtein tasan. Kun sen kerran tekee, homma toimii omillaan. Suoraveloitus on ok, jos tulot ovat säännölliset. En tykkää mammonasta enkä elintasokapineista.

        Olen oppinut kantamaan vastuuta, joten kyllä tuosta tulo ja menopuolesta on oltava kiinnostunut. Nyt olen jo oppinut vähän huojentumaan, koska myös nykyinen mies osaa toimia vastuullisesti. En koskaan ole voinut olla lapsen asemassa, jossa toinen huolehtii taloudellisen puolen minunkin puolestani.

        Muuten, kyllä se teillekin eteen tulee, että rahat ja omaisuus lasketaan erikseen. Kun toisesta aika jättää, laki on armoton eikä tunne moista romantiikkaa.

      • 67-v
        mummomuori kirjoitti:

        Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot! : )

        Eläkeläinen puolestaan voi luottaa säännölliseen ja vakaaseen tuloon. Itselläni palkka kun vaihtelee ja aina se ei ole ollut edes säännöllistä.
        Tuskin olet pieneläkeläinen, jos varoja jää jopa ”puskurirahastoon”. Sinulla on paljon omaisuutta, joita ei ole tarvinnut realisoida. Eli ei silloin tarvitse seurata tiliotetta, kun rahaa riittää. Pientuloisen on jatkuvasti laskettava mihin rahat riittää ja elää kädestä suuhun.

        Velaton ihminen on huoleton ihminen. Ostamme pääsääntöisesti kaiken käteisellä. Siksi ei tarvita suuria tulojakaan.

        Ei se laskujen jakaminen nyt niin työlästä ole. Toisen hoitaa esim. asumiseen liittyvät ja toinen sähköt ym. , menee suurin piirtein tasan. Kun sen kerran tekee, homma toimii omillaan. Suoraveloitus on ok, jos tulot ovat säännölliset. En tykkää mammonasta enkä elintasokapineista.

        Olen oppinut kantamaan vastuuta, joten kyllä tuosta tulo ja menopuolesta on oltava kiinnostunut. Nyt olen jo oppinut vähän huojentumaan, koska myös nykyinen mies osaa toimia vastuullisesti. En koskaan ole voinut olla lapsen asemassa, jossa toinen huolehtii taloudellisen puolen minunkin puolestani.

        Muuten, kyllä se teillekin eteen tulee, että rahat ja omaisuus lasketaan erikseen. Kun toisesta aika jättää, laki on armoton eikä tunne moista romantiikkaa.

        Eläkkeemme ovat vakaat mutta pienet.

        Ennen työttömyyseläkettä vaihteli työttömyyspäiväraha erittäin paljon arkipäivistä riippuen. 17 -> 23 koervauspäivää.

        En tiedä romantiikasta!
        Koskaan emme ole jyvittäneet hemkilökohtaisia, eikä tietenkään yhteisiä menoja tulojemme suhteessa.
        Tuloa se on eläkekin.

        Leskeytymisen tullessa laskeminen on helppoa.
        Yhtä asuntoa lukuun ottamatta kaikki on yhteistä eikä sitä yhtäkään ole mitenkään eroteltu paitsi testamentilla lapsillemme.

        Ps. Tiliotteita ei tarvitse seurata koska kulutamme vain välttämättömän.
        Tänäänkin söimme toista päivää punalappuisesta jauhelihasta tehtyä keittoa.
        Vaimon netto on alle 900€/kk. Minulla muutama €uro enemmän 27:n vuoden raadannan tuloksena.

      • mummomuori
        67-v kirjoitti:

        Eläkkeemme ovat vakaat mutta pienet.

        Ennen työttömyyseläkettä vaihteli työttömyyspäiväraha erittäin paljon arkipäivistä riippuen. 17 -> 23 koervauspäivää.

        En tiedä romantiikasta!
        Koskaan emme ole jyvittäneet hemkilökohtaisia, eikä tietenkään yhteisiä menoja tulojemme suhteessa.
        Tuloa se on eläkekin.

        Leskeytymisen tullessa laskeminen on helppoa.
        Yhtä asuntoa lukuun ottamatta kaikki on yhteistä eikä sitä yhtäkään ole mitenkään eroteltu paitsi testamentilla lapsillemme.

        Ps. Tiliotteita ei tarvitse seurata koska kulutamme vain välttämättömän.
        Tänäänkin söimme toista päivää punalappuisesta jauhelihasta tehtyä keittoa.
        Vaimon netto on alle 900€/kk. Minulla muutama €uro enemmän 27:n vuoden raadannan tuloksena.

        Leskeytymisen tullessa teidän varanne erotellaan. Kun tuo laki vaan niin sanoo. Puolet saat sinä puolisosi omaisuudesta ja varoista ja toisen puolen jakaa lapset. Toki jos jättää kuolinpesän jakamatta eikä jakele perintöjä, voi kokonaisuuden pitää koossa.

        Teillä tuo pelaa oikein hyvin koska kulutustottumukset ovat samat. Niin se pelaa vaikka tilit on erillään : )

        Tässä iässä kun ei ole enää tarvetta ostella, kun kaikkea jo on. Vähän eri asia kun lapset on pieniä ja kulut suurempia. Moni ostaa tuohon rytäkkään oman asunnon, auton ja kodinkoneita, niin voipi olla että niitä tiliotteita tulee luettua vähän useammin.

      • Pientä korjausta
        mummomuori kirjoitti:

        Leskeytymisen tullessa teidän varanne erotellaan. Kun tuo laki vaan niin sanoo. Puolet saat sinä puolisosi omaisuudesta ja varoista ja toisen puolen jakaa lapset. Toki jos jättää kuolinpesän jakamatta eikä jakele perintöjä, voi kokonaisuuden pitää koossa.

        Teillä tuo pelaa oikein hyvin koska kulutustottumukset ovat samat. Niin se pelaa vaikka tilit on erillään : )

        Tässä iässä kun ei ole enää tarvetta ostella, kun kaikkea jo on. Vähän eri asia kun lapset on pieniä ja kulut suurempia. Moni ostaa tuohon rytäkkään oman asunnon, auton ja kodinkoneita, niin voipi olla että niitä tiliotteita tulee luettua vähän useammin.

        Kun puoliso kuolee, eloonjäänyt ei peri puolta toisen omaisuudesta, vain lapset (rintaperilliset) perivät. Sen sijaan tasinkoa omaisuudesta voidaan antaa eloonjääneelle, jos kuolleen omaisuus on ollut isompi, aivan samalla tavalla siis kuin avioerossa.

      • mummomuori
        Pientä korjausta kirjoitti:

        Kun puoliso kuolee, eloonjäänyt ei peri puolta toisen omaisuudesta, vain lapset (rintaperilliset) perivät. Sen sijaan tasinkoa omaisuudesta voidaan antaa eloonjääneelle, jos kuolleen omaisuus on ollut isompi, aivan samalla tavalla siis kuin avioerossa.

        Juu, kun ensin on tehty se ositus.

        ”Perinnönjaossa perukirjasta ilmenevä perittävän omaisuus jaetaan esinekohtaisesti perillisten ja mahdollisten testamentinsaajien kesken. Mikäli perittävä oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa kuitenkin toimitettava omaisuuden ositus. Osituksessa määritellään ensin leskelle ja vainajan kuolinpesään kuuluva omaisuus, jonka jälkeen perilliset esim. vainajan lapset jakavat keskenään osituksessa kuolinpesään ositetun omaisuuden.”

        http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perinnonjako/

        Eli tältä ei välty.

    • 67-v

      Syöttilään rahoitusta ja veropäätöksen verinen vääryys!

      Juuri postiluukusta kolahtanut päätös kertoi minun rahoittaneen verotuksessakin vaimoani 48,52€ jonka jälkeen palautukseni on vain 20,51€.

      Vaimon bruttoeläkkeeseen vuodelta 2010, 11357,40€ olisi kyllä sopinut hänen jälkiveronsakin.

      Tämä on näitä yhteisen tilin kirouksia!

      • boxi

        Kaksi hyvin toimeen tulevaa. Mies varakkaampi. Erilliset tilit. Laskut maksetaan yhdessä. Mies maksaa enemmän. Ei avioehtoa, koska ei aiota erota. Ei olla riidelty rahasta koskaan. Eletään vaatimattomasti ja mahdollisimman velattomasti. ( Ei sitten ole maasturia ja omakotitaloa, mutta olkoon olematta).

      • typyliini41

        Olet joskus laittanut veroilmoitukseesi ruksin, että veronpalautustasi voi käyttää vaimosi verojen maksuun, joten oma vika. Vai olikohan se niinpäin, että se ruksi piti laittaa, jos ei saa käyttää, joka tapauksessa, lomakkeessa kysytään se. En nyt viitsi kaivaa lomaketta esiin tarkistaakseni kumminko päin se ruksi siellä on.
        Siis tarkkana, kun tulee veroehdotus.

    • laintuntija

      Avioehto ei ole vain eron, vaan myös kuoleman varalta. Sitä paitsi, ei varmasti kukaan päätä naimisiin mennessään, että aikoo joskus erota. Vaikka sinä et haluaisi erota, miehesi saattaakin yhtäkkiä niin päättää, etkä voi sitä tietenkään estää.

    • SIVUSTA SEURANNUT

      EI OLE IHME ETTEI NAISTEN PALKAT NOUSE, SANOT VAAN POMOLLE ETTEN MÄ MITÄÄN PALKKAA TARTTE, KUN MEILLÄ ON MIEHEN KANSSA YHTEINEN TILI,MISTÄ MAKSETAAN KAIKKI, TIENAAN TAI EN.PYRKIKÄÄ NAISET NAIMISIIN JA EHDOTTOMASTI YHTEISEN PANKKITILIN ÄÄREEN, EI TARTTE KOULUJA KÄYDÄ EIKÄ URAPUTKESTA HAAVEILLA, KAIKKIHAN HOIDETAAN SIELTÄ YHTEISELTÄ TILILTÄ...ON TÄSSÄ VIIME AIKOINA TULLUT SUVUSSA TULLUT USEAMPIKIN AVIOERO, JA ARVAATTE VARMAAN MIKÄ ON VAIMON TILANNE, KUN SE YHTEINEN PANKKITILI EI KOHTA OLE YHTEINEN, VAAN TARTTIS PÄRJÄTÄ OMILLAAN. SIIHEN EI AUTA KUIN MASENNUSLÄÄKITYS.

      • 129

        No eipä se nyt ihan noin yksinkertaistakaan ole. Itse olen nainen, opiskellut ja uran luonut. Mutta kun kuulemma pitäisi lapsia tehdä ja jäädä kotiin lapsia hoitamaan, kun en kuulemma ole hyvä ja oikea nainen, jos en sellaista vaadi.

      • mummomuori
        129 kirjoitti:

        No eipä se nyt ihan noin yksinkertaistakaan ole. Itse olen nainen, opiskellut ja uran luonut. Mutta kun kuulemma pitäisi lapsia tehdä ja jäädä kotiin lapsia hoitamaan, kun en kuulemma ole hyvä ja oikea nainen, jos en sellaista vaadi.

        Ei se ole mikään naisenmitta, vaan jokainen ratkaisee sen itse. Toisaalta täytyy katsoa vähän sitäkin, kestääkö perheen talous tuntuvaa tulojen laskua. Itse tein töitä kotona, kun lapset oli pieniä. Kotirouvaksi kun minusta ei ollut…

    • Ei kaikki yhteistä

      Menitkö Ap rahan vuoksi naimisiin ?

      Kysymys onko sukulaiset rakkaampia kuin sinä, voiko enää tyhmenpää kysymystä olla.

      Olen aina sanonut, että rakkaus ja raha ovat ihan erillisiä asioita. Mitä varten menit naimisiin, kun ensimmäisenä puhut rahoista. En usko sinun rakkauteesi lainkaa.
      Sama on kyllä avoparien kohdalla, nytkin tiedän erään häntäheikin särkeneen lopullisesti erään parin elämän, sillä tämä häntäheikki tarvitsi katon päänsä päälle ja lisäksi laskeskeli toisen vanhempien omaisuuden, jota hyt odottaa kärsimättömästi. Mutta tässä tapauksessa saa luun kouraansa, sillä nämä vanhemmat ovat nähneet syvemmälle kuin tämä osaa aavistaakaan ja ovat ottaneet selvää aikaisemmistakin puuhista. Joten ei koskaan tule hyötymään yhtään mitään.

      Ymmärrän kyllä, että tulojen tasausta tehdään prosentuaalisesti, jossa kumpikin osallistuu kodin menoihin, mutta kokonaan yhteiset rahat kieltäisin kokonaan, sillä olen ammatissani nähnyt varjopuolet lähes aina kun yhteistä pussi on käytetty. Jo tuo että vaadit kaiken yhteiseksi kertoo pahaa kieltä sinusta.

      Ei ole ihme jos liitot hajoavat, kun nämä raha-asiat on aina mielessä, siis yhteinen tili kodin menoihin, muutoin kumpikin toimii omillaan, tosin hyvä toisenkin on tietää, miten nämä omat rahat kulutetaan.- Jos toinen säästää ja toinen on aina kaupassa shoppailemassa, että ennen seuraavaa tiliä on jo kaikki käytetty. Silloin tämä toinen tarvitsee ehdottomasti "edunvalvojan , joka hoitaa hänen tilinsä käytön, sillä tuo shoppailu kertoo holtittomasti rhan käytöstä ja eron sattuessa käykin niin, että tämä rahastaa toista, tekisin kyllä avioehdon, sekä eron, että kuoleman varalle, Liitoon ei mennä toisen rahojen eikä tulevan ti olevan omaisuuden vuoksi, lailla pitäisi kieltää.
      Ajattelepas asia toisinpäin, jos osaat.

    • Ikuinen Poikamies

      Mun Duunikaverilla (nainen) on just samanlainen tilannne ja siksi kutsunkin Hänen Ukkoaan 'Parasiitiksi'....;.)

    • no joopa joo

      Jaahas, taidat olla vielä melko nuori. Siis miehelläsi on auto, no joo, siitähän ei sinulle ole mitään hyötyä, eihän ? Me ollaan oltu jo yli 20 vuotta yhdessä, kummallakin on omia menoja ja omat tilit, menot maksetaan tulojen mukaan, esim. parempi tuloinen maksaa enemmän, pätkätyöläisillä kun ei ole säännöllisiä tuloja jne. Autokin on, edellinen oli minun nimissä ja nykyinen on miehen nimissä, ei ole ongelmaa, yhdessä maksetaan huollot (itse tehdään) ja bensat jne. Ja EDELLEEN KUMMALLAKIN ON OMAT TILIT !

    • Poikamies 38-vee

      Naurettava tilanne. Eniten huvittaa se, kun ennen naimisiin menoa näistä asioista ette tietysti ole edes puhuneet ?!

      Kyllä se vain on niin, että perhe (oletuksena jos on lapsia tai aikomus tulla) on ns. "yhteisyritys", jossa pidemmän päälle ei voida mennä siltä pohjalta, että joka välissä katsotaan laskutikulla, kuka maksaa seuraavat talouteen ostettavat maitopurkit.

      Toki vanhemmilla saa olla myös omat rahansa (ja menonsa), mutta yhteisen pesän pyöritykseen menevät rahat ovat kyllä yhteisiä, koska saman katon alla ja taloudessa sitä kuitenkin eletään.

      Koska suhteen aikana myös elämäntilanteet muuttuvat, se on ihan normaalia, että joka tilanteessa ei edes päästä 50-50 maksupolitiikkaan.

      Ei muuta kuin onnea vain valitsemassanne suhteessa...

      • M 34

        No suoraan sanottuna ei minulle kyllä tulisi edes mieleen puhua tuollaisista asioista tyttöystävälleni ennen (eikä jälkeen) naimisiinmenoa. Itse menen naimisiin RAKKAUDESTA ja on itsestäänselvää,että kaikki on yhteistä.
        Tuollaiset liitot kuulostavat joltain liiketoiminnalta eikä kahden ihmisen rakkausavioliitolta.

      • Poikamies 38-vee
        M 34 kirjoitti:

        No suoraan sanottuna ei minulle kyllä tulisi edes mieleen puhua tuollaisista asioista tyttöystävälleni ennen (eikä jälkeen) naimisiinmenoa. Itse menen naimisiin RAKKAUDESTA ja on itsestäänselvää,että kaikki on yhteistä.
        Tuollaiset liitot kuulostavat joltain liiketoiminnalta eikä kahden ihmisen rakkausavioliitolta.

        Tiesitkö, että ei ole olemassa asioita, josta aikuiset ihmiset keskenään eivät voisi puhua. Tätä kutsutaan paljon mainostetuksi keskusteluksi.

        Se ei ainakaan minulla rakkautta tai rakastumista vähentäisi, vaikka keskustelisin tulevan puolisoni kanssa tai tuleva kumppanini ottaisi puheeksi sen, millä tavalla suhteessa meneteltäisiin mm. talouden suhteen. Mulle perheen talous kun merkitsee ihan jotain muuta kuin jatkuvaa rahan ja materian palvomista.

        Pointti on siinä, että tietyistä asioista puolisoiden kesken tulee vallita yhteisymmärrys. Muuten tiedossa on hyvin pian jatkuvaa kärhämöintiä ja nokkapokkaa.´

        Raha ei tee ihmistä onnelliseksi, mutta esimerkiksi holtiton rahan käyttö ja velaksi eläminen voi tehdä elämisen todella hankalaksi...

    • huh huh

      Kaikenlaista avioliittoa !
      Onko teillä edes yhteistä makuuhuonetta ???
      Miksi menitte avioliittoon ?ei tuossa ainakaan voi rakkaudesta olle kysymys.

    • lhadotra

      Minulla oli kahdessa ensimmäisessä avioliitossa vaimon kanssa yhteiset pankkitilit ja niitä liittoja kesti yhteensä 30 vuotta ja sen jälkeen on ollut eri rahat ja avioehto.

    • rakkaus??

      Minä en enää koskaan luota siihen että toinen auttaa ja elättää jos itse jäisi vaikka työttömäksi - näin tapahtui itselleni 90-luvun alussa, meni siis työpaikka alta enkä saanut mitään korvauksia mieheni tulojen takia. Mies ei antanut minulle edes kahvirahaa. Olemme nyt eronneet ja elätän itse itseni enkä varmaan enää koskaan rakastu niin sinisilmäisesti että kuvittelen toisen auttavan jos olen itse pulassa.perkele.

    • ei ainakaan liitto

      Mun mielestä raha-asiat keskustellaan jo ennen yhteen muuttoa, tosin sen opin vasta kokemuksen kautta. Karvaan kokemuksen.
      Te todellakin olette kämppikset ja pidätte rahat erillään, niin on sitten eroaminenkin helpompaa. Ei edes yhteistä säästötiliä ja kodinhoitotiliä. Perhe on yhteisö eikä vaan kämppiksiä erillisinä yksilöinä.
      Te ette ole miettineet edes nimiasiaa: miksi nimi, mitä siitä seuraa, kenen nimi, onko se edes tarpeen, mikä tekee perheen.
      Te ette ole miettineet mikä on perhe, miten se maksetaan ja miten jaetaan rahat. Entäs kun tulee lapsia tai vaikka vaan koira, kuka sen maksaa ja miten se hoidetaan.
      Kenen käytössä auto on ja miten perheen käyttökustannukset hoidetaan, miten liikutaan, onko yhteistä mikä ja mikä on erillistä.
      Ruoat on omat vai silloinkin kun tulee perheenlisäystä. Tulee aika kalliiksi tuommoinen. Omaan asuntoonhan te ette tuolla menolla voikaan muuttaa, te olette vuokralla avioliitossannekin.
      Miksi te ylipäätään menitte naimisiin ja mitä se teille merkkaa?
      Kuulostaa vaan seukkaamiselta, eikä edes sitoutumiselta oikeaan vakavaan ja pysyvään parisuhteeseen, mitä on tarkoitus rakentaa yhdessä, yhteisenä perheenä koko loppuelämä.

    • Poikamies 38-vee

      Tuo oli hyvin sanottu :) Kai tuollainen käytös on seurausta tästä nykyisestä yksilöllisyyden ihailusta, jossa ihmisillä on lähtökohtaisesti vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia edes kumppaniaan kohtaan. Minä Minä -menttaliteetti on hyvä lähtökohta jopa parisuhteeseen. Jep jep...

    • Yksityispankkiiri

      Arvoisa Kämppis,

      en voi kuin kohteliaasti ihmetellä, että mistä ihmeestä teidänlaisia ihmisiä oikein riittää.

      Ensinnäkin, millä tavalla rakkaus ja raha liittyvät toisiinsa. Niiden ei pitäisi korreloida millään tavalla tai jos korreloivat, syö raha varmasti rakkauden osaa.

      Toisekseen, miksi ihmeessä aviopuoliso olisi oikeutettu kaikkeen siihen mitä toinen on elämänsä aikana saanut aikaan. Esimerkki. perinyt vanhemmiltaan sukutilan joka on kuulunut suvulle jo vuosisatoja. Tämän lisäksi omalla rankalla työllään saanut esimerkiksi kasvatettua oman yrityksen, joka työllistää satoja ihmisiä ja toimii ympäri maailmaa.

      Onko moraalisesti oikein, että henkilö, jolla ei ole ollut osaa eikä arpaa mihinkään näistä asioista on nyt oikeutettu puoleen henkilön omaisuudesta.

      En jaksa vuodattaa asiasta enempää, mutta en voi kuin todeta että herranen aika.

      Avioliitossa varmasti kulut jaetaan ja paremmin tienaavan maksaa enemmän. Jo senkin takia että jos toinen tienaa käteen 2k kuussa, miten sillä maksetaan yhtään mitään isompaa, koska kaikki on nykyisin jo niin kallista. Pitäisikö tämän lisäksi vielä perustaa yhteinen tili. Mikä on sen tilin lisäarvo, tottakai jos se tuntuu hyvältä etc. go for it. Mutta se ei muuta tilannetta mihinkään että enemmän tienaava jo joka tapauksessa maksaa enemmän kaikesta, koska vähemmän tienaava ei pysty samalla tavalla taloudellisesti kontribuoimaan.

      Jos taas menee naimisiin 20v ja molemmat aivan samalla viivalla, tällöin ymmärrän näkökulmasi paremmin.

      Rakkaus ja raha eivät kuitenkaan kuulu samaan lauseeseen ja se joka ei suostu esim. avioehtoon ei rakasta puolisoaan vilpittömästi vaan on pohjimmiltaan ahne ja itsekäs. Mikä oikeus sinulla on puolisosi omaisuuteen jos hän on sinua varakkaampi. Ei mikään. Ne ovat hänen ja sinun ovat sinun.

    • ja suurin niistä on

      Menittekö naimisiin rakkaudesta? Ei kuulosta siltä.

    • kenen rahat

      Ehkä tiukka erillinen budjetointi on hyvä mutta pidä varasi, että se toimii myös lasten tultua.

      Suomalaisessa avioliitossa miehen rahat ovat hänen omiaan, jotka käytetään hänen harrastuksiinsa ja hankintoihinsa mutta sinun rahasi ovat koko perheen yhteisiä, joista maksetaan ruoka , laskut ja lasten menot .

    • Kauris 82

      Menin naimisiin v.1952,siitä alkaen on ollut yhteinen pankkitili.Pankkia on vaihdettu useita kertoja,sen mukaan mikä kulloinkin on ollut meille edullisin.tilin käytössä ei ole koskaan ollut keskeisiä ongelmia.

    • Kikkel

      Omassa parisuhteessa olemme molemmat olleet eriaikaan pienen ajan työttömiä, ja siinävaiheessa toinen on ollut ns rahallisesti vastuussa hieman enemmän, ja oman armeija aikani alla jouduin tukeutumaan tyttöystävääni hieman enemmän. En osaa sanoa kumpi on laittanut rahaa enemmän toiseen, mutta kun samaa taloutta ollaan niin mielestäni raha on ollut enemmän yhteistä, kuin omaa. Tyttöystäväni ansaitsee enemmän kuin minä, joten olemme sopineet että ns ylimääräisen rahan hän toki käyttää itseensä, niinkuin itse haluaa

    • Nelikymppinen.

      Kun tapasimme mieheni kanssa olimme molemmat lähes 30-vuotiaita, molemmat jo vuosia työelämässä olleita, omaa talouttamme pyörittäneitä ja omat raha-asiamme hoitaneita.

      Meille olisi ollut täysin mahdoton ajatus yhteinen tili.

      Nyt olemme olleet yhdessä 12 vuotta, joista naimisissa 8. Molemmilla omat tilit, kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi, ja muuten kumpikin tekee rahoillaan mitä lystää. Minusta aivan erinomainen ratkaisu. Jos mieheni haluaa ostaa 600 euron iPadin, niin ostaa. Hän voi sitten esitellä sitä minulle ihastuneena, ja minä voin sanoa että onpas hieno. Jos minä haluan käydä 200 euroa maksavassa luksushoidossa day spassa, niin käyn. Koskaan ei tarvitse selitellä toiselle yhtään mitään rahankäytöstään. Niinpä 12 vuoden aikana ei koskaan ole ollut myöskään minkäänlaista riitaa mistään raha-asioista.

      Lisäksi yksi asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Miten ihmiset, joilla on pelkkä yhteinen tili, voivat ikinä hemmotella ja yllättää puolisonsa millään, mikä maksaa jotain? Meillä on molemmilla kaikkea mitä haluamme, joten syntymäpäivinä emme enää 10 vuoteen ole ostaneet toiselle mitään. Sen sijaan satsaamme elämyksiin. Eli se, jonka synttäri on, viedään johonkin kivaan paikkaan, joka on täysi yllätys. Toinen hoitaa kaikki järjestelyt ja myös maksaa kaiken. Minusta näiden yllätysten suunnittelu on älyttömän mukavaa; itse asiassa kivempaa kuin silloin kun on itse päivänsankari. :-) Jos meillä olisi yhteinen tili, niin eihän noissa jutuissa olisi mitään järkeä, koska esim. mieheni päätyisi itse maksamaan omasta synttäriyllätyksestään.

    • L. V.

      Avioehto on aina hyvä olla olemassa. Mielestäni molemmilla tietenkin omat tilit, mutta puolisot voivat ottaa ns. kolmannen tilin, josta maksetaan yhteiset kulut: vuokrat, sähköt, bensat, ruoat jne.

    • Rakkaus on rikkautta

      Meillä oli puhetta avioehdosta kun ajateltiin että joskus mentäisiin naimisiin.

      Nyt meillä on yhteinen talo josta mies maksaa melkein kaikki ja minä hoidan ruuat. jos multa loppuu rahat kesken ja miehelläni on rahaa, hän antaa minulle.
      hoidamme asiat silleen ettei jäädä nälkää näkemään ja vaikka tilit onkin omia niin rahat on aikalailla yhteisiä. on vähän niinkuin sanaton sopimus että se kummalla on rahaa, se maksaa. ja ei olla edes naimisissa.

      Kysyinkin mieheltäni että miks talo on molempien nimissä, hän vaan vastasi ettei ole meinannut erota minusta.
      Ja nyt meillä ei ole mitään syytä edes laittaa avioehtoa, vaikka joskus mentäisiinkin naimisiin.
      rakastan rakastan rakastan miestäni, ja tiedän myös että hän minua.

      • pientä neuvoa

        Menkää ihmeessä naimisiin tai tehkää testamentti! Nimittäin nyt jos jompi kumpi kuolee, eikä kummallakaan ole lapsia, kuolleen osuus menee hänen sukulaisilleen: vanhemmille, isovanhemmille, sisaruksille, sisarusten lapsille riippuen siitä keitä on (elossa). Naimisissa lapsettomana kun toinen kuolee, silloin puoliso perii kaiken

    • isthisagoodname

      Auto on miehesi, mutta käytätkö itsekin sitä? Sitten voit osallistua korjaamiskustannuksiin myös.

      Tuosta teidän järjestelystä ainoa parempi olisi avioehdollinen avioliitto, mikäli jotain menee liitossa pieleen (kuten nykyään tuntuu joka toisella menevän...), niin sitten ei ole kusi sukassa kun toinen vie toiselta mitä ei hänelle kuulu. Ja vaikka veisi voi lain tuella saada ne takaisin, kun on se avioehto.

    • Poikamies 38-vee

      "Ensinnäkin, millä tavalla rakkaus ja raha liittyvät toisiinsa. Niiden ei pitäisi korreloida millään tavalla tai jos korreloivat, syö raha varmasti rakkauden osaa.

      Toisekseen, miksi ihmeessä aviopuoliso olisi oikeutettu kaikkeen siihen mitä toinen on elämänsä aikana saanut aikaan. Esimerkki. perinyt vanhemmiltaan sukutilan joka on kuulunut suvulle jo vuosisatoja. Tämän lisäksi omalla rankalla työllään saanut esimerkiksi kasvatettua oman yrityksen, joka työllistää satoja ihmisiä ja toimii ympäri maailmaa."

      No, tuolla ajattelulla kumppani voisi varmaan myös asua siellä sukutilallaan, jos kerran puolison seura ei kiinnosta. Ei kai tässä nyt kyse ole siitä, että oltaisiin toiselta ryöstämässä sukutilaa ja leipäpalaa suusta heti kun silmä välttää.

      Ajatusleikki: Jos minä olisi perinyt vanhemmiltani sukutilan, se tarkoittaisi tietysti sitä, että kyseessä olisi minun perintönä saama tilani. Silloin myös mitä suuremmalla todennäköisyydellä asuisin varmaan kyseisellä tilalla, joka olisi myös hyvin iso osa elämääni.

      Okei, kuvioihin tulee aikanaan kumppani ja mahdollisesti lapsia. Kysymys kuuluu, kenelle minä aikoisin sitä sukutilaa oikein säästää ? Valtiolle ? Vai kenties puolison ja lasten hyväksi, jos sattuisi käymään niin, että heittäisin lusikkani nurkkaan ensimmäisenä ?

      Entä millä tapaa sukutila näkyisi joka päiväisessä parisuhteessa ? No ainakin siten, että tila olisi tietysti myös kumppanini koti. Ainakin minun tietääkseni normaalissa parisuhteessa on tapana asua saman katon alla.

      Toki erotilanteessa en allekirjoita sitä, että kaikki pistettäisiin jakoon 50-50 periaatteella ilman, että tarkasteltaisiin sitä, mitä hyvitystä puolisolla on oikeus saada. Tuossa tilanteessa siis se sukutila voisi olla asia, johon puolisolla ei olisi osaa eikä arpaa, mutta moneen muuhun asiaan kylläkin...

      • Poikamies 38-vee

        Lisäys: Tulevaisuutta kenenkään on vaikea ennustaa. Elämä voi tuoda eteen hyvin yllättäviä asioita, jolloin tilanteet myös parisuhteessa voiva muuttua, tai ylipäätänsä ympärillä vallitsevat olosuhteet. Siksi on hieman lyhytnäköistä rakentaa tulevaisuus johonkin kiveen hakattujen asioiden ympärille, joita ei voi muuttaa, vaikka kaikki muu ympärillä olisi muuttunut ties kuinka moneen kertaan.

      • Yksityispankkiiri

        Asia mistä mielestäni keskustellaan on:

        antaako avioliitto eettisen oikeutuksen toisen omaisuuteen.

        Onko avioliitto instituutiona sellainen, johon mentäessä hyväksyy sen, että kaikki tähän saakka omistamani on nyt myös puoliksi puolisoni, tarkoittaa se taloudellisesti mitä tahansa.

        Tähän ei ole oikeaa tai väärää vastausta.

        Vain eri näkökantoja riippuen mistä kulttuurista tulee ja millainen ihmisenä on.

    • 11

      Omaisuus on joillekin todella tärkeää.

      Perunkirjoitus isäni jälkeen oli 4 vuotta eromme jälkeen, ainoa kerta siihen asti kun X-mies soitti minulle, halusi saada osansa mahdollisesta perinnöstä...
      No meillä 2 yhteistä lasta silloin 6v ja 9v...

      Ai niin kerran aikaisemmin soitti ilmoitus; ettei maksa lasten elatusapua,, Koska meni autokouluun...
      No ammuin samoin; että sovin asian sosiaalihuollon kanssa hoida asiasi sinne. Siihen ei mennyt koska maksoin lapsista 1,5 kertaista elatusapua EI kahdesta..

      Olin ollut perheemme yksinhuoltaja sen olemassa olo ajan, joten minä kait aiheutin tämän mielikuvan...
      Erossa mies tyhjensi yhteisen tilin ja vei puolet kaikista tavaroista, yhteisenä aikana ei ansainnut mitään...

      • ja miksi?

        hmmm...ja sä tuollaisen luuserin valitsit aikoinasi ja ihan vapaaehtoisesti?

    • Kulta-Visu

      Huh. En mistään haaveile tällä hetkellä niin paljon kuin siitä, että asuisin yhdessä oman rakkaan kanssa, nukuttaisiin parisängyssä saman peiton alla, menisimme naimisiin ja kävisimme häämatkalla, ottaisin rakkaani sukunimen ja avaisimme yhteisen pankkitilin. Se on romanttista unelmaa se. Ja niin etäistä.

    • Juusokas juuso

      Ex-miehelle ei kuulu vaimolle tuleva perintö.

    • avoliittossa vain

      Yhdessä asuminen kun ollaan puolisoina on kyse yhteisestä kodista sekä kirjaimellisesti yhteiselämisestä. Kämppikset jakavat euromäärän tasan puoliksi kuluista!

      Avio-tai avoliitossa eläessä ei kulut jakaannu eromäärä jaettuna 50/50 vaan se maksa suhteessa enemmän kummalla tulojakin enemmän, jotta talouden kulut ovat suhteessa tuloihin tasa-arvoiset! Se on parisuhdetta eikä kimppa elämistä.

      Mikäli toinen joutuu työttömäksi suhteessa olisihan se epäloogista että joutuisi lainaamaan puolisolta taloudenhoitamiseen tarvittavia euroja eli velaksi elämään suhtetta.

      Miehesi mielestäni "tienaa" teidän avioliitosta maksamalla tilistään lopulta vähemmän yhteisiä kuluja.

      Yhteinen pankkitili ei ole välttämättä hyvä asia, koska oma tili on kuitenkin itsenäisyydelle tärkeä asia ja ei tarvitse toiselle perustella jos sieltä käyttää omiin tarpeisiinsa rahaa.

      Voittehan te avata tilin jonne siirrätte talouden ylläpitämisen rahat ja siten olla yhteinen tili mitä käytetään kodin ylläpitämiseen. Se on laskettava suhteessa tuloihin, jotta toinen ei joutuisi maksamaan samasta elämisestä enemmän, loogista vai mitä?

      Esim.Jos kk kulut asuminen kaikkineen kuluineen ruoka olisi 1500€/kk niin se ei mene todellakaan siten että molemmat laittavat 750€ tilille kuukaudessa kuin ainoastaan tilanteessa jossa molemmilla yhtäsuuret tulot!
      Enemmän tienaava tasaa laskua suhteessa eli jos tulot 30% enemmän niin siitä tasataan 15% laskuihin enemmän eli esimerkissä suhdeluku 50/50 on oikeasti 65/35
      (975€/ 525€) kyse yhtä suuresta rasitteesta omiin tuloihin nähden!!! Se on parisuhdetta kun parisuhteessa eletään!

      Raha-asioista riidellään suhteessa eniten, mutta kun asiasta keskustellaan riittävästi ennen rajua riitaantumista on suhde vakaampi. Sopikaa nyt maksujen kokonaisuus jotta ei 7v päästäkin sitä pähkäillä ja katkerana erotaankin jopa!

    • hakkis49

      Meilläkin oli omat tilit , sekä yhteiset tilit,joihin molemmilla oli vapaa käyttöoikeus,,vaimoni kuoltua asiat muuttuivat sillä kertaa yhteisten tilien osalta pankista ilmoitettiin,että edesmennyt vaimoni omistaa puolet ja minä toisen puolikkaan tilillä olevista varoista,,asiat muuttuvat toisen kuollessa,sitä ei kyllä mielestäni ilimineerattu missään vaiheessa sopimuxia tehtäessä,,,harvemmin sitä tämmönen tallaaja tietenkään kuolemaa ajattelee siinä tilanteessa kun tilejä avataan,eihän tuo tullut meilläkään,,,mutta,,mutta,,niihän tuo vuan piäs käymään !!!!!!!!!!! JAXELLAANPAS SYXYLLÄKI !!!!!!

    • 77777777777

      Meillä on eri tilit. Miehelläni on paremmat tulot ja hän maksaa tililtään suurimman osan laskuista. Minä myös osallistun laskujen maksuun oman tulotasoni mukaan. Ei ole ollut ongelmia. Suurin osa laskuista menee tietysti yhteiseen asumiseen. Lähinnä puhelinlaskut ja muut henkilökohtaisemmat laskut maksamme omista pusseista. Meidän romantiikkaa ei ole vähentänyt yhtään, vaikka onkin eri tilit.

      • Normaalielämää

        Meillä kaikki tulot menevät samalle tilille, jolta maksetaan kaikki perheen menot ja jota kumpikin käyttää harkintansa mukaan. Luotan totaalisesti vaimoni harkintakykyyn kuten hän myös minun, ja rakastamme toisiamme syvästi. Muutenhan koko avioliiton olemassaolossa ei olisi järjen häivää.

    • uusavuttomat huutaa

      Mikä ihme ajaa ihmiset naimisin jos heti lähdössä on noinkin paljon vaikeuksia kun täältä saa lukea.Sitä paitsi luulisi asioista olleen puhutun jo kauan ennenkuin edes harkitaan naimisiin menoa.Kyllä täältäkin saa selvän kuvan kuinka uusavuttomia ihmíset ovat.Ei edes pystytä puhumaaan normaaleista parisuhteeseen kuuluvista asoista,vaan päätä pahkaa naimissin kun on kivaa,sitten kun tulee hiukan epäselvää selvistä asioista,joista pitäisi olla jo puhuttu ollaan kusi sukassa kun ei toinen olekaan samaa mieltä parisuhteen perusasioista.Kyl se vaan on mukavaa olla sinkku ja ihmetellä näiden ihmisten avuttomuutta.Näin miehenä sanoisin jos ei nainen asioista puhu,kyllä se on sitten miehen otettava nämäkin asiat esille,kun kumminkin ne on naisten ensimmäinen porun asia.Ei mikään kai oel itsestään selvää missään suhteessa,asioista pitää puhua ennen kuin ollaan naimisissa,eikä täällä porata häämatkan jälkeen.

      • Poikamies 38-vee

        No, mutta eikös nykyään tämä uusavuttomien parisuhdelogiikka mene kärjistettynä näin:

        1) Deittailuvaiheessa nainen katsoo miehen statusta ja lompakkoa sillä silmällä, että on sitten millä elättää kotona raskaana oleva nainen ja myöhemmin nainen sekä lapsi. Köyhät ja statuksettomat älkööt vaivautuko !

        2) Miehen kuuluu elättää kotona oleva nainen ja lapsi oli tilanne mikä tahansa.

        3) Nykyään naistet voivat ansaita oman elantonsa. Siksi itseään arvostava nainen haluaa rinnalleen MIEHEN, eikä mitään elätettävää marjanpoimijaa. Edes tilapäinen työttömyys tai työkyvyn menetys eivät kelpaa selitykseksi.

        No, leikitellään lisää ajatuksella:

        - Molemmat käyvät töissä, mutta nainen joutuu työttömäksi. Pinnallinen mies ottaa naisesta eron, kun ei viitsi elättää kotona olevaa naista.

        - Molemmat käyvät töissä, mutta mies joutuu työttömäksi. Itseään arvostava nainen ottaa eron, kun ei viitsi elättää kotona maleksivaa vätystä. Mieheen kuluisi OMAA rahaa.

        Pointti: Vaikka avioliittoon mentäessä on vannottu sitä ja tätä, kummasti se ihmisten sitoutumisaste karisee viimeistään siinä vaiheessa, kun eteen tulee pieniä tai vähän isompia vastoinkäymisiä. Nykyisin vallitsee suurinpiirtein se ajatusmalli, että ukko kiertoon tai lapset ja eukko lumihankeen, mikäli puoliso joutuu esim. työttömäksi. Suhteessa tuo maksupolitiikka kun menee 50/50. Myös siivouskerrat ja roskapussin viennit lasketaan ruutuvihkoon tukkimiehen kirjanpidolla.

        Oma lukunsa on se, kun ihmiset pelkäävät jopa suhteissaan kasvojensa menetystä. Mitä sitä suotta heittäytymään inhimilliseksi. Se on heikkoutta.... (sarkasmi päättyy)

    • 20

      Miniä on kasvisyöjä poikani ei.
      Poikani ansaitsee 60% enemmän kuin miniä, mutta sitten verot tasaa vähän.Poika 32 % miniä 22 %
      Poika maksaa; yhtiövastikkeen, sähkön, netin ja oman puhelimen, lasten päiväkotimaksut ja ostaa kaiken isomman lapsille ( sängyt, kaikki huonekalut ja verhot lasten huoneeseen, turvaistuimet, polkupyörät, urheiluvälineet, ulkoilu vaatteet jne.) sekä varsinkin sen lihan itselleen.. Yhdessä syövät kalaa viikonloppuisin..
      Auton kulut maksaa poika ja sillä liikkuu koko perhe ja poika "heittää" tarvittaessa jopa 2x180 km puolisoa ja lapsia..
      Maksaa lasten vakuutukset, sekä lääkärikulut ja lääkkeet (allergiaa)

      Miniä hoitaa lasten vaatteet ja muut tarvikkeet ja nostaa lapsilisän Omat kasvisruokansa ja henkilökohtaiset hygieniatuotteet..sekä lasten. Omat puhelin maksunsa ja vaate hankintansa.

    • Äiti25

      Voi hyvänen aika sentään!blaa blaa blaa raha sitä raha tätä!Älkää menkö naimisiin jos ette osaa antaa ja jakaa!Meillä rahat ovat todellakin yhteisiä, joista ostamme yhdessä perheellemme. Me vedämme yhtä köyttä, säästämme yhdessä yhteisistä tuloista. Ei ole ongelmaa. Olemme onnellisia ja parisuhde kukoistaa, hemmottelemme toisiamme ja huolehdimme toisistamme.

      • salppipulppuaa

        Hah. oletko niiku 25 vuotias äiti. :D. Kun olet ollut 25 vuotta naimissa. tule kertomaan tuo sama uudelleen.. hihihhihahahh

    • ihan sama

      jos liitto on hyvä ja luotettava. Jos toiseen voi luottaa 100%, voi ollakin vaikka yhteinen tili jonne molemmat laittaa rahaa ja josta ottaa.... Mikään ei ole ikävämpää kuin pilkunviilaaja raha-asioissa.
      On hyvä tuntea puolisonsa kuin omat taskunsa. Tuhlaajaa en huolisi kumppaniksi. Pienet on menot ja onni korkealla, jos vaan suhde on hyvä. Eipä sitä omaisuutta tartte juuri mihinkään. Pääasia että tarpeellinen tulee tyydytettyä, ruoka, asunto ja puh.lasku...
      Jos toinen tahtoo välttämättä extraa, niin on hyvä maksaa se omasta palkasta, kuten lehtitilaus tai joku harrastus. Ellei kustanna toiselle lahjaksi, hehee. x) No mutta kuitenkin nyrkkisääntönä niin, että se kumpi tienaa enemmän, maksaa suhteessa enemmän. Ei luulisi olevan vaikeeta. Avioliitto ei ole kovin kestävällä pohjalla alkuunkaan silloin, jos lähtökohtana on mahdollinen ero tai rahasta riitely.
      Avioehto on sinänsä turha, mikäli meinaa lapsia hankkia. Lapsille kaikki menee kuitenkin. Tai jos ei pariskunta tahdo omia lapsia, voi suunnitella perinnönjaon sukulaisille tai muulle tärkeälle henkilölle elämässä, tai vaikka hyväntekeväisyyteen. Ei omaisuus silti meinaa yhtään mitään. Tavaraa se vaan on, vaikka olisikin rahallisesti arvokasta. Sitä joko löytää elämässä rakkauden tai ei, ja vain se tekee onnelliseksi, elinolosuhteista riippumatta.

    • isalote

      Ei hemmetti, kylläpä kuulostaa tutulta. Mutta oma mielipide on että ei mitään yhteisiä tilejä. Omat rahat kannattaa olla. Muuten täytyy maksuista yrittää sopia mikä on kohtuullista. Omassa avioliitossa, joka on jo kauan sitten päättynyt, oli jatkuva vääntö rahasta. Omat rahat kannattaa pitää!

      • jeps...

        oma kokemus samanlainen. ei yhteistä tiliä koska toiseen ei voi koskaan luottaa 100%.

        nuoret ovat vain niin naiveja ja sinisilmäisiä monesti onnenhuumassaan ja ehdottomassa luottamuksessaan toiseen että välillä ihan pahaa tekee.

        Sitten kun ollaan oltu 10-vuotta naimisissa voinee alkaa sanoa että toiseen voi luottaa edes 75% mutta taas toisaalta kun nykyään ollaan paljon rahanahneempia kuin aikaisemmat sukupolvet niin taitaa luottamusprosentti jäädä tuonkin alle :b

      • Equalizer
        jeps... kirjoitti:

        oma kokemus samanlainen. ei yhteistä tiliä koska toiseen ei voi koskaan luottaa 100%.

        nuoret ovat vain niin naiveja ja sinisilmäisiä monesti onnenhuumassaan ja ehdottomassa luottamuksessaan toiseen että välillä ihan pahaa tekee.

        Sitten kun ollaan oltu 10-vuotta naimisissa voinee alkaa sanoa että toiseen voi luottaa edes 75% mutta taas toisaalta kun nykyään ollaan paljon rahanahneempia kuin aikaisemmat sukupolvet niin taitaa luottamusprosentti jäädä tuonkin alle :b

        Juuri näin. Tulevaisuutta on vaikea ennakoida. Ihmisille tulee kaikenlaista hurahtamista ja peliongelmia sun muita, joten yhteistilit ovat vaarallisia ja ajavat myös fiksusti taloutta hoitavan pulaan.. Naiivius johtaa aina ongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Onhan se kohtuullista, että paremmin toimeentuleva maksaa enemmän, mutta kyllä silti molempien pitää osallistua yhteisiin asioihin. On parempi varautua muuttuneisiin tilanteisiin jo etukäteen.. eroriidat osaavat olla verisiä, jos sopimukset ja varat eivät ole tarkasti määritetyt silloin kuin vielä oltiin sopuisia..

    • 13+10

      Mistä sä oot löytänyt tuommoisen ukon??? Vaikka meillä olikin eri tilit aikoinaan eukon kanssa, niin eukko sai vapaasti käyttää tiliäni laskujen yms. maksuun.

    • salppipulppuaa

      Minä kanssa toivoin yhteistä tiliä, ehdotin että molemmilla olisi omat käyttötilit ja yksi yhteinen säästötili. Avasinkin tilin yhteiseksi, mutta vuoden jälkeen totesin, että olin ainut joka laittoi rahaa "yhteiselle" tilille. joten poistin mieheltäni sitten käyttöoikeuden tilille. Mulla on tilillä säästöjä nyt aika paljonkin. (kymmeniä tuhansia). ja mieheni on perstasku. :D

    • mamitus

      Meillä on toiminut mieheni kanssa tosi hyvin eri pankkitilit. Vaikka rahat onkin eri tileillä niin yhteisiä ovat kumminkin. Minä hoidan kaikki laskut kummaltakin tililtä sen kun pystyy maksamaan tiliä kohden ja ruoka ostoksia tehdään yhdessä sillä periaatteella et kumpi sattuu kerkiimään käymään päivän aikana kaupassa tai huomaa että jotakin puuttuu. Jos toisella rahat loppuu niin toinen antaa omalta tililtään. Ei koskaan olla laskettu kuinka paljon kumpikin on rahaa laittanut kuukaudessa.
      Tämä on meille ollut hyvä ratkaisu eikä kumpikaan halua yhteistä tiliä, vaikka rahat ovat yhteisiä...niin kuin menotkin =)

    • semin57

      Tasajako 25vuotta yhdessä. Ei koskaan mitään ongelmaa oli rahaa tai perse auki. Mutt jokaisella oikeus taplata tyylillään.

    • hqajuri

      Yleensähän se on niin, että köyhemmän mielestä pitäisi rahat olla yhteisiä heheh.

    • mh

      Kovasti ei kuullosta siltä, et olisitte aviopari. Toki minullakin on mieheni kanssa myös eritilejä... eihän sitä toisen tarvitse joka kenkäpariostoksesta tietää, mut käytännössä kaikki rahat on yhteisiä kuitenkin. Sinänsä sama mille tilille tulee ja mistä menee, kun yhdessä päätettyihin hankintoihin kaikki kuitenkin menee. Mutta myönnetään, toistaiseksi rahaa on onneksi ollut sen verran runsaasti, ettei ole ollut niin tarkkaa, kuka mitäkin ostaa tai haluaa. Kaikkeen on riittänyt. Haasteellisemmaksi homma varmasti kävisi, jos pitäisi laskea ja venyttää. Meillä myös miehen tulot ehkä 3 x mun tulot, mut minähän sitten hoidan kotia ja lapsia sen 3 x mitä mies, joten tasoissa ollaan. Avioliitossa ollaan yhtä, puhalletaan yhteiseen hiileen. Meillä kaikki on käytännössä yhteistä ja minusta niin pitääkin. Toki aviehto on, jotta perintö ja osakeomaisuudet ei sekaannu meidän rahoihin. Toivottavasti emme milloinkaan joudu käyttämään. Kaikki hyvin. :) Ehkä miehesi ei ollut vielä valmis avioliittoon ja kaiken jakamiseen. Mahtaakohan teillä olla lapsia... Ei varmaankaan.

    • mirja.i

      Jossain vaiheessa luultavasti olet iloinen että on omat rahat. Itse olen vuosien saatossa huomannut että on turvallista kun tietää paljonko tilillä on rahaa ja ettei niitä kukaan sieltä luvattasi tuhlaa. Ehdota miehelle kulujen jakamista suhteessa tuloihin niin sitten molemmille jää saman verran rahaa käyttöön.

    • Yhteinen hyvä

      Avioliittolain ( 13.6.1929/234) 4. luku, 46 § (16.4.1987/411):
      ”Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.”
      MInusta tuo "kykynsä mukaan" sisältää sen, että kumpikin vastaa kuluista yhteisvastuullisesti, suhteessa omiin tuloihinsa. Helpointa on, jos tili on yhteinen, mutta kyllä eri tileilläkin hyvällä tahdolla pärjää. Silloin vain menee enemmän aikaa toisarvoisiin seikkoihin kuten maksujen jakamiseen.

      Raha-asioista näköjään puhutaan aivan liian vähän ennen naimisiin menoa, kun tämä asia nousee esiin yhtä mittaa. Kovin erilaiset kulutustottumukset yhdistettynä yhteisiin rahoihin ja eri tasoisiin tuloihin (ja minkä tuloeroille muka voi!) saavat aikaan huonon ennusteen avioliitolle. Minusta jo sana avioliitto sisältää sen, että perheessä on kaikki yhteistä eikä toinen saa jyrätä puolisoaan millään perusteella. Mutta minulla on kai vain käynyt tuuri, sillä emme itsekään asiasta juuri puhuneet, kun löimme hynttyyt yhteen perin rakastuneina 37 vuotta sitten :o)

    • ei enää PA

      Kun menimme naimisiin niin meillä oli erilliset tilit. Pian itse kyllästyimme Prisman jonossa siihen että aina piti väitellä siitä että kumman vuoro on maksaa ja ehdotin että laitetaan yksi yhteinen tili. Sen jälkeen homma on toiminut hienosti. Me molemmat olemme sitä mieltä että kun on menty naimisiin niin silloin kaikki on yhteistä. Asiaa tietysti helpotti se että kummatkin oli aikanaan suunnilleen yhtäläisesti perseauki. Nyt 11 v jälkeen homma toimii edelleen vaikka vaimo on nyt kotona ja minä kannan vastuun "rahan kannosta" mutta nykyinen työni ei olisi mahdollista ilman että vaimo olisi kotona.

    • Normaalia.

      on,että molemmilla on omat pankkitilit. Jolloin molemat voivat maksaa omat menonsa ja yhteisiin laskuihin,sähkö,vesi,lainat,vuokra, ruoka,maksetaan puoliksi. Näin ei tule kinaa rahan käytöstä. Tämän pitäisi olla kaikille jo itsestään selvyys.

    • kellovapaanainen

      Kaivapa esiin avioliittolakia...esimerkiksi eronneille jaetaan sitä. Sieltä löytyy selkeästi sanottuna miten avioliitossa raha-asiat menee. Siitä voi vaikka tehdä kotiin huoneen taulun :)

    • Naimisissa 36 vuotta

      En ymmärrä, meillä on omat tilit, mutta molemmilla pääsy toisenkin tilille. Laskut maksetaan sieltä missä on parenpi rahatilanne. Perinnöt on menny eri tileille, mutta niihinkin pääsy molemmilla. Ei ole käynyt mielessäkään, että ruokamenot ois toisen tai toisen, kaikkihan me syömme.

    • 1111111111111115678

      Me ollaan oltu yhdessä 13v.

      Rahat oli yhteisii ,heti alusta asti.:=))
      Tiedän et,on, paljon pareja-joilla omat rahat,kuolemaan asti- mielestäni hieman outoa,no mutta kukin "taaplaa"tyylillään.

    • Ollako vai ei ...

      Niinhän sitä hyväuskoinen luulee että rahat ovat yhteisiä ja mitä yhteiseen kotiin satsaat omista rahoistasi, luetaan yhteisiksi. Mutta eihän se sitten näin olekaan. Sanonta uskovaisten asiat ovat yhteisiä ja yhteen hiileen puhalletaan ei tosipaikan tullen pidä paikkaansa. Täytyy olla kylmä ja ajatella mihin omat rahansa laittaa yhteiseloa eläessä, sillä eron hetkellä ne ovatkin yhteisiä ja jaettavia, joten omat eurosi menetät joka tapauksessa jaossa. Tarjotut tupakit ja viinitkin peritään jossain vaiheessa. Avioehto on hyvä olla olemassa ja kuitit omista rahoista tehdyistä hankinnoista kannattaa pitää säästössä vastaisuuden varalle.

      Ihastuminen - rakastuminen - symbioosi - minä itse elämä - hanki oma elämä - minun ja sinun rahat / meidänkö rahat ?

    • nainen avokki

      Laki sanoo, että aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toinen toisistaan. Se, miten se käytännössä hoidetaan, olisi kai ollut syytä keskustella jo ennen avioliiton solmimista?
      Muistathan myös, että jos miehesi yllättäin jää työttömäksi, avustukset ovat melko olemattomat, koska silloin Sinä olet elatusvelvollinen.

      Jokatapauksessa, tällaiset asiat olisi ollut todellakin syytä selvittää jo ennen avioliittoa. Ettekö asuneet yhdessä aikaisemmin? Miten hoiditte kulut aikaisemmin, jos asuitte yhdessä?

      Itse pitkässä avoliitossa asuvana olemme sopineet yhteisistä kuluista (asunto, sähköt, netti ym ym.) ja kummallakin on omat tulonsa ja tilinsä. Se, mitä ostetaan yhdessä, omistetaan ja maksetaan yhdessä. Jos menisimme naimisiin, käytäntö varmasti jatkuisi samana. Jonkinlainen avioehto toki rustattaisiin, koska asunnon omistan minä, ja olen sen jo hankkinut (maksanutkin) ennenkuin edes tapasimme. Avioehtoon toki laitettaisiin omat tietonsa myös molempien mahdollisista tulevista perinnöistä tai muista jo olemassa olevista omaisuuksista.

    • penata45

      kyllä se avioliitossa on sillain et jos mies on töissä ja vaimo hoitaa kotona
      tehtävät niin kuuluu rahat vaimolle.
      meillä on sillain kun minä oon töissä ja vaimo kotna otan omasta
      tilistä 50e ja loput annan vaimolle kuluihin.
      mikä ei kulu laitetaan yhteiselle tilille.

    • Näitä taas...

      Sun siskosi on ihan eri asia kuin sinun ja miehesi suhde. Pääosin ja pääosin. Miehesi tienaa enemmän eikä halua olla mikään rahan jakaja. Hoidatte kulut puoliksi. Nimen vaihdostakin tuli sulle kustannuksia. Mitä sä täällä sitäkin itket? olisit pitänyt sen oman hienon sukunimen ja saanut nekin rahat käyttää johonkin muuhun. Mä en ainakaan rupea mitään soluilijaa elättämään, jokainen hoitaa oman puolensa kustannuksista.

      Siinä vaiheessa kun avioero tulee niin sit voit niitä miehesi omaisuuksia kääriä itsellesi.

    • nainenitse

      Olen naimisissa oleva nainen enkä todellakaan haluaisi yhteistä tiliä mieheni kanssa. Minusta on vain hyvä että kummallakin on omat tilit ja rahat. Yhteisiä menojahan on helppo jakaa, ei se ole yhteisestä tilistä kiinni.
      Mielestäni oma tili ja omat rahat kuuluu itsenäisyyteeni, jonka haluan säilyttää vaikka olenkin naimisissa.
      Olen ottanut puolisoni sukunimen ja mielelläni ihan itse maksanut siitä koituneet pienet menot, uusi passi ja ajokortti. Hääjuhlien ei tarvitse olla kalliit, naimisiin pääsee vaikka ilmaiseksi, jolloin kummankaan ei tarvitse stressata hääkuluja tai juhlajärjestelyjä.

    • JÄTÄ MIES!

      Jätä nyt ihmeessä tuollainen mies!! Ei se sinua rakasta!! Jossain vaiheessa sinun oma elämäsi alkaa menemään päin helvettiä!! Rakkaus tuosta on kaukana.

      • Ahneus naisilla

        Rakkaus on tosiaan kaukana, jos ainoa syy mennä naimisiin on se, että saa käyttää miehen rahoja. Kyllä te naiset olette ahneita. Tiedättekö edes mitä rakkaus on?

        Ap sanoi, että tuntuu että olisi vain kämppis. Hänelle siis avioliiton ja kämppäkaveruuden ainoa ero on se, että pääseekö käsiksi toisen rahoihin. Kylmäää ja materialistista, mutta sellaisiahan naiset ovat. Aina miesten rahapussilla.

    • Kaupungin tyttö

      Olen varmaan vanhanaikainen,vai olenko sittenkään?olemme olleet jo aviossa reilut neljäkymmentä vuotta,siitä lähtien kun pappi sanoi aamenen,meillä ovat rahat,omaisuus ja kaikki mitä yhteistalouteen tulee yhteisiä.Laskut ja kaikki mitä asioita tulee maksuun,maksamme siltä tililtä missä on rahaa.Miksi hitossa sitä pitäisi erotella rahat jos yhdessä eletään.Meillä ei koskaan ole vielä tähän päivään mennessä tullut riitaa siitä,kumpi maksaa mitäkin,aviossa ollessa kaikki täytyy olla yhteisistä niin rahatkin.
      Jos olisin tuollaisessa liitossa kuin olet,olisin jo aika päivää pannut jätkän lätkimään rahoineen!
      Iloista syksyä sinulle!

    • susanna tiia

      me olemme olleet naimisissa 26-vuotta ja yhä meillä on eri tilit! minulla on omat laskut ja hänellä omat,me sitten välillä siirretään toisillemme rahaa,minä maksan asuntolainan ja hän yhtiövastikkeen ja kaiken mikä menee autoon,sekä viikonlopun ruoat! olemme 58-60 vuotiaita,ainoa poikamme on 25-vuotias ja asuu omassa asunnossaan,mutta minä kustansin kaikki hänen lapsuuden vaatteet ja lelut ym.myönnän kyllä tää on ollut epäreilua,mutta näin on yhä,nyt se on vähän vaikeampaa kun jouduin eläkeputkeen kun työt loppui!Mutta ei sitä enää voi muuksi muuttaa!

    • __Megabass__

      Osa rahoista tietenkin on yhteistä ja osa rahoista ei ole yhteistä.
      Minun mielestä on parempi olla kummallakin omat tilinsä ja maksaa sitten miten maksaa.

      Mutta tietenkin voi tehdä yhteisen tilin jos kummatkin sitä haluavat, mutta itse en semmoista ala tekemään.

    • äiti25v

      Lapsillekkin opetetaan omista antamista pienestä pitäen, unohtuuko tämä aikuisena?

    • pitäkää tunkkinne

      en ikinä mene naimisiin... mies 45v

    • E

      Menimme juuri naimisiin mieheni kanssa ja meillä on aina ollut omat tilit. Yhteisenä on vain ns reissutili, jonne molemmat laittavat oman tunnon mukaan rahaa. Asunnon, ruoan ym kustannukset maksamme puoliksi, mieheni tienaa minua enemmän, mutta ei se minua haittaa. Tilannehan voi kääntyä päinvastoin ihan milloin vain :). Minusta ajatus yhteisestä tilistä tai puolison elättämisestä on jo hieman vanhanaikainen. Tietysti siinä tapauksessa, jos toinen on vaikka väliaikaisesti työttömänä tai opiskelee, niin pitäähän toisen auttaa. Minusta yhteiset pelisäännöt pitäisi sopia jo ennen kuin mennään naimisiin, eipähän tule turhia pettymyksiä :D Teimme myös avioehdon, minun tahdostani. Olemme mielstäni tasa-arvoisia kumppaneita, emmekä oikeastaan koskaan ole riidelleet raha-asioista.

      • Equalizer

        Eikä ihme, vaikuttatte järkeviltä ihmisiltä.. toisin kun nämä rahankyttääjät..

    • ota hatkat

      rahat yhteisiä jos asia niin sovitaan ja on luottamusta.
      nykyisin yhteiselokin tuntuu olevan erillistä ja henkilökohtaista. huono homma.

    • aviomies.

      Mielestäni miehesi teki oikein kun ei suostunut yhteisiin rahoihin. Otat kuitenkin avioeron miehestäsi ennemmin tai myöhemmin, silloin miehesi olisi heikoilla. On viisasta varautua pahimpaan, sillä 4/5 avioerossa eron hakija on nainen. Naisista ei ole elinikäiseen parisuhteeseen, valitettavasti.

      • czvxbzvx

        Hah, se että eron hakija on useammin nainen, ei johdu siitä ettei se hakija kykene parisuhteeseen. Se johtuu siitä että nainen on tyytymätön suhteeseen, jossa on alistettu, joutuu tekemään kaiken, miehellä on hoitoja, jne. Yleensäkin nainen on aktviivisempi toimimaan, vaikkei vika olisi miehessä, nainenhan yleensä hoitaa juoksevat asiat.

    • mitä ihemettä

      Kannattiko mennä naimisiin mikäli raha-asiat eivät ole yhteisiä, mutta sänky vissiin on?

    • luotakaa toisiinne

      kun kummallakin on omat tilit on selvää että kumpikin maksaa puolet vuokrasta,sähköstä ym meillä ei ole emmekä aijo yhteistä tiliä hommata ei avioliitto oo muuta kun varmistus että perit puolisosi ettei muut sukulaiset tule väliin ei avioliitto oo sitä et kaikki pitäis olla yhteistä vaan sitä että kumpikin saa elää omaa elämää niinkuin ennenkin jos on yhteiset tilit ei voi mitään ostaa ainaisia riitoja kun ostat jonkun vaatteen niin sitä pidetään turhana kun kaappisi on niitä täynnä muutenkin ja muussakin mutta jos mies ostaa jotain niin vaikket sinä voi sitä käyttää tai siitä mitenkään hyödy niin se on tarpeellinen ja jos tilillä vähiin rahat niin ihmettelee mihin olet rahat tuhlannut koska hän on tienannut enemmän niin hänen pitää saada myös käyttää enemmän ei ikinä yhteisiä tilejä Eikä aviopuolison tarvi tietää sinun tilisi saldoa yksityisyyttä saa olla avioliitoskin

    • Tosi rakkaus?

      Miksiköhän nämä taloudelliset asiat tuntuvat olevan kynnyskysymys niin monelle naiselle? Nämä "jos on eri tilit, niin ei ole todellista rakkautta" -kommentit ovat kyllä uskomattomia. Onko rakkaus siitä kiinni? Vähän tuntuu siltä, että joillakin avioliiton pääasia onkin vain taloudellinen hyöty. Vaikka avioliitto on yhdessä eloa, ei se tarkoita sitä, että kaikki pitäisi jakaa puolisoiden välillä tasan.

    • huhhuh älytöntä

      no huhhuh ei toisen kaa naimisiin mennä jotta saa sen rahat:O vaan jostain ihan muusta syystä, oot kyl ihan sairas jos toinen ahkerasti ahertaa töis ja saa parempaa palkkaa ku sinä niin nehän on sen ei sun todellakaan.

    • 17v

      ota ero me ollaan ollu 17v kihloissa ja ollaan asuttu yhdessä siitä lähtien meillä on kaikki rahat yhteisii maksetaan laskuja ja lainaa samoista.

    • DDDDDDDD.

      Suosittelen, että eroatte heti. Se on paras ratkaisu miehelle koska tuollaisen nirppanokan kanssa sukset menee ristiin ennemmin tai myöhemmin.

      Parisenkymmetä vuotta naimisissa olleena, vaimo on köyhä kuin kirkon rotta ja itsellä jokunen miljoona. Omat tilit tietenkin. Avioehtokin on.

      Tilannetta tasoitin niin että ostin vaimolle asunnon jossa asumme, ja autot joita käytämme. Kulut maksetaan tuosta tilanteesta alkaen kukin omansa.

      Rahasta emme keskustele koskaan.

    • Yksi virma

      On oltu 50 vuotta avioliitossa ja yhteiset on rahat olleet, vaikka toinen oli naimisiin mennessämme rikkaampi toista. Ollaan luotettu toisiimme, mutta tietenkin on ollut jopa riitaakin rahojen käytöstä. Aina on asiat voitu tasapuolisesti sopia, myös lasten kanssa.

      En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi avioliitto-firmassa olla kaksi eri pääomaa.

    • aratus

      Ei voi olla totta!!! Luulin että ihminen on jo laskeutunut puusta ??? Olenkin ollut täysin väärässä. Mennään touhotetaan naimisiin ja aletaan leikkiä "kotia".
      Mun tili - sun tili -mun rahat - sun rahat. Eihän noin toimi kun lapset hiekkalaatikolla. Mun lelut - sun lelut.
      Jos aikuiset ihmiset ei pysty järkeistämään elämäänsä kun erikseen sopimalla kumpi maksaa vesi kumpi sähkölaskun. Ollaan aika heikolla pohjalla.
      20 vuotta oltiin naimisissa. Rakennettiin talo, ostettiin autoja. Koskaan ei olisi tullut mieleenkään alkaa kiukuttelemaan kumpi tän laskun maksaa.
      Rahat oli sikin sokin omilla ja/tai yhteisillä tileillä. Käyttöoikeus oli kummallakin joka tilille. Hulluksihan siinä olisi muuten tullut.
      Oltu 10 vuotta erossa ja vieläkin on "yhteinen" tili. Lähinnä tytön yllättäviin hankintoihin. Sinne kumpikin laittaa jotain ja tarvittaessa ottaa. Esim keväällä oli polkupyörän hankinta. Ei siinä alettu riitelemään kumpi on rahoittanut suuremman osan.
      Tuntuu ettei kaikki oikein tajua miten tää leikki ja laulu menee. Siinä vaiheessa kun pistetään kantapäät vastakkain niin ei kysellä kenen tili. Kaikki hankittu menee puoliksi. On siihen kyllä olemassa poikkeuksiakin esim HUOMATTAVA tuloero jolloin voidaan selvästi näyttää toisen rahoittaneen enemmän. Hyvin harvinaista.
      Mut jokainenhan saa sotkea asiansa niinkuin haluaa.

    • liisa67

      pidä oma tilisi ,ei tartte kinastella rahan päältä

    • Ei hyvää päivää...

      Vattu sentään!Rahojako vaan attelet.Taitaa raha olla se tärkein sulle kuin miehesi.

    • wertyu76543

      sit kun akka ei halua enää leikkiä kotia niin yhteinen tili onkin tyhjä.
      jos haluat omaa rahaa rikkaalta siipaltasi hinnoittele seksielämä oikein
      esim lähetyssaarnaaja pano max 20 min 50e
      jos siihen sisältyy suihinotto lopuksi extraa 30 e
      jos haluaa hanuria soitella iltasin extraa vaikka 60 e
      takaapäin asennosta extraa vitonen ja jos haluaa että olet oikea villipeto sängyssä niin satanen näyttelemisestä
      sillei se raha karttuu

      • f

        Tämähän on täysin pariskunnan keskenään sovittavissa oleva asia. Oli tyyli mkä tahansa pääasia on että saa homman toimimaan. Itselläni ja vaimollani on ollut siitä saakka kun yhteen muutimme. Näin yhteisellä päätöksellä. Käytännössä homma on hoidettu niin että molemmilla on täydet käyttöoikeudet toistensa tileihin. Meillä homma on toiminut jo 15 vuotta hyvin näin.
        Se ei silti tietenkään tarkoita että asian pitäisi kaikilla olla näin. Lähipiirissä raha-asiat on hoidettu useammallakin eri tavalla, joillakin on yksi yhteinen tili jonne molemmat siirtävät tietyn euromääräisen summan tai tietyn prosentti osuudentuloistaan tai joillakin vain omat tilit ja joka kuukausi sitten laskeskellaan miten maksut ovat menneet.
        Näistä asioista on ollut useampikin hyvä keskustelu eri ihmisten kanssa ja sanoisinkin näihin perustuen että jokaisen tavan voi kyllä ihan järkeenkäyvästi perustella, perusteissa mielenkiintoista tosin monesti on että jopa sananmuodot voivat perusteluissa olla aikalailla samat vaikka perusteltaisiin erilaisia tapoja hoitaa asioita.
        Väittäisinkin että yleensä tavaksi vain jää se tyyli mikä on joko tarkoituksella tai tarkoituksetta otettu käyttöön suhteen alkuaikoina(eli noin 2-3vuoden aikana suhteen alussa) tai vastaavasti yhdessäasumisen alkuaikoina.
        Joskus olen toki hieman ihmetellyt tilannetta jossa nainen jää äitiyslomalle ja tulot luonnollisesti laskevat rajusti eikä tätä mitenkään välttämättä kompensoida miehen taholta, muutaman tälläisen tapauksen tiedän tuttavapiiristä pariskunnilla joilla on puhtaasti "omat rahat" käytäntö. Tämä on joskus johtanut sinänsä koomisiin tilanteisiin joissa nainen ei ole voinut osallistua illanviettoon koska ei ole ollut rahaa vaikka mies on ollut hyvä palkkaisessa työssä.
        Mutta niinkuin sanottu paras tapa hoitaa tämäkin asia on se tapa jolla homma kussakin yksittäisessä tapauksessa toimii.

    • Rakaseirikas

      No niin,olen mies ja naimisissa saman naisen kanssa kohta 20v. Sinä päivänä. Kun meillä oli sama osoite olen antanut tilini ja myös kassakaapissa olevat käteiseni vaimoni vapaaseen käyttöön. Meillä tämä toimii hyvin koska vaimoni käyttää rahaa suht järkevästi ja tekee itsekin töitä. Mitä väliä on sillä paperilla jota rahaksi kutsutaan. Rakastan vaimoani en omaisuuttani. Ja on tässä ollut jokunen vuosi kun rahaa ei oikein ollut kummallakaan ja silti suhde toimi. Näin meillä,ja jos muilla eri tavalla niin siitä vaan.

    • 35 v...

      Monet riidat välttää, kun ei ole yhteistä tiliä. Ei kait vain työkaverisi kannustaneet sinua siihen. Tekivät sen vaimolleni, mutta yhteistä tiliä ei tullut. Ja 35 v on taivalta takanapäin.

    • omat rahat

      No ei tientenkään yhteisiä rahoja!

      Yhteiset menot maksetaan tasan, esim asumis- ja ruokakulut jne
      mutta kyllä molemmilla on oikeus omiin hankitoihin omilla rahoilla!

      Eihän siitä mitään tulis että kaikki tasataan

      • kaks+yks= perhe

        Miten niin ei tulis?
        Sieltähän sitten on hyvä ottaa lasten kustannuksiin ja ruokalaskuun ja maksaa muutkin laskut, kun ei tartte erikseen eri tileiltä maksella?
        Meillä ainakin on ollut yhteinen tili siitä lähtien, kun yhteinen talovelkakin otettiin ja kumpikin voi koneeltaan seurata, paljonko rahaa on jäljellä ja mihin rahaa on käytetty.
        Jos on lapseton ja velaton pariskunta, sitten tieten on järkevää pitää omat tilit, eihän sitä vielä ole paljon muutakaan yhteistä silloin joten yhteinen tili on silloin turhaa kyttäämistä.
        Mutta kun puhutaan perheen perustamisesta, asia onkin jo toinen.

    • 1 talous= 1 tili

      jätä se! saat puolet sen rahoista ja voit löytää itelles sellasen miehen kun ei oo niin vitun tarkka joka markasta

    • uteliaan kysymyksiä

      Tuleeko keittiössä ahdasta kun laitatte kumpikin omia ruokianne vai syöttekö eri aikaan. Laitatteko tussilla vai teipillä merkit ruokiinne. Onko teillä omat vessapaperirullat ja miten ne merkkaatte. Mites sampoot ja kondomit...

    • adsadadadsadsad

      Rahojen takiahan se puoliso hankitaan, juupa juu...

    • kylkiluut

      Meillä on vain yksi yhteinen tili eikä ole koskaan ole tullut tarvetta perustaa toista tiliä. Rahatkin ovat aina sinne mahtuneet ja sieltä sitten otetaan tarpeen mukaan :).

      Köyhiä ja itsekkäitä ihmeellisen suuri osa!! Kun kerran mennään naimisiin annetaan puoliskolle KAIKKI ja saadaan toiselta KAIKKI.
      Kyllä rakas!! tossa sulle kortti mutta jätä vähän mullekkin jookos ;-)).

    • äiti, anoppi ja mumo

      Voi, voi teitä! Voin näin vanhempana ihmisenä kommentoida että mitenkähän liittonne tulee kestämään jos jo alkutaipaleella tommosesta asiasta ollaan eri mieltä.
      Miten hyvin olette valmistautuneet avioliittoon jos ette ole jo seurustelu aikana käyneet isoja perus periaatteita läpi? Kuten esimerkiksi nämä raha-asiat?

    • :-D

      Mitenkäs te taloudenhoitotiliä käyttelevät siellä kassalla toimitte, kertokaas? Jos samalla reissulla isosta marketista on tarttunut mukaan perheen ruokien lisäksi itselle juhlamekko joka ei olisi ollut välttämätön eikä hyödytä koko perhettä, olipa vaan alessa ja ihana. Ja miehelle löytyi myöskin sattumalta paita. Ensiksi ruuat pois alta yhdestä rahapussista, sitten juhlamekko maksetaan toisesta, ja sitten mies vielä maksaa sen paitansa kolmannesta, lapset pakkaa ostoksia jos osaavat? En mä enää ihmettele niitä jonoja automarketeissa.... :-D

      • Kassatäti

        Ei ole mitenkään epätavallista, harvinaista kylläkin, että pariskunta ryhtyy kassahihnalla väittelemään ostostensa jaosta.

        Kyse on aivan tavallisista päivittäistavara ostoksista.

        Yleensä tupakan ja oluen suhteen on jako selvä paitsi silloin kun molemmat kuluttavat mutta eri määriä.
        Tavallisten ruokaostosten kanssa jako ei aina olekaan selkeä vaan maksuvaiheessa ryhdytään kinaamaan.

        Niin monta ihmeellistä asiaa !!!!

      • :-D
        Kassatäti kirjoitti:

        Ei ole mitenkään epätavallista, harvinaista kylläkin, että pariskunta ryhtyy kassahihnalla väittelemään ostostensa jaosta.

        Kyse on aivan tavallisista päivittäistavara ostoksista.

        Yleensä tupakan ja oluen suhteen on jako selvä paitsi silloin kun molemmat kuluttavat mutta eri määriä.
        Tavallisten ruokaostosten kanssa jako ei aina olekaan selkeä vaan maksuvaiheessa ryhdytään kinaamaan.

        Niin monta ihmeellistä asiaa !!!!

        Voi luoja... Pikakassat käyttöön pliis! Mietin tätä jo viimeksi kun seisoin jonossa varmasti 10 minuuttia kahden banaanin kanssa. Mutta eipä mikään ihme jos jonot ei vedä jos siellä nämä yhteen tiiviisti hitsautuneet ydinperheet arpoo rahapusseja....

      • mummomuori

        Hyvä esimerkki siitä, kun kulutustavat ovat erilaisia. Yhtä lailla kiistaa voi syntyä siitä, ostetaanko jotain vai ei, jos tili on yhteinen. Toinen sitten käy salaa ostamassa, kun ei saanut lupaa vaikka sen mekon/paidan ostoon. Ne, jotka eivät ole osanneet tehdä yhteisiä pelisääntöjä joutuvat niitä laatimaan vaikka kassajonossa. Tätäkin on havaittu.

        Me emme ole koskaan riidelleet mokomasta. Se on ihan sanaton sopimus, kumpi kuvettaan kaivaa. Kumpikin kun osaa hahmottaa suurin piirtein sen osuuteensa. Muut henkilökohtaiset menot kun kumpikin maksaa itse, niin ei siihen toisen lupaa tarvitse. Eikö siellä kaupassa voi käydä vaikka vuoronperään?

        Toisaalta ruokaostokset hoidetaan useimmiten lähikaupasta. Jos on yhteinen tili, silloin voi maksaa vaikka asumiseen liittyvät menot sieltä?
        Vaatii siis neuvottelutaitoja, suunnittelutaitoja sekä selkeitä sopimuksia jotta se yhteinen talous hoituu, teki sen sitten miten vain.

    • premiata

      Tosta ei tule pidemmän päälle mitään. Jos hän isotuloisempana ei osallistu enemmän yhteisiin kustannuksiin niin miksi hän tarvitsee rahojasi autonsa korjaamiseen?

      Lapset kannattaa unohtaa saman tien. Et voi maksaa lastenkotihoidon tuesta puolia asumismenoista, ruuista, lasten vaatteista jne. Voi hyvin olla että joudut elättämään lapsen/lapset yksin ja mies korostaa isän oikeuksiaan kaikessa. (Velvollisuuksia ei hoida)

      Jos rehellinen olen en koskaan katselisi miestä, jonka kanssa ruuatkin on sen joka maksaa. Olen kyllä kuullut ihmisistä, jotka jakoivat jääkaapin sisällönkin ennen kuin erosivat.

    • trollface forever

      Trollll..Trollll...

      Joo no joka tapauksessa ei ole yhtä oikeaa,
      mutta oli niin tai näin niin olen nähnyt molempia:
      yhteisiä ja erillään olevia tuloja,mutta en koskaan vielä yhteistä tiliä.

      Hullluimman mitä olen nähnyt on aviopari
      jotka ovat 24/7 sodassa. Heillä on pyykkivuorot ja
      kaupppavuorot ja jos jompikumpi ei hoida velvotteitaan,
      niin ovat ilman wc-paperia,puhtaita vaatteita tai vaihtoehtoisesti ruokaa.
      Ja kun tuota on 10 vuotta seurannut niin ei voi kuin todeta ,että
      meitä on moneen junaan ja osa on asemalla.

      Itselläni on aina ollut yhteistalous, jossa naisella on oma tilinsä
      millä hän maksaa kaikki menot. Itse maksan ja tankkaan auton,
      sekä huolehdin auton kuluista. Jos ja kun eukon rahat loppuu,
      ottaa hän minun tilini käyttöönsä ja makselee sieltä menot.

      Eli minä en puutu mihinkän niin kauan kuin auto on pihassa
      ja siinä on bensaa.

      Tämä oli luonnollista ja siitä puhuttiin, ennen yhteen muuttoa.
      Tämä malli on peritty himasta ja näin ollen minulle ei jää muuta
      kuin duunin tekeminen ja olen täysin vapaa velvotteista!
      Muija huoltaa kämpän ja mukulat ja tekee ruuat,
      koskaan ei ole tearvinnut tapella rahasta.

      Jos pelkästä nimestä tulee vääntöä niin hyvää päivää =D

      • L - L

        Pankkitilit nyt yleensä ovat vain haltijoidensa ja pankkihenkilöiden katsottavissa joten "näkemättömyytesi" on varsin luonnollista.

        Kuitenkin, meidän kaltaisiamme on ilmeisen paljon.
        On yksi, yhteinen tili johon kummankin tulot menevät ja jolta maksetaan sekä talouden yhteiset, että kummankin henkilökohtaiset menot.

        Tilit voivat olla ehdolla hra ja rva jolloin, esimerkiksi tilimuutoksen yhteydessä molempien on hyväksyttävä se.
        Kuolemantapauksessa tili on selvitykseen saakka perikunnan hallussa, lesken tavoittamattomissa.

        Meillä ehto on hra tai rva jolloin kaikissa tilanteissa vain toinen voi tehdä haluamansa päätökset.

    • älä alistu

      kokenut samaa.EI TARVITSE SELLAISTA KATSELLA.elämä on ihanaa oikean ihmisen kanssa,jonka kanssa voi kaiken jakaa.

    • yhteiset rahat aina

      Meillä oli yhteiset rahat jo paljon ennen avioliittoa. Kun muutimme 18-19 vuotiaina yhteen, niin rahaa oli niin vähän että piti aina raapia kaikki rahat kasaan että saimme maksettua vuokran ja muut pakolliset elinkulut.

      Aika nopeasti päädyimme siihen että oli myös yhteinen tili jolle kummankin vähäiset tulot menivät, ettei tarvi aina siirrellä rahaa tililtä toiselle, jotta saa jonku vuokran maksettua. Tämä oli vielä sitä aikaa kun laskut käytiin maksamassa pankin konttorissa, eli 80-luvun loppua.

      Nykyisin on tietenkin helpompaa kun rahoja voi siirrellä kotoa nettipankin kautta, mutta edelleen meillä on yhteinen tili jolle kummankin palkka menee ja sieltä maksellaan yhteiset ja omat kulut, eikä raha ole koskaan ollut mikään ongelma, sen puute joskus, mutta kumpikin käyttää rahaa vastuullisesti eikä tuhlaa turhuuksiin, ei ainakaan yhtään enempää kuin toinen.

    • Joops..

      Minusta lähinnä tuntuu, että pian nostaisit rahat tililtä ja lähtisit Caymansaarille viettämään luxuselämää :)

    • Ajattelu ei ole kiel

      Naimisiin osataan kyllä mennä, mutta mistään arkielämän peruasioistakaan ei ole tullut mieleen jutella ennemmin.

      Tunsitko miehes peräti viikon ennen naimisiin menoa?

    • Oikea tieto

      Olen tuonut esille jo aikaisemminkin, että raha-asiat pitää pitää erillään täysin rakkausasioista.

      Kun avioliittoon mennään, se tosiaankaan tarkoita, että nyt omistat puolison omaisuudesta puoelet, jos näillä ajatuksilla avioidut, ei se ole rakkautta. Kukaan ei tiedä minä päivänä ero sitten koittaa, on täysin väärin että saat jotain minkä eteen et ole tehnyt mitään. Toinen saattaa esim. olla perinyt jo vahampansa ja sinun vanhampasi ovat vielä eloss, on täysin väärin sinun saada mitään tuosta toisen perintöosuudesta tai hänen aikaisemmista säästöistään. Maksatte yhdessäolon aikana suhteessa tulositanne yhtäsuuren osan elämiseen kuuluvista kuluista, jos tilille jää varoja jaetaan ne sitten erossa ja yhdessä hankittu omaisuus, muu jää kummalkein itselleen.

      Kuinkahan moni ihminen teistä yleensä tuntee oikeusasioita perheoikeuden asioita. itse olen ne asiat tenttinyt, kuten kansantoudenkin asiat ja ne ovat avanneet minulle oikean tiedon asioista.
      Joten lähde samanlaisin varoin kuin tulitkin, sillä miksi sinun nyt kuuluisa d´saada toisen omaisuutta hja rahoja
      Aito rakkaus ei pyydä toisen rahoja.

    • Veera_T

      Höh! Eiköhän tää asia oo semmonen jonka jokainen pari sopii keskenään eikä sit tule kiistoja. Meillä minä tienaan huomattavasti vähemmän kuin mies, mutta oon luonteeltani ihan tuulella käyvä. Kaikki menee mikä tulee. Annan tilipäivänä miehelle tietyn osan palkastani, jotta hommassa ois jotain tolkkua ja tuhlailen sitten loput miten parhaaksi näen. Mies sitten makselee kaikki laskut jne. Yhteistä tiliä ei ole eikä tule enkä ikipäivänä sitä vaatisi! Miksi kummassa mieheni pitäisi jotain minun kotkotuksiani maksaa? Tällä tavoin meidän perheen järkevä osapuoli hoitelee raha-asiat ja pulaa ei ole mistään. Ei tuu rahasta kiistaa kun on joku sovittu järjestely. Puhumalla ne asiat selviää.

    • Rakkaus/Raha

      Minusta se on yksi elämän älyttömyyksistä kuinka raha vaikuttaa rakkauteen. On todella yleistä että ihmiset pitää rakkautta ja raha-asioita käsikädessä. Ja yleensäkin oletetaan että jos ei jotain itsellä ole niin kyllä sen joku minulle antaa jos kauniisti pyytää. Eikä ole mielestä sopivaa sotkea lakipykäliä rakkauteen. Jos ei itse pärjää omilla tuloillaan, niin yleensä on vika rahan käyttäjässä. En tarkoita että puolison voi jättää ongelmiin raha-asioissa jos ei se itse pärjää ja jos on mahdollisuus auttaa. Mutta kyllä toisen omaisuutta pitää arvostaa ja jos toiselta jotain saa niin lähtökohtaisesti tulisi se joskus antaa myös jossain muotoa takaisin. Minulla ei ole tietoakaan puolisoni tilin saldosta eikä sillä minun. Meille on pääasia ettei kummankaan rahatilanne tuota ylimääräistä ahdistusta elämään. Molemmat hoitaa omat rahaasiansa siten että pystyy elämään vapaasti ja tulee hyvin toimeen tuloillaan. Tietysti elämässä voi tulla tilanteita, että sattuu asioita jotka vaatii suuriakin rahallisia uhrauksia joille ei välttämättä voi yhtään mitään ja silloin kuuluu puolisoa auttaa parhaansa mukaan. Ja sitten kun ahdinko on hoidettu niin sitten katsotaan kuinka tilanne maksetaan takaisin. Ei sen tarvitse olla raha millä asia korvataan takaisin, mutta ei asiaa saa unohtaakaan ja ajatella että ollaan sujut sen suhteen. Pitää pyrkiä omavaraisuuteen ja siihen että molemmilla on asiat hyvin. Ja jos toinen osapuoli ei osaa käyttää rahaa oikein niin mielestäni silloin tulisi opettaa ja ohjata. Minulle on ainakin tärkeää että kantaa vastuun tekemisistään eikä syytä toista jos omat rahat loppuu. Mutta ei aikuiselle ihmiselle enää tarvitse mitään viikkorahaa antaa.

    • mitähaluutte

      Ennenvanhaan mies oli perheenpää ja elätti tuloillaan koko perheen.

      Naiset ovat sittemmin halunneet tasa-arvoa ja menneet melkein kaikki töihin.

      Kyllä molempien pitäisi saada pitää omat tulonsa ja tilinsä nykyaikana.

    • Ennakointi

      Olisikohan raha-asioista kannattanut keskustella ennen prinsessa-häitä?
      Ja yleensä muutenkin yhteisestä elämästä, haaveista, arvoista jne.

    • Syksyn värit

      Voi sua. Mäkin oon ollut aviossa reilut 20 v. ja aina ollut eri rahat. Ruokaa ostaa mies lähinnä, koska hänellä on auto. Laskut maksetaan puoliksi suunnilleen. Hän hoitaa lämmitys- ja sähkölaskut jne. Suurempia ongelmia ei ole ollut. Aviossakin ihminen on itsenäinen, ei se avioliitto sitä muuta. Ihmisarvo on sama, kuten kaikilla ihmisillä. Tärkeintä on luottamus ja rehellisyys, toisen arvostaminen ja kunnioittaminen. Opetelkaa näitä, kaikki alkaa sujumaan.

    • minimanirikas

      Nämä raha-asiat pitäisi aina puhua selviksi ennen avioliiton (tai avoliiton) solmimista. Myös avioehto on hyvä tehdä, koska siitä köyhemmästä puolisosta voi tulle vaikkapa perimällä yhtä äkkiä kovastikin varakkaampi osapuoli.

      Mietin miten nimimerkki "kämppis" ja hänen puolisonsa jakavat aikanaan lapsista koituvat kulut. Entä jos perheeseen hankitaan lemmikki? Kovin tuntuu vaikealta. Itse en voisi elää, jos pitäisi miettiä, mikä ruoka jääkaapissa on minun ja mihin en saa koskea. Mikä se sellainen liitto on? Mistä siinä on sovittu?

      Meillä on ollut yhteinen kassa jo pari vuosikymmentä ja hyvin on mennyt. Kun aikanaan mentiin avioon, niin ajateltiin, että ollaan yhdessä loppu elämä ja tehdään töitä yhteisen kodin ja yheisen hyvän eteen. Eipä ole tarvinnut rahasta riidellä, vaikka välillä on ollut tiukkaakin. Nyt kun pikkuisen on tullut säästöjä, niin kumpikin sijoitaa ne haluamallaan tavalla. Minä ostan osakkeita, puoliso sijoitaa rahastoihin ja siksi on sitten myös ne omat tilit. Niin ja lapsilla on tietysti omat tilit, jonne menevät kaikki isovanhempien yms. lahjarahat ja jonne he voivat itsekin säästää. Niihin rahoihin emme koske, emmekä käsittääkseni lain mukaan saisikaan, sillä ne ovat lasten pesämuna tulevaa varten.

      On monta hyvää tapaa sopia perheen raha-asioista. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle, mutta se on varmaan, että jos mitään ei ole sovituu, niin pettymyksiä tulee ja niitä turhia riitoja rahasta.

    • Ei koskaan enää...

      Voi kuule! Me menimme naimisiin viime jouluna ja juuri tänään allekirjoitettiin eropaperit. Kaiken aikaa riideltiin rahasta tai sen puutteesta. Tarkkaa mikä on kenenkin. Ruokatili oli yhteinen ja sinne laitettiin tietty summa kuukaudessa.

      Kumpikin kyllä käydään töissä, mutta toisella on maksettavana teini ja pari koiraa, oma asunto ym. ja toisella sitten omat kulunsa ja puolet asunnosta. Teimme vielä avioehdon, että ei tule riitoja toisen omaisuudesta, veloista, yrityksestä tai perinnöstä. Asunto on myynnissä ja tämä oli tässä.

      Kyllä on erittäin vmäinen olo, parempi kun ei koskaan omista mitään yhdessä. Oman vanhan sukunimen saa takaisin alle viikossa... :)

      • huh huh!

        No olihan liitto se! Hollywoodimaista meinikiä.

    • GetAjob

      Jos sun mielestä se tekee kämppikseksi, että ei jaa omiaan rahojaan ja anna naisensa shoppailla ja kuluttaa niitä miten lystää, niin aika kevyin perustein menit naimisiin. Jos itse huomaisin, että kumppani on yhdessä vain rahan takia ja siksi, että olettaa, että mies maksaa kaiken, niin sais lähteä lätkimään. Ja jos itse olet töissä ja tienaat ns. keskiverrosti, niin varmasti myös pystyt itsekin rahoillasi shoppailemaan jne. "omasta nimestä ei olisi tullut kuluja mulle." Melko paljon kertoo jo tuo lause. Jos et itse viitsi pistää mitään suhteeseen taloudellisesti, miks miehen pitäis pistää sulle? Jos haluat ilmaisen vuokran ja ruoan jne. niin mitä sä sille miehelle sitten annat? Varmasti teet niin kuin monet muut ja levität reites sille aina kun se haluaa.

      Naimisiinmeno muutenkin turha rituaali. Se ei tarkoita mitään, että pitäisi olla yhteinen tili jne. jos on naimisissa. Jos jotain haluaa, niin tee töitä sen eteen niin ku miehes, niin ehkä sit osaat arvostaa häntäkin hieman enemmän ennen ku alat valittaa tommosista pikkujutuista.

    • JK

      RAHAT EIVÄT OLE YHTEISTÄ

      • oikeasti onnellisia.

        Höh! Kyllä meillä rahat ja velat on yhteisiä, mutta me ollaankin se harvinainen pari Suomenmaassa, joka on puhunut asiat valmiiksi ennen papin aamenta.

    • sap57

      Pelisäännöt on hyvä sopia etukäteen,yhteistä tiliä ei kannata edes ajatella jos aikoo pitää avioliiton kasassa,yleensä se käy näin kun rahat loppuvat,loppuu myös rakkaus!

    • kämppis.

      Ajattelin, etten jatka tätä keskustelua, mutta jatkan nyt hieman kuitenkin. Eilen mies sanoi, että ottaa mun hammastahnaa lainaa... kun itsellä loppunut. En luvannut, kun mieskään ei omastaan tahdo antaa. Otti silti. Mä sitten samaan syssyyn julistin jääkaapin tarvarat yhteisiksi... ja nauroin päälle.

      Tänään sitten tein piirakan ja mies kysyi, että kenens voita mä siihen laitoin. Sanoin, että miehen voita. No, ei kummempaa siihen sanonut, muttei kauhean mielissäänkään ollut. Toki itsekin söi piirakkaa. Meinasi, että ei osta enää jääkaappiin mitään, ainoastaan jotain banaaninkänttyjä. hah... on tää tällaista, mutta kai nyt yhteinen jääkaappi voi olla. Sanoinkin, että jos ei saa syödä, niin ostakoon lukollisen kaapin ja pistäköön sinne, mitä ei saa käyttää.

    • Sasull

      Ahneita paskiaisia näköjään riittää joka paikkaan.

    • Anonyymi

      Asia on monelle ilmeisen tärkeä vaikka me vaimoni kanssa emme ymmärräkään.
      Emme koskaan sopineet yhtään mitään vaan jo ennen kihlautumista oli keskusteluissa käynyt selväksi, että yhteinen talous ja yhteiset rahat ja velat.
      Aktiivivuosina vastasin perheemme nettotuloista noin 80%. Vaimoni oli tauolla pienipalkkaisesta työstään kotona haoitamassa lapsia ja meni sitten osa-aikatyöhön.
      Ennen nettiaikaa vaimoni hoiti kaiken maksuliikenteen.
      Yhteinen käyttelytili. Rinnakkaiset luotokortit käyttörajana 5000€.
      Keskinäinen luottamus on tärkeää joten emme ole vahtineet kumppanin rahan käyttöä.
      70-luvulla oli todellisia puutteen vuosia korkeakorkoisten asuntolainojen painaessa päälle mutta silloinkaan ei rahasta, tai sen puutteesta syntynyt kinaa.
      Avioiduimme 1969 ja nyt olemme olleet eläkkeellä 23 vuotta kinaamatta rahasta, tai sen puutteesta, kertaakaan.
      Yhdistävänä tekijänä saattaa olla saman typpinen tausta köyhän työläisperheen lapsena.

      • Anonyymi

        Ehkä tärkeintä tilanteessa kuin tilanteessa on se, että sovitaan pelisäännöt ja mietitään mikä sopii kummallekin ennen kuin edes muutetaan yhteen mutta aivan viimeistän ennen avioliittoa. Ennen on asiat toimineet eri tavalla, on ollut normaalimpaa että nainen hoitaa kotona lapsia ja mies käy töissä ja ehkä se yhteinen talous oli monesti automaattisesti ilman miettimistäkään yhteinen kun avioliittoon astuttiin.

        Olen itsekin köyhän työläisperheen lapsi, elänyt lapsuuteni 90-luvun laman aikaan kun vanhempani vuorotellen olivat työttöminä ja raha oli todella tiukassa. Vanhemmillanikin on aina ollut yhteinen talous, yhteiset tilit ja velat jne. ja tämä on lapsesta asti vahvistanut itselläni sitä ajatusta että ikinä en itse yhteistä tiliä tai taloutta haluaisi kenenkään kanssa. Olen vierestä todistanut sitä miten meille lapsille hankittiin tarpeellinen ja isä edelleen ostaa itselleen mitä tarvii, äiti on saanut sitten itselleen jotakin joskus jos on ollut enemmän ylimääräistä.

        Itse elän tällä hetkellä avoliitossa miehen kanssa jolla lapset edellisestä suhteesta, yhteisiä meillä ei ole. Alusta asti ennen kuin muutimme yhteen sovimme kummatkin että rahat ovat omat, maksamme tietenkin yhdessä asumismenot mutta koska talo on miehen omistuksessa niin en maksa isompaa osuutta menoista vaikka tienaankin enemmän. Jos jompikumpi meistä jäisi työttömäksi niin erilleen muutto tulisi aika luonnostaan. Tukia kun ei yhdessä asuessa saisi toisen tulojen vuoksi, enkä minä alkaisi elättämään mieheni lapsia tai maksamaan hänen talo velkaansa ja samoin tiedän ettei miehelläni taas olisi mitenkään varaa elättää minua velkojensa ja elatusmaksujensa takia. Naimisiin emme samaisesta syystä ole menossa, koska se vain hankaloittaisi asioita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä tärkeintä tilanteessa kuin tilanteessa on se, että sovitaan pelisäännöt ja mietitään mikä sopii kummallekin ennen kuin edes muutetaan yhteen mutta aivan viimeistän ennen avioliittoa. Ennen on asiat toimineet eri tavalla, on ollut normaalimpaa että nainen hoitaa kotona lapsia ja mies käy töissä ja ehkä se yhteinen talous oli monesti automaattisesti ilman miettimistäkään yhteinen kun avioliittoon astuttiin.

        Olen itsekin köyhän työläisperheen lapsi, elänyt lapsuuteni 90-luvun laman aikaan kun vanhempani vuorotellen olivat työttöminä ja raha oli todella tiukassa. Vanhemmillanikin on aina ollut yhteinen talous, yhteiset tilit ja velat jne. ja tämä on lapsesta asti vahvistanut itselläni sitä ajatusta että ikinä en itse yhteistä tiliä tai taloutta haluaisi kenenkään kanssa. Olen vierestä todistanut sitä miten meille lapsille hankittiin tarpeellinen ja isä edelleen ostaa itselleen mitä tarvii, äiti on saanut sitten itselleen jotakin joskus jos on ollut enemmän ylimääräistä.

        Itse elän tällä hetkellä avoliitossa miehen kanssa jolla lapset edellisestä suhteesta, yhteisiä meillä ei ole. Alusta asti ennen kuin muutimme yhteen sovimme kummatkin että rahat ovat omat, maksamme tietenkin yhdessä asumismenot mutta koska talo on miehen omistuksessa niin en maksa isompaa osuutta menoista vaikka tienaankin enemmän. Jos jompikumpi meistä jäisi työttömäksi niin erilleen muutto tulisi aika luonnostaan. Tukia kun ei yhdessä asuessa saisi toisen tulojen vuoksi, enkä minä alkaisi elättämään mieheni lapsia tai maksamaan hänen talo velkaansa ja samoin tiedän ettei miehelläni taas olisi mitenkään varaa elättää minua velkojensa ja elatusmaksujensa takia. Naimisiin emme samaisesta syystä ole menossa, koska se vain hankaloittaisi asioita.

        Nimenomaan, se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.

        Meillä taas mieheni kanssa on täysin toisenlaiset tausta: mies on suht vaatimattomista oloista ja mm. mennyt töihin jo 13-vuotiaana kukkalähetiksi. Itse olen varakkaasta perheestä, jossa meidän lasten ei tarvinnut tehdä mitään ja rahaa sai aina kun halusi. En oppinut arvostamaan rahaa enkä arvosta sitä vieläkään. Onhan se kiva kun sitä on riittävästi mutta ei se mikään onnen tae ole.

        Mutta asiaan, olemme eläneet puolisoni kanssa ja perheenä sekä yltäkylläisiä että niukkoja vuosia ja aina olemme raha-asiat hoitaneet tietenkin sen mukaan. Olin monta vuotta kotiäitinä, jolloin elimme mieheni palkalla ja hän tietenkin hoiti kaikki kulut.

        Nyt kun elellään jo kahdestaan, minulla on huomattavasti paremmat tulot, joten maksankin sen mukaisesti kulujamme. Meillä on aina ollut omat tilit mutta yhteiset rahat

    • Anonyymi

      Aktiivivuosinamme minä toin perheeseen noin 80% rahoista.
      Eläke-eromme on pienempi. Osuuteni on noin 70% netosta.
      Missään vaiheessa 55 vuotisen avioliittomme aikana ei ole ollut kinaa rahoista. Ei silloin kun on eletty todellisessa niukkuudessa eikä silloin kun on ollut väljempää.
      Kaikki on aina ollut molempien vapaassa käytössä eikä kumpikaan ole vahtinut toisen käyttöä.
      Emme koskaan sopineet mitään vaan ajattelutapamme olivat aidosti identtisiä. Joskus, harvoin sanoin vaimolleni, että tuo oli niin hyvä tilaisuus, että olisit voinut osta myös tytöllemme yhden.

      • Anonyymi

        Lisäys. Kumpikaan ei maksa mitään erikseen vaan rinnakkaiskorttien laskut menevät suoraan maksuun yhteiselle tilillemme.
        Taloutemme henkilöimättömät laskut kuten esimerkiksi yhtiövastike, vakuutukset yms. menevät vuosi kerallaan maksuun automaattisesti.
        Kumpikin käyttää rinnakkaiskorttia omiin tarpeisiinsa harkintansa mukaan.

      • Anonyymi

        luistiko seksi? olitteko terveitä ja työelämässä enimmäkseen, lasten lukumäärä 1-2?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        luistiko seksi? olitteko terveitä ja työelämässä enimmäkseen, lasten lukumäärä 1-2?

        Vaimoni oli saanut vanhakantaisen kasvatuksen johon sisältyi mm. se, että mies päättää myös intiimiasioista. Tuon suhteen aloin hiljalleen piristämään itsekkäämpään ja aloitteellisempaan suuntaan.
        Olimme seurustelleet ennen avioitumista kolmisen vuotta jona aikana ilmeni, että kaikki arkielämän arvot olivat samoilla latusilla.
        Kouluttamaton vaimoni oli 7 vuotta kotona kahden lapsen kanssa. Sitten meni osa-aikaiseksi marketin kassalle.
        52v ikäisenä alkoi vaimoni terveys oikuttelemaan sairaseläkkeen tasoisesti. Vaikka oireet olivat vähäisiä niin takana oli, ja on vieläkin todella vakava, parantamaton sairaus.
        Tuossa vaiheessa päätimme intiimisessioissa elää vaimoni viikkorutiinien mukaan.
        Minä lopetin työpätkissä rähjäämisen samaan aikaan.
        Seksimme rutinoitui. Keskiviikot ja lauantait olivat vaimoni aktiivipäiviä. Sovitin oman harrastukseni tuon rytmin mukaan.
        Parin viimeisen vuoden aikana on vaimoni innostus hiljalleen hiipunut tuosta puoleen.
        Oma terveyteni? Paksusuolen syövän leikkaus 13 vuotta sitten aiheutti muutaman kuukauden toipiksen. Nyt viimeisen vuoden aikana on lihaskuntoni laskenut hälyttävästi. Selvimmin se tuntuu reisissä. Vielä vuosi sitten vedin maasta 2 x oma paino. Viimeisen vuoden aikana on lihasta kadonnut noin 3kg ja koivet ovat heikentyneet hälyttävällä tavalla. Kun ukko on keventynyt niin leuanvedot sujuvat entiseen malliin. Vedän kulmariipunnassa koivet suorina vaakatasossa joten mikään stkiminen ei tule kyseeseen.

    • Anonyymi

      Ei ole.

      Vieläkin iilimato riistää elatuksen kautta vaikka olen sairaana eläkkeelle.

      Kusipäiden maa!

      Ero on ainoa oikea tie.

    • Anonyymi

      Ei!

      Ero!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      107
      2675

    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2365

    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      20
      2245

    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      100
      1797

    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      114
      1590

    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      166
      1318

    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      275
      1130

    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1014

    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      80
      984

    10. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      178
      920
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt