Omistamme jap. pystykorvan, nelikuisen, joka on tullut meille entiseltä omistajalta sen takia, että noilta kiinnostut koiraan oli lakannut jo parissa kuukaudessa, eli siinä ajassa minkä tuo oli heillä ollut kasvattajalta haettuna. Tuo kakara on ihan kuriton, joten pyytäisin hieman apua.
1. Ollaan opeteltu istumista jo kauan. Se kyllä istuu heti kun näyttää lelua/herkkua ilman edes käskyä. Missä ajassa yleensä se voisi oppia yhdistämään käskyn istumiseen, ja niin edespäin? Sama muidenkin käskyjen kohdalla - olemme opetelleet luoksetuloa, sivulla kulkemista, sivulle tulemista ja maahanmenoa. Joskus kun kutsuu, se tulee luokse, joskus ei. Eli joskus tottelee ja joskus ei, ja silloinkin tuntuu sille ettei se ole yhdistänyt käskyjä vielä niihin tekemisiin.
2. Hihnassa kulkeminen. Se vetää, hyppii, riehuu sun muuta lenkillä, joten mikä avuksi tähän? Nameilla, leluilla tai millään ei yksinkertaisesti sen huomiota saa, joten mielellään toinen vaihtoehto.
3. Kynsienleikkuu. Pitääkö se sitten vaan väkisin leikata vaikka kuinka kiljuu ja vikisee? Ollaan tehty niin, ja sitten aina operaation lopussa saa nameja, kehuja sun muita. Jos yritetään antaa vaan koskettaa tassuja namien kanssa, niin ei onnistu yleensä sekään - siksi ollaan turvauduttu tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
4. Näykkiminen. Tuo innostuneena hyppii ja puree joskus kovaakin. Miten tämän saisi loppumaan?
muuta. Toivoisin asiallisia vastauksia.
1. Ollaan opeteltu istumista jo kauan. Se kyllä istuu heti kun näyttää lelua/herkkua ilman edes käskyä. Missä ajassa yleensä se voisi oppia yhdistämään käskyn istumiseen, ja niin edespäin? Sama muidenkin käskyjen kohdalla - olemme opetelleet luoksetuloa, sivulla kulkemista, sivulle tulemista ja maahanmenoa. Joskus kun kutsuu, se tulee luokse, joskus ei. Eli joskus tottelee ja joskus ei, ja silloinkin tuntuu sille ettei se ole yhdistänyt käskyjä vielä niihin tekemisiin.
2. Hihnassa kulkeminen. Se vetää, hyppii, riehuu sun muuta lenkillä, joten mikä avuksi tähän? Nameilla, leluilla tai millään ei yksinkertaisesti sen huomiota saa, joten mielellään toinen vaihtoehto.
3. Kynsienleikkuu. Pitääkö se sitten vaan väkisin leikata vaikka kuinka kiljuu ja vikisee? Ollaan tehty niin, ja sitten aina operaation lopussa saa nameja, kehuja sun muita. Jos yritetään antaa vaan koskettaa tassuja namien kanssa, niin ei onnistu yleensä sekään - siksi ollaan turvauduttu tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
4. Näykkiminen. Tuo innostuneena hyppii ja puree joskus kovaakin. Miten tämän saisi loppumaan?
muuta. Toivoisin asiallisia vastauksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suosittelen Tuire Kaimion kirjaa Pennun kasvatus, sieltä löytyy vastaukset noihin kysymyksiin ja muihinkin. Tässä linkki kirjan tietoihin, löytynee kaikista kirjastoista ja useimmista kirjakaupoista & etenkin nettikirjakaupoista: www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-26816-X
Johdonmukaisesti ja säännöllisesti opettamalla pentu kyllä oppii arkeen vaadittavat taidot, mutta ei päivässä tai kahdessa välttämättä. Tuossa kirjassa selitetään melkoisen perusteellisesti miten pentua kannattaa opettaa jotta se oppisi tehokkaasti ja jotta kouluttaminen olisi mukavaa sekä omistajan että pennun kannalta. Kurittomia koiria en itse usko olevankaan, on vain koiria jotka osaavat tietyn käytöksen tietyssä tilanteessa, ja koiria jotka eivät osaa tiettyä käytöstä tietyssä tilanteessa. Ja osaaminen syntyy vain kouluttamalla, toistojen ja tekemisen kautta!
Toiset koirat oppivat nopeammin kuin toiset, mutta aika riippuu panostuksesta ja johdonmukaisuudesta. Pieniäkertoja pitkin päivää noin 5-10min kerrallaan että koiran mielestä se on kivaa ja palkitseminen on tärkeää oikealla hetkellä esim.lelu tai herkku. (esim.joka kerta kun istuu nii kehu ja palkitse niin se oppii että kun tekee jotain nii saa jotain kivaa).
Itselläni on hyvin itsepäinen koira ja silläkään ei herkut sun muut auta niin käytän valjaita joilla saan estettyä näykkimisen ja hyppimisen koska saan pidettyä koiran"kaukana" minusta ja aina kun tekee jotain ei hyvää niin teen kieltoäänen ja pysähdyn ja vaihdan suuntaa ja sitten kun homma alkoi sujua ilman hyppimistä niin käytän kävelysauvaa toki muukin pitkä käy esim.oksa joka toimii käden jatkeena jolla estän/luon ns.rajan jota ei ylitetä. Ole rauhallinen ja päättäväinen kun leikkaat kynsiä vaikka kuinka vinkuu ja huuta niin loppujen lopuksi lopettaa kun ymmärtää ettei hätää ole. näykkiminen ja hyppiminen johtuu yleensä liiasta energiasta eli liikuntaa ja aivotyöskentelyä(aktivointilelut). Ja itse suosittelen että aina kun koira hyppää niin käännät sille selän ja laitat kädet puuskaan niin se ymmärtää että hyppiminen ei ole keino saada huomiota eikä ole suotavaa jos ei toimi niin sitten muutaman minuutin jäähy.sama käytäntö tuon näykkimisen kanssa.
Tässä sähkpost osoitteeni niin voin kertoa lisää vinkkejä jos nuo eivät auta [email protected]
Kyllä pentu aika nopeasti tapoja oppii, jos tulosta ei tule, keino on väärä. Älä hukkaa pennun parasta aikaa nyt toimimattomiin tapoihin.
Miksi et paina pennun pyllyä alas ja sano että istu, toista asiaa monta kertaa päivässä, ja pelkka kehu riittää, jätä ne namut pois, pentu oppii siten vain herkkuja saadakseen tekemään jos sitä huvittaa, tottelemaan se ei välttämättä opi. Luoksetulon opettaisin siten että menisin kyykyyn ja taputtelin käsiä ja perääntyisin samallaa... tottakai sellaisessa tilanteessa jossa pentu on sinusta kiinnostunut.
Kynsien leikkuun siten että pentu tukevan turvallisesti syliin, napakka ote tassusta ja kynsille naks naks, sitten kehu, ja tuossa tilanteessa alussa ehkä nami. Usein ja vähän, kynsienleikkuu on tottumiskysymys, mitä useimmin tehdään, sitä nopeammin tottuu, ja voihan sitä kylmäharjoitellakin niin että ottaa leikkurit ja otteet, ja sitten ik'äännkuin leikisti vaan leikkaa, pääasia että otteet tulevat koiralla tutuksi.Pennulta ei kysytä leikataanko ne, ne leikataan... mutta älä satuta pentua, varo leikkaamasta suonta kynnen sisältä, jos pentuna niin käy, on hiukan urakkaa saada se siihen tottumaan uudelleen.
Onnea ja iloa pienen nappisilmän kanssa!
Tai sitten voisit jättää lukematta Kaimion kirjan, ja siirtyä suoraan niihin menetelmiin, joilla saadaan koira käyttäytymään kauniisti. Temppujen tekeminen ja laumanjohtajan kunnioittaminen ovat eri asioita.
Ole johtaja pennullesi, aseta säännöt ja rajat, joiden noudattamista valvot. Opettele kieltämään pentua niin tehokkaasti että se uskoo.
Suoraan sanoen en käsitä miten ihmiset jaksavat vuosiakin ährätä toimimattomien menetelmien kanssa uskoen, että kyllä se siitä. Että pentu ei vielä ole ymmärtänyt tai oppinut tai sisäistänyt asioita vaikka oikeasti on vain kuriton, totteleminen ei kiinnosta.
Jos koira HALUAA kuunnella sinua, se oppii toivotut asiat kerrasta, ei niitä tarvitse kuukausitolkulla jauhaa. Johtajuus ei vahingoita suhdettasi koiraan, vaan parantaa sitä!
Suosittelen Cesar Millanin tai Pertti Vilanderin ajatuksiin tutustumaan.
Komppailen edellistä kirjoittajaa.
Käytä koiran se aika, kun se on oppivaisimmillaan: eli nuorena, älä heitä sitä hukkaan huonoja koulutusmetodeja käyttäen. Omat koirat on kasvatettu määrätietoisesti ja joustamattomana.
1. Herkut ovat useinkin turhia joidenkin koirien kanssa - en suosittele minäkään niiden yleistymistä koiran koulutuksessa. Eli otat katsekontaktin, annat käskyn (koiran on tietysti ymmärrettävä se ennenkuin vaadit liikoja), ja jos koira ei tee, niin sitten odotat niin kauan että saat haluamasi tuloksen. Auta vaikka painamalla takapuoli maahan, jos ei muuten onnistu. Sitten kehut vähän toistamista, ja koulutuksen jälkeen kiva leikkihetki.
2. Sama tekniikka. Omien koirien kanssa en tarvinnut mitään muuta kuin itseni koulutusvälineeksi. Kun se jää jumpittamaan taakse, niin kuljen vain määrätietoisesti eteenpäin - koira tulee perässä joko vapaaehtoisesti tai sitten väkisin. Tietysti maalaisjärkeä on hyvä käyttää, että jos koira laahautuu perässä selällään, niin ei se tietenkin niin mene. Vetäessä käännyt äkkiä toiseen suuntaan, sama juttu. Tarvitset kärsivällisyyttä ja Cesar Millanin sanoin 'itsevarman, rauhallisen energian.'
3. Samoin. Koira rimpuilee ja kiljuu, mutta ei välitetä. Sille ei puhuta tai kontaktia ei oteta. Yksi pitää paikoillaan ja toinen leikkaa. Vähitellen se tottuu siihen ja sitten
4. Kun koira näykkäisee, niin tiukka 'ei' ja poistuminen tilanteesta. Jos se alkaa kunnolla pureksimaan, niin paina koiran kieltä hieman josta se saa epämiellyttävän tunteen = saat kätesi pois.
Muista olla koirallesi määrätietoinen johtaja. Siihen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta lopputuloksesta saadaan muovattua täydellinen. Muista aina olla rauhallinen äläkä kimpaannu/ota pennun tekemisiä henkilökohtaisesti.
Voi kökkö kun ihmiset on hukassa näiden ns. kouluttajien oppien kanssa. Vilanderin opit kannattaa unohtaa jos haluat muodostaa koiraasi luottamuksellisen suhteen. Cesar Millanilla on hyviä pointteja koulutuksessaan, kuten juuri se energia-juttu, eli ohjaajan tulisi pysyä tilanteessa kuin tilanteessä päättäväisen rauhallisena. Myöskään periksi ei koiralle saa antaa. Mutta: koiraa ei tarvitse potkia tai nykiä hihnasta! Koira myöskään kunnioita sinua yhtään sen vähempää vaikka se saisikin hihnassa vähän enemmän liikkumavaraa.
Pennut on pentuja, eli kaikki aloittajan ongelmat johtuvat osittain iästä ja menevät kyllä ohi, kunhan jaksaa kärsivällisesti ja rauhallisesti näyttää pennulle mikä on sallittua ja mikä ei. Huono käytös kannattaa jättää huomiotta ja palkita hyvästä käytöksestä. Pennulle pitää tarjota paljon sallittua pureskeltavaa leluja ja puruluita.
Kannatta oikeasti lukea Tuire Kaimion kirjoja. Niissä on tutkittua tietoa, eikä mutu oppeja!
Samaa mieltä Tuplun kanssa. Jos ei jaksa kirjoja kahlata niin tässä pari suomalaista hyvää DVD:tä aiheeseen liittyen:
http://canis.valmiskauppa.fi/koirien-kaytoskoulu-p-53.html
http://www.koirakouluvisio.com/tuotteet.html?id=4/337
http://www.koirakouluvisio.com/tuotteet.html?id=4/338
just joo, päättäväisen rauhallisella mielentilalla koira tottelemaan.
Ja takapuolta ei saa laittaa maahan ??
joopa joo.
Onko kellään käsitystä mistä mahtaa johtua nykyinen koiraongelmien kasvava määrä ??