Alle kolmivuotiaitten ryhmässä on leikitty leikkejä, jotka harjoituttavat ja vahvistavat itseluottamusta, sosiaalisuutta ja minäkäsitystä. Paljonkohan nämä taaperot niistä ymmärtävät. Taitaa olla melkoinen henkilö pedagogisessa vastuussa!
Mitäs sanotte?
Hämmästynyt äiti
14138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuotahan hyvät leikit aina tekevät.
1 ehdotus voisi olla hyvä, mitä ainakin itse pienenä leikimme syksyllä: lamppupiilosta, eli, piilosta lampulla voi etsiä tai viestä toisille... poikien juttuja..
Minun lapseni on kaksivuotias, tuskin leikkii päiväkodissa lamppupiilosta. Lapseni tykkää pörrätä autolla tai työntää jotain nukenrattaita, siinähän sitä sosiaalisuutta tulee, kun makaa lattialla autoa työnnellen.
Jostain pitää aloittaa! Ja nämä samat asiathan alkavat jo kotona kaikilla lapsilla heidän tarpeisiinsa vastaamalla, syliä ja positiivista huomiota antaen.
Jospa sitä autoa onkin päristelty yhdessä kaverin ja hoitajan kanssa.
Kysyitkö mitä nämä leikit sisälsivät. Tämä on mielestäni paljon tärkeämpi kysymys. Oletko samaa mieltä että leikeistä on lapsellesi hyötyä. Keskustele hoitajien kanssa ja anna heidän kertoa yksityiskohtaisesti mikä on idea.
En nyt oikein ymmärrä mikä on ongelma...
Siis, lapsihan oppii leikkimällä.
Lapsen leikki on ole "pelkkää leikkimistä", vaan leikin avulla lapsi käsittelee asioita jne.
Oletko kysynyt millaisia leikkejä nämä ovat, miten he leikkivät?
Kun kyseessä voi ola vaikkapa ihan vain sellaista esim että Kalle ja Pelle, molemmat 2v, istuvat vastakkain ja työntävät autoa toisilleen.
Jne...
no...vahvistavat minä-käsitystä...se voi olla vaikkapa lattialla olevan patjan reunalta"hyppäämistä" lattialle>lisää onnistumisen tunnetta että minä osaan ja olen taitava! Ei se sen kummempa ole! Tai että on istuttu viisi minuuttia laulamassa yhdessä koko ryhmä.
Paljon puhutaan kasvatuskumppanuudesta mutta jää liiankin usein sanojen helinäksi. Yhteistyö päiväkodin kanssa pitäisi juuri olla niin kiinteätä ja suoraa että tämmöstä hämmennystä ja tarvetta ihmetellä päivähoidon työtapoja palstoilla ei olisi. Pyydä että saat keskustella rauhassa hoitajan kanssa (toivottavasti teillä omahoitaja),asiasta. Saat näin varmasti vastaukset kysymyksiisi.
Taitaa tosiaan olla ammattinsa osaava henkilö pedagogisessa vastuussa. Tietää sen verran, ettei taaperoiden tarvitsekaan ymmärtää leikin vahvistavan heidän itseluottamustaan, sosiaalisuutta ja minäkäsitystä. Taaperoille riittää, että leikki on hauskaa, he tuntevat osaavansa ja onnistuvansa ja nauttivat yhdessä tekemisestä.
Eipä kuitenkaan riittävästi ammattiaan hallitse jos ei ymmärrä että kaikkeen mitä taaperon kanssa tekee täytyy äiti ottaa mukaan, muuten ei todellakaan kunnioita taaperon ja äidin välistä suhdetta joka taaperon itsetunnon kehityksen kannalta on huomattavsti tärkeämpi kuin erilaiset temput päiväkodissa.
No vähän vaikea sitä äitiä on ottaa päiväkotiin mukaan päiviksi. Siis koko pienten ryhmän jokaisen lapsen äitiä, kun leikitään :D :D
Äidin valinta se on tuoda lapsi päiväkotiin ja itse mennä minne nyt meneekään. Ei päivähoitohenkilöstö pysty ottamaan äitiä mukaan leikki- ja laulutuokioihin. On hienoa että hoitaja on kertonut mitä siellä hoidosssa tehdään.
Äidin "mukaan ottamisella" tarkoitetaan että taaperoiden kohdalla, jotka vielä niin kiinni äidissä ja jotka eivät äidille itse pysty päivästä ja tapahtumita kertomaan, että hoitaja todella tavoitteellisesti pitää äitiä ajantasalla kaikissa päivähoitoasioissa ja lapsen arjessa. Jos äiti hämmentynyt kuten ap ilmeisesti on, ei hoitaja ole riittävästi pitänyt äitiä ajantasalla. Taaperolle tärkeää että äiti tietää tasantarkkaan mitä hänen kanssaan päivähoidossa tehdään!
No. Kyllä minänin perhepäivähoitajana leikin lasten kanssa ja ohjaan leikkejä joilla vahvistan heidän itseluottamusta (onnitumisen kokemuksia = saa yrittää itse ja onnistua, kehutaan onnistumisesta), sosiaalisuutta (jakamista, vuorottelua, oman vuoronodottamista, toiselle antamista jne.) ja minäkäsitystä (Kallen polvi, Villen polvi, Jaana on pidempi, Kaisa on pienempi, Sinä osaat, Kun kuulee nimensa voi tulla, Kenen kengät? jne.). Sehän kuuluu työnkuvaan. Alle 3-vuotias ei todellakaan ole liian pieni leikkimään.
On hyvä että kasvattaja/hoitaja/vanhempi ymmärtää leikin merkityksen, vaikkei lapsen sitä tarvitsekaan ymmärtää. Leikkiä voi ja kannattaa ohjata toisinaan haluttuun ja toivottuun suuntaan.
Toki lapsi oppii jotain vain pärisemällä autonsa kanssa lattialla maaten, mutta ammattikasvattaja tietää ettei se pelkästään riitä.