Manchesterinterrieri

Hei!
Meillä oli manssiuros, joka otettiin pentuna kasvattajalta. Omien kokemuksieni mukaan manssi on itsenäinen, osaa olla itsepäinenkin. Älykäs ja seurallinen, sosialistaminen on tärkeää että tulee toimeen toisten koirien ja ihmisten kanssa. Saattavat olla vieraille varauksellisia, mutta kun tutustuvat eivät myöskään unohda tuttujaan. Manssi pitää kaikenlaisesta tekemisestä ja ainakin meillä rakasti vapaana juoksemista yli kaiken. Myös karkaili :) Lämpöä rakastaa ja talvella on aika haasteellinen ulkoilutettava kun ei kestä kovin kylmää. Meillä ei suostunut yli 15 asteen pakkasilla ulos, mutta tässäkin varmaan eroja on. Kylmällä säällä pitää jonkin verran vaatettaa, meillä oli mantteli lämmikkeenä. Koulutus oli haasteellisempaa kuin nykyisen noutajamme kanssa (ei mikään yllätys)... Lasten kanssa tuli toimeen hvyin, kun pennusta heihin tottui. Toiset koirat pyrki alistamaan ja saattoi syntyä urosten kesken tappeluita, jos toinen ei alistunut mukisematta. Jonkin verran olen kuullut iho-ongelmista ja allergioista, mutta pääsääntöisesti kohtuullisen terve rotu. Meillekin koira tuli aikoinaan ilman sen kummempaa kokemusta rodusta, mutta suosittelisin kuitenkin käymään vaikka jonkun kasvattajan luona tutustumassa rotuun. Manssimme antoi meille paljon hyviä muistoja, eläväisyys ja itsepäisyys synnytti paljon tilanteita, joille voi näin jälkikäteen jo naureskella.

Kiitosta vierailija :) Kyseisen koiran rantautuminen sohvannurkkaani estyikin muista syistä, mutta aina on mukava kuulla juttuja erilaisista roduista. Manssi kuulostaa tosi hyvältä koiralta! Pitääpä katsella niitä vähän tarkemmin.. Ainoa miinus on paleltuminen talvella. Nykyinen koira kestää kylmää hyvin, joten toisenkin olisi hyvä nauttia lumesta.

terve! olen ollut mansseista kiinostunut jo pitemmän aikaa.kaikki mahdollinen tieto netistä käyty läpi.haluaisin silti kuulla muiden kokemuksi manssien temperamentista.löytyykö sitä tarvittaessa..esim puolustettaessa perheenjäseniä..kiitos

Meillä Manssi uros 2 v.. Aikamoinen veijari kyllä on.... omalle perheelleen täysin omistautunut ja ihana, mutta kaikkia muita ihmisiä ja toisia uros koiria vihaa taikka epäilee kovasti. "Uuteen" ihmiseen tutustuminen vie paljon aikaa, siskoani vierasti melkein vuoden, vaikka viikottain tapaisi.
Eli siis kovin sosiaalista kaveria Manssista ei hevillä saa epäileväisen luonteensa vuoksi. Meillä ennen ollut sakemanneja (vähän ärjyjä välillä nekin) mutta tämän Manssi häiskän kanssa on meinannut välillä usko mennä.
Eli siis, ihan ekaksi koiraksi en Manssia suosittelisi. Toki nartut voivat olla vähän säyseämpiä... :)

Minulla kokemusta 2 urosmanssin verran, voivat olla kuin yö ja päivä. Ensimmäinen oli ihmisrakas sylikoira, joka alistui ikäviinkin hoitotoimenpiteisiin mukisematta. Tämä jälkimmäinen voi olla tulta ja tappuraa jos ei jostakin tykkää. Ikävät kokemukset jäävät kerralla muistiin, siksi mm. koira "vihaa" tietynrotuisia koiria, kun ovat lenkillä säikytelleet. Molemmat olleet nopeasti oppivia ja herkuilla motivoitavia. Intoa on myös oravien ja kissojen metsästykseen ja asiasta ilmoitetaan suureen ääneen haukkuen, sama koskee ovikelloa (anteeksi naapurit...).Pääsääntöisesti olleet perusterveitä, nykyisellä koiralla lievä epilepsia. Perheeseen jossa ihan pieniä lapsia en suosittelisi. Mainio lenkkikaveri.

Manssien luonteissa on jonkin verran vaihtelevuutta. Noin yleisesti ottaen ne ovat temperamenttisia, teräviä, energisiä ja älykkäitä. Pentuajan sosiaalistamiseen on kiinnitettävä erittäin paljon huomiota. Manssit ovat usein vieraita kohtaan enemmän tai vähemmän varautuneita tai pidättyväisiä. Vieraisiin tutustuttuaan ovat usein varsinaisia sylikoiria. Olen tavannut erittäin pehmeitä ja melko kovia mansseja. Luonteen pehmeys-kovuus vaihtelee mielestäni rodun sisällä aika paljon. Jos koira on sekä terävä, pehmeä että varautunut, sen kanssa on haasteellisempaa elää. Kannattaa siis ottaa kunnolla selvää kasvattajasta ja yhdistelmästä sekä valita itselle parhaiten sopiva pentu.

Kylmänarkoja nämä taitavat suurimmaksi osaksi olla. Talvella on puettava, ja kovalla pakkasella joskus haalari takki tossut pipo -yhdistelmä on välttämätön, koska aluskarvaa ei ole. Karva on todella helppohoitoinen muilta osin, eikä manssi ns. haise koiralle. Manssi sopii määrätietoiselle, liikunnalliselle ja aktiiviselle omistajalle, joka haluaa toimeliaan, menossa mukana pysyvän koiran. Agilityyn rotu sopii mielestäni mitä parhaiten. Manssi on sekoitus tomeraa terrieriä ja lämmöstä pitävää, omistajaansa syvästi kiintyvää sylikoiraa :)

Olen samaa mieltä kasvattajan ja yhdistelmän valinnan tärkeydestä. Itse en älynnyt ottaa tarpeeksi selvää taustoista ja koirien luonteista. Ja pentukuumekin oli liian kova.

Minulla on ollut aikaisemmin cockerspanieli ja tiibetinspanieli, lapsuudessani kotonani oli ajokoiria, miehelläni oli king charles spaniel tavatessamme. Oltuamme muutaman vuoden ilman koiraa, koirakuume kävi sietämättömäksi.

Päädyimme hankkimaan manssin: tuossa Laku-manssi nytkin nukkuu välissämme, kun olemme sohvalla. Laku on aivan sylivauva. Pentuna Laku tarvitsi kyllä hyvin määrätietoisen kasvatuksen ja kurin, nyt ikää on noin 2 v. En pidä mitenkään erityisen vaikeana koirana manssia kasvattaa, hyvin älykäs ja nöyräkin se on. Tähän päivään mennessä Laku ei ole koskaan ollut vihainen toisille koirille tai ihmisille. Laku rakastaa häristää lintulaumat pelloilta ja kissat nurkista. Luulen, että Laku leikkisi "kavereiden" kanssa, jos ne kiinni saisi. Tosin, olen kuullut, että manssi voi tappaakin kissa. Ystävienikin kissoja sisätiloissa kunnioittaa, eikä mene lähelle, kun kissa sähisee.

Talvellakin Laku nauttii vapaana ulkoilusta, mutta villapuku, pipo ja tossut puettuina. Noin 10 astetta on pakkasraja, kun ulkona nautiskellaan miten kauan vain. Johonkin 15 asteeseen asti tarkenee ulkoilla puolisen tuntia ja sitä kylmemmällä vain pika pisureissut.

Laku on ihmisrakas ja menee reippaasti pienen tutustumisen jälkeen vieraankin syliin. Laku leikkii mielellään niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Kyllä Laku olisi aivan suuremmoinen sylikoira vähän liikkuvallekin ihmiselle, sillä se nauttii siitäkin kun saa vaan olla lähellä.

Aktiiviselle liikkuvallekin ihmiselle manssi on aivan ihana rotu. Lakukin tykkää pitkistä 15-20 km pyöräily- ja hiitolenkeistä. Metsässä sieni- ja marjaretkellä Laku on oiva kaveri niin kuin tutkaliivi päällä peurametsälläkin tarkkavainuisena ajokoirana. Monet harrastavat manssien kanssa agilityä.

Itse en enää muita koirarotuja huoli: manssi on sopivan pieni sylikoira, mutta sopivan suuri harrastekoira, kiltti ja kohtuu tottelevainen (varmastikin koulutuksella olisi vieläkin tottelevaisempi).

Hei

Olen tutustunut rotuun paljon ja etsinyt tietoa netistä ja kirjoista. En kuitenkaan löydä netistä mistään, mistä koiria saisi. Tietääkö kukaan kertoa, että mistähän saisin oman sohva toverini?

Heipä hei,

Meillä on kanssa koirakaveri harkinnassa. Rotu vaikuttaa sopivalta, mutta epäilyttää tässäkin viestiketjussa mainitut kissajutut.. Meillä on sisäkissa jo perheenjäsenenä, pohdin kovasti miten tulisivat toimeen. Kissa on nuorempana asunut collien kanssa ja hyvin tulivat toimeen ja nytkin uusioperheessämme vierailee kaksi käppänää joka toinen viikonloppu. Kissa pärjää heidän kanssa, mutta miten mahtaisi manssi pärjätä kissan kanssa..? Olisin kiitollinen kokemusten jakamisesta :)

moi meillä olisi nuori uros muistuttaa kovin manchesterinterrieriä,olen peruskouluttanut juoksentelee metsässä vapaana ,on kovasti kiintynyt minuun.etsimme kuitenkin pysyvää kotia. olemme rankkureita koiraa ei koskaan tultu noutamaan .

Olis kiva tollanen manssi. Olen harkinnut kauan ja tykkään kovin...Sopiiko nelihenkiseen perheeseen? Pitääkö lapsista ? Tykkääkö muista koirakamuista? kestääko olla yksin / tuhoaako sinä aikana jotakin? Apua kaipaavaa täytyy auttaa joten auttakaa! :)

Heips! Meille kaks manssii tuli vähän niinkuin vahingossa! Meillä ei ole pieniä
lapsia,ei muita lemmikkejä. Eivät kovin hyvin hyväksy muita koiria,eikä välttämättä
villejä lapsia-äkkinäiset liikkeet vieressä säikyttää. Mutta jos viet manssin johonkin
"juoksu paikkaan" ;on riemu rajaton, ja perässä ette kerkee! Mitattiin vauhdiksi
moottorikelkalla 40km/h! Aktiivisia koiria aktiivisiin perheisiin!

Niin tota meillä on manssi ja on tulossa jossain vaiheessa toinenkin! On energinen pakkaus ja rakastaa vapaana juoksentelua. On pieni mutta haukkuu paljon ja hyppii esim pitkässä ruohikossa ja lumessa kuin kenguru. Vihaa vettä ja tästä syystä manssia ei tarvisikaan koskaan pestä! Kiertää vesilammikotkin kaukaa eikä missään tapauksessa mene uimaan tai pesulle. Pitää riehumis leikeistä. On se joskus myös rauhallinen mutta enimmäkseen on kokoajan vauhdissa. Palelee talvella ja tarvitsee mm tossut, takin, villapaidan, pipon ja kaulan lämmittimen. On kyllä aina myös sisällä peittokasan alla lämmittelemässä ja takka on ihan paras juttu, mutta saunaan ei tahdo tulla!

Voisko joku kertoa kannattaako manssia ostaa taloon jossa asuu kissoja.

Mulla on nyt vuoden ikänen manssinarttu ja onhan tää ihana. Super älykäs, leikkisä ja toisaalta vähän kiusanhenki😂.
Hyväntahtoinen ja terve, mutta vahtii todella paljon ja on kiintynyt erityisesti minuun, ja olen perheestäni oikeastaan ainoa jolle se on uskollinen. Jollain sivustolla ollaan kirjoitettu, että ennen kuin päästää vapaaksi pitäisi varmistaa luoksetulo, mutta fakta on, että kun manssi huomaa jotain mielenkiintoista niin se on sitten siinä, sillä ei ole edes korvia enää päässä, joten en kyllä suosittele päästämään irti vaikka olisi kuinka hyvin koulutettu.
Lapsirakas on mutta tosiaan epäileväinen vieraita kohtaan, eli jos manssi pääsee irti niin on epätodennäköistä että antaisi vieraan ottaa kiinni, kuten jo kirjoitin, hän on uskollinen vain omistajalleen. (Mikäli kaverini ovat kysyneet häntä tai käskeneet hänen tehdä jotain (esim. istu),hän on todennäköisesti kuin ei kuulisikaan, vs minä kysyn häntä ja välittömästi ollaan kuulolla.)
Monet luulevat että koira on arka, mitä se ei todellakaan ole. Sillä vaan on aivan järjettömästi energiaa, minkä vuoksi hän pomppii ympäriinsä, ja on epäileväinen, joten hän voi varoa vieraan liikkeitä. Lisäksi ainakin mun manssilla on härnäävä leikkityyli, elikkä kun sitä nopeutta on niin hän vaan pomppii esim. toisen koiran puolelta toiselle eikä toinen koira millään meinaa pysyä perässä. Kaikki manssit eivät välttämättä anna vieraan koskea ollenkaan, mutta ainakin mun oma antaa ihan hyvin.
Tarvitsee todella paljon aktiviteetteja, tai kohta huomaat töistä kotiin tullessas että hyvä jos on seinät kämpäs jäljellä. Älykkäitä koiria, ja jos eivät päätään pääse käyttämään niin turhautuvat ja keksivät itse tekemistä, mikä ei aina ole omistajan mielestä kivaa. Kaikki kuitenkin sujuu manssin kanssa aivan loistavasti, mikäli huolehdit että sen kanssa lenkkeillään, leikitään, opetellaan asioita (harrastetaan).

Tietääkö kukaan että lähteekö Mansseista hilsettä hirveän paljoa/ paljonko?☺️

Manssi on mun favo

Voihan manssit. Meiltä löytyy kohta 9 vuotias manssi uros. Kuvailisin rotua näiden vuosien jälkeen terveeksi, helppo hoitoiseksi, elämän iloiseksi ja perheelleen omistautuneeksi.
Meidän koiralla ei ole ollut minkäänlaisia suuria terveyshuolia kuten sairauksia. Mitä nyt silloin tällöin joitain pikkunaarmuja jotka ovat tulleet risuisessa metsässä juoksemisesta. Meidän manssi pistää myös kaiken mahdollisen ruuan suuhun mikä joskus aiheuttaa mahavaivoja. Ei kuitenkaan mitään lääkärin hoitoa tarvitsevia. Aivan ihanaa on että vaikka ikää koiralla jo on, on se silti energinen eikä ikä näy vielä missään muussa kuin pentuaikaa kypsempänä käytöksenä!
Lyhyen karvansa ansiosta koira on helppohoitoinen. On ihanaa kun kurakelilenkkien jälkeen pelkkä pyyhkeellä kuivaus riittää eikä turkki tarvitse harjailla. Joku mainitsikin että manssi ei haise koiralle, komppaan tätä. Kynsien leikkuu ja korvien puhdistus ovat ainoat säännölliset toimet meillä.
Elämän iloisuudella tarkoitain ainaista intoa leikkiä, lähteä lenkille ja innostua arjessa olevista pienistä asioista. Kaikki uudet ja erilaiset asiat esim. luonnon eläimet ja meren aallot ovat meidän manssin mielestä maailman mielenkiintoisimpia. Herttaista on että leikkisyys ei jäänyt pentuaikaan vaan edelleen koirainnostuu samoista vetoleikeistä.
Meidän koira tottelee hienosti perheen jäseniltä tulevia käskyjä ja on omalle perheelle hyvin omistautunut. (Ollaan itseasiassa testattu koiran halua puollustaa perhettään vieraan uhatessa ja koira oli aivan valmiina käymään uhan päälle) Muilta ihmisiltä tulevat käskyt sen sijaan menevät kuuroille korville ja vieraista meidän manssi ei oikeastaan alkuhaisteluja enempää välitä. Se ei kaipaa perheen ulkopuolisilta rapsutuksia, mutta perheen jäsenilleen se on varsinainen sylivauva, joka kaipaa lämpöä.
Ehdottoman lisä mainintana haluan mainita että meillä ainakin koira on helppo ottaa mukaan lähes kaikkialle esim. Joulutorille ja matkustaminen sujuu hienosti mm.julkisissa. Koira on siis rohkea ja osaa käyttäytyä uusissakin tilanteissa, vaikka usein saattaa olla hieman varautunut.
Näiden ihanien asioiden vastapainona on myös ollut haasteita joidenka takia en ottaisi manchesterin terrieriä ensimmäiseksi koiraksi. Energinen luonne luo vaikeuksia keskittymiseen ja koiran oppimiseen. Pentuvaiheessa opettamisessa siis kysytään pinnaa. Myös sen takia, että tylsistyessään keksii omaa tekemistä joka voi olla mitä vain sohvan repimisestä, pöydillä seisoskeluun. Innostuessaan meillä manssi oli varsinainen superpallo ja se pomppi ikävästi myös ihmisiä vasten, joka saattoi pelottaa joitain vieraita. Innostuessaan kaikki käskyt menevät sivusuun. Haasteita on ollut myös muiden urosten kanssa toimeen tulemisessa. Käytännössä pennut ja nartut ovat ainoastaan meidän manssin kaverilistalla.
Kaiken kaikkiaan aivan valloittava rotu, jos pentuvuosina jaksaa nähdä vaivaa… Eikä rodun ulkonäössäkään mitään vikaa ole, usein lenkeillä pysäytetään ja kehutaan sekä rotua kysellään. Kerran tultiin ehdottamaan jopa pentueen teettämistä!

lähteekö manssista karvaa.

MILLANEN TOI MANSSI ON ONKO SE KUIN HALPA