Mitä nyt olen näitä keskusteluja seurannut, niin eroamisesta ei ole hirveästi keskusteluja. Lähinnä kysellään siitä että miten saada ihastus kiinnostumaan tai kelpaako itse yleensä kenellekään... ym. Jännä sinänsä, koska mulla ainakin tekee mieli avautua.
No, oma tilanne on se, että muutaman viikon seurustelun jälkeen mun ensimmäinen ja ja tähän mennessä ainoa tyttöystävä jätti mut - tekstarilla.
Ehkä tuo olisi ihan hyvä käytäntö siellä ala-asteella, mutta 18-vuotiaalta nuorelta naiselta huonoa käytöstä.
Itse olen siis 19-vuotias nuori mies. Opiskelen yliopistossa.
Tapasin siis muutama viikko sitten yhden kivan tytön aivan sattumalta. Tutustuttiin ja tapailtiin pari kertaa, huomattiin että me tykätään toisistamme.
Selvennän vielä että selvin päin oltiin. En ole muutenkaan kova alkoholin käyttäjä. Läheteltiin viestejä ja soiteltiin, olin tosi onnellinen.
Ainoa mikä vaivasi, oli epävarmuus meidän suhteesta, lähinnä siitä kun olimme luonteiltamme aika erilaisia. Silti tuntui että meillä on hirveästi yhteistä.
Parina viimeisenä päivänä hän ei sitten enää vastannut puhelimeen, tiesin jo että tämä taisi olla sitten tässä.
Sitten tuli tekstiviesti. Pääasiallinen sisältö oli että etsi joku muu, hän ei ole minusta koskaan oikeasti tykännytkään. Kauniisti kirjoitettu ja pahoittelujen kera tottakai.
Tuli jotenkin tyhjä olo. Samaan aikaan tuntuu pahalta ja helpottuneelta, ajan kysymyshän tuo vain oli. Ehkä eniten harmittaa se, että en tiedä mitä olisin voinut tehdä itse toisin. Sekin, että miten luulin että meistä tulisi jotakin. Miksen huomannut heti, että juuri hän ikäisistäni naisista ei ollutkaan se unelmien prinsessa. Miten en huomannut että hän valehteli? Teinkö itse virheitä?
No ainakin opin jotakin. Aikaisemmin kun olen ihastunut, en ole laskenut sitä aikaa ja vaivaa miten voisinkaan saada tytön itselleni. Puhelinlaskuja ja auton bensoja, pettymyksiä. Välillä toki hyviäkin hetkiä, mutta aina ne ovat päättyneet pettymykseen. Sitten kun se nätti tyttö löytyykin ja kaikki alkaa kuin sadussa, vuorossa on entistä suurempi pettymys.
Nyt nautin sinkkumiehen vapaudesta. Keskityn opintoihin, ehkä voisin aloittaa jonkin harrastuksen. Hauskanpitoonkin taitaa aikaa löytyä, voisi oikeastaan ottaa opiskeluajasta kaiken irti. Mutta naisiin päin en taida vähään aikaan edes katsoa, kunnolliset naiset eivät taida minusta kiinnostua. Ei taida olla tämä se oma vahvuusalue.
Ja jos se seurustelu on tosiaan tuollaista mitä se sen valehtelevan eukon kanssa oli, antaa olla.
Parempaa onnea teille! Kommentoikaa ja laittakaa omia kokemuksia.
No, oma tilanne on se, että muutaman viikon seurustelun jälkeen mun ensimmäinen ja ja tähän mennessä ainoa tyttöystävä jätti mut - tekstarilla.
Ehkä tuo olisi ihan hyvä käytäntö siellä ala-asteella, mutta 18-vuotiaalta nuorelta naiselta huonoa käytöstä.
Itse olen siis 19-vuotias nuori mies. Opiskelen yliopistossa.
Tapasin siis muutama viikko sitten yhden kivan tytön aivan sattumalta. Tutustuttiin ja tapailtiin pari kertaa, huomattiin että me tykätään toisistamme.
Selvennän vielä että selvin päin oltiin. En ole muutenkaan kova alkoholin käyttäjä. Läheteltiin viestejä ja soiteltiin, olin tosi onnellinen.
Ainoa mikä vaivasi, oli epävarmuus meidän suhteesta, lähinnä siitä kun olimme luonteiltamme aika erilaisia. Silti tuntui että meillä on hirveästi yhteistä.
Parina viimeisenä päivänä hän ei sitten enää vastannut puhelimeen, tiesin jo että tämä taisi olla sitten tässä.
Sitten tuli tekstiviesti. Pääasiallinen sisältö oli että etsi joku muu, hän ei ole minusta koskaan oikeasti tykännytkään. Kauniisti kirjoitettu ja pahoittelujen kera tottakai.
Tuli jotenkin tyhjä olo. Samaan aikaan tuntuu pahalta ja helpottuneelta, ajan kysymyshän tuo vain oli. Ehkä eniten harmittaa se, että en tiedä mitä olisin voinut tehdä itse toisin. Sekin, että miten luulin että meistä tulisi jotakin. Miksen huomannut heti, että juuri hän ikäisistäni naisista ei ollutkaan se unelmien prinsessa. Miten en huomannut että hän valehteli? Teinkö itse virheitä?
No ainakin opin jotakin. Aikaisemmin kun olen ihastunut, en ole laskenut sitä aikaa ja vaivaa miten voisinkaan saada tytön itselleni. Puhelinlaskuja ja auton bensoja, pettymyksiä. Välillä toki hyviäkin hetkiä, mutta aina ne ovat päättyneet pettymykseen. Sitten kun se nätti tyttö löytyykin ja kaikki alkaa kuin sadussa, vuorossa on entistä suurempi pettymys.
Nyt nautin sinkkumiehen vapaudesta. Keskityn opintoihin, ehkä voisin aloittaa jonkin harrastuksen. Hauskanpitoonkin taitaa aikaa löytyä, voisi oikeastaan ottaa opiskeluajasta kaiken irti. Mutta naisiin päin en taida vähään aikaan edes katsoa, kunnolliset naiset eivät taida minusta kiinnostua. Ei taida olla tämä se oma vahvuusalue.
Ja jos se seurustelu on tosiaan tuollaista mitä se sen valehtelevan eukon kanssa oli, antaa olla.
Parempaa onnea teille! Kommentoikaa ja laittakaa omia kokemuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanon yhden asian :) olen itse 15 eli aika keltanokka vielä , mutta tämä vinkkki tuli siskoltani joka on yli 25. Ei kannata nuorena vielä solmia vakavaa suhdetta, koska silloin tuskin säilyy yhtään kaveria nuoruudesta. Minusta tämä ei kyllä ihan sinua kosketa, mutta kun nyt olet sinkku, niin nauti. Hanki suuri kaveri piiri, hengaa paljon heidän kaa, tee kaikkee siistii, ja nauti. itekkin olen sinkku, ja nautin siitä ( ei tyttöystävä pahitteeksi kyllä olisi :)
Tyttöystävän toiminta oli kyllä outoa. Tämmöset asiat hoidetaaan aina f2f eikä tekstarill. :) tsemii
"Mutta naisiin päin en taida vähään aikaan edes katsoa, kunnolliset naiset eivät taida minusta kiinnostua. Ei taida olla tämä se oma vahvuusalue."
Särähti omiin korviini pahasti tämä lause. Kiinnitä huomiota tyttöihin/naisiin, ole heille kohtelias, älä yritä turhaan vitsailla jos ei ole vitsailtavaa, ole oma itsesi, flirttaile. Flirttailu on sitä huomioimista, oven avaamista naisille, hymyilyä, kehumista. Vähitellen naiset huomaavat että olet oikea hurmuri ja kiinnostuvat, NE KUNNOLLISETKIN. Älä turhaan yritä miettiä, että "nyt yritän katsella naisia sillä silmällä, nyt tahtoisin seurustella" yms, vaan ota naisten huomioiminen ikään kuin osaksi elämääsi. Sit' ei tarvitse miettiä liikaa, vaan se on ikään kuin piristys arjessa. Ja ihan varmasti se oikea tulee kohdalle, piankin. Onnea sinulle :)