Kiltti parempi ateria?

Olkaapas nyt tytöt kiltisti! (mutta vaalikaa rajojanne)

*tarjoaa kahvin kera pullaa* ;)

yxex kirjoitti:

Olkaapas nyt tytöt kiltisti! (mutta vaalikaa rajojanne)

*tarjoaa kahvin kera pullaa* ;)

Anna-Liisa Valtavaara on kirjoittanut 'väärästä kiltteydestä'.

Oikea kiltteys ei ole alistumista eikä miellyttämistä. Se on kovia päätöksiä ja kiinni pitämistä. Esimerkki:
http://www.youtube.com/watch?v=CKRgfQl4ZuE&feature=related

Kiitos karitsa :) *kynsii lampaanvilloja*

Ja kahvit mustana seuraavan kerran :)

Tuo artikkeli oli aika pysäyttävä. Joo, kyllä minä löysin sieltä itseäni - enempi, silloin aikaa sitten -. Poisopetteleminen niistä tuhoavista piirteitä vaatii tietoista opettelua ja todella sitä lujaa tahtoa ja halua asioiden muuttamiseksi. Ja erityisesti aikaa ja anteeksiantoa itselleen.

Oli aika kun en osannut sanoa ei. Olin myös työ-ihmissuhde-narkomaani ja heiluin kaikkialla. En tiedä mikä osa minusta halusi sulkia hattuun ja mikä taas sai minut alistuimaan, vaikka myös osa minusta pitikin haasteista ja olin intoa täynnä kun sain hypätä moneen mukaan. Mutta...riittävästi kun on monenlaista eikä aika enää riitä, turhautuu, väsyy. Ja että olinkin väsynyt. Koko elämään. Työn ulkopuolinen elämä oli täynnä hoidettavia sosiaalisia suhteita ja heidän ongelmiaan, jotka tietysti herkku-ateriana otin osaa. Pölvästi :)

Ja kun väsyin, syyllistys ja syyllistyminen. Väsymisen kielto taas aiheutti korvaavia puuhia. Ei kovinkaan terveellisiä eikä mukavia muille osapuolille.

Kiltteydestä, tai oletusta sellaisesta, voi siis seurata narsististen häiriöiden kaltaisia piiretitä. Onko se silloin syy-seuraussuhde, häiriö vai suojakeino?

A kirjoitti:

Anna-Liisa Valtavaara on kirjoittanut 'väärästä kiltteydestä'.

Oikea kiltteys ei ole alistumista eikä miellyttämistä. Se on kovia päätöksiä ja kiinni pitämistä. Esimerkki:
http://www.youtube.com/watch?v=CKRgfQl4ZuE&feature=related

Lue lisää

Valtavaaran mainitseminen oli hyvä juttu.

Olin kerran eräällä luennollaan ja tein testin, jossa mitattiin alttiutta loppuunpalamiselle. Meni rajusti punaisen puolelle. Siitäkin huolimatta, vaikka olin jo vuosikausia hionut käyttäytymistäni ja reagoimintimallejani. Siitäkin huolimatta, vaikka olin opetellut sanomaan ei. Siitäkin huolimatta, että työssä jossa olin, tein myös päätöksiä napakasti ja seisoin aina niiden takana.

Ei ole helppoa kaivella ikäviä asioita itsestään, jotka sotivat vastaan sitä kiltin tytön roolia. Mutta itsessään löytyvä pahuus, ilkeys, negaatiot tai kovuus; ne alkavat vähitellen maistua makeille suolapaloille sen muun vastapainona. Samalla kun löydän ne, minulla on mahdollisuus hioa niitä muiden piirteiden kanssa vastaisuudenkin varalle.

A kirjoitti:

Anna-Liisa Valtavaara on kirjoittanut 'väärästä kiltteydestä'.

Oikea kiltteys ei ole alistumista eikä miellyttämistä. Se on kovia päätöksiä ja kiinni pitämistä. Esimerkki:
http://www.youtube.com/watch?v=CKRgfQl4ZuE&feature=related

Lue lisää

"Oikea kiltteys ei ole alistumista eikä miellyttämistä"

Miellytän joskus muita. (3 merkitystä) ;)

'sanat luovat sekaannuksia'

elisakettu kirjoitti:

Kiitos karitsa :) *kynsii lampaanvilloja*

Ja kahvit mustana seuraavan kerran :)

Tuo artikkeli oli aika pysäyttävä. Joo, kyllä minä löysin sieltä itseäni - enempi, silloin aikaa sitten -. Poisopetteleminen niistä tuhoavista piirteitä vaatii tietoista opettelua ja todella sitä lujaa tahtoa ja halua asioiden muuttamiseksi. Ja erityisesti aikaa ja anteeksiantoa itselleen.

Oli aika kun en osannut sanoa ei. Olin myös työ-ihmissuhde-narkomaani ja heiluin kaikkialla. En tiedä mikä osa minusta halusi sulkia hattuun ja mikä taas sai minut alistuimaan, vaikka myös osa minusta pitikin haasteista ja olin intoa täynnä kun sain hypätä moneen mukaan. Mutta...riittävästi kun on monenlaista eikä aika enää riitä, turhautuu, väsyy. Ja että olinkin väsynyt. Koko elämään. Työn ulkopuolinen elämä oli täynnä hoidettavia sosiaalisia suhteita ja heidän ongelmiaan, jotka tietysti herkku-ateriana otin osaa. Pölvästi :)

Ja kun väsyin, syyllistys ja syyllistyminen. Väsymisen kielto taas aiheutti korvaavia puuhia. Ei kovinkaan terveellisiä eikä mukavia muille osapuolille.

Kiltteydestä, tai oletusta sellaisesta, voi siis seurata narsististen häiriöiden kaltaisia piiretitä. Onko se silloin syy-seuraussuhde, häiriö vai suojakeino?

Lue lisää

Kiltteys saattaa kasvaa toimintamalliksi selviytyä vaikkapa lapsuuden hankalista tilanteista. Jollakin tavalla se sitten jää menetelmäksi hakea sitä hyväksyntää olemassaololleen juurikin. Ehkä jo pelkkä kokemus siitä, että ei ole riittävän hyvä sellaisenaan, ihan ohimennen, saattaa laukaista lumivyöryefektin, jonka toisessa päässä onkin sitten aikuinen ihminen palamassa loppuun harjoitettuaan elämänmitallisen matkan kiltteyttä.

Ulkokohtaista sikälikin, että se oman tahdon ja halun tiedostaminen, sen näkeminen itse voimavarana eikä häiriötekijänä, saattaa myös olla vahvasti kasvuympäristöstä kiinni. Eikä pelkästään perheessä, vaan ihan läpi yhteiskunnan tunnutaan noudattavan kaavaa, jossa tavoitellaan tietynlaista yksilön oikeanlaista olemista ja hyvin yksinkertaisena kaavana se on tehokas... Ole samanlainen kuin muut, ota huomioon aina ensin toiset, ole kiltti ja tee annetut tehtävät. Kaikki tämä korostetusti. Vuodesta toiseen. Onko oikeasti ihme, jos olemme sitten omina itsenämme hieman hukassa?

Tuo niin totta että aikansa huonoa oloaan kiltti yrittää jalostaa sitä entisestään, ennenkuin kypsä muutokselle. Onneksi raja tulee vastaan. Toivoa vain sopii, ettei tilanne liu`u poksahtamisen asteelle.

"Silloin pitääkin vetää ne aidat ympärilleen vaikka pikatoimituksena mutta toisten reaktiot ovat myös luonnollisia. Onneksi muuttuja on usein silloin jo niin kypsä ettei välitä vaikka nämä hyväksikäyttäjät (kun on sellainen tilanne) koettavat palauttaa vanhan tasanpainonsa."

Kun minä aloin laittaa kampoihin, sain erilaisia ilmaisuja osakseni. Puolisoltani, äidiltäni, työyhteisössä, läheiseltäni ja ystäviltäni. Kun aloin vetää rajoja, vedin myös niitä, enkä perääntynyt. "Olin muuttunut", "kova", "mikä suhun on mennyt", "en tunne sua enää", "oottettiin että auttaisit", "no et saa apua sinäkään", "mikä luulet olevasi"... No satuttihan se alkuun, mutta opin olemaan välittämättä. Tosin tätä nyt saan työstää vielä tänäkin päivänä.

Aloin rikkomaan entisiä kiltteyden rooleja siihen tahtiin, että viskelin lopulta ja kaiken kaikkiaan koko elämän palasiksi. Sirpaleita kerätessä on pudottu kuoppaan monesti ja vaikka ylös rämpiminen v*taa sietämättömästi, on nousut joka kerta helpompia.

Oleellista; kun mursin peilini tältä osin, jäin hyvin suojattamaksi. Kaipa se kiltteys sitten oli toiminut hienokseltaan (??) jonkinlaisena suojakeinona vai kapinoinko sitten että olin alttiimpi jännitteille, vaaroille kuin aiemmin? Vai yliarvioinko sitten voimiani, olinko vielä "kiltti" ?

Nimittäin hurahdin saapasjalkaan.

elisakettu kirjoitti:

Tuo niin totta että aikansa huonoa oloaan kiltti yrittää jalostaa sitä entisestään, ennenkuin kypsä muutokselle. Onneksi raja tulee vastaan. Toivoa vain sopii, ettei tilanne liu`u poksahtamisen asteelle.

"Silloin pitääkin vetää ne aidat ympärilleen vaikka pikatoimituksena mutta toisten reaktiot ovat myös luonnollisia. Onneksi muuttuja on usein silloin jo niin kypsä ettei välitä vaikka nämä hyväksikäyttäjät (kun on sellainen tilanne) koettavat palauttaa vanhan tasanpainonsa."

Kun minä aloin laittaa kampoihin, sain erilaisia ilmaisuja osakseni. Puolisoltani, äidiltäni, työyhteisössä, läheiseltäni ja ystäviltäni. Kun aloin vetää rajoja, vedin myös niitä, enkä perääntynyt. "Olin muuttunut", "kova", "mikä suhun on mennyt", "en tunne sua enää", "oottettiin että auttaisit", "no et saa apua sinäkään", "mikä luulet olevasi"... No satuttihan se alkuun, mutta opin olemaan välittämättä. Tosin tätä nyt saan työstää vielä tänäkin päivänä.

Aloin rikkomaan entisiä kiltteyden rooleja siihen tahtiin, että viskelin lopulta ja kaiken kaikkiaan koko elämän palasiksi. Sirpaleita kerätessä on pudottu kuoppaan monesti ja vaikka ylös rämpiminen v*taa sietämättömästi, on nousut joka kerta helpompia.

Oleellista; kun mursin peilini tältä osin, jäin hyvin suojattamaksi. Kaipa se kiltteys sitten oli toiminut hienokseltaan (??) jonkinlaisena suojakeinona vai kapinoinko sitten että olin alttiimpi jännitteille, vaaroille kuin aiemmin? Vai yliarvioinko sitten voimiani, olinko vielä "kiltti" ?

Nimittäin hurahdin saapasjalkaan.

Lue lisää

Ehkä hurahdit saapasjalkaan juuri mainitsemistasi syistä :)

Pidän sanonnasta: Paistaa se päivä sinne risukasaankin joskus.. Itse yhdistän sen siihen, kun joskus tarvitsee sen ulkoisen sysäyksen jatkaakseen matkaa. Elämä heittää eteen haasteita ja niistä hankalimmat liittyvät juurikin siihen, minkälainen ihminen haluaa olla, miten haluaa elää, mitä saavuttaa, miten ilmentää itseään jotta olisi se ihminen joka haluaa olla.

Minut luultavasti ammutaan alas tämän seurauksena tältä palstalta, mutta voi sitä narsistista ihmistäkin katsoa eteensä lennähtäneenä enkelinä. Ja en epäile yhtään, etteikö joku joka juuri on havahtunut siihen, että mihin oikein on elämässään kompastunut, otakin hajatelmani hieman "narsistin provokaationa ja suolan hieromisena haavoihin", mutta itse olen sitä mieltä (sen oman kompastumiseni ollessa jo kaukana takanapäin), että vaikka ensalkuun tuntuisikin siltä, että missään ei ole mitään järkeä, niin tarpeeksi kun asiaa muhituttaa mielessään milloin mitenkin päin, niin asiaan saattaa löytyä se positiivinenkin näkökulma. Se on oman elämän mielekkyyden kokemisen kannalta jopa jollakin tavalla suotavaa. Siis minun mielestäni.

M.B. kirjoitti:

Ehkä hurahdit saapasjalkaan juuri mainitsemistasi syistä :)

Pidän sanonnasta: Paistaa se päivä sinne risukasaankin joskus.. Itse yhdistän sen siihen, kun joskus tarvitsee sen ulkoisen sysäyksen jatkaakseen matkaa. Elämä heittää eteen haasteita ja niistä hankalimmat liittyvät juurikin siihen, minkälainen ihminen haluaa olla, miten haluaa elää, mitä saavuttaa, miten ilmentää itseään jotta olisi se ihminen joka haluaa olla.

Minut luultavasti ammutaan alas tämän seurauksena tältä palstalta, mutta voi sitä narsistista ihmistäkin katsoa eteensä lennähtäneenä enkelinä. Ja en epäile yhtään, etteikö joku joka juuri on havahtunut siihen, että mihin oikein on elämässään kompastunut, otakin hajatelmani hieman "narsistin provokaationa ja suolan hieromisena haavoihin", mutta itse olen sitä mieltä (sen oman kompastumiseni ollessa jo kaukana takanapäin), että vaikka ensalkuun tuntuisikin siltä, että missään ei ole mitään järkeä, niin tarpeeksi kun asiaa muhituttaa mielessään milloin mitenkin päin, niin asiaan saattaa löytyä se positiivinenkin näkökulma. Se on oman elämän mielekkyyden kokemisen kannalta jopa jollakin tavalla suotavaa. Siis minun mielestäni.

Lue lisää

"Minut luultavasti ammutaan alas tämän seurauksena tältä palstalta, mutta voi sitä narsistista ihmistäkin katsoa eteensä lennähtäneenä enkelinä. "

Tullaan sitten molemmat ammutuksi. Sanoin tuossa keväällä jossain, että tavallaan kokemuksistaan voi saapasjalkaa kiittääkin. En sitä shittiä sinänsä tai jälkisälää, mutta minkä se sysäsi liikkeelle itsessäni; mitä löysin ja mistä on mahdollisuus siihen omaan kasvuun. Ja auringon paiste muuten pitää paikkansa, joskus sen näkee, mutta tämä ei ole lohdutuspalkinto vaan tahdon asia.

En kehoita ihmisiä kiittämään kokemuksistaan. Joillakin kokemukset ovat olleet niin raadollisia, ettei hyvää olekaan mahdollisuus seurata. Toivoisin, että ne, joilla kykyä on, pystyvät antamaan, jättämään sen pienen pienen jäljen jälkeensä, joista joku muu pystyisi hieman karttaa paremmin lukemaan.

Minä en ole enää se sama ihminen, joka olin, silloin joskus. En oikeastaan kaipaakaan sitä ihmistä, mikä olin, vaikka monesti on kieltämättä miettinyt mitähän sitä on vielä tehtävä ja montako kertaa turkkinsa pudotettava. Ihminen vain on - kaikessa pienuudessaan - aina keskeneräinen, raakile.

Minä kasvattelen taas tätä uutta turkkiani ja kampailen karvojani. Se ei tee kipeää minulle, vaikka helppoa se aina olekaan. Kaikkein kipeintä on repiä se turkkinsa pois. Mutta silloin tällöin sekin on tehtävä.

elisakettu kirjoitti:

"Minut luultavasti ammutaan alas tämän seurauksena tältä palstalta, mutta voi sitä narsistista ihmistäkin katsoa eteensä lennähtäneenä enkelinä. "

Tullaan sitten molemmat ammutuksi. Sanoin tuossa keväällä jossain, että tavallaan kokemuksistaan voi saapasjalkaa kiittääkin. En sitä shittiä sinänsä tai jälkisälää, mutta minkä se sysäsi liikkeelle itsessäni; mitä löysin ja mistä on mahdollisuus siihen omaan kasvuun. Ja auringon paiste muuten pitää paikkansa, joskus sen näkee, mutta tämä ei ole lohdutuspalkinto vaan tahdon asia.

En kehoita ihmisiä kiittämään kokemuksistaan. Joillakin kokemukset ovat olleet niin raadollisia, ettei hyvää olekaan mahdollisuus seurata. Toivoisin, että ne, joilla kykyä on, pystyvät antamaan, jättämään sen pienen pienen jäljen jälkeensä, joista joku muu pystyisi hieman karttaa paremmin lukemaan.

Minä en ole enää se sama ihminen, joka olin, silloin joskus. En oikeastaan kaipaakaan sitä ihmistä, mikä olin, vaikka monesti on kieltämättä miettinyt mitähän sitä on vielä tehtävä ja montako kertaa turkkinsa pudotettava. Ihminen vain on - kaikessa pienuudessaan - aina keskeneräinen, raakile.

Minä kasvattelen taas tätä uutta turkkiani ja kampailen karvojani. Se ei tee kipeää minulle, vaikka helppoa se aina olekaan. Kaikkein kipeintä on repiä se turkkinsa pois. Mutta silloin tällöin sekin on tehtävä.

Lue lisää

Hmm, niin. Ne kaikkein raadollisimmat tapaukset ja kokemukset. Itse en todellakaan ole niin pahoja kokenut, kuin mitä eteeni on tullut tarinoita luettavaksi.

Sekin pistää miettimään. Suhteutettuna, olen kokenut vain pienen kolauksen loppujen lopuksi. Hyvin pienen.

*ojentaa suojasuihkepullon*

Ihmisillä testattua, taltuttaa pahimmatkin takut ja hoitaa ihoa :)

M.B. kirjoitti:

Hmm, niin. Ne kaikkein raadollisimmat tapaukset ja kokemukset. Itse en todellakaan ole niin pahoja kokenut, kuin mitä eteeni on tullut tarinoita luettavaksi.

Sekin pistää miettimään. Suhteutettuna, olen kokenut vain pienen kolauksen loppujen lopuksi. Hyvin pienen.

*ojentaa suojasuihkepullon*

Ihmisillä testattua, taltuttaa pahimmatkin takut ja hoitaa ihoa :)

Lue lisää

*ilahtuu* - Kiitos -

Kommentistasi muistui mieleen; eräs ihminen sanoi että suojelijakin tarvitsee suojelijaa.

elisakettu kirjoitti:

*ilahtuu* - Kiitos -

Kommentistasi muistui mieleen; eräs ihminen sanoi että suojelijakin tarvitsee suojelijaa.

Minä suojelen teitä...yritän ainakin ;)

elisakettu kirjoitti:

"Minut luultavasti ammutaan alas tämän seurauksena tältä palstalta, mutta voi sitä narsistista ihmistäkin katsoa eteensä lennähtäneenä enkelinä. "

Tullaan sitten molemmat ammutuksi. Sanoin tuossa keväällä jossain, että tavallaan kokemuksistaan voi saapasjalkaa kiittääkin. En sitä shittiä sinänsä tai jälkisälää, mutta minkä se sysäsi liikkeelle itsessäni; mitä löysin ja mistä on mahdollisuus siihen omaan kasvuun. Ja auringon paiste muuten pitää paikkansa, joskus sen näkee, mutta tämä ei ole lohdutuspalkinto vaan tahdon asia.

En kehoita ihmisiä kiittämään kokemuksistaan. Joillakin kokemukset ovat olleet niin raadollisia, ettei hyvää olekaan mahdollisuus seurata. Toivoisin, että ne, joilla kykyä on, pystyvät antamaan, jättämään sen pienen pienen jäljen jälkeensä, joista joku muu pystyisi hieman karttaa paremmin lukemaan.

Minä en ole enää se sama ihminen, joka olin, silloin joskus. En oikeastaan kaipaakaan sitä ihmistä, mikä olin, vaikka monesti on kieltämättä miettinyt mitähän sitä on vielä tehtävä ja montako kertaa turkkinsa pudotettava. Ihminen vain on - kaikessa pienuudessaan - aina keskeneräinen, raakile.

Minä kasvattelen taas tätä uutta turkkiani ja kampailen karvojani. Se ei tee kipeää minulle, vaikka helppoa se aina olekaan. Kaikkein kipeintä on repiä se turkkinsa pois. Mutta silloin tällöin sekin on tehtävä.

Lue lisää

"mutta minkä se sysäsi liikkeelle itsessäni; mitä löysin ja mistä on mahdollisuus siihen omaan kasvuun."

Erillaiset vastoinkäymiset voi saada tuollaista aikaan, esim. vakava sairaus, sinun kohdallasi nph, tai joillakin jokin muu. Tällaiset voi työntää ihmisen pois henkiseltä jalustalta, jolloin hän huomaa itsessään kehittämisen tarpeen.

Kyselit jossakin minun motivaatioa kirjoittaa täällä, en löytänyt sitä kirjoitusta kun ajattelin vastata. Mutta jos lisäis sen tähän..

Nyt kun on selvinnyt että puoliso on nph ihminen, niin on tullut tarve selvittää. ko oireyhtymä perusteellisesti, samalla koko liiton ajalta avautuu ymmärrys miksi kaikki on mennyt kuten on mennyt ja miksi on ollut aivan järjenvastaisia ongelmia. Menneisyys kulkee nyt pään läpi palapalalta uudelleen ja kaikille tapahtumille tulee uusi syy ja merkitys, se todellinen.

Nyt ymmärrän että minua ei ole todella rakastettu tässä liitossa lainkaan, olen tätä tosin väittänyt narsulle jo vuosia sitten, hän kiisti sen, mutta nyt minulla on pitävät todisteet. Ehkä joskus kerron hänelle havainnoistani, luultavasti sota siitä syttyy. Ehkä ei silloin, mutta jossakin vaiheessa kippaa kaikki minun niskaan, kuten tavallista.

Kiitos muuten myönteisistä sanoista :)

xcch kirjoitti:

"mutta minkä se sysäsi liikkeelle itsessäni; mitä löysin ja mistä on mahdollisuus siihen omaan kasvuun."

Erillaiset vastoinkäymiset voi saada tuollaista aikaan, esim. vakava sairaus, sinun kohdallasi nph, tai joillakin jokin muu. Tällaiset voi työntää ihmisen pois henkiseltä jalustalta, jolloin hän huomaa itsessään kehittämisen tarpeen.

Kyselit jossakin minun motivaatioa kirjoittaa täällä, en löytänyt sitä kirjoitusta kun ajattelin vastata. Mutta jos lisäis sen tähän..

Nyt kun on selvinnyt että puoliso on nph ihminen, niin on tullut tarve selvittää. ko oireyhtymä perusteellisesti, samalla koko liiton ajalta avautuu ymmärrys miksi kaikki on mennyt kuten on mennyt ja miksi on ollut aivan järjenvastaisia ongelmia. Menneisyys kulkee nyt pään läpi palapalalta uudelleen ja kaikille tapahtumille tulee uusi syy ja merkitys, se todellinen.

Nyt ymmärrän että minua ei ole todella rakastettu tässä liitossa lainkaan, olen tätä tosin väittänyt narsulle jo vuosia sitten, hän kiisti sen, mutta nyt minulla on pitävät todisteet. Ehkä joskus kerron hänelle havainnoistani, luultavasti sota siitä syttyy. Ehkä ei silloin, mutta jossakin vaiheessa kippaa kaikki minun niskaan, kuten tavallista.

Kiitos muuten myönteisistä sanoista :)

Lue lisää

Kiitos xcch sinulle.

Suhteet ovat monimutkaisia asioita; parisuhteet erityisesti. Elämässä ei selviä tuskattomasti. Jos selviäisimme, miten kehittyisimme? En tarkoita että tarvitsemme kipua kivun vuoksi, vaan siksi että se - tarvittaessa - pysäyttäisi meidät huomaamaan asioita. Henkinen tai emotionaalinen - kuten fyysinenkin - kipu kertoo aina jostain tarpeesta tai sen tarkoitus on puhua kehon hälytystilasta. Jos emme kuuntele itseämme, niin jatkamme kivun sietoa niin kauan kuinnes turrumme siihen. Panssaroimme itsemme. Kivulla on vain muisti. Jos sitä ei kuunnella itsenään, se hyökyy sisimmästä jollain toisella tavoin. Sen tarve on vain tulla huomatuksi.

Toisinaan kipu iskee kovimmin, kun ottaa etäisyyttä kivun aiheuttajaan. Kipu voi olla niin raakaa, että se lamaannuttaa - suorastaan halvaannuttaa - ihmisen kuukausiksi tai jopa vuosiksi eteenpäin. Mutta kun siitä pääsee aikanaan eroon, sen jälkeinen hengittäminen on vapaampaa kuin mikään hengitetty ilma koskaan aiemmin. Mutta se on tahdon asia. Se vaatii rohkeutta, sisukkuutta ja surun purkamista.

Miksi sanon sinulle tästä xcch? Minulla on sellainen tunne, että sinä et ole vielä polttoleikannut panssariasi kiinni. Ja sinulla on uskoa erääseen asiaan. Elätä sitä. Mutta saavuttaaksesi sen sinun on tahdottava sitä.

Sinä kuljet omaa polkuasi. Valitse hyvät vaelluskengät. Kanssakulkijat tukevat väsynyttä, jos haluat niin. Voimia matkalainen.

yxex kirjoitti:

Minä suojelen teitä...yritän ainakin ;)

Kiitos kulta. Tiedämme että teet parhaasi. Se riittää :)

elisakettu kirjoitti:

Kiitos xcch sinulle.

Suhteet ovat monimutkaisia asioita; parisuhteet erityisesti. Elämässä ei selviä tuskattomasti. Jos selviäisimme, miten kehittyisimme? En tarkoita että tarvitsemme kipua kivun vuoksi, vaan siksi että se - tarvittaessa - pysäyttäisi meidät huomaamaan asioita. Henkinen tai emotionaalinen - kuten fyysinenkin - kipu kertoo aina jostain tarpeesta tai sen tarkoitus on puhua kehon hälytystilasta. Jos emme kuuntele itseämme, niin jatkamme kivun sietoa niin kauan kuinnes turrumme siihen. Panssaroimme itsemme. Kivulla on vain muisti. Jos sitä ei kuunnella itsenään, se hyökyy sisimmästä jollain toisella tavoin. Sen tarve on vain tulla huomatuksi.

Toisinaan kipu iskee kovimmin, kun ottaa etäisyyttä kivun aiheuttajaan. Kipu voi olla niin raakaa, että se lamaannuttaa - suorastaan halvaannuttaa - ihmisen kuukausiksi tai jopa vuosiksi eteenpäin. Mutta kun siitä pääsee aikanaan eroon, sen jälkeinen hengittäminen on vapaampaa kuin mikään hengitetty ilma koskaan aiemmin. Mutta se on tahdon asia. Se vaatii rohkeutta, sisukkuutta ja surun purkamista.

Miksi sanon sinulle tästä xcch? Minulla on sellainen tunne, että sinä et ole vielä polttoleikannut panssariasi kiinni. Ja sinulla on uskoa erääseen asiaan. Elätä sitä. Mutta saavuttaaksesi sen sinun on tahdottava sitä.

Sinä kuljet omaa polkuasi. Valitse hyvät vaelluskengät. Kanssakulkijat tukevat väsynyttä, jos haluat niin. Voimia matkalainen.

Lue lisää

"Miksi sanon sinulle tästä xcch? Minulla on sellainen tunne, että sinä et ole vielä polttoleikannut panssariasi kiinni. Ja sinulla on uskoa erääseen asiaan. Elätä sitä. Mutta saavuttaaksesi sen sinun on tahdottava sitä."

Kiitos sanoistasi, kerroit jossakin että sinusta suhteen pitää olla kaksisuntainen, liittyi kai siihen kun kerroin itsenäistyväni hiljalleen..
Olen tässä samaa mieltä, se on nyt suurin puute, mutta nph ihmisen kanssa se ei onnistu, se on virhe, kuten kokemuksestasi sen varmaan tiedät. Jos kaksisuuntaista suhdetta yrittää kuten olen yrittänyt vuosien ajan, niin se on kuitenkin ollut yksisuuntainen, vaikka en jostain syystä ole sitä täysin silloin ymmärtänyt vaikka merkit oli näkyvissä. Yritämisellä avaa nph:lle hyväksi käytön mahdollisuuden.

xcch kirjoitti:

"Miksi sanon sinulle tästä xcch? Minulla on sellainen tunne, että sinä et ole vielä polttoleikannut panssariasi kiinni. Ja sinulla on uskoa erääseen asiaan. Elätä sitä. Mutta saavuttaaksesi sen sinun on tahdottava sitä."

Kiitos sanoistasi, kerroit jossakin että sinusta suhteen pitää olla kaksisuntainen, liittyi kai siihen kun kerroin itsenäistyväni hiljalleen..
Olen tässä samaa mieltä, se on nyt suurin puute, mutta nph ihmisen kanssa se ei onnistu, se on virhe, kuten kokemuksestasi sen varmaan tiedät. Jos kaksisuuntaista suhdetta yrittää kuten olen yrittänyt vuosien ajan, niin se on kuitenkin ollut yksisuuntainen, vaikka en jostain syystä ole sitä täysin silloin ymmärtänyt vaikka merkit oli näkyvissä. Yritämisellä avaa nph:lle hyväksi käytön mahdollisuuden.

Lue lisää

Yksi syy miksi kaltoinkohtelevaan suhteeseen saattaa jäädä kiinni, on kiltteys. Ei raaski satuttaa toista, koska toinen on jo tuonut moneen kertaan esille sen, että kumppani tekisi/ehkä tekee/todennäköisesti tekee kuitenkin. Tavallaan haluaa kumota toisen näkemyksen, koska ensin ajatus on järjetön, sitten haluaa antaa mahdollisuuden, myöhemmin vielä yrittää jne. Kiltteys ja tunteet eivät välttämättä sovi todelliseen NPH-suhteeseen. Jos itse kantaa tunteita, kipu toisen välittämisen puutteesta sattuu vielä enemmän. Ja mikäli kivun ei anna enää satuttaa itseään, on vaarassa kadottaa omat tunteensa.

Irti repäisy on kova juttu, oli syy mikä tahansa. Minä en mielelläni enää puhu tästä, mutta kerron nyt kuitenkin.

Olen viitannut aiemmin että minulla oli puoliso, josta välitin. Ristiriitoja oli ja paljon sellaista mistä ei kukaan tiedä, mutta se ei ole pointti. Eroaminen teki silti tosi kipeää, vaikka se oikea ratkaisu olikin.

Naamiokettu oli toinen juttu. En vain hyväksynyt hänen toimiaan ja tiesin että maailmassa on välittämistä, vaikkei minulla koskaan välittävää suhdetta tulisikaan, en halunnut kuolla täydelliseen välittämisen puutteeseen. Kipu oli silti helvetillistä.

Molemmilla kerroilla ajattelin että olin hirviö. Se kiltti ihminen, joka oletin olevani, koki syyllisyyttä irtiotostaan. Ajatteli satuttavansa toista. Mutta totuus oli se, että annoin lopulta toiselle elämän. Sen elämän, minkä tämä halusi. Ja minkä oli ansainnut. Niin kuin minäkin.

elisakettu kirjoitti:

Kiitos kulta. Tiedämme että teet parhaasi. Se riittää :)

Hyvää yötä kiltti kettu-muru :)

Kuvassa Jeesuksen vasemmalla puolella istuva opetuslapsi on kokolailla Mona Lisan näköinen. Kuinka moni opetuslapsi oli nainen? :)

yxex kirjoitti:

Kuvassa Jeesuksen vasemmalla puolella istuva opetuslapsi on kokolailla Mona Lisan näköinen. Kuinka moni opetuslapsi oli nainen? :)

Eikös se Jeesuksen susiparina eleskellyt Maria ollut myös opetuslapsen roolissa silloin kun ei hoivannut ja hellinyt?

M.B. kirjoitti:

Eikös se Jeesuksen susiparina eleskellyt Maria ollut myös opetuslapsen roolissa silloin kun ei hoivannut ja hellinyt?

Tästä on väitelty 2000 vuotta :)

Magdalan Maria oli gnostilaisen perimätiedon mukaan Jeesuksen rakastetuin opetuslapsi.

yxex kirjoitti:

Tästä on väitelty 2000 vuotta :)

Magdalan Maria oli gnostilaisen perimätiedon mukaan Jeesuksen rakastetuin opetuslapsi.

Tykkään ihmisläheisestä gnostilaisesta perimätiedosta enemmän kuin.. joistakin muista teorioista :D

Se aikamatkakin kun jäi puolitiehen.

M.B. kirjoitti:

Tykkään ihmisläheisestä gnostilaisesta perimätiedosta enemmän kuin.. joistakin muista teorioista :D

Se aikamatkakin kun jäi puolitiehen.

G sisältää mm tietoa, perimätietoa, välitettyä-ja itsehankittua tietoa ja kokemusta, ja ripauksen magicia, mystiikkaa ja itsetutkiskelua ;)

Kun saadaan projekti valmiiksi, käydään porukalla Jessen&Marian luona :)

M.B. kirjoitti:

Eikös se Jeesuksen susiparina eleskellyt Maria ollut myös opetuslapsen roolissa silloin kun ei hoivannut ja hellinyt?

Maria kirjoitti osan evankeliumeista, mutta kirkkoisät omivat ne omiin nimiinsä, koska Maria olisi ollut skandaali.

A kirjoitti:

Maria kirjoitti osan evankeliumeista, mutta kirkkoisät omivat ne omiin nimiinsä, koska Maria olisi ollut skandaali.

Olisi ollut skandaali? Eikös osa populaatiosta ole edelleenkin sitä mieltä, että Maria oli skandaali?

*Ja vain rakkauden tähden... Viiden tähden rakkauden tähden yhden tähden jallupullon kullaltani sain... Olin huolimaton kun alta maton sen hyppysiini hain.. sai kosketukseni tuo maaginen aikaan pienen ihmeen... sen loppu oli vain hieman traaginen kuin itku pienen vihneen.. muuttui yhden tähden pullon sisältö pelkän kosketuksen tähden..
V E D E K S I*

Sävel vapaa.

M.B. kirjoitti:

Olisi ollut skandaali? Eikös osa populaatiosta ole edelleenkin sitä mieltä, että Maria oli skandaali?

*Ja vain rakkauden tähden... Viiden tähden rakkauden tähden yhden tähden jallupullon kullaltani sain... Olin huolimaton kun alta maton sen hyppysiini hain.. sai kosketukseni tuo maaginen aikaan pienen ihmeen... sen loppu oli vain hieman traaginen kuin itku pienen vihneen.. muuttui yhden tähden pullon sisältö pelkän kosketuksen tähden..
V E D E K S I*

Sävel vapaa.

Lue lisää

Maria oli ensimmäinen jonka Johanneksen evankeliumi kertoo nähneen kuolleistanousseen Jeesuksen, jolle tämä lausui Noli me tangere. Marian itse kirjoittamassa evankeliumissa, jonka ahdasmielinen suvaitsemusto halvan porton tekstinä hylkäsi, kerrotaan kumpi itse asiassa nousi kuolleista ja mitä tämä ilmaisu kaikessa karuudessaan tarkoittikaan ja mitkä tarkalleen olivatkaan sanat jotka lausuttiin ja millainen kielto niihin sisältyi ja kenelle:

http://www.redbubble.com/people/malen/collections/41395-noli-me-tangere

A kirjoitti:

Maria kirjoitti osan evankeliumeista, mutta kirkkoisät omivat ne omiin nimiinsä, koska Maria olisi ollut skandaali.

Marian evankeliumin osia löydettiin Nag Hammadista Egyptistä 1945

"Alkukristillisyys ei ollut aivan sitä, millaiseksi meidän kuvamme J.Kristuksen seuraajien opetuksesta on muodostunut. Itseasiassa tämän kuvan ovat luoneet alkukristillisyyden vastustajat, kirkkoisät jotka kirjarovioiden ja toisinajattelijoiden eristämisen avulla muokkasivat kristillistä lahkoista Rooman valtakunnan valtiouskonnoksi sopivaa, eikä tämän formaattiin istunut rahanvaihtajien pöytien kaataminen tai käsitykset, että "ei ole orjia eikä isäntiä".

yxex kirjoitti:

Marian evankeliumin osia löydettiin Nag Hammadista Egyptistä 1945

"Alkukristillisyys ei ollut aivan sitä, millaiseksi meidän kuvamme J.Kristuksen seuraajien opetuksesta on muodostunut. Itseasiassa tämän kuvan ovat luoneet alkukristillisyyden vastustajat, kirkkoisät jotka kirjarovioiden ja toisinajattelijoiden eristämisen avulla muokkasivat kristillistä lahkoista Rooman valtakunnan valtiouskonnoksi sopivaa, eikä tämän formaattiin istunut rahanvaihtajien pöytien kaataminen tai käsitykset, että "ei ole orjia eikä isäntiä".

Lue lisää

Yxex linkittää harvoin. Ja usein asiaa. Niin nytkin.

A kirjoitti:

Yxex linkittää harvoin. Ja usein asiaa. Niin nytkin.

Kiitos A!

Silmäilin wikiä:

"Hannele Koivunen on väitellyt aiheesta: The Woman Who Understood Completely; A Semiotic Analysis of the Mary Magdalene Myth in Gnostic gospel of Mary. Väitöskirjan pohjalta hän on kirjoittanut teoksen Madonna ja huora (1995)

"Koivusen mukaan naisen on oltava madonna tai huora."

Olen miettinyt 'kokonaista ihmistä' määritelmänä enkelidemoni. Se voisi olla yhtähyvin madonnahuora. Itsensä hyväksynyt. Jeesus varmaankin hyväksyi Marian omana itsenään myöskin.

Löytyyköhän palstalta uhrinarsisteja? Vai pelkästään puolikkaita ihmisiä.. ;)

... sus siunatkoon! :o

A kirjoitti:

... sus siunatkoon! :o

Missä se raamatulla päähän kohta oli?

missä missä? kirjoitti:

Missä se raamatulla päähän kohta oli?

Siellä Tiibetissä missä ennenkin :)