Missä kaikissa työtehtävissä olet törmännyt hyvännäköisiin lesboihin työntekijöihin?
Oletko itse ollut asiakas vai työtoveri?
Itse harmillisen vähän eri paikoissa asioidessani törmäilen vinokkaisiin, mutta ihan ensimmäisenä tulee mieleen Helsingissä se Sörnäisten metrotunnelin karkkikauppa ja myyjä joka kyllä sai viisarin värähtelemään. Sillä oli suloinen pilke silmäkulmassa. :)
Oletko itse ollut asiakas vai työtoveri?
Itse harmillisen vähän eri paikoissa asioidessani törmäilen vinokkaisiin, mutta ihan ensimmäisenä tulee mieleen Helsingissä se Sörnäisten metrotunnelin karkkikauppa ja myyjä joka kyllä sai viisarin värähtelemään. Sillä oli suloinen pilke silmäkulmassa. :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
En missään. Jos tunnistaa heti lesboksi, nainen ei ole hyvännäköinen. Ja ne ketkä ovat hyvännäköisiä, ei tunnista lesboiksi.
Näin juuri. Enkä muutenkaan ensimmäiseksi mistään kaupan kassoista olisi niin kiinnostunut...
Löytyykö edes lesboista muita kuin kaupan kassoja, kokkeja, leipureita, vartijoita, baarimikkoja, järkkäreitä, karaoke-emäntiä, tiskijukkia, metron kuljettajia, konduktöörejä, rekka- ja rautiovaunukuskeja työttömiä ??? Kaikki matalapalkkaisia duunareita... :(
Mitä matalapalkkaisuudessa on vikaa? Mielestäni ihminen ja työssä viihtyvyys on tärkeämpää kuin raha. Hyvä palkka on mukava bonus mutta ei sen enempää.
No täällä ainakin löytyy yksi toimitusjohtaja :D
Naisekseni en kyllä ota sellaista joille ammattiasemani on jotenkin merkityksellinen, haluan kumppanin jolle kelpaisin myös matalapalkkaisena duunarina. Kun tutustun uusiin ihmisiin (lesboihin) niin olen mahdollisimman pitkään puhumatta työstäni. Jos siitä suoraan kysytään niin silloinkin kierrän kysymyksen kertomalla epämääräisesti työtehtävistä, sitten vaihdan puheenaihetta. Asemani firmassa kertoisin mieluiten vasta sitten kun jo seurustellaan ;)
Löytyykö? Oman lähipiirini lesbot ovat kaikki korkeasti koulutettuja, mm. lääkäreitä, opettajia ja ekonomeja. Ehkäpä käsityksesi lesbojen koulutustasosta kertoo lähinnä sinusta itsestäsi ja niistä piireistä, joissa liikut. Itselleni koulutustaso tai ammattinimike ei ole määräävin tekijä kumppanin, ystävän tai kaverin suhteen. Monilla muilla tekijöillä on paljon enemmän painoarvoa. Lähipiiriin kuuluvat lesbot ovat vain sattumalta korkeasti koulutettuja, opiskelujen ja ystävien kautta kertyneitä.
Ps. Tietämykseni mukaan esimerkiksi monet kaupan kassat, baarimikot, vartijat ja järjestysmiehet ovat korkeasti koulutettuja opiskelijoita, jotka hankkivat opintojen ohessa sivutuloja, ennen kuin alkavat "oikeasti" tienaamaan.
Terveisin turvallisuusalalla rahaa ja elämänkokemusta vuosien ajan hankkinut tuleva yhteiskuntatieteiden maisteri.
Ei se raha, vaan se yksinkertaisuus ja kunnianhimon täydellinen puuttuminen sekä suuri laiskuus. En haluaisi naisekseni vain pintaa tuijottavaa vähä-älyistä ja äärimmäisen laiskaa ihmistä, joka on häin tuskin käynyt peruskoulun eikä kykene syvällisempiin keskusteluihin. Täydellinen kunnianhimon puuttuminen ja meneminen sieltä mistä aita on kaikista matalin, kertoo se ihmisestä jotain. Ei siis suoranaisesti palkka, vaan se, että ihminen ei halua aikä viitsi kehittyä, olipa ala mikä vaan eikä varsinkaan viitsi käyttää aivojaan.
Naiset muutenkin tuntuvat tyytyvän pienimpään palkkaan mitä saavat vaikka olisikin mahdollisuuksia saada parempaa palkkaa tai haastavampia työtehtäviä (??)
Kaikista fiksuinta, jos on jo yliopistossa sisällä niin koittaa saada niitä yliopistoihin liittyviä työtehtäviä jo opintoaikana, sillä siitä on paljon enemmän hyötyä kuin vartijana toimimisesta.
Jos tätä palstaa lukee niin täällä törmää vain näihin kaupan kassoihin ym. Eivät kauheasti täällä opettajat, lääkärit tai tomitusjohtajat (siis sellaiset toimitusjohtajat, jotka eivät ole itse pistäneet firmaa pystyyn pystymetsästä ja nimitä itseään toimitusjohtajaksi taikka pienien firmojen toimitusjohtajat, vaan tarkoitan toimitusjohtajilla näitä, jotka ovat käyneet vuosien ajan koulutuksensa läpi ja kouluttavat itseään jatkuvasti) kirjoittele ennen kuin laittaa tällaisen provokatiivisen tekstin tänne =)
Olen siis itsekin toiminut vartijana aikaisemmin ja lähinnä naurataa ne nuoret naiset, jotka silmät kiiluen vaal.punaisten lasien lävitse katsoen ja alaa palvoen suu vaahdoten puhuvat unelmoivansa vartijana työskentelystä. Ala ei todellakaan ole ruusuinen huonoine työehtosopimuksineen ja muine epäkohtineen, mutta vasta se kokemus opettaa ;)
Terveisin vartijana toiminut ja kokemusta (elämästä ja työstä) hankkinut tuleva maisteri ;) Ja niin en ole siis mikään kokemaon teini, vaan ihan aikuinen kokenut nainen =)
Ja täytyy vielä lisätä se, että se on ihan toinen asia, että opiskelujen ohessa tienaa vartijana tai kaupan kassana, kuin se, että näkee itsensä vielä 30 vuoden päästä siinä samalla kassalla. Juuri tässä on se kunnianhimon puuttuminen. On hienoa, että on suunnitelmia ja haaveita, mutta jos ei ole mitään suunnitelmia tai ne unelmat on toimia lopun elämää siinä kaupan kassalla tai merokuskina, niin ei oikein nappaa...
eli logiikkasi mukaan suuryrityksen itse tyhjästä luonut toimitusjohtaja on vähempiarvoinen kuin kouluja käynyt ja valmiille paikalle päässyt? ;D no mielipiteensä kullakin..
Minusta olisi mukavaa kuulla perusteluja sille, miksi mielestäsi olisi fiksuinta opintoaika koittaa saada juuri yliopistoihin liittyviä työtehtäviä? Mielestäni sellaisella rakentaa itselleen aikamoisen tunnelivision eikä sitten mistään muusta tiedä höläyksen pöläystä.
Se, tekeekö koulutus henkilöstä paremman ja menestyksekkään toimitusjohtajan riippuu paljon millä alalla työskentelee toimitusjohtajana. Esimerkkeinä voin mainita sellaisia nimiä kuin Bill Gates ja Steven Jobs. Molemmat jättivät korkeakouluopinnot kesken ja pistivät firmansa pystyyn.
He luottivat omaan älykkyyteen, innovaatiokykyyn ja kunnianhimoon niin paljon etteivät menestyäkseen tarvinneet vuosien korkeakouluopintoja.
Sitten on ammatteja, joita harjoittaakseen vaaditaan pitkiä korkeakouluopintoja ja erikoistuminen vielä pidemmän opintokaavan. Olen tällaisella alalla ja opiskeluaikanani minusta oli henkisesti helpottavaa kun tein jotain muuta kuin opintoihin liittyvää työtä.
On ihmisiä, jotka hädin tuskin käyneet peruskoulun läpi muun esimerkiksi siitä syystä, että vasta viimeisen 10 vuoden aikana on herätty sellaiseen asiaan kuin erilainen oppiminen. Vasta nyt otetaan tämä huomioon ja esimerkiksi adhd/add ja asperger lapsille ja nuorille kehitetään erilaisia vaihtoehtoja oppimiseen. Ennen tällaisia henkilöitä pidettiin vähä-älyisinä, tyhminä ja laiskoina kun eivätkä muiden lailla välttämättä pärjänneet "tavallisessa" kouluopetuksessa.
Ironista on, että Mensassa on paljon adhd/add/asperger oireen omaavia henkilöitä eli se siitä vähä-älyisyydestä.
Luuletko tosiaan että aikasemmin mainitsemaasi ammattilistaan ja nyt yläpuolella olevaan asiaasi (17:37) olisi jotain pienintäkään yhteyttä toisiinsa?
Minua vain kiinnostaa ilman mitään herne nenussa-meininkiä, sillä voiko tosiaan joku näinä muutoksen aikoinakin vielä kuvitella itsellensä, että kunnianhimo ja itsensä kehittäminen/kehittyminen liittyisi jollain lailla ulkoisiin asioihin, kuten työhön, ammattiin, palkkaan, "sivistyneisyyteen", ammatilliseen- tai akateemisiin "taitoihin"??
Kyllä gaydarin pitäis pikkasen edes pelata. Tuo karkkikaupan nuori neitikin oli ihan päällepäin nätti ja naisellinen, mutta joku asenne siitä vaan huokui.
No kyllähän se usein aika hyvin pelittää, mutta olen vissiin liian spekuloivaa ihmistyyppiä, enkä luota kauheasti strereotypioihin. Yleensä kyllä keskustelua johdattelemalla pystyy aika paljon päättelemään. mut eihän sitä nyt viitti missään kassalla harrastaa :D
Itse joskus kävin nolouteni ääripäässä ja tosiaankin johdattelin keskustelua kaupan kassalla kiinnostavan naisen kanssa :D
Mutta treffit sovittiin kuitenkin. Eli jotain hyvääkin.
itse olen toimistossa asiantuntijana ja puolisoni on johtaja (ei minun:) . Voi kun saiskin aina tietää, mikä suuntautuminen kellä naisella on.... Aina saa vaan arvailla.. paitsi tietenkin todella lesbon-näköiset/oloiset. Itse kuulun varmaan juuri näihin viimeisiin..
Olen sairaanhoitaja. Ehkä tunnistaa lesboksi aikas helpostikin, vaikka en mikään rekka olekaan. Otan naiset huomioon ja teen mielelläni ne "raskaimmat" työt. Flirtti lentää sairaalassa työkavereiden välillä ja olen minä pari melko selkeää tapausta bongannutkin... ;)
Eiköhän meitä löydy joka alalta. Kahdessa eri oppilaitoksessa tutkinnon suorittaneena (yliopisto ja ammattikorkeakoulu) huomasin, että suunnilleen saman verran vinokkaita on opiskelijain joukossa kummassakin paikassa. Tämä siis syvällisempien keskusteluiden ja tutustumisen seurauksena, ei suinkaan silmämääräisen tutkailun seurauksena.
Työpaikkani tai elämäntehtäväni olen löytänyt pienipalkkaiselta alalta ja olen uskomattoman tyytyväinen elämääni juuri tällaisena kuin se on. Minulla ei ole tarvetta suuriin rahatulviin! Enkä tahdo, että naisystävällänikään on. Olen mammonani jo haalinut, ahkeralla työnteolla, nyt on sadonkorjuun ja merkityksellisen elämän aika. Jos joku ei siitä pidä, tough.
Yhdessäkään työpaikassani kukaan työkaveri ei ole tullut avautumaan mulle seksuaalisesta suuntautumisestaan, naimissa olevat naisetkin tietääkseni ovat naimisissa ihan miesten kanssa, enkä oleta tunnistavani ulkonäöstä, joten - en missään? En voi äänestää edes itseäni, koska sekä hyvännäköisyyden että lesbouden kanssa on vähän niin ja näin. ;)
Tänään asioin mielestäni persoonallisen, sympaattisen ja oman itsensä oloisen asiakaspalvelurouvan kanssa, jonka kohtaamisesta jäi hyvä mieli. Ikäero oli suuri, mutta ehkä näin hänessä jotain jota itsessäni voisi olla ~25 vuoden päässä, tai jota mahdollisessa kumppanissani voisi silloin olla.
Eikös täällä ammattiketju ollut jo? Joku päivä sitten sen lukaisin, ja en nyt montaa ratikan kuljettajaa muista siellä nähneeni. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9091699
Itse olen akkavaltaisella palkkakuoppa-alalla, jolla en ole ajatellut edetä nykyistä asemaani korkeammalle. Haluan tehdä työtä jossa viihdyn - tuskin viihtyisin akateemisessa asiantuntijatehtävässä. Yliopisto-opiskelua olen harkinnut, mutta enemmän harrastuksen kuin uralla etenemisen kannalta. Yksi lapsuuden toiveammateistani oli muuten rekkakuski...
yhden söpön kassan oon nähty helsingissä :) en tiedä onko kiinnostunut tytöistä(kin)
Eiköhän ammattiketju ollut jo =)
Täällä toinen toimitusjohtaja ja kaksi akateemista tutkintoa. Kaikki työ on arvokasta ja kunnianhimo voi suuntauta muuallekin kuin työhön. Parisuhteessa on oman kokemukseni mukaan helpompaa, jos kiinnostukset on jollain lailla yhteneväiset. Itse pidän työstä ja itseni kehittämisestä.
Koulunkäyntiavustajistakin löytyy. Nam. :)
Mikähän siinä on kun lesboja tuntuu kiinnostavan kovin paljon toistensa ammatit ja työtehtävät yms. No, ei kait siinä.
Mielestäni aliarvostetuin työ on kaupan ja kioskien kassoilla. Luoja mitä nekin ihmiset joutuu ihan päivittäin kokemaan. Mutta arvostan sitä, että iso osa jaksaa kusipäisistä aasiakkaista huolimatta olla iloisella aspa-asenteella päivittäin.
Itse en omaa ammattiani nyt lähde kertomaan. Toteanpahan vain, että vaikka palkkaus onkin ihan keskivertoluokkaa, niin viihdyn työssäni ja nautin siitä mitä saan tehdä. Mieluummin sellaisessa työssä olen, kuin hyväpalkkaisessa työssä, josta en ollenkaan nauttisi.
Asetan myös vapaa-aikani etusijalle, en siis lähde millekään työnarkomanialinjalle. Mutta jokainen tehkööt kuten parhaaksi näkee.
Toisille tärkeintä on ura, toisille taas uran ulkopuoliset jutut. Ei niillä perustein pitäisi mitään kunnianhimojuttuja lähteä heittelemään.
Yhdellä kädellä laskettavissa olen huomannut työtehtävissäni todennäköisiä ei-hetskuja tyttöjä kollegoina, sekä asiakkaina. Minuun vetoavat ulkoisesti enemmän ne, jotka näyttävät miltein stereotypisiltä hetskuilta. Heillä on keskipitkät tai pitkät hiukset, nätti naama sekä muodokas kroppa. Kollegat ja asiakkaat vaan eivät välttämättä heti huomaa, että minäkin olen tyttö. Sen johdosta hetsku-tytöt voivat joskus flirttailla. Sen jälkeen kun huomaavat, he yrittävät miettiä asiaa päässään tai vetävät jonkinsorttisia johtopäätöksiä. Voi olla että ei-hetskut ovat tunnistaneet joskus heti, jotkut ei. Työnä ihmisten palveluala. Kivempi värähtely tuossa sanassa kuin asiakaspalvelu-sanassa.
Korjaan:
Yhdellä kädellä laskettavissa kollegoina mutta enempinä määrinä sitten asiakkaina.