kaupunkiin saapuu outoja sanoja
kaduille kummallista sanomaa
kuiskaukset yltyvät
tuuli havisuttaa puita
kuu kiersi ja
tyhjänä palasi
ei hämärä laskeudu enää
rakkaani on matkalla jo
linnuilla levoton mieli
*****
TROKEEVERSIO:
Kylään kulkeutuu sanoja,
kyräilyjä saapuu kiesein.
Kahisevat kuiskaukset,
kaduilla parret kummat.
Verannalta vieras viesti
ontuu outona tupahan.
Ilmassa huhuaa henki,
tuutilullaa tuuli puita.
Kuu kiertänyt ja palannut
tyhjin töin ja turhin toimin.
Enää ei ehtoo laskeudu,
huntuaan hämärä heitä.
On matkalla mielitietty,
linnuilla levoton mieli.
kaduille kummallista sanomaa
kuiskaukset yltyvät
tuuli havisuttaa puita
kuu kiersi ja
tyhjänä palasi
ei hämärä laskeudu enää
rakkaani on matkalla jo
linnuilla levoton mieli
*****
TROKEEVERSIO:
Kylään kulkeutuu sanoja,
kyräilyjä saapuu kiesein.
Kahisevat kuiskaukset,
kaduilla parret kummat.
Verannalta vieras viesti
ontuu outona tupahan.
Ilmassa huhuaa henki,
tuutilullaa tuuli puita.
Kuu kiertänyt ja palannut
tyhjin töin ja turhin toimin.
Enää ei ehtoo laskeudu,
huntuaan hämärä heitä.
On matkalla mielitietty,
linnuilla levoton mieli.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi kaksi versiota???
vaikka siis yksikin olisi riittänyt...
halusitko näyttää lukijalle jotain?
kiitos tästä lukuhetkestä
Hei! Edellinen runoni "Talvitiellä" oli trokeensuuntainen, ja se jätti itselle vähän epävakaan olon... Mitallisessa runossa kärsii ehkä tarina, jos muoto on tärkeämpi kuin sisältö. Ei voi sanoa kenties sitä mitä haluaa, jos se täytyy sovittaa jonkinlaiseen mittaan. Toisaalta siinä piilee myös kiehtovuus.. miten vanha mitta ja uusi sisältö sopivat yhteen.
Sanotaan vaikka näin, että jotkut inhoavat riimirunoutta ja vielä useammat 'kalevalamittaa', ja usein aivan oikeutetuista syistä. Kaikki mahdolliset syythän trokeen olemassaololle tuntuvat menneen?
Aloitin kirjoittaa vapaamittaista runoa, mutta huomasin että se muistuttaa jotensakin mitallista runoa, esim. "linnuilla levoton mieli" on itsessään puhdasta trokeeta. Mietin, että kirjoitanko sittenkin trokeentyyppisen tästä vapaasta runosta.. Tuntui ihan kivalta vaihtelulta kirjoittaa molemmilla tavoilla. Halusin tutkia, että miten sama tarina muuntuu mitallisuuden mukana. Itseäni tämä kiehtoo, kenties jotakuta lukijaakin.
Mutta jotain tuntemusta tämä herätti sinussa.. koska kiittelet, se ei voi olla kokonansa pahaa. Ja avoimet miksi-kysymykset tekevät ihmiselle vain hyvää! Usko pois!
niinpä...herätti tuntemuksia kyllä.
eihän kirjoittamassasi tekstissä mitään pahaa ollut,sitä en väittänytkään
no hyvää päivänjatkoa juhana :)
Niinpä, eikä näistä runosista kumpikaan ehkä ole kovin vahva yksittäisenä runona. Harmitonta viihdettä:) Tarinaakin tärkeämpää oli tutkia tätä vapaan mitan ja trokeen suhdetta.. Hei, ei runous aina niin hohdokasta ole, on ainakin yritettävä kehitellä jotain uutta!
En itse asiassa tiennyt, että minne runon tarina vie.. kunhan ei trokeen kannalta mihinkään toivottomaan umpikujaan.. ja halusin myös jonkinlaista positiivista nuottia ja toivon tunnetta tähän, kun runon alussa tuntui että olenko jostakin maailmanlopusta tässä sanailemassa...
Kumpikin versio viehätti erikoisuudellaan, runoasi
oli nautinto lukea, kiitos siitä!
Kiitos Leijonatar! No joo, tykkään silti aiheesta itsekin, ja molemmat versiot puolustavat mielestäni paikkaansa.. ja kiva jos tästä nautintoa saa.. Vapaampaa runoutta kirjoitan nykyään enemmän pöytälaatikkoon, siinä kun pystyy täsmällisemmin ilmaisemaan tuntemuksiaan, pääsee ainakin vielä jotenkin henkilökohtaisemmalle tasolle.. ainakin minun mielestäni. Perinteinen tyyli kiehtoo siinä mielessä, että haluan sen kautta oppia ilmaisemaan asioita.. ja trokee on sitä vanhaa kunnon runoutta, olen sitä nyt tutkinut viime aikoina. Jopa niin syvälle mennyt, että päässä alkoi yksi aamupäivä soimaan vanha kunnon Euroviisu: "uusi jännä juttu, ehkä kaikille ei tuttu: trokee okee..." Siinä vaiheessa aloin ajatella, että olen ehkä jonkin rajan ylittänyt...
Siis: kiitos! Ja vanhojen aikojen muistoksi:
http://www.youtube.com/watch?v=IEAjwU_t4oM&feature=related