ne pikaisesti menneet päivät
jättivät loputtoman ikävän
nämä nykyään tuskaisen hitaasti
kuluvat hetket puristivat minua
kasaan,tuntuu etten voi hengittää
minulla on vaikeaa
kun et piittaa tunteistani
etkä anna rakastaa sinua
miten äkkiä rakkaus muuttuukaan
toisenlaiseksi
se joko vain vahvistuu
tai sitten häviää,kuihtuu
kuin kesäkukka syksyn edetessä
viimeinkin on uskottava
että sydämeeni saapui talvi
jättivät loputtoman ikävän
nämä nykyään tuskaisen hitaasti
kuluvat hetket puristivat minua
kasaan,tuntuu etten voi hengittää
minulla on vaikeaa
kun et piittaa tunteistani
etkä anna rakastaa sinua
miten äkkiä rakkaus muuttuukaan
toisenlaiseksi
se joko vain vahvistuu
tai sitten häviää,kuihtuu
kuin kesäkukka syksyn edetessä
viimeinkin on uskottava
että sydämeeni saapui talvi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässähän oli tunnetta. Onnenajan lyhyys vs. onnettomuuden kestävyys... Hmm.. jotenkin kuitenkin luen tässä rakkauden muuttumista, ja nimenomaan vahvemmaksi. Tottahan rakkaus jalostuu. Ja talvi on kaunis, sydän pukee toppatakin ylleen ja lämpiää entisestään. Tosi rakkaus ei tropiikin uima-altailla keikistele vaan virkistyy ripakalla avantouinnilla!
Hyvää päivänjatkoa levoton:)
Tunnettapa hyvinkin....
Olipas sinulla mielenkiintoinen palaute.
Ehkä rakkaus ei koskaan häviä,jalostuu vain...kuten sanoit
Kiitän kovasti ja hyvää yötä.
Kivasti kerrot. Joskus joistakin runoista välittyy jotain todentuntuista, jota sitten aikuisten välisestä rakkaudesta täysin ulkopuolisenakin jää pohtimaan ja rinnastamaan omiin ajatuksiinsa ja mahdollisiin unelmiinsa. Kun on riittävän pitkään elänyt ilman fyysistä kosketusta ja suudelmia niiden kaipuuseen turtuu, ja ne tuntuvat lopulta yhtä etäisiltä kuin nämä runotkin, ainakin minusta. Ja sitten... ainoastaan jäätää.
KIitos palautteestasi.Kyllä runoista voi saada lohdutusta,ainakin niitä voi kirjoittaa juuri siksi.