Neliöt: 65
Ensimmäinen kerros, hissi löytyy ja muutenkin vaan 16 askelmaa rappusissa. Parveke löytyy.
En asu keskustassa, sinne on n.8km
Peltoja ja metsää löytyy läheltä, kävelymatkan päästä.
Onko_täysin_mahdoton ajatus että kasvattaja myisi minulle esim. pyreneittenkoiran, leonbergin tms. vastaavan rodun?
Olen tutkinut näitä "jätti" rotuja jo kolmen vuoden verran, ei siis ole hetken mielijohde.
Koirakokemusta löytyy, joten ei olisi ensimmäinen koira.
Täytyykö haudata haaveet vielä moneksi vuodeksi? Sillä ok-talo on vielä kaukainen haave tällä hetkellä.
Asiallisia vastauksia kiitos jos saan pyytää.
Ensimmäinen kerros, hissi löytyy ja muutenkin vaan 16 askelmaa rappusissa. Parveke löytyy.
En asu keskustassa, sinne on n.8km
Peltoja ja metsää löytyy läheltä, kävelymatkan päästä.
Onko_täysin_mahdoton ajatus että kasvattaja myisi minulle esim. pyreneittenkoiran, leonbergin tms. vastaavan rodun?
Olen tutkinut näitä "jätti" rotuja jo kolmen vuoden verran, ei siis ole hetken mielijohde.
Koirakokemusta löytyy, joten ei olisi ensimmäinen koira.
Täytyykö haudata haaveet vielä moneksi vuodeksi? Sillä ok-talo on vielä kaukainen haave tällä hetkellä.
Asiallisia vastauksia kiitos jos saan pyytää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksipä ei!
Tosin pyreneittenkoiraa en lähtisi hankkimaan kerros- enkä mielellään edes rivitaloonkaan. Yksilöstä hieman riippuen voivat olla koviakin haukkumaan erilaisille äänille rapusta/pihalta ja silloin elämä tuollaisen kanssa ei ole kivaa. Tiedän kyllä yksilöitä, jotka ovat sopeutuneet, mutta toisaalta enemmän tiedän yksilöitä, jotka ovat sitten joutuneet piikille tai vaihtamaan kotia tuon vahti/haukkutaipumuksensa johdosta asuessaan väärässä ympäristössä.
Mutta esim. leonbergi, tanskandoggi, irlanninsusikoira, landseer, nöffi, sveitsiläiset paimenkoirarodut yms sopivat keskimäärin todella hyvinkin tuohon asumismuotoon, kunhan omistajana vain on sen verran aktiivinen ihminen, että liikunnan tarve koiralla täyttyy.
"Mutta esim. leonbergi, tanskandoggi, irlanninsusikoira, landseer, nöffi, sveitsiläiset paimenkoirarodut yms sopivat keskimäärin todella hyvinkin tuohon asumismuotoon, kunhan omistajana vain on sen verran aktiivinen ihminen, että liikunnan tarve koiralla täyttyy."
-Kyllä koiran liikunnan tarve täytyy täyttää muussakin asumismuodossa. Ei koiralla omakotitalossakaan ole hyvä olla sellaista omistajaa, joka dokaa aamusta iltaan sohvalla telkkarin ääressä ja luulee koiran keksivän pihassa yksikseen jotain tekemistä.
Tottakai voi ottaa kerrostaloon tilan puolesta. Kotona ollaan rauhallisia, ulkona riehutaan.
Rodun ominaisuuksiin kannattaa perehtyä sen verran, että löytää ne mahdolliset komastuskivet ja osaa ottaa ne huomioon heti pennusta lähtien. Tuo rapun äänille haukkuminen...jos pennusta asti pentu tottuu ääniin, ne kuuluvat normaaliin elämään. Ei niitä tarvitse haukkua. Jos kuuluu poikkeavia ääniä, niitä varmasti haukutaan. Kaikki mitä koiralle tapahtuu pentuna, on pennulle se "normaali". On tärkeää, että pennulle esitellään "normaali" mahdollisimman laajasti ja perusteellisesti, ja sille kerrotaan kuinka mihinkin suhtaudutaan, sitä sosiaalistamiseksikin kutsutaan ;)
Mulla on kerrostalossa vahtikoira. Vahtii tasan mun kämppää, ei sen ulkopuolista maailmaa, mikä kuulemma on vaarana tämän rodun kanssa. Mun puolesta saa vahtia meidän kotia. Mä olen vahdissa kodin ulkopuolella ;)
Minulla on kerrostalossa suomenlapikoira, joka tunnetaan haukkuherkkänä rotuna. Eipä hauku esim. rappukäytävän äänille, vaikka epäilijöitä oli aluksi paljon. Uskon, että melkein mikä tahansa rotu käy myös kerrostaloon (isolle koiralle pitää tietenkin olla hissi). Pitää vain valita oikea pentu oikealle omistajalle ja totuttaa pentu pienestä pitäen kerrostalon ääniin.
Oikeastaan ainut, mikä ei ehkä yleensä sovi kerrostaloon ovat tiibetinmastiffi ja vastaavat, jotka tarvitsevat ison pihan vahdittavaksi. Toisaalta poikkeuksiakin voi olla.
Koirasi on tottunut ulkoympäristön ääniin. Se ei pidä niitä uhkina, kun pennusta asti on tottunut pitämään niitä normaaleina ympäristömeluina.
Siinä esimerkki siitä, kuinka haukkuherkkänä tunnettu rotu osoittautuukin rauhalliseksi, kun on vieraiden ihmisten ja melun keskellä kasvanut.
Minä tiedän vielä syvemmälle äärimmäisyyksiin menneitä tapauksia. Kaverillani on kerrostalossa espanjanmastiffi ja kaverinkaverillani kaukasianpaimenkoira. Nekin ovat ystävällisiä, koska eivät ole koskaan huomanneet vieraiden ihmisten ja melun olevan uhkatekijöitä, vaan kasvaneet meluisissa kerrostaloissa/taajamaympäristöissä.
Nykyään suomenpystykorviakin asustelee entistä useammin kaupungeissa/kerrostaloissa.
Isonkin koiran luulisi selviävän rappusista täysiin mittoihinsa kasvettuaan, jos ei tarvitse mennä kuin ensimmäiseen kerrokseen. Aloittajan mukaan sinne on vain 16 rappuaskelta. Tosin jos koiralla on jo D-lonkat, niin asia on aivan eri, eikä koira pysty edes ulkona juoksemaan tai kulkemaan mäkiä ylös. Riippuu suuresti lonkkatilanteesta, kuinka koira pärjää rappusissa rasittumatta. Mutta itse asun 4 kerroksessa, jonne koirani pääsee kevyemmin kuin korkean kallion päälle. Rodultaan koirani on alaskanmalamuutti. 16 rapunaskelta ei ole paljoa yhdeltä suoranousulta. Onneksi aloittaja on saanut koiran kannalta asunnon talonta ensimmäisestä kerroksesta :-) Tosin hissihän häneltä myös löytyy. Mutta ettei hissiin tarvitse vaivautua pelkän yhden kerroksen nousun takia, niin suosittelisin hommaamaan koiran tervelonkkaisista (a/a-b/b) vanhemmista.