Käteeni osui isoäitini vanha ompelurasia, jossa on neuoloja kaikkia kokoja.
Parsinneuloissa on suuret silmät. Uskoisin, että niitä on käytetty ryijyn ompelemiseen. Yksii neuloista on monta senttiä pitkä, kaareva, ja terävä kärki levenevä.
Onko se äimä? Vai kuuluuko se suutarin työkaluihin? Millaisella neulalla ommeltiin pikilankaa?
Yritin etsiä vastausta netistä, mutta ei osunut silmään oikeaa äimää!
Ajattelin, että ikätovereista voisi jollakin olla omakohtainen tieto asiasta.
Parsinneuloissa on suuret silmät. Uskoisin, että niitä on käytetty ryijyn ompelemiseen. Yksii neuloista on monta senttiä pitkä, kaareva, ja terävä kärki levenevä.
Onko se äimä? Vai kuuluuko se suutarin työkaluihin? Millaisella neulalla ommeltiin pikilankaa?
Yritin etsiä vastausta netistä, mutta ei osunut silmään oikeaa äimää!
Ajattelin, että ikätovereista voisi jollakin olla omakohtainen tieto asiasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En osaa sanoa oisko se äimä, voisi ollakin, mutta minä oon turkiskauluksia kiinnittänyt tuollaisella neulalla, ja muutakin turkista ommellut.
Äimähän on joku kalu kangaspuitten kanssa tekemisiin joutuvalla.
Hih-hii- onpa selitys,,
makriina olet aivan oikeassa , Äimä on ainakin Suurarin työkaluihin kuuluva muunmuassa.
Minähän olen suurari ollut koko pienen ikäni ---se on kulkenut suvussa --kuitenkin paremminkin meillä naisväellä .
Jaa että kangaspuitten kanssa olis äimää tarvittu -- Åitini oli hyvä kutomaan kangaspuilla ---mutta äimää siinähommassa ei kyllä tarvita . sellainen ohut 20 sm pitkä neula tai paremminkin virkkuuneulaa muistuttava , jolla kuteita vedettiin niisienläpi.
Itsekkin olen omistanut Suomessa kangaspuut ja kudoinkin aika paljin . Ne olivat Äidin vanhat puut.
Ei, Ullamirjami. ei. Ei ne olleet kuteita, vaan kuten tuolla mainittiin kuteet vedettiin sukkulalla.
Sitä hommaa minäkin tein alkuaikoina kun menin naimisiin, kudoin mattoni itse,
Viimeiset mattoni olen kutonut 1967, sen jälkeen en ole kangaspuihin koskenut.
Niinhän se on. Ei kuulu tosiaankaan kangaspuitten yhteyteen
Iso suuri neulahan se on , jä käytetään nahkahommissa.
Minäkin googletin ja siellä oli paljon äimiä, mutta ihan äimäkäkenä oli koko google'
Oli synnytyksen jälkeistä masennusta ym, hupsua.
Uskoisin kuvailamasi kaarevan ja päästään leveän litteän neulan olevan verhoiluneula. Sillä on siis neulottu huonekaluihin kankaita, käyryys on helpottanut neulomista. En ole täysin perillä näistä suomenkielisistä nimityksistä, mutta Englanniksi sen nimi on upholstery needle.
Tuolla sanalla googlettamalla löytyy kuviakin
Kiva, kiitos!
Kuvista päätellen minulla siis on upholstery needle! Oikeammin kaksittain, toinen on tosi pitkä.
Onkohan esiäiti ommellut sillä täkkejä tai patjoja tms. koska en ole kuullut, että suvussani olisi verhoilijoita.
Se isompi on ihan käytetyn oloinen, pienempi on avaamattomassa pakkauksessa, mutta teksti on vain saksaksi.
Matonkutomisesta minulla ei ole mitään tietoa, vaikka olen kyllä kangaspuut nähnyt. Sekä äitini että anoppini kutoivat nuoruudessaan kotinsa räsymatot, ja minulla oli niitä perintönä aikanaan aika monta. Mutta kangaspuut ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Äidillä oli muuten täkkipuut, nyt muistankin. Siihen pingoitettiin kangas, ja pumpuli levitettiin päälle tasaiseksi kerrokseksi, peitettiin toisella kankaalla ja sitten ommeltiin käsin ruudutus.
Höpsis töppöseen!
Ei mitään kuteita vedetä niisien läpi. Niisien läpi kulkee loimet. Ja niisipuut sidotaan polkusimiin, että saadaan se edestakaisin liike.
Eikä pikilankaa neulota millään neulalla. Pikilanka sidotaan sian harjakseen, joka vielä halkaistaan, ja kierretään halkaistuihin pikilangan päihin. Osaan tältä istumelta lähteä laittamaan neulonta kuntoon. Harjakset otettiin yleensä karjun niskasta. Sieltä sai hyviä ja jäykkiä.
Ja se neula on melkovarmasti purjeneula, niitä on edelleenkin saatavana, minullakin on, ja sitä tarvitsen esim. kun teen tuohikasseihin sankoja.
Ja se ainoa koukku mitä kangaspuissa tarvitaan on pirtakoukku, jolla pujotetaan loimet pirtaan. Minulla on kahta kokoa, toinen mattokankaaseen, toinen hienompiin vermeisiin. Ja ne on vuolemalla tehty katajasta,
Yksi pappa ne minulle jo nuoruudessa teki, ja olen säilyttänyt ne niiden arvon mukaisesti.
Että semmosta!
kiitos Marja-liisa --se olikin aika möhläys --kun sanooin, , että loimet sillä koukulla vedetään --eihän toki --loimet kudotaan syöstävillä --eikös se niinolekkin --vaikka olen kutonut --siittä onkin jo 30vuotta kulunut --pitäisi ne nimet muistaa,mutta hyvä kun oikaisit,
Ja kangaspuissa loimien läpi kuteet saadaan heitettyä sukkulalla taikka... niin, mikäs ihme sen nimi olikaan meillä Pohjanmaalla... ei tule mieleen, vaikka nään silmissäni sen puisen, molemmista päistään suipon sukkulan...
Pirta oli meillä kaide. Kaitehen koukusta puhuttiin.
Ja loinpuut olivat ne isot, millä loimet luotiin trissuilta.
Olihan se aikaa,
Meillä kun ei ollut loimipuita, niin äiti kulki mökin ympäri niitten loimilankojen kanssa, ja hyvin kävi.
Minä taas kudoin matot lainatuissa kangaspuissa, niitäkään ei ollut omia.
Isävainaalla oli sellainen käyrä neula, jolla hän ompeli jahdin purjetta, taisi paikata. Purjekankaan läpi ei varmasti tavallinen neula olisi mennyt. Taisi hänellä olla joku muukin työkalu siinä hommassa.
Niin ja turkisneula on käyrä.