Missähän ajassa sitä mahtaa hyväksyä sen asian ettei hyvin suurella todennäköisyydellä enää toista lasta tule. Ikä nimittäin reippaasti yli 40 ja erottu miehen kanssa, eli ihan hetkessä ei taatusti uutta kumppaniakaan kyllä löydy, jos koskaan. Hirveät itkut tulee joka kuukausi ja vielä nyt sitten kierrot alkoi lyhentyä, eli taitaa olla vaihdevuodet alkamassa. Itku on herkässä, vaikka on kiitollisuus tästä yhdestä lapsesta, joka oli myös pitkän yrittämisen ja rukousten jälkeen ihana ihme ja lahja. Merkitseeköhän lyhentynyt kierto aina vaihdevuosia, vai voiko nuoremmallakin tapahtua sellaista ja sitten taas korjaantua. Yhtäkkiä kuukautiset tuli 8 pv etuajassa, pientä lyhenemistä ollut jo pari kk. Olen lopetellut imetystä juuri, kuukautiset alkoivat 3 kk synnytyksen jälkeen. Imetin pitkään. Valtava päivähikoilu ja turvotusta. Toista alettiin yrittää heti kun se oli mahdollista, sitten pitemmän päälle toivo hiipui pois ja mies ilmoittikin ettei edes halua toista. Sitten miettii ja on katkera iästään, ettei aiemmin tullut mahdollisuutta lapsen saamiseen, tai jos oli, pelkäsi eikä uskaltanut asiassa edetä. Ne pelot oli ihan turhia ja nyt saa katua. Jopa yksin pärjää ja jaksaa hyvin tälläkin iällä lapsen kanssa, vaikka koko raskausajan pelkäsi kaikkea mahdollista ja lääkäritkin pelotteli masennuksilla yms. Ero oli kyllä rankka juttu, kun se murskasi niin monet haaveet, kuten haaveen toisesta lapsesta. Olisiko stressi edesauttanut vaihdevuosien alkua, vai aiheuttanut väliakaisen häiriön. Tuntuu etten saa millään päästäni pois tuota toivetta toisesta vauvasta, vaikka yritän ajatella kylmästi järjellä. Heti on tippa silmässä kun näitä miettii.
Lapsihaaveissa
Pohdintoja
3167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä tarkoittaa sana reippaasti tässä kohden?
Aloittaja täällä huhuilee taas. No tuo spermanluovutus kuulostaa kyllä minun korvaan vähän liian rohkealta ratkaisulta minulle, en kyllä uskalla ryhtyä moiseen, mutta kiitos vaan tarjouksesta. Täytyy kai vaan hyväksyä tää elämäntilanne ja olla realisti, mut silti vaan ei pääse siitä ajatuksesta, miten kiva olis lapsella olla sisar tai veli, ja jotenkin itsellekin tuntuis että se kaksi olis ollu se oikea määrä, mä oisin halunnu tommosia ihania pikku pampuloita vaikka viis. Välillä mietin kun entistä puolisoa tapaan, että jos vaikka häntä saisi vielä jollain konstilla suostuteltua, niin olisi sama isä, mutta ei taida haluta, ja vaikka se onnistuisi, niin raskaaksi tulohan ei tähänkään mennessä onnistunut, vai olisko tilanne toinen kun imetys on loppunut, ovulaatiokipujakin tuntuu. Kuitenkin että sais miehen siihen suostuteltua oikeana päivänä on täysi mahdottomuus. Tietysti pitää olla rehellinen hänelle eikä valehdella esim. ehkäisystä. Mietin vaan että miten pääsen tän jutun yli, taitaa olla sama kun kaikissa suruissa että aikansa vie. Älkää ihmiset lykätkö tätä juttua liian myöhäksi, ei ainakaan mistään itsekkäästä syystä. Nyt ne jutut mitkä mulla nuorempana oli yhtenä esteenä, on ihan arvottomia asioita mulle tänä päivänä. Niin ja se ikä oli kohta 42, kun joku tuota kyseli. Mutta hitsi miten kiitollinen olen tuosta rakkaasta pienokaisestani. Sen takia tunnen syyllisyyttäkin tästä surusta, kun monilla ei ole sitä yhtäkään. Koinhan itsekin jo senkin kun ei tuo yksikään meinannut lähteä alulle. Tiedän siis myös sen, mitä on kokonaan lapsettoman tuska. Kuitenkin tääkin suru on yllättävän syvä, suree myös tän lapsen puolesta. Suurin osa sukuaan kuollut eikä siskoa tai veljeä. Ite olen isosta perheestä ja nyt tää elämä on kyllä tosi "outoa" siihen verrattuna. Miten kiva oli veljenkin kanssa aina puuhailla pienenä. Koko ajan miettii että vie lapselta jotain pois, kun ei oo voinut antaa isoa perhettä, eikä eroltakaan vältytty. Mut enhän mä tälle lapsettomuudelle mitään voi, ja ihan äärijuttuihin en rupea. Kai se on määrätty näin.
Hei!
Mitä sinulle kuuluu nykyään?:) Ajattelin, että mikäli vielä haluat toista lasta, on toki vaihtoehtona juuri nuo hedelmöityshoidot. Vaikkakin jo tuumasit tuossa, että et niistä niin välittäisikään.. Itselläni on sisko ja olen hyvin kiitollinen hänestä:) Joskus täytyy tehdä tosi erilaisia ja rohkeita tekoja..:)