elämäni;
aivan kuin varjo seinällä
sanat katovat valkoiseen paperiin
kenenkään niihin tarttumatta, koskematta
niitä tavoittamatta
jotain karheaa
kyynelten kaltaista
yksinäinen mies
lampun valo ikkunalla
aivan kuin varjo seinällä
sanat katovat valkoiseen paperiin
kenenkään niihin tarttumatta, koskematta
niitä tavoittamatta
jotain karheaa
kyynelten kaltaista
yksinäinen mies
lampun valo ikkunalla
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nousi pala kurkkuun... tässä on jotain niin, niin yksinäistä - tai... jotain sellaista kun hiljaiset sanat yrittäisivät huutaa kaupungin melun yli ja jostain tulisi sellainen hiljainen hetki, kuin kaupungissa joskus tulee - silmänräpäyksen ajan kaikki kohina lakkaa ja kadut ja talot ja ihmiset vetävät henkeä... ja yhtäkkiä kaikki voisivat kuulla sen huudon.
Kosketti minua syvältä - tämä upeus !
Vaikuttaa siltä että jatkat samaa teemaa
kuin kahdella vimeisellä runollasi.
Koskettavan kaunis oli tämäkin ja niin
elämänmakuinen.
Kiitos Darkkis!