Hei!
Olen avopuolisoni kanssa ottanut huostaan tämän tädin kissavanhuksen (11-13v), josta hän joutui luopumaan (olisi lopettanut muuten) uuden kissanpennun ottamisen takia, eivät osanneet elää keskenään.
Ongelmana on se, että asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja kissa on tottunut ulkoilemaan itsenäisesti aiemmassa elämässään. Kissaa on nyt sitten ainakin kerran päivässä tai parissa ulkoilutettu valjaissa, osaa olla ihan hyvin, mutta se maukuminen.. Tämä on muutenkin niin huomionkipeä tapaus kylläkin, ettei voi tietää, milloin maukuu ulos, milloin huomiota :D
Ei ole ainakaan vielä tämä alkanut osoittaa mieltään, pari viikkoa nyt on näin eletty. Kuitenkin mietin, kuinka usein kissaa kannattaisi/kuuluisi ulkoiluttaa ja kuinka pitkiä lenkkejä? Myös sitä, että kun parveke löytyy, mutta sen kaide on niin kapea, ettei kissaa uskalla jättää sinne yksin, kun se yrittää alinomaa hypätä siihen kaiteelle (josta se sitten varmasti putoaisi maan tasalle, sillä kaiteella ei pysyisi edes hiiri). Onko kellään kokemuksia siitä, mitä opiskelijavuokrakämpässä saa tehdä luvalla tai ilman lupaa, jotain verkko- tai ns. ikkunalautasysteemiä parvekkeelle?
Muutenkin haluaisin kuulla kokemuksia kissavanhusten sopeuttamisesta sisäkissaelämään.
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Olen avopuolisoni kanssa ottanut huostaan tämän tädin kissavanhuksen (11-13v), josta hän joutui luopumaan (olisi lopettanut muuten) uuden kissanpennun ottamisen takia, eivät osanneet elää keskenään.
Ongelmana on se, että asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, ja kissa on tottunut ulkoilemaan itsenäisesti aiemmassa elämässään. Kissaa on nyt sitten ainakin kerran päivässä tai parissa ulkoilutettu valjaissa, osaa olla ihan hyvin, mutta se maukuminen.. Tämä on muutenkin niin huomionkipeä tapaus kylläkin, ettei voi tietää, milloin maukuu ulos, milloin huomiota :D
Ei ole ainakaan vielä tämä alkanut osoittaa mieltään, pari viikkoa nyt on näin eletty. Kuitenkin mietin, kuinka usein kissaa kannattaisi/kuuluisi ulkoiluttaa ja kuinka pitkiä lenkkejä? Myös sitä, että kun parveke löytyy, mutta sen kaide on niin kapea, ettei kissaa uskalla jättää sinne yksin, kun se yrittää alinomaa hypätä siihen kaiteelle (josta se sitten varmasti putoaisi maan tasalle, sillä kaiteella ei pysyisi edes hiiri). Onko kellään kokemuksia siitä, mitä opiskelijavuokrakämpässä saa tehdä luvalla tai ilman lupaa, jotain verkko- tai ns. ikkunalautasysteemiä parvekkeelle?
Muutenkin haluaisin kuulla kokemuksia kissavanhusten sopeuttamisesta sisäkissaelämään.
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kissa sopeutuu hyvin sisäkissanelämään. Itselläni on useampia kissoja ja vanhin sisäkissaksi opetettu on ollut 15 v. Kyllä aluksi meni pari viikkoa kun kissa maukui varsinkin öisin ulos mutta kun jätti radion päälle ja äänen hiljaiselle niin kissa rauhottui. Ellet saa tehdä parvekkeelle mitään kiinteää rakennelmaa niin katso esim. zooplussan sivuilta mallia parvekkeelle asennettavasta häkistä. Voi tilata sieltä tai tehdä itse/teettää jollakin nikkarintaidot omaavalla tutulla.
Sisällä olisi hyvä olla raapimispuu/kiipeilyteline kissan viihtyvyyden takia-voi purkaa energiaansa.
Tsemppiä yhteiseloonne!
Itselläni on 13-vuotias kissa, joka on koko elämänsä saanut vapaasti olla pihalla ja asunut yhdessä paikassa. Opiskelemaan lähtiessä otin sitten kissani mukaan koska enhän voi sitä taaksekkaan elämästäni jättää, joten odotin vaikeita aikoja. Pitäisihän kissa opettaa hiekkalaatikollekin.
Muutin siis opiskelijasolu-rivitaloon(2 kämppistä) ja eka viikko oli yhtä huutamista ulos/kotiin, joten valjaissa oltiin ulkona 2-4h päivittäin(ja öisin, koska en halunnut kämppisten valvovan kissani takia) ja onneksi kissani oli jo valmiiksi valjaisiin tottunut ja kulkee niissä nätisti.
Sitten kun olin yhden päivän poissa eikä kukaan ollut viemässä ulos, se oppi siinä hiekkalaatikolle itsestään, ja samalla yötkin rauhoittuivat. Käydään edelleen n. 2h päivässä ulkona(2 x 1h lenkit), ja tähän ulkoilumäärään riippuu ihan se mihin kissa on tottunut(esim. säiden kylmetessä oma kissani tuskin enää halua ulkoilla ollenkaan, kylmäjäinen kun on) ja millainen ympäristö. Itselläni kävi tuuri kämppisten ja ympäristön kanssa, täällä on paljon metsää, järvi ja rauhallista. Rivitalopihalle kissan voi jättää hihnassa olemaan itsekseen kunhan välillä käyn katsomassa miten se siellä voi.
Kissa vieläkin huutelee öisin, mutta se on jo oppinut ettei saa tahtoaan läpi. Jos ulkona ei tule käytyä sitä 2h/päivä, niin huutomäärä lisääntyy. Aika nopeasti se on kumminkin tottunut, ja nyt ollaan elelty täällä se 4viikkoa ihan hyvin :)
En tiedä oliko omasta tarinastani paljoa apua, mutta toivotan onnea yhteiseloon!
On suoranaista eläinrääkkäystä pakottaa vapauteen vuodesta toiseen tottunut kissa ankeaan sisäkissan elämään. Kissa ei siihen sopeudu siinä kuin ei vapaudessa elänyt ihminen sopeudu vankilaankaan. Eihän kissalla, kuten ei vangillakaan, ole muuta vaihtoehtoa, jos se huonoihin oloihin pakotetaan.
Jos kissan parasta haluaa ajatella, niin silloin kannattaa etsiä kissalle koti, jossa se voi jatkaa sellaista elintapaa mihin on vuosia tottunut.
Jäkäjäkä..
Entinen ulkokissa sopeutuu sisäeläjäksi oikein hyvin kunhan sen aktivoinnista pidetään hyvä huoli = se saa tarpeeksi virikkeitä, liikuntaa ja reilusti ulkoilua valjaissa omistajansa kanssa! Ja mikä tärkeää, niin omistajalla on oltava runsaasti aikaa, kärsivällisyyttä ja mielenkiintoa asiaan!
100% sisäkissan elämä on ankeaa, sitä mieltä olen minäkin, mutta valjaissa joka päivä ulkoileva kissa on onnellinen ja tyytyväinen kissa. Kissa ei ole sisäeläin vaan aktiivinen eläin joka kaipaa ulkoilua ja vielä kerran LIIKUNTAA!
Uskallan tästä aiheesta jotain sanoa, sillä itse olen valjasulkoiluun totuttanut mm. muutaman kk ikäisen puolivillin pennun ja vanhan 100% maaseudun ulkokissan. Sisareni teki saman tempun löytökissan kanssa joka sekin oli ollut ainakin yli vuoden kodittomana ulkoeläimenä.
Se riipppuu ihan täysin kissasta. Omani ei ole koskaan viihtynyt ulkona kylmemmillä säillä ja nyt alkaa olla jo sellaiset. Talvella pihisteli tarpeitaan joten kävi vain joka toinen päivä ulkona asioillaan.
Entinen kissani joka oli nuorempi, taas vietti aikaa ulkona kesät talvet ja useammankin päivän kerralla, sen telkeäminen sisäoloihin olisi ollut mahdotonta sen suurien viettien vuoksi.
Mutta ymmärtäähän kantasi, koska tunnen kyllä kissan joka oli nuorempana ulkoileva kissa mutta on ollut ainakin viimeiset 8vuotta täysin sisäkissa - eikä se vieläkään ole lopettanut ulos huutamistaan. Kyllä kissan pitää saada ulkona käydä jos se siihen on jo tottunut, mutta eihän sitä kissaansa viiti uuteen kotiin vieraiden ihmisten luokse heittää vain siksi että tilannepakosta muuttaa pois paikasta jossa kissa voi ulkoilla vapaasti.