Mahdollisimman lapsiystävällinen koira

Lapsiystävällinen koira on tällainen:

-lasten seurassa pennusta asti kasvanut
-lempeistä vanhemmista
-narttu

Jaa'a, eipä tuohon paljoa lisättävää ole :D

"Koira ei tulisi meille ihan heti, vaan silloin kun vauva on vähän kasvanut eikä se vaadi niin paljon huomiota :)"

Eli ajattelitte ottaa koiran joskus 20-30 vuoden kuluttua? Ainakin olette hyvissä ajoin liikkeellä.

Hoida nyt se tenava ensin. On väärin koiraa kohtaan, kun siitä ei jaksakkaan huolehtia. Tenavalle annat myös huonon esimerkin miten eläimiä kohdella.

Lapsiystävällisyys riippuu siitä miten omistajaperhe kohtelee koiraansa ja opettaa lasta. Lastakin voi nimittäin opettaa ja PITÄÄKIN kouluttaa, että se tietää mikä sallitua ja mikä ei.

Koira tarvii aikaa, tekemistä, hoivaa, jne, ootko tosissas, että olisi aikaa sille ja jälkikasvulle?????????????????????

Onko tämä provo? ilmiselvästi..huh huh.

Vauva vaatii kaiken ajan ja myös taaperoikäinen aina kouluun menoon asti. Eli miehesi on todellakin oikeassa ei aika riitä molemmille!! Todella hölmö ajatus.

Kultainennoutaja tosin uros n.35kg narttu n.30kg mutta se sitten myöhemmin koita ekana hoitaa se rääpäle.

Muutaman kommentin luin. Ja tässä omia kokemuksia:

1. Yleisimmät koirat joita olen lasten kanssa nähnyt, mutta myös narttuja. Lasten kanssa toimeentulevuus riippuu siitä missä vaiheessa niiden elämää niitä ruvetaan toisiinsa tutustuttamaan ja opetellaan elämään yhdessä.
2. Siskollani on pian 2vuoden ikäinen tyttö sekä 6pv:n ikäinen tyttö. Heillä on myöskin n. 5kk ikäinen tanskandoggi narttu. Koira on oppinut vallan mainiosti käytöstapoja, hihnakäyttäytymistä, käskyjä ym. Joten, jos haluatte koiranne opettaa pieniin lapsiin, ottakaa se viimeistään kun lapsi on 1,5v. Muuten ette ikinä saa sitä totutettua villiin vekaraan!
3. Teidän täytyy tehdä myös lapselle selväksi, että se ei saa villitä koiraa. Kun lapsi ja koira tietävät rajansa, on kaikki onnistunut paremmin kuin hyvin!

"Joten, jos haluatte koiranne opettaa pieniin lapsiin, ottakaa se viimeistään kun lapsi on 1,5v"

Joopa joo älytöntä ottaa koira pikkulasten perheeseen..en ole yhtään sellaista perhettä jossa aika ei olisi tuolloin kortilla. :( Ja apula täynnä näitä ajanpuutteen vuoksi pois annettavia koiraressukoita joita ei ole sosiaalistettu eikä koulutettu.

Ja koira todellakin sopeutuu lapsiin paremmin myöhemmällä iällä kun osaavat rajat. Eli ainakaan alle kouluikäisten lasten perheeseen en koiraa suosittele ja ihan sama kumpaa sukupuolta on molemmat menee kyllä kun aika on kypsä koiran ottoon.

Ja mikä ihme tilanne aloittajalla oikein on asun äitini luona..huh huh aivan kakarameininkiä enkä tarkoita lapsen saantia. Aloittajalla on pesävietti suuremmillaan ja hormonien vietävänä ja auta armas kun lapsi syntyy ja yöt jää nukkumatta kuseta ja kouluta koira siinä sivussa että lenkitä kunnolla. :(

sano ettet oo tosissas ethän??? sitte kohta luetaan äitien palstalta" ukko makaa,mulle jää koti,lapsi ja viel koirakin hoiettavaks!".. ootahhan nyt et lapsi kasvaa ja vähän enemmänkin. mun tyttö on kaks vuotias,ja koirat 7 ja 4.. ja sanon silti että huhhuh. ei meinaa aika kaikkeen riittää. lisäksi on heppoja ja muuta elämää mutta silti,koirat ehkä vaatii eniten multa sitä aikaa kun ovat sisällä ja palveluskoiria. hepoilla on hoitajat. onneksi!

Suosittelen Kultaistanoutajaa.

Yritin jo kerran aikaisemmin vastata oman näkemykseni, noin niin kuin pitkäaikasena koirien omistajana, sekä monen lapsen äitinä myöskin niitä vauva-ja pikkulapsiaikoja eläneenä. Tosin ei olla silloin vietetty kerrostaloelämää, se hankaloittaisi huomattavasti lähes kaikkea pentuvaiheessa.

Itse emme enää ota narttuja, urokset ovat vaan helpompia sekä tasaisempia. Toki narttujen ja lastenkaan kanssa ei ole elo mahdotonta ollut, mutta urosten kanssa se on vielä helpompaa.

Itse olen ottanut kahdesti pennun kun talossa on ollut pieni vauva (sekä ne taaperot). Kahden vanhemman taloudessa se ei ole mitenkään erityisen hankalaa, päinvastoin, itse koin niin, että niille koirille riittää aikaa ja energiaa, kun ei tarvinnut töihin keskittyä samalla. Eli sisäsiisteys ym hommat on vaan helppo hoitaa siinä arjessa sivussa, sekä pentuajan panostamisen mahdollisuuksien vuoksi ei ole tarvinnut tuhoja itkeä. Ei syötyjä kenkiä, revittyjä tapetteja ja lattiamattoja, kadonneita sohvannurkkia, ja mikä parasta, siis koirat ovat oppineet tavoille hurjan nopeasti, kun on mahdollisuus olla ohjaamassa toivottuun käytökseen heti, eikä vasta töistä tulon jälkeen. Toki iso osuus uusien koirien kotiutumiseen on ollut myös vanhemmilla koirillamme, ovat oikeasti iso apu olleet. Ja itse en olisi ottanut ikinä koiraa talvea vasten, koska pakkaset kyllä todellakin hidastavat sinne ulospääsyä, jos pennulla pissihätä iskee.

Liikuntaan ja muuhun aktiviteettiin on mahdollisuudet myös vaunujen (myöhemmin Rinkkakin) kanssa, sekä sen toisen vanhemman kotonaollessa lasten kanssa sellaiseen tavoitteellisempaankin ja pidempäänkin touhuiluun. Joka taas ainakin itselleni oli ehdottomasti se asia, joka auttoi myös jaksamaan sitä arkea kotona muksujen kanssa. Näyttelyreissut ja sellaiset tosin unohdettiin lasten ollessa ihan pieniä.

Hyviä rotuja löytyy monista ryhmistä, ehkä kannattaa pohtia joitakin paimenkoiria, sekä spanieleita esimerkiksi tarkemmin. Ei pidä säikähtää jotakin cavalierien ja kingcharlesien terveystiannetta, sama ei koske kaikkia ryhmän rotuja. Esimerkiksi springerin terveysongelmat eivät ole likikään samaa luokkaa kuin on vaikkapa sillä usein suositellulla kultsulla.

Eli, jos ymmärtää, mitä kaikkea se koiranpito vaatii, ja miettii omia edellytyksiään (millaisen koiran kanssa pärjää) tarkkaan, ja valitsee sitten mieluummin vaikka varmistellen sen rodun, niin on jo pitkällä. Meitä lapsiperheen arkea eläviä on paljon, ja läheskään kaikilla ei todellakaan tule mitään ongelmakoiria, kun ei niille muka aikaa riitä. Monilla tule vaikeuksia, mutta ihan samalla tavoin niitä pitovaikeuksia tulee sinkuille ja muillekkin ryhmille. Apulassa harvoin on ilmoitusta, että emme luovu koirasta, koska arki sen kanssa on ollut helppoa, joskus ehkä näistä kirjoituksista paistaa aivan liian negatiivinen asenne pieni lapsi koiranpentu yhdistelmille. Toki se siis todellakin vaatii sitä, että pohtii tosiaan, mihin pystyy oikeassa arjessa, silloin kun se vauva on itkenyt yön, ja korvatulehdustakin pukkaa.

Jos joskus taas tulee mahdollisuus olla pidempään pois töistä (esim. äitiysloma), niin on melko satavarmaa, että siinä vaiheessa sen uuden pennun otan kasvamaan. Ikinä en ottaisi pentua tilanteessa, johon ei voisi järjestää pidempää runsaan kotona olon mahdollisuutta alussa. Tosin palkaton vapaakin tulee halvemmaksi kuin talon remontti pennun jäljiltä :) Ja aktiivisten rotujen omistajat ovat todellakin joutuneet isoihinkin sellaisiin, jos eivät ole pystyneet tarjoamaan sitä aikaa koiralleen silloin pentuna :)

Lapsiystävällisin koira:

-pehmoinen
-ei kovin iso
-helposti pestävä

-maksaa ikeassa alle 10€

Kuulostatpas erittäin vastuulliselta.
Kun vauva ollaan saatu hoidettua lähes pois tieltä on aika ottaa koira..
Mitäs sen jälkeen kun koira on "hoidettu pois jaloista"?!

En suosittele sinulle mitään koiraa sillä en halua ajatellakaan että noin vastuuton ihminen ottaisi mitään koiraa.
Huolehdi se lapsesi nyt edes 20-vuotiaaksi kunnon ihmiseksi ja katso koiraa vasta sitten!

Vai onko vauva taas jonkin muotivillityksen tuotetta?
"Kun kaikilla kavereilla on niin minäkin tahdon!?

voi luoja!

Vai niin.Minä ainakin suosittelen kultaistanoutajaa ja taidanpa ottaa sen ensikoiraksi ja se tietääkseni oma asiani,kun minulle tuskin noita omia lapsia ilmaantuu.Ompahan edes lemmikki jos ei lasta voi saada.Minun kohdalla tuskin on itsekyydestä tai vastuuttomuudesta kyse.Ehkä se lemmikki ei korvaa vauvaa,mutta on tyhjää parempi.