ajattelin tulla sit täältä neuvoo kysyyn, ku en oikein muualtakaan voi sitä saada :s
tilanne on siis tää et faija kuoli kesällä. kyllähän mä sen sitte nielin ja en oikeestaan ollu moksiskaan sillon koska mä tiesin että niin tulee käymään - isä siis oli sairastanu jo pitkän aikaa.
aluks mä olin sen jutun kans ihan sujut mut nyt sitte ei enää.. nykyään saan ihan hirveitä raivonpuuskia joita sitte puran mutsiin muihin ihmisiin.
me riidellään mutsin kans joka vitun asiasta ja siis.. kotona oleminen ahdistaa ja kouluki menee nykyään ihan päin persettä. kuraattorilla mä käyn - sille en uskalla puhua siitä et mä oon henkisesti ihan loppu ja se alkaa pikkuhiljaa heijastuun koulussaki.
muhun vaan sattuu niin älyttömästi etten enää ees tiiä mitä mun pitäis tehä. saatan alkaa vaan itkeä yhtäkkii ja sitte välil oon tosi ilone ja sekunnis sitte se muuttuu raivoamiseks.
tätä asiaa ei sitte yhtää auta että mutsin uus miesystävä on tässä kuviossa mukana ja siis toi tyyppihän on ihan okei mut nykyään mua vituttaa koko äijän läsnäolo niin paljon ettei mitään rajaa.
mutsi on monesti uhannu laittaa mut sijaiskotiin, ja nykyään se tosiaanki tuntuu paremmalta vaihtoedolta ku tääl asuminen. kuraattori selittää että ne on vaan normaalia kapinointia, mutta ei nää riidat enää oo mtn kapinointia!
ei tän ahdistuksen kans välillä tunnu pystyvän elää jote välillä käy mieles vaa tappaa ittensä.
ja mun pitäis puhua kuraattorin kans siitä että mä oon ihan loppu, etten enää vaa jaksa elää tälleen.
nykyään siis kiihdyn nollasta sataan alle sekunissa ja mielialat vaihtelee tuon tuosta ja tunnen siis jotai aivan silmitöntä vihaa ihmisiä kohtaan. ei tää ny enää oo mitää teinikapinaa...
mä en tosiaankaa tiedä enää mitä pitäis tehdä ja oon aivan hukassa joten jos joku ihminen vois nyt yksinkertaisesti vaan vähä neuvoa..?
tilanne on siis tää et faija kuoli kesällä. kyllähän mä sen sitte nielin ja en oikeestaan ollu moksiskaan sillon koska mä tiesin että niin tulee käymään - isä siis oli sairastanu jo pitkän aikaa.
aluks mä olin sen jutun kans ihan sujut mut nyt sitte ei enää.. nykyään saan ihan hirveitä raivonpuuskia joita sitte puran mutsiin muihin ihmisiin.
me riidellään mutsin kans joka vitun asiasta ja siis.. kotona oleminen ahdistaa ja kouluki menee nykyään ihan päin persettä. kuraattorilla mä käyn - sille en uskalla puhua siitä et mä oon henkisesti ihan loppu ja se alkaa pikkuhiljaa heijastuun koulussaki.
muhun vaan sattuu niin älyttömästi etten enää ees tiiä mitä mun pitäis tehä. saatan alkaa vaan itkeä yhtäkkii ja sitte välil oon tosi ilone ja sekunnis sitte se muuttuu raivoamiseks.
tätä asiaa ei sitte yhtää auta että mutsin uus miesystävä on tässä kuviossa mukana ja siis toi tyyppihän on ihan okei mut nykyään mua vituttaa koko äijän läsnäolo niin paljon ettei mitään rajaa.
mutsi on monesti uhannu laittaa mut sijaiskotiin, ja nykyään se tosiaanki tuntuu paremmalta vaihtoedolta ku tääl asuminen. kuraattori selittää että ne on vaan normaalia kapinointia, mutta ei nää riidat enää oo mtn kapinointia!
ei tän ahdistuksen kans välillä tunnu pystyvän elää jote välillä käy mieles vaa tappaa ittensä.
ja mun pitäis puhua kuraattorin kans siitä että mä oon ihan loppu, etten enää vaa jaksa elää tälleen.
nykyään siis kiihdyn nollasta sataan alle sekunissa ja mielialat vaihtelee tuon tuosta ja tunnen siis jotai aivan silmitöntä vihaa ihmisiä kohtaan. ei tää ny enää oo mitää teinikapinaa...
mä en tosiaankaa tiedä enää mitä pitäis tehdä ja oon aivan hukassa joten jos joku ihminen vois nyt yksinkertaisesti vaan vähä neuvoa..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomi24 on todella paska paikka hakea neuvoja.
Keskustele vaikka äitisi kanssa, joka voi hankkia sinulle ammatilaisen apua.
tilanne on siis tää et faija kuoli> kesällä uus miesystävä<
on tässä kuviossa mukana
tuossa lainauksia sinun omasta textistäsi
noi merkit on minun lisäämiä,korostaakseni mistä on kysymys
Siinä ei sitten kovinkauan mutsis haikaillu kun hilas uuden jätkän isäsi tilalle.
Minun mielestä,ÄITISI on enemmän hoidon ja avun tarpeessa kuin sinä.
Enempiä neuvoja tai ohjeita antamatta luulen että tämä antaa sinulle ajattelemisen aihetta siitä,missä mennään.