Olin ymmärtämätön, huudattaja.
Huutaa silloin olisi pitänyt mulle, että lopeta.
Hämmästellyt silloin kai olisin, että vaikka
hiljaa olen, ankarasti käsketään mut
lopettamaan, vaikken ymmärrä mikä.
Ihan hiiren hiljaa olin,
mutta silti ymmärtämätön
olin ja huudatin.
Minä hiljaisuutta huudatin,
sitä tahtonut minä en
ymmärtää silloin, kun vasta nyt
asian valjettua.
Hoksannut en asioista
huolta hyvää pitää,
hoksannut en hoksata
sanottavaani sanoa.
Annoin mä tietämättäni hiljaisuuden käsiin
vallan.
Se hiljaisuus ympärillä vallitsi,
eikä tietoa ollut milloin
sanottavaani sanomassa olisin
kertomassa.
Huutaa silloin olisi pitänyt mulle, että lopeta.
Hämmästellyt silloin kai olisin, että vaikka
hiljaa olen, ankarasti käsketään mut
lopettamaan, vaikken ymmärrä mikä.
Ihan hiiren hiljaa olin,
mutta silti ymmärtämätön
olin ja huudatin.
Minä hiljaisuutta huudatin,
sitä tahtonut minä en
ymmärtää silloin, kun vasta nyt
asian valjettua.
Hoksannut en asioista
huolta hyvää pitää,
hoksannut en hoksata
sanottavaani sanoa.
Annoin mä tietämättäni hiljaisuuden käsiin
vallan.
Se hiljaisuus ympärillä vallitsi,
eikä tietoa ollut milloin
sanottavaani sanomassa olisin
kertomassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoinen runo sinulta, keksijä! Kiitos tästä :)