Terve, kirjoitan aiheesta kysyäkseni hieman ennakoiden hammastukseen liittyviä asioita, täällä tuntuu olevan ihan aiheellista kirjoittelua koiran käytökseen liittyen.
Otimme kotiimme n.vuoden ikäisen dobermann-mikserin(ilmeisesti saksanpaimenkoiraa/muuta paimenkoiraa). Koira oli syöpää sairastavalle naiselle yhtäkkiä allergian takia vääränlainen ratkaisu. Se oli kerennyt olla 3 viikkoa edellisessä kodissaan; edelliseltä omistajaltaan huostaanotettu (bilettänyt ja jättänyt koiran pitkiksi ajoiksi yksin, ilmeisesti saatuaan häädön)
Kävimme perheen voimin koiraa katsomassa, ja sen verran hienosti toimii esimerkiksi lapsen kanssa, että kolmatta vuorokautta täällä nyt ihmetellään tätä eloa :)
Oppii nopeasti ja on toivotusti helposti muokattavissa.
Ainoa "pulma", jonka keksin, on tämä hammasasia.
Uskoisin, että käytökseen ei edellisessä, lyhytaikaisessa sijoituksessa ole puututtu mitenkään. Saatikka ensimmäisessä asumuksessaan..
Perheen 6-vuotiasta pyreneittenkoiranarttua uusi narttu ei yritäkään pomottaa.
Tänä aamulla hyppäsi 6-vuotiaan poikamme viereen sohvalle ja alkoi hihasta (ja kädestä) hampailla nykimään, kun MINÄ kielsin ja yritin poistaa sohvalta, ei totellut, työnsin pois, ja minuakin yritettiin kaluta. Mielestäni ottaa napakasti kiinni, ikäänkuin kokeilee, kuinka kovaa saa?
Samoin pallon kanssa, joita rakastaa, jo tällä aikavälillä on antanut ottaa pois, mutta harjoituksen puutetta selvästi on. Voiko asialle "tämän ikäisenä" tehdä vielä pitkällä tähtäimellä jotakin?
Koira on mielestämme enemmänkin pentumaisen riehkä, muttei vuoden ikäisen enää kuuluisi hampaitaan näyttää. Agressiivinen ei ole, vai onko lapsen pomottaminen agressiivista?
Onko olemassa tehokkaita keinoja, eihän nyt tarvitse säästellä tehokkuudessa vain siksi, että rescue-tapaus on näin tuore? Kiitos jo etukäteen asiallisista neuvoista. ymmärrämme toki, että nyt on ensimmäiset viikot vasta menossa stresseineen, mutta haluan toimia johdonmukaisesti ja tarvitsen asiantuntevaa neuvoa avukseni :)
Otimme kotiimme n.vuoden ikäisen dobermann-mikserin(ilmeisesti saksanpaimenkoiraa/muuta paimenkoiraa). Koira oli syöpää sairastavalle naiselle yhtäkkiä allergian takia vääränlainen ratkaisu. Se oli kerennyt olla 3 viikkoa edellisessä kodissaan; edelliseltä omistajaltaan huostaanotettu (bilettänyt ja jättänyt koiran pitkiksi ajoiksi yksin, ilmeisesti saatuaan häädön)
Kävimme perheen voimin koiraa katsomassa, ja sen verran hienosti toimii esimerkiksi lapsen kanssa, että kolmatta vuorokautta täällä nyt ihmetellään tätä eloa :)
Oppii nopeasti ja on toivotusti helposti muokattavissa.
Ainoa "pulma", jonka keksin, on tämä hammasasia.
Uskoisin, että käytökseen ei edellisessä, lyhytaikaisessa sijoituksessa ole puututtu mitenkään. Saatikka ensimmäisessä asumuksessaan..
Perheen 6-vuotiasta pyreneittenkoiranarttua uusi narttu ei yritäkään pomottaa.
Tänä aamulla hyppäsi 6-vuotiaan poikamme viereen sohvalle ja alkoi hihasta (ja kädestä) hampailla nykimään, kun MINÄ kielsin ja yritin poistaa sohvalta, ei totellut, työnsin pois, ja minuakin yritettiin kaluta. Mielestäni ottaa napakasti kiinni, ikäänkuin kokeilee, kuinka kovaa saa?
Samoin pallon kanssa, joita rakastaa, jo tällä aikavälillä on antanut ottaa pois, mutta harjoituksen puutetta selvästi on. Voiko asialle "tämän ikäisenä" tehdä vielä pitkällä tähtäimellä jotakin?
Koira on mielestämme enemmänkin pentumaisen riehkä, muttei vuoden ikäisen enää kuuluisi hampaitaan näyttää. Agressiivinen ei ole, vai onko lapsen pomottaminen agressiivista?
Onko olemassa tehokkaita keinoja, eihän nyt tarvitse säästellä tehokkuudessa vain siksi, että rescue-tapaus on näin tuore? Kiitos jo etukäteen asiallisista neuvoista. ymmärrämme toki, että nyt on ensimmäiset viikot vasta menossa stresseineen, mutta haluan toimia johdonmukaisesti ja tarvitsen asiantuntevaa neuvoa avukseni :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koira elää tässäja nyt tilanteissa. Mielestäni sinun ptää nyt heti alussa tehdä kaikki sille sallitut ja kielletyt asiat selvälsi koiralle. Mikä on ei, on ei nyt heti eikä hetken päästä, samoin sallitut asiat.
Johdonmukaisuus tekee koiran olon turvalliseksi ja kotoisaksi, toki se voi koetella kieltoja, mutta koiralle ei periksi saa antaa. Perheen ihmiset, lapsetkin ovat koiran yläpuolella heti alusta alkaen.
itselleni on lapsiperheeseen tullut aikuinen saksanpaimenkoira, ja asiat sujuivat oikein hienosti, ja koira eli meillä pitkän ja hyvän elämän, Se oli jo viikossa kuin olisi ollut meillä aina.
Anna sen ensin kotitua, monta kotia ja ties millaista kohtelua takana, niin koiralta vie pitklään, että luottaa teihin. Lapsille säännöt miten koiran kanssa ollaan, eläintä on ehdottomasti kunnioitettava. Lue roduista joita koirassa on. Osoita ensin koiralle, että aidosti ja jokainen perh jäsen rakastatte sitä, suojelette, puolustatte, hoidatte, jne. Sitten vasta voitte alkaa vaatia. Eläinhän on peloissaan kaikesta kokemstaan. Sitten ehottmasti lapsille ja lasten kavereille samat pelisäännöt selviksi. Koiran korvassa ei kiljuta, sen eteen ei juosta, sille annetaan rauha, erit ruokarauha, jne.
Olen samaa mieltä että koiran tulee saada aikaa kotiutua, ja nähdä että olette luottamuksen arvoisia.. Mutta, olen myös ehdottomasti sitä mieltä että koiralle tulee myös välittömästi osoittaa että hampaita ei käytetä ihmisiin, vaatteisiin ym. "kiellettyihin" asioihin.
Koiralla on varmaankin paljon purkaamatonta energiaa, joka olisi kyllä hyvä kanavoida johonkin älylliseen tekemiseen, jossa myös fyysinen puoli toteutuisi.
jäljestäminen/esinehaku ovat hyviä esimerkkejä sellaisesta nenätyöstä joka väsyttää koiraa sekä henkisesti että fyysisesti.. ja tietenkin myöhemmin voitte myös henkilöhakua "leikkiä" lapset yleensä pitävät siitä, mutta tuo hampaiden käyttö pitää ensin saada halllintaan.
Lisäksi teillä on taistelutahtoinen sekoitus, joten vetoleikit ovat varmaan mieluinen leikki, muistatte vain että te olette se joka päättää koska leikitään, ja milloin leikki loppuu.
Koiran pois työntäminen, oli tilanne mikä tahansa koiraa ei työnnetä pois, se vain lisää negatiivistä käyttäytymistä, jos koira pitää saada sohvalta alas, tai huoneesta pois.. jos ei käskystä lähde laitetaan remmi ja talutetaan koira pois, ns.noutajaremmi on siinä kätevä apuväline, ei tarvita pantaa koiralla kokoajan.
Ja vaikka koira ei ole agressiivinen, voi leikistäkin tulla ikäviä reikiä varsinkin jos vastapuolena on teidän tai jonkun vieraan lapsi, sen verran voimakas sekoitus teillä on..
Osoittakaa koiralle oma paikka ja lapselle ehdottomasti myös opettaa että kun koira siellä on sinne ei mennä.. jokainen koira tarvii rauhaa. koiraa voi myös opettaa menemään sinne kun tuntuu että meno alkaa olemaan liian kovaa.
Ihmisen on osoitettava johtajuutta koiralle alusta alkaen, ensimmäisestä päivästäkin. SE luo turvallisuutta ja luottamusta, ei koiran lelliminen. Johtajuutta osoitetaan asettamalla rajat ja säännöt, joista pidetään kiinni. Se ei estä osoittamasta hellyyttäkin koiralle. Ei se johtajuus mitään tylytystä tarvi olla. Jos alussa koira huomaa, että ihmiset vain myötäilevät ja säälivät sitä, se ottaa vallan perheessä. Kuvailemasi "hammastelu" on huolestuttava asia, nollatoleranssia!