niin minua seuraat, pohjantähti
taivaankannen valontuoja
ettei sisaresi kuu
minun huutoani öisin kuule
kun yö kohtaa aamun
valkohehkuiset taivaanvalot
auringon varjoksi kutsuvat
milloin seuraa valon aamu
yön varjot väistyvät
tänään yö on vielä kylmä
vielä lämpö minuun palaa
taivaankannen valontuoja
ettei sisaresi kuu
minun huutoani öisin kuule
kun yö kohtaa aamun
valkohehkuiset taivaanvalot
auringon varjoksi kutsuvat
milloin seuraa valon aamu
yön varjot väistyvät
tänään yö on vielä kylmä
vielä lämpö minuun palaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä on ajatusta...
Ehkä hieman häiritsi tuo yö - se toistuu joka säkeessä - mutta häirintä ei vie kuitenkaan lopullista lukunautintoa =)
Hienosti kuvattu.. pidin yö -sanaa jotenkin tehosteena,
johtolankana..
Sitähän se oli, toisaalta meni ehkä liiallisuuksiin sen käyttö tässä..
Öisin on luovuus parhaimmillaan, (jostain lukenut)
ja tässä se pitää paikkansa, loit sanoilla lukuelämyksen.
kiitti Liona. Oikeastaan paras luovuus iskee 3 - 5 aikaan aamuyöllä, jos vaan jaksaa valvoa..
Jep rygseck, tuli toistoa liikaa. Mutta kirjoitin minkä kirjoitin. :)