Kilometrejä täristelyajoa , eväitten syöntiä (kaalipiirakoita, kirsikkamehua ja -drinksua) sekä pari pissataukoa (miehet oikealle puolelle tietä ja naiset vasemmalle!) on jo takana, kun saavutaan vanhalle Jyskyjärvelle.
Perinteinen karjalaiskylä Tsirkkakemijoen rantamilla näyttää jo siltä, mitä toiveissa oli matkalle lähtiessä ja millaisia kuvia Vienankarjalan esitteissä on.
Harmaita enemmän tai vähemmän ränstyneitä hirsitaloja jokitöyräällä. Vielä muutama saunarakennus joen rannalla (=karjalaista perua, venäläisten banjat ovat talon vieressä?).
Romanttiset mutta käytännölliset puiset riippusillat joen ylitykseen. Niitä on kolme Jyskyjärvellä ja yhden kohdalle pysähdymme.
Näihin siltoihin varat ovat kuulema kylän naiset keränneet myymällä kasvattamiaan vihanneksia, marjoja ja sieniä sekä käsitöitä. En oikein päässyt selvyyteen, koska sillat oli tehty, mutta kauniin harmaiksi ne jo oli ehtineet.
Joenranta on siisti (toisin kuin pelättiin, monestihan ranta on yleinen kaatopaikka..)
Isohko (puu)
vene sattuu juuri ohittamaan kohdan; iloiset pojat huiskuttavat (pullojaan nostellen!), ei mitään liivejä tietenkään ja katkua tulee moottoristakin mutta mukava retki näyttää olevan!
Kävelemme katselemaan yhden pikkutienvarren maisemia, harmaita (monin eri tavoi fiksailtuja) mökkejä rehevine kasvi- ja kukkmaineen. On perunaa kaikilla, kurkkuja, kurpitsoja, marjapensaita ja kesäkukkIa.
Pihoilta muutama naisihminen tervehtii ja kutsuupa yks mies peremmällekin, mielellään ilmeisesti myisi vihanneksiaan ja vaikka emme tässä vaiheessa osta mitään saamme kuitenkin kukkakimpun mukaamme.
Rantaniityllä laiduntaa kymmenkunta lammasta ja vuohta. Perhoset (nokkos- j a suruvaippa ja pienet kirkkaansiniset) lentelevät jo vähän kuivissa heinikoissa, heinäsirkat sirittävät ja aurinko paistaa siniseltä valkopilviseltä taivaalta...
Villivadelmia maistellessa tässä romanttisessa ympäristössä ei tule mieleen päätetyö kuumassa meluisassa kansliassa..
Rupeamme tekemään lähtöä ja innokkaimmat valokuvaajat menevät vielä riippusillalle uudelleen, jolloin paikalle saapuu postikorttienmyyjänuorukainen (viesti turisteista on mennyt).
Kun ollaan jo autossa istumassa (kortteinemme, joita poika myi sekä euroilla että ruplilla) tulee paikalle vielä siisti keski-ikäinen nainen paperinippu kädessään. Selviää, että hänellä on vammainen lapsi kotihoidossa ja valokuvia tästä.
Me turistit herkistytään ja "kolehti" kerätään..
Helteinen päivä jatkuu kohti entistä Uhtuaa, nyk.Kalevalaa.
Mutta jo tässä maisemassa käyminen riitää toteuttamaan sen, mitä odotin Vienankarjalasta.
Perinteinen karjalaiskylä Tsirkkakemijoen rantamilla näyttää jo siltä, mitä toiveissa oli matkalle lähtiessä ja millaisia kuvia Vienankarjalan esitteissä on.
Harmaita enemmän tai vähemmän ränstyneitä hirsitaloja jokitöyräällä. Vielä muutama saunarakennus joen rannalla (=karjalaista perua, venäläisten banjat ovat talon vieressä?).
Romanttiset mutta käytännölliset puiset riippusillat joen ylitykseen. Niitä on kolme Jyskyjärvellä ja yhden kohdalle pysähdymme.
Näihin siltoihin varat ovat kuulema kylän naiset keränneet myymällä kasvattamiaan vihanneksia, marjoja ja sieniä sekä käsitöitä. En oikein päässyt selvyyteen, koska sillat oli tehty, mutta kauniin harmaiksi ne jo oli ehtineet.
Joenranta on siisti (toisin kuin pelättiin, monestihan ranta on yleinen kaatopaikka..)
Isohko (puu)
vene sattuu juuri ohittamaan kohdan; iloiset pojat huiskuttavat (pullojaan nostellen!), ei mitään liivejä tietenkään ja katkua tulee moottoristakin mutta mukava retki näyttää olevan!
Kävelemme katselemaan yhden pikkutienvarren maisemia, harmaita (monin eri tavoi fiksailtuja) mökkejä rehevine kasvi- ja kukkmaineen. On perunaa kaikilla, kurkkuja, kurpitsoja, marjapensaita ja kesäkukkIa.
Pihoilta muutama naisihminen tervehtii ja kutsuupa yks mies peremmällekin, mielellään ilmeisesti myisi vihanneksiaan ja vaikka emme tässä vaiheessa osta mitään saamme kuitenkin kukkakimpun mukaamme.
Rantaniityllä laiduntaa kymmenkunta lammasta ja vuohta. Perhoset (nokkos- j a suruvaippa ja pienet kirkkaansiniset) lentelevät jo vähän kuivissa heinikoissa, heinäsirkat sirittävät ja aurinko paistaa siniseltä valkopilviseltä taivaalta...
Villivadelmia maistellessa tässä romanttisessa ympäristössä ei tule mieleen päätetyö kuumassa meluisassa kansliassa..
Rupeamme tekemään lähtöä ja innokkaimmat valokuvaajat menevät vielä riippusillalle uudelleen, jolloin paikalle saapuu postikorttienmyyjänuorukainen (viesti turisteista on mennyt).
Kun ollaan jo autossa istumassa (kortteinemme, joita poika myi sekä euroilla että ruplilla) tulee paikalle vielä siisti keski-ikäinen nainen paperinippu kädessään. Selviää, että hänellä on vammainen lapsi kotihoidossa ja valokuvia tästä.
Me turistit herkistytään ja "kolehti" kerätään..
Helteinen päivä jatkuu kohti entistä Uhtuaa, nyk.Kalevalaa.
Mutta jo tässä maisemassa käyminen riitää toteuttamaan sen, mitä odotin Vienankarjalasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nyt ottaa pattiin vanhaarouvaa!
Kirjoittelin kahvitunnilla Uhtualla näkemiäni pitkät pätkät ja nyt sepustusta ei ole missään!
..vetin netti!
Tai ehkä se onkin helpotus...
Koeta toki jaksaa kirjoittaa uudelleen kadonnut pätkä. Kiva lueskella. Itsekin niissä maisemissa muutaman kerran käyneenä. Tosin viime käynnistä pian 10 v.
Strastui zemzuzina
Jokaisen Jyskyjärvellä vierailevan suomalaisen pitäisi viettää päivä tai pari suvipäivää heidän vieraanaan.
Olimme myöhässä sovitusta saapumisajasta ja "vuokraemäntämme" oli jo huolissaan; tulisimmeko ollenkaan.
Kylyn hän oli kuitenkin lämpöisenä pitänyt. Komento tulikin heti saavuttumme saunomaan.
Sitten odotti maittava karjalalainen kotiruokaillallinen. Muutama vodkaryyppy päälle ja kamariin nukkumaan.
Aamulla herättiin kukonlauluun. Leskirouva oli valmistanut aamupalan, jollaista ei saa muualla, kuin Jyskyjärven Annan pirtissä.
Sitten yli Kemijoen riippusiltojen, ihailemaan tsasounaa ja hiljaista kylänraittia, jossa vain halli haukkui ja kissat juoksentelivat.
Kaupan eteen oli kuitenkin tullut jo jono ihmisiä. Jano oli päässyt yllättämään paikalliset starikat. Siihen jonoon piti meidänkin liittyä. Jano läx ja tuli uusia tuttavuuksia.
Illalla uusia seikkailuja ja kokemuksia kohti Solovetskiin , mutta Jyskyjärvelle palataan ja silloin ei ole kiire.....
Hienoa osmokos!
Itse olen kuten ennenkin todettu vain piipahtanut ja saanut vain maistiaiset koko miljööstä.
Ehkä joskun onnistun minäkin viettämään siellä pidemman ajan..
Kuten "zemzuzina" hehkuttaa, Jyskyjärvellä talojen tontit ovat hyötykasvien peitossa (usein perunaa) ja kyläteillä vapaana kulkevien elikoiden vuoksi aidattu. valpas koira haukkuu monessa pihassa. Polttopuupinot kiinnittävät myös huomiota.
Ja on yllättävää, että pihoilla ja teiden varsilla kasvaa myös poppeleita, vaahteroita, saarnia ja tammia.
Selitys etelän puille on se, että 1930-luvulla kylään tuli lääkäriksi Aleksandra Dobrynina, joka harrasti puutarhanhoitoa. Pian hän sai koko kylän innostumaan asiasta. Dobryninan oma puutarha on edelleen olemassa hänen mukaansa nimetyssä saaressa.
Kun kesällä 2010 seikkailin Jyskyjärvellä, kylän taloihin vedettiin valokuitukaapeleita. Signaali tulee radioteitse ja satelliittilautasen kautta kylään. Näin saatiin korpimaille yhden tiedonsiirtoväylän kautta tv puhelin internet, 37 megabits.
Jyskyjärveltä Antikaisen saaren kautta Uuteen Jyskyjärveen johtavat puusillat oli tuolloin vuonna 2010 juuri uudelleenrakennettuja.
Uusi Jyskyjärvi on varsinaisesta Jyskyjärvestä 7 kilometriä itään.
Uusi Jyskyjärvi on rakentunut puukuljetuksiin käytettävän juna-aseman ympärille. Rata vie Suojärvelle pohjois-eteläsuunnassa.
Jyskyjärvi on tyypillinen karjalainen joenvarsikylä, jossa talot kulkevat nauhana pitkin joentörmää päädyt rantaan päin.
Kylässä on useita pieniä kauppoja ja posti. Kylä on myös laajan saloseudun varsinainen keskus. Asukkaita on noin 1200, joista karjalaisia 65 prosenttia.
Kaksi havainnollistavaa kuvaa Jyskyjärven maisemista.
1) Talot nököttävät päädyt jokirantaan päin.. Veneet varttuvat soutajiaan..
http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=8&with_photo_id=964416&order=date_desc&user=201960
2) Ilta saa.. Jossain kaukana haukkuu terhakka koira..
http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=94&with_photo_id=58483159&order=date_desc&user=3571485
Jyskyjärvellä on saatavana kotimajoitusta.
Ainakin Vierastalo Tuulikki on yksi majoittajista.
Tuulikissa on tiloja noin kymmenelle matkailijalle.
Vierastalo Tuulikin info:
http://www.korela.info/fi/3621/4129.html
Hotelli Fregatilta Kostamuksesta on matkaa Jyskyjärven tienhaaraan noin 22 kilometriä. Siihen asti on asvalttitietä. Tienhaarasta Jyskyjärvelle on matkaa 75 kilometriä. Tämä on mutkittelevaa hiekkatietä, joka täristää lähes koko matkan ja pölyää kuivalla kelillä.
Tiereitin läheisyydessä, jo lähellä Jyskyjärveä, on Borovoin (Борово́й) taajama, joka syntyi 1960-luvulla metsäteollisuuden ympärille. Taajama on tukkipuiden lajittelu- ja uittokeskus sahoineen radan varressa. Kylässä on parituhatta asukasta.
Jyskyjärveltä on 65 kilometriä hiekkatietä Vienan Kemi-Uhtua maantielle.
Uuden tielinjauksen myötä tienhaara on kaksi kilometriä Kepan kylän länsipuolella. Aikaisemmin Jyskyjärven tie kulki Haikolan kylän kautta maantielle.
Tienhaarasta on 50 kilometriä länteen Uhtualle, ja tie on pääosin asvalttia.
Vienan Kemin keskustaan itään on 125 kilometriä.
Haikola kylä, joka oli Jatkosodassa venäläisten partisaanien koulutuskeskus, jää siis vanhan tieuran varteen järvikannaksille. Haikolassa koulutetut partisaanit kävivät Suomen puolella tekemässä tihutöitään, siviilien murhia, yhteensä noin 200.
Ylemmille esikunnille raportoitiin sotilasosastojen ja -kohteiden tuhoamisesta, tietty. Suomen vastaista partisaanitoimintaa johti Juri Andropov, tuleva Neuvostoliiton presidentti. Sillä lailla.
Haikola on myös vienankarjalaisen Ortjo Stepanovin (1920 – 1998) kotikylä.
Stepanov oli yksi karjalaisen kulttuurin ja sen säilyttämisen merkittävä puolestapuhuja. Hän kirjoitti teoksiaan suomeksi. Haikolassa on hänen hautamuistomerkkinsä.
Kun matkailee Kostamuksesta Jyskyjärven kautta Uhtualle, huomaa selvästi, kuinka Vienan länsiosien vaaramaisemat alenevat itään päin mentäessä melko nopeasti metsäiseksi kangasmaaksi.
Mitä idemmäksi mennään sitä tasaisemmaksi maasto siis käy.
Ja suurin osa Vienasta on jäkäläistä mäntymetsää ja suokorpea.
Vienassa ovat Fennoskandian laajimmat erämaa-alueet, salot.
Jyskyjärven ja Uhtuan välisellä osuudella esimerkiksi näkee, että saloilla on erilaisia vesiä on paljon: pieniä ja isoja järviä, lampia, syvissä uomissa virtaavia jokia, koskia, purosia, noroja, lahtia, poukamia ja salmia.
Kesämatkoja Vienaan suunnitteleville on käytössä mukava sivusto, johon on koottu kylä kylältä monipuolista tietoa ja kuvia.
Sivusto on "Ontrei Malisen kantele -reitti":
http://www.juminkeko.fi/ontrei/jyskyjarvi.html
Sivuston vasemmassa laidassa on kyläluettelo, ja oikeaan laitaan avautuu ko. kylään liittyviä lisäotsikoita. Niiden takana on sitten yksityiskohtaisempaa tietoa.
Majoitusliikkeistä on tietoja lisäksi.
Vienan Karjala soveltuu mainiosti omatoimiseen matkailuun henkilöautolla tai matkailuautolla. Myös bussimatkoilla pääsee hyvin Vienan ainutlaatuiseen tunnelmaan.
Monet matkatoimistot tekevät retkiä Vienaan ja Jyskyjärvelle.
Tässä eräs katsaus vuoden 2012 matkatarjontaan satunnaisessa järjestyksessä:
1) Stailiamatkat:
http://www.stailiamatkat.fi/20/AIKAMATKA-VIENAN-KARJALAAN-9-1282012
2) Carelian Wild Guys:
http://carelianwildguys.suntuubi.com/?cat=9
3) Kulttuuri- ja luostarimatkat:
http://www.monasterytours.com/matkat/karjala/vienan_karjala_-_solovetsk/
4) Niikon matkat:
http://www.niikonmatkat.fi/Jyskyjärvi---Karjalan-helmi.php
5) Kalevalaisten Naisten Liitto:
http://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/kulttuuritoiminta/ajankohtaiset-tapahtumat/tapahtumat/elamysmatka-solovetskiin-ja-vienan-karjalaan-11.-17.6.2012.html
6) Pohjolan Matka:
http://www.pohjolanmatka.fi/!view/!id6429?ref=http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=jyskyjärvi 2012 pohjolan matka&source=web&cd=1&ved=0CG8QFjAA&url=http://www.pohjolanmatka.fi/!view/!id6429&ei=IgC6T7KAHMjNswad9YXxBw&usg=AFQjCNHlsvg0ZVcbzQRI-1hLebTyW9Rvxg
7) Tilausmatkat Oy/Matka-Moilanen:
http://www.tilausmatkat.info/www/fi/index.php
Edelleen, ns. ”pienseuruematkoja” tekevät monet matkatoimistot melkein jokaisessa Suomen kaupungissa. Näitä seurueille räätälöityjä matkoja ei helposti netistä saa.
Asiat lähtevät rullaamaan, kun soitat suoraan lähimpään matkatoimistoon ja kokoat oman porukan. Tai kysyt mukaanpääsyä johonkin jo kehkeytymässä olevaan porukkaan. Retkelle sopiva kulkupeli voi olla tila-auto, isompi maasturi tai pikkubussi (9-18 hengen).
”Pienseuruematkoille” saa yleensä asiantuntevan oppaan. Matkaoppaan pitää pystyä herättämään maisema eloon ja antamaan sille merkityssisältö. Vienan kulttuuri, historia ja nykypäivä pitää tuntea ja osata viimeisen 100 vuoden ajalta hyvin.
Edellisen viestin yksi linkki epäonnistui. Kokeillaanpa uusiksi:
http://www.pohjolanmatka.fi/fi/matkat/matkakohteet/kiertomatkat/venaja/kalevalanrunokylat
Viena voisi olla suuntana kesällä 2013.