Elämä pyörätuolissa istuvan kanssa

Jos mies on omatoiminen, ei yhdessä eläminen ole paljon sen kummempaa kuin terveenkään miehen kanssa.
=)

Jos mies on kovin sairas ei ole suuremppaa merkitystä sillä käveleekö hän vai istuuko pyörätuolissa.

Pyörätuolillahan pääsee mihin vain. Pieniä rajoituksia on kuten että hissi pitää olla jos kerrostaloon tai toiseenkaan kerrokseen haluaa. Olen nähnyt pariskunnan, jossa mies on pyrötuolissa ja pariskunta käy tansseissa ja tanssi sujuu tosi ihanasti. Sitä on ilo katsoa, niin sulavaa se on. Lähes unohtaa katsellessaan että toinen on pyörätuolissa. Jos oikeasti rakastat, pyörätuoli ei merkitse mitään, ei yhtään mitään. Ota kuitenkin selville etttä sujuuko seksiasiat miten.

jos kaverilla genitaali pelittää ja muutenkin synkkaa niin anna palaa vain...

Itse pyörätuolissa istuvana olen monasti tullut karvaasti kokemaan ihmisten välinpitämättömyyden, mutta olen paskat nakannut sellaiselle!
Tiedän mikä olen, mihin pystyn ja mitä haluan.
Toinen asia on kuitenkin parisuhde.
Liian kilttinä ja toisia, ennen itseäni ajattelevana, olen saanut puukosta selkään liian usein.
Olen ollut se "ymmärtäväinen" osapuoli vastoinkäymisissä, koska oma taustani on ollut todella raaka.
Eli elämä on lyönyt todella lujalla kädellä.
Muutaman kerran onkin käynyt sitten niin, että toinen on kertonut pyörätuolin olevan merkityksetön ja että ihminen persoonana on tärkeämpi.
Keskustelut ja yhteinen aika ovat johtaneet molemminpuoliseen tunteiden roihahtamiseen ja rakastumiseen.
Jälkimmäinen kuitenkin vain minun osaltani, koska olen tunneihminen ja sydän vie mikäli toinen osapuoli osoittaa samansuuntaista.
Loppupeleissä olen tullut huomaamaan olleeni ainoastaan "laastari" haavan päällä sen parantuessa.
Ja kun ei laastaria enää tarvita, toivotaan ruvenkin nopeasti irtoavan.
Älkää siis hyvät ihmiset sanotko, että tunnette jotain henkilöä kohtaan, joka istuu pyörätuolissa, jollette todella tarkoita sitä.
Uskon että sellaisiakin ihmisiä löytyy tästä pinnallisesta maailmasta, jotka eivät välitä käveleekö toinen vai ei.
Itse en anna tuolin haitata elämääni, koska silloin loppuisi harrastukseni kuin seinään (Hirvi / Peura / Kauris, sekä muu metsästys ja kilpa-ammunta / tarkkuusammunta).
Minulle luonto on se mielen parantava elementti, enkä koskaan ole ajatellut etten pysty / pääse, vaan niin, että miten pystyn / pääsen (Etenkin luonnossa liikkumisen kanssa) ja todella usein keräilenkin ajatuksia kesä / - syksy / - talviöinä laavulla istuen, nuotion rätinää katsellen ja aamulla huomaten sen, miten kaunis luonto onkaan herätessään.

Tämä ei ollut palopuhe eikä ketään sormella osoittava kannanotto, vaan minun kokemuksiani elämästä.

Toivotan kaikille erittäin rakkaita ja helliä hetkiä, jotka ovat löytäneet ihmisen josta välittää rakastumissen asti, olipa pyörätuolissa tai ei.

Terveisin: Pyörätuolissa istuva hirvimies