Unohdettu

Laiminlyöty, pölyinen ja harmaa
on kukka seinänvierustalla.
Ei kuki, se on varmaa,
muisto parempien aikojen.

Se joskus oli nuori, täynnä elämää
ja hehkui kukin loistavin.
Elämä kauneimmankin näännyttää;
elämä melkein tappoi sen.

Vaan jotain sattui eilen, viime yönä,
jotakin mitä tuskin odotin.
Kuin olis elämänsä viime työnä
halunnut tehdä jotain suurempaa.

Se teki kukan, kukan yhden vain.
Vaan yksi kukka elämässä riittää.
Ja kun sen yöllä nähdä sain,
siitä voin vain kiittää.