Vapaaehtoistyön aloittaminen askarruttaa?

Itsellä samantyyppinen askarrustilanne. Olen sairaslomalla mielenterveyssyiden takia, mutta jotain sisältöä pitäisi elämässä olla. Kotona istuminen ei minua vie eteenpäin. Asun Turun seudulla ja ongelmana on löytää itselle sopiva vapaaehtoistyön muoto. En haluaisi kovin ihmiskeskeiseen hommaan, sosiaalinen jaksaminen ei ole kehuttava. Kävin SPR:n ystäväkurssin, mutta siinähän tietenkin ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Olen ollut kirpputorilla vapaaehtoisena, mutta siinäkin menee iso osa hassahtaneiden asiakkaiden kanssa jutteluun, minkä koen ahdistavana.

Onko ehdotuksia yhdistyksistä mihin voisi ottaa yhteyttä ja missä toiminta ei keskittyisi ihmisiin? Voisin vaikka liimata postimerkkejä jäsenkirjeisiin tai vastaavaa hiljaista itsenäistä puuhastelua. Seurakunta ei ole minun juttuni, mutta neuvovatko esim. työvoimatoimistoissa eteenpäin myös vapaaehtoistöiden suhteen?

Minulla on kokemuksia Helsingin SPR:stä ja SPR on niin iso toimija ja toiminta organisoitunutta, että löytyy joustavampiakin ratkaisuja osallistua jos ei esimerkiksi viikoittain pääse. Kannattaa ottaa yhteyttä ja puhua omasta tilanteesta. Muutoin kannattaa edetä juuri oman kiinnostuksen mukaan, jos jokin tuntuu kivalta tai itselle tärkeältä. Pelkän auttamisen halun vuoksi ei omasta mielestäni kannata hommaan lähteä, koska vapaaehtoistyö on myös hetkittäin työtä, parhaimmillaan siitä saa kyllä todella hyvän mielen.

Tuntematta sitä, mitä sairastat, yksi mieleentuleva mahdollisuus voisi olla vertaistuki, jos sairastat jotakin sellaista, josta on vertaistukiryhmiä.

Meillä aloitti 2000 luvun alussa eräs opiskelija opintonäytetyönä, vapaaehtoisena päihteistä kärsivien "kerhoillat".
Ne olivat maanantaisin klo 19 srk:n tiloissa.
Siellä oli keskinäistä keskustelua ja lopuksi hengellinen hartaus. Kahvi ja pulla maksettiin porukalla - kellä rahaa oli tai vetäjä omista rahoista.
Tilaisuuteen piti tulla suhtkoht selvänä - kertaakaan ei ollut häiriöitä
Päihteistä kärsivä, päihteitä käyttävä tai hänen omainen, läheinen, ystävä, naapuri tms. on varmaan kokeillut kaikki mahdolliset hoito- ja avunannot, mutta tämmönen hengellinen tilaisuus on jäänyt kokeilematta
Ilta oli vapaamuotoinen - kenenkään nimeä ei kysytty. Kenenkään kuulumisia ei kyselty. Kenenkään puhumista ei kielletty - toisin saatettiin rajoittaa ajallisesti ja joskus "asiallisesta".
Illat alkoivat muutamasta henkilöstä ja se laajeni hetkessä jopa 50 henkilöön illassa - oli erittäin suosittu. Paikka oli alueella jossa ei juurikaan muuta ohjelmaa ollut ja ilta oli viikosta sellainen jolloin oli aikaa tulla.
Juttu kesti pari - kolme vuotta kunnes srk huomasi sen suosion. Kävijämäärä reippaasti yli sunnuntaisen messun.
Ilmeisesti kateus ja "oma osaaminen" nosti päätä srk:ssa ja he lupasivat ottaa jutun hoitoon.
Ja juttu siirretiin samantien pois apua hakevilta muualle ja olen kuullut, että ilta jatkuu lähinnä muutaman "silmäätekevän" keskustelupiirinä.
Päihdejuttua pidetään esillä, muttei ongelmasta kärsivä uskalla sinne mennä
Onko enää edes tervetullut ja saako hän sitä apua mitä sai iltojen alussa (jos yksikin apua saisi niin hän kertoisi muille ja suosio kasvaisi jälleen) ja isossa ryhmässä helposti "naama" unohtui - oli helppo puhua.
Lisätietoja voin antaa jos joku on tämmösestä kiinnostunut

Jäi kertomatta, että jokaiselle illalle oli oma vetäjä ja vetäjistä ei ollut puutetta. Vapaaehtoistyöntekijä sai valita kuka iltaa piti. Tulijoita oli jopa kehä kolmosen sisältä, mutta lähettyviltäkin riittävästi.
Kelleen ei maksettu mitään - oli vapaaehtoista.
Vetäjä, siis vapaaehtoistyöntekijä huolehti illan isännät ja emännät. Aihe tuli illan mukana.
Maanantai- ilta osoittautui todella hyväksi, sillä olihan viikonlopun kellä kosteus, kellä kiusaus ja vaikeudet vielä "morkkiksena" mielessä.
Mutta eräs tärkeä asia oli vielä ketään ei syytelty eikä syyllistetty ja kaikki olivat yhtä ammatillisia siis osaavia tässä ongelmassa, siinä ei lukemiset auta eikä tittelit. Päinvastoin voivat etäännyttää

Hei,

Punaisen Ristin ystävätoiminnasta saat parhaiten tietoa osoitteesta oleystava.fi

Ystävätoimintaa on useilla Suomen Punaisen Ristin osastoilla ympäri Suomen. Jos haluat vapaaehtoiseksi ystäväksi tai tarvitset ystävää, käänny rohkeasti oman paikkakuntasi osaston puoleen tai ota yhteyttä lähimmän piiritoimiston ystävätoiminnasta vastaavaan henkilöön. Häneltä saat lisätietoa oman paikkakuntasi ystävätoiminnasta.

Pääkaupunkiseudulla jo ystävinä toimivia palvelee Ystävätoiminnan tukipiste.

Vapaaehtoistyössä saa tekijä itselleen paljon sellaista, mitä ei rahallakaan
voi saada, siis myönteisessä mielessä. Tietysti jokaisen ajankäyttö ja
mahdollisesti ko. työhön liittyvät kustannukset asettavat rajoituksia itsekullekin.
Auttamistyössä autettavien sairaudet ym. seikat voivat joskus tuottaa
hankaluuksia.
Monilla ihmisillä on taitoja, joita voi hyödyntää vapaaehtoistyössä. Se kun voi
olla niin moninaista. Miksei noita voisi jakaa toisillekin. Aina on kuitenkin syytä
muistaa, ettei auttajasta saa tulla autettavaa, eli kukin tekee vapaaehtoistyötä
omien voimiensa mukaan.
Itselläni on vapaaehtoistyöstä pelkästään myönteisiä kokemuksia.

Itse olen lukiossa ja oon seurakunnan ystäväpalvelun kautta tavannut yhtä vanhusta nyt puolen vuoden ajan :)

Muistaakseni laitoin sähköpostia kaupunkini seurakunnan vapaaehtoistyön vanhusvastaavalle ja kerroin mitä halusin. Heti ottivat yhteyttä ja viikon sisällä pääsin aloittamaan :) Vanhusten lisäksi voi tietty auttaa päihde ja mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria, lapsia ja onhan sitä kaikkea muutakin.

Ja homma on vapaaehtoistyötä, joten myös joustavaa. Ei kukaan pakota sua tekemään sitä, vaan teet sitä koska itse haluat. Ite esim. käyn sen vanhuksen luona kun ehdin. Koulupäivän aikana en tietenkään, joskus hyppärillä olen käynyt saattelemassa sitä johonkin (kun se on liki sokea).

Mut jos vaan omat rahkeet riittää niin suosittelen jotain pientä hyväntekeväisyyttä tekemään! Siitä tulee itelleenkin mahtava fiilis, kun huomaa, että maailmassa on asioita, joita tekemällä levittää hyvää!

Siitä tulikin mieleen, että pitäisi tälle mummoystävälleni soittaa ja kertoa, etten huomena pääse sen luokse, kun uusintakoepäivä siirtyi maanantaille /:

Itse olen myös hieman masentunut ja opiskelu tuntuu välillä rankalta. Olen kuitenkin löytänyt itselleni sopivan vapaaehtoistyön, mistä uskon saavani voimavaroja Olen nimittäin mukana Best Buddies toiminnasssa eli kehitysvammaiselle vammaton kaveri ja toisinpäin. Toivottavasti löydät oman juttusi, joka ei rasita liikaa sinua vaan missä viihdyt hyvin. Vapaa-ehtoistyö on aina tärkeää! :)