Meillä on nyt 10 viikkoinen kääpiövilliksen pentu, ja alkaisi olla pikku hiljaa tarve hänen olla jo useampia tunteja yksin. Tunti pari menee jo hyvin, jää nukkumaan. Mutta ongelma on nyt se, että herättyään ei viihdy yksin vaan uikuttelee jatkuvalla syötöllä, mutta melko hiljaa kylläkin. Ei vaikuttaisi paniikissa olevan, mutta odottaa meitä selkeästi. Ei pissi eikä kaki sisälle tällä aikaa, vaikka muutoin ei ole vielä sisäsiisti.
Herkun/tekemisen jättäminen hänelle ei oikein onnistu, koska jos sellaisen jättää, niin syö sen heti ja sitten alkaa uikuttaminen heti kun se loppuu. Ei siis malta käydä unille sitten kun herkku loppuu.
On nyt tosin ollut vaan pari kertaa yksin niin että ehtii herätäkin, joten en tiedä, voisi kai ajan kanssa lopettaakin ulinan. Niin on toiset väittäneet jopa tapahtuneen.
Mutta vinkkejä kyllä kaipailtais, että mitenkähän herra saataisiin viihtymään kun herää päiväuniltaan..
Herkun/tekemisen jättäminen hänelle ei oikein onnistu, koska jos sellaisen jättää, niin syö sen heti ja sitten alkaa uikuttaminen heti kun se loppuu. Ei siis malta käydä unille sitten kun herkku loppuu.
On nyt tosin ollut vaan pari kertaa yksin niin että ehtii herätäkin, joten en tiedä, voisi kai ajan kanssa lopettaakin ulinan. Niin on toiset väittäneet jopa tapahtuneen.
Mutta vinkkejä kyllä kaipailtais, että mitenkähän herra saataisiin viihtymään kun herää päiväuniltaan..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jätä sille puuhaa. Kongeja, luita, sellaisia mitä se ei saa heti syötyä. Pentukongien sisälle voi pakastaa ruokaa ja siinä kestää kaaauan, että koira saa maiskuteltua kaiken sieltä ulos. Pienet pahvipurkit, joihin voi sisälle piilottaa nameja, toimii myös. Koiralla menee kauan kun repii purkkia auki. Itse käytin maitopurkkeja, mutta ovat liian isoja noin pienelle. Kokeile leluja ensin valvotusti, jottei koira esim syö purkkeja tms. Puuhapalloihin voi laittaa kuivanappuloita sisään ja pyörittelemällä niitä tulee ulos, sellainenkin voi olla koiralle pitkään viihteellinen. Isoon pahvilaatikkoon voi laittaa myttyyn sanomalehtiä ja piilottaa sinne käänteisiin nameja. Koiralla on kivaa etsiessään niitä sieltä. Sotkua tulee, mutta kaikki on siivottavissa :)
Ei tuota aktivointia tarvitse ikuisuuksiin jatkaa. Koira todennäköisesti rauhottuu vuoden iässä viimeistään ja alkaa nukkua koko poissaolonne ajan ;)
Noilla mentiin meilläkin. Voithan lisäksi yrittää pyrkiä siihen, että pennun kanssa ulkoillaan juuri ennen yksin jäämistä/leikitään/tehdään temppuja (opetellaan asioita). Näin pentu hiukan väsyy ja todennäköisemmin nukkuu yksin ollessaan.
En olisi sinuna huolissaan vaikkei pentu tunnu viihtyvänkään yksin ollessaan. Kenestäpä se nyt niin kivaa olisi yksin olla? Siihenkin on kuitenkin pennun vain opittava ja totuttava.. Niin se meni meilläkin alkuunsa, yksin ollessa vinguttiin jne mutta nykyään koiralle (on nyt reilun vuoden) on aivan turha jättää oikeastaan minkäänlaista lelua tai luuta kun se on yksin, se kun pääasiassa vain nukkuu. Tähän ongelmaan auttaa monesti aika paremmin kuin mitkään muut konstit. Pääasia, että koiraa edelleenkin säännöllisesti ja päivittäin jätetään yksin, kyllä se siihen tottuu ja oppii.
Kiitos vinkeistä!
Nekin vaan on jo melkeinpä kokeiltu.. :/
Kongia kokeiltiin, pakastuksella ja ilman. Nuolee minkä saa, ja mihin ei kieli yllä, ei sitten jaksa kaiheesti jäädä yrittämään. Pahvirasiat ja sanomalehdet taas syöpi.. ei tule sotkua kun tosiaan mutustaa mieluusti sen pahvin ja paperinkin..
Tänään oli sitten taas yksin ja kokeilin jättää nameja pikku piiloihin, mutta veteli ne ja alko samantien huutaa.. Jatkuvasti ja kovempaakin kuin ennen. Videoin siis hänen puuhat.
Makaa ja itkee, hyppii ja itkee, istuu ja itkee... Seikkailee ympäriinsä mutta itkee samalla.. Neljänkymmenen minuutin kohdalla itki itsensä uneen, jopa minuutiksi.. Sit huusi taas 50 min kohdalla sama juttu. Minuutti unta ja sit taas huuto jatkuu. Sitten pari min huutaa, sit nukahtaa hetkeksi ja taas huutaa ja nukahtaa ja huutaa... Kuvausta oli vain tunti, sitten loppu kamerasta akku. Oli vielä senkin jälkeen yksin, tiedä en mitä tehyt sitten, mutta tullessani oli hiljaa, epäilisin että kun kuulee että ovi käy, niin on sitten hiljaa.
Pissinytkin oli tänään, petiinsä pari kertaa ja ruokakipon viereen ja paperillekin heti alkuun..
Ollaan kokeiltu kävelyttää ja leikittää ennen kun jää yksin.. Nopeesti ja pidempään.. Ei vaikutusta. Saa samalla tavalla raukeeksi ja melkein jo nukahtamaan vaikka olis miten väsy tai pirteä sillä, että rampataan sisään ulos ja turtuu siihen tulemiseen ja menemiseen. Mutta jos pois on vaikka kolmekin tuntia, ei nuku koko aikaa vaan herää sitten lopulta huutamaan..
Kuitenkin joutu olemaan melko usein parista tunnista jopa noin kuuteen tuntiin jatkossa yksin, niin olisi mukavampi varmasti niin koiralle kuin omalle mielenterveydelle, ettei se nyt huutaisi täällä koko aikaa.. Naapureista nyt puhumattakaan...
Mutta ei nyt pidä heittää kirvestä kaivoon, ei olla montaakaan viikkoa ehditty tätä edes vielä harjoittelemaan, jospa se siitä.. Mutta epäilen kovin että jotakin toimia tämä vaatisi että edistystä tapahtuisi..
Seuraavaksi kokeillaan D.A.P.pia ja aktivointipeliä....
Nyt sitten ei enää onnistu ollenkaan yksinoleminen, vaan saman tien alkaa vinkuminen... On alotettu alusta lyhyillä harjoituksilla, mutta ei auttanu sekään. Alkaa epätoivo iskeä..
Oletteko kokeilleet sellaista, että jätätte pennun toiseen huoneeseen ollessanne itse kotona? Niin että ovi on aluksi kiinni vain sekunnin ja aikaa pidennetään pikkuhiljaa. Kun tämä sujuu, harjoittelu siirretään ulko-ovelle.
Yrittäkää myös turruttaa pentu lähdön merkkeihin. Onko teillä tapana esim. nostaa kengät lattialta kaappiin ennenkuin lähdette pois? Tehkää kaikki valmistelut hyvissä ajoin ennen lähtöä, niin pentu ei ahdistu jo lähtemisen merkeistä. Pukekaa päälle takit ja kengät ja menkääkin vaikka katsomaan telkkaria vähäksi aikaa. Takkia ja kenkiä voi myös pukea päälle ja pois muutenkin ja kilistellä avaimia ym, vaikka ei olisikaan lähdössä minnekään.
Älkää myöskään koko ajan huomioiko pentua ollessanne kotona. Silittäkää ja leikkikää sen kanssa vain silloin, kun itse kutsutte sen luokse. Leikki ja silittely myös loppuu aina ihmisen aloitteesta. Lopettakaa esim. leikki ennen kuin pentu kerkeää väsyä/kyllästyä. Itse sanon koiralleni aina vain "loppu" ja alan tehdä omia hommia koirasta välittämättä. Jos pentua silitellään ja sen kanssa touhutaan aina, kun se itse sitä pyytää, se voi tavallaan alkaa pyytää huomiota myös ollessaan yksin (eli siis toivoo, että meluamalla se saa teidät palaamaan).
Pentua voisi myös lohduttaa jokin omistajalta tuoksuva esine. Ottakaa vaikka jokin huopa viereen yöksi ja jättäkää se sitten aamulla pennulle.
Tuli vielä mieleen, että ennen lähtöä ja kotiin tullessa koiraa ei kannata huomioida ainakaan 15 minuuttiin. Ei siis minkäänlaista lepertelyä, eikä pentua edes vilkaista. Poislähtemisestä ja kotiin palaamisesta ei siis tehdä isoa numeroa. Kun tulette kotiin, huomioikaa pentu vasta sitten, kun se on kunnolla rauhoittunut (menee makuulle, eikä tunnu välittävän teistä ollenkaan). Tähän voi mennä jopa puoli tuntia tai vaikka enemmänkin.
Kotiin palatessa myös kaikki lelut, luut ym. mitkä pennulla oli ajanvietteenä, kerätään pois. Näin pentu oppii, että kun omistaja palaa kotiin, kivat tavarat häviävät ja kun ihminen lähteepois, ne ilmestyvät taas. Poislähtemisestä tulee siis positiivinen asia.
Eri huoneessa olemisella ollaan harjoteltu paljon, mutta ei auta. Enää. Aluksi jäi sinne nukkumaan, mutta sitten kun oli muutaman kerran ollut pidempään yksin kotona, loppui se..
Ei meinaa pysyä koko huoneessa, joten hankala on olla huomioimattakaan kun tunkee päätä oven väliin.. No jos sinne jää, niin jo pian alkaa vinkuminen.. Vaikka ovi avataan saman tien. Ei enää edes päästä pidentämään oven kiinni olo aikaa, kun se vinkuminen alkaa melko pian. Sitten tietysti ovea ei aukaista jos vinkuu juuri silloin.
Lähdön merkit ei häntä tunnu ahdistavan, ja ollaan siitäkin huolimatta avaimia sun muita lähtöön liittyviä ääniä pidelty, avattu ulko-ovea eteisen ohi mennessä jne..
Huomioidaan kyllä pentua varmaan liikaa, mutta ei leikkiä esim. aloiteta silloin kun hän tahtoo vaan annetaan ensin rauhoittua ja sitten ruvetaan leikkimään. Täytynee ruveta nyt kylmästi huomioimaan vähemmän.. :/ ja täytyypä kokeilla jotain meiltä tuoksuvaa jättää hänelle..
Eipä myöskään huomioida ennen lähtöä eikä tullessa.. Täytynee varmaan pidentää sitten aikaa ennen lähtöä jolloin ei häntä huomioida. Tätä vaikeuttaa kyllä hieman se, että pyritään käymään ulkona ennen yksinjäämistä..
Meillä on pidetty siksi samat lelut jne yksinollessa ja muuten, ettei nimenomaan yhdistäisi niitä yksinjäämiseen ja ahdistuisi ne asiat nähdessään..
Tätähän nyt voi ajatella monelta kantilta, mutta itse olen ajatellut niin, että niistä asioista muodostuu mukavia ja turvallisia kun ne on joka päivä esillä ja leikeissä. Mutta tokihan sen voisi ajatella myös niin, että sitten vaan ne asiat muistuttaa meistä ja ahdistaa siksi.. En tiedä sitten kumpi on pahempi ja parempi....
Mutta yritykset jatkuu, edelleen huterasti..
Ensinnäkin, koira on se ei hän. Hän-sanaa käytetään vain ihmisistä puhuessa, eläimistä puhutaan sanalla se.
Itsekin suosittelisin tuota huomion vähentämistä. Kylmästi vain jätätte koiran huomioimatta aina kun se sitä itse kerjää, pyytää leikkiin tai seurailee perässä. Ja muista että näissä tapauksissa monesti jo koiran katsominen tai kieltäminen on huomiota. Olkaa siis niinkuin koiraa ei olisikaan. Kuulostaa julmalta, mutta ei koira sitä niin ajattele. Sitten kun koira on nätisti ja teidän tekee mieli hellitellä sitä tai leikkiä sen kanssa, kutsukaa se luoksenne (älkää menkö sen luokse). Mitä enemmän koira saa omistajiltaan huomiota silloin kun se sitä haluaa tai muutenkin jatkuvasti, sen riippuvaisempi siitä ja teistä myös on, ja sen vaikeampaa sen on oppia olemaan yksin (yksin/itsekseen kun täytyy osata olla ja touhuilla välillä myös silloin kun omistaja on kotona). Teette siis sille palveluksen kun vain välillä jätätte sen huomiotta.
Yksinoloa kannattaa ehkä aloittaa harjoittelemaan sulkemalla koira toiseen huoneeseen portin/esteen taakse, niin että koira näkee, mutta ei pääse, toiseen huoneeseen missä te olette. Noin pientä koiraa varten tälläinen este on aika helppo kehitellä jostakin huonekalusta tms. Laittakaa koira toiseen huoneeseen ilman sen kummempia valmisteluja/hellittelyjä tai muutakaan. Ja vaikka se kuinka huutaisi/vinkuisi/ulisisi olkaa niinkuin sitä ei olisikaan. Kun se on tovin ollut hiljaa, laskekaa se pois sieltä (taas eleettömästi). Tätä harjoitusta voi ja kannattaa toistella useita kertoja päivässä. Kun koira jotenkin handlaa tällä lailla yksinolon, alkakaa laittaa se toiseen huoneeseen suljetun oven taakse. Ja kyllä se koira siellä pysyy kun vain laittaa oven kunnolla kiinni asti (noin pieni ei millään yletä avaamaan ovea). Sitten vain taas sama homma alusta, odotellaan hiljaisuutta.
Koiralle voi myös olla turvallisempaa, että kun se jää yksin kotiin, se jätetään yhteen huoneeseen (ei koko taloon). Pienempi tila tuntuu usein turvallisemmalta kuin koko asunto. Kun laittaa ovelle portin/esteen (eikä sulje ovea kokonaan) josta koira näkee läpi, laittaa huoneeseen koiralle pedin ja vesikupin, sekä mahd leluja ja luita, niin siellä sen on hyvä olla. Jos tuntuu siltä, että koira kaipaa ääniä ja seuraa, voi sille jättää radion seuraksi (esim joku rauhallinen puhekanava, hiljaiselle säädettynä, on hyvä). Ei se, että koira käytetään ulkona ennen yksinjäämistä ole mikään ongelma. Kyllä pissatuksenkin voi hoitaa ilman koiran jatkuvaa huomioimista ja hössöttämistä, periaattella nyt hoidetaan vain asiat ja sillä hyvä.
Ehdotus omista leluista (tai vaikka vain yhdestä) erikoislelusta, joka koirasta täytyy olla aivan erityisensuperhyperihana, joka annetaan kun koira jää yksin on hyvä. Lelun vain täytyy koiran mielestä olla todella kiva, jotta se saa myös yksinolon tuntumaan hauskemmalta. Muutenkin leluja kannattaa aina välillä vaihdella, eikä pitää kaikkia koko ajan esillä, näin ne tuntuvat koirista aina saadessaan vähän kuin uusilta ja innostavat enemmän leikkimään kuin lelut jotka ovat koko ajan saatavilla.
"No jos sinne jää, niin jo pian alkaa vinkuminen.. Vaikka ovi avataan saman tien. Ei enää edes päästä pidentämään oven kiinni olo aikaa, kun se vinkuminen alkaa melko pian."
Kannattaisi tehdä niin, että olette laittavinanne toisen huoneen ovea kiinni ja ette sitten laitakaan. Kun pentu ei enää välitä tästä, laitatte oven kiinni sekunniksi ja pidennätte aikaa pikkuhiljaa. Jos vinkuminen alkaa, palataan harjoituksissa taaksepäin. Tai sitten kylmän viileästi odotatte, että vinkuminen loppuu ja avaatte oven sitten.
"Meillä on pidetty siksi samat lelut jne yksinollessa ja muuten, ettei nimenomaan yhdistäisi niitä yksinjäämiseen ja ahdistuisi ne asiat nähdessään.."
Jokin superkiva asia tuskin saa pentua ahdistumaan. Esim. possunkorva tms. Voittehan jättää pennulle muutaman lelun/luun, jotka sillä on muutenkin ja lisäksi jonkin erikoisjutun, minkä se saa vain ollessaan yksin.
Me reenattiin pennun kanssa aluksi niin, että pentu näki mut. Eli estin pennun pääsyn tyköni portilla. Itse asetuin portin toiselle puolelle lukemaan kirjaa. En katsonut pentua, vaikka vikisi. Heti kun oli hiljaa ja rauhallinen, avasin portin ja päästin tykö tai menin itse sen puolelle, sai kehuja.
Sitten pidensin aikaa, joka piti olla siinä yksin.
Sitten vaihtelin aikoja minuutista muutamaan minuuttiin.
Sitten menin itse jo piiloon seinän taa kuulostelemaan. Taas palkkaus heti kun on rauhallinen.
Sitten eri mittaisia aikoja.
Sen jälkeen ulko-oven ääni siihen mukaan.
Lopulta koko kämpästä poistuminen.
Pentua ei päästetä portin toiselle puolelle ennen kuin on rauhallinen. Sitten voi vaihtaa portin oveen, jolloin tilasta voi tulla pennulle ahdistavampi, kun se on ummessa/ei näe sua.
Tää on yksinäänjäämisharjoitusta pikkupennulle, mutta saman voi aloittaa vanhemmankin koiran kanssa. Jos koira kerran ahdistuu heti, kun poistut näkyvistä oven taa, olisi hyvä alkaa harjoitus siitä, että se kuitenkin näkee sut, mutta ei pääse tykö.
Jos tääkään ei tehoa, kannattaa kutsua paikalle kouluttaja ennen kuin tästä muodostuu todellinen ongelma.