Ei Kyrön todistelua tarvitse niin vakavasti ottaa - diilerin kuulustelu on ollut jo täysin riittävä tuomiota varten. Tässä raportti siitä, miten on ennen toimittu ja tuomittu: Erään lapsen äiti asui ulkomailla. Äidille oli soitettu ja kirjoitettu viesti, että hänen vähän yli kymmenvuotiaat lapsensa viettivät viikkokausia useita päivä kerrallaan aivan yksin ilman aikuisen valvontaa - alkoholikin kuului ainakin toisen ajanviettoon ajoittain. Suomessa asuva isä syyllisti osoittamansa henkilön viestin lähettäjäksi. Tämä henkilö sitten tuomittiin soittajana ja viestin kirjoittajana, vaikka hän ei ollut sitä oikeasti tehnyt. Sormenjäljet otettiin viestistä - ei löytynyt ko.:n sormenjälkiä, puhelinkuuntelua ei oltu tehty, puhelunseurantaa ei oltu tehty, eikä ulkomailla asuva äiti ollut koskaan syytetyn ääntä kuullut, koska ei tuntenut häntä. Eikä ulkomailla asuvaa äitiä kutsuttu oikeuteen todistajaksi eikä häntä oltu edes kuulusteltu polisiin toimesta.
- Silti tuomioistuin-"kabinetissa" isän osittama henkilö tuomittiin ilman mitään muita todisteluja. Joten Oikoset riittää - ei tarvitse asian kanssa turhia jännittää. Siitä vaan tuomiot päälle, niinhän asiat on ennenkin hoidettu.
- Silti tuomioistuin-"kabinetissa" isän osittama henkilö tuomittiin ilman mitään muita todisteluja. Joten Oikoset riittää - ei tarvitse asian kanssa turhia jännittää. Siitä vaan tuomiot päälle, niinhän asiat on ennenkin hoidettu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rikostutkintamme ja oikeuslaitoksemme ei toimi näin. Miten viestistä otetaan sormenjälkiä, kirjeestä niitä otetaan ja mikähän oli syyte, kun äiti ei ollut näitä tehnyt, ei edes kuulusteltu. Keskinäiset riidat ja katkeruudet voivat johtaa tappeluun ja jopa tappoon, mutta ei tuomioon.
Viestipaperia ei syytetylle näytetty vaan häneltä otettiin sarmenjäljet - ei löytynyt ko. parerista. Syyte:"KUNNIANLOUKKAUS" isää kohtaan, koska oikeuden mukaan isää oli kertomuksen mukaan ikäänkuin loukattu muka lastensa huonosta hoidosta, kun viestin mukaan lapset oli jätetty yksin moniksi päiviksi. Äidin kertomus luettiin oikeudessa siitä, että hänelle oli tullut kirje ja hänelle oli soitettu samasta asiasta. Tämä kertomus oli välitetty ex-miehen kautta kirjeitse tuomion dokumentiksi, joka riitti vieraan ihmisen syyllistämiseen ja tuomitsemiseen. Näin selitettynä asian kulku tapahtui, ja tuomion sai henkilö, jonka isä oletti yhteydenottajaksi lasten äitiin. Täytyy ihmetellä, kuinka halpaan oikeus menee. Jos jotain kummallista oikeutetustikin tehdään, niin on monia vaihtoehtoja, joita tulisi ottaa huomioon ennekuin 'lyödään' sivullista ihmistä sakoilla, joita joutuu koko elämänsä märehtimään epäoikeudenmukaisena kohteluna. Tästä taas on monenkirjavia seurauksia sen ihmisen myöhemmässä elämässä, vaikka sakot eivät kaada ketään - se kuitenkin kierouttaa syyttömästi tuomitun ajattelua ja tulevaa toimintaa negatiiviseen suuntaan.
Sillä, että oikeus tuomitsee syyttömän törkeällä tavalla ilman mitään todellista todistelua, voi olla mittaamattoman kauheat seuraukset, kun syytömästi tuomitti patoutuu lopulta. En yhtään ihmettele, vaikka Suomi on henkirikosten etupiirissä - näin siinä käy kun ilkeämielisesti oikeasti ihmistä kuulematta tuomitaan teosta, jota hän ei ole tehnyt. Sanon tähän vaan, että siitäs sitten saatte väärämieliset, jotka teette toiselle röyhkeällä tavalla väärämielisen päätöksen. Lopputulos voi kuitenkin olla sen jälkeen peruuttamaton tapahtuma. Näin sitten Oikeus voittaa, johon kai pyrittiinkin.
Karrikoidusti sanoen oikeudenkäyntitilaisuus on nykyään kuin "juoruämmien kohtaamispaikka". Käsittely ei perusti todelliseen todistukseen, vaan siellä saa esittää mitä suusta milloinkin saattaa singahtamaan.Tuomari kirjoittaa ylös, että jaa sillä lailla että oikein "irvisti" tämä vastapuoli sinulle. Sanonnat tuodaan yllättäen esiin ilman käytyjä kuulusteluja ja kaikki uskotaan ja kirjataan ylös. Voi totisesti sanon. Tuomareiden olisi syytä mennä teatterikouluun, että pääsisivät syvemmälle näyttelypedagogiigassa - ettei kaikki ole totuus, mikä suusta singahtaa.
Kirjoitin jo toiselle nimimerkille, että nyt ymmärrän miksi poliisi on myöhässä ja käräjäoikeus ruuhkaantunut. Jos irvistyksistä tehdään rikosilmoituksia, ei kai ne poliisit ehdi muuta kirjaamaankaan eikä oikeisiin hommiin. Ja samalla vältän tästedes kaikki ilmeet kadulla, saati että pääsis paukku.
Olen seurannut muutamaa oikeudenkäyntiä tietäen jutun taustan ja totuuden asiassa.
Juoruämmät, yksikin riittää, potaskaa puhumaan, niin johan toinen osapuoli saadaan kiipeliin.
Asiassaan ei voi pärjätä totuuden puhumisella, vaan on saatava vaikka maksaen joku todistamaan ne totuudet. -Harva lähtee kuitenkin valanvelvoituksessa todistamaan, vaikka tietäisi ja uskoisi totuuden puhujan olevan oikeassa.
Lisään vielä, että eihän siinä ole mitään outoa, jos todistajan suusta singahtaa jotain hassua vaan siinä, että asianomainen singauttaa suustaan esim. vastapuolen "irvistyksen", niin tuomarit kirjaavat ylös asian ja mumisevat "että syytetty irvisti"- ei siinä todistaakkaa kyselty. "Juoruämminä" tarkoitin tuomaristoa, eihän juoruämmätkään kyseenlaista asiaa vaan uskovat kaiken kuullun.