Milloin aika luovuttaa?

Jos olet käynnyt asian tiimoilta ell.puheilla ja terveyspuoli on ok, niin nyt on aika luovuttaa.

On sama toimiiko koira, jollain toisella, vaikka yksin eläjällä, koska ongelmat tulevat esille kuitenkin jossain tilanteessa. On vaikea löytää osaava koti -innokasta yrittäjää taas ei ole, mutta tuollainen koira vaatii hyvätasoista osaamista, jos siitä koiraa haluaa. Kuka haluaa ihmistä kohtaan agressiivista koiraa? Kuka haluaa sellaisen toiselle edes antaa?

Joskus on vain tehtävä ratkaisuja ja niitä vaikeimpiakin. Parempi päätös, kuin pitkittynyt piina.

Miten perheessä ja erit miehesi kohdellut koiraa? Voitko vannoa, että asiallisesti? Viittaa koiran kaltoinkohteluun, se raukka peloissaan suojautuu ilmoittamalla murinalla,, että pysy kaukana.

Toinen syy on kivut. Suunnattoman kovat kivut, ihminenkin hermoilee kun sattuu suunnattomasti. Käytä ell:ssä. Eikö koira ole teille perheenjäsen ja silloin ansainnut hoitoa? KIvut eivät aina näy päälle päin, vaikka olisi ollut viikko sitten terve, se ei tarkoita että olisi yhä terve.

Ell saa myös laskun, jos et voi heti maksaa.

Koira on käytetty lääkärissä. Ei ole terveydessä vikaa. Ellei sitten neurologinen juttu.

Suuresta rodusta kyse.

Sitä paremmalla syyllä kannattaa jo harkita vakavasti sen jatkoedellytyksiä. Nämä asiat pitää perustua järkeen ei tunteeseen..Jos kuitenkin ell.tarkastuksessa kipu on luettu pois, jää jäljelle hyvä ongelmakoira ohjaaja ja sitoutuminen kaikilta siihen tai lopetus. Te tiedätte tilanteenne ja resurssit parhaiten. Pääasia on että asiasta tehdään päätös.

Höpö höpö sanon edellisen tekstin kirjoittaneelle. Nyt alkaa se työ. Herranen aika, miksi olet päästänyt tilanteen tähän? Koira ilmeisesti on hieman dominoiva luonne ja saanut jostain syystä otteen teidän laumasta. Se on johtaja, se saa touhuta mitä haluaa. Se makaa juuri siinä kohdalla ja jos miehesi tulee hänen reviirilleen tottakai se puolustaa. Ilmeisesti miehesi on tullut kuvioihin myöhemmin kuin koira. Onko koirasi kastroitu? Siitä aloittaisin ellei ole. Jos on, niin kääntyisin ongelmakoirakouluttajan pakeille, Itse menetin koirani sairauteen, ja sillä hetkellä kun lääkäri antoi viimesen piikin, ajattelin kunpa vain voisin mitä tahansa tehdä koiran parantumisen eteen, mutten voinut syöpää vastaan mitään. Sinä voit. Nyt on aika ottaa johtajuus takaisin ja antaa koiran elää koiran elämää. Yksikään koira ei ole syntyessään paha, ongelmat ovat vain ja ainoastaan ihmisen aiheuttamia. Oisiko kasvattajalla vinkkejä? Lopetus ei ratkaise tätä ongelmaa, josko seuraavasta uroksestasi kehkeytyisi samankalatainen?

Minkä ikäinen? Joko vanhuuttaan alkanut höpsiä tai sitten niin kuin jo sanottiin, johonkin sattuu. Tai aivoissa vikaa. Tuskin on mistään johtajuushommista ym löpinästä kyse jos on vuosia ollut kiltisti ja näyttelyissäkin osaa käyttäytyä ja oikeasti hyvin koulutettu.

Kyll min caniksen ajatukset jaan täysin. Minä en arvaamatonta koiraa katselisi päivääkään. Sitten jos (ehkä kun) vahinko käy on ikävää katua ja murehtia että voi kun en toiminut ajoissa.
Mitä jos koirasi käykin vieraan kimppuun, esim. lapsen, elinikäiset arvet iholla ja sielussa.
Elämä on joskus epäreilua, toimi nyt kun vielä ei ole mitään peruuttamatonta tapahtunut. Koiranomistajan on vastuunsa kannettava ikävinäkin aikoina, sinun kohdallasi sellainen aika on nyt.

"Uroskoirani on viimeisimmän vuoden ajan murissut aika ajoin
miehelleni ja narttukoirallemme."

"Narttukoiran kimppuun on käynyt
useamman kerran ilman mitään pätevää syytä."

"nukkuessaan lattialla alkaa tuijottamaan
miestäni ja murisee tiukka ilme päällä"

"Pelkään myös, että joskus menee miehenikin kanssa pidemmälle eikä
murina enää riitä vaan hyökkää. "...Eikö tässä ole jo aivan liikaa pitkittynyt ja varsin vakava ongelma. Ei tarvitse ennustajaa, kun arvataan mikä on seuraava vaihe.

Vuodesta -87 näiden tapausten kanssa painineena, ymmärrän tilannetta aika hyvin. Tuo ei ole harvinaisuus.. Tuosta tekstistä voi lukea jo aika paljon asian vakavuudesta..Ihmiselle koira ei saa äristä -ei kenellekkään.

"nukkuessaan lattialla alkaa tuijottamaan
miestäni ja murisee tiukka ilme päällä"..tämä on se mistä asia kärjistyy ja tulee vielä silmille.

"Elämä on joskus epäreilua,...".. komppi ja asiat vaikeutuu kun ne pitkittyy.

Kuuleppas edellä kirjoittanut! Olet mies, en olisi iki päivänä uskonut. Luulin sinun olevan tyypillinen nainen jolla ei ole muuta elämää kuin koirat. Kirjotuksesi ja asenteesi on äärimmäisen surullista luettavaa. Jos kaikki maailman koiranomistajat ottaisivat neuvoistasi vaarin, tässä maailmassa ei olisi yhtäkään koiraa. Ei yhden yhtä. Laitan kädet ristiin koiriesi puolesta, toivottavasti olet niin hyvä kouluttaja ettei koirillesi kehkeydy mitään ongelmia jotta ne saisivat elää pitkän elämän. Koska et ole valmis tekemään heidän eteen työtä. PS. Pesethän pikkukaverisi joskus, ja tällä en tarkoita sitä hyvin hyvin pientä vaan tuota kuvan koiraa.

Uros on ollut meillä pennusta asti.
Yhdessä mieheni kanssa olemme sen kasvattaneet
ja kouluttaneet, määrätietoisesti muttei kovakouraisesti.
Mietin, voisiko koiralla olla lievä epilepsia..?
Silloin, kun viimeksi murisi miehelleni, joka istui
sohvalla, oli koira lattialla nukkumassa ja ilmeisesti
nukkuessaan alkoi murisemaan toiseen suuntaan ja
herätessään jatkoi miehelleni murinaa.
Nyt muutamina päivinä on mennyt toiseen huoneeseen
itse nukkumaan, että saa olla rauhassa omissa oloissaan.

Ja vielä,
silloin kun olen keskenäni koirien kanssa
kotona, kun mies on töissä, uros murisee
nartulle paljon herkemmin.
Ei juuri ollenkaan silloin, kun mieheni on kotona.
Voi johtua siitäkin, että olen itsevarmempi kun mieheni
on kotona, ja kun taas olen yksin, olen vähän varpaillani
kun odotan milloin saa taas erotella urosta nartun kimpusta..
Olen välillä eristänyt koirat portilla toisistaan, että
saan mielenrauhan, mutta en tykkää siitäkään ratkaisusta.

Siis onko kyseessä irlis,josta on ollut puhetta eri nimimerkillä?
Jos on,niin sait silloin jo jotain neuvoja.
Sanoit,että on käynyt lääkärissä.Mitä on tutkittu? Noissa tapauksissa pitäisi tehdä laaja tutkimus,myös pääkopan.Eli noit epilepsia epäilyt ym.olisi pitänyt selittää ym.Kaikki käyttäytyminen tarkkaan.

Ete ole tavannut kouluttajaa,siis ongelmakoiriin erikoistunutta,jota kiinnostaa.Aika outoa.Se kun on nimenomaan noiden hommaa.
Ja jos siis ei ole kyse mainitsemastani tapauksesta,niin mikä rotu on?
Se kun on aika tärkeä tieto,jos jotain vastauksia edes yrittää miettiä.

Mutta,asioihin kannattaa nyt kunnolla puuttua ja työstää.Ihan kongreettisesti.
Ja jos vähänkään miettii onko siihen tai onko viimekädessä haluakaan todennäköisesti pitkäjänteiseen projektiin,onko itsellä kapasitettiiä ym.,niin kannattaa ihan turvallisuuden nimissä hakea uusi pätevä koti ja arvioittaa koira ensin,mikä on sille paras ratkaisu.
Rotujärjestöön ei ole myös pahitteeksi olla yhteydessä ja kasvattajalta tarkistaa koiran vanhempien luonteet,muut jälkeläiset ym.Tai sitten voi kysyä myös noita rotujärjestöltä.

Sama koira kyseessä.

Niin ja 3v on uros.

Ennen kuin teet lopetuspäätöksiä, ota yhteys OSAAVAAN ongelmakoirakouluttajaan. Ei siis mitään PEVI 'kouluttajia' vaan kokeneeseen, käyttäytymistiedettä lukeneeseen kouluttajaan. Sieltä voisi tulla uusia näkökulmia ongelmaan. Vain hyvin pieni osa käytösongelmista johtuu oikeasti jostain korjaamattomasta, viasta aivoissa tms.

Olen myös miettinyt uroksen leikkauttamista,
mutta epäilyttää huonontaako entisestään suhtautumista
narttukaveriinsa..?
Ja onko 3v koiran leikkauttamisesta ylipäätään enää hyötyä,
kun on jo tapansa oppinut.

Irlis? Hyökkäystaipumuksella?
Joopa joo, ihan pikkuvahinkoja ei sitten tulekaan jos se sattuisi isommasti hermostumaan.
Ja viel siitä epilepsiasta, se ettei se kourista ei vähää sulje pois sitä vaihtoehtoa etteikö sillä epilepsiaa voisi olla. Esim ihmisillä jo poissaolokohtaukset luokitellaan epileptisiksi. Ainakin jotkut niistä. Miksi sille koiralle ei voisi alkaa epilepsialääkistystä ilman kouristeluja?
Pevi kouluttajista ei taida isosti olla apuja, irlis ei ole järjin, ehkä ollenkaan miellyttämisen haluinen, , ja jos johtajuusongelmia ei ole, ainakaan aiemmin kovasti ole ollut, en oikein usko sieltä kouluttajalta mitään ihmeitä löytyvän.
Serkullani on useampikin irlis, ja yksikään niistä ei ole agressiivinen tippaakaan. Joku sen koiran käytöksessä on pahasti vialla.
Minua jäi kovin se epilepsia aatteluttamaan, Se tekee kyll ilmeisiin, olemukseen, kuuloon ja koko koiraan isoja muutoksia kohtauksen aikana. Ja kuten edellä sanoin, siihen Ei tarvitse liittyä kouristusta tai tajuttomuutta.

Summa summarum, epilepsian, ainakin hoitamattoman, lääkitsemättömän kanssa on koiran lopetus tulevaisuudessa (1-2 vuotta) todennäköistä

sSis omistajankin arvioon lievästä epilepsiasta, vastaus, mahdollisesti, Kyllä.

Se on siis 3 -vuotias, eli eikös se ole ikä, kun koira on aikuinen? Ja jotain dominointiin liittyvää olisi tuo käytös..? Voisiko kuitenkin olla kyse teidän ihmisten käytöksestä, kun itsekin sanot että koira murisee toiselle koirallenne herkemmin, kun olet yksin paikalla ja epäilet, että johtuu omasta jännityksestäsi? Minusta kannattaisi ottaa yhteyttä ongelmakoirankouluttajaan, ja kyllä heitä pitäisi jo ammattinsa puolesta "kiinnostaa" koirasi tapaus -siitähän heidän elantonsa on kiinni, että kouluttavat ongelmakoiria, joten pistää epäilemään millaisiin kouluttajiin olet ollut yhteydessä, vai oletko ollut ollenkaan... Onko koiran pää tutkittu kunnolla? Siis aivokasvaimet yms. suljettu pois?

Luin netistä kaiken mahdollisen tiedon, minkä epilepsiasta sain.
Missään ei sanottu, että epilepsiakohtauksia voi olla ilman kouristuksiakin.
Voiko olla mahdollista, että meidän koiralla on epilepsia ilman kouristuksia?
En usko.. Nuo jälkitilat ja esitilat kuulostaa kyllä tutulta, mutta kun ne KOURISTUKSET puuttuu kokonaan. Välillä tosiaan hiippailee silleen pelokkaan oloisena pitkin asuntoa ja nuo murinatkin on lähes aina silloin, kun koira on nukkumassa.

Päätä ei ole kuvattu.
Pitää varata siihenkin aika sitten.

Ihan kun olisin äsken tuohon kirjoittanut, että se on käynyt lääkärin tarkastuksessa. (Lääkärintarkastuksessa otetaan verikokeet ym.)
Missään kuvauksessa ei ole siis ollut.

Mitähän kirjoituksia sinä olet lukenut??!

Aloituksessa KYLLÄ puhuin mieheeni kohdistuvasta murinasta.
Lueppa uudestaan, jos alkais logiikkaa löytymään.

Ja ihan aikuisten oikeasti tilannetta ON arvioitu ja NIINKUN SANOIN, ei kouluttajia kiinnosta. Kuulemma pitäisi johtajuutta harjoitella, eikä ottaa murinaa vakavasti.

Ihmeellisille kouluttajille olet soitellut, jos ei raha kiinnosta. Itse soitin verraten vähäpätöisen ongelman kanssa ja toki sain ajan. Vapaaehtoistyötä on turha yrittää löytää, mutta rahalla saa vaikka ja mitä.

Huolestuttavaa on se, että olette miehenne kanssa sen ottaneet pentuna ja olette siis aina olleet samaa laumaa. Joskus naisilla olevien urosten on vaikea hyväksyä laumaan liittyvää urosta, joka siis tulee ottamaan uroksen paikan. Onhan se kai mahdollista, että nuori uros haastaa nyt lauman johtajauroksen...jolloin ongelmasta tuleekin johtajuusongelma. Paha sanoa.

Neurologiset häikät ovat mun korviin tulleissa tapauksissa olleet luonteeltaan räjähtävämpiä. Eli koira on suoraan vaan käynyt omistajansa reiteen kiinni tms. Ei ole ollut tuollaista murinavaihetta, vaan hyökännyt samoin tein. Mutta kaikenlaisia niitä varmasti on.

Usein siinä 2veen korvilla aikuistumisen kynnyksellä tulee viimeinen suurempi uhmavaihe. Osuuko ongelman alku oikeaan? En tiedä irlisten kypsymisvauhtia ;) Kastrointi auttaa vanhoillakin koirilla! Ilman muuta sen tekisin nyt, jos päätätte jatkaa yrittämistä.

Ensimmäinen uhittelu miehelleni (puruluusta) oli koiran ollessa alle vuoden ikäinen. On hyvin mahdollista, että kyse on juuri tuosta johtajuudesta, mutta ihmetyttää kun koiran käytöksessä ei tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa välillä. Niinkun nukkuessaan alkaa itestään murisemaan ja nuo tilanteet tulee usein ihan "puun takaa". Alkaa ilman mitään syytä hiippailla ympäriinsä luimuillen. Mielestäni koira on vähän epävarma ja leikkauttaminen saattaa tuota pahentaa.. Näyttelyissä sanottu "ujoksi pojaksi" mutta pärjännyt todella hyvin.
Ei siis todellakaan mikään uhitteleva uros ole ihmisten ilmoilla. Joskus toki murisee toisille uroksille (ja välillä nartuillekkin), mutta luultavasti johtuu tuosta epävarmuudesta. Pari kertaa toinen uros käynyt koirani päälle, sen takia vähän varoo vieraita koiria..

Kyllä kirjoitit lääkärin tarkastuksesta ja kirjoitit tuolla ylhäällä " koiralla tehtiin täydellinen terveystarkastus" ;) .Mitään tekemistä ei siis tuolla mainitulla ole täydellisellä lääkärintarkastuksella.Vaan ihan pintapuolinenhan tuo on.
Siksi kysyin,koska näissä tapauksissa ja kirjoituksistasi "paistaen" se on erittäin olellinen,että koiralle tehtäisiin ihan oikea täydellinen tarkastus.Vähintäänkin olisi pitänyt luusto myös katsoa ja näkö.

Ensimmäinen aloittamasi topiikki oli eri nimimerkillä.Ja siinä et puhunut mitään mieheesi kohdistuvaa.Yhä edelleen,oleellista olisi saada alusta asti kunnon pohjatietoja...

Ja tuo,että ei kouluttajia kiinnosta,kuulostaa kyllä aika utopistiselta.Tuohan on juuri niitten hommaa eli ongelmakoiriin paneutuminen.Aika merkillinen mäihä kyllä täytyy olla,jos on ottanut yhteyttä,ja ketään ei kiinnosta...
Ja täytyy ihmetellä,että kuka ongelmakoirakouluttaja on ihan oikeasti sanonut,ettei murinaa pidä ottaa vakavasti,ja vielä kun on kyseessä iso koira.Ja vie siis useampi kuin yksi.Kyllä ihan kiinnostaisi tietää,jos oikeasti noin joku vähänkään alan ihminen sanoo,jos nyt sanoo...

"Ensimmäinen aloittamasi topiikki oli eri nimimerkillä.Ja siinä et puhunut mitään mieheesi kohdistuvaa.Yhä edelleen,oleellista olisi saada alusta asti kunnon pohjatietoja..."'

Nyt en ymmärrä. Mitä väliä sillä on olenko kirjoittanut tänne joskus jollain nimimerkillä eri ongelmasta? Olen varmasti kirjoittanut suomi24:ään monellakin eri nimimerkillä elämäni aikana.

Ihan sama miten utopistiselta sinun mielestäsi joku nyt kuulostaa, mutta niin minulle on vaan sanottu.
Ei täällä pienellä paikkakunnalla kukaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai keneen pitäisi ottaa yhteyttä.
Eläinlääkärissä olen ravannut koiran kanssa vähän väliä.
Ja niinkun olen sanonutkin, on kokeiltu mm. uroshormonia alentavaa lääkettä pistoksena niskaan. Ei ollut apua.

Labrat. luusto, nivelet/selkänikamat jne ok..Pois suljetaan, niin sitten käytös.
Sai nämä lisätiedot minunkin hieman miettimään muistavaihtoehtoja käytökseen ymv. oslta Aikas nuorikin vielä. Tuli hieman erillainen kuva tilanteesta.

Jos terveyspuoli ok. lähtisin minäkin pohtimaan hieman, sitä onko koiran kasvatuksessa oltu riittävän määrätietoisia ja johdon mukaisia. Monta jatko kysymystä herätti.

Rehellisesti
- Mikä on miehen reaktio ärhentelyyn?
- Aiheutttaako koiran käytös pelkoa?

Koiran ollessa pienempi, yritettiin meille neuvottua keinoa murinaan ja uhitteluun, elikkä mieheni pyöräytti koiran selälleen ja alisti tällä tavoin koiran.
Nyt ei enää tuota voi oikein koiran koon takia lähteä kokeilemaan.
Nykyisin koira komennetaan toiseen huoneeseen tai ulos arestiin murinan jälkeen, eli ihan vaan osoitetaan ovea ja sanotaan "mene". Tähän asti tuota totellut vaikkakin murisee vielä mennessään.
Mieheni mielestä tämä ei ole niin iso ongelma, kuin minun mielestäni eikä häntä kuulemma pelota. Miehestäni huomaa, että kuitenkin menee vähän hämilleen näistä tilanteista.
Itselläni on kyllä kaikki kauhukuvat mielessä heti, kun murina alkaa kuulua.
Aika vakuuttavan kuuloista, kun sen kokoinen koira murisee olohuoneessa.
Arveluttaa vaan, JOS se ei joku päivä tottelekaan "mene" käskyä, vaan hyökkää. Sen takia ei saisi yhtään näyttää pelkoa tai epävarmuutta.
En ehkä siinä tilanteessa näytäkään (niin varmaan, kyllä koira huomaa jos jännittää yhtään) mutta jälkeenpäin tärisyttää pitkään.

Ehkä tuo lähestymistapa tapa ei sovellu tuon luonteiselle koiralle. Jää väkisinkin kuva, että koira ei tiedä tai ymmärrä tilannetta. Nuo selättämiset on ihan kuraa muutenkin. Vahvuus osoitetaan henkisesti omalla olemuksella -Ei fysiikalla.

"JOS se ei joku päivä tottelekaan "mene" käskyä,"...olet kyllä ihan oikeilla jäljillä ja asiaa pohdit. Tästä tulee se suurin ongelma mikäli asiaa ei ratkaista ajoissa.

Tuohon koulutukseen pitäisi panostaa tai ehkä antaa tilaisuus jollekkin toiselle...Tuon kanssa on tehty selkeitä virheitä, kun luonnetta ei ole huomioitu sen koulutuksessa, mutta niitä tekevät virheitä kaikki. Pääasia, että niistä oppii.

Ehkä voisit tiedustella uutta kotia kasvattajan tai harrastajien kautta. Oletko tiedstellut sieltä?

Väännetään vielä rautalangasta ;D

Kun puhutaan käytösongelmista,ON tärkeää,että niistä annetaan mahdollisimman tarkka kuva taustoineen heti alusta lähtien.Ihan siis vastausten kannaltakin.
Näitä tietoja on tullut tippumalla ja kun vertaa eka viestikrtjua ja tätä,niin niistä viestii jo hieman erilainen kuva.Tässä enemmän kuva,että vikaa voi olla enemmänkin/myös terveyspuolella.

Kun osaat tänne nettiinkin kirjoittaa,niin varmaan tiedät mikä on esim.google.
Jos kotikontuusi ei ole osunut yhtään ihmistä,joka ei osaa mitään sanoa,niin eiköhän niitä löydy muitakin kanavia,ihan vaikka käyttämäsi netin kautta ;)
Itse tunnen jokusenkin ongelmakoirakoulutusväkeä,enkä todellakaan ole kuullut,että joku murinaa vähättelisi...
Netin kautta löytää myös rodun yhdistyksen,josta voi myös saada jotain hyviäkin mielipiteitä(onko vastaavaa ollut ym.).

Mutta oli niin tai näin.Olet jo paljon vinkkejä saanut.Minä poistun,ettei mene turhaksi jankaamiseksi :D.
Toivottavasti koiralle löytyy oikea ratkaisu ja apua.

molossi

Nyt, kun olet saanut tätä tietoa, löytyykö sinulta ollenkaan neuvoja tähän ongelmaan? Muutakin, kun että kehoitat käyttämään googlea??
Miksi puutut tähän keskusteluun, jos et osaa muuta, kun lukea (jos sitäkään)?

Broken Hart. Älä nyt tartu niihin kouristuksiin, jos tarkasti sen linkin luit, siinä nimenomaan sanottiin että kouristuksia ei kaikilla ole. Jos pitäydet vain odottamaan niitä kouristuksia, homma voi mennä hankalaksi.
kouristuksia ei välttämättä tarvitse olla. Ja sano eläinlääkärille että eikö niitä epilepsia lääkeitä voi kokeilla. Jos apua on, hyvä, jos ei , haittakaan ei varmsti ole mahdoton.
Älä tuijota yksittäistä oiretta vaan kokonaisuutta. Ratkaisu voi olla lähellä.
Mutta jätän neuvomisen nyt tähän, toivotan kaikkea hyvää ratkaisun etsimisessä.

Tällä palstalla ihmiset näköjään esittää vaan vastakysymyksiä eivätkä edes niihin vastauksen saatuaan silti anna neuvoja. Siis käytännön neuvoja mitä tehdä. Kovasti tuntuuvat asiantuntijoita olevan, mutta kun eivät keksi enää kysymyksiä, jättävät keskustelun kesken.
Olen kertonut kaiken ja vastannut kaikkiin kysymyksiin, silti olen saanut käytännössä kokonaiset kaksi neuvoja; vie koira kymmenennen kerran lääkäriin ja ota yhteyttä koirakouluttajaan.

Ei ihan helppo keikka neuvoa netissä ja tuossa tilanteessa. Pitäisi aina nähdä kokonaistilanne..Miten toimitaan ja miten toimii. Tuo aloitusongelma, vain tuntuu aika mahdottomalta ratkoa näin netissä. Liikaa muuttuvia tekijöitä.

Kysymyksillä haarukoidaan, jotain, mistä saisi kiinni ja edes jonkinmoista mielikuvaa koko tilanteesta. Sinänsä ikävä, jos polttaa hihan ihan toisarvoisista asioista..Joillain ainakin neuvoihin sisältyy jonkimmoinen vastuu. Tuossa tilassa neuvot on aika riskialtista hommaa. (ihan kokemuksesta sanon).

Kyllä asian kuin asian saa nopeastikkin haltuu, mutta se vaatii jo hyvää auktoriteettia..Miten esim. tälläisen voi edes netissä tietää? Miten voi neuvoa, jos ei edes ole käsitystä koiran luonteesta? Ei ihan riitä jonkun sanallinen esitys, joka on lähinnä mielikuva ja se ei välttämättä kerro luonteen eri osa-alueista. Tämä toteaminen vaatii jo vähintään koiran näkemisen joissain tilanteissa (tärkeimmissä)...Ikävä kyllä.

viimeisen kerran.
1) vie sinne eläinlääkärille ja kysy voiko sitä epilepsia lääekttä aloittaa, kokeeksi.2) koulutat, kouluttaudut kouluttamaan koirasi paremmille tavoille 3) lopetat koiran.

Asenne vamma aloittajalla. Tyypillinen tapaus.

Sanot että asut pienellä paikkakunnalla, ja siellä ei ole kunnollisia kouluttajia, tai ainakaan sellaisia, joita koirasi tapaus kiinnostaisi... No mitäs jos etsisit naapurikunnasta kouluttajaa? Mistäpäin olet, niin jos joku tietäisi hyvän kouluttajan sieltä suunnalta? Et ole tyytyväinen kahteen neuvoon jotka olet saanut, eli kunnon el. lääkärin tarkistus ja ongelmakoirankouluttajaan yht. otto... Totuushan kuitenkin on, että ei täältä kukaan pysty sua auttamaan, vaan se koira täytyisi nähdä kuten myös sinut ja miehesi, että mitä se käytös ja toiminta on paikan päällä. Ei sitä pysty edes sanallisesti kertomaan niin hyvin, että joku ulkopuolinen voisi tajuta tilanteen tasan tarkkaan, ja antaa sulle neuvot millä ongelma loppuu. Luultavasti asiansa osaava kouluttaja näkee tilanteen melkolailla heti, ja voi olla jostain ihan pienestä jutusta kiinni.. Etsi siis vielä sitä kouluttajaa, tai kerro mistäpäin olet kotoisin, niin joku voi tietää hyvän kouluttajan siltä suunnalta.