täytin tässä jokin aikaa 50v. ja mieliala heittelee laidasta laitaan. Mua on alkanut ärsyttämään naisten kesken välinen draama ja paskanjauhaminen.
Mä oon oikeesti sellainen positiivinen ja en harrasta juoruilua ja paskanjauhamista, mutta oon ollu sellainen miellyttäjä ja mennyt mukaan.
Nyt oon päättäny, että en miellytä enää ketään ja ala kuuntelemaan hei tuttujen juoruiluja.
OOn jo muutamalle henkilölle sanonut, ettei kiinnosta ja olen saanut vihaisia katseita.
tuntuu, että olen nut enemmän oma itteni ja ei ole tarvetta miellyttää muita ihmisiä.
mussukka..
Mä oon oikeesti sellainen positiivinen ja en harrasta juoruilua ja paskanjauhamista, mutta oon ollu sellainen miellyttäjä ja mennyt mukaan.
Nyt oon päättäny, että en miellytä enää ketään ja ala kuuntelemaan hei tuttujen juoruiluja.
OOn jo muutamalle henkilölle sanonut, ettei kiinnosta ja olen saanut vihaisia katseita.
tuntuu, että olen nut enemmän oma itteni ja ei ole tarvetta miellyttää muita ihmisiä.
mussukka..
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin me ollaan erillaisia mää taas rakastan juoruilemista ja juoruja ja elämässähän pitää olla aina vähän draamaa vaikka olis kuinka positiivinen niin ei aina pysty oleen sovussa kaikkien kanssa onneks mun ei oo koskaan tarvinnu elää miellyttääkseni toisia ihmisiä mutta kaikkee hyvää sulle uudella uralla.
meidän taloyhtiössä vietin paljon aikaa yhen juoruilijan kanssa ja muut alkoi katsomaan mua pitkään ja välttelemään. Mietin vaan, että mitä se on minusta juoruillut. Nykyään vaan moikkaan häntä ja en jää juoruilemaan. jossain vaiheessa alkoi ahdistaa, kun se juoruili kaikkien asioista.
kaikissa taloyhtoissähän on aina joku joka pitää huolen kaikkien asioista mutta onneks se on yleensä kaikkien tiedossa eikä välttämättä kaikkia juoruja ihan totena oteta mutta onhan muutkin ollu kiinnostuneita hänen juoruiluistaan jos kerta ovat sua ruvenneet vältteleen ja katteleen pitkään joskushan se olis ihan hyväkin että isoissa taloyhtiöissä oltas vähän kiinnostuneita naapureista ei tulis näitä juttuja että joku on maannu monta kuukautta jopa vuosia kuolleena asunnossaan.
Joop
Se on se jokin porukka, johon tutustuu kaikista ensimmäiseksi. Sairaalloisen uteliaat juoruilijat. Ne oikeastaan on helppo tunnistaa, ne on niitä, jotka ensimmäisenä tulevat tekemään tuttavuutta uuden tulokkaan kanssa. Sama taloyhtiöissä ja työpaikoilla ja vähän kaikkialla.
Niihin tulee suhtautua varauksella. Asialliseen porukkaan tutustuu kyllä aikanaan, monet pidättyväisiä, eikä niin "seurallisia". Mutta niistä saa asiallista seuraa pitemmässä juoksussa.
Tullut asusteltua ja oltua töissä niin monessa paikassa, että ei oikein kiinnostakkaan tutustua liikaa keneenkäään, morjesteluvälit riittää pitkälle. Niitä kun noita naaqpureita tulee ja menee. Kyllähän sitä ollaan kaveria, mutta se hiipuu hiljakseen, kun tilanteeet muuttuu, joku muuttaa tai joku vaihtaa asuntoa.
Tutkailin tossa, meitin yhtiössä vaihtanut reilun vuoden sisällä kymmenen asuntoa omistajaa. No, en tiedä, minkä näköisiä nuo uudet on, mutta ei sen väliäkään, en tuntenut niitä entisiäkään. Hupaisaakin yli 15 vuotta samassa paikassa, mutta eipä tuo mulle kuulu mitenkään, mitä porukkaa tossa vastapäisessä talossa asuu. Paitsi että tiedän sieltä net muutamat, joitten kanssa ei kannata olla tekemisissä.
=DW=
Joop.
Seuraileppa vanhempia pariskuntia, eläkeläisiä. Akat juoruilee keskenään kuten ennenkin, ukot ei yleensä paljoa kommentoi, lukevat lehteä tai jotain. Kyllästyy kai sitä kuuntelemaan tarpeekseen kuunneltuaan.
=DW=
Kai siitä tulee vihaisia katseita jos sanoo toiselle ettei kiinnosta, oli sitten kyse mistä vaan :) Onnistuisko siivouksenkin suhteen... jos sanon mun siivottomuudelle ettei kiinnosta, se loukkaantuu ja lähtee lipettiin...
On muuten hauskaa miten ihminen toimii kun on pitkän aikaa tavallaan tukahduttanut itsensä. Jossain vaiheessa sitä heittää häränpyllyä, ja alkaa aivan totaalisesti toisenlaiseksi. Vaikka tietää että keskitie on se hellin kaikille, niin silti... Pitää vaan tehdä niin kuin itsestään tuntuu hyvältä.
Lässynlässyn, harva ihminen pystyy aina tekemään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, perheellinen kaikkein vähiten.
Pitää ottaa muut huomioon, muuten ei mistään tule mitään.
Itsekkyys on per*****ä.
Ootko sitä mieltä että perheestä huolehtiminen on jotenkin ristiriidassa siihen että voisit tehdä niin kuin itsestäs tuntuu hyvältä? Mulle se tuottaa suurta nautintoa kun heillä on hyvä olla. Mutta ei sitä pidä uhrautuen tehdä, vaan omasta ilosta.
Ystävällisyys ja fiksu käytös on jotakin aivan muuta kuin toisten miellyttämistä. Kuullostat aivan kapinoivalta teiniltä, ehkä siis pohjimmiltasi oletkin sellainen eli etsit itseäsi ja purat turhautumisesi toisiin ihmisiin, sen sijaan, että ymmärtäisit kehittää itseäsi.
Ei kai ole toisten vika, millainen olet.
Itse tykkään keskustella ja pohtia asioita, sinulle tämä on juoruamista, min ulle ei. Paskanjauhamisestakin olemme varmasti eri mieltä.; se mikä sinulle on turhanpäiväistä ja typerää, voi minulla olla hauskaa rupattelua.
Olen kummallisen kireä ja uhmakas...no, kai sinä sitten "olet nyt enemmän oma itsesi". Ilmeisesti....