ottaa päähän

No riippuu vähän teidän iästä, lapsen hankinta ei ole mikään leikin asia anteeksi jos loukkasin se ei ollut tarkotus. Enkä myöskään tarkota että ikä olisi joku pää asia millon lapsen voi hankkia. Itte olen tulossa keväällä isäksi ja oon ilonen että musta tulee isä ja saan oman lapsen, mutta voin vaan varottaa että itse raskaus aika ei ole helppoa aikaa kummallekkaan osapuolelle. Se on todella rankkaa, molemmat joutuu aikamoiseen tunteiden vaihteluun, joskus tuntuu et vois unohtaa koko lapsen ja sitte joskus on sellanen tunne et menee ostaa lasten vaunut ja vaatteet :D. Sellasta se on ja sellasta se tulee olemaan oikeen kunnon myllerrystä. Toivoisin teidän kohdalla sitä että miettisitte ennen lapsen hankintaa että teidän kahden välinen parisuhde on kondiksessa, sitten voitte alkaa suunnitella lasta. Kun on paeisuhde kunnossa niin sillon lapsen hankinnan "pohjarakenne" on luja. Raskauden aikana saattaa tulla vaikeita tilanteita niinkun tuleekin, todella vaikeita niin vaikeita ettei niistä tunnu koskaan pääsevän yli. Pitää kuitenkin muistaa että suurimmat ongelmat lähinnä parisuhteessa tapahtuu raskauden alkuvaiheessa ensimmäisen kolmanneksen aikana se on siis ohi menevää. Mutta ainoa neuvo on että laitatte parisuhteenne ennen raskautta kuntoon niin asia on sillon varmasti lujalla alustalla. :)

Toivottavasti auttoi ja anteeksi jos loukkasin ikä kysymyksellä, ei vaan näkyny ikää. :)

Täällä elettiin jokin aika sitten samanlaista tilannetta. Mies ei oikein koskaan ollut "sillä tuulella", kun olimme päätöksen ehkäisyn poisjättämisestä tehneet. Sitten kun viimein tositoimiin päästiin, ei miehellä vain seissyt tarpeeksi, jotta siitä olisi mitään tullut. Ensin olin hirvittävän loukkaantunut. Ajattelin, ettei mieheni pidä minua enää seksuaalisesti viehättävänä. Ajattelin myös, että hän näin vältteli lapsen hankintaa, vaikka aiemmin olikin asiasta niin innoissaan ollut.

Nostin sitten kissan pöydälle, ja juteltiin miehen kanssa pitkään. Ilmeni, että miehellä oli hirveät paineet vauva-asiasta. Hän oli alkanut kauhistella päätöksemme jälkeen, voiko hänestä koskaan tulla niin hyvää isää kuin pitäisi, ja mitä jos koko lasta ei alkaisikaan kuulua, ehkä hänessä on jotain vikaa. Minä kun niin paljon toivoin lasta, niin mies ehti jo ajatella ressu mielessään sitäkin, että hänet heivataan kuviosta, jos lasta ei kuulu. Ja tietysti perusuomalaisena möllinä mieheni hautoi näitä asioita yksin pienessä täysluisessa päässään, sen sijaan että olisi minulle tuntemuksistaan puhunut. No, keskustelun jälkeen on peitto täällä heilunut ahkeraan, ja nyt miehen kanssa jännätään, tuleeko menkat ensi viikolla, vai olisiko yritys tuottanut tulosta. :) Keskustelkaa, on siis minun neuvoni!