Mitähän porukat puuhailevat? Itse perkaan ja kiehauttelen sienisaalistani.Ihan pikkuisen vain kävelin metsässä kori kädessä saadakseni liikuntaa. Sinnepä kertyi melkoisesti vahveroita: kelta-, suppilo- ja kosteikko-. Perkasin jo metsässä, mutta loppusilaus pitää tehdä kotona. Poimiminen on paljon hauskempaa.
Keskiyön puuhia?
1943
28330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En sienien päälle ymmärrä juuri mitään. Lapsena keräsin kotimetsissä, mutta nyt en enää edes tunnista syötäviä. Nyt kun asun täällä korvessa niin kaikenmaailman sienet ja tatit tunkee melkein ovesta sisään, minä haravoin ne lehtiharavalla kokoon ja kannan kompostiin :)
Pelailen tietokonepeliä, poltan vähän takkaa, kirjoittelen foorumeille, katselen telkkaa ja mulla on pari chatti-ikkunassa facebookissa. Tavallinen tylsä perjantai-ilta (ei tosin puoliyö vielä)
Mulla on vain radio, sitä kuuntelen. Takka olisi ihana, täällä ei ole. Facebookissa en ole. Tietokoneella en pelaa, en muutenkaan yksin. Alfabetiä pelaan, jos on kaveri. Sain taas uuden kattilallisen kiehahtamaan, vielä yksi kattilallinen odottaa.
Sienten puhdistus on aikaa vievää hommaa, vaikka kuinka tekee alustavan työn metsässä. Toiset sanovat että sieniä ei pitäisi huuhtaista vedellä, mutta kyllä minä ainakin huuhtelen ne vielä hyvin ritilässä. - Nyt on kiva kävellä metsässä, kun sieniä löytyy. On mukavaa, kun sitten voi valmistaa sieniherkkuja pitkin syksyä ja miten helposti.
Minä olen näin iltamyöhällä seurannut tv:tä, kuunnellut radiota ja välillä roikkunut netissä. Alkuillasta puhuin monta puhelua ja yllättävästi siinäkin vierähti aikaa. Mutta oli hauskaa myös yllättäen jutella parin ystäväni kanssa näin kesän jälkeen. Läheiseni soittelevat myös kuulumiset ja viikonlopun aikomiset näin myöhällä, kun tietävät minun valvovan myöhään.
Muuten hyvää viikonloppua!
Minä huuhdon kaikki sienet ihan yksitellen, koska esim. suppilo- ja kosteikkovahverot pitää halkaista ja jalasta huuhtoa töhnät pois. Mulla pakastin on kohta niin täynnä, ettei enää mahdu lisää. Yhtään puhelua ei ole tullut ja itsekään en ole soitellut, kun on nuo sienet. Saunoinkin tässä välillä.
Eipä tunnista enää keskiöin aikaan ylläpito nicciäni.
Haperot, suoraan pannulle, ihanaa, syötävää.
Tatit, siellä etelässä, niitä on varmasti tiheämmänkin, kuin täällä.
Voihan tatti, liian hyvää, kun matosetkin sen tietävät.
Herkkutatti, missä lienee piiiloitella?
.
Haperoiden aika on jo ohi. Pari kangashaperoa löytyi, mutta pakastimessa on. Voi- ja nummitatit ovat uudelleen nousemassa. Pienet nummitatit on helppo perata. Voitattien limainen kalvo on ollut ihmeen sitkeä, yleensä se irtoaa helposti, kun vetäisee.
nummitatti,kuin superlon patjaa haukkais!
Eipä tässä erikoisempia. Vilkaisin s-postejani ja kurkkasin tännekin. Pitkä päivä on takanapäin ja uni alkaa painaa silmiä. Nukkumaan aion lähteä kohtapuoliin.
Katselin päivällä kaupan hyllyillä myytävinä olevia kanttarelleja. Kovin olivat vanhan näköisiä. Eipä houkutellut ostamaan ainakaan minua. Rasioiden päällä olevissa teksteissä mainittiin olevan suomalaisia. Olen aina sen näköiset sienet jättänyt metsään ja poiminut vaan ne paremman näköiset.
Uusia sieniä on varmaankin noussut taas koska on satanut melkein koko viikon. Pitänee käydä huomenna katselemassa. Näyttää sää selkenevän. Toivottavasti ei tule halla vierailulle. Vielä on sentään mittari lämpöasteiden puolella.
Öitä!. Ei pysy enää silmät auki.
Mun pitää vielä vähän sinnitellä. Joskus kesällä katselin kantarelleja kaupassa, kilohinta oli 60 euroa. Onnea sieniretkelle.Mulle tulee tauko taas vähäksi aikaa, kun vaihdan maisemia.
Keltavahveroita, ostin, joskus torilta, täynnä hiekkaa olivat.
Virosta, kotoiset. PÖH!
.
Tuon hiekan ja mullan takia pitää huuhtoa. Itse kun poimii, niin ottaa kannan pois. Silti lakin poimuissakin on usein multaa, vaikka olisi harjannut sudilla. Korvasienet ovat tosi hankalia poimuineen, hiekkaa tuppaa jäämään.
Perjantain sieniretken saalis tuli jo puhdistettua iltasella ja siitä tehty ruokakin on jo syöty. saalis oli samoja ja lisäksi mustia torvisieniä ja jokunen myöhäinen herkkutattikin vielä. Aika kuluu kirjaa lukien, kirjoitellen ja nyt tännekin vilkaisten...
Huomenta vain kaikki Yökyöpelit ja raskautetut. Eilinen sienisaalis perattu ja käsitelty illalla myöhään.
Pieniä ihania Tatteja, Haperoita oli metsässä vaikka millä mitalla. Ovat vain niin turkasen tarkkoja poimittavia. Mato kun pakkaa löytämään Sienen ennen kun poimija.
Rouskut ovat nyt parhaimmillaan.
Metsä tosiaan notkuu sienistä Kannattaa hakea ja säilöä.
3 litraa Kanttarelleja löysin pieneltä alueelta.
Puolen yön maissa sain leipomukset valmiiksi. komea Omenapiiras tulikin.
Nyt lähden hakemaan pari-kolme Haukea merestä, kunhan tuo päivä hieman vaalenee.
Sitten taas metsään. Tänään en nouki muita kuin Kanttarelleja ja Suppilovahveroita.
(niinhän sitä luulis)
Huomenta. Täällä haperokausi on jo ohi. Nuo tatit ovat ihmeellisiä, isokin voi olla ihan madoton, pieni täynnä matoja. Olen osittain lakin värin perusteella oppinut erottamaan hyvän huonosta. Rouskuja en poimi, komeita haaparouskuja ohittelin. Mulla oottaa 4 l sieniä pakkaamista ja pakastamista. Nostin kattilan ulos jäähtymään. Lähden minäkin haukivesien rannoille, mutta eipä suju multa tuo hauen nappaaminen tuosta vain. Sienet unohdan vähäksi aikaa. Myöhemmin olen luvannut opastaa tuttuja retkellä.
Tänä vuona en ole törmännyt suuriin mustatorvisienirykelmiin, muutama yksilö on kertynyt muiden sienien joukkoon. Mutta kosteikkovahvero kasvaa tutulla pakalla. Otin eilen vain isommat, pienet jätin kasvamaan.
Luulen että niiden huippu on vielä tulossa, pari kertaa tänä syksynä vasta on tullut parempi kasvusto vastaan, toinen niistä eilen.
Hieman asian vierestä. Tuolla A. A:n keskustelupalstalla nimimerkki ololol , on ehkä oivaltanut koko tarinan.
Fiksu kaveri ,vai peräti ammattimies.
Sienistä tuli juttua radiossa ,kannattaa olla tarkkana matojen ym muiden kanssa
jos tatteja meinaa kerätä tähän aikaan.
Ei kai ne madot niin hirveitä ole, tulee vähän lihaakin mukaan.
No en ole sienisääsken toukasta tai parista välittänyt, siinähän paistuvat pannulla, muut ötökät rapsin pois.
Toukkia ne on, ei matoja!
Huuhtaisen ja kiehautan omassa liemessään, rasiaan ja pakastimeen.
Vaikutat ihan äidiltäni. Vuoren varmuus ja tarkkuus, tehdä se, minkä sydän sanoo olevan tarpeen.
Hienoa, että kaltaisiasi on, vieläkin, tässä kovassa maailmassa.
Pitänee ostaa kaupan herkkusieniä/siitakkeita pahimpaan sienihaluunsa.
.
Osuit oikeen , olen tosi tarkka ja huolehtivainen .
Viime pyhänä olin lenkillä ja kuinkas kävikään? Takin helmaan sain keltavahveroita pari litraa. Edellisellä reissulla tuli 5 litraa. Kaukanakaan en ollut.
Noin myöhään en perkaillut sentään. Sai anoppi sieniä. Omat pakastimet ovat täynnä. Omenapiirakkaa aion saada mahtumaan. Muutaman leivän syö alta pois, niin sen jälkeen sopii hiukan.
Mukavia nuo sieniretket. Jokunen hirvikärpänenkin tuli mukana. Illalla kulki käsivarressa... Ne on ikävintä siinä metsäilemisessä.
Aivan mahtavia kantarelleja minäkin löysin, annoin saaliistani naapurillekin kastikeainekset. Uusien perunoiden kanssa herkullista.
Kynnet ovat jo puhdistuneet mustikanpoimisesta, pakastin on marjoista täysi talven varalle, saa ainekset moneen hyvään.
Pihassa ja puutarhassa riittää puuhaa vielä, toivottavasti ensi viikko on aurinkoinen vielä.
Mulla meni pitkälle yli keskiyön kun luin lapinkielen sanastoa, aivan mainioita ilmaisuja.
Noita korvasieniä tuli kesän kynnyksellä pakastettua ryöpättynä 400g nyssyköihin 4 kg... Karvarouskuja myös runsaasti ja löytyypä valmista tattimuhennostakin kiireiseen ruoan laittoon...
Viimeiset viimesyksyn hirvenlihat sulattelin ja jauhoin piirakkatarpeiksi... Metsästäjälehdessä oli aikoinaan suussasulava resepti joka sopii myös nuorten makuun... Kelpaa vain vanhemmillekin tuolla eläkekerhossa...
Muikun pyyntikin on parhaillaan... Omat pakastettavat ja purkitettavat olen pyytänyt ja nyt vuorossa nuo iäkkäämmät vanhat kalakaverini, joille lahjoitan talven kalat... No vanhustentalon muikunpaistoilta on vielä edessä heitä unohtamatta...
Meillä kasvaa piispanhiippoja omalla pihalla, varjoliljojen keralla.
En ole niitä kelpuuttanut ruokapöytään, siinäpähän kasvakoot.
Karvalaukut ja haperot ovat minusta parhaimpia. Kangasrouskutkin antavat potkua vaikkapa jauhelihaan.
Kantarelleja en ole koskaan sieniretkilläni nähnyt, tai ollut näkevinäni.
.
Keskiyö....
Olisikohan ollut vuonna 2004, joku puoliyö, kun mietiskelin miten saisin äidin ymmärtämään että kahden pakastimen sisältö on yhdelle luurangolle liikaa.
Tämä aloitus kun on levinnyt pitkin peltoja jo.
Vaan eipä osannut kertoa äiti, ovat kuolleet kaikki.
Tai kulkevat varjojen teitä. Ei jalat toimi heillä.
Minun keräämää et paskoille heitä.
Annoinpa asian olla, kunnes eteen se sousi.
Kuu nousi.
H.