Äitini on iät ajat haukkunut minut.
Jos olen täysin rehellinen, niin odotan että se kuolee ja pääsen siitä eroon.
Inhottava ämmä, niin kielteinen kaikkeen. Joka kerta kun soittaa, niin tulee paskamainen tunne. Joka ainut päivä haukkui minut kun olin lapsi.
Luulen että se on mielenhäiriöinen. Viimeksi kun tapasimme, niin se kiljui kuin mielipuoli, ei meinannut tulla loppua sen "draamasta".
Onko muilla tälläisiä "äitejä"?
Yhtä ainutta kertaa se ei ole kehunut minua.
Ottaa itselleen kaiken kunnian ja on niin "marttyyri" kuin ikinä vain voi olla.
Aina huonolle tuulelle kun äiti soittaa
Narsisti äiti
44
4058
Vastaukset
- simppeliä
Vaihda puhelinnumerosi, ota salainen numero niin ei tarvitse keskustella äidin kanssa. Eikä tavatakaan ole pakko.
- en soita koskaan
Minun tekee mieli aina heittää puhelin seinään sen jälkeen, kun olen lopettanut puhelun äitini kanssa. Äitini soittaessa minulle hän kehuu vain itseään, valittaa sairauksiaan, kaikki asiat liittyvät häneen itseensä. Jos yritän väliin sanoa jotain muuta, hän korottaa ääntänsä, jatkaa päälle puhumalla ja aiheena on tietenkin hän itse.
En odota sitä, että äitini kehuisi minua, mutta olisi kiva, jos äiti joskus kysyisi, että mitä kuuluu?- Hittoon ämmät!
Ihan just näin.
Olen päättänyt että en vastaa. Minulla on sellainen puhelunäyttäjä.
Miksi vastata, kun ei ole mitään puhuttavaa kuitenkaan?
Ja se sairauksien valittaminen.
Sitä samaa. Koko ajan vain sairauksia ja että "kumpa kuolisi", sitä virttä on veisannut jo 30 vuotta. Ei vain kuole.
Joo en vastaa enää.
Tai sitten kun soittaa, niin olen just lähdössä junalle tai kauppaan ja on kauhea kiire. Samaa suosittelen sinullekin.
Miksi tyttären pitäisi olla äitinsä loka-astiana.
Minun äiti on energiasyöppö, purkaa oman pahan mielensä lapseensa.
Tosi-itsekästä!
Pitäisi päinvastoin kannustaa! Ja lohduttaa ja olla tukena! - orpopiru33
Luulin, että olen lähes ainoa, jolla tämmöinen pönttö äiti. Äsken juuri soitti (ja mitenköhän eksyinkin tännen) ja turhautuminen oli valtava, ei edes vaivaudu kyselemään mitään, hädin tuskin sanoo hei, keskeyttää kaikki lauseet ja puhuu itsestään, ei sillä että stuoolisi ollut jotain uutta. Tuota samaa on ollut varmaan koko ikäni ja eikä pelkästään itsekeskeistä puhelinkäyttäytymistä (35) Onneksi ei hauku, mutta kun se ei voi oikeastaan haukkua kun se ei tiedä minusta mitään, ei katso sen vertaa kiinnosta olenko töissä vai en tms. "yleistä"tai mitä ylipäätään kuuluu. Tänään tein kokeeksi että olin hiljaa, siis täysin hiljaa, ei edes niitä "aha", hmm", "Vai niin", ei mitään vaikutusta, olisin varmaan voinut käydä lenkillä tai suihkussa niin se ei ois älynnyt mitään. Kyllä se vähän turhauttaa, vaan mitäpä tuosta, täytyy vaan hyväksyä se, että ei ole eikä ole ollutkaan eikä tule olemaan äitiä,
- Äiti O N
orpopiru33 kirjoitti:
Luulin, että olen lähes ainoa, jolla tämmöinen pönttö äiti. Äsken juuri soitti (ja mitenköhän eksyinkin tännen) ja turhautuminen oli valtava, ei edes vaivaudu kyselemään mitään, hädin tuskin sanoo hei, keskeyttää kaikki lauseet ja puhuu itsestään, ei sillä että stuoolisi ollut jotain uutta. Tuota samaa on ollut varmaan koko ikäni ja eikä pelkästään itsekeskeistä puhelinkäyttäytymistä (35) Onneksi ei hauku, mutta kun se ei voi oikeastaan haukkua kun se ei tiedä minusta mitään, ei katso sen vertaa kiinnosta olenko töissä vai en tms. "yleistä"tai mitä ylipäätään kuuluu. Tänään tein kokeeksi että olin hiljaa, siis täysin hiljaa, ei edes niitä "aha", hmm", "Vai niin", ei mitään vaikutusta, olisin varmaan voinut käydä lenkillä tai suihkussa niin se ei ois älynnyt mitään. Kyllä se vähän turhauttaa, vaan mitäpä tuosta, täytyy vaan hyväksyä se, että ei ole eikä ole ollutkaan eikä tule olemaan äitiä,
Niin, tai jos sen äidin pitää puhua sinunkin puolestasi, kun sinä et puhu, saa suutasi auki. Koita kerran, sano niin että paukahtaa: MUN VUORO!
- siistii eikös
Äiti O N kirjoitti:
Niin, tai jos sen äidin pitää puhua sinunkin puolestasi, kun sinä et puhu, saa suutasi auki. Koita kerran, sano niin että paukahtaa: MUN VUORO!
Siitäpä riemu syntyisi.
Mulla on tuollainen äiti kanssa ja olen pistänyt välit kokonaan poikki yli 5v sitten. Häntä ei tosiaan kiinnostanut mikään muu kuin itsensä, joten mitään normaalia äiti-tytärsuhdetta ei meillä ollut kuitenkaan. Turhaa pitää yhteyttä sellaisessa tilanteessa.
- 20+20
jep tuttua on.mulla vielä sisko jota paapoo.maksaa vuokraa osan häneltä,osti autonkin,hoiti sen muksuja kun pieniä olivat, yms rahallista apua
siskolleni maistuu myös alko ja puhka piti muuttaa salaiseksi kun alkoi jo viikollakin soitella päissään myös miehelleni
minä sensijaan olen kuulemma syypää siihen ettei saanut aikoinaan eroa isästäni.mun olisi pitänyt toimia silminnäkijänä,kun olin alle 8-vuotta.itkuun pärähdin.lisäksi lapsemme nimi on väärä ja talomme rakennettu kylmälle kohdin XD ,tsiisus yms.kukkua.laspsiamme ei ole hoitanut päivääkään.
no,kaikkihan äiteellä ei voi olla "kotona"
kaikki tämä kohtelu kyllä muistetaan, sitten joskus
välit on lyöty tosi viileiksi ja luulen kun tässä tapahtuu pari asiaa piakkoin niin sitten on tanakka jää välissä,minun puoleltani.- Tyytyväinen olen
Tänään soitti ja näin numeronäyttäjästä.
En vastannut. Miksi olisin?
Olisi ollut kuitenkin samat stoorit, jotka olen kuullut tuhansia kertoja.
Kun ei ole mitään puhumista, valittaa vaan vaivojaan.
Jos vähänkin eri mieltä olen, niin saa heti "sydänkohtauksen".
Valitelkoon muille, mulle ei enää.
- Hyvä elämä
Ihan tuttuja juttuja edelliset.Kamalaa kuulla lapsesta saakka,kuinka tyytymätön äiti oli aina ja kuinka elämä on yhtä sontaa ja kunpa kuolis pois..Opin jo pienenä varautumaan mitä pahimpaan ja sain vahvan mallin pessimistisyyteen.Äiti myös uhkaili itsemurhalla,joka toi valtavan menettämisen pelon ja turvattomuuden tunteen.Vanhempana teki "ohareita",saattoi häipyä elämästämme kuukauksisksi ja esitti loukattua ilman mitään syytä..Ymmärrsin vasta aikuisena,kuinka ahdistunut ja masentunut hän olikaan.Mutta mun täytyy myöntää,ettei mun äidin osa ollut helppo,paljon isoja vaikeuksia ja menetyksiä jo pienestä pitäen.Osa johtui omista huonoista valinnoista,mutta suurin osa oli niitä,joihin ei voinut vaikuttaa.Mitä enempi kaivelin äitin elämää,sitä enemmän ymmärsin elämänasennettaan ja käytöstään.Äitillä ei ollut resursseja muuttaa elämäänsä,eikä voimia ja rohkeutta kasvaa henkisesti aikuiseksi ja kohdata menneisyytensä ja käsitellä se perinpohjin.Niinpä lauloin samaa virttä loppuun saakka.Äärettömän surullista.Itse oon työskennellyt vuosia,jotta pääsen eroon menneistä taakoista ja että oppisin suhtautumaan elämään valoisamminJotta en eläisi loppuun saakka katkerana ja vihaisena elämälle,mikä on tosi syövyttävää ja kuluttavaa.Alan olla jo oikealla polulla,mutta tie on ollut raskas ja pitkä.Äitille olen antanut kaiken anteeks,teki juuri sen,mitä kykeni niillä eväillä,jotka elämä hälle antoi.Ikävöin ja tunnen jopa myötätuntoakin hetkittäin.Tämä on vapauttanut paljon voimavaroja mun elämääni.Se kun viha,suru ja katkeruus on poissa..
- näin se menee
Äitisi ei siis viitsinyt paneutua ongelmiensa työstämiseen niin ettei hänen lastensa olisi tarvinnut kokea ikävää lapsuutta ja nuoruutta? Hän vain jatkoi saman sonnan sotkemista?
Ei kuule, kyllä naisella, joka hankkii lapsia, on täysi vastuu työstää omat ongelmansa eikä lykätä niitä seuraavan sukupolven niskaan.
Niinhän sanot itsekin tehneesi. Mikä äitiäsi muka on estänyt rakastamasta teitä lapsiaan edes sen vertaa? Ja miksi hankki lapsia ollenkaan, jos oli niin rikkinäinen? Vastuuton ihminen. - Hyvä elämä
näin se menee kirjoitti:
Äitisi ei siis viitsinyt paneutua ongelmiensa työstämiseen niin ettei hänen lastensa olisi tarvinnut kokea ikävää lapsuutta ja nuoruutta? Hän vain jatkoi saman sonnan sotkemista?
Ei kuule, kyllä naisella, joka hankkii lapsia, on täysi vastuu työstää omat ongelmansa eikä lykätä niitä seuraavan sukupolven niskaan.
Niinhän sanot itsekin tehneesi. Mikä äitiäsi muka on estänyt rakastamasta teitä lapsiaan edes sen vertaa? Ja miksi hankki lapsia ollenkaan, jos oli niin rikkinäinen? Vastuuton ihminen.Äiti oli omassa perheessään lapsena kokenut aikamoista henkistä ja fyysistä väkivaltaa äitinsä taholta,jäi ikuiset arvet,kirjaimellisesti.Isänsä,joka piti äidin puolia,hautasi kymmenvuotiaana ja ainokaisen veljensä muutaman vuoden kuluttua.Halusi ymmärrettävistä syistä pian pois kotoa,eripuolelle suomea 16v,jossa tapasi isäni.No,rikkirevitty ihminen ei juuri hyviä valintoja tee,joten teki liudan lapsia,joita yritti erittäin köyhissä oloissa ja miltei yksinään kasvattaa,kun isä oli reissuhommissa.Isä oli alkoholisoitunut ja kova suustaan.Äitillä ei ollut mitään keinoa lähteä lasten kanssa mihinkään,vaihtoehto olisi ollut jättää lapset heitteille.Äiti joutui vakavaan auto-onnettomuuteen,jossa tuli keskenmeno ja naama meni kasaan.Kaksoset kuolivat heti syntymä hetkellä.Yksi veljistäni syntyi pahasti lonkkavikaisena ja lähetettiin helsinkiin pitkäksi aikaa leikkauksiin.Yhden veljeni hautasi tämän tultua juuri täysi-ikäiseksi,verisuoni katkesi päästä täysin yllättäen.Yksi veli kuoli siitä muutamien vuosien päästä vakavien sairauksien murtamana.Äiti oli todella onneton ja rikki.Köyhyyttä,sairautta,kuolemaa ja hirveä avioliitto.En usko,että olisin juurikaan parempaan pystynyt,hoiti meidät aikuisiksi ja uskon,että rakasti meitä aidosti ja oikeasti.
- Vanheneminen auttaa
Kiitos sinulle kirjoittaja "Hyvä elämä" olet järkevä ihminen. Olet kasvettuasi käynyt asioita läpi katsoen niihin mahdollisuuksiin joita äidiääsi oli. Hieno, sillä äiditkin ovat ihmisiä, joilla on kaikenlaisia murheita ja taakkoja. Näin oli omankin äidin kohdalla, elämä oli ollut kovaa heti alusta alkaen ja siitä johtuen hänen elämänkatsomuksensa oli vain siitä vinkkelistä, mitä hän oli kokenut.
Puhuimmekin tätä yhdessä, että äiti on tärkein asia jokaiselle samoinkuin isäkin, mutta tietoa meillä kenelleäkään ei ole kaikesta, joten on hyvä kuunnella myös lasten näkemystä nykyajasta, sillä niissä on jo nuorella aikuisella hyvin paljon uutta tietoa, miten tänä päivänä eletään.
Saimme kaiken hyväksi ennen äidin poisnukkumista, saimme keskusteltua kaiken painavan pois.
Kasvaessaan ihminen ajattelee eri tavoin, ap:lle sanoisinkin, että nyt kun asiat ovat noin herkillä, pidä pientä etäisyyttä. Muttta koetapa ajatella sitä äitisi asemaa ja olotilaa, ei hän varmastikaan oikein tiedosta edes olevansa tuollainen rasite sinulle, joten pikkuhiljaa on alkaa varovaisesti ilman huutamista syytä yrittää hieman keskustella ja ihan siitä, miltä sinusta tuntuu. Ihan aidosti ja rehellisesti.- Miten puhutaan?
Miten äidin kanssa voi keskustella? En koskaan onnistunut, sillä hän tiesi kaiken.
Keskustelu sujui hyvin niin kauan kuin hän sai kertoa asian oikeaa laitaa, ja minä kuuntelin ja olin samaa mieltä.
Eri ajatukset lopettivat keskustelun siihen paikkaan.
Omista murheista ei voinut puhua, koska hän huitaisi kädellään ja sanoi, että nuorten ihmisten ei pidä valittaa, terveet ja elämä edessä.
Hän ei myöskään pitänyt minua sen arvoisena, että olisi omista asioistaan tai tunteistaan puhunut. Niinpä en osannut tukea häntä kun hän sitten sairasteli ja lopulta kuoli.
Ei minulla ollut sanottavaa. En osannut.
- ...
Minäkin olen sitä mieltä, että kannattaa pitää hankalaan ihmiseen itselle sopivaa väliä ja selvitellä omia ajatuksiaan, tunteitaan ja itsetunto-ongelmiaan, niin ei tarvitse toisen kuolemaa odotella. Itsensä voi vapauttaa myös sisäisesti niin, että ymmärtää kyseen olevan vain toisen ongelmista ja häntä voi katsoa ulkopuolisen katseella ja koettaa ymmärtää, mistä kaikki oikeasti johtuu.
- 'Äideistä parhain'
Tämä on ainut viisas ja vakavasti otettava kommentti. Kun äiti on äiti, vaikka olisi millainen, niin oikeasti aikuiseksi kasvanut, viisas ja välittävä ihminen opettelee katsomaan asioita niin, että ymmärrys yltää pidemmälle kuin viivaan omasta nenästä omaan napaan. Ja kun se ei yllä, niin mitä sanomista on äidille - tai kenellekään.
Kun äitikin on VAIN ihminen, niin hänkin 'jakaa' vain sitä, mitä on osakseen saanut eikä hänen tarvitse pystyä yhtään sen enempään kuin tämän sivun kommenttien kirjoittajienkaan. - jag.
'Äideistä parhain' kirjoitti:
Tämä on ainut viisas ja vakavasti otettava kommentti. Kun äiti on äiti, vaikka olisi millainen, niin oikeasti aikuiseksi kasvanut, viisas ja välittävä ihminen opettelee katsomaan asioita niin, että ymmärrys yltää pidemmälle kuin viivaan omasta nenästä omaan napaan. Ja kun se ei yllä, niin mitä sanomista on äidille - tai kenellekään.
Kun äitikin on VAIN ihminen, niin hänkin 'jakaa' vain sitä, mitä on osakseen saanut eikä hänen tarvitse pystyä yhtään sen enempään kuin tämän sivun kommenttien kirjoittajienkaan.Ja höpönlöpön.
Että äiti haukkuu lapsiaan koska "ei pysty parempaan"? Oman traagisen elämänsä uhri. Lapset kärsikööt siis?!
Miten jumalauta tämän psykopaskan aivopesemiä voivat ihmiset olla!
Kekenkään ei TARVITSE haukkua lapsiaan. Se on ihan oma valinta. On olemassa huonoa vanhemmuutta joka johtuu tietämättömyydestä, sivistymättömyydestä, ymmärtämättömyydestä jne. Sitten on olemassa huonoa vanhemmuutta joka johtuu pahuudesta. Siitä, että vanhemmat tyydyttävät omia perverssejä emotionaalisen tason tarpeitaan lastensa kustannuksella. Tarpeitaan kostaa jollekin itse kärsityt väärydet. Sille jollekin joka on helppo uhri, ja käytettävissä. Eli omille lapsille. Lasten haukkuminen ja mitätöiminen, nöyryytys ja pilkka kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.
Kysymys on vanhempien asennevammasta, henkisestä sadismista joka on itse valittua käyttäytymistä. Jos vanhemmat harjoittavat lapsiaan kohtaan henkistä kidutusta, ovat he siihen 100% syyllisiä. Eivät uhreja.
"Vapauta itse itsesi sisäisesti, katso asiaa ulkopuolisen silmin, ymmärrä äitiäsi, kysymys on vain toisen henkilökohtaisista ongelmista..."
voi jessus.
Tuolla idealistisella tuuballa ei ole mitään tekemistä reaalielämän kanssa. Lapsen, aikuisenkaan lapsen, ei tarvitse pystyä ymmärtämään vanhempia, joiden kohtelu vaikuttaa aina syvästi lapsen elämään. Jos lapsia päättää tehdä, vanhempien TARVITSEE PYSTYÄ vastaamaan lasten tarpeisiin. On täyttä valhetta väittää etteikö ihminen kykene tarjoamaan mitään mitä itse ei ole saanut. Monet lapsuuden helveteistään selvinneet vanhemmat ovat kyenneet vastaamaan lastensa tarpeisiin, ja olemaan hyviä vanhempia. Koska he ovat päättäneet vastata lasensa tarpeisiin, päättäneet kohdella lapsiaan hyvin. Kysymys on asenteesta, omista valinnoista. Siitä miten itse päättää käyttäytyä, ja kohdella omia lapsiaan. Rakkaus on myös valinta, joka näkyy teoissa. Jokainen teko on valinta.
Uskomatonta että on olemassa ihmisiä, jotka vakavalla naamalla väittävät vanhempien haukkuvan lapsiaan jotenkin vahingossa. - Lätise sinä vaan
jag. kirjoitti:
Ja höpönlöpön.
Että äiti haukkuu lapsiaan koska "ei pysty parempaan"? Oman traagisen elämänsä uhri. Lapset kärsikööt siis?!
Miten jumalauta tämän psykopaskan aivopesemiä voivat ihmiset olla!
Kekenkään ei TARVITSE haukkua lapsiaan. Se on ihan oma valinta. On olemassa huonoa vanhemmuutta joka johtuu tietämättömyydestä, sivistymättömyydestä, ymmärtämättömyydestä jne. Sitten on olemassa huonoa vanhemmuutta joka johtuu pahuudesta. Siitä, että vanhemmat tyydyttävät omia perverssejä emotionaalisen tason tarpeitaan lastensa kustannuksella. Tarpeitaan kostaa jollekin itse kärsityt väärydet. Sille jollekin joka on helppo uhri, ja käytettävissä. Eli omille lapsille. Lasten haukkuminen ja mitätöiminen, nöyryytys ja pilkka kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.
Kysymys on vanhempien asennevammasta, henkisestä sadismista joka on itse valittua käyttäytymistä. Jos vanhemmat harjoittavat lapsiaan kohtaan henkistä kidutusta, ovat he siihen 100% syyllisiä. Eivät uhreja.
"Vapauta itse itsesi sisäisesti, katso asiaa ulkopuolisen silmin, ymmärrä äitiäsi, kysymys on vain toisen henkilökohtaisista ongelmista..."
voi jessus.
Tuolla idealistisella tuuballa ei ole mitään tekemistä reaalielämän kanssa. Lapsen, aikuisenkaan lapsen, ei tarvitse pystyä ymmärtämään vanhempia, joiden kohtelu vaikuttaa aina syvästi lapsen elämään. Jos lapsia päättää tehdä, vanhempien TARVITSEE PYSTYÄ vastaamaan lasten tarpeisiin. On täyttä valhetta väittää etteikö ihminen kykene tarjoamaan mitään mitä itse ei ole saanut. Monet lapsuuden helveteistään selvinneet vanhemmat ovat kyenneet vastaamaan lastensa tarpeisiin, ja olemaan hyviä vanhempia. Koska he ovat päättäneet vastata lasensa tarpeisiin, päättäneet kohdella lapsiaan hyvin. Kysymys on asenteesta, omista valinnoista. Siitä miten itse päättää käyttäytyä, ja kohdella omia lapsiaan. Rakkaus on myös valinta, joka näkyy teoissa. Jokainen teko on valinta.
Uskomatonta että on olemassa ihmisiä, jotka vakavalla naamalla väittävät vanhempien haukkuvan lapsiaan jotenkin vahingossa.Uskomatonta, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tiedä, että on pilvin pimein sellaisia, jotka eivät koskaan valitse mitään, jotka eivät tee asioita valitsemalla hyvien ja huonojen vaihtoehtojen väliltä, jotka eivät tee mitään asioita elämässään tarkoituksella tai vahingossa. He vain menevät eteen päin sen mallin mukaisesti, jonka ovat jostain omaksuneet. He eivät souda, he ajelehtivat, jos snaijaat vertauksen.
Oletan, että sulla ei ole perhettä, lapsia, etkä ole joutunut vielä elämän oikeitten tosiasioitten eteen, niin "idealistista tuubaa" juttusi on. Ihanteellistahan se toki olisi, että kaikki vanhemmat olisivat ihannevanhempia ja valitsisivat vain oikeita vaihtoehtoja kasvattaessaan ja ohjatessaan jälkeläisiään. Mutta sellaisia ei ole olemassakaan.
"Ennen kuin menin naimisiin, minulla oli kuusi erilaista teoriaa lasten kasvatuksesta. Nyt minulla on kuusi lasta - eikä minkäänlaista teoriaa." (Rochester)
Muista sitten, kun oma vanhemmuutesi koittaa; kasva, kehity - ja valitse oikein.
- jag.
"Uskomatonta, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tiedä, että on pilvin pimein sellaisia, jotka eivät koskaan valitse mitään, jotka eivät tee asioita valitsemalla hyvien ja huonojen vaihtoehtojen väliltä, jotka eivät tee mitään asioita elämässään tarkoituksella tai vahingossa. He vain menevät eteen päin sen mallin mukaisesti, jonka ovat jostain omaksuneet. He eivät souda, he ajelehtivat, jos snaijaat vertauksen."
Että jos teet pahaa tiedostamattasi, et ole vastuussa?
Että jos hakkaat lapsiasi koska isäsikin hakkasi sinua, olet syytön koska et tajua mitä teet.
Tai jos haukut lapsiasi, koska äitisikin haukkui sinua, olet syytön?
Voi luoja armahda!
Kuten itsekin totesin on olemassa huonoa vanhemmuutta joka johtuu tietämättömyydestä, sivistymättömyydestä, ymmärtämättömyydestä jne. Ihmiset tekevät kuitenkin aina valintoja. Myös tiedostamattomia valintoja. Yhtä kaikki, ihminen on aina vastuussa tekemisistään, ja käyttäytymisestään eikä se tosiasia siitä miksikään muutu.
Kukaan ei puhunut täydellisestä "ihannevanhemmuudesta" sanaakaan. Kun minä teen tahattomia vääryyksiä lapsiani kohtaan, olen tekoihin syyllinen ja seurauksista vastuussa elämäni loppuun asti. Mitä ihmeellistä siinä on?
On kuitenkin aivan absurdia väittää että ihminen haukkuisi lapsiaan tiedostamattaan. Aivan järjetöntä vastuun kiertelemistä. - Ei h-i !
Mielenterveyspuolen mielenkiintoisimpia aiheita on se, miten ihminen tiedostaa, tuntee ja käsittää itsensä, ympäristönsä ja itsensä ympäristössään. "On aivan absurdia väittää", että kaikki maailman ihmiset näkisivät asiat samalla tavalla ja lailla kuin sinä, koska tiedostamiseen vaikuttaa jokaisen oma lähtökohta, historia ja kasvu.
Jotkut vanhemmat käyttävät lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, eivätkä osaa nähdä siinä mitään pahaa ja tuomittavaa. Siihen, että niin on, vaikuttaa jokin pieleen ja vinoon mennyt seikka heidän omassa kasvussaan, etkä sinä saa sitä suoristettua, vaikka tiedostaisit kuinka h-sti. Se on heidän "valintansa", kun he eivät muusta ymmärrä ja ymmärtämättömälle on turhaa veisata vastuunkannosta.
Joko 'lyyti kirjoittaa' ? - Valitse oikein tiedostaminen, jos valitset ja tiedostat.- jag.
Aha. Eli Josef Fritzl on siis syytön, ja häntä ei tule tuomita teostaan.
Hienoa.
Kenet seuraavaksi haluat vapauttaa vastuusta? - ....
"Mielenterveyspuolen mielenkiintoisimpia aiheita on se..."
Joku mielenterveyspuolelle suuntautuva lähärikö se siellä sirkuttaa asijantuntijana? Nyt sitä ollaan sitten niin asijantuntijaa, niin asijantuntijaa, että. XD - Hah !
jag. kirjoitti:
Aha. Eli Josef Fritzl on siis syytön, ja häntä ei tule tuomita teostaan.
Hienoa.
Kenet seuraavaksi haluat vapauttaa vastuusta?Vapauta sinä nyt ensin itsesi tyhmyydestä.
- Älyn valo
Hah ! kirjoitti:
Vapauta sinä nyt ensin itsesi tyhmyydestä.
Hieno ja perusteltu kommentti täyttä asiaa täynnä. Koita nyt opetella edes oikeinkirjotustaidot ennenkuin alat lätisemään noita aivopierujasi.
- Missä se äly näkyy ?
Älyn valo kirjoitti:
Hieno ja perusteltu kommentti täyttä asiaa täynnä. Koita nyt opetella edes oikeinkirjotustaidot ennenkuin alat lätisemään noita aivopierujasi.
Miten aivopierus voi vaatia ?
- Aloittaja8
Kaunis muisto.
Äitini soitti tänään ja kertoi että on tosi huonona ja että kuolee nyt sitten.
Sen jälkeen haukkui minut pataluhaksi.
Tosi ylentävää, äiti kuolinvuoteellaan soittaa ja haukkuu lapsensa.
Sitä jahkasi, että isäni oli ollut uskoton.
Ja niinkuin se olisi minun vika...
Jäipähän tosi kaunis muisto. Kaikki vuodet syytellyt minua. Niin typerä kuin vasemman jalan saapas.
Löyhkää.
Tämä minun äiti on siis 82 vuotta vanha. Ei ole ihminen kehittynyt sitten yhtään.- kasvatusta
Hullummaksi ne vain iän myötä menee. Viat pahenevat kun ikää tulee lisää.
Minäkin odotan että minun kohta 80-v äitini kuolisi. Vaan ei kuole piruuttaakaan: on terveempi kuin minä! Ei ole minkäänlaista lääkitystä ja lenkkeileekin vielä. Korvien välissä olisi korjaamista, mutta sitäpä ei myönnä. Ilkeydessään voittamaton. On aina ollut ja paranee vain häijyys.
En ole antanut hänelle kännykkä numeroani. Lankapuhelin nro on, mutta käytännössä en siihen vastaa. Soitan hänelle 2 kk:n välein, enkä puhu henkilökohtaisia asioitani, ettei pääse niskan päälle vittuilemaan. Olisi tosi vahingoniloinen jos jotain menisi minulla pieleen tai lapsillani.
Viimeksi kävin kylässä 3 vuotta sitten. Minun luokseni ei enää pitkän matkan takia näy enää uskaltavan lähteä. Enkä ole pyydellytkään. Lapseni kammoavat mummoaan eivätkä halua lähteä häntä tapaamaan. Joskus kysäisin sitä muina miehinä. Sanoivat ettei ikinä sinne. Äitini olisi niin mielellään hiukan kepillä pehmittänyt heidän nahkaansa kun kävi aikoinaan kylässä. Oli oikein pettynyt kun ei päässyt lempi kasvatuspuuhaansa. Olen itse saanut maistaa sitä runsaasti aikoinaan ja päätin ettei meillä lapsia hakata eikä haukuta. - Jaaa mitä ?
kasvatusta kirjoitti:
Hullummaksi ne vain iän myötä menee. Viat pahenevat kun ikää tulee lisää.
Minäkin odotan että minun kohta 80-v äitini kuolisi. Vaan ei kuole piruuttaakaan: on terveempi kuin minä! Ei ole minkäänlaista lääkitystä ja lenkkeileekin vielä. Korvien välissä olisi korjaamista, mutta sitäpä ei myönnä. Ilkeydessään voittamaton. On aina ollut ja paranee vain häijyys.
En ole antanut hänelle kännykkä numeroani. Lankapuhelin nro on, mutta käytännössä en siihen vastaa. Soitan hänelle 2 kk:n välein, enkä puhu henkilökohtaisia asioitani, ettei pääse niskan päälle vittuilemaan. Olisi tosi vahingoniloinen jos jotain menisi minulla pieleen tai lapsillani.
Viimeksi kävin kylässä 3 vuotta sitten. Minun luokseni ei enää pitkän matkan takia näy enää uskaltavan lähteä. Enkä ole pyydellytkään. Lapseni kammoavat mummoaan eivätkä halua lähteä häntä tapaamaan. Joskus kysäisin sitä muina miehinä. Sanoivat ettei ikinä sinne. Äitini olisi niin mielellään hiukan kepillä pehmittänyt heidän nahkaansa kun kävi aikoinaan kylässä. Oli oikein pettynyt kun ei päässyt lempi kasvatuspuuhaansa. Olen itse saanut maistaa sitä runsaasti aikoinaan ja päätin ettei meillä lapsia hakata eikä haukuta.Oletko varma, että kirjoituksesta paistava asenteesi ei ole ihan yhtä paha ja huono kasvatusmetodi kuin hakkaaminen ja haukkuminenkin.
- Snaijaatko ?
Ootko ikinä miettinyt omaa typeryyttäsi, kun ymmärrys ei yllä käsittämään, miksi äiti on sellainen kun on ? Kun äiti ei ole ihmistä kummempi, niin hänelläkin on voinut olla vielä pahempi äiti / isä / joku muu juttu kuin sulla ja siitä seuraa, että hänellä ei ole ollut antaa muuta. Etkä sinä osannut / pystynyt ketjua katkaisemaan.
Ihminen, joka ei ole koskaan saanut mitään, ei osaa koskaan mitään antaakaan. Enkä tarkoita tavaraa. - ...
kasvatusta kirjoitti:
Hullummaksi ne vain iän myötä menee. Viat pahenevat kun ikää tulee lisää.
Minäkin odotan että minun kohta 80-v äitini kuolisi. Vaan ei kuole piruuttaakaan: on terveempi kuin minä! Ei ole minkäänlaista lääkitystä ja lenkkeileekin vielä. Korvien välissä olisi korjaamista, mutta sitäpä ei myönnä. Ilkeydessään voittamaton. On aina ollut ja paranee vain häijyys.
En ole antanut hänelle kännykkä numeroani. Lankapuhelin nro on, mutta käytännössä en siihen vastaa. Soitan hänelle 2 kk:n välein, enkä puhu henkilökohtaisia asioitani, ettei pääse niskan päälle vittuilemaan. Olisi tosi vahingoniloinen jos jotain menisi minulla pieleen tai lapsillani.
Viimeksi kävin kylässä 3 vuotta sitten. Minun luokseni ei enää pitkän matkan takia näy enää uskaltavan lähteä. Enkä ole pyydellytkään. Lapseni kammoavat mummoaan eivätkä halua lähteä häntä tapaamaan. Joskus kysäisin sitä muina miehinä. Sanoivat ettei ikinä sinne. Äitini olisi niin mielellään hiukan kepillä pehmittänyt heidän nahkaansa kun kävi aikoinaan kylässä. Oli oikein pettynyt kun ei päässyt lempi kasvatuspuuhaansa. Olen itse saanut maistaa sitä runsaasti aikoinaan ja päätin ettei meillä lapsia hakata eikä haukuta.Miksipä nyt kuolemaa odottamaan? Hyvinhän olet onnistunut hajurakoa muodostamaan eli hallitset tilannetta. Tuntuuko, että tarvitsisit keskusteluapua menneisyyden aiheuttamien haavojen puhdistamiseksi?
- ...
... kirjoitti:
Miksipä nyt kuolemaa odottamaan? Hyvinhän olet onnistunut hajurakoa muodostamaan eli hallitset tilannetta. Tuntuuko, että tarvitsisit keskusteluapua menneisyyden aiheuttamien haavojen puhdistamiseksi?
Aina voi myös sanoa, että jos et nyt rauhoitu, suljen puhelimen. Ja sitten aina myös sulkea. Tätä voi kokeilla myös työssä, jos pahaksi menee.
- Marttyyri-valitus
Järkyttävä tyyppi tämä "snaijaatko"!! Huh huh.
Tilannehan on se että nämä äidit (näitä on satoja/tuhansia Suomessa) ovat jättäneet kasvunsa kesken ja ottaneet "marttyyri"-asenteen. Ei mitään myönteistä, ei sitten vahingossakaan. Jauhavat ja jankuttavat just prikulleen samaa vuosikymmenet, projisoivat omat ongelmansa lastensa (varsinkin tyttäriensä päälle), leikkivät väärinymmärrettyjä, eivät anna mitään iloa aikuisille lapsille, aina jatkuvaa valittamista.
Huom!
Jos olisivat myönteisiä ja lapsiaan rakastavia, nämä keskustelut olisivat turhia ja me olisimme "suku on paras"- palstalla).
Viimeksi soitellessa sanoin, että "elä viitsi aina puhua kuolemastasi, olet jankannut sitä jo viimeiset 30-vuotta".
No löi heti puhelimen korvaan.
Suoraan sanoen olen huojentunut.
Säästyn jonkin aikaa, kun joku ei soita ja koko ajan valittele ja sääli itseään. Milloinkaan en ole saanut kertoa omista ongelmistani ja ei oo antanut tunnustusta mistään, pelkkää haukkumista. - Ns. aikuinen
Kuinka monta vuotta elämästäsi olet ollut aikuisten kirjoissa?
Totta: marttyyriäitejä on paljon, keskenkasvuisia, henkisesti vajavaisia, kehittymättömiä, asenteettomia oman navan kaivelijoita ... Juuri sellaisia samanlaisia, kuin miltä sinäkin kuulostat. Ymmärrys, taju ja käsityskyky eivät luuraa yhdenkään ajatuksen takana. - 12342357907542232455
voi kuinka ilkeitä äidit ovat omille lapsilleen
- Miksi raivoat
Mietihän noita omia raivokohtauksiasi, kun äitisi soitta. Onkohon niin että sinun pitäisi hakea apua, sillä eihän kukaan normaali ihminen puhu eikä uhkaile noin.
Aina ja ikuisesti ihmiset ovat jostain eri mieltä, mutta ei siihen suinkaan noi reakoida. Sinähän ytität kaikin tavoin tallata tuon äitisi. Äitisi elää joka hetki pelossa, sillä hän pelkää mitä tet seuraavaksi, miten suureksi raivosi kasvaa.
Jos vähänkin ymmärrät tiedät näiden raivojen aikaansaannokset, se on kyllä loppu raivoajankin elämälle. joten koetahan etsi apau ja ymmärtää että erilaisiä näkemyksiä on olemassa ja kaikesta pitää osata keskustella.
Miksi muuten raivoat? - Pysytään asiassa!
Huomaatteko muuten, että tällä hetkellä on kaksi eri ihmistä liikenteessä:
- aloittaja
- joku toinen, joka tuli mukaan (tämä snaijaaja)
Sanotaan nyt näin, että jos on koko ikänsä ja vaikka vain 30:täkin vuotta joutunut kuuntelemaan äitinsä valitusta ja kuoleman odotusta, haukkumista, omien ongelmiensa tyttärensä päälle purkamista, - nii ei tartte tulla säälittelemään "vanhaa äitiparkaa", joka tosiasiassa on vain erittäin itsekäs ihminen.
Mitä tulee tähän "Miksi raivoat"- nyyhkylijään, niin tämä on pelkkä nyyhkyilyn huippu!
Jos on tälläinen itserakas äiti, joka on latistanut tyttärensä kautta aikojen ja tämä tytär lopultakin tekee lopun tästä "marttyyri-säälikää mionua-kaikki on muittensyytä"- näytelmästä, niin kyseessähän on tyttären terve reaktio!- Onko isokin luki- ?
Yeap, ihan yhtä "terve" kuin äidinkin "reaktiot".
- Kasvun paikka(ko)
Jotkut immeiset pelkäävät kuolemaa niin paljon, että pilaavat sillä elämänsä. Ehkä aloittajan äiti kuuluu heihin, kuoleman- ym. pelko on niin ylivallassa, että se sekoittaa ja sotkee kaikki muut elon asiat.
Jos tytär, tai kuka tahansa läheinen, on kasvanut aikuiseksi, hän keksii tämän ja ainakin koettaa keksiä keinoja, millä neuroosia voisi lievittää. Aikuiseksi kasvanut vastuullinen, inhimillinen ihminen, omainen, läheinen, toimii näin. Aloittaja taasen ei toimi sen kummemmin kuin oma äitinsäkään.- sitäkin niin
Höpsis löpsis. Ei ole lapsen asia hoitaa vanhempiaan. Lapsellahan on aikuisena oma elämänsä, siinä on ihan tarpeeksi yrittämistä jos on kokenut inhottavan lapsuuden.
Marttyyriäiti voi aivan hyvin lopettaa lapsellisen ruikuttamisensa omin nokin - ja jollei pysty, niin sitten hänen täytyy vain etsiä ammattiauttaja itselleen. Kyllähän hänkin varmaan jossain vaiheessa on huomannut, että suhde lapsiin ei ns. "toimi".
Täällä nämä jälkeläisten syyllistäjät taitavat itse olla sellaisia oikein veemäisiä vanhempia, joille lapset ovat piikoja ja renkiä ja sylkykuppeja. Kun väittävät, että lapsen on pakko vain ymmärtää vanhempiaan eivätkä vanhemmat koskaan ole syyllisiä mihinkään eikä heitä ainakaan saa "hylätä". Vaikka se vanhempi olisi tavalla tai toisella hylännyt oman lapsensa jo silloin, kun tämä oli hänestä riippuvainen.
- Humaanius huipussaan
Kuulostatpa inhimilliseltä ihmiseltä. Mitä sanomista sulla on yhdestäkään vanhemmasta noilla jutuilla, kun et itse pysty yhtään parempaan esitykseen. Pistä omat hyvät työsi jonoon ensin ja esitä arvioita muista vasta sitten. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin."
- Hupsis kupsis
"Sitäkin niin" -kommentoijalle tuli tämä.
- Inhovanhemmat
Kiitos Sitäkin niin!
Olet niin oikeassa!
Näin on tosiaan!: "Ei ole lapsen asia hoitaa vanhempiaan. Lapsellahan on aikuisena oma elämänsä, siinä on ihan tarpeeksi yrittämistä jos on kokenut inhottavan lapsuuden.
Marttyyriäiti voi aivan hyvin lopettaa lapsellisen ruikuttamisensa omin nokin - ja jollei pysty, niin sitten hänen täytyy vain etsiä ammattiauttaja itselleen. Kyllähän hänkin varmaan jossain vaiheessa on huomannut, että suhde lapsiin ei ns. "toimi".
Täällä nämä jälkeläisten syyllistäjät taitavat itse olla sellaisia oikein veemäisiä vanhempia, joille lapset ovat piikoja ja renkiä ja sylkykuppeja. Kun väittävät, että lapsen on pakko vain ymmärtää vanhempiaan eivätkä vanhemmat koskaan ole syyllisiä mihinkään eikä heitä ainakaan saa "hylätä". Vaikka se vanhempi olisi tavalla tai toisella hylännyt oman lapsensa jo silloin, kun tämä oli hänestä riippuvainen. "
On tosiaan näin että nämä "vanhemmat täällä" kuuluvat tähän ryhmään, jotka orjuuttavat lapsensa ja pitävät lapsiaan sylkykuppeinaan.
- Nähtävästi tunnistavat itsensä ja yrittävät kaikin keinoin puolustaa narsistista käytöstään...... - Anonyymi
Ei se inhottava ole mutta sairas. Läheisriippuvainen ripustautuu sinuun, kun mieheen ei voi enää syystä tai toisesta ripustautua. Vanhemmista tuli kiviriippa itselleni, koska he eivät tehneet koskaan mitään valmisteluja vanhenemisen varalle. Systemaattisesti yritykset orjuuttaa lapsia alkoi vasta viisi vuotta sitten.
Ymmärrän hyvin ystäviäni, jotka ovat ratkaisseet välinsä vanhempiinsa kokonaan, sille on syynsä.
Itsekkin odotan, että omat vanhemmat kuolevat, koska tällä orjuuttamiselle ja nöyryyttämiselle ei ole mitään loppua muuten tulossa. Vanhemmat kasvoivat kieroon ja nyt sitä saastaa valutetaan ylisukupolvisesti aina seuraavalle sukupolvelle. - Anonyymi
Minä olen tajunnut vasta nyt kun äiti on iäkäs etten luota häneen. Epäilen että äitini tietää minusta jotain mitä ei minulle paljasta. Joku inhottava vilpillinen epäaito puoli hänessä on. On tosi kauheaa ettei pysty luottamaan omaan äitiinsä. On tunne kuin äiti olisi jollakin tavalla kusettanut mua koko elämäni ajan mutten tiedä miten. Pitää minua pilkkanaan enkä tiedä miksi.
Äiti on suuri kysymysmerkki. - Anonyymi
Minulla on vähän vittuileva äiti mutta on siinä joskus jotain kivaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1456816
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1505806- 1214978
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.444557Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?533945- 623111
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.553050Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m242552- 422320
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢162253