meillä alkaa olla aika sietämätön tilanne kotopuolessa....Elikkä meillä on 9v perhoskoira joka tuli meille 6kk ikäisenä. Pentuna ilmeisesti ollut huonolla kasvattajalla, ymmärrettävästi ihmisistä eristettynä muiden koirien kanssa. Koira siis oli puolivuotias eikä tottunut ihmisiin tai muihin koiriin. Pentuna aitauksessa väisti ihmistä. Varmaan kysytte miksi otimme tälläisen koiran, mutta vahinko on jo tapahtunut joten ei hyödytä enää spekuloida. Ehkä haluttiin jotenkin alitajuisesti saada koira parempaan kotiin kun säälitti se.
No, koira on aina ollut räjähdysherkkä. Saattaa yhtäkkiä käydä koiran kimppuun, jos tämä esim nuuhkii takapuolta tai katsoo silmiin. Alussa tilanne oli melko rauhaisa ja jotkut vieraat koirat se hyväksyi mutta suurinta osaa ei. Eikä se ole ikinä osannut leikkiä muiden koirien kanssa.
Iän myötä koira on vain mennyt pahemmaksi. Nuoruusvuodet vielä meni mutta myöhemmin koirasta tuli omiva. Ja kun koira hyökkää, se todella puree (onneksi on papillon) mutta sattuu se kuitenkin.
Meille tuli nyt lapinkoira tyttöpentu (nyt jo 6kk ). Nyt pennun aikuistuessa tilanne saattaa mennä milloin tahansa tappeluksi vaikka tietenkin puututaan heti jo ennen kun se tapahtuu. Papillon saattaa hyökätä kun pentu leikkii lelulla, vingahtaa tai syö ruokaa. Kaikki alkaa perhosen tiukalla katseella ja vaikka pentu kääntyy poispäin saattaa se hyökätä päin näköä. Sitten kun ihminen menee väliin niin perhoskoira puree ihmistä niin että se oikeasti sattuu (nytkin olen ihan mustelmilla ja haavoilla) pakko tietenkin puuttua kun en halua että se satuttaa pentua. tälläsiä tappeluyrityksiä tulee nykyään noin 3-4 viikossa.
Varmaan kyseessä on myös mustasukkaisuutta ja johtajuuskiistaa mutta koira on oikeasti mielenvikainen. Tänään harjasin sitä ja yhtäkkiä se hyökkäsi suoraan naamalle ja puri kädestä. Se puree myös jaloista, ranteista, korvasta ja kaikesta mihin pääsee käsiksi eikä se anna periksi vaan hyökkää uudelleen jos sitä tönii pois kimpusta. Koira ei murise mutta tuijottaa pistävästi ennen kuin hyökkää. Koira ei ikinä edes harkitse etteikö kävisi ihmisenkin kimppuun jos tarpeeksi ahdistuu. Tämä on tosi huolestuttavaa ja jos koira olisi isompi niin ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin piikki.
Mitähän tälläisessä tilanteessa olisi enää tehtävissä? Tuntuu että koiran viimeisetkin hermot ovat menneet pennun takia ja se on säikky kaikelle ja hyökkää pienimmänkin syyn takia. Ihmettelen vain miten se voi olla tuollainen kun kukaan meistä ei ole ikinä ollut sille paha. ne ensimmäiset 6kk...en tosiaan tiedä mitä mutta jotain sille on tapahtunut.
Te jotka ymmärrätte koiran sisästä elämää paremmin...voitteke antaa apua koska itselläkin alkaa olla hermot kireellä.
No, koira on aina ollut räjähdysherkkä. Saattaa yhtäkkiä käydä koiran kimppuun, jos tämä esim nuuhkii takapuolta tai katsoo silmiin. Alussa tilanne oli melko rauhaisa ja jotkut vieraat koirat se hyväksyi mutta suurinta osaa ei. Eikä se ole ikinä osannut leikkiä muiden koirien kanssa.
Iän myötä koira on vain mennyt pahemmaksi. Nuoruusvuodet vielä meni mutta myöhemmin koirasta tuli omiva. Ja kun koira hyökkää, se todella puree (onneksi on papillon) mutta sattuu se kuitenkin.
Meille tuli nyt lapinkoira tyttöpentu (nyt jo 6kk ). Nyt pennun aikuistuessa tilanne saattaa mennä milloin tahansa tappeluksi vaikka tietenkin puututaan heti jo ennen kun se tapahtuu. Papillon saattaa hyökätä kun pentu leikkii lelulla, vingahtaa tai syö ruokaa. Kaikki alkaa perhosen tiukalla katseella ja vaikka pentu kääntyy poispäin saattaa se hyökätä päin näköä. Sitten kun ihminen menee väliin niin perhoskoira puree ihmistä niin että se oikeasti sattuu (nytkin olen ihan mustelmilla ja haavoilla) pakko tietenkin puuttua kun en halua että se satuttaa pentua. tälläsiä tappeluyrityksiä tulee nykyään noin 3-4 viikossa.
Varmaan kyseessä on myös mustasukkaisuutta ja johtajuuskiistaa mutta koira on oikeasti mielenvikainen. Tänään harjasin sitä ja yhtäkkiä se hyökkäsi suoraan naamalle ja puri kädestä. Se puree myös jaloista, ranteista, korvasta ja kaikesta mihin pääsee käsiksi eikä se anna periksi vaan hyökkää uudelleen jos sitä tönii pois kimpusta. Koira ei murise mutta tuijottaa pistävästi ennen kuin hyökkää. Koira ei ikinä edes harkitse etteikö kävisi ihmisenkin kimppuun jos tarpeeksi ahdistuu. Tämä on tosi huolestuttavaa ja jos koira olisi isompi niin ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin piikki.
Mitähän tälläisessä tilanteessa olisi enää tehtävissä? Tuntuu että koiran viimeisetkin hermot ovat menneet pennun takia ja se on säikky kaikelle ja hyökkää pienimmänkin syyn takia. Ihmettelen vain miten se voi olla tuollainen kun kukaan meistä ei ole ikinä ollut sille paha. ne ensimmäiset 6kk...en tosiaan tiedä mitä mutta jotain sille on tapahtunut.
Te jotka ymmärrätte koiran sisästä elämää paremmin...voitteke antaa apua koska itselläkin alkaa olla hermot kireellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuolla historialla (6kk) ei kyllä pitäisi olla juuri enää merkitystä. Olisi kiva sanoa jotain positiivista, mutta ei tuohon voi sanoa, kuin se ell.tarkistuus (näkö,kuulu, nivel ymv kulumat) Jos tämä on kunnossa, niin Oma ratkaisu siitä pitkitetäänkö ratkaisua vai miten menetellään.
Tuo tilanne vielä tulee pahenemaan, kun toinen koira kasvaa isommaksi. Siinä voi käydä myös perhoselle huonosti...
Se onko tuo milloin pahentunut tai mihin kohdistuu, niin sitä pitäisi miettiä. (syy) Kymmenen hyvää vuotta on ihan ok aika, jos lopuista on tulossa kärsimystä (käytöksen tuomaa)
Kolme vaihtoehtoa. 1) ell. 2) etsiä toinen koti 3) paneutua ongelmaan ulkopuolisen avustamana. Tuskin silläkään asia paranee täysin, mutta voi saada eväät sen hallintaan. Pääasia on, että et pitkitä mitä tehdä pitää. Lue loput rivin välistä.
Se on kyllä ihan tosiasia, että ihmiseen ei kohdisteta agressiota, oli koira sitten iso tai pieni. Miksi se ei esimerkiksi voisi vahingoittaa vaikka jotain lasta jossain tilanteessa jne...Elämä on valintoja ja mahdollisuuksia täynnä -Tee omasi.
Paljonko on järkeä enää etsiä 9-vuotiaalle koiralle uutta kotia? Hei haloo!
Minä otin 9v. ja 10v. parsonit, kun piikki uhkasi. Kyllä koira sopeutuu..
Oletteko kenties paaponeet koiraa, kun sillä on ollut niin rankka alku? Kuulostaa äkkisilteen hemmotellulta koiralta, joka teitä pompottelee 1-0. Koira elää aikalailla hetkessä, eikä se 9 vuoden jälkeen muistele pahalla entistä elämää. Joskus voi jäädä traumoja tiettyihin asioihin (esim. miehet, aurinkolasit, hatut...), mutta ei tuolla tavalla.
"myöhemmin koirasta tuli omiva"
Onko koiralla oikeus omistaa jotain muutakin kuin luunsa? Olet antanut sille luvan omia asioita. Omiiko se sinut?
Räjähdysherkkyys saattaa olla oire stressistä. Koira saattaa yrittää johtaa laumaa, muttei sillä oikein ole siihen rahkeita.
Kuten jo edellä sanottu, sun pitää toimia nyt. Jos haluat vielä yrittää, mene äkkiä kokeneen kouluttajan visiitille. Saturaisella selviät sellaisesta ja vaivaa joudut näkemään, mutta saatat vielä saavuttaa tasapainoisen arjen koirien kanssa. Tai saat muunlaisen vastauksen ongelmaasi. Joka tapauksessa tämä pitää ratkaista pian! Kun uusi pentu kasvaa, se ei välttämättä ole enää yhtä alistuvainen toisen tyrannialle...
Suosittelen lopetettavaksi asianmukaisesti eläinlääkärin toimesta. Ei tässä tilanteessa enää neuvot auta, olisi ollut viisaampi ottaa johtajuus jo silloin kun se pentu tuli perheeseen.
Pahaa arvelen, että nyt tällä hetkellä 6 kk:n ikäinen lapinkoira narttu siitä tulee samanlainen, kun sitä ei osata kouluttaa.
Olipa koira minkä kokoinen tahansa, niin ei se vielä 6 kuukauden ikäisenä ole aikuinen. Joten jos otat isomman pennun, pidä huoli siitä että SINÄ ITSE OLET SEN PENNUN TAPAKASVATTAJA, ELÄKÄ SYYTTELE AIKAISEMPAA OMISTAJAA.
Hei haloo, mihin teiltä aikaisemmilta neuvojilta unohtui, että ongelmakoira on otettu 6 kk:n ikäisenä ja silloin vielä on koulutettavissa, jos vähäkään kiinnostaa! Turha on tässä vaiheessa tulla pohdiskelemaan näille palstoille että mitä teen tällaisen koiran kanssa.
SIINÄ SE TAAS NÄHDÄÄN, ETTÄ PIENETKIN KOIRAT PUREVAT, EIPÄ NÄISTÄ LEHTIEN PALSTOILLA PUHUTA. Varo vaan naamaasi, ja jos koira puree naamasta, niin saathan sinä iltalehteen hyvän lööpin, pistä pärstästäsi kamerakännykällä kuva ja sitten mahtiotsikot PAPILLON PURI NAAMASTA!