"Uskokaa niitä jotka etsivät totuutta, epäilkää niitä jotka ovat sen löytäneet".
Älkää ystävät pitäkö koskaan sanaa asiana, kun puhutte tai kuuntelette ihmistä, huomatkaa mistä tuo ihminen puhuu, "jahtaako" hän paperilla vain sanoja, vai puhuuko hän kokemuksesta, vai mistä hän puhuu? Tällä palstalla olen huomaavani sellaisen piirteen, että oppikirjoja on luettu, mutta kokemus on vielä hyvin vähäistä, ikävää tässä on se, että asia voi vääristyä, on asioita joita ei voida esittää sanoilla, ne asiat eivät ole sanojen piirissä, siksi olkaa varovaisia sanojenne kanssa.
Älkää ystävät pitäkö koskaan sanaa asiana, kun puhutte tai kuuntelette ihmistä, huomatkaa mistä tuo ihminen puhuu, "jahtaako" hän paperilla vain sanoja, vai puhuuko hän kokemuksesta, vai mistä hän puhuu? Tällä palstalla olen huomaavani sellaisen piirteen, että oppikirjoja on luettu, mutta kokemus on vielä hyvin vähäistä, ikävää tässä on se, että asia voi vääristyä, on asioita joita ei voida esittää sanoilla, ne asiat eivät ole sanojen piirissä, siksi olkaa varovaisia sanojenne kanssa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos pystyt erottamaan että onko kirjoittaja kokenut jonkin itse vai lukenut vain kirjasta niin kannattaa ehdottomasti antaa suoraa palautetta kyseiselle kirjoittajalle, siitähän sitä voi sitten oppia.
Itse en kykene sitä kirjoituksen perusteella erottamaan.
Mutta aina jos joku kirjoittaa että on jo löytänyt totuuden niin silloin kohoaa minunkin kulmakarvani. Olettaen että joku olisi löytänyt totuuden niin tuskin hänen sitä tarvitsisi tuoda julki kun se ei auttais ketään.
Sillä tämähän on Buddhalainen palsta ja tieto siitä että Buddha ilmoitti löytäneensä totuuden riittää, me muut voimme sen perusteella pyrkiä löytämään sen.
Enpä kyllä itse uskaltaisi tehdä johtopäätöksiä palstalaisten kehittyneisyydestä taikka kehittymättömyydestä muutamien viestien perusteella ja sitten uskoa, että päätelmäni olisivat ehdottomasti oikeita ja totta. Kiitos kumminkin neuvoista, hyvä juttu että sulla itseluottamusta ja varmuutta riittää, siitä niin että tiedät paremmin (ethän muuten menisi neuvomaan muita?). Aika monet kärsii heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta, onneksi et sinä.
Kaikki me ollaan samassa veneessä ja menossa samaan suuntaan loppupeleissä. Yritetään vaan olla esimerkkeinä etenkin itse itsellemme :P
tco & Yasodhara sanoivatkin tuossa jo mitä itsekin meinasin.
En periaatteessa kenellekään esitä mitä hänen tulisi tehdä - korkeintaan vain sen että mieti ja tutki ennen kuin teet päätöksesi. Ja sitten älä horju.
En kerro miten itse harjoittelen tai miten polkuani kuljen.
Kokonaan toinen asia on sanoa mitä mieltä on jostain asiasta - vaikka nyt esimerkiksi valaistumisesta.
"Jahtaako hän paperilla vain sanoja" - mitähän tuolla tarkoitat, eikö jo kirjoitetun lisäksi mitään sanottavaa tai kysyttävää ole.
"Oppikirjoja on luettu" - mikä virhe siinä on? Itseriittoisuus on pahempi vaihtoehto. Ja pahin on itsestäänselvyys.
"Kokemus on vielä hyvin vähäistä"- kaikilla on alussa.
"Uskokaa niitä jotka etsivät totuutta, epäilkää niitä jotka ovat sen löytäneet".
Vähäisen kokemuksen omaaviako (niitä jotka etsivät) vai mittavan kokemuksen omaaviako (niitä jotka ovat löytäneet) siis tulee uskoa?
Minä etsin vielä.
...sulle kasvaa toinenkin kulmakarva =0)
Eiköhän me kaikki olla aika kokemattomia?
Kiitos muistutuksesta. Tehkäämme näin.
Hyvä huomio.
On vaikea kirjoittaa niin että asia ei vääristy ja varsinkin kun ei tiedä miten vastaanottaja "suodattaa" sanat ja ymmärtää asian.
Tämä on foorumi jossa aloittelevat/suuntaansa etsivät/juuri suuntansa löytäneet innostuneet/muuten vain kiinnostuneet/hämmentyneet ym.ihmiset käyvät ja kirjoittelevat.
Tuskin kenenkään "vanhan,vakaan ja viisaan" buddhalaisen tarvitsee enää käydä kertoilemassa kokemuksistaan tai kysellä tällaisilla palstoilla mitään.
Pitää yrittää muistaa opetukset oikeasta puheesta.
ja tarkkailla ettei mene egoiluksi.
Se on vain välillä vaikeaa kun fraasi "jaettu ilo on paras ilo", joka ei aina tällaisista asioista puhuttaessa pidä paikkaansa, kummittelee selkärangassa.
Etsitään, kasvetaan ja viisastutaan.
"Tuskin kenenkään "vanhan,vakaan ja viisaan" buddhalaisen tarvitsee enää käydä kertoilemassa kokemuksistaan tai kysellä tällaisilla palstoilla mitään."
Ei asia välttämättä ihan noinkaan ole. Tärkeintähän buddhalaisille on Dharman ja buddhalaisuuteen perustuvien elämänkokemusten levittäminen. Buddhahan itse hakeutui aina ihmisten pariin, jotka olivat erilaisia kyvyiltään ja tietämykseltään, ja jotka eivät tienneet vielä mitään Buddhan löytämästä Tiestä, joka johtaa kärsimyksistä vapautumiseen. Buddha keskusteli havainnoistaan tietämättömien kanssa kaikkialla, miksei siis nykyaikana joku Tiellä pidemmälle ehtinyt keskustelisi Dharmasta tietämättömämpien kanssa myös näillä palstoilla? Pääasiahan on, että mahdollisimman monet kuulisivat Dharmaa.
"Tärkeintähän buddhalaisille on Dharman ja buddhalaisuuteen perustuvien elämänkokemusten levittäminen"
Entä valaistuminen (kaikkien olentojen hyväksi)? Eikö se enää olekaan tavoitteena?
Tärkeintä on vapautua kärsimyksentäytteisestä elämästä.Valaistumisessa se tapahtuu,siis persoonallisuuden muutos,nirvanan saavuttanut on pysyvästi vapaa inhimillisestä kärsimyksestä,aistiharhoista ja jne....fakta.miltä tuntuisi elää vapaana?ei masennusta ei keskittymishäiriöita ei sisäisiä ristiriitoja,ihan mahdollista...
Jos levittää Dharmaa kaikkien olentojen hyväksi ja elää sitä todeksi, ei voi olla kulkematta kohti valaistumista. Valaistumistaan ovat monet halunneet lykätäkin, tai lykätä saavuttamastaan tietoisuuden valaistuneesta tilasta huolimatta siirtymistään parinirvanaan, ollakseen useammille hyödyksi ajassa.
Totta että Buddha keskusteli ja opetti mutta olen ymmärtänyt että ihmiset tulivat hänen luokseen keskustelemaan ja kysymään ei niin että hän olisi enää valaistumisensa jälkeen hakeutunut tai levittänyt näkemystään ihmisten parissa.
Monen "linjan" mukaan Buddhan opetuksia ei tulisi tai edes saisi
levittää vaan ihmisten tulisi itse löytää kiinnostus ja kysyä ja sitten vasta buddhalaisuuden harjoittaja saisi keskustella ja kertoa buddhalaisuudesta.
Buddhalaisuus ei ole kristinuskon kaltainen lähetys uskonto.
On karmasta kiinni kuuleeko ja kiinnostuuko joku buddhalaisuudesta.
Oppeja ei saisi heittää hukkaan,kuullostaa aluksi rankalta mutta pohjalla on viisaus, ihmisillä on taipumus ärsyyntyä jos heille yrittää levittää ideologiaa/oppeja jotka eivät kiinnosta tai joita he eivät ymmärrä,jos näin käy hyvät opetukset joutuvat huonoon valoon eikä se ole buddhalaisten "etujen" mukaista.
"Tärkeintähän buddhalaisille on Dharman ja buddhalaisuuteen perustuvien elämänkokemusten levittäminen"
Mielestäni tärkeintä ei ole levittää Dharmaa tai varsinkaan kokemuksia vaan harjoittaa kaikkien olentojen hyväksi.
Tottakai on mukavaa keskustella elämänkokemuksista ym. mutta ne ovat vain kokemuksia ja henkilökohtaisia sellaisia.harjoittamalla voi kehittää todellista viisautta ja vasta sitten kun on itse vapautunut/valaistunut voi todella auttaa toisia.
Opettajat voivat kertoa Dharmasta ja minä voin kehoittaa siitä kiinnostuneita lukemaan kirjoja tms. ja sitten voimme keskustella niistä mutta Dharman levittämisen jättäisin kyllä oikeasti oppineille.
Tämä on hauska palsta ja mielenkiintoinen koska täällä on laaja skaala näkemyksiä ja harjoitustyylejä. Olen silti sitä mieltä että ensimmäisesstä viestissä kaivatut kokeneet harjoittajat meditoivat jossain eivätkä hengaa täällä. ja ihan hyvä näin.
Hyviä keskusteluja ja harjoitusta!
menen tästä "istuskelemaan" ;)
"miltä tuntuisi elää vapaana?ei masennusta ei keskittymishäiriöita ei sisäisiä ristiriitoja,ihan mahdollista... "
Olen totisesti ymmärtänyt kaiken tähän saakka väärin.
Jos olisin zen-opettaja kysyisin: kuka elää vapaana ja ei-masentuneena ? Kuka oli ei-vapaa ja masentunut.
Sekö ITSE johon takertuminen jatkuu entistä innokkaammin. Onhan MINUN elämäni nyt
valaistumisen jälkeen niin paljon ihanampaa.
Sellaista on sellaisuus !
Buddhahan valaistumisen jälkeen koki hyvin vaikeaksi ellei liki mahdottomaksi tehtäväksi jakaa kokemustaan muiden kanssa, koska valaistuminen ei ole sanoin kuvattavissa. Sitten hän näki näyn lootuslammesta, jossa osa lootuksia oli vielä pohjassa mudan peitossa, osa kasvamassa kohti pintaa ja osa jo liki veden pinnalla aukeamaisillaan... Eli Buddha tajusi, että ihmiset ovat henkisesti hyvin eri kehitysvaiheissa., ja että näitä edistyneempiä on täysin mahdollista auttaa. Ja Buddhan rajaton myötätunto jopa pakotti opettamaan.
Itse olen miettinyt - ja tehnytkin niin - että kiinnostuneita ihmisiä voi INSPIROIDA dharman pariin ja kertoa mitä hyötyä harjoittamisesta elämässä on. Tietysti joitakin perusasioita voi kertoakin, mutta vaikeampien asioiden selittämisen olen jättänyt opettajien tai oppikirjojen varaan. Ja tietysti, jos jollakin on paha ongelma, olen yrittänyt antaa dharman mukaisia neuvoja, jos ystävä on niitä pyytänyt - en koskaan pyytämättä. Joskus olen kai onnistunutkin, muutamista kiitoksista päätellen.
nimenomaan on näin!
se vapautuminen siis.
Ensimmäiset ajat valaistumisensa jälkeen Buddha ajatteli pitää oivalluksensa omana tietonaan. Hän päätti olla puhumatta ymmärtämistään asioista kenellekään, koska oletti kaiken käsittämänsä olevan liian vaikeaselkoista ihmisille. Sittemmin hän - onneksemme - tuli toisiin aatoksiin ja lähti vaeltamaan kerjuukulhoineen ihmisen luota toisen luo, kertoen kaikkialla mitä oli tullut tietämään. Kuolinvuoteellaan hän totesi olevansa tyytyväinen, koska oli puhunut ihmisille kaiken oivaltamansa, mitään salaamatta, ketään pakottamatta.
... kehitti opinpyörän jolla pääsee timanttipolulle ja vapaaksi kärsimyksistä.opinpyörä on buddhalaisuuden ydin.oppi on mestarin teos joka on toiminut 2500 v.yhtäjaksoisesti.jälkipolvet kiinnittää huomion teksteihin vaikka huomio tulee kiinnittää oppiin eli dharmaan.oikea keskittyminen...jne...
Valo sammuu,viha sammuu...
Jos jotain levitetään, se ei ole dharmaa.
Kyllä mun mielestä kokeneet meditoijat voi hengailla täälläkin palstalla:)
Kyllä itse olen monista kirjoituksista nähnyt että kirjoittajat ovat paljon pidemmällä kuin nyt vaikka minä:) Täällä on mukava hengailla, kokemattoman ja kyllä uskon että kokeneemmankin, joka voi olla avuksi meille kokemattomammille.
Tämänkin palstan kautta sanoma kulkee eteenpäin.
Uskokaa niitä jotka etsivät totuutta,
----------------------
uskon näiltä vain yhden lauseen: en tiedä mitään!
Epäily kaikkea ja kaikkia kohtaan on meidän länsikulttuurissa kasvaneiden yksi pahin mielen myrkky... Epäilkää vaihteeksi itseänne, omaa minäänne ja huomaatte miten se viilaa täydellisesti linssiin tuon tuostakin. Se mitä pidetään omana järjen valonamme usein vain ja ainostaa estää meitä näkemästä.
Ei kaikkea tarvitse kokoajan arvioida ja arvostella.
Jos jollakulla on teoreettista tietämystä buddhalaisuudesta, se ei tarkoita etteikö hänellä voisi olla myös käytännön kokemusta. Ja jos henkilöllä ei ole käytännön kokemusta, on hyvä että hän tuntee asioita edes teoreettisesti. Täältä ruudun takaa on vaikea arvioida kenenkään kehityksen astetta, varsinkaan jos itse ei satu olemaan mikään suuri guru.
Suuri osa buddhalaisuudessa esitetyistä asioista - esim. meditaation tuottamat mielentilat ja -tasot - ovat sellaisia, että ne tietää vasta kun kokee ne itse. Yhtä kaikki niistä keskustelevat myös polkunsa alkutaipaleella olevat. Se on mielestäni hyvä.
Jos mettasta, karunasta, muditasta ja upekkhasta (rakastava ystävällisyys, myötätunto, myötäilo, mielentyyneys) voisivat keskustella vain ne joilla sitä todella on, ei keskustelua käytäisi lainkaan - sillä seurauksella että juuri kenessäkään ei nousisi halua saada noita ominaisuuksia esiin omassa mielessään.
Mutta kuten toit esille, kuuta osoittava sormi ei ole sama kuin kuu. Viime kädessä jokainen vastaa itse omasta harjoituksestaan ja omien sanojensa totuudenmukaisuudesta.