Miehen ex-vaimo!

Minkäläinen nössö sinulla on miehenä! täältä saa usein lukea näitä juttuja, joissa mies vaan kiltisti toteuttaa ex puolisonsa oikut. Minusta miehesi pitäisi nyt tehdä selväksi tuolle ex vaimolleen säännöt ja että niistä pidetään kiinni. Ihan ymmärrettävää että tunnet olevasi toisarvoinen ja mielestäni miehen pitäisi tässä ymmärtää myös miltä sinusta tuntuu tuo exän pillin mukaan tanssiminen.

Ja viimeiseen kysymykseesi, tuskin kannattaa jäädä tuohon suhteeseen jos tuo meno jatkuu. Mikäli nimimerkkisi numero on syntymävuosi, niin olet vielä nuori nainen, jolla mahdollisuus varmasti vielä löytää parisuhde jossa ei joudu elämään miehensä ex vaimon varjossa. Mieti haluatko enempää lapsia, yksihän sinulla oli. Tuskin tuohon tilanteeseen haluat alkaa perhettä perustaa. Kirjoituksesi perusteella vaikutat fiksulta naiselta, ajattele siis omaa ja lapsesi etua. Voimia.

Tutun kuuloista. Itsellänikin samanlaisia tapauksia, tosin lievempiä. Itsekin olen tuntenut toisarvoiseksi, esim. minulle ei ole kerrottu ajoissa että lapset tuleekin sitten taas viikonlopuksi isänsä luo. Kerro miehellesi, mitä tunnet, kun näin käyttäydytään exän puolelta. Kyllä miehen pitää ymmärtää sinua. Hänhän pompottelee,tekee mitä itse haluaa. Kuullostaa sairaalta, tai haluaisiko hän miehen takaisin itselleen? Voimia sinulle!!

Ymmärrän todella sinua. Suht samanlainen tilanne oli itsellänikin, tuntui että miehen ex ja lapset hallitsevat elämäämme ja minä ja poikani vain elämme toisten ehdoilla. Erohan siitä tuli, tosin tämä ei ollut pääsyy siihen, mutta voin sanoa että huomattava seikka kuitenkin siihen että päätimme muuttaa pois.

Olen myös samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa, eli eikö miehelläsi ole mitään selkärankaa sanoa exälleen EI ?? Joo, on tosi hyvä että isä kantaa vastuunsa lapista, mutta kyllä tuossa tilanteessa miehesi pitäisi jo osata sanoa exälleen selvät säännöt. Sovittuhan oli viikko toisella- viikko toisella, eikä tuollaisella säätämisellä oli mitään tekemistä sen kanssa, lapsethan tuossa kärsii, aivan kuten sanoit pelinappuloina äitinsä likaisessa pelissä :( Ei miehesi ex myöskään voi tuosta noin vaan päättää että yksi lapsi tulee teille asumaan tai ilmoittaa omalla viikollaan ettei "halua" ottaa lapsia. Asioistahan on sovittu, ehkäpä kirjallisestikin? jolloin ei exällä ole oikeutta alkaa sooloilla tapaamisten kanssa. Miehesi pitäisi vain olla tiukkana ja sanoa exälle että ei käy! Nyt ex vaimo varmasti tietää olevansa niskan päällä ja saa pomottaa miestä miten haluaa. Ei hänellä silti olisi oikeutta pistää tapaamiskuvioita ihan uusiksi ilman miehesi suostumusta siihen. Minusta miehesi pitäisi antaa akan suun soiton mennä toisesta korvasta sisään ja toistesta ulos. Hän kuitenkin puolet ajasta pitää lapset luonaa, joten kyllä äidin olisi jo lastenkin takia vaan "kestettävä" se omakin viikkonsa. Miten miehesi voi edes suostua tuollaiseen? miksi haluaa miellyttää exäänsä muttei sinua?

Minusta sinun kannattaa katsoa vähän aikaa että muuttuuko tilanne ja mikäli ei eikä mies tajua olevansa exänsä tossun alla, niin mieti haluatko elää elämäsi "kakkosena".

No just näin arvasin että joku valopää asian käsittää. Sanoinko missään että edes minun lapseni ovat jatkuvasti ja koko ajan mun luona asumassa? tai että vain minä, mieheni ja lapseni ovat perheeni? enkä sanonut etten välittäisi miehen lapsista tai etteivätkö he olisi osa uusperhettämme. Minusta on ihan luonnollista että haluan edes JOSKUS olla vain omien lasteni kanssa, vai onko se kummaa että minä, lasteni äiti joka heitä ylikaiken rakastaa haluaisi edes JOSKUS huomioida vain heidät sen sijaan että jokaista tekoa pitää suunnitella/varoa/miettiä etukäteen ettei miehen lapset tunne oloaan epämukavaksi tai luule että suosin omiani. Tietty haluan huomioida heitä kun he ovat meillä, vaikka se on TÄYSIN eri asia kuin oman lapsen kohdalla, koska nämä lapsipuolet eivät minua kuitenkaan äitinä pidä tai ole minuun kiintyneitä, toisin kuin omani.

Sanoin suoraan etten enää voisi ryhtyä tälläiseen kuvioon ihan jo sen takia että omat lapseni kärsi tästä myös kun elämää elettiin miehen lapsen ja ex vaimon ehdoilla ja säännöillä. Ymmärsitkö että kirjoituksessani kerroin OMAN kokemukseni ja kerroin syyt miksi en enää tälläiseen lähtisi, kaipa minulla siihen oikeus on. Kirjoitin myös alkuun että minua ei kovin helpolla saisi enää tälläiseen kuvioon, joten never say never, eihän sitä tiedä vaikka rakastuisin ja vastaava tilanne toimisikin kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Mutta kuten sanottu tämän kokemuksen perusteella en ikinä lähtisi tälläiseen kuvioon mukaan.

Ja taisin huonosti ilmaista asian, koska tartuit heti tuohon ettei lapset saisi asua isällään, en nyt suoranaisesti tarkoittanut sitä, mutta omassa tilanteessani kuten tämän ketjun aloittajankin tapauksessa ex-vaimon kiusan takia lapset tai ainakin joku lapsista on koko aika luonanne jotta ette varmasti saa hetkeäkään kahden keskistä aikaa, vaikka yhteenmuuttaessanne kuvittelit että joka toinen viikko voisi sitten keskittyä muuhunkin kuin lapsiin. Kyllä sellainen tilanne syö henkisesti niin paljon, että toivon ettet kommentoisi arvostellen täällä mikäli et ole oikeasti kokenut vastaavaa.

Kiitos teille jotka vastasitte ja kirjoititte omia kokemuksianne. "Helpottavaa" kuulla että muillakin on ollu samansuuntaisia ongelmia, vaikkakaan kokemuksenne eivät kannusta minua jatkamaan tätä "miehen ex-vaimo" showta :( Keskustelin tai ainakin yritin keskustella mieheni kanssa tästä. Hän ensin tuntui ymmärtävän, mutta käytännössä ei sitten kuitenkaan. Samana iltana hänen ex soitti, kun toinen lapsista oli hänen luonaan ja valitteli väsymystään ja pyysi että mies hakee lapsen meille. Mies sitten tietenkin säntäsi hakemaan lasta ja ex vaimo oli kuulemma ilmoittanut että sitten kahden viikon päästä voi lapset tulla hänelle seuraavan kerran, eli mies pitää lapsia nyt exänsä viikon ja oman viikkonsa ja sitten vasta äidille taas (ja siinäkin varmaan vielä muttia) Ei minua tässä lapset ärsytä niinkään, vaikka yhtä meuhkaamista oli taas ensimmäiset päivät. Mies ei vaan tuntunut yhään tajuavan pointtia jota yritin hänelle selittää. Hän vaan uskoo kaiken mitä ex vaimonsa suoltaa ja tekee sitten mieliksi hänelle. Olette oikeassa kun kutsuitte häntä nössöksi tai selkärangattomaksi, valitettavasti :( Hän ei vaan osaa/uskalla sanoa vastaan ja jos yrittääkin, kuten viimeksi exälleen "pidä nyt tää oma viikkos, onhan poika ens viikon mulla niin saat levätä" niin heti vastaväitteen kuultua tuleekin "joo okei, no tuun sit heti"

Olen niin pettynyt yhteiselämäämme, kaikki on aivan toista kun kuvittelin :( Ymmärrän todella hyvin myös edellisen kirjoittajan tunteet. Kauhukseni olen huomannut myös että kun oma mieliala ei oikein ole kohdillaan ja perhetilanne ahdistaa niin olen myös omalle lapselleni ollut etäisempi ja ehkä kiukustunut hänelle helpommin :( Tuntuu että miehen exään ja lapsiin liittyvät asiat kuormittavat omia voimavarojanikin liikaa.

Minulla on sellainen tilanne, että uusperheilyä on jatkunut reippaat 10vuotta.. Joten jonkinlainen kokemus siitä on.

Meillä miehen ex myöskin hyppyytti milloin minkin asian takia, lapsista, koirasta, pimitti joitakin tavaroita.. Ja ihan oikeasti sai viimeiset tavaransa exakalta 3vuotta sitten :D

Kyllä se kiristi välejä, ja pinnaa.. Minua haukuttiin jne.. En olisi saanut tavata miehen lapsia, nyt kun asuvat omillaan, pitää ilmoittaa jos olemme menossa kylään ettei samaan aikaan osu.. ja jos osuu mies saa haukkumisviestit perään.
mutta olemme tuosta selvinneet, joten nyt kai sitten kestämme mitä vain.

Sitten toinen tilanne meillä, minun ex, ei riitele mun kanssa, eikä mieheni kanssa, ei lasten kanssa.. Mutta hänen nykyinen kylläkin senkin edestä.

Milloin haukkuu minut, mun lapset, lasten isovanhemmat jne.. ja aina julkisesti. Superidiootti.. Enää ei vanhin lapseni halua isälleen mennä, kun uusivaimo aina vain jostain suuttui. Eikä aikuinen ihminen enää edes tervehdi miehensä ja minun vanhinta lasta. Jossain vaiheessa oli vanhin menossa sinne asumaan, mutta kuukausi riitti, oli ollut melkoista helvettiä.. Että silleen. tuosta nyt voisi jatkaa viikon ja aina riittäisi kerrottavaa.

Jaksa vain sen miehesi kanssa, ottakaa asia kunnolla puheeksi, ilmoita kantasi, ja jos lasten pompotus jatkuu on lasten valvojat jokaislla kaupungilla sitä varten että sopimukset paperille.. Tai toinen mahdollisuus, alkakaa te miehenne lasten lähivanhemmiksi, ja äidille vain joka toinen viikonloppu ja lomilla pidemmät ajat.. olisi varmaan lapsillekin parempi ratkaisu?!

Mihen pitää lopettaa ex vaimonsa pillin mukaan hyppiminen ja kun lapset ovat äidillään niin myös ovat ja siihen ei miehen tarvitse lähteä heitä hoitamaan jos ex on menoja ja hänen kuuluu muuslta ottaa lapsenvahti ja niin edelleen. Onko se miehesi niin saamaton että lähtee tuollaiseen pompottamiseen ja niin edelleen. Ei muuta kun puhelinnumeto salaiseksi sillä viikolla kun lapset äidillään ja sitten vasta puhelin auki kun on isän viikko. Ei muuta kun luulot pois miehesi ex:ltä ja ei tarvitse kaikkiin pompottamiseen mennä mukaan niin rupeaa sen ex naisen hymy hyytymään.

Mulla on kokemusta myös ex-vaimosta. Olemme olleet 19 vuotta yhdessä. Miehellä on entisen kanssa 5 lasta jotka on jo aikuisia. Alussa miehen ex-vaimo ei antanut nuorinta lasta, joka oli muutaman vuoden vanha, edes nähdä. Vanhemmat kävi kylässä, mutta sitten tuli muutos mieheni sanoi, ettei lapset tule ja lähde hänen mukaan jos minä olen mukana. Joten tälleen minut eriytettiin. Toden näköisesti miehen ex-vaimo oli asian takana, koska sitten kävi ilmi, että hän oli kertonut minun olleen jo valmiina, ennen kuin hän oli miehen tavarat nostanut ilman syytä ulos heidän yhteisestä asunnosta. Vaikka useiden kuukausine jälkeen olimme tavanneet, emmekä silloin vielä edes seurusteltu.Lapsille ei varmaan oltu eronsyytä selvitetty, ehkä yhdeltä kantilta vain ja mieheni ei taida itsekään tietää syytä. Ex-vaimo kyllä lapsia hyväksi käyttäen, vaatii palveluksia ja rahallista avustusta kun ei pärjää, kun möi entisen asunnon jonka mies hänelle jätti. Osti vanhan kauppakiinteistön, joka on liian iso ja vanha, ylläpitokustannukset kovat. Nyt asuu yhden aikuisen tytön kanssa siinä. Minkä turvin vaatii rahoitusta lämmitykseen ja ylläpitoon. Minua ei kutsuta mihinkään lasten juhlatapahtumiin mukaan. Minun pitäisi sitten, kuitenkin heidän antaa tulla meidän omaan kotiimme. He käyttäytyvät niinkuin minua ei olisi omassa kodissani,.Nyt olen ajatellut, että kun en ole heitä kutsunut, niin heidän ei tarvitse tulla meille. Olen miestäni pyytänyt selvittämään asian onko heillä käsitys, että minä olen heidän avioeron syy. Vai mistä on kyse. Mies ei sitä saa aikaseksi. Ex-vaimo vaan pompottaa, sopivin ajoin.

Meillä miehen entinen puoliso käyttäytyi asiallisesti siihen asti kun menimme naimisiin. Mies ja nainen olivat eronneet ja kumpikin eli omaa elämää.
Lapset äidin luona, säännöllisesti tapasivat isää. Äidillä oli uusi mies ystävä. Jonkun ajan kuluttua myös isälle tuli uusi puoliso. Kaikki jatkui kuten ennen.
Isän uusi avopuoliso osti talon perhettä varten. Lapset pitivät isän uudesta puolisota. Kun isä ja uusi puoliso meni naimisiin, alkoi entisen puolison (lasten äidin) sairalloinen häiriköinti. Mitä milloinkin.

Meillä miehen exä häiriköi jo 20 vuotta! Kurkkii ikkunoista ja ajelee moottoripyörällä pihassamme, lähettelee rakkauskirjetä ex miehelle. Aatella että se jaksaa. Sotkee pihaamme ja muutenkin on ilkeä minua kohtaa.
Häirikinti jatkuu aina vaan. Naapurissa on sama juttu, heidän exät yleensä naiset häiriköi joka ilta. Yhden naapurin exä menee viikottain retkelle näiden takapihalle ja huutelee siellä omituisia asioita.
Kaikki miehenlapset ovat sanoneet että olen ihana ihminen ja että heidän äiti on kauhea. Eivät pidä äidistään yhtään, ja käyvätkin täällä minua katsomassa. Se ottaa miehen exälle koville.
Eilenkin se tuli kaatamaan meidän roskiksen ja huuteleen. Me vaan naurettiin ja naurettiin, miestä hävetti ja lapsia kans.
Sairaalloista.. voi että hän ei vaan ymmärrä että liitto on ohi, ja minä olen peinyt hänen paikkansa niin lasten kuin suvunkin sydämessä.

Meillä exä häiriköi paraikaa. Huutaa ja haukkuu mua. Miks se on niin katkera, miksei ollut hyvä vaimo sillon kun oli mahdollisuus. Nyt olen minä heidänl asten äiti eikä ex mahda sillem itään.
Häiriköi ihan turhaan, minä olen malli vaimo, sanoi mies ja lapset, ja se lämmitti mun sydäntä.
Häirikkö exä jäi viimeiseksi.

Olen itse asunut avomieheni kanssa yhdessä reilun puolen vuoden ajan ja hänellä on ennestään 6-vuotias poika. Tilanne mieheni exän suhteen on mennyt juuri siihen, mitä itse olen alusta asti pelännyt eli hän tahallaan sabotoi kaikin keinoin meidän elämäämme ja on jokaisessa asiassa ihan tahallaan hankala. Ex haluaisi kovasti palata yhteen eikä tunnu ymmärtävän, että sitä ei tule koskaan tapahtumaan.

Itseäni kovasti koko ex ahdistaa ja huomaan selvästi, että mieheni lapsen suhtautuminen on myös minuun muuttunut todella paljon. Rivien välistä on luettavissa, miten minua mustamaalataan todennäköisesti ihan täysin.

Olen itse miettinyt monesti juuri samaa, että tekisi mieli antaa periksi. Rakastan kuitenkin miestäni enemän kuin mitään muuta koko maailmassa ja ajatus erosta on hirveä. En haluaisi antaa exälle sitä tyydytyksen tunnetta, että hän sai meidät erotettua.

Pahinta on, että mieheni periaatteessa ymmärtää ahdistukseni mutta sitten käytännössä ei kuitenkaan ymmärrä.

" En haluaisi antaa exälle sitä tyydytyksen tunnetta, että hän sai meidät erotettua. " Eli yhdessä ollaan vaikka kiusalla.. niinpä niin.. siitähän on kyse, että et uskalla myöntää häiviötäsi.

Uusperheet ovat perseestä. Missä uusperhe, siellä ongelma.

Hahhahhah johan tuo nyt tiedetään mitä se uusperseily on. Mitäs läksit. Painu takas omaan kämppääs ja jätä tommonen ukon nysvä hyppimään akkansa pillin mukaan. Se mitään ex ole sinä olet joku syrjähyppy vaan ja se toinen nyksä.

Ehkä exnainen kokee että ero on tapahtunut epäreilulla tavalla. Miten mies on asiat hoitanut.

Itselläni oli samantapaisia kokemuksia. Kyllä miehen pitäsi nyt osata tehdät selvät rajat exälleen ja lapsilleen myös. Ei ole lasten edun mukaista tuollainen epämääräisyys. Nyt pitäsi ajatella ennen kaikkea lapsia. Selkeät säännöt vuoroista aj päätös että näin tehdään. Ellei onnistu, vaatikaa molemmat lapset teille. Sen jälkeen on helpompi päättää asiat. Jos johonkin haluatte mennä kahdestaan, lapsenvahti on joku muu kuin exä.
Lasten eteen on tehtävä kaikki mahdollinen, vaikka kuinka keljuttaisi. Näin tein itse aikoinaan. Liitto päättyi kyllä eroon, mutta ei exän eikä lasten takia. Exän lapsista en ole eronnut, vain miehestä. Ja lapset ovat yhä (ovat aikuisia ja heillä omatkin perheet) ikäänkuin minunkin lapsiani. Vietämme jopa jouluja niin että exänkin lapset ovat meillä.
Ei kannata lähteä entisten vaimpojen peliin mukaan, eikä pahoittaa mieltään hänen tekemisiinsä. Vaikak vaikeaa onkin, niin sinuna ottaisin ensisijaisesti lapset huomioon, koska he ovat viattomia sijaiskärsijöitä. Helppoa ei ole uusperheen elämä. Sitä ei kukaan tiedä millaisia vaikeuksia tulee eteen. Näiden kanssa on vain elettävä ja siihen hetkeen yritettävä tehdä paras ratkaisu ja tehdä itse parhaansa.
Jos sinusta tuntuu, ettet jaksa, on paras luovuttaa ajoissa. Mutta parasta olisi tietenkin, että miehesi kanssa pystyisitte tukemaan toinen toistanne. Sille exälle ei voi mitään, jos ilkeilee ja hankaloittaa teidän elämäänne. Pyritte vain tekemään asiat niin että voitte elää omaa elämäänne ja yritätte saada exän järkiinsä. Ellei onnistu, niin hyvä ase on alkaa vaatia lapsia ja miehellesi yksinhuoltajuus lapsiin. Voihan se exä vähän tästä säikähtää.
Tuo vähän laittoi mietityttämään, että koetko elämän helvetilliseksi, jos miehesi lapset tulevat yllättäen. Asenteesi ei ole ihan oikea. Ovathan sinunkin lapsesi aina siinä. Ota aina miehesi lapset iloiten vastaan, vaikka kuinka hankalalta se tuntuisi. Usko pois, se on paras asenne tulevaisuutta ajatellen. Se aika, jolloin lapset vain tuodaan, on lyhyt. Jossain vaiheessa he eivät ehkä halua tulla, tai sitten haluavat. Te päätätte, miten tämä asia jatkuu. Kun olet lapsellisen miehen ottanut, niin kestettävä on, ja huomioitava kaikki lapset, ja toisen lapsia oppii rakastamaan. Niin kävi minulle ja olen onnellinen (vaikakin entinen) äitipuoli vieläkin. Exän lapset ovat ihania elämässäni. Rakastan heitä ja omiani.

Hmmmm....haluaisin vain kysyä uusikoilta kysymyksen että miten perustelette sen, että monasti oletatte uuden miehenne osallistuvan teidän lastenne kuskaukseen harrastuksiin ja tarhasta hakuun mutta kun me täällä toisella puolella aitaa olevat exät pyydämme exmiehiämme joskus tekemään saman niille omille lapsilleen, tämä tulkitaan järjestelmällisesti häiriköintinä ja uusperheen elämän hankaloittamisena ja ennen kaikkea sinä, että uusperheen isukki pomppii exän pillin mukaan. Onko siis kyse vain siitä, että miehen tulee pomppia teidän ja teidän lasten pillin mukaan eron jälkeen, ja unohtaa ne velvollisuudet omia etälapsia kohtaan? Eikö tälläisella ajattelutavalla uusperheen etä- ja lähilapset aseteta eriarvoiseen asemaan, ja kysymys herää, että kelle uusperheen isän tulee ensisijaisesti olla lojaali? Omille lapsilleen, omille uusille lapsilleen, vai uuden vaimonsa lapsille, ja määräytyykö tämä sen mukaan, missä mies sattuu asumaan?

Ja tämän ei ole tarkoitus olla ilkeä kommentti, vaan ajatusta herättävä kannanotto sille, että miikä on uusperheellisen miehen velvollisuudet omia etälapsia kohtaan eron jälkeen. Jos mies kerran kykenee kantamaan vastuuta uuden kumppaninsa lapsista olemalla arjessa vahvasti mukana, niin miksi ex-vaimon pyyntö että mies tekisi saman omille etälapsilleen tuntuu niin kauhealta uusikoista? Täysin looginen selitys sille, miksi ap. kirjoittajan uuden miehen ex-vaimo käyttäytyy nyt eritavalla kun aikasemmin, ennen yhteenmuuttoa ja naimisiin menoa. Ehkäpä hän vain haluaa lapsilleen saman, mitä nyt tarjotaan uusikon lapsille. Tässä se suuri paradoksi on: Mies eron jälkeen toimii "isänä" uuden vaimonsa lapsille, mutta omien lasten arkeen hän ei saa kuulua enää sen jälkeen kun on uusperheen perustanut. Koska se on häiriköintiä ja ex-vaimon pillin mukaan tanssimista....Huomaako joku muu jotain humoristista tässä? XD

saara_82 Sanot miehelles ,että laittaa pisteen moiselle !! Suorat sanat ex:lle ja tuollaset temput pois. Tuon tyyliselle akalle ei auta kuin kova kovaa vasten!! Ja kerrot mihelles tunteista ja jos ei ota kuullakseen niin vaihda miestä. Kyllä miehelläs pitää olla munaa sanoa ex:lle suorat sanat !! En nyt oo kovin viisas muita neuvomaan mutta niin minä tekisin. Jos miehes sua rakastaa niin takuulla alkaa tehä asian eteen jotain. *Toivotan että tilanne selviää ja saatte jatkaa miehesi kanssa yhteistä elämää * :-)

Kauhee vässykkä toi mies ja exänsä pompoteltavissa. Todellinen ongelmahan ei ole exä, vaan tossukka äijä joka siihen suostuu.
Puhu miehesi kanssa ja sano että jos pelleily ei lopu, niin lähdet. Lastenvalvojan kanssa kannattaisi kirjallisesti sopia tapaamisista ja selvät säännöt.

Lähes koko viestiketju on vain sitä että minä minä minä ja minun lapsi(lapset). Milloinka te ihmiset oikein osaatte alkaa ajatella lasten parasta ja vain lasten parasta. Jos toisen lapsille mustamaalataan isä- tai äitipuolta, nin siinä pitää vain käyttäytyä kaunista niitä toisen lapsia kohtaan. Kyllä he sitten aikanaan näkevät asiat oiekaltakin kantilta. Ja tarviiko sitä nyt kaikkea aina ottaa niin kirjaimellisesti. Kun menee yhteen ihmisen kanssa, jolal on lapsia, samalla ottaa vastuun myös toisen lapsista. Nin se vain on ja aina naiselle jää se kaikkein raskain tehtävä. Huolehtia omista ja toisen lapsista. Ottakaa se elämäntehtäväksenne. Silloin asiat alkaa luistaa ja exiä keljuttaa....

Tunnen tuon miestyypin. Ymmärtää, kun yrität saada häntä määrittelemään omat rajansa exään päin ja jopa lupaa tehdä sen. Sitten kun ex seuraavan kerran soittaa, niin unohtaa lupauksen välittömästi ja alkaa säntäillä hänen pillinsä mukaan.
Lapset oppivat siinä sivussa, että isää voi määräillä ja pompottaa mielin määrin, kun sillä ei ole omaa tahtoa.
Surullista, mutta minkäs teet...

Ei ole kumppanistasi apua sinulle,lähde pois ! Elämä on niin kallis lahja ,sitä ei kannata tuhlata tuollaiseen pompottamiseen.Olet nuori vielä ja elämä edessä,sellaistakin elämää on jossa arvostetaan ja kunnioitetaan kumppaneita ,entisiä ja nykyisiä.Hyvää jatkoa!

Hei!

On todella ikävä kuulla tälläisiä kateellisuuden puuskia ex-vaimon osalta. Itselläni oli myös vastaavanlaisia kokemuksia ex-vaimon kohdalta. Meillä se vain räjähti käsille kun en tarpeeksi ajoissa tehnyt mitään asialle. Teidän kannattaa kokeilla yhteiseen pöytään istumista ja tuoda ongelmat esille, yleensä puhumalla asiat selviää. Tietysti tämä hanke voi olla tuhoon tuomittu ennenkuin päästään asiaan, silloin kannattaa koventaa panoksia. Voitte käydä sosiaalihuollossa neuvottemassa asiasta kukin omalla ajallaan. Oikein pahaksi jos menee, niin silloin voi kääntyä poliisin pakeille. Teidän kannattaa pitää oma päänne jos teillä on omia menoja ja katsoa mitä toinen osapuoli tekee. Miehesi on todella tärkeässä roolissa tässä ongelmassa , hänen pitää toimia jos todella rakastaa sinua. Itse tein sen virheen että olin liian lepsu ja menetin sen takia rakkaani. Muuta en voi sanoa kuin että ELÄKÄÄ OMAA ELÄMÄÄNNE.

Ottakaa ne lapset luoksenne kokonaan. Siitä alkaa rauha. Kersat kasvavat ja varttuvat. Leikkikää suurperhettä. Se nivoo rakkautenne lujaksi. Jos ollaan nyxiä ja exiä, saa nyksään exätaakatkin. En halua olla ilkeä, mutta kannattaa miettiä monia puolia tässäjanyt-tilanteessa, jotta rauha tulisi taloihin. Kakaroilla on helppo pallotella sillon, kun aikuisilla on vielä kloppi- tai teinityttöasenne päällä. Eikö teistä kukaan ole vahva ja näe omaa kivaa pidemmälle!

Laittakaa sille ex-rouvakkeelle portti- ja soittokielto, ottakaa lapset asumaan luoksenne ja exältä lisähoitokustannukset kehiin. Jos aika ei riitä kuskaamaan, tsekatkaa harkkojen määrää tai kimppakyytimahdollisuuksia. Rahalla, joskus jopa pienelläkin, saa tilapäishoitajan kotiin tuuletusilloiksi.
Käyttäkää järkeä järkevästi.

Voimia uusrakkauteen ja ennenkaikkea tahtoa - jos sitä tykkäämistä vielä on ihastumisen jälkeen jäljellä.

Voi hyvin.

Meillä lapset ja minä emme koskaan ole olelet missään tekemisissä ex miehen naisten kanssa, juuri tuosta syystä, että meitä ei ala arvoiset ihmiset hauku eikä vaikeuta elämäämme mitenkään. Eme siis tiedä millainen eukko miehellä on, eikä kiinnosta.
Meillä lapset ovat erinomaisesti pärjäneet ilman isääkin, ja onni onnettomuudessa että emme lähteneet tuohon juoneen mukaan. Olemme rauhassa saaneet olla, eikä ole tarvinnut pelätä että joku haukkuu meitä syyttä suotta. Pelkkä ajauskin iljettää, että lapset olisivat viettäneet aikaa isän omituisen naisen seurassa, en osaa edes kuvitella millaisia seurauksia siitä olisi koitunut, jos lapset olisi pakotettu sinne naisten läsnä ollessa tai minut.

Nyt kaikki on ihanaa ja rauhallista, uskon kuitenkin että miehen uutta naista surettaa ettei pääse meille meitä tapaamaan, mutta mies pitää päänsä eikä kerro missä asumme. Se on hyvä asia. Mies edelleen rakastaa meitä.

Minulla ei ole tuollaisia ongelmia, mutta minäpä en olekaan eroamassa heti kun ensimmäinen asia ei kumppanissa miellytä.

et selvästikään hyväksy lapsia. kyllähän miehellä oli ENSIN ne lapset ja vasta sitten sinätulit lapsinesi kuvioihin. kuvitteletko, että vain sinun lapsesi olisi asumassa kanssanne?? vuoroviikkosysteemitkin ovat haavoittuvia. Ota lapseton mies tilalle ja omasta elämästäsi vastuu ja anna miehen rakastaa ja olla omien lastensa kanssa. hope, että löytää totaaliyhärin rinnalleen joka käsittää vanhemmuuden merkityksen. Älä roiku tyhjässä.

Ajatteletkohan sinä lapsia tässä ollenkaan? mikset ottanut miestä jolla ei ole lapsia? Onhan ihan normaalia että jos yhteishuolto on niin lapsiakin hoidetaan yhdessä.
Muistathan sen että miehesi lapsella on oikeus asua myös isällään vai onko se oikeus pelkästään sinulla? kuulostaa siltä että haluat vain omia miehen täysin itsellesi ja koet mustasukkaisuutta miehesi eksästä ja lapsista..koeta puhua asioista miehesi eksälle voisi auttaa avoin keskustelu?

Olisiko mitään jos juttelisit miehesi kanssa?

Jos hän ei halua ex-vaimoaan takaisin, niin luulisi että jotenkin puuttuisi.

Kerää muuten sivumennen faktatietoa tästä naisesta, esimerkiksi nauhoitettuja lausuntoja, kirjaa ylös kaikki temput. Sitten sinä päivänä kun "paska osuu ropeliin", niin lataat kaikki tiskiin.

Tuo nainen tulee tekemään elämäsi helvetiksi, jos et varaudu. Tee itse kaikki tip-top ja hanki todisteita hänen puhumisistaan ja tekemisistään.

että menette lastenvalvojalle ja sovitte uudet pelisäännöt.
Näyttää siltä ettei ex-vaimo halua eikä kykene hoitamaan lapsia, joten isällä on oikeus hakea yksinhuoltajuutta.
Eiköhän se asia ala sitten rauhoittumaan, luulisin.
Ex huomaa oman käytöksensä mahdottomuuden, mahdollisesti, jos omaa jokun verran aivokapasiteettia.

Tuttu juttu, meidän tapauksessa lapsien ja minun(isän) välille jäi ikuiset arvet ex vaimon oikuttelun takia. Exä itse jätti ja petti, mutta sitten kun minä aloitin suhteen uuden naisen kanssa, se olikin exälle liikaa, ja kostaminen alkoi lasten kustannuksella. Nyt aikaa on vierähtänyt niistä ajoista 11v, mutta jo aikuisiässä olevat lapset olen menettänyt exän hirmutekojen vuoksi. Feministi sosiaalitantat viellä edesauttavat monesti erotilanteissa vakuuttaen että se äiti on aina oikeassa, ja isät on ne pahikset.

kyllä kannataa jäädä suhteeseen

En jaksanut lukea koko vastausten litaniaa läpi. Exä on lapsellinen ja mustasukkainen ja miehesi melkoinen lapanen. Ei teidän (hänen) tarvitse vastata sen eukon puheluihin. Kyllä se akka siinä kyllästyy kun vastakaikua ei tule. Ja varmasti sen verran vittumainen että yrittää jos jotakin temppuja, mutta varaudutte niihin vaan huolellisesti. Jos miehesi ei tue sinua, lähde litomaan ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, koita kestää.

En voi uskoa, että on olemassa ihmisiä, jotka lähtevät suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on pieniä lapsia ja kuvittelevat sitten voisi olla mahdollista, että nämä toisen lapset eivät kuuluu perheeseen ja eivät anna jotenkin omaa aikaa omalla perheelleen tai ovat siinä liikaa. Haloo!!! Lapsilla on aina etuoikeus kuulua vanhempansa perheeseen ja siinä toissijaiseksi jää vanhemman uusi kumppani. Jos on lapsia saanut tai peräti hankkinut, niistä on pidettävä huolta. Eletty elämä ja mitä se on tuonut mukanaan, kuten lapset, ovat todella merkittävä asia. Miten joku voi kuvitella, että voisi aloittaa alusta uuden kumppanin kanssa ja hänen lapsensa eivät kuuluisi perheeseen. Tai vain osaksi. Ajatelkaa nyt ihmiset asiaa lasten kannalta.

Ei voi mitään, jos uusi kumppani ei heitä hyväksy. Elämä jatkuu, kun lapset ovat isompia ja pärjäävät omillaan. Silloin suhteilkoon taas kaikki vapaasti.

On ihmisiä, jotka eivät välitä lapsistaan. Eivät omista, eivätkä vieraiden. Valitettavaa lasten kannalta. Surullista.

Itse menin mukaan tällaiseen uusperhe touhuun 26 vuotta sitten. Lapset olivat lähes kokoaja miehen luona. Äiti suostui näkemään lapsiaan vain noiin 1-2 viikkoa vuodessa, vaikka olisi pitänyt es. olla kaikki lomat lastensa kanssa... Yksi lapsista oli jo silloin melko häiriintynyt, myöhemmin sortui rikoksiin ja huumeisiin, jonka seurauksena vammautui pahasti. Lapsi on edelleen niin kiintynyt isäänsä tai oikeasti haluaa vain isänsä pomppivan pillinsä mukaan että pahaa tekeen. Isä hyppii kuin viimeistä päivää poikansa (nyt jo 40 vuotias) oikkujen mukaan, ja on itse kuitenkin henkisesti ja ruumiillisesti ihan loppu, että minulla tekee pahaa. Miehelläni vain käy lastaan (=karvaperseistä hemmoteltua persoonallisuushäiriöistä aikamiespoikaansa) sääliksi, kun äitikin aikoinaan lapsensä hylkäsi...kai kaikki ymmärsivät "pojan" asuvan yhä luonamme? paikka kylläkin olisi jossain hoitokodissa.
Ainoa järkevä koko jutussa on ollut lopulta mieheni ex, kun ymmärsi aikoinaan ottaa eron, niin pojastaan kuin miehestään. Lähtisin itsekin, ellei mieheni säälittäisi minua...

En siis todellakaan suosittele kenellekään uusperhettä; neuroottisia ex-puolisoita ja luonnevikaisia lapsia (pahimmillaan). Meillä kaikilla kun on vain yksi elämä

Oli aloittajalla tyypillinen esimerkki miehestä,jota viedään kuin pässiä narussa,niin nykyisen kuin entisenkin puolison toimesta.

Meillä ei lapsia ole koskaan pakotettu näkemäänisänsä naisia. Se on ollut meille erittäin onnistunut ratkaisu, ja nyt ovat lapset aikuisia ja onnellisia elämässään, kun kukaan ulkopuolinen isän nainen ei ole päässyt vaikuttamaan heihin viallisesti. Emme ole koskaan kaivanneet miehen naisia elämäämme, ei mitään tarvetta. Mies itsekin sanoi, että hänen naiset ovat meille erittäin huonoa seuraa.
En voisi kuvitella, että olisin joutunut luopumaanlapsistani jollekin iveraalle naiselle! Nehän on mun lapset, miksi olisin joutunut antamaan ne isän hylkäämisenjäkeen hänen naisilleen? En ymmärrä. Olisi kauheeta ellent untisi omia lapsiani kun vastaan tulevat, minä äiti!! Sitä en olisi ikinä itselleni anteeksi antanut, että olisin pakottanut lapsia näkemään isännaiset ja että ne tulisivat meille ja me mentäisiin sille kahville! ei ole meillä onnistunut koskaan.

Eipä ole mies tainnut henkisesti erota, jos ei kerta tajua pistää exää kuriin. Otatte kaikki lapset samaan paikkaan ja käskette exän hakeutua hoitoon, ei tuollaisesta ole kasvattajaksi. Tai sitten oman lapsesi kanssa etsin oikean onnen.

Tähän on yksi ratkaisu. Puhu miehellesi, että eniten tilanteesta kärsivät lapset. Säännöt ja järjestys elämässä luovat lapsille turvaa. Nyt he ovat varmaan ihan hämillään tilanteesta.
Ottakaa miehen kanssa yhteyttä sosiaalityöntekijöihin, tehkää tarkka uusi lasten huoltosopimus. Viranomaisten puuttuminen tilanteeseen säikäyttää kahoa exää.. valitettavasti nainen on ihan tuuliajolla eikä edes näe, että lapsensa siinä eniten kärsivät.

Asia ratkeaa ainakin yhdeltä osalta helposti. Koska kerran ex-vaimo ei halua pitää toista lastaan, niin miehen pitää pyytää ex-vaimoltaan tämän lapsen osalta elatusmaksua!!! Eli soitto lastenhuoltajalle, pyydetään uusi tapaamisaika ja pistetään paperille uudet muuttuneet ajat, jolloin mies hoitaa lapsia. Tällä tavalla nainen todennäköisesti saadaan hyvin äkkiä ruotuun, kun hän tajuaa, että hän menettää kiukuttelullaan rahaa.

Toinen juttu on se, että näytäpäs huviksesi miehelle tämä ketju. Ehkä hän silloin tajuaa, miten kiero hänen exänsä on. Ymmärrän kyllä, että miehellä on herkästi se tilanne, että hän haluaa tasoittaa tilannetta, jotta lapset ei kärsi. Se on minusta hyvän miehen merkki, että hän on valmis uhrautumaan ja näkemään vaivaa lastensa eteen, joten ehkä sinun kannattaisi nyt vaan antaa ajan kulua ja odottaa, että tilanne rauhoittuu.

Mies voi joskus ottaa kännykän pois päältä tai laittaa äänettömälle, jotta saa rauhallisia hetkiä. Jos mies alkaa saamaan elatusmaksua, niin ehkä siitä löytyy muutama euro myös lastenhoitajalle, jotta voitte viettää sillion tällöin laatuaikaa. Sitä paitsi lapsiperheessä elämä on muutenkin sitä, että aina saattaa suunnitelmat muuttua esim. sairastumisen takia, joten liian suuria skitsoiluja ei kannata näistä ottaa.

Lasten kuskailuja voi sopia myös kimppakyyteinä. Meillä ainakin toisella lapsella oli jossain vaiheessa jalkapalloa lähes joka päivä, joten oli järkevää, että meitä oli 2-3 vanhemman kimppa, joista yksi hoiti esim. maanantaitreenien kuskaukset, toinen tiistait, kolmas keskiviikot jne. Facebookin, tekstareiden ja sähköpostien välityksellä homma toimii vaivattomasti ja mitä isommaksi lapset kasvavat, niin fillareilla ja mopoilla pääsee hyvin harrastuksiin itsekin.

Meillä toisinpäin.
Miehen uusi ja täydellinen psykopaatti - omat lapsensa ovat sijoitettuja ja yhteisen lapsensa joi raskausaikana vammaiseksi - joten yhteisillä lapsillamme ei ole ollut mitään oikeuksia tai sijaa heillä.
Lapset tuskin koskaan käyneetkään heillä ja yhden ajan sai olla huolissaankin kun kävivät harvakseltaan, mutta en silti estänyt käymästä, en myöskään painostanut menemään, kun on niin outoa se elämänmeno siellä.
Onneksi lapsistamme isoimmat ovat jo opiskeluiässä, toinen jo aikuisiän kynnyksellä ja toinen menee perässä ja saa huolesta pian hellittää.
Meitä on vaan niin moneen junaan ja valitettavasti joillakin junakin on jättänyt jo aikaa sitten =(
Ohje kuitenkin olisi tai ystävällinen neuvo; älkää alistuko tai sitten ottakaa molemmatkin entisetkin lapset teidän luoksenne ja sopeutukaa tilanteeseen, loppuisi ainakin se pomppiminen, että tietäisi missä lapset pääsääntöisesti ovat.

Isällä olisi nyt hyvä herätyskellojen soida...jos lasten äiti puhuu itsetuhoisia juttuja on selvää ettei ole silloin kelvollinen hoitamaan lapsiaan...yksinhuoltajuus isälle! Silloin pääsette kamalasta exästä eroon eikä tarvitse miettiä hänen temppujaan!! =)

Jos kerta on erottu ni helvettiä siinä täytyy tulla viä toimeenkin?!
Eiks ny kumminki yleensä erota ku ei tulla toimeen!!
asiat hoidetaan ja thats it!!! kumpiki hoitaa täysin omat asiansa
niin on konnei olis oltuka ja hyvä näin

oho tulipa paljon vastauksia. En nyt erikseen kommentoi kaikille, mutta kommenttini sanon noihin pariin väitteeseen että miehen pitäisi vain olla minun ja lasteni kanssa ja "unohtaa" omansa, niin hohhoijaa. onko jollain vaikeuksia ymmärtää lukemaansa?? Koko juttuni pointti oli tuo exän vallan käyttö, hän siis määrää tahdin suhteessamme. Sanoinkin jo ettei lapset siinä ärsytä vaan se pomotteleva ex. Ja ehdottomasti jos sopimus tapaamisista on tehty (tässä tapauksessa siis viikko ja viikko) niin kyllähän siitä LASTEN TAKIA olisi pidettävä kiinni. Kysyny noilta kommentoijilta, että onko teistä sitten ok että lapsia pompotellaan edestakaisin, miten nyt äippä tänään haluaa?? SE minua suututtaa, ex vaimon mahti tässä meidänkin taloudessa, EI lapset, joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Toki haluan mieheni kanssa omaa aikaa, kai se nyt on ihan selvä, huom aikaa ilman omaakaan lastani! Ja minun muksu asuu myös osan ajasta omalla isällään. Yllättäen ollaan heti syyttelemässä, jeesus varjele kun on vaikea ymmärtää jutustani sitä pointtia joka ei liittynyt mitenkään siihen etten sietäisi lapsia!

Tässähän ovat kyseessä lapset. Jos lapsia on niin siitä syntyy sellainen huolenpitovelvoite, jota on aika vaikea kumota. Näin eronneena miehenä ja uudelleen liittoutuneena asiasta on aika paljon kokemuksia. Kun on erottu niin on selvää, että tunteet ovat monenlaiset ja värikkäätkin. Jossain kohtaa tilanne on kuitenkin syytä tasapainoittaa.

Minä ajattelen niin että koska lapsillani on vain yksi äiti on se äiti heille maailman tärkein. Jos äiti voi huonosti niin silloin voivat lapsetkin huonosti. Siksi minun tehtäväni on myös huolehtia siitä, että äiti voi hyvin. Toisaalta ajattelen täysin samaa nykyisen puolisoni lasten isästä. Jos rouvani ex olisi hukkateillä on minusta rouvan velvollisuus myös auttaa häntä. Edelleen auttamisvelvollisuus on minulla myöskin häntä kohtaan sillä tässä uusiofuusiossa velvollisuuteni on myös osaltani kasvattaa hänenkin lapsiaan.

Tyypillisesti kuvaamasi ajatukset syntyvät siit,ä että aiempaa suhdetta ei ole lopetettu kunnollta tai itselle ei ole tehty selväksi niitä pelisääntöjä, joilla asiassa edetään. Jos ihminen heittää ilmoille itsetuhoisia ajatuksia niin harvoin ne ovat sellaisia joilla ei olisi jotain todellisuuspohjaa. Minusta se kuulostaa hätähuudolta.

Kannattaa laittaa hyvä kiertämään. Ojenna auttava kätesi ilman taka-ajatuksia ja yritä auttaa toista. Varmasti hänessä on jotain hyvää ja kaunistakin kun nykyinen miehesi lienee ainakin joskus ollut häneen rakastunut ja saanut lapsiakin hänen kanssaan.

Ja positiivista on se että uusioperheen dynamiikka on sen verran mystinen hässäkkä, että se pääsääntöisesti aina ottaa vähän päähän. Siksi kannattaa vällyjen välissä muhinoida joka päivä niin on ainakin läheisyys toisen kanssa taattu.

Kirjoitinko minä alku viestin, niin tutun kuuloista kaikki oli!
Tervemenoa vaan exä vanhainkotihoitaja naurettava akka olet.

Laita miehesi kuriin! Hoidossa pätee erotessa selvät pelisäännöt.Miehesi alistuu entisen vallan alle yhä kuin olisi hänen nykyinen vaimonsa.Näytä itse missä kaappi seisoo myös ja kenen kanssa suhde eli sinun.Miehesi on oikeasti nössö eikä osoita kyllä välittämistä tuollainen touhu.Loukkaavaa ja pikku pojan käytöstä.Olette kuin pojan mummo ja äiti tai jotain hupaisaa.Lapsille saatava rauha kasvaa ilman,että joutuvat aikuisten kakaroiden pelinappuloiksi.Selvät hoitoviikot tai päivät paperille.Entisen alettava elää omaa elämäänsä ja jos sairaus tuo piirre hänellä niin sitä parempi.Pysy kovana ja vaadi siis VAADI muutosta.Ota itse ohjat ellei muu auta.

Mennään heti naimisiin, heti perään erotaan.
Sitten taas uutta puolisoa kehiin ja samaa rataa.
Toista se oli ennen. Nykyään kun vähänkin tulee vastoinkäymisiä
ruvetaan itkemään ja surkuttelemaan.
Ei sitten minkäänlaista pysyvyyttä.
Vai väitättekö, että nykymeininki on se oikea malli??
Älkää naurattako.

Kovati uusikot vaan pitävät yhtä vaikka väkisin, siitä että miehen ex ja lapset ovat miehen elämässä mitättömiä sen jälkeen, kun uusikko on astunut kuvioihin.

On se kumma tilanne, kun ajattelee, että ihmisiä olemme kaikki, niin exät ja nyksät miehet ja lapset.

Mutta kukaan ei ole parempi kuin uusikko ja tämä kersat, ne ovat parempia kuin miehen omat lapset, ja siihen on miehen tyytyminen.

Kumman nössö on mies kun antaa itseään pompotella. Mutta ei uskalla, sillä taas jäisi yksin.

NIin pyskää vaan kovana uusikot ja uudet miehet, mies ei TARVI OMIA LAPSIAAN, EI MITÄÄN ENTISESTÄ ELÄMÄSTÄ, kun on tavannut uuden ihmisen. Kaikki entisen voi poius pyyhkästä kuin vanhan sukan, lapset voi korvata uusilla kakaroilla, exä voi korvata vaikka kakkapaperilla!!

Mistä kummasta aikanaan semmonen nainen löytyikään, jonka kanssa elettiin elämää ja hankittiinlapsia? Turhaan sitä alkaa miettimään, suurempaa virhettä mies ei elämässään teekkään, kun ottaa mitättömän naisen ja tekee mitättömiä lapsia.

Me ei ikinä ryhdyttäisi lasten kanssa ex miehen uuteen mahdolliseen perheeseen jäseniksi! Meillä on oma koti, ja me olemme perhe, en ikinä usko että muuttaisimme ex miehen kotiin ja hänen mahdollisen uuden suhteen kanssa saman katon alle. Minusta vähän outo tilanne olisi. En usko että lapsetkaan muuttaisi mielellään.
Emme ottaisi edes omaan kotiimme ex miestä ja hänen mahdollisia naisia ja naisen mahdollisia lapsia meille asumaan. Emme kaipaa uusperhettä meidän elämäämme.

elkää erotko ni ei tuu uusperheitäkään. tuskin vaihtamalla paranee.

Älä luovuta. Ota haasteena tämä tilanne. Miehesi kokee että hän on vastuussa lapsistaan. Siksi hän ei osaa sanoa ei lapsia koskeviin pyyntöihin. Lisäksi hän on luonteeltaan kiltti.

Kun suunnittelet viikonloppu ym menoja, suunnittele sellaisia että jos exä pompottaa, niin niihin voi ottaa tarvittaessa mukaan miehen lapset.

Aivan selkeästi koko kuvio on exän kiusaamista, kuten olit kuullutkin. Exä kannattaa pitää kokonaan 'ulkona' suunnitelmistanne.

Nyt kun toinen lapsi on siirretty teille asumaan, elatusmaksut, lapsilisät, lapsen osoite jne. kannattaa vaihtaa sopimukseen ja selvittää. Mies varaa uuden neuvotteluajan sossuun, jossa asiat muutetaan tilanteen mukaiseksi.

Hullun kanssa ei kannata ruveta tappelemaan.

Meillä exä ramppaa ovella myös koko ajan, tunkee itsensä eteiseen, puhelimeen, tekstiviesteihin , joka paikaan ja hetkeen, aamuun, yöhön tekstiviesteillään ja soitoilla, koska sehän on se lasten etu. Itseä jo naurattaa tämä exä jonka maailmassa muilla ei ole toiveita tai työvuoroja kuin hänellä.
Ukko juoksee minkä ehtii koska on niin tossukka, itse olen tästä liitosta jo lähes eronnut. Siinäpä juoksevat sitten.

Todella huonosti!

"Katsokaa nyt meitä. Kaikki on ylösalaisin; kaikki on päälaellaan. Lääkärit tuhoavat
terveyden, lakimiehet tuhoavat oikeuden, yliopistot tuhoavat tiedon, valtiot tuhoavat
vapauden, massamedia tuhoaa tiedon ja uskonnot tuhoavat henkisyyden" ~Michael
Ellner

Meidät on kasvatettu kunnioittamaan, arvostamaan ja tottelemaan auktoriteetteja. Meidät on kasvatettu ja opetettu tavalla, joka ei jätä asioiden kyseenalaistamiselle sijaa. Kouluissa ja oppilaitoksissa toimitaan vanhentuneen mallin mukaisesti. Luovan ajattelemisen ja pohdiskelun sijaan meidän tulisi sisäistää ja oppia ulkoa mahdollisimman paljon sellaista tietoa, jota emme oikeasti edes tarvitse.

Yhteiskuntamme on perustunut ja perustuu edelleen täysin väärille arvoille. Yhä
useampi meistä alkaa herätä kollektiivisesta unesta. Me alamme ymmärtää, että melkein kaikki, mitä meille on pienestä pitäen opetettu politiikasta, taloudesta, uskonnosta ja tieteestä, perustuu joko vääristelyyn, osatotuuteen tai suoranaiseen räikeään valheeseen.

Maailma on paljastumassa näyttämöksi ja pelkäksi kulissiksi, jossa naruja vetelee esiripun takana piilotteleva pieni eliitti. He ovat ymmärtäneet sen tosiasian, että kun valheesta tehdään tarpeeksi suuri, niin se on helpompi uskoa ja se uppoaa suureen väestöön kuin lämmin veitsi voihin.

”Tee valheesta suuri, tee siit yksinkertainen, toista ä sitä ja lopulta he uskovat sen”
~Adolf Hitler

Loistava ilmainen kirja tietoisuudesta, taloudesta ja henkisyydestä:
http://www.scribd.com/doc/61830837/Tietoisuuden-Laajentuminen-Tahtilapsen-Perspektiivi

Suomea myydään - Eliitti valehtelee ja kansa kärsii
http://losportalos.blogspot.com/2011/09/suomea-myydaan-eliitti-valehtelee-ja.html

Tarvitset fyysistä (kulta/hopea) selvitäksesi tulevasta
http://losportalos.blogspot.com/2011/09/tarvitset-fyysista-kultahopea.html

Ei niillä ole mitään käytöstapoja, ehkä ne ovat ylpeitä itsestään exä rauhat.
Janottaako se vanha ukko kun se kellii nyt muiden vieressä. Sydän ja syli on nyt toisen. :)
Nuku sinä yösi vaan yksin ja hyvää yötä toivotellen.. jollekin joka ei siihen enää vastaa...

Voi elämä näitä aloituksia.

uusioperhe kuviot eivät aina ole helppoja. Itse elän suht tuoretta uusioperhe arkea ja haastetta on kerrakseen. Meillä on järjestetty niin, että kummankin lapset asuvat meillä joka toinen viikko su-su. Nykyisellä puolisolla on exänsä kanssa tehty sopimukset lasten asioista, kun taas itselläni on exään hyvät välit ja olemme voineet sopia kaikki keskenään.
Meillä ei puhuta entisistä puolisoista lasten kuulen negatiivisesti, kun on asioita jotka ei lapsille kuulu. Valitettavasti puolisoni ex mustamaalaa ja torpedoi nuoremman lapsen kautta meidän perhe-elämää:(( Sen verran taustaa, että minulla on 3 lasta edellisestä suhteesta ja puolisolla 2). Muiden lasten kanssa ei ole ongelmia, mutta tämän yhden kanssa. Lähinnä johtuu siitä kun puolisoni ei hyppää hänen pillin mukaan ja ole ostelemassa kaikkea mitä hän keksinee vaatia. Olemme pitäneet siitä kiinni, että kaikille lapsille pitää olla tasapuolinen. Perheeseemme kuuluu myös meidän yhteinen lapsi, joka on muutaman kuukauden ikäinen. Tulokkaan he ovat ottaneet hyvin vastaan.
Puolisoni ei onneksi hyppä' exänsä pillin mukaan, vaikka ex sitä yrittääkin. Täytyy kyllä myöntää, että aika ajoin tämä exä saa tunteet kuumenemaan. Ongelmat oikeastaan alkoi, kun muutimme yhteen. Mikä on minusta outoa, kun puolison ex halusi eron 6v sitten ja hänellä on ollut useampia eri kumppaneita pyörimässä eli minun takia ei ole ketään jätetty. olemme olleet yhdessä pariasen vuotta vasta.
Haasteita tämä kuvia tuottaa!
Alkuperäiselle kirjoittajalle sen verran, että puolisosi pitää laittaa piste siihen pompottamiseen ja tehdä lastenvalvojan luona paperit pelisäännöistä ja lasten tapaamisista ja asumisista.

pistäkää luu kurkkuun niille ex akoille.

Tässä asiassa miehesi täytyy olla jämäkämpi!!! Jos exällä vaikka olisikin itsetuhoisia juttuja, niin olkoot. Hän sillä vain ruinaa huomiota. Hänen jutut muille tahoille myös vahvistaa sen, että hän on hankala tahallaan.

Mies sopii nyt tarkat säännöt, ja päivät lasten suhteen. Vaikka exä kuinka ruinaisi, niitä ei muuteta, ellei joko mies tai exä joudu sairaalaan tms. Ja KAIKKI SOPIMUKSET PAPERILLA!!! Kokemuksesta tiedän, että tuon kaltaiset naiset alkavat vääristellä sopimuksia, jos siitä ei ole paperilla todistusaineistoa. Kaikki muutoksetkin kannattaa sopia sähköpostilla.

Menee pari kuukautta, ennen kuin exä alkaa tajuta, ettei voi enää sekoilla. Mutta miehesi pitää olla TODELLA tiukkana. YHTÄÄN lepsuilua ei sallita.Muuten homma ei muutu ikinä.

Meilläkin on uusperhe ja miehen exä oli hankala vajaat kaksi vuotta... Haukkui meitä pitkin kyliä yms... Sitten alkoi helpottaa, kun tajusi ettei voi meitä erottaa. Olemme namissa ja yhteisiäkin lapsia on. Kaikki lapset ovat meille rakkautta, ja kaipaamme heidän elämäänsä rauhaa. Tuollaisten sekopäiden exien kanssa auttaa vain ja ainoastaan se, että itse seisotte miehen kanssa rauhallisina, selkä suorassa, ja vedätte tiukkaa linkaa.

Tsemppiä.

Kummallista, että tällä palstalla parit kuvittelevat uusioperheeseen kuuluvan lomapäiviä kaksin? Eihän niitä kuulu normaaliin perheeseeenkään, joten miksi niitä pitäisi yhtä äkkiä ilmestyä eron ja uuden suhteen myötä? Onko minuilla mennyt jotain ohi, kun kuvittelen perheen olevan perhe, olivat lapset sitten kumman tahansa tai yhteisiä tai vaikka sijoituksessa olevia tai adoptoituja?

No onhan se eri asia hoitaa toisten mukeloita kuin omia lapsia. Omat sentään ovat omat, mutta toisten lapset aina valittaa joka aisata ja kiukkuaa.

Exä vielä kurkkii meitin ikkunoista sisään, ja ajelee riasallaautolla talomme ympäri joka toinen päivä melkein.
Sitten soittelee ja yrittää saada mieheni takasin, ja siis uskomatonta toimintaa. Minä en ikinä häiriköisi tai muutenkaan hankaloitaisi mun exän elämää, osaan sentään olla ihminen.

Kerran postilaatikossamme oli koiran kakkaa, ja ihan varmasti miehen exä oli sen sinne laittanut.

Lomia kyllä tässä soopelissa tarvitsi ainakin pari kuukautta, niin rankkaa on heidän lasten kanssa. Oli helppoa ennen mun perheessä, kun lapset oli ihania, mutta nämä huh .

Kannattaa katsoa ennekuin katua.

Hei, elin 15 vuotta tuollaisessa suhteessa ja voin kertoa, ettei tilanne ajan myötä helpotu- Oman exäni elämä pyöri lastensa ja exänsä ympärillä vielä lasten aikuistuttua. Virheeni oli, että syytin itseäni negatiivisista tunteistani tuossa tilanteessa. Vasta erottuani ja saatuani etäisyyttä tilanteeseen, olen ymmärtänyt ettei syy ollut minussa, vaan tuo tilanne oli kyllä täysin sairas, ja sitä ei olisi saanut jatkaa (keskustelin ja riitelin kyllä miehen kassa monesti asiasta). Vilpitön neuvoni on, älä pilaa omaa elämääsi, vaan lähde kävelemään. Tämä on tyly totuus, mutta ajattele itseäsi!

Hih... ihanan katkeria ja epätoivoisia uusikoita!! heh.. kiva lukee..

Hei Saara, voimia ja itsekkyyttäkin toivon sinulle. Onko mies kaiken arvoinen? Me naiset rakkaudesta teemme niin paljon epäitsekkäistä tekoja ja kuvittelemme että kaikki muuttuu.
Itse olen samoissa ajatuksissa. Miehellä on 11 vuotias lapsi ja yritetään jokatoinen viikonloppu systeemiä, homma pelaa välillä ja välillä ei. Menee montakin viikonloppua peräkkäin, että osan on isällä. Isä ei halua ex:n kanssa riitaa ja kuulla v----a. Olimme kanoottireissulla viime juhannuksena kun ex-soitti juhannuspäivänä, että hänellä on menoja ja onhan se juhannus hälläkin ja toisi pojan isälleen!! Mies ei kertonut ensin asiasta mitään vaan laitteli tekstiviestejä puhumatta mitään. Kysyi asiaa ja sanoi sitten asian ja ettei voi lasta jättää heitteille. Mitään puhetta etukäteen ei ollut ja mies oli valmis lähtemään vuorokautta aikaisemmin pois. Minä en sitä hyväksynyt, vaan sanoin, ettei homma näin pelaa. Jos on äidin viikoloppu ja mitään ei ole sovittu äiti etsii menojen ajaksi hoitajan tai jättää menot. No siitä syntyi meille riita ja mies mökötti koko juhannusaaton otettuuaan muutaman kaljan. Oliko vika minun - ainakin siltä tuntui koska pilasi keljiulullaan vielä lasten kanssa viikolla tehdyn reissunkin. Mies ei kerro kaikkea minulle ja olen välillä aivan ymmälläni hänen pahasta tuulestaan. Eilen selvisi sitten moni reissu eli joka kerran kun haki pojan jonnekin reissulle ex-vaimo keljuili uudesta naisesta , lapsista ja tekemisistä. Minun päällehän ne kaatui . Loma-aikoja mies ei v----n pelossa uskalla ilmoittaa ja sopia. Odotellaanko viime tippaan meneekö loma ex::n ehdoilla vai uskallammeko tehdä mitä suunnitelmia - jotka sitten kariutuvat. Kaksi viikkoa yhteistä lomaa ja jotain pitäisi saada sovittuakin eikä odotella. Yritin saada hänet ymmärtämään, että meilläkin oikeuksia ja hänen pitää pystyä puhumaan ex:n keljuiluista silloin kun asia ajankohtainen eikä kuukauden päästä, kun monta pahaa oloa on kärsitty. Valehdella ei saa - en ymmärrä miksi se pitää tehdä, jos kaupungilla on samassa paikassa ex:n kanssa. Muutaman tunnin kuluttua asia tuli kuitenkin julki. Keljutti itseään niin paljon kun törmäsi ex:n, että illan kulusta tuli aivan toisenlainen.
Ex:t kuriin ja etsikööt oman elämän ja miehellä pitää olla selkärankaa sitoutua uuteen suhteeseen, vain siten kaikilla meillä on hyvä olla.