Olemme mieheni kanssa miettiineet lasten hankintaa jo pidempää, mutta "itse toimiin" emme ole vielä ryhtyneet. Nyt kuitenkin tuntuu, että se hetki alkaa jo olla lähellä, ja siksi olen lueskellut paljon juttuja aiheesta ja törmännyt hyvin ärsyttävään asiaan: Tuntuu, että milloin tahansa lasta alkaa suunnittelemaan, niin se on muiden mielestä väärä ikä juuri sinulle. Positiivista palautetta on selvästi hyvin vaikea saada.
Ne jotka inhoavat nuoria äitejä vakuuttavat, että lasten hoito vaatii isot kasat rahaa ja pitkälle urallaan edenneet äidit osaavat hoitaa lapsensa paremmin. Lapset kun haluavat niin paljon materiaalia! Nuorten äitien inhoajat tyypillisesti myös inhoavat Kelan tukien käyttäjiä (niinkuin ne 40v. uranaiset kieltäytyisivät etuuksistaan.. :D ) Tiivistettynä, yli kolmekymppiset vaan ovat parempia äitejä ja tilastoista huolimatta sanotaan, että vanhempana solmitut liitot kestäisivät kauemmin. Naimisiin menonkin ikä on jatkuvasti nousussa, ja avioerojen määrät siinä sivussa kasvavat, ei toisinpäin.
Toiset taas kritisoivat vanhoja äitejä: Miten se lapsi selviää, kun se niin HALUAISI nuoret vanhemmat! Mitä jos sitä kiusataan koulussa! (olisikohan tähän syntipukkeja etsittävä vähän muualta..), toiset taas (aiheellisesti) kritisoivat vanhoihin äiteihin kuluvaa rahaa; yli kolmekymppisten lapset syntyvät useammin kehitysvammaisina, ja lisäksi hedelmällisyyshoitojen kustannukset ovat jotain, mistä äitiyspäivärahat ovat vain murto-osa.
Itse en ole vielä äiti, mutta jos saisin valita, olisin nuori äiti.
Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta, naimisissa olemme olleet vuoden verran. Olemme Yliopisto-opintojen loppuvaiheessa, ja molemmat olemme olleet hyvätuloisissa töissä jo muutaman vuoden. Ikää minulla on 24vuotta.
En tiedä onko tämä "oikea" ikä äidiksi, mutta minulle se tuntuu siltä. Tietenkään en anna kenenkään mielipiteiden vaikuttaa päätökseeni, mutta silti se sydämessä tuntuu pahalta, kun itselle niin iloista asiaa ruvetaan aina epäilemään ja manailemaan, että onnettomaksi te siinä tulette! Onhan se nyt selvää, että kaikkien mielestä oikeaa hetkeä ei lastenhankintaan ole. Nuorena on terveys, energia ja hedelmällisyys - vanhempana raha ja elämänkokemus. Molempia ei voi saada, joten antakaa jokaisen valita oma tiensä ilman haukkuja! Ei kai tätä elämää voi muiden takia ruveta varpaillaan elämään :)
Ne jotka inhoavat nuoria äitejä vakuuttavat, että lasten hoito vaatii isot kasat rahaa ja pitkälle urallaan edenneet äidit osaavat hoitaa lapsensa paremmin. Lapset kun haluavat niin paljon materiaalia! Nuorten äitien inhoajat tyypillisesti myös inhoavat Kelan tukien käyttäjiä (niinkuin ne 40v. uranaiset kieltäytyisivät etuuksistaan.. :D ) Tiivistettynä, yli kolmekymppiset vaan ovat parempia äitejä ja tilastoista huolimatta sanotaan, että vanhempana solmitut liitot kestäisivät kauemmin. Naimisiin menonkin ikä on jatkuvasti nousussa, ja avioerojen määrät siinä sivussa kasvavat, ei toisinpäin.
Toiset taas kritisoivat vanhoja äitejä: Miten se lapsi selviää, kun se niin HALUAISI nuoret vanhemmat! Mitä jos sitä kiusataan koulussa! (olisikohan tähän syntipukkeja etsittävä vähän muualta..), toiset taas (aiheellisesti) kritisoivat vanhoihin äiteihin kuluvaa rahaa; yli kolmekymppisten lapset syntyvät useammin kehitysvammaisina, ja lisäksi hedelmällisyyshoitojen kustannukset ovat jotain, mistä äitiyspäivärahat ovat vain murto-osa.
Itse en ole vielä äiti, mutta jos saisin valita, olisin nuori äiti.
Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta, naimisissa olemme olleet vuoden verran. Olemme Yliopisto-opintojen loppuvaiheessa, ja molemmat olemme olleet hyvätuloisissa töissä jo muutaman vuoden. Ikää minulla on 24vuotta.
En tiedä onko tämä "oikea" ikä äidiksi, mutta minulle se tuntuu siltä. Tietenkään en anna kenenkään mielipiteiden vaikuttaa päätökseeni, mutta silti se sydämessä tuntuu pahalta, kun itselle niin iloista asiaa ruvetaan aina epäilemään ja manailemaan, että onnettomaksi te siinä tulette! Onhan se nyt selvää, että kaikkien mielestä oikeaa hetkeä ei lastenhankintaan ole. Nuorena on terveys, energia ja hedelmällisyys - vanhempana raha ja elämänkokemus. Molempia ei voi saada, joten antakaa jokaisen valita oma tiensä ilman haukkuja! Ei kai tätä elämää voi muiden takia ruveta varpaillaan elämään :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä tuo teidän ikänne kuulostaa aivan hyvältä lasten hankintaan :) ette ole kuitenkaan mitään teinejä enää :) Jokainen valitsee itse ajankohdan koska lapsia haluaa tehdä, eikä siihen ole kellään nokankoputtamista, joten turhaan välität muiden mielipiteistä! Itse saanut ensimmäisen 23-vuotiaana ja ihan oli hyvä ikä tuokin :) nyt odotan toista joka syntyy kun ikää minulla 28.v töissä olen ollut siitä asti kun tuo esikoinen oli 1.v3kk
Niiin. Kyllä nykyaikana siinä noin kolmikymppisenä varmaan olisi se hyvä ikä alkaa lapsia tekemään naisen yhteiskunnallisessa asemassa, niin ei sitten kaduta niin todennäköisesti.
Jos lapsia ei tule tai elämäntilanne ei noin 30-vuotiaana ole suotuisa, niin sille ei voi mitään, mutta ei se nuorena hätäily ainakaan viisas veto ole (NÄHTY ON); ihminen saa lapsen, se ei ole elämän ainoa tarkoitus -nauttimaan tänne on tultu.
Kylläpä se olisi hyvä olla sitä elämänkokemusta ja näkemystä.
VINKKI: Yksi hyvä keino selvitä vauvakuumeesta ja välttyä virheiltä on se, kun seuraa perheellisten ikätovereiden elämää ja ottaa opiksi -perhe-elämä ei ole helppoa. Perheellisiä ikätovereita ei välttämättä ole, koska lapsettomana eläminen on myöskin laumakäyttäytymistä, mutta seuraa muilla tavoin sitä mitä helwettiä se monella on.
Kannattaa ehdottomasti sinunkin käydä koulut loppuun ja hankkia työpaikka ja paremmat äitiyspäivärahat ja sitten lapsia. Pari vuotta lapsen kanssa kotona ja sitten lapsi hoitoon ja paluu töihin. Niin vastuullinen kansalainen toimii.
Ikä on vain numeroita. -Voitko nykyaikana esimerkiksi ihmisen ulkonäöstä ja olemuksesta päätrellä onko 20- vai 35-vuotias? - No ei!
Kyse on siis siitä, miten itsenstään huolehtii: Jos ihminen haluaa, voi hän näyttää kaksikymppisenä 45-vuotiaalta tai 35-vuotiaana parikymppiseltä -kaikki on kiinni itsestä -no jonkin verran geeneistä.
lapsia ehtii kyllä hankkia siinä kolmenkympin tuntumassa, kunhan ennen neljääkympiä, jos vain huolehtii ja huoltaa itseään.
"molemmat olemme olleet hyvätuloisissa töissä jo muutaman vuoden."
Minua hieman hämää tuo kohta. Yleensä parikymppiselle ihmiselle, jolla ei ole mitään muuta koulutusta vielä alla kuin ylioppilastutkinto, ei makseta työstä kovin korkeaa palkkaa, koska sellaisella henkilöllä ei ole vielä minkään alan erityisosaamista eikä parikymppisellä ihmisellä ole vielä juuri työkokemustakaan.
Mutta asiaan. Omasta mielestäni tuo on ihan hyvä ajankohta lapselle, mikäli asiat lasta varten ovat kunnossa.
Miksi kiinnostaa noin paljon mitä muut ajattelevat?
fgfgfgfgfgfgfgfgfgfg:
""molemmat olemme olleet hyvätuloisissa töissä jo muutaman vuoden."
Minua hieman hämää tuo kohta. Yleensä parikymppiselle ihmiselle, jolla ei ole mitään muuta koulutusta vielä alla kuin ylioppilastutkinto, ei makseta työstä kovin korkeaa palkkaa, koska sellaisella henkilöllä ei ole vielä minkään alan erityisosaamista eikä parikymppisellä ihmisellä ole vielä juuri työkokemustakaan."
Joo hyvä pointti, en huomannut että kirjoitin noin tyhmästi. Todenmukaisemmin voisi varmaan sanoa, että olemme molemmat keskiverto opiskelijaan verrattuna hyvätuloisissa töissä. Tosiaan minä teen töitä vain osapäiväisenä suurimman osan vuodesta. Kuitenkin, minulla on jo kandidaatintutkinto alla, jonka lisäksi maisterikin on lähes valmis (gradukin tehty), joten palkkatasoni ei ole kaukana valmistumisen jälkeisestä. Työskentelen lääkekehityksen parissa, ja sanoisin, että jonkinmoista erikoisosaamista minulla siellä on, ainakin ihan normi kavereihin verrattuna. Tietenkään ei mitään verrattuna kokeneempiin ja tohtoritutkinnon suorittaneisiin. "Hyvillä tuloilla" tarkoitin viitata lähinnä siihen, että se riittää meillä asuntolainan maksuihin, autoon ja meille mielekkään elämän elämiseen. Emme me mitään rikkaita tosiaankaan ole, mutta pärjäillään siis :)
Itselläkin lapsi haaveissa, ja välillä tosiaan tuntuu, ettei sitä sopivaa ikää lasten saamiseen ole nykynaisen elämässä olemassakaan. Nuorena opiskelijana olisi biologisesti parhaimmillaan, mutta opinnot lykkääntyisi tai saattaisi rahan puutteessa keskeytyä lopullisesti. Vastavalmistuneenakin on usein vielä nuori, mutta silloin taas pitäisi päästä nopeasti työelämään, että yleensä saisi työpaikan. Taloudellisesti turvallisinta olisi sitten, kun on jo vakituinen työpaikka, asunto hankittu jne, mutta moni on tässä vaiheessa jo päälle kolmekymppinen, jolloin taas biologiset mahdollisuudet lapsen saamiseen heikkenee koko ajan...
Omasta kokemuksesta sanoisin, että kannattaa myös muistaa, että korkeakoulututkinnon suorittaminen kestää useamman vuoden, koulutusputki on oikeastaan alkanut jo 7-vuotiaana.
Sitten, kun vihdoin valmistuu, on ihanaa, jos voi nauttia vain työnteosta vakipaikassa, kunnon tuloista ja vapaasta elämästä ilman lapsen mukanaan tuomaa härdelliä. Kun se lapsi on syntynyt, ei paluuta ole.
Lapsen kanssa on ihanaa, mutta oli kiva viettää muutama vuosi ihan vaan aikuisen elämästä nauttien.