Oletko ollut aikuisella iällä niiiin rakastunut, että täriset ihastuksesi läheisyydessä?
Kroppa puhuu
kehrää vaikket kuule
191073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No olen ollu niin ihastunut ja eipä oo todellakaan hauskaa! En ole muuten edes mitenkään erityisen ujo ihminen eikä esiintyminenkään oo enään kouluaikojen jälkeen aiheuttanu näkyvää tärinää, mutta joku aika sitten ihastuin ihan silmittömästi erääseen henkilöön, ja yhtenä päivänä hän sattui tulemaan asiakkaakseni työpaikalleni, ja tietty minä jouduin häntä sitten palvelemaan. Noh, siitä ei sitten meinannu tulla yhtään mitään ja koko sen ajan kädet tärisi ihan mielettömästi ja puhe oli pelkkää änkytystä. Hävetti jälkikäteen ihan armottomasti! Huoh, kyseinen henkilö pitääkin minua luultavasti hieman vajaaälyisenä tän seurauksena, kun ei sen paremmin edes tunneta, vaikka aina välillä eri paikoissa törmäilläänkin.
Yllätti kyllä itsenekin tää reaktio, koskaan ennen ei oo kenenkän seurassa noin käynyt, vaikka siis olen ollut pitkissä parisuhteissakin elämäni aikana muutaman kerran ja tapaillu monia ihmisiä. Uskomaton fiilis, ja valitettavasti taitaa olla myös toivoton ihastus :/
Kyllä, juuri tällä hetkellä ja jo useamman kuukauden ajan on töissä ollut meneillään sellainen tilanne, että käsien lisäksi tuntuu koko kroppa tärisevän ihastukseni läheisyydessä tai jopa silloin, kun ajattelen häntä vaikkei olisikaan edes paikalla. Huoh, samalla sekä ihanaa että kamalaa!
Mulla on menossa sellainen vaihe,että mun koko iho on niin herkkä ja herkistynyt, että paleltaa. Tekee mieli laittaa vaatetta päälle, mutta pehmeinkin kangas tuntuu kuin pukeutuisi karkeakarvaiseen pellavapyyhkeeseen. Suihkussa on vaikea löytää sopivaa lämpötilaa, kun kylmä on liian kylmää ja kuumakin sattuu. Haluaisi vaan olla käpertyneenä. Varmaan hajoaisin, jos hän koskisi muhun!
Ei muuta kuin yksi Raamatun ohje:
Parempi naida kuin palaa.
Kuuma sattuu ja polttaa, kylmä paleltaa.. tarviit kai tajunnanräjäytyksen ja voit taas tuntea olosi seesteiseksi, mutta astetta korkeammalla tasolla.
Kuuma ei satu vaan rauhoittaa
Onks sulla anorexia? Oireet vähän viittais siihen suuntaan...
Ja naiminen on siis patenttiratkaisu joka asiaan? O tempore...
Tuo on tosimiehen puhetta... mutta niinhän siinä teoksessa kaikki muukin.
Viime kesänä koin eräänlaisia hengensalpaantumisia ko. ihmisen lähellä ja jokainen ei toivottu- lause puristi rintaani. Johtui varmaan osittain siitä että näimme niin harvoin ja lataus oli hieman liian suuri niinä hetkinä.
Kehon kieli ja viestintä kiinnostaa mua. Olen yrittänyt etsiä kirjallisuutta aiheesta, nimenomaan seksuaalisuuteen liittyen, mutta en löydä oikein mitään kunnollista. Osaisiko joku antaa vinkkiä?
"Rakkauden mysterit" -Glenn Wilson & David Nias
"Mitä kasvot kertovat" - Laila Young
"Talk language" -Allan V. Pease
Luin yhtä tunneviestintää käsittelevää kirjaa ja tämä ketju tuli mieleeni. Kirjassa opastettiin tekemään sydänchakraharjoitus: Istuudu mukavasti ja sulje silmäsi. Laita kätesi rakkauden keskuksesi päälle eli keskelle rintakehää (sydänchakra). Hengitä rauhallisesti ja keskity muutaman minuutin ajan ajattelemaan sinulle rakasta ihmistä. Minkälaisia tunteita nousee pintaan?
Kirjassa ei kerrottu tulkintaohjeita niiden pintaan nousevien tunteiden osalta, mutta ihan mielenkiinnosta kysyisin, miten teidän kehonne reagoi tällaiseen harjoitukseen. Saatteko jotakin syvempää tunne-elämystä aikaiseksi? Mun keho vastaa huutoon ihan täpöllä.
ajatuksiin tulee yksittäisiä hetkiä ja muuten on ihan rauhallinen fiilis. Sen verran tunteissa on pinnanalaista matskua, että silmät kostuu. ei muuta.
Täällä vähän sama tilanne. En mä noista harjoituksista tiedä, mutta tää yksi ihminen saa mussa aikaan ihan outoja reaktioita. Ja yks esimerkki tällaisesta on se, että voi alkaa itkettää ihan ilman mitään järkisyytä. Ei mitään isoa itkua, vaan sellaista sisäänpäin itkemistä, piilotettua, salattua tunteilua...kuumia kyyneleitä.
Olen ja se oli noloa. Ihastus kyllä tajusi mistä on kyse mutta en saanut vastakaikua, vain kummastuneita katseita ja ihmettelyä. Oikeastaan ihastukseni alkoi sen jälkeen välttelemään minua eikä halunnut enää olla kanssani missään tekemisissä. Nykyään emme enää näe.
Joo, veri pakenee päästä ja varpaista kun katson häntä. Elegantti seksikkyys, mikä hänestä vibattaa on ihan käsin kosketeltavaa... tai siis ei ole, kun en saa, mutta haluaisin. Tunnen oloni ihan hattiwatiksi seurassasi, Nainen! Tahallas kiusaat olemalla niin...
Kyllä, ihastunut (en sanoisi sitä vielä rakkaudeksi).
Henkeä salpaa pelkkä ajatus tuosta ihanasta olennosta; hymystä, silmien tuikkeesta...
Pelkään järjettömästi seuraavaa kohtaamista, koska en tiedä mitä hän ajattelee ja ennen kaikkea koska en oman elämäntilanteeni vuoksi halua antaa tälle tunteelle valtaa. Kiusaus on suuri ja tunnen olevani kävelevä aikapommi.
Mullakin oli samat fiilikset pari viikkoa sitten. Olin ihan onnesta soikeana kun näin tämän henkilön. Asiat eivät mennet kuten rakkauselokuvissa ja nykyään emme enää näe toisiamme.. Ihastumusen tilalla on vain hento kaipaus. Uskon että toinen ajattele samoin mutta elämäntilanteet eivät sallineet siitä kehittyvän mitään vakavampaa. Harmittaa.... kovin.
Ehkä löydän vielä joskus vastaavaan ihanan ihmisen, ja siitä tuleekin jotain. Sitä odotellessa, ja elämän suuntaa etsiessä.
Kyllä. Veri pakkautuu sinne missä sitä tarvitaan eli sydämeen ja jättää muun osan kehoa vähemmälle. Kyllä se sit pistää täristään! ~~~~~~