Katsoessani peliin
näen pöytälampun
sirouden,
kuinka hehkulangan
ohut kaksoiskierteinen
valo ja lämpö heijastuu
ihmiselämään
muistuttaen saippua
kuplan ohuesta vaarasta,
joka pienimmästäkin
kosketuksesta
saattaa särkyä
häviten olemassaolostaan
Nuoresta pitäen
heti imettäjästä vieroitettuamme
meidätkin on kasvatettu
tragedian ensimmäiseen
näytökseen,
karaistaen sitä
ohuen ohutta
nahkaa, jonka tehtävä
on tehdä maaperä
riittävän soveliaaksi
säilyttää tarpeellista
ja tarpeetonta,
etsiä helpointa tietä
kuten sähkön kulkiessa
aina helpoimmin
vastuksetonta tilaan
kohti
Täytyykö minun
matkustaa nälässä
ja ohdakkeisten ruusujen
teitä,
orpojen huulten
tunnustellessa
mustuneita viivoja,
jotka langettavat
varjoja rakastamieni
kukkien ja tuoksuvan
ruohon poluille,
pukien ylleni
vangitun hämmennyksen,
vastaten mustan kappaleen
kokonaissäteilyn spektriä
Oliko minusta tullut
peili, joka
heijastaa kaiken,
kappaleiden
järjestyksen,
äänen muodon
nähdessäni kaiken
kahtena, aivan
kuin meistä olisi
tullut lampussa
rakastavaiset
aaltoillen valon
taianomaisuudessa
Valon kirkkaudella
sanat sokaisevat,
kutovat pimeyden
merkiksi salaisuuden
sinetit,
kantaen murheen kukkaa,
jonka ruoste on
jättänyt jälkeensä
kuten langan ohut valo
olisi läpäissyt,
vaeltanut läpi ruumiini
ja paljastanut kaikki salaisuuteni
Niin sä sen tiedät,
se valo löytää,
löytää vain sun luo
http://www.youtube.com/watch?v=lq5qLHS76nk
näen pöytälampun
sirouden,
kuinka hehkulangan
ohut kaksoiskierteinen
valo ja lämpö heijastuu
ihmiselämään
muistuttaen saippua
kuplan ohuesta vaarasta,
joka pienimmästäkin
kosketuksesta
saattaa särkyä
häviten olemassaolostaan
Nuoresta pitäen
heti imettäjästä vieroitettuamme
meidätkin on kasvatettu
tragedian ensimmäiseen
näytökseen,
karaistaen sitä
ohuen ohutta
nahkaa, jonka tehtävä
on tehdä maaperä
riittävän soveliaaksi
säilyttää tarpeellista
ja tarpeetonta,
etsiä helpointa tietä
kuten sähkön kulkiessa
aina helpoimmin
vastuksetonta tilaan
kohti
Täytyykö minun
matkustaa nälässä
ja ohdakkeisten ruusujen
teitä,
orpojen huulten
tunnustellessa
mustuneita viivoja,
jotka langettavat
varjoja rakastamieni
kukkien ja tuoksuvan
ruohon poluille,
pukien ylleni
vangitun hämmennyksen,
vastaten mustan kappaleen
kokonaissäteilyn spektriä
Oliko minusta tullut
peili, joka
heijastaa kaiken,
kappaleiden
järjestyksen,
äänen muodon
nähdessäni kaiken
kahtena, aivan
kuin meistä olisi
tullut lampussa
rakastavaiset
aaltoillen valon
taianomaisuudessa
Valon kirkkaudella
sanat sokaisevat,
kutovat pimeyden
merkiksi salaisuuden
sinetit,
kantaen murheen kukkaa,
jonka ruoste on
jättänyt jälkeensä
kuten langan ohut valo
olisi läpäissyt,
vaeltanut läpi ruumiini
ja paljastanut kaikki salaisuuteni
Niin sä sen tiedät,
se valo löytää,
löytää vain sun luo
http://www.youtube.com/watch?v=lq5qLHS76nk
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todella herkkää ja elämää syvältä mittaavaa. Kiitos. Tästä runostasi..jonka tänne jaoit. Itse pidin kovasti tästä tavallaan että, tässä ikäänkuin kehystyi tuo kokonaisuus..lopulta sitten tämä toteamus päätti kauniisti pohdinnan: eli viimeinen säkeistösi eritoten puhutteli: Niin sä sen tiedät, se valo löytää, löytää vain sun luo..Kaunista. Kiitos.
Tsau:Friidu
Mä tykkään erityisesti auringon laskuista ja mikä ehkä hypnoottisinta on sytyttää takka ja nauttia lämmöstä, valosta ja tuoksusta, joka palamisessa syntyy. Saunan lämmitys puilla on yksi maailman monista mieluisimmista tehtävistä, jonka voi kohdalleen saaada. Näillä elementeillä voi piirtää minun kauneimman valoni ja tunnelman, jonka haluaisin hyvässä seurassa jakaa.
http://tunnelmia.net/albumi/maalauksia/712246
Kiitos Friidu
Ehtoota!
Mua kiehtoo kaikki sellainen, mitä en ymmärrä ja mistä löytyy haastetta. Believe me, yksinkertaiselle ihmiselle sellaisia juttuja on paljon...
Sun runot. Ne on sellaisia. Kiehtovia ja haasteellisia. Joudun lukemaan monta kertaa, jotta pääsen jyvälle. Aika usein käy niin, että pölhönä pyörittelen vaan päätäni... Annat mun aivoille töitä.
Valo. Löytää myönteinen asenne vastoinkäymisten keskellä. Sitä oli runosi mulle tällä kertaa. Valonpilkahdus. Pilkahdus toivosta. Kiitos.
Pienen masiskauden jälkeen olen taas innostunut. Olen haltioissani ahminut Merja Topin runoja. Hän kirjoittaa lemmestä savolaesella vimmalla:
"Kyllä minusta on tullut höppänä.
Tuppeeroon tukkoo,
ja pistän huulpunnoo uamulla ennen kuutta.
Jos sattusit ajammaan töehin,
ku kään hakemassa lehen,
jota en oo tilannukkaan."
Tuo Antin biisi. Linkitin sen sulle joskus kesäkuussa ja siitä seurasi tapahtumaketju, joka kasvatti minua ihmisenä, toivottavasti edes himpun verran paremmaksi.
Nyt hyvää yötä.
Juu, tämänkertainen pläjäys lähti liikkeelle niinkin yksinkertaisesta asiasta, räpsähti hehkulamppu ja jäin miettimään valoa ja sitä katkennutta hehkulankaa, kuinka tärkeä tehtävä elämässä niillä onkaan ja sitä kuinka helppoa se kaikki on menettää. Se on vähän kuin ihmisen kierto tässä maailmassa vain moninkertaisella nopeudella nopeutettuna. Teet työtä, hyödyllistä puurtamista vuodesta toiseen nauttien toisten antamasta arvostuksesta, kunnes voimat ehtyvät ja valo himmenee.
Tässä kohtaa vastuu siirtyy lukijalle...
Söin muuten kesällä muikkuja ja lettuja Kuopion satamassa. Ne oli voissa uivia, rapeita herkkuja ja jälkkäriksi muurinpohjalettuja siitä toisesta kojusta hillolla ja kermavaahdolla. Se se toi valon päivään ;)
Aivan upea runo, suorastaan loistava.. and like a moth to a flame..
Himmentimet ovat julmia vekottimia. Päälle/pois-katkaisijat paljon hellempiä.
Se on jokotai, valossa mennään täysillä, ja kun pimeys lankeaa,
ei voi kuin mennä nukkumaan.
Himmentimet taas... ei niiden kanssa koskaan tiedä, onko nyt hieman valoisampaa kuin äsken? Näinkö tuolla kulmassa vilahduksen.. jostain?
Ja jos oot järki-ihminen, ei voi tuntemuksiin luottaa, vaan kaikki on kopeloitava ennen kuin uskoo. Ja poltat itteäs.
Hyvä jos muistat kuka olet
http://www.youtube.com/watch?v=v1c2OfAzDTI&ob=av2e
Juu, se on mukava herätä pimeässä yössä johonkin säpsähtämällä (yrittää ensin ymmärtää mikä maa mikä valuutta) ja samalla löytää pöytälampun valokatkaisija sekä samalla työntää ensin lattialle herätyskello, valokuvakehykset ja...
Sitte kun on saanut kaikki taas järjestykseen pöydällä, ihmetellyt mikä sen herätyksen aiheutti ja loppujenlopuksi kaikki monesti aivan turhaan...
sammuttaa valot ja ihmettelee, että meneehän se yö tälleen valveilla pyöriessäkin...silloin kyllä muistaa loppuyön ;)
Kiitos Putkivalo
Kuumeinen olemukseni ei pystynyt täysin
kulkemaan runosi mukana mutta sen minkä
ymmärsin oli syvällisen hienoa tekstiä taas kerran sulta.
Kunhan kuumeeni alenee näen tämän runon ehkä uudessa
valossa, kiitos tästäkin runostasi!
Juu, mä tykkäisin enemmän tosta keskieurooppalaisesta tasavaloisuudesta kuin tästä meidän kesä kirkkaudesta versus talvipimeys. Jotenkin toi alakulo ja debis tarttuu paljon helpommin puseroon, kun alkaa tuuli ja tuiverrus sekä pitkät pimeät ja kosteat yöt.
Sitä on flunssaa liikkeellä näemmä, koeta parantua ja toivotan hymyn valoa päivääsi Liona32 ;)